tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Teorioita individualismin ja kollektiivisuuden synnystä

Yleinen käsitys on, että aasialaiset ovat kollektivistisempia/yhteisöllisempiä kuin amerikkalaiset. Mm. Francis Fukuyama on kuitenkin kirjassaan Trust kiistänyt varsinkin pohjoiskiinalaisten kollektiivisuuden.


1. Individualismi on ilmeisesti vahvempaa rajaseuduilla kuin rintamailla. Japanin Hokkaido muistuttaa tässä suhteessa USAn länttä, koska sekin alue vallattiin alkuperäisväestöltä vasta 1800-luvulla. Molemmmilla alueilla individualismi on korkeampaa kuin muualla Japanissa / USAssa.

2. Vehnän viljelijät ovat individualistisempia kuin riisin viljelijät, koska riisin viljelyssