US kirjoittaa tänään:
Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on huolestunut siitä, mihin tilaan demokratia on ajautumassa Kreikassa ja Italiassa.
- Kansanvalta tuottaa itsetuhoista politiikkaa, demokratia lamautuu kun itse aiheutettu katastrofi pitäisi torjua, Tarkka kuvailee Kreikan pelottavana pitämäänsä kehitystä Kalevaan kirjoittamassaan kolumnissa.
Tarkan mielestä länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko. Tällä Tarkka viittaa antiikin Kreikan ja Italian merkitykseen länsimäisen kulttuurin merkittävinä muovaajina.
- Kreikka ja pian Italiakin ovat ajautumassa tilanteeseen, jollaiset ovat yleensä johtaneet diktatuuriin, Tarkka kirjoittaa.
- Poliitikoilla ei ole ollut rohkeutta tehdä välttämättömiä epäsuosittuja päätöksiä, eikä kansalla ole ollut voimaa vaihtaa kelvottomat poliitikot parempiin. Tuloksena on kaksinkertainen konkurssi, sekä talouden että demokratian vararikko, Tarkka kuvailee Välimeren maiden tilannetta.
Kirjoitin heinäkuussa: Euroopan nykyhallitukset vaikuttavat tänään kykenemättömiltä tekemään sellaisia uudistuksia ja leikkauksia, mitkä toisaalta turvaisivat talouden tasapainon mutta samalla takaisivat yhteiskuntarauhan. Demokratia on hidas varsinkin tilanteessa, missä laajojen joukkojen (äänestjien) etuja pitäisi leikata. Francis Fukuyama kirjoittaa uudessa kirjassaan The Origins of Political Order: From Prehuman Times to the French Revolution:
The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.
That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.
Muistelen Halla-ahonkin puhuneen aiheesta :)
Tarkka analysoi tilannetta:
Talouskaaoksen torjunta on ilmeisesti epäonnistunut Kreikassa ainakin, ja sen valtiollinen järjestelmä on luhistumassa. Samalla tiellä tuntuu olevan myös Italia. Länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko.
Demokratian käyttövoimana on ihmisten vallanhalu ja turhamaisuus. Parlamentteihin, paikallispolitiikkaan ja virkapaikoille pyrkijöitä riittää. Alun perin jalona tarkoituksena piti olla kilvoittelu siitä, kuka pääsee palvelemaan yhteisöä ja osaa tuottaa sille eniten hyviä ratkaisuja.
...Kreikan kansa äänesti ensin valtaan typerät poliitikot, sitten se hyväksyi heidän hölmön toimintansa ja lopuksi se yrittää estää näin syntyneen älyttömyyden korjaamisen. ... Kaiken kukkuraksi Kreikassa yritettiin kuitata kansanäänestyksellä katastrofi, joka oli syntynyt vaaleissa saadun valtakirjan perusteella. Populistisen narutuksen uhriksi joutunut kansa olisi jallitettu ottamaan vastuu naruttajiensa toiminnasta...Demokratian tavoitteena ei ole päätösmenettely, joka noudattelisi taipuisasti kansan mielitekojen ailahteluja. Tarkoituksena on saada politiikan johtoon ihmisiä, jotka pystyvät tuottamaan mahdollisimman usein mahdollisimman järkeviä ratkaisuja.
Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö se tällä tavalla nostamaan valtaan poliitikkoja, joilla on rohkeutta ja voimaa tehdä myös kansan mielitekojen vastaisia päätöksiä silloin kun niitä tarvitaan.
Suomen itsenäisyysajan historiassa tämä on onnistunut. Monet kansallisen eloonjäämisen varmistaneet ja menestykseen johtaneet ratkaisut ovat päätöksen hetkellä olleet kansan tahdon vastaisia, mutta poliitikot toteuttivat ne silti järkiperäisen päättelynsä perusteella.
Kuten tunnettua taloustiede lähtee pitkälti ajatuksesta että ihmisten oman edun tavoittelu mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan. Demokratian toiminta ei näemmä pelkällä poliitikkojen ja äänestäjien lyhyen tähtäimen oman edun tavoittelulla kuitenkaan mahdollistu. Siis ainakaan Kreikan tapauksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
"A house divided against itself cannot stand"
-Abraham Lincoln
Demokratia on käytännössä eri eturyhmien riitelyä yhteisestä resurssista.
