HS tukee integraation tiukentamista ja eurobondeja

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

HS kirjoittaa tänään:

Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen arvioi pari kuukautta sitten, että eurobondeista voidaan keskustella vasta kun euroalueella vallitsee tiukempi kuri ja valvonta. Hänellä on ehkä väärä aikajärjestys... Velkakriisin on tulkittu hajottaneen unionia ja vieneen euroalueen lähelle hajoamista.

Toisinkin voi tulkita: mikään unionin historiassa ei ole painanut kokonaisuutta yhteen niin paljon kuin velkakriisi. Me pelastamme toisia maita. Keskuspankki tukee kriisimaita. Komissio ottaa talouden valvontavastuun. Kriisimaat voidaan panna ulkopuoliseen käsinohjaukseen.

HS kirjoittaa edelleen:

Euroopan unionin komissio antaa keskiviikkona euromaiden harkittavaksi, voisiko käyttöön ottaa niin sanotut eurobondit. Niillä tarkoitetaan euromaiden velkakirjoja, joilla velat kasattaisiin joko osittain tai kokonaan euroalueen yhteisiksi.

Vaikka eurobondit on ymmärretty suureksi talousasiaksi, ne voivat olla vieläkin suurempi asia poliittisesti. Euroalueen heikkojen maiden velkakriisi ei ota hellittääkseen. Kolme maata elää jo ulkoisen avun varassa, ja kuilun reunalla horjuvat Espanja ja Italia.

Mitä kovempi kriisi, sitä kovemmat lääkkeet. On yritetty tukipaketteja: rahaa ja takauksia. Avustettavilta on vaadittu säästöohjelmia. On kehitelty keinoja vivuttaa väliaikaista vakausrahastoa, jotta siitä saisi irti enemmän...

Yhteisvelka ei välttämättä tarkoita sitä, että kun velkoja yhdistellään, holtittomilta talousmailta katoavat viimeisetkin esteet. Jotta komission idea etenisi mihinkään suuntaan, lainajärjestelyn sisään on rakennettava ehtoja ja variksenpelättimiä. Perusperiaate kaikissa komission tarjoamassa kolmessa vaihtoehdossa on, että jos jokin maa käy yhteisellä piparipurkilla liian halukkaasti, sitä saa lyödä sormille...

Muiden euromaiden lainoitukseen turvautuva tai muutoin järjestelmää hyödyntävä jättää talouspolitiikkansa toisten hoidettavaksi, luovuttaa budjettinsa komission valvontaan tai suostuu muihin automaattisesti lankeaviin ehtoihin. Hallituksen kannalta "rangaistus" on siis kansalta saadun hallintaoikeuden leikkaus.

HS tuntuu siis kannattavan tätä mallia, missä lisäintegraatio ja eurobondit nähdään ratkaisuna EU:n ongelmiin. HS myöntää, että kun eurojärjestelmä rakennettiin edettiin väärässä järjestyksessä. Nyt on siis HS:n mukaan tarve vahvistaa euroa integraatiota lisäämällä. Kyynikko voisi sanoa, että HS vaatii että eurobyrokraateille ja -poliitikoille annetaan lisää valtaa, koska he tarvitsevat sitä itse aiheuttamiensa ongelmien ratkaisemiseen:

Kun euroalue luotiin, kehitettiin yhteinen rahapolitiikka muttei yhteistä talouspolitiikkaa. Nyt tätä muutetaan ja yhteistyö tiivistyy euron ydin keskiönään.

Voi hyvin väittää, että EU on toiminut näin tarkoituksellisesti. On tiedetty että yhteinen rahapolitiikka vaatii varmasti yhteisen talouspolitiikan ja finanssipoltiikan mutta on päätetty, että otetaan se askel vasta sitten, kun kriisi on päällä ja vaihtoehdot on ajettu nollille.

HS:n mukaan integraation tiivistäminen merkitsee samalla käytännössä demokratian supistumista:

Yksikään valtiojohtaja ei kaipaa julkisesti EU-rakennetta, jossa kansan tahto jää yhä kauemmas. Kriisin keskellä tehdyt ratkaisut näyttävät kuitenkin vievän kohti mallia, jossa ilman vaaleja valitut instituutiot ja asiantuntijat saavat yhä suuremman roolin.

Tämäkin on todennäköisesti ollut integraation ajajien tietoinen tavoite. Dagens Närinsliv kirjoitti (Googlen käännös):

"Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."

Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) know much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.

Sekä a) eurobondien ja lisäintegraation hyväksyminen että b) lisäintegraation torjuminen merkitsevät valtavaa riskin ottoa. Kannatan itse intuitiivisesti mallia b) vaikka tajuan toki, että se merkitsee euron romahtamista ja syvää talouslamaa.