torstaina, helmikuuta 14, 2019

Autot kuuluvat miesten identiteettiin yhtälailla kuin ydinvoiman vastustus vihreiden identiteettiin

Miehet käyttävät naisia useammin omaa autoa työmatkoilla kertoo HS. Tutkija toteaa itsestäänselvyyden:

Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen

Tutkijan mukaan tämä seikkaa johtuu siitä että pojille tyrkytetään asiaa lapsesta saakka. Tämä aiheuttaa sen, että miehet eivät yhtä mielellään kuin naiset käytä julkista liikennettä. 

Tietenkin onkin niin että autolla ajaminen on osa monen miehen identiteettiä. Ja autoilun tärkeys pojan päässä syntyy sosialisaation kautta. Samalla tavalla ydinvoiman vastaisuus on osa vihreiden identiteettiä. Molemmat asiat (ykstyisautoilu ja ydinvoiman vastustus) ovat tietysti ongelmallisia ympäristön kannalta.  Esimerkki ydinvoiman vastustuksen haitallisuudesta on vuoden 2014 taloustieteen nobelisti Jean Tirolen kirjasta Economics for Common Good, joka käsittelee ns. julkishyödykkeiden taloustiedettä.



"States sometimes spend as much as a thousand dollars per ton of carbon avoided (this used to be the case particularly in Germany, a country that does not have a lot of sunshine but installed first-generation solar power systems) when other measures to reduce emissions would cost just ten dollars per ton. This is a policy described as green by the vast majority of observers, but it is not: for the same cost, emissions could have been reduced by one hundred tons rather than a single ton!"
Noin 50 euroa per tonni johtaisi kirjan mukaan suht kestävään politiikkaan ja ilmaston lämpenemisen pysähtymiseen 2 asteeseen. Ruotsissa kotitaloudet maksavat 100 euroa per tonni hiilidioksidiveroa mutta teollisuus vähemmän. Teollisuuden alempi verotus on perusteltavissa sillä että muuten on vaarana teollisuus pakenee maasta ("carbon leagage"). Saksalle ydinvoimalaitosten sulkeminen on kuitenkin "ekoteko", eikä "ekotekojen" rinnalla ympäristö paljon paina. Ydinvoiman sulkemiseen on menty pitkälti Saksan voimakkaan ympäristöliikkeen painostuksen takia. "Ekotekojen" tarkoitus ei tietenkään Saksan tapauksessakaan ole saada mitään tehokkaasti toteutettua vaan viestittää että "me olemme hyviksiä". Saksan energiapolitiikka onkin johtanut a) kasvihuonekaasujen leikkausten epäonnistumiseen ja b) Saksan riippuvuuteen venäläisestä kaasusta, millä on ilmeisiä turvallisuuspoliittisia seuraamuksia.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2019

Facebook ja yhteisönormien ylläpito

Terveessä ihmisyhteisössä normin rikkojaa ojennetaan. Rikkeen suuruudesta riippuen rangaistus on suuri tai pieni. Mutta jos normin rikkoja hyväksyy ojennuksen ja lupaa muuttaa tapojaan, se on sitten siinä.

Facebook toimii toisin.

Otan esimerkin itsestäni: olen käyttänyt aikaisemmin lukuisia kertoja Venäjästä sanaa jota ei Facebookin normien mukaan saa käyttää. No todellisuudessa ko. sanaa ei ole missään kieltolistalla sanottu, mutta en takerru tähän.

Facebook antaa ko. sanan käytöstä bännin eli sulkee käyttäjän Facebookin tärkeimmistä toiminnoista.

Mutta bännien antaminen ei jää tähän, etkä pysty mitenkään vaikuttamaan siihen saatko uudelleen bännin. Facebook toimii nimittäin niin, että kun edellinen bänni on loppunut, se odottaa muutaman päivän ja etsii seuraavan pari vuotta vanhan tekstin, jossa vaikkapa samaa Venäjä-sanan synonyyymiä on käytetty. Ja antaa uuden bännin. Luuppi pyörii.

Opetus: Jos tiedät että olet joskus käyttänyt väärää sanoa jostakin, peli on Facebookin osalta pelattu. Käyttäytymistä ei kannata muuttaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Facebook toki tietää, että normin rikkojien rankaisemminen Facebookissa ei ole kovin tehokasta käyttäytymisen muuttamisen näkökulmasta. Todennäköisesti Facebook harjoittaakin vain hyvesignalointia tilanteessa, missä se on itse ryvettynyt todella pahasti Venäjän infosodan passiivisessa tukemisessa ja on hyötynyt Venäjän infosodasta riihikuivaa rahaa.