Demokratian kehitystä estävät julkisen sektorin työntekijöiden suuri osuus. Aina kun yhteisön kannalta olisi toivottavinta toteuttaa leikkauksia, säästöjä ja fuusioita, työntekijöitä edustavat tahot (yleensä vasemmisto) panevat vastaan.
On totta, että em. toimet heikentävät työntekijöiden (taloudellista) asemaa. Mutta niiden toteuttamatta jättäminen heikentää koko yhteisön asemaa.
Siten vasemmistolainen tasa-arvon vaade johtaa aina siihen, että olemme kaikki yhtää köyhiä.
Abraham Lincolnin sanoin "itseään vastaan jakautunut taho ei säily pystyssä".
Mietitäänpä vaikka hutteriitti-yhteisöä analogiana. Eräänä päivänä bruderhofin toimitusjohtaja sanoo, että nyt ei enää mene maataloustuotteita tai muuta yhteisön tuottamaa hyödykettä siinä määrin kaupaksi kuin ennen. Joudumme säästämään esim. ruoka- ja lämmityskuluissa.
Alkavatko "työläis-hutteriitit" siinä kohtaan vaatimaan "saavutettujen etujen" säilyttämistä? Menevätkö "työläis-hutteriitit" lakkoon?
Demokratia tai Suomi ei valitettavasti ole yhteisö siinä mielessä kuin hutteriitit. Se on jakautunut itseään vastaan.
Nyt tarvitaan diktaattoria!
Mielestäni suomalaisen työväestön ja erityisesti ammattiyhdistyksiin kuuluvien eliittityöläisten (paperiliitto, ahtaajat, teknologiatyöntekijät) on nyt aika maistaa pitkää pamppua.
Hutteriitit tosiaan mallintavat itseään eusosiaalisina hyönteisinä - tosin mehiläisinä.
Ammattiliittojen ongelma ei ole siinä, että ne ovat olemassa ja vaativat etuisuuksia, vaan yleissitovuudessa, eli siinä, että liittoihin kuulumattomien on pakko noudattaa ammattiliittojen neuvottelemia sopimuksia.
Ammattiliittotoiminta sinänsä on ihan normaalia yhteisöllistä edunvalvontaa ja -tavoittelua. Siinä ei ole mitään vapaan markkinatalouden vastaista. Se muuttuu sellaiseksi vasta, kun aletaan rikkomaan tavaroita tai esimerkiksi väkivaltaisesti vastustamaan rikkureita.
Ihmisten pakottaminen töihin pampulla ei eroa muulla tavalla tästä destruktiivisesta ammattiliittotoiminnasta kuin että se on de facto orjatyöhän pakottamista ja siten vielä enemmän vapaan markkinatalouden vastaista kuin riehuva AY-aktivismi. Tämä onkin keskeinen virhe "oikeistolaisessa" ajattelussa, ja myös keskeinen syy siihen, että oikeistolaisuus on ymmärretty klassisesti jonkinlaisena autoritaarisena sikailuna.
Se muuttuu sellaiseksi vasta, kun aletaan rikkomaan tavaroita tai esimerkiksi väkivaltaisesti vastustamaan rikkureita.
No entä työnmyynti-kartelli ? Eikö ay-liike ole samanlainen kartelli kuin vaikkapa asfaltti-kartelli tai puutavaran osto -kartelli.
No entä työnmyynti-kartelli ? Eikö ay-liike ole samanlainen kartelli kuin vaikkapa asfaltti-kartelli tai puutavaran osto -kartelli.
Kiinassa ei ay-liike paljon juhli. Siellä on ymmärretty, että yhteisen edun nimissä työläiset on pistettävä ruotuun. Ja katsoppa mikä on lopputulos: about 5-15 % vuotuinen talouskasvu.
Työläinen voi olla aivan yhtä itsekäs kuin ahnein kapitalistikin.
Jos Suomi ja Eurooppa ei tee kuten Kiina, on tuho taattu.
ASFALTTI"KARTELLISTA"
Siinä asfalttiasemat omistava Lemminkäinen päätti kenelle se jakaa asfalttia asfalttiasemilta.
Joillekin asfaltointifirmoille se ei suostunut myymään asfalttia, vaan suosi omia firmojaan.
Mielestäni siinä ei ole mitään tuomittavaa. Jos yritys ei halua myydä asfalttia jollekin taholle, se sille sallittakoon.
Ihmisten pakottaminen töihin pampulla ei eroa muulla tavalla tästä destruktiivisesta ammattiliittotoiminnasta kuin että se on de facto orjatyöhän pakottamista ja siten vielä enemmän vapaan markkinatalouden vastaista kuin riehuva AY-aktivismi.
Kova tauti vaatii kovat lääkkeet.
Kartellien katsotaan aiheuttavan tehottomuutta, mutta kyllä niitä voi muodostua vapaassa markkinataloudessa aivan hyvin. Minun pointtini tässä on siis lähinnä se, että kaikenlaisten vapaaehtoisten kartellien vastustaminen on jossain määrin vapaan markkinatalouden vastustamista. En väitä mitään siitä, onko tämä hyvä tai huono asia.
Ainoastaan sellainen kartelli, joka turvautuu muunlaisiin laittomuuksiin, kuten omaisuuden tuhoamiseen, väkivallalla uhkaamiseen tms, on vapaan markkinatalouden vastainen.
Itse en ole mikään puhdasoppisten näkemysten kannattaja noin yleisestiottaen. Erityisesti sekataloudessa erilaiset säädökset voivat tulla kysymykseen siinä mielessä, että iso osa toimijoiden hyödystä on valtioiden luomaa. Case in point, asfalttikartelli kykeni rahastukseen siksi, että sillä on yksi ainoa asiakas. Jos asfalttitöiden kysyntä olisi merkittävästi suurempaa ja hajanaisempaa, eli urakat pienempiä ja marginaaleissa enemmän pelivaraa, niin kartelli rikkoutuisi paljon todennäköisemmin ja varsinaista ongelmaa ei olisi.
Yleisemminkin, ns "oikeistolaisilla" tahoilla on jonkinlainen "supply-side"-näkökulma, ja he suhtautuvat tyypillisesti rent-seekingiin positiivisesti silloin, kun sitä harjoittaa joku tarjontapuolen toimija. Tässä case in point on esimerkiksi joku IPR, esimerkiksi big pharma ja isot ohjelmistotalot ovat "sosialistisen" järjestelmän luomuksia, mutta monet oikeistolaiset puolustavat niitä henkeen ja vereen.
Mielestäni siinä ei ole mitään tuomittavaa. Jos yritys ei halua myydä asfalttia jollekin taholle, se sille sallittakoon.
Jos vaikkapa Hartwall ei halua myydä juomia jollekin baarille, niin so?
Jos itse omistaisin asfaltointifirman, niin varmistaisin, että se myös saa asfalttia jakeluasemalta.
Asfalttikartellissa muutama Lemminkäinen-konsernin ulkopuolinen firma oli mennyt tekemään sopimuksia julkistahojen kanssa asfaltoinnista.
Sopimukset oli tehty, mutta asfalttia ei saatu, kun piti ruveta ihan oikeasti asfaltoimaan.
Tässäkin ongelmana oli periaatteessa vain julkishallinnon osaamaton ostotoiminta ja sopimuksenteko. Tehtiin sopimukset sellaisten yritysten kanssa, jotka eivät sitten pystyneet tekemään sitä mistä oli sovittu.
Nämä yritykset sitten alkoivat syyttelemään Lemminkäistä "asfalttikartellista". Vittu miten perverssejä tulkintoja vasemmistolainen media voikaan saada aikaan.
Asfalttikartellin ongelmat johtavat taas libertaristien suosikkisyntipukkiin: valtioon/julkishallintoon.
Vieläkö Jukka epäilet, ettei Goldman Sachsilla ole näpit eurokriisissä?
Ote päivän Talouselämästä:
"Miehillä on kansallisuuden rinnalla yhteinen viiteryhmä, investointipankki Goldman Sachs. Monti on toiminut Goldman Sachsin neuvonantajana. Draghillakin on takanaan ura Goldman Sachsissa. Myös Kreikan pääministeri Loukas Papadimos on Goldman Sacshin miehiä."
Nyt GS:lla on miehet
1) Kreikassa
2) Italiassa
3) EKP:ssa
Jos vaikkapa Hartwall ei halua myydä juomia jollekin baarille, niin so?
Lemminkäinen ei halunnut myydä asfalttia Lemminkäinen-konserniin kuulumattomille asfalttiurakointiyrityksille.
Näillä yrityksillä ja kunnilla ei ollut mitään oikeutta vaatia Lemminkäiseltä korvauksia "kartellista".
Eri asia olisi ollut, jos urakoitsijat olisivat tehneet sopimuksen Lemminkäisen kanssa, jonka mukaan he saisivat asfalttia maksua vastaan. Tällaista sopimusta ei ollut.
Lemminkäisellä taas oli monopoli asfalttiasemiin, jossa asfalttimassaa tehdään.
Urakoitsijat luulivat virheellisesti, että kyllä Lemminkäinen myy heille (=kilpailijoilleen).
Saatana mitä dorkia!
---
Mitä tulee puunostokartelliin, niin siinä joukko ahneita metsänomistajia yritti hyötyä niukin naukin tulosta tekevästä paperiteollisuudesta. Hyi mitä paskasakkia!
"Kiinassa ei ay-liike paljon juhli. Siellä on ymmärretty, että yhteisen edun nimissä työläiset on pistettävä ruotuun. Ja katsoppa mikä on lopputulos: about 5-15 % vuotuinen talouskasvu."
Itse mietin tässä asiassa miten ne talouskasvun hedelmät sitten jakaantuvat. Kuka hyötyy ja kuka ei.
Kiinassa ei ole kovin hauskaa olla työläinen.
BTW. M.F. Se Lincoln lainaus on alunperin raamatusta.
Sorry TM:n viimeinen kommentti makasi hetken kommenttijonossa.
Miltton,
Tyyppiesimerkki monopolien rajoittamisesta on Internet Neutrality:
Network neutrality (also net neutrality, Internet neutrality) is a principle that advocates no restrictions by Internet service providers or governments on consumers' access to networks that participate in the Internet. Specifically, network neutrality would prevent restrictions on content, sites, platforms, types of equipment that may be attached, and modes of communication
Tarkoittaa esim. sitä, että operaattori ei voi kantaa suurempaa hintaa kuluttajalta kun tämä accessoi kolmannen osapuolen palveluita kuin jos tämä accessoi operaattorin palveluita. (Tai ei ainakaan voi estää accessia kolmannen osapuolen palveluihin.)
Tokihan tämä rajoittaa operaattorin toimintaa mutta miksi sitä ei saisi rajoittaa jos tuloksena on parempi Internet.
Ei taloudellisten toimiojoiden täydellinen vapaus ole minulle ainakaan mikään itseisarvo. Rajoitukset ovat perusteltuja jos ne tehostavat toimintaa. Tietenkään niitä ei pidä soveltaa paitsi hyvin hyvin varoen. Mutta tässä ei ole kyse vapauden maksimoinnista vaan kompleksisuuden vähentämisestä.
@ Jani Alander
Itse mietin tässä asiassa miten ne talouskasvun hedelmät sitten jakaantuvat. Kuka hyötyy ja kuka ei.
Sinäänsä minulla ei ole mitään tulonjakoa vastaan. Kuitenkin tulonjako avaa tavallaan "pandoran lippaan", jolloin:
a) tulonjaossa saatetaan mennä ylilyönteihin (jaetaan köyhille liikaa, tai jaetaan apua sitä tarvitsemattomille)
b) tulonjako vaatii byrokraattisen koneiston, jolloin se turpoaa ajan saatossa
c) tulonjako aletaan lopulta nähdä työtä houkuttelevampana ansaintamahdollisuutena
d) (valtiolle) ulkoistettu tulonjakojärjestelmä vähentää spontaania tulonjakoa (hyväntekeväisyys, lahjoitukset).
Tietäisitpä miten rahaohjautuvia kiinalaiset ovat. Jos Kiinan valtio alkaisi harjoittaa Suomen kaltaista laajaa sosiaaliturvaa, niin helvetti olisi valloillaan.
---
@ JUkka
Tyyppiesimerkki monopolien rajoittamisesta on Internet Neutrality:
Mielestäni teleoperaattorilla on oikeus rajoittaa yhteyttä esim. P2P-sivuille ja videopalveluihin, jotka vievät paljon kaistaa.
Etenkin jos tämä vaikeuttaa muiden surffailua.
Kiinassa ei ole kovin hauskaa olla työläinen.
Mitä sinä välität kiinalaisista työläisistä?
Kiina on maa, joka oli vielä pari vuosikymmentä sitten umpikommunistinen.
Käytännössä työläisten elintaso on noussut kohisten noista ajoista.
Tämä Mielestäni teleoperaattorilla on oikeus rajoittaa yhteyttä esim. P2P-sivuille ja videopalveluihin, jotka vievät paljon kaistaa.
Etenkin jos tämä vaikeuttaa muiden surffailua.
on hiukan eri asia kuin se että rajoitetaan tiettyjä palvelun tarjoajia.
Jos esimerkiksi hinta on flat (ei lisämaksua datan määrästä eikä palvelun laadusta) P2P palveluiden rajoittaminen on kai ok vaikka periaatteessa lähdettäisiinkin Network Neutralitystä.
The bureaucrat is not only a government employee. He is, under a democratic constitution, at the same time a voter and as such a part of the sovereign, his employer. He is in a peculiar position: he is both employer and employee. And his pecuniary interest as employee towers above his interest as employer, as he gets much more from the public funds than he contributes to them.
This double relationship becomes more important as the people on the government’s payroll increase. The bureaucrat as voter is more eager to get a raise than to keep the budget balanced. His main concern is to swell the payroll. [...]
Representative democracy cannot subsist if a great part of the voters are on the government pay roll. If the members of parliament no longer consider themselves mandatories of the taxpayers but deputies of those receiving salaries, wages, subsidies, doles, and other benefits from the treasury, democracy is done for.
- Mises, Bureaucracy
--------------
TM: Ammattiliittojen ongelma ei ole siinä, että ne ovat olemassa ja vaativat etuisuuksia, vaan yleissitovuudessa
Juuri näin. Ja toinen ongelma on rajoittamaton lakko-oikeus.
Jim Cox - Ammattiliitot
Ammattiliittotoiminta sinänsä on ihan normaalia yhteisöllistä edunvalvontaa ja -tavoittelua. [...] Ihmisten pakottaminen töihin pampulla ei eroa muulla tavalla tästä destruktiivisesta ammattiliittotoiminnasta kuin että se on de facto orjatyöhän pakottamista ja siten vielä enemmän vapaan markkinatalouden vastaista kuin riehuva AY-aktivismi.
Juuri näin.
Myös kartellit ovat libertaarilta kannalta laillisia joskin kovan kilpailun takia harvinaisia.
"BTW. M.F. Se Lincoln lainaus on alunperin raamatusta.
Jep.
"If a kingdom is divided against itself, that kingdom cannot stand. And if a house is divided against itself, that house will not be able to stand. And if Satan has risen up against himself and is divided, he cannot stand; that is the end of him. But no one can enter a strong man's house to plunder his property unless he first ties up the strong man. Then he can plunder his house. Amen, I say to you, all sins and all blasphemies that people utter will be forgiven them. But whoever blasphemes against the holy Spirit will never have forgiveness, but is guilty of an everlasting sin".
Vahvaa tekstiä :)
Demokratia on aika kakka systeemi, sanoi Pinochet.
Uusin blogikirjoitukseni:
"Kova työ kannattaa" - Miksi vasemmisto tarrautuu sanontoihin ja yleisiin hokemiin?
Länsimaisessa mediassa ylistetään miten hyvin "Kiinan malli" toimii:
China’s cutting-edge authoritarianism
Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
Lähetä kommentti