tiistaina, marraskuuta 22, 2011

HS tukee integraation tiukentamista ja eurobondeja

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

HS kirjoittaa tänään:

Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen arvioi pari kuukautta sitten, että eurobondeista voidaan keskustella vasta kun euroalueella vallitsee tiukempi kuri ja valvonta. Hänellä on ehkä väärä aikajärjestys... Velkakriisin on tulkittu hajottaneen unionia ja vieneen euroalueen lähelle hajoamista.

Toisinkin voi tulkita: mikään unionin historiassa ei ole painanut kokonaisuutta yhteen niin paljon kuin velkakriisi. Me pelastamme toisia maita. Keskuspankki tukee kriisimaita. Komissio ottaa talouden valvontavastuun. Kriisimaat voidaan panna ulkopuoliseen käsinohjaukseen.


HS kirjoittaa edelleen:

Euroopan unionin komissio antaa keskiviikkona euromaiden harkittavaksi, voisiko käyttöön ottaa niin sanotut eurobondit. Niillä tarkoitetaan euromaiden velkakirjoja, joilla velat kasattaisiin joko osittain tai kokonaan euroalueen yhteisiksi.

Vaikka eurobondit on ymmärretty suureksi talousasiaksi, ne voivat olla vieläkin suurempi asia poliittisesti. Euroalueen heikkojen maiden velkakriisi ei ota hellittääkseen. Kolme maata elää jo ulkoisen avun varassa, ja kuilun reunalla horjuvat Espanja ja Italia.

Mitä kovempi kriisi, sitä kovemmat lääkkeet. On yritetty tukipaketteja: rahaa ja takauksia. Avustettavilta on vaadittu säästöohjelmia. On kehitelty keinoja vivuttaa väliaikaista vakausrahastoa, jotta siitä saisi irti enemmän...

Yhteisvelka ei välttämättä tarkoita sitä, että kun velkoja yhdistellään, holtittomilta talousmailta katoavat viimeisetkin esteet. Jotta komission idea etenisi mihinkään suuntaan, lainajärjestelyn sisään on rakennettava ehtoja ja variksenpelättimiä. Perusperiaate kaikissa komission tarjoamassa kolmessa vaihtoehdossa on, että jos jokin maa käy yhteisellä piparipurkilla liian halukkaasti, sitä saa lyödä sormille...

Muiden euromaiden lainoitukseen turvautuva tai muutoin järjestelmää hyödyntävä jättää talouspolitiikkansa toisten hoidettavaksi, luovuttaa budjettinsa komission valvontaan tai suostuu muihin automaattisesti lankeaviin ehtoihin. Hallituksen kannalta "rangaistus" on siis kansalta saadun hallintaoikeuden leikkaus.


HS tuntuu siis kannattavan tätä mallia, missä lisäintegraatio ja eurobondit nähdään ratkaisuna EU:n ongelmiin. HS myöntää, että kun eurojärjestelmä rakennettiin edettiin väärässä järjestyksessä. Nyt on siis HS:n mukaan tarve vahvistaa euroa integraatiota lisäämällä. Kyynikko voisi sanoa, että HS vaatii että eurobyrokraateille ja -poliitikoille annetaan lisää valtaa, koska he tarvitsevat sitä itse aiheuttamiensa ongelmien ratkaisemiseen:

Kun euroalue luotiin, kehitettiin yhteinen rahapolitiikka muttei yhteistä talouspolitiikkaa. Nyt tätä muutetaan ja yhteistyö tiivistyy euron ydin keskiönään.

Voi hyvin väittää, että EU on toiminut näin tarkoituksellisesti. On tiedetty että yhteinen rahapolitiikka vaatii varmasti yhteisen talouspolitiikan ja finanssipoltiikan mutta on päätetty, että otetaan se askel vasta sitten, kun kriisi on päällä ja vaihtoehdot on ajettu nollille.

HS:n mukaan integraation tiivistäminen merkitsee samalla käytännössä demokratian supistumista:

Yksikään valtiojohtaja ei kaipaa julkisesti EU-rakennetta, jossa kansan tahto jää yhä kauemmas. Kriisin keskellä tehdyt ratkaisut näyttävät kuitenkin vievän kohti mallia, jossa ilman vaaleja valitut instituutiot ja asiantuntijat saavat yhä suuremman roolin.

Tämäkin on todennäköisesti ollut integraation ajajien tietoinen tavoite. Dagens Närinsliv kirjoitti (Googlen käännös):

"Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."

Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) know much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.


Sekä a) eurobondien ja lisäintegraation hyväksyminen että b) lisäintegraation torjuminen merkitsevät valtavaa riskin ottoa. Kannatan itse intuitiivisesti mallia b) vaikka tajuan toki, että se merkitsee euron romahtamista ja syvää talouslamaa.

