Ensisijaisina liittolaisina on pidettävä kaikkia niitä vallankumouksellisia tahoja (muun muassa syväekologit, anarkistit, kommunistit, kommunalistit, ekososialistit, survivalistit, primitivistit, konservatiivivallankumoukselliset, ekofasistit ja niin edelleen), jotka suhtautuvat aikamme ympäristökatastrofiin sen vaativalla vakavuudella sekä yleisestikin ympäristöradikaaleja tahoja.
Lähde: Puolueohjelma.
keskiviikko, marraskuu 11, 2009
Väestönlaatu on yhteismaan ongelma - osa 2
Wikipedia kuvaa Yhteismaan ongelmaa esimerkin avulla:
Garrett Hardin kuvasi vuoden 1968 esseessään tilannetta, jossa karjanomistajat voivat laiduntaa karjaansa kylän yhteisesti omistamalla laidunmaalla eli yhteismaalla. Karjanomistajat omistavat karjansa ja saavat kaiken tuoton karjasta, kun taas karjan laiduntamisesta yhteismaan kulumisen muodossa syntyvät kulut ovat kaikkien maanomistajien yhteisesti maksamia.
Yksittäisen karjanomistajan rajahyöty, eli yhden uuden eläimen laiduntamisesta aiheutuva hyöty, vastaa eläimen arvoa. Sen sijaan eläimen laiduntamisesta aiheutuvat kustannukset yksittäiselle karjankasvattajalle ovat eläimestä yhteismaalle aiheutuvat kustannukset jaettuna yhteismaan omistajien määrällä.
Koska yhden uuden eläimen laiduntamisesta karjanomistajalle aiheutuva hyöty on itsestään selvästi korkeampi kuin siitä aiheutuva kustannus, kaikki rationaalisesti toimivat oman hyötynsä maksimointiin pyrkivät karjankasvattajat pyrkivät kasvattamaan oman karjalaumansa koon mahdollisimman suureksi mahdollisimman nopeasti. Tästä on seurauksena yhteismaan nopea täyttyminen ja kuluminen käyttökelvottomaksi.
Maahanmuutto on myös yhteismaan ongelma, jos maahanmuuton laatu on alhainen.
Kehitysaluekunta, joka perustaa vastaanottokeskuksen, saa valtiolta merkittävän tukiaisen vastaanottokeskuksen perustamiseen tai laajentamiseen. Kustannus jakaantuu koko maan kesken, koska vastaanottokeskus rakennetaan ja sitä pyöritetään verovaroin.
Osa heikkolaatuisesta maahanmuutosta tulevasta haitasta tulee toki kunnan maksettavaksi, mutta koska vastaanottokeskuksen asukas muuttaa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin Helsinkiin tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin, suuri osa haitasta tulee nimenomaan suurkaupungin (ja valtion) kannettavaksi.
Saksassa Berliinin entinen rahaministeri on todennut, että maahanmuutto eräistä maista on suurkaupungin taloudelle hyvin raskasta. Lisäksi koulujärjestelmä rapautuu. Ministeri totesi myös väestönlaadun (koululaisten laadun) laskevan.
Näin ollen kehitysaluekunnan yhdestä uudesta maahanmuuttajasta saama hyöty ylittää maahanmuuttajasta tulevan haitan, koska maahanmuutajasta tuleva haitta jakaantuu suurelta osin koko maalle. Perustamiskustannusten osalta haitta jakaantuu varmasti koko maahan, mutta myös muu haitta jakaantuu paljon tasaisemmin kuin hyöty.
Maahanmuutto on siis yhteismaan ongelma.
Joensuulainen vapaamatkustaja kirjoittaa siitä. miten vastaanottokeskuksen perustaminen on "rationaalista" siinä mielessä kuin rationaalisuus uusklassisessa taloustieteessä nähdään:
Pitäisikö Lieksaan perustaa tuo kaavailtu vastaanottokeskus? Lyhyesti: pitäisi. Onhan se nyt surullista, jos valtio tarjoaa työpaikkoja Lieksan kaltaiseen kaupunkiin oikein kultalautasella, eikä niitä oteta vastaan käytännössä pelkän ennakkoluuloisuuden vuoksi. Tässä asiassa ei taida lopulta olla kyse rahasta, vaan rakkaudesta.
Vapaamatkustaminen esitetään tässä tapauksessa vielä positiiviseksi asiaksi. Mainitsin aikaisemmin vastaavanlaisen esimerkin, jossa vapaamatkustaja esitää itsensä moraalisesti paremmaksi ihmiseksi kuin se, joka kantaa korkensa kekoon.
Garrett Hardin kuvasi vuoden 1968 esseessään tilannetta, jossa karjanomistajat voivat laiduntaa karjaansa kylän yhteisesti omistamalla laidunmaalla eli yhteismaalla. Karjanomistajat omistavat karjansa ja saavat kaiken tuoton karjasta, kun taas karjan laiduntamisesta yhteismaan kulumisen muodossa syntyvät kulut ovat kaikkien maanomistajien yhteisesti maksamia.