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2019

Syntyvyyden romahdus

Väestön ikärakenne on koulutustason ja kansallisen äo:n ohella tärkein väestönlaadun komponentti. Suomen ikärakenne on kovaa vauhtia muuttumassa epäsuotuisammaksi.

Syntyvyys on alle 10 vuodessa laskenut nopeasti runsaasta 60 000:sta alle 50 000:een.



On esitetty yhdeksi selitykseksi, että ihmiset eivät enää halua hankkia lapsia aikaisin tai ollenkaan, koska nuoret aikuiset eivät nauti lapsista. Elämässä on niin paljon muita mahdollisuuksia - harrastaa, matkustaa, viettää aikaa ystävien kanssa ja opiskella. On puhuttu pidennetystä nuoruudesta.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan varsinkin nuorten aikuisten onnellisuus laskeekin lasten syntymän myötä.



Taloustieteen termein venhemmuuden utiliteetti erityisesti nuorelle aikuiselle on alempi kuin lapsettomuuden utiliteetti. Lapsen hankintaa siirretään ja kun ollaan ehkä valmiita hankkimaan lapsi, lasta ei enää vanhemmalla iällä niin helposti saada. Monet eivät halua lasta vanhempanakaan. Syntyvyys laskee. 

Väite, että lasten saanti alentaa onnellisuutta tai lapsettomuuden utiliteetti on vanhemmuuden utiliteettia korkeampi nuorella aikuisella, on tosi mutta yksinkertaistava väite. Lapsen hankinta 25 vuotiaana olisi nimittäin paljon mukavampaa, jos muukin nuoren ystäväpiiri hankkisi lapsen. Lapseton 25 vuotias olisi outo lintu jos ystäväpiirissä olisi vain lapsia hankkineita 25 vuotiaita. Vastaavasti lasten hankinta 25 vuotiaana on vielä paljon epämiellyttävämpää jos kaikki muut ystäväpiirissä ovat lapsettomia.

(Muitakin selityksiä lapsettomuudelle toki on, kuten miesten syrjäytyminen, mutta tämä postaus ohittaa ne.)

Formaali malli peliteoriaa ymmärtäville

Lasten hankintaa voidaan mallintaa koordinaatiopelinä, koska lapsettomuus ja vanhemmuus vaikuttavat voimakkaasti henkilön sosiaalisiin suhteisiin. Lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmat toisten vanhempien seurassa

Stategiat pelissämme olkoot pidennetty nuoruus X ja varhainen vahemmuus Y. Koska varhainen vanhemmuus alentaa henkilön utiliteettia, a on kuvassa suurempi kuin d.

Oleellista on, että koska lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmatkin toisten vanhempien seurassa, b ja c ovat pienempiä kuin d.

Eli b,c < d < a.

Peli johtaa siis kahteen stabiiliin Nash tasapainotilaan - toisessa kaikki seuraavat strategiaa X, toisessa kaikki seuraavat strategiaa Y.

Koordinaatiopelien teoriassa yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä on milloin populaatio siirtyy yhdestä stabiilista tasapainotilasta toiseen. Milloin esimerkiksi nuoret aikuiset alkavat siirtyä aikaisesta vanhemmuudesta Y strategiaan pidennetty nuoruus X.

Mikä on vähintäänkin selvää, että koordinaatiopelin luonteen takia tilanne on usein hyvin pitkään stabiili, erityisesti jos populaatio on suuri. Esimerkiksi strategia Y on pitkään vallitseva lähes koko väestöllä - mutta kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta jonkin häiriön takia vaihtaa strategiaa toiseen Nash tasapainotilaan X, loputkin populaatiosta alkaa vaihtaa strategiaa nopeasti.

Se, mikä lapsettomuuden / vanhemmuuden tapauksessa helpottaa siirtymistä tasapainotilasta toiseen, on se että populaatio on käytännössä strukturoitu, vaikka onkin suuri. Ihmiset eivät tapaa kahviloissa satunnaisia henkilöitä vaan ystäviään. Strukturoidussa populaatiossa lapsettomuus leviää ystävältä ystävälle.