20 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Itse en usko, että tiivistyvää integraatiota pystytään ajamaan läpi nykyolosuhteissa. Kriisi on yksinkertaisesti liian paha ja rahaa tarvitaan niin paljon, että ilman painokoneita ei selvitä. Tosin eurokraatit selvisivät lähes naarmuitta Kreikan ja Italian de facto -vallankaappauksista, vaikka he leikkivät niissä tulella.

Lisäintegraatio ei ratkaise Välimeren maiden perusongelmaa eli heikkoa kilpailukykyä, joka johtuu yhteisvaluutasta ja siihen liittyvästä Välimeren maiden kannalta väärästä kilpailukyvystä.

Esim. Espanja ei ole sortunut samanlaiseen sikailuun kuin Kreikka. Löysä rahapolitiikka ja suurten ulkomaisten pankkien avokätinen luotonanto johtivat kuitenkin ylikuumenemiseen. Espanja tarvitsisi kilpailukykynsä palauttamiseen 30 prosentin devalvaation. Sen jälkeen mahdollisuus toipumiseen avautuisi.

EU:n ajama preussilainen talouskuri ajaa varmasti karille, koska se tuo vain kurjuutta ilman mahdollisuutta uuteen nousuun.

Keskitetty järjestelmä taas johtaa pysyvään tulonsiirtounioniin, jota taas pohjoisen veronmaksajat eivät kestä eivätkä hyväksy.

Jukka Aakula kirjoitti...

Soini ja perussuomalaiset vastustavat euroa ja EU:ta koska se supistaa kansallista itsemääräämisoikeutta.

Nyt voi kuitenkin todennäköisesti lisäksi sanoa, että euro-järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla. Se voi teoriassa olla hyvä (tai huono), mutta sen hyvyydellä ja huonoudella ei ole enää merkitystä, jos se ei pysy edes kasassa.

Sen kasassa pysyminen vaatisi todennäköisesti Euroopan laajuista diktatuuria.

Mutta se joka kuvittelee, että euron kaatumisesta ei tule Suomelle mitään haittaa erehtyy kyllä raskaasti ja tuon erehdyksen hän huomaa helposti vasta kun velkarahalla ostettu asunto on siirtynyt pankin haltuun.

Jukka Aakula kirjoitti...

Vasarahammer sanoi:

Itse en usko, että tiivistyvää integraatiota pystytään ajamaan läpi nykyolosuhteissa.

Tässä ollaan jo vaiheessa jossa integraation tiivistäminen on liian myöhäistä.

Ajatelkaapa tosiaan että Suomi suostuisi eurobondeihin. Sehän merkitsisi että ottaisimme Kreikan, Italian ja Espanjan lainoja omien lainojemme lisäksi kontollemme.

Miltton Friidman kirjoitti...

Jokainen tarkkanäköinen huomaa, että Sanomatalon katolla liehuu EU:n lippu.

Miltton Friidman kirjoitti...

Ajatelkaapa tosiaan että Suomi suostuisi eurobondeihin. Sehän merkitsisi että ottaisimme Kreikan, Italian ja Espanjan lainoja omien lainojemme lisäksi kontollemme.

Sehän tässä koko jutussa on ideana. Muistelkaapa aiempia kommenttejani tästä samasta aiheesta.

Juho Laatu kirjoitti...

Hyvä analyysi integraation syvenemisestä.

Kirjoitit: "On tiedetty että yhteinen rahapolitiikka vaatii varmasti yhteisen talouspolitiikan ja finanssipoltiikan mutta on päätetty, että otetaan se askel vasta sitten, kun kriisi on päällä ja vaihtoehdot on ajettu nollille."

Yhteinen rahapolitiikka ei välttämättä vaadi yhteistä talouspolitiikkaa. Alkuperäinen euron mallikin (budjettikuri + velkakuri + maiden omat velat) voi siis olla periaatteessa stabiili ja toimiva. Siirtyminen eteenpäin askel kerrallaan voi kuitenkin olla, ja varmasti monien osalta onkin suunniteltua (Monnet'n tyyliin).

Jos siirtymä yhteisestä rahapolitiikasta yhteiseen talouspolitiikkaan ei ole automaattinen, pitää kysyä onko joku antanut euron ajautua vaikeuksiin tarkoituksellisesti, jotta näin päästään tilanteeseen, jossa systeemin kriisin varjolla voidaan ehdottaa vaikkapa (tilapäisiä ja pysyviä) keskinäisiä takuita, eurobondeja ja Brysselin valtaa jäsenmaiden budjetteihin otettavaksi käyttöön. Ehkä joku ei ole ollut tarkoituksellisesti huolestunut euromaiden lisääntyvästä velkaantumisesta. Menetelmään voi kuulua myös järjestelmän tarkoituksellinen ravistaminen, ja sitten tilannetta "korjaavien" askeleiden ottaminen.