Yksittäisen karjanomistajan rajahyöty, eli yhden uuden eläimen laiduntamisesta aiheutuva hyöty, vastaa eläimen arvoa. Sen sijaan eläimen laiduntamisesta aiheutuvat kustannukset yksittäiselle karjankasvattajalle ovat eläimestä yhteismaalle aiheutuvat kustannukset jaettuna yhteismaan omistajien määrällä.
Koska yhden uuden eläimen laiduntamisesta karjanomistajalle aiheutuva hyöty on itsestään selvästi korkeampi kuin siitä aiheutuva kustannus, kaikki rationaalisesti toimivat oman hyötynsä maksimointiin pyrkivät karjankasvattajat pyrkivät kasvattamaan oman karjalaumansa koon mahdollisimman suureksi mahdollisimman nopeasti. Tästä on seurauksena yhteismaan nopea täyttyminen ja kuluminen käyttökelvottomaksi.
Maahanmuutto on myös yhteismaan ongelma, jos maahanmuuton laatu on alhainen.
Kehitysaluekunta, joka perustaa vastaanottokeskuksen, saa valtiolta merkittävän tukiaisen vastaanottokeskuksen perustamiseen tai laajentamiseen. Kustannus jakaantuu koko maan kesken, koska vastaanottokeskus rakennetaan ja sitä pyöritetään verovaroin.
Osa heikkolaatuisesta maahanmuutosta tulevasta haitasta tulee toki kunnan maksettavaksi, mutta koska vastaanottokeskuksen asukas muuttaa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin Helsinkiin tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin, suuri osa haitasta tulee nimenomaan suurkaupungin (ja valtion) kannettavaksi.
Saksassa Berliinin entinen rahaministeri on todennut, että maahanmuutto eräistä maista on suurkaupungin taloudelle hyvin raskasta. Lisäksi koulujärjestelmä rapautuu. Ministeri totesi myös väestönlaadun (koululaisten laadun) laskevan.
Näin ollen kehitysaluekunnan yhdestä uudesta maahanmuuttajasta saama hyöty ylittää maahanmuuttajasta tulevan haitan, koska maahanmuutajasta tuleva haitta jakaantuu suurelta osin koko maalle. Perustamiskustannusten osalta haitta jakaantuu varmasti koko maahan, mutta myös muu haitta jakaantuu paljon tasaisemmin kuin hyöty.
Maahanmuutto on siis yhteismaan ongelma.
Joensuulainen vapaamatkustaja kirjoittaa siitä. miten vastaanottokeskuksen perustaminen on "rationaalista" siinä mielessä kuin rationaalisuus uusklassisessa taloustieteessä nähdään:
Pitäisikö Lieksaan perustaa tuo kaavailtu vastaanottokeskus? Lyhyesti: pitäisi. Onhan se nyt surullista, jos valtio tarjoaa työpaikkoja Lieksan kaltaiseen kaupunkiin oikein kultalautasella, eikä niitä oteta vastaan käytännössä pelkän ennakkoluuloisuuden vuoksi. Tässä asiassa ei taida lopulta olla kyse rahasta, vaan rakkaudesta.
Vapaamatkustaminen esitetään tässä tapauksessa vielä positiiviseksi asiaksi. Mainitsin aikaisemmin vastaavanlaisen esimerkin, jossa vapaamatkustaja esitää itsensä moraalisesti paremmaksi ihmiseksi kuin se, joka kantaa korkensa kekoon.
tiistai, marraskuu 10, 2009
Väestönlaatukeskustelu Saksassa alkoi todenteolla
Yle kertoo:
Berliinin entinen rahaministeri .... Sarrazin väittää, että Berliinin väestö tyhmenee sukupolvesta toiseen, koska luokkia täyttävät entistä enemmän sellaisten vanhempien lapset, jotka aloittavat koulunkäynnin lähes kielitaidottomina, ja jotka eivät saa vanhemmiltaan tukea.
...
Lähes puolet pääkaupungin turkkilaisista ja arabimaahanmuuttajista elää sosiaaliavulla. Nelilapsinen perhe saa kuukaudessa 1 500 euroa puhtaana käteen sekä rahat vuokraan ja lämmitykseen. Yhteiskunta maksaa myös sairausvakuutuksen.
Paisuvat sosiaalikulut ovat Sarrazinin mukaan eräs syy Berliinin huonoon talouteen. Osavaltiolla on velkaa yli 60 miljardia euroa. Joka viides kaupunkilainen elää työttömyys- ja sosiaaliavun varassa. Työttömänä on runsaat 13 prosenttia työvoimasta.
Berliinin ulkomaalaisrikkaimman kaupunginosan Neuköllnin pormestari Heinz Buschkowsky (sd.) ehdottaa, että lapsilisiä maksettaisiin vain sellaisille vanhemmille, jotka huolehtivat lastensa koulunkännistä. Jos lapsi ei ilmesty kouluun, tilille ei tulisi myöskään lapsilisiä.
Sarrazin on tietysti tuomittu natsiksi - sananvapauden vastustajat ovat Saksassakin liikekannalla. Mutta:
Lehtien yleisönosastot ja nettisivut pursuavat Sarrazinin mielipiteitä puoltavia kirjoituksia. Useimpien mielestä maahanmuuton epäkohdista on korkein aika keskustella asioiden oikeilla nimillä. Mielipidekyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa saksalaisista on samaa mieltä Sarrazinin kanssa.
Keskuspankin johtokunnan varapuheenjohtajasta on tehty useita tutkimuspyyntöjä. Poliisi selvittää, onko hän syyllistynyt mielipiteillään kansankiihotukseen. Myös monet lehdet ja tv-kanavien tutkivat toimittajat ovat paneutuneet Sarrazinin väitteisiin, mutta eivät ole löytäneet hänen lausumistaan asia- tai muita virheitä.
Sarrazinin ehdotus väestönlaadun kohottamiseksi on osin samansuuntainen kuin Kansankokonaisuuden:
turkkilaisten ja arabien sijasta Saksaan olisi houkuteltava enemmän itäaasialaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia.
Muuten - suosittelen tätä Klaus Härön eugeniikkaa kritisoivaa elokuvaa Uusi Ihminen. Hyvä elokuva, vaikka en ohjaajan kanssa välttämättä samaa mieltä eugeniikasta olekaan.
Berliinin entinen rahaministeri .... Sarrazin väittää, että Berliinin väestö tyhmenee sukupolvesta toiseen, koska luokkia täyttävät entistä enemmän sellaisten vanhempien lapset, jotka aloittavat koulunkäynnin lähes kielitaidottomina, ja jotka eivät saa vanhemmiltaan tukea.
...
Lähes puolet pääkaupungin turkkilaisista ja arabimaahanmuuttajista elää sosiaaliavulla. Nelilapsinen perhe saa kuukaudessa 1 500 euroa puhtaana käteen sekä rahat vuokraan ja lämmitykseen. Yhteiskunta maksaa myös sairausvakuutuksen.
Paisuvat sosiaalikulut ovat Sarrazinin mukaan eräs syy Berliinin huonoon talouteen. Osavaltiolla on velkaa yli 60 miljardia euroa. Joka viides kaupunkilainen elää työttömyys- ja sosiaaliavun varassa. Työttömänä on runsaat 13 prosenttia työvoimasta.
Berliinin ulkomaalaisrikkaimman kaupunginosan Neuköllnin pormestari Heinz Buschkowsky (sd.) ehdottaa, että lapsilisiä maksettaisiin vain sellaisille vanhemmille, jotka huolehtivat lastensa koulunkännistä. Jos lapsi ei ilmesty kouluun, tilille ei tulisi myöskään lapsilisiä.
Sarrazin on tietysti tuomittu natsiksi - sananvapauden vastustajat ovat Saksassakin liikekannalla. Mutta:
Lehtien yleisönosastot ja nettisivut pursuavat Sarrazinin mielipiteitä puoltavia kirjoituksia. Useimpien mielestä maahanmuuton epäkohdista on korkein aika keskustella asioiden oikeilla nimillä. Mielipidekyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa saksalaisista on samaa mieltä Sarrazinin kanssa.
Keskuspankin johtokunnan varapuheenjohtajasta on tehty useita tutkimuspyyntöjä. Poliisi selvittää, onko hän syyllistynyt mielipiteillään kansankiihotukseen. Myös monet lehdet ja tv-kanavien tutkivat toimittajat ovat paneutuneet Sarrazinin väitteisiin, mutta eivät ole löytäneet hänen lausumistaan asia- tai muita virheitä.
Sarrazinin ehdotus väestönlaadun kohottamiseksi on osin samansuuntainen kuin Kansankokonaisuuden:
turkkilaisten ja arabien sijasta Saksaan olisi houkuteltava enemmän itäaasialaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia.
Muuten - suosittelen tätä Klaus Härön eugeniikkaa kritisoivaa elokuvaa Uusi Ihminen. Hyvä elokuva, vaikka en ohjaajan kanssa välttämättä samaa mieltä eugeniikasta olekaan.
maanantai, marraskuu 09, 2009
"Naisjohtajat ovat ihania"
Kuten kaikki tiedämme nyky-Suomen suurimpia ongelmia on se, että media ei kehu tarpeeksi ihanaa suomalaista naista. Vastaavasti 70-luvulla suurin ongelma oli se, että Neuvostoliittoa ei tarpeeksi ylistetty suomalaisessa mediassa. 30-luvulla suurin ongelma taas oli ruotsin kielen hyvä asema Yliopistossa.
HS valistaa tänään kansalaisia siitä, että naisjohtajien arvoa ei ylistetä tarpeeksi. Naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, vaikka työolotutkimuksen mukaan miehetkin ovat tyytyväisempiä naisesimiehiin.
Itse väitteessä, että miehet ovat tyytyväisempiä naisten alaisuudessa kuin miesten alaisuudessa, ei tietenkään ole mitään pahaa. Ihmettelenkin vain sitä väitettä että naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, kun HS:kin on puhunut asiasta useita kertoja. Toisaalta muistelisin vähän aikaa sitten lukeneeni että naiset eivät välttämättä viihdy naisjohtajien alaisuudessa. Ehkä siitäkin pitäisi puhua. Lisäksi puolella suomalaisista on jo naispomo, joten naisjohtajia on jo nyt paljon.
Toisaalta ainoa kriteeri hyvälle johtajuudelle ei ole se viihtyvätkö työntekijät. Toinen kriteeri on tuloksen teko. Oma koekemukseni työmarkkinoilta on, että naisjohtajilla ja miesjohtajilla on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa ja niistä on syytä keskustella. Arvelisin, että miehet ovat EHKÄ parempia viemään läpi muutoksia ja parempia innovaatiojohtajia. Ongelmahan on se, että siitä missä naisjohtajat ovat huonompia kuin miesjohtajat ei oikeastaan sovi puhua.
Kolme suomalaista erittäin heikkoa naisjohtajaa - Astrid Thors, Tarja Halonen ja Anneli Holmlund - kuvaavat minusta naisjohtajuuden kompastuskiveä. Päämäärät otetaan ulkopuolelta (aate, YK:n peruskirjat) eikä niitä osata kyseenalaistaa. Maata johdetaan kuin Aspergerin syndroomassa.
Sinänsä naisjohtajuuden ja miesjohtajuuden eroista on hyvin tärkeä keskustella. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, jos nämä seikat ymmärretään ja otetaan huomioon.
Sinänsä en kiistä tätä dosentti Lehdon väitettä millään lailla:
Kun Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista, naisjohtajat osoittautuivat selvästi miehiä paremmiksi työntekijöiden tukemisessa ja rohkaisemisessa, työsuorituksista kiittämisessä, palautteen antamisessa, innostavuudessa, tunteiden huomioon ottamisessa sekä opiskeluun ja kehittymiseen kannustamisessa.
Kuten nykyisissä johtamismalleissa painotetaan, työntekijöiden motivaatio on avainasemassa, kun yritys pyrkii olemaan tuottava ja innovatiivinen. Tätä motivaatiota naisesimiehet ovat pystyneet houkuttelemaan esiin miehiä paremmin.
Mielenkiintoinen havainto on myös se, että miehet ovat tyytyväisempiä esimiehiinsä - sekä miehiin että naisiin - kuin naiset. Miesten tyytyväisiyys on viisi prosenttiyksiköä korkeampi kuin naisten. Ehkä tämä kuvaa sitä, naiset ovat alaisina hankalampia ja yleisestikin pahempia narisijoita.
Ai niin - eipä tietenkään - se kuvaa vain sitä että naiset osaavat vaatia ja toisaalta sitä että naisten asema työpaikalla on huonompi kuin miesten ja siksi heillä on syytäkin olla tyytymättömämpiä. Onko kukaan koskaan edes tavannut aiheetta narisevaa naista ?
HS valistaa tänään kansalaisia siitä, että naisjohtajien arvoa ei ylistetä tarpeeksi. Naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, vaikka työolotutkimuksen mukaan miehetkin ovat tyytyväisempiä naisesimiehiin.
Itse väitteessä, että miehet ovat tyytyväisempiä naisten alaisuudessa kuin miesten alaisuudessa, ei tietenkään ole mitään pahaa. Ihmettelenkin vain sitä väitettä että naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, kun HS:kin on puhunut asiasta useita kertoja. Toisaalta muistelisin vähän aikaa sitten lukeneeni että naiset eivät välttämättä viihdy naisjohtajien alaisuudessa. Ehkä siitäkin pitäisi puhua. Lisäksi puolella suomalaisista on jo naispomo, joten naisjohtajia on jo nyt paljon.
Toisaalta ainoa kriteeri hyvälle johtajuudelle ei ole se viihtyvätkö työntekijät. Toinen kriteeri on tuloksen teko. Oma koekemukseni työmarkkinoilta on, että naisjohtajilla ja miesjohtajilla on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa ja niistä on syytä keskustella. Arvelisin, että miehet ovat EHKÄ parempia viemään läpi muutoksia ja parempia innovaatiojohtajia. Ongelmahan on se, että siitä missä naisjohtajat ovat huonompia kuin miesjohtajat ei oikeastaan sovi puhua.
Kolme suomalaista erittäin heikkoa naisjohtajaa - Astrid Thors, Tarja Halonen ja Anneli Holmlund - kuvaavat minusta naisjohtajuuden kompastuskiveä. Päämäärät otetaan ulkopuolelta (aate, YK:n peruskirjat) eikä niitä osata kyseenalaistaa. Maata johdetaan kuin Aspergerin syndroomassa.
Sinänsä naisjohtajuuden ja miesjohtajuuden eroista on hyvin tärkeä keskustella. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, jos nämä seikat ymmärretään ja otetaan huomioon.
Sinänsä en kiistä tätä dosentti Lehdon väitettä millään lailla:
Kun Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista, naisjohtajat osoittautuivat selvästi miehiä paremmiksi työntekijöiden tukemisessa ja rohkaisemisessa, työsuorituksista kiittämisessä, palautteen antamisessa, innostavuudessa, tunteiden huomioon ottamisessa sekä opiskeluun ja kehittymiseen kannustamisessa.
Kuten nykyisissä johtamismalleissa painotetaan, työntekijöiden motivaatio on avainasemassa, kun yritys pyrkii olemaan tuottava ja innovatiivinen. Tätä motivaatiota naisesimiehet ovat pystyneet houkuttelemaan esiin miehiä paremmin.