Simulaatio

Tämä simulaatio kuvaa tilannetta, missä populaatio on jakaantunut maantieteellisesti niin että ollaan tekemisissä nimenomaan naapurien kanssa.  Aluksi pidennettyä nuoruutta esiintyy vain yhdessä naapurustossa mutta lapsettomuus leviää muualle vääjäämättä. Mallia voi kritisoida epärealismista - ystävyys harvoin on maantieteellisesti strukturoitunutta, mutta olkoot tämä ensimmäinen simulaatio aiheesta. Mallissa b=c=0, a=5 ja d=1 Klikkaa vain kerran - sekoaa näköjään muuten.

Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2019

Perhe ja suku radikaalien ideologioiden hampaissa

Timo Hännikäisen Sarastus-artikeli Ilmiantamisen maailmanhistoria kertoo mm. siitä, miten totalitäärinen Neuvostoliitto pyrki nakertamaan perheen merkitystä vieraannuttamalla lapset perheestä. Äärimmäisessä tulkinnassa sankariksi nostettiin poika, joka ilmiantoi oman isänsä. Ihanteena oli perhelojaliteetin korvaaminen lojaliteetilla sosialismia ja isänmaata kohtaan.

Kuten Hännikäinenkin osoitti tässä suhteessa kommunismi jatkoi aiempien radikaalien ideologioiden perinnettä. Jeesus totesi Matteuksen mukaan:

Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.

300-luvulla kristinusko muuttui valtionuskonnoksi ja ainoaksi sallituksi uskonnoksi. Uudessa mahtiasemassa kirkko painotti ydinperheen merkitystä, lasten kunnioitusta vanhempiaan kohtaan ja yksiavioisuutta. Perheen arvovallan painottaminen oli kuitenkin suurelta osin näennäistä ja ydinperheen merkityksen painottaminen suvun kustannuksella palveli kirkon mahtiaseman painottamista. Kirkon päämääränä oli omaisuutensa ja valtansa kasvattaminen.

Siksipä kirkko ei ainoastaan demonisoinut avionrikkomista, vaan myös adoptiota. Lapsettoman (tai pojattoman) perheen ei sopinut adoptoida vaikkapa sukulaislapsiaan sillä tarkoituksella, että miehen kuoleman jälkeen maaomaisuuden pysyminen suvussa taattaisiin. Parempi oli, että leski jäisi yksin ja testamenttaisi omaisuutensa kirkolle. Monet rikkaat lesket jopa perustivat nunnaluostareita, joihin sitten muuttivat itse asumaan vanhoilla päivillään.

Vanhan testamentin mukaan miehen velvollisuus oli naida veljensä kuoleman jälkeen veljen leski ainakin mikäli veli oli ilman perillistä. Kristinusko suhtautui leskien uudelleenavioitumiseen ylipäätään hyvin kielteisesti. Kirkollinen laki pyrki erityisesti rajoittamaan avioliittoja sukulaisten kanssa - sukulaisiksi laskettiin tässä yhteydessä myös sukulaisten lesket. Veljen lesken naimista pyrittiin perustelemaan raamatun opetuksella, vaikka mitään sellaista kieltoa ei raamatusta löydy.

Kirkko meni kuitenkin pidemmälle. Perinnön antamista muille kuin rintaperillisille alettiin ensin demonisoida. Maaomaisuuden siirtäminen sisaren pojalle oli kirkon propagandan mukaan jollain lailla luonnotonta - jopa syntiä. Siinäkin tilanteessa, missä rintaperillisiä oli, oli suotavaa antaa vähintään osa perinnöstä kirkolle. Esitettiin ajatus, että perhe voisi tavallaan adoptoida Jeesksen yhdeksi lapsekseen jolloin kirkko perisi luontevasti osan omaisuutta.

Myöhemmin kirkko pyrki saamaan rikkaat maanomistajat ohittamaan omat lapsensa jopa kokonaan. Isän taivaspaikan ja autuuden turvaaminen esitettiin ensisijaisena ja lasten maaomaisuuden menettäminen toissijaisena.

Papiston selibaatti oli kirkon tapa estää papillisten sukujen syntymisen ja papiston rikastuminen kirkon kustannuksella. Pappien au-lapset kuten ylipäätään jalkavaimojen lapset jätettiin perinnöttä uudessa kristillisessä Euroopassa siinä missä aiemmin jalkavaimojen lapset usein perivät. Jalkavaimon ottaminen tilanteessa missä varsinainen vaimo ei ollut saanut perillistä ei siis auttanut omaisuuden pysymisessä suvussa.