Tämä ajatus voi jo mennä liian pitkällekin siinä mielessä, että tuskin tässä mistään tietoisesta salaliitostakaan puhutaan. Mutta varmasti systeemissä on mukana monia henkilöitä, jotka ymmärtävät miten organisaatioiden dynamiikka ja kehitys toimii.

Yksi luonnonlaki on se, että organisaatiot pyrkivät keskittymään. Luonnonlait ovat siis integraation ajajien puolella. Tämä voima tulee pitkälti siitä, että keskusvaltaan kiinni päässeillä ja sen liepeillä olevilla on intressi kasvattaa omaa rooliaan. Konjakkiperiaate lisää tähän vielä sen ikävän oletuksen, että tuon periaatteen tiedostavat integraation kannattajat ajavat asiaansa eteenpäin tietoisesti sammutetuin lyhdyin. Ihan normaalia inhimillistä toimintaa sekin, vaikkakin enemmän "tarkoitus pyhittää keinot" -suuntaan kallistuvaa kuin demokratiaan (=kansan ymmärtämiin ja omasta halustaan tekemiin päätöksiin) perustuvaa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Uusin tekstini

Egypti: Ähäkutti, mikään ei muuttunut!

Jukka Aakula kirjoitti...

Juho, kiitos.

Yhteinen rahapolitiikka ei välttämättä vaadi yhteistä talouspolitiikkaa. Alkuperäinen euron mallikin (budjettikuri + velkakuri + maiden omat velat) voi siis olla periaatteessa stabiili ja toimiva.

Varmaan näin. Budjettikuria ei kuitenkaan koskaan oikeasti toteutettu.

Viron tai pikemmin koko Balttian malli (kruunu sidottiin Saksan markkaan ja sittemmin eurooon) osoittaa, että periaattessa yhteinen raha ei edellytä yhteistä talouspolitiikkaa. Virolla on ollut sama raha Saksan kanssa 20 vuotta ilman että mihinkään romahdukseen tai devalvaatioon (=irtaantumiseen kiinteästä kurssista) on ajauduttu.

Toisaalta Viron talouspolitiikka on ollut koko ajan sen luonteista, että se ei ole vaatinut devalvaatiota.

Palkat ovat laskeneet, jos tuottavuus on laskenut. Velkaa on ollut vähän. Kreikka ja Italia ja Espanja eivät tähän ilmeisesti pysty.

Yksi luonnonlaki on se, että organisaatiot pyrkivät keskittymään. Luonnonlait ovat siis integraation ajajien puolella. Tämä voima tulee pitkälti siitä, että keskusvaltaan kiinni päässeillä ja sen liepeillä olevilla on intressi kasvattaa omaa rooliaan.

Näinhän se menee ja lait monimutkaistuvat koko ajan. Jossain vaiheessa saavutetaan taso, jolloin uudistukset ilman romahdusta ovat lähes mahdottomia, kun kukaan ei enää ymmärrä miten homma toimii.

Ei se onnistunut Nokiallakaan - uudistaminen - ilman jonkinasteista romahdusta.

Jukka Aakula kirjoitti...

Mainostan taas kerran Taiterin kirjaa The Collapse of Complex Societies (New Studies in Archaeology)

Jukka Aakula kirjoitti...

Voin kirjan kyllä myös lainata.

Juho Laatu kirjoitti...

Viro on (uus)nuori maa, joten siellä yhteiskunnan toiminnan tavoitteet voivat olla vielä paremmassa muistissa, ja siksi se kykenee ajamaan tavoitteitaan eteenpäin rationaalisemmin kuin vanhat maat.

Inflaatio / devalvaatio / palkankorotus -kierteen korvaaminen vakaalla eurolla on haastava tehtävä. Jos Viro kykenee tiukan velkakurin lisäksi jopa nimellispalkkojen alentamiseen, sillä on etulyöntiasema uudessa vahvan yhteisvaluutan mallissa.

Yhteiskuntien monimutkaistuminen on tosiaan myös aika vahva luonnonlaki. Demokratiakin menettää suuren osan toimivuudestaan silloin, kun kansa ei enää ymmärrä yhteiskunnan syy-/seuraussuhteita. Kun vielä poliitikot, media ja lopulta yritselämäkin kadottaa selvän ymmärryksen, tie vie varmasti alaspäin.

Nokian tilanteen hahmotan niin, että nopeasti kehittyvillä korkean teknologian aloilla firman ylimmän johdon tulee halita sekä perinteinen liikejohtaminen, että oman alan tulevaisuus. Nokian tapauksessa vain ensimmäinen on hallussa. Toisen jalan puuttuessa kävely ontuu, ja uusiutuminen on aika mahdotonta. Ylätasot jopa torppaavat ennemmin tai myöhemmin kaikki alatasollakin syntyvät innovaatiot.