Mielenkiintoinen havainto on myös se, että miehet ovat tyytyväisempiä esimiehiinsä - sekä miehiin että naisiin - kuin naiset. Miesten tyytyväisiyys on viisi prosenttiyksiköä korkeampi kuin naisten. Ehkä tämä kuvaa sitä, naiset ovat alaisina hankalampia ja yleisestikin pahempia narisijoita.
Ai niin - eipä tietenkään - se kuvaa vain sitä että naiset osaavat vaatia ja toisaalta sitä että naisten asema työpaikalla on huonompi kuin miesten ja siksi heillä on syytäkin olla tyytymättömämpiä. Onko kukaan koskaan edes tavannut aiheetta narisevaa naista ?
lauantai, marraskuu 07, 2009
Sosiaalinen pääoma ja rikollisuus
Olen useaan otteeseen todennut, että vaikka tämä blogi suhtautuu positiivisesti yhteisöllisyyteen, ja kritisoi ajallemme tyypillistä tendenssiä nähdä individualismi kollektivismia absoluuttisesti parempana asiana, olen kuitenkin täysin tietoinen yhteisöllisyyden - ja yleensä korkean sosiaalisen pääoman - nurjista puolista.
Tämä postaus käsittelee sitä, miten vahva sosiaalinen pääoma joskus lisää rikollisuutta. (Käsittelin tätä aihetta jo aiemmin Jokelan tapauksen yhteydessä kriminologi Mika Aaltolan artikkelin pohjalta.)
Sosiaalinen pääoma, yhteisöllisyys ja ulossulkeminen
Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys ei ole sama asia - sosiaalinen pääoma on laajempi käsite ja sisältää yhteisöllisyyden ("minä kuulun tähän ryhmään, sinäkin kuulut tähän ryhmään, mutta sinäpä et kuulukaan tähän ryhmään") lisäksi myös dyadiset ihmissuhteet ("me kaksi olemme ystäviä, työtovereita tai liikekumppaneita"). Usein edellisestä käytetään termiä bonding social capital ja jälkimmäisestä termiä bridging social capital. Monet ovat nähneet edellisen jotenkin huonompana sosiaalisen pääoman lajina, koska siihen liittyy ulossulkeminen. Käsitys on kuitenkin väärä. Mm. taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että ulossulkeminen on äärimmäisen tärkeä yhteistoiminnan mahdollistaja (enableri). Tietenkään ei voi kieltää, että ulossulkemiseen liittyy ongelmia, mutta ulossulkemisen mustavalkea demonisoiminen edustaa täydellistä älyllistä epärehellisyyttä. Lue myös aiempi postaukseni nurkkakuntaisesta altruismista.
Toinen yhteisöllisyyteen liittyvä piirre on sosiaalinen kontrolli (altruistinen rankaisu, vertaiskontrolli), mikä sekin joskus tietysti voi realisoitua yksilön vapauden nujertamisena, mutta on sekin myös yhteistyön tärkeä mahdollistaja.
Sosiaalinen pääoma ja rikollisuus
Kriminologi Venla Salmi on tutkinut sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteyttä. Sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteys on monimutkainen. Usein vahva sosiaalinen pääoma vähentää rikollisuutta. Toisaalta esimerkiksi nuorisoryhmän sosiaalinen pääoma saattaa vahvistaa ryhmän jäsenessä mitä tahansa ryhmässä vallitsevaa käyttäytymistä - vaikkapa rikollisuutta.
Salmi analysoi rikollisuuta mielenkiintoisesti:
Kriminologien keskuudessa ehkä tunnetuimman teorian kahdesta eri tyyppisestä polusta rikoskäyttäytymiseen kehittänyt Moffitt (1993) puhuu elämänaikaisesta ja nuoruudenaikaisesta rikoskäyttäytymisestä. Nuoruusikään rajoittunut tikoskäyttäytyminen on hyvin yleistä, jopa niin, että sitä voidaan pitää normina enemminkin kuin poikkeavana käyttäytymisenä (Moffitt 1993, 692). Suuri osa nuorista osallistuu jonkinlaiseen rikolliseen toimitaan lyhyen ajanjakson aikana nuoruudessa.
Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen pieneen ryhmään kuuluvien henkilöiden asosiaalinen käytös sen sijaan alkaa jo hyvin nuorena. Yksilökohtaiset ja ympäristöön liittyvät ongelmat kasaantuvat elämän aikana; epäsosiaalisista ja aggressiivisista lapsista kehittyy ongelmanuoria ja rikollisia aikuisia.
Voidaan esittää, että nämä kaksi ryhmää poikkeavat toisistaan myös sosiaalisen pääoman resurssien suhteen. Nuoruusikään rajoittunut rikoskäyttäytyminen ei välttämättä liity puutteelliseen sosiaaliseen pääomaan, vaan suhde perheeseen ja muuhun lähiympäristöön voi olla samanlainen kuin sellaisella nuorella, joka pidättäytyy rikoksista. Nämä nuoret saavat kuitenkin yhteiskunnan kannalta negatiivista sosiaalista pääomaa muilta rikoksia tekeviltä ja rikollisuuteen hyväksyvästi suhtautuvilta nuorilta. Negatiivinen sosiaalinen pääoman siis ilmenee yhteisöllisyytenä ja kaveruutena, joka kannustaa normien rikkomiseen. Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen ryhmässä näyttäisi taas siltä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ylipäätään ja tätä kautta sosiaalisessa pääomassa on puutteita.