Aina kirkko ei tietenkään pyrkimyksissään onnistunut - ennen kuolemaa omaisuus saatettiin esimerkiksi myydä halpaan hintaan sukulaisille, jolloin ilman rintaperillisiä olevalta vainajalta jäi vain pieni määrä rahaa.

Nykyajan radikaalit ideologiat - kuten sosialidemokratia - ovat onnistuneet samalla tavalla alentamaan perheen ja suvun merkitystä. Vanhusten hoito on mm. siirtynyt hyvinvointivaltion tehtäväksi ja perinnöstä otetaan suuri osa verona hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin. Onpa jopa esitetty ajatusta, että mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä perintöveron pitäisi olla sata prosenttia. Rikkaat varmasti onnistuisivat juristien avulla siirtämään rahat tässäkin tapauksessa lapsilleen siististi ennen perinnön jakoa ja näin estämään perinnön sosialisoinnin. Mutta päämäärähän olisikin tavallisten ihmisten perheiden arvovallan murentaminen.

Samaan aikaan sosialidemokratia edistää verotuksen keinoin laajoja tulonsiirtoja nuorilta eläkeläisille.

On myös julkisuudessa esitetty hedonistista yksilökeskeistä ajatusta, että jokainen kuluttakoon elämänsä aikana hankkimansa varallisuuden itse sen sijaan, että jättäisi rahat lapsen lapsilleen. Tietysti jo muutenkin varakkaille lapsille on turha jättää suuria varallisuuksia, varsinkin jos se merkitsee sitä että vanhus kituuttaa lopun elämäänsä. Toisaalta kun tällaisia suosituksia käyttää itse omat rahansa tehdään, varmimmin niitä noudattavat muutenkin egoistisimmat isovanhemmat, joilla ei ole aikaa lapsen lapsilleen. Suositus tekee hedonismista hyväksyttävämpää.

Lähde: The development of the family and marriage in Europe, antropologi Jack Goody. 

PS. Joku kysyy mielessään, miksi perhe-insttuution heikentäminen sitten on huono asia.  Kysymys on tietysti aiheellinen, sillä perhe voi olla yhtälailla ahdistava ja yksilön elämää supistava kuin turvaa antava ja yksilön kehitystä tukeva. Hyvin perhe- tai sukukeskeisessä yhteiskunnassa ihmiset suosivat aina sukulaisiaan muiden ihmisten kustannuksella. Valtion virkamiehenä tällaisen yhteiskunnan jäsen on nepotisti. Itse ajattelen, että tässä pätee jonkinlainen kultainen keskitie. Esitän hypoteesin, että Suomessa yksilökeskeisyys ja hyvinvointivaltiokeskeisyys on heikentänyt perheen asemaa liikaa ja seurauksena on mm. syntyvyyden liiallinen lasku.

Palaan nepotismiin myöhemmässä postauksessa.

maanantaina, joulukuuta 24, 2018

Mattisin ero paljasti presidentti Niinistön turvallisuuspolitiikan heikkouden - osa 2

Edellisessä postauksessa raportoin siitä, miten HS kritisoi Sauli Niinistön Neljän Pilarin turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Myös US lainaa muutamia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita samasta asiasta:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka US:n mukaan:

”Yhdysvaltain puolustusministerin eron jälkeen Suomen mahdollisuudet saada konkreettista tukea on täydellisesti alistettu Yhdysvaltain presidentin ailahtelevalle törmäilylle. Koska Suomi ei uskalla vahvistaa puolustustaan Nato-jäsenyydellä, se on riippuvainen Yhdysvalloista”, hän kirjoittaa Facebookissa.