Tällä on tietty yhteys myös valtioiden hallintaan. Jos tavoitteet ovat selvät ja niistä on konsensus, kaikki on mahdollista. Jos ei ole suuntaa ja kriteereitä, valtakoneistossa toimitaan valtakoneistossa menestymisen ehdoilla.

Nokialla kai perusbisnespuoli on ollut koko ajan aika hyvin hallussa, mutta ydinosaamisalan tulevaisuus on ollut vain kannettua vettä lehdistötiedotteiden tasolla (vuosittain muuttuvia muodikkaita sanontoja powerpointeilla).

Vasarahammer kirjoitti...

"Inflaatio / devalvaatio / palkankorotus -kierteen korvaaminen vakaalla eurolla on haastava tehtävä. Jos Viro kykenee tiukan velkakurin lisäksi jopa nimellispalkkojen alentamiseen, sillä on etulyöntiasema uudessa vahvan yhteisvaluutan mallissa."

Juuri näin. Virossa sisäinen devalvaatio pystytään toteuttamaan, koska sieltä puuttuvat intressiryhmät (esim. vahvat ammattiliitot), jotka pystyvät halutessaan romuttamaan kaikki palkkojen alennukset.

Suomessakin yritettiin 90-luvun laman aikana estää devalvaatio "yhteiskuntasopimuksella", joka kuitenkin kaatui ay-puolen vastustukseen.

Sisäinen devalvaatio on ulkoiseen verrattuna paljon vaikeampi toteuttaa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Inflaatio / devalvaatio / palkankorotus -kierteen korvaaminen vakaalla eurolla on haastava tehtävä.

Se on mahdoton tehtävä. Siihen ei pysty edes IMF vaikka akronyymi tarkoittaa myös Tom Cruisemaisesti "Impossible Mission Force".

Miltton Friidman kirjoitti...

Uusimmat tekstini:

Mikä libertarismissa voisi mennä pieleen?

Kuvassa olevat henkilöt mahdollistivat suomalaisen hyvinvointivaltion vuosina 1970-2010

Tiedemies kirjoitti...

Se, että ulkoinen devalvaatio on helppo toteuttaa, ei ole mikään argumentti. Tai no, se on, mutta siis se on äärimmäisen vahva argumentti omaa valuuttaa vastaan. Se altistaa kansalaiset täysin populistien mielivallalle. Devalvaatiokierre tuhoaa hyvinvointia, ei luo sitä.

Miltton Friidman kirjoitti...

Päivän tekstit lauantailta:

Säätelyn haitat ja Enronin tapaus

Vasemmistoliberaali on oksymoroni

Vasarahammer kirjoitti...

"Se, että ulkoinen devalvaatio on helppo toteuttaa, ei ole mikään argumentti. Tai no, se on, mutta siis se on äärimmäisen vahva argumentti omaa valuuttaa vastaan."

Jollakin tavalla vaihtotaseen alijäämä pitää pitkällä tähtäimellä korjata.

Kreikan ja Italian tilanne on suoraa seurausta yhteisvaluutasta. Espanjan myös, vaikka syyt ovat toiset.

Kreikan ja Italian taloudet ovat kilpailukyvyttömiä eurossa. Asiaa ei eurossa voi korjata kuin palkkoja alentamalla ja säästämällä julkisissa menoissa. Molemmat ovat erittäin vaikeita toteuttaa ja onnistuessaankin kestävät kauan.

Näiden maiden kulttuuria eli korruptiota ja yleisesti hyvänä pidettyä valtion kusettamista ei pysty lyhyellä tähtäimellä poistamaan jos koskaan. Siksi oli erittäin suuri virhe sekä näiden maiden itsensä että muiden euromaiden kannalta ottaa nämä maat mukaan yhteisvaluuttaan.

Jukka Aakula kirjoitti...

Nyt pitäisi pitää pää kylmänä. Setelikoneiden käynnistämisen sijaan pitäisi hyväksyä että tämä on nyt finitto eikä satsata enää latin latia tämän korttitalon ylläpitoon.

Kerran se kirpasee. Mutta uutta alkua ei tule ennen kuin on käyty pohjalla.

Nyt eletään aikaa jolloin jokainen ajateltavissa oleva uhkakuva toteutuu.

Miltton Friidman kirjoitti...

Tänään on tuottelias päivä:

Minkä värisenä haluat sosialismisi? Sinisenä, kiitos!

Totuus suomalaisesta yliopistojärjestelmästä yhdessä kappaleessa

Miltton Friidman kirjoitti...

Viimeaikojen tuotantoa:

Suomea kupataan - big time!

Malthusialaiset apokalyptikot taas vauhdissa

"Velkapyramidiponzihuijauksista" ja talouskasvusta