Vuorovaikutuksen ongelmat voivat juontaa juurensa vaikeista varhaislapsuuden kokemuksista. Myös nuoren geneettiset ja persoonaan liittyvät ominaisuudet muodostavat tärkeän tekijän vaikuttaen tarjottuun ja vastaanotettuun sosiaaliseen pääomaan. Käytökseltään vaikea lapsi tai nuori voi tahtomattaankin rajoittaa omia sosiaalisen pääoman resurssejaan. Vuorovaikutustilanteissa nuoren vaikea käytös herättää vastapuolessa – niin vanhemmissa, muissa läheisissä aikuisissa kuin toisissa nuorissa – negatiivisia reaktioita, jotka ovat omiaan vahvistamaan nuoren asosiaalisia käyttäytymismalleja. Lapsi ja nuori ajautuu negatiiviseen vastavuoroiseen kierteeseen, jota on vaikea katkaista.
Puutteellisen sosiaalisen pääoman lisäksi elämänaikaisen rikoskäyttäytymiseen osallistuvat nuoret tulevat osallisiksi myös negatiivisesta sosiaalisesta pääomasta. Koska nuoret harvoin tekevät rikoksia yksin, myös tämän ryhmän nuoret löytävät vertaisryhmästä kanssatekijöitä. Aggressiivisen ja häiriköivän nuoren on kuitenkin vaikea solmia ystävyyssuhteita, ja kuten jo edellä todettiin, ainut kumppani voi löytyä toisista aggressiivista ja asosiaalisista nuorista. Tällaisen ryhmän negatiivinen sosiaalinen pääoma vaikeuttaa yhä nuoren jo muutenkin heikentyneitä mahdollisuuksia integroitua yhteisöön ja toimia yhteiskunnan hyväksymällä tavalla.
Tämä postaus käsittelee sitä, miten vahva sosiaalinen pääoma joskus lisää rikollisuutta. (Käsittelin tätä aihetta jo aiemmin Jokelan tapauksen yhteydessä kriminologi Mika Aaltolan artikkelin pohjalta.)
Sosiaalinen pääoma, yhteisöllisyys ja ulossulkeminen
Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys ei ole sama asia - sosiaalinen pääoma on laajempi käsite ja sisältää yhteisöllisyyden ("minä kuulun tähän ryhmään, sinäkin kuulut tähän ryhmään, mutta sinäpä et kuulukaan tähän ryhmään") lisäksi myös dyadiset ihmissuhteet ("me kaksi olemme ystäviä, työtovereita tai liikekumppaneita"). Usein edellisestä käytetään termiä bonding social capital ja jälkimmäisestä termiä bridging social capital. Monet ovat nähneet edellisen jotenkin huonompana sosiaalisen pääoman lajina, koska siihen liittyy ulossulkeminen. Käsitys on kuitenkin väärä. Mm. taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että ulossulkeminen on äärimmäisen tärkeä yhteistoiminnan mahdollistaja (enableri). Tietenkään ei voi kieltää, että ulossulkemiseen liittyy ongelmia, mutta ulossulkemisen mustavalkea demonisoiminen edustaa täydellistä älyllistä epärehellisyyttä. Lue myös aiempi postaukseni nurkkakuntaisesta altruismista.
Toinen yhteisöllisyyteen liittyvä piirre on sosiaalinen kontrolli (altruistinen rankaisu, vertaiskontrolli), mikä sekin joskus tietysti voi realisoitua yksilön vapauden nujertamisena, mutta on sekin myös yhteistyön tärkeä mahdollistaja.
Sosiaalinen pääoma ja rikollisuus
Kriminologi Venla Salmi on tutkinut sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteyttä. Sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteys on monimutkainen. Usein vahva sosiaalinen pääoma vähentää rikollisuutta. Toisaalta esimerkiksi nuorisoryhmän sosiaalinen pääoma saattaa vahvistaa ryhmän jäsenessä mitä tahansa ryhmässä vallitsevaa käyttäytymistä - vaikkapa rikollisuutta.
Salmi analysoi rikollisuuta mielenkiintoisesti:
Kriminologien keskuudessa ehkä tunnetuimman teorian kahdesta eri tyyppisestä polusta rikoskäyttäytymiseen kehittänyt Moffitt (1993) puhuu elämänaikaisesta ja nuoruudenaikaisesta rikoskäyttäytymisestä. Nuoruusikään rajoittunut tikoskäyttäytyminen on hyvin yleistä, jopa niin, että sitä voidaan pitää normina enemminkin kuin poikkeavana käyttäytymisenä (Moffitt 1993, 692). Suuri osa nuorista osallistuu jonkinlaiseen rikolliseen toimitaan lyhyen ajanjakson aikana nuoruudessa.
Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen pieneen ryhmään kuuluvien henkilöiden asosiaalinen käytös sen sijaan alkaa jo hyvin nuorena. Yksilökohtaiset ja ympäristöön liittyvät ongelmat kasaantuvat elämän aikana; epäsosiaalisista ja aggressiivisista lapsista kehittyy ongelmanuoria ja rikollisia aikuisia.