Tarkka nostaa esiin Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen kolmenvälisen aiesopimuksen SOIn (Statement of Intent) , jonka hän kuvailee Mattisin eroon asti olleen ”ainoa edes jollakin tavalla uskottavan tuntuinen turvallisuusdokumentti, joka hädän hetkellä saattaisi tukea Suomen puolustusta”.
”Tässä tilanteessa Natoon liittyminen olisi edes teoriassa mahdollisesti toimiva tapa vaimentaa Yhdysvaltain presidentin arvaamattomuuden seurauksista. Tietysti Yhdysvallat on avainasemassa, jos tositilanteessa joudutaan testaamaan Naton turvatakuun toimivuus. Se ei kuitenkaan voisi hallita sitä kuviota yksin.  Jos Yhdysvaltain presidentti haluaa murtaa Naton turvatakuuartiklan, sillä olisi vastassaan todennäköisesti huomattava joukko Naton jäseniä. Suomen kannattaisi olla siinä rintamassa. Jos sotilaallisesti liittoutumaton Suomi joutuisi aseellisen kriisiin, Yhdysvaltain kolmikantainen aiesopimus Ruotsin ja Suomen kanssa olisi heikoissa kantimissa”, Tarkka kommentoi.
”Tietysti Yhdysvallat pystyy koska tahansa romuttamaan Naton viidennen artiklan turvatakuut, mutta se ei olisi ihan helppoa. Irtautuminen SOI-aiesopimuksesta olisi twiitin mittainen ilmoitusasia”
Pitkän uran diplomaattina tehnyt Antti Kuosmanen:
Hän kuvailee Trumpin ”myyvän turvallisuutta” ja tämän asenteen tultua entistä selvemmin esille, kun Yhdysvaltain presidentti kommentoi Mattisin lähtöä.
”Minun käsitykseni on, että Trumpin Nato-nuivuudessakaan ei ole kysymys ensisijaisesti rahoista, vaan perustavanlaatuisesta suhtautumisesta liittosuhteisiin. Hän myy turvallisuutta kuin mafiapomo suojelua. Asenne on käynyt selvääkin selvemmäksi kerta toisensa jälkeen, viimeksi Mattisin erokirjeestä ja vähän aikaisemmin esimerkiksi ulkoministeri Pompeon äskettäisestä, Brysselissä pidetystä puheesta ilmenevästä ”strategisesta” näkemyksestä, jonka mukaan nykyistä parempi ja Kiinan uhkaa vastaan tehokas ”liberaali” maailmanjärjestys syntyy, kun kaikki maat ajavat omia etujaan piittaamatta mitään muiden eduista, ja nykyisen järjestelmän keskeiset instituutiot lähtien YK:sta ja päätyen EU:hun romutetaan”, hän kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.
Yhdysvaltain poliittisen historian väitöskirjatutkija Jani Kokko sanoo, että Mattis oli harvoja presidentti Donald Trumpin hallinnon korkea-arvoisia edustajia, joka aidosti ymmärsi Suomen ja samalla myös Ruotsin erityisaseman Euroopan turvallisuuspoliittisessa arkkitehtuurissa.
”Venäjän lisääntyneen voimapolitiikan ja ekspansiivisten pyrkimysten aikana ei ole hyvä asia, mikäli Yhdysvaltain etääntyminen Euroopasta vahvistuu myös ministeritasolla”, 
Jokainen tiesi, että Mattis eroaa tai erotetaan suurella todennäköisyydellä ennen Trumpin kauden loppua. Tilanne oli siis täysin arvattavissa. Halosen-Niinistön-Tuomiojan seikkailupolitiikka on vienyt Suomen tähän tilanteeseen. Juho Kusti Paasikiven viisaus Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku on unohtunut näiltä kokonaan. Haloselle ja Tuomiojalle tosiasiat ovat alistetut ideologialle, Niinistö ilmeisesti ei ymmärrä ulkopolitiikkaa tarpeeksi ja on siksi taitamaton.


lauantaina, joulukuuta 22, 2018

HS: Mattisin ero paljasti turvallisuuspolitiikkamme heikkouden

HS kritisoi Mattisin eron jälkeen implisiittisesti Sauli Niinistön neljän pilarin ulkopoliittista linjaa eli Keisarin uusia vaatteita:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Jo aiemmin kansanedustaja Elina Lepomäki kritisoi Niinistön linjaa:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut Suomen turvallisuusasemaa kokonaisuudeksi, joka seisoo neljän pilarin varassa, joita ovat oma uskottava puolustuskyky, läntiset kumppanuudet, hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa sekä YK ja muut kansainväliset yhteisöt. 

- Se (neljän pilarin politiikka) ei ole riittävää, meillä ei pitäisi olla varaa jäädä konfliktin hetkellä yksin, Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Lepomäki haastaa. 