Voidaan esittää, että nämä kaksi ryhmää poikkeavat toisistaan myös sosiaalisen pääoman resurssien suhteen. Nuoruusikään rajoittunut rikoskäyttäytyminen ei välttämättä liity puutteelliseen sosiaaliseen pääomaan, vaan suhde perheeseen ja muuhun lähiympäristöön voi olla samanlainen kuin sellaisella nuorella, joka pidättäytyy rikoksista. Nämä nuoret saavat kuitenkin yhteiskunnan kannalta negatiivista sosiaalista pääomaa muilta rikoksia tekeviltä ja rikollisuuteen hyväksyvästi suhtautuvilta nuorilta. Negatiivinen sosiaalinen pääoman siis ilmenee yhteisöllisyytenä ja kaveruutena, joka kannustaa normien rikkomiseen. Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen ryhmässä näyttäisi taas siltä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ylipäätään ja tätä kautta sosiaalisessa pääomassa on puutteita.
Vuorovaikutuksen ongelmat voivat juontaa juurensa vaikeista varhaislapsuuden kokemuksista. Myös nuoren geneettiset ja persoonaan liittyvät ominaisuudet muodostavat tärkeän tekijän vaikuttaen tarjottuun ja vastaanotettuun sosiaaliseen pääomaan. Käytökseltään vaikea lapsi tai nuori voi tahtomattaankin rajoittaa omia sosiaalisen pääoman resurssejaan. Vuorovaikutustilanteissa nuoren vaikea käytös herättää vastapuolessa – niin vanhemmissa, muissa läheisissä aikuisissa kuin toisissa nuorissa – negatiivisia reaktioita, jotka ovat omiaan vahvistamaan nuoren asosiaalisia käyttäytymismalleja. Lapsi ja nuori ajautuu negatiiviseen vastavuoroiseen kierteeseen, jota on vaikea katkaista.
Puutteellisen sosiaalisen pääoman lisäksi elämänaikaisen rikoskäyttäytymiseen osallistuvat nuoret tulevat osallisiksi myös negatiivisesta sosiaalisesta pääomasta. Koska nuoret harvoin tekevät rikoksia yksin, myös tämän ryhmän nuoret löytävät vertaisryhmästä kanssatekijöitä. Aggressiivisen ja häiriköivän nuoren on kuitenkin vaikea solmia ystävyyssuhteita, ja kuten jo edellä todettiin, ainut kumppani voi löytyä toisista aggressiivista ja asosiaalisista nuorista. Tällaisen ryhmän negatiivinen sosiaalinen pääoma vaikeuttaa yhä nuoren jo muutenkin heikentyneitä mahdollisuuksia integroitua yhteisöön ja toimia yhteiskunnan hyväksymällä tavalla.
maanantai, marraskuu 02, 2009
Somaleista - osa 4
Tänään HS:ssä oli Teppo Moision artikkeli monikulttuurikouluista:
Ennakkoluulot maahanmuuttajakoulusta ovat totta
On kahdenlaisia ennakkoluuloja, joita kohdistuu kouluun, jossa suuri osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia: myönteisiä ja kielteisiä.
Myönteisten ennakkoluulojen mukaan monikulttuurisessa koulussa erilaisuutta suvaitaan ja koululaiset oppivat opintojen ohessa ymmärtämään vieraita kulttuureita.
Kielteisten ennakkoluulojen mukaan erilaisten ihmisten kirjo aiheuttaa kulttuurien yhteentörmäyksiä ja huonosti suomea osaavat oppilaat hidastavat muiden opintojen etenemistä. ...
Näkemäni ja kuulemani perusteella väitän, että molemmat ennakkoluulot osuvat oikeaan. ...
Minua pisti kuitenkin eniten silmään seuraava lause:
Suomalaislasten vanhemmat eivät tiedä, miten suhtautua lastensa somalikaverien viittauksiin kunniasäännöksistä, joiden takia entiset parhaat kaverukset eivät saisikaan pitää yhteyttä.
Ennakkoluulot maahanmuuttajakoulusta ovat totta
On kahdenlaisia ennakkoluuloja, joita kohdistuu kouluun, jossa suuri osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia: myönteisiä ja kielteisiä.
Myönteisten ennakkoluulojen mukaan monikulttuurisessa koulussa erilaisuutta suvaitaan ja koululaiset oppivat opintojen ohessa ymmärtämään vieraita kulttuureita.
Kielteisten ennakkoluulojen mukaan erilaisten ihmisten kirjo aiheuttaa kulttuurien yhteentörmäyksiä ja huonosti suomea osaavat oppilaat hidastavat muiden opintojen etenemistä. ...
Näkemäni ja kuulemani perusteella väitän, että molemmat ennakkoluulot osuvat oikeaan. ...
Minua pisti kuitenkin eniten silmään seuraava lause:
Suomalaislasten vanhemmat eivät tiedä, miten suhtautua lastensa somalikaverien viittauksiin kunniasäännöksistä, joiden takia entiset parhaat kaverukset eivät saisikaan pitää yhteyttä.