 Jos Suomi pitää muodollisesta liittoutumattomuudesta kiinni ja jos esimerkiksi Baltian alueella syttyy konflikti, niin Suomi on Lepomäen mukaan käytännössä saman tien sodassa. 


 - On selvää, että sodan hetkellä, kun joudumme hakemaan liittoutumia, neuvotteluasemamme on heikompi kuin rauhan aikana." 


Suomalaista keskustelua vaivaa Lepomäen mukaan tietämättömyys, piittaamattomuus ja keskeisenä elementtinä puutteellinen riskienhallinta.


Keskustelun heikkous lähtee minusta siitä, että Sauli Niinistö on päättänyt olla selittämättä kansalle missä todellisuudessa mennään:

 1. EU ei tarjoa turvatakuita eikä sitä tarjoa Ruotsi-yhteistyö.

 2. Suhteet Venäjään ovat huonot, mutta se kiistetään.

 3. Jostain syystä Natoon ei uskalleta nyt mennä - todennäköisesti Putinin uhkailujen takia.

 4. Suomi on surkeassa tilanteessa, mutta tätä ei uskalleta kansalle kertoa vaan ajatellaan että on parempi että kansa ei asiantilaa tajua. Seurauksena on suomalaisen keskustelun vajoaminen tietämättömyyden ja piittaamattomuuden tilaan.

5. Trumpin valinnan ja Mattisin ero ovat edelleen heikentäneet Suomen tilannetta edelleen.

maanantaina, joulukuuta 17, 2018

Kun antirasismi tappaa - osa 2

Black Lifes Matter -niminen kansalaisjärjestö on muun vasemmiston tuella pyrkinyt pitkään demonisoimaan poliisia mustien rikollisten ampumisesta ja esittänyt jopa että poliisi toimii ongelmalähiöissä kuin miehittäjä.

Suhteessa väkivaltarikollisten määrään ja suhteessa väkivallan uhrien määrään poliisi ampuu kuitenkin USA:ssa selvästi vähemmän mustia kuin valkoisia ja latinoita. Fergusonin tapahtumien jälkeen poliisi on tullut hyvin varovaiseksi mustien ongelmalähiöiden asukkaiden suojelemisessa - kynnys mm. ampua musta rikollinen on noussut. Seurauksena mustien lähiöiden turvallisuus on voimakkaasti alentunut - kuolonuhrien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana selvästi. Quilletten haastattelema Manhattan Instituutin tutkija ja kolumnisti Heather MacDonald esittää FBI:n tilastojen perusteella kasvun olevan 3000 henkilöä vuodessa.


Kerroin aiemmin siitä, miten UK:ssa mustien väkivaltarikollisuuteen ei puututa ja kärsijöinä ovat erityisesti ongelmalähiöiden köyhät mustat asukkaat.


Theodore Dalrymplen kirjoitus And Dying Thus Around Us Every Day  kuvaa sitä, miten rasismi-kortin heiluttelu aiheuttaa sitä, että sosiaalivirkailijat ja julkisten sairaaloiden lääkärit eivät uskalla tai muuten halua auttaa värillisiä ihmisiä. Psykoottisia mustia miehiä jätetään hoitamatta, koska lääkärit "eivät halua stigmatisoida ihmisiä ja "yhteisöjä", joita on jo pitkään stigmatisoitu". Väkivaltaa kohtaavia mustia naisia ja lapsia jätetään auttamatta samasta syystä, kun väkivallan harjoittaja on musta.

Viranomaiset haluavat signaloida kuuluvansa edistyksellisten ihmisten joukkoon ja katsovat siksi sormiensa läpi mitä hirvittävimpiä ihmiskohtaloita. Ovat siis sanalla sanoen oman maineensa takia välinpitämättömiä ihmisten kohtalosta. Psykoottisten ja väkivaltaisten miesten sukulaisia ei suostuta suojelemaan. Kirjoitus kertoo ihmisestä, joka terrorisoi koko naapurustoaan ja ajaa äitinsä tämän omistamasta kodista, jonka hankkimiseksi äiti on tehnyt pitkään työtä. Hoitava lääkäri - antirasismin valon kohdannut valkoisen keskiluokan jäsen - kieltäytyy diagnostisoimasta miestä psykoottiseksi. Sosiaalivirkailijat ja poliisi eivät tee mitään sen eteen, että musta äiti saisi kotinsa takia.