Vielä kerran käytännöllisestä "tiedosta"
DS Wilsonin mukaan on siis olemassa kahdenlaista tietoa:
a) akateemista tietoa (faktatietoa) ja akateemisen tiedon soveltamista. Akateemisen tiedon arvo määräytyy sen mukaan kuinka hyvin akateemisilla tiedoilla (teorioilla) voidaan selittää luonnon ilmiöitä ja ennustaa uusia ilmiöitä (hypoteettis-deduduktiivinen kriteeri). Esimerkkinä tällaisesta tiedosta on painovoimateoria. Faktatiedoksi voi laskea myös kokemukseen perustuvan tiedon.
b) käytännöllistä tietoa. Käytännöllisen tiedon arvo määräytyy sen ja vain sen mukaan kuinka hyvin ko. tieto parantaa sen omaksuneen yksilön tai yhteisön kelpoisuutta. Esimerkkinä tällaisesta "tiedosta" on Jumalan olemassaolo - tai pikemmin voi olla.
Hyvä esimerkki käytännöllisestä tiedosta ovat tietynasteiset ennakkoluulot:
Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
Kansalla oli käytännöllistä tietoa. Kansa tiesti että taistolaisuus oli herrasväen kakaroitten kotkotusta.
Koulutustason nousu ilmeisesti vähentää tällaisen käytännöllisen tiedon määrää.
a) akateemista tietoa (faktatietoa) ja akateemisen tiedon soveltamista. Akateemisen tiedon arvo määräytyy sen mukaan kuinka hyvin akateemisilla tiedoilla (teorioilla) voidaan selittää luonnon ilmiöitä ja ennustaa uusia ilmiöitä (hypoteettis-deduduktiivinen kriteeri). Esimerkkinä tällaisesta tiedosta on painovoimateoria. Faktatiedoksi voi laskea myös kokemukseen perustuvan tiedon.
b) käytännöllistä tietoa. Käytännöllisen tiedon arvo määräytyy sen ja vain sen mukaan kuinka hyvin ko. tieto parantaa sen omaksuneen yksilön tai yhteisön kelpoisuutta. Esimerkkinä tällaisesta "tiedosta" on Jumalan olemassaolo - tai pikemmin voi olla.
Hyvä esimerkki käytännöllisestä tiedosta ovat tietynasteiset ennakkoluulot:
Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
Kansalla oli käytännöllistä tietoa. Kansa tiesti että taistolaisuus oli herrasväen kakaroitten kotkotusta.
Koulutustason nousu ilmeisesti vähentää tällaisen käytännöllisen tiedon määrää.
torstai, lokakuu 29, 2009
Monikultturistien sota
Kaksi vuotta sitten Nato kertoi miksi Afganistanissa on pakko olla:
Jos taistelu Afganistanissa menetetään, vaikutukset näkyvät Euroopassa.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi tarkkaan ottaen: "This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam".
Suomi ja EU ovat Afghanistanissa siis lopulta vain ja ainoastaan siksi että olemme siellä korjaamassa EU:n katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan satoa. Jos sota hävitään, islamilainen terrorismi siirtyy laajasti Eurooppaan.
Sodassa ei olla puolustamassa afgaaninaisten oikeutta kävellä ulkona, afgaanityttöjen oikeutta käydä koulua, naisten oikeutta saada terveydenhuoltopalveluita ja päättää omista asioistaan - puhumattakaan siitä että sodassa oltaisiin puolustamassa demokratiaa. Paitsi ehkä Halosen ja Tuomiojan unissa.
Tämä on monikultturistien sota. Väestönsiirroilla on rakennettu haavoittuva maailma, jossa talebanien voitto Afganistanissa heijastuu melkein kaikkialle.
Jos taistelu Afganistanissa menetetään, vaikutukset näkyvät Euroopassa.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi tarkkaan ottaen: "This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam".
Suomi ja EU ovat Afghanistanissa siis lopulta vain ja ainoastaan siksi että olemme siellä korjaamassa EU:n katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan satoa. Jos sota hävitään, islamilainen terrorismi siirtyy laajasti Eurooppaan.
Sodassa ei olla puolustamassa afgaaninaisten oikeutta kävellä ulkona, afgaanityttöjen oikeutta käydä koulua, naisten oikeutta saada terveydenhuoltopalveluita ja päättää omista asioistaan - puhumattakaan siitä että sodassa oltaisiin puolustamassa demokratiaa. Paitsi ehkä Halosen ja Tuomiojan unissa.
Tämä on monikultturistien sota. Väestönsiirroilla on rakennettu haavoittuva maailma, jossa talebanien voitto Afganistanissa heijastuu melkein kaikkialle.
sunnuntai, lokakuu 25, 2009
Kaupunkirakenne, Soininvaara ja white flight - spekulointia
Soininvaara on puhunut useaan otteeseen sen puolesta, että kaupinkirakenteen on kiinteydyttävä, jotta työmatka-autoilu vähenisi. Olen samaa mieltä Soininvaaran kanssa siitä, että kaupunkiraknteen kiinteyttäminen on ekologisista syistä toivottavaa.
Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.
Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.
Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)
Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.
Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.
Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.
Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.
Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)
Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.
Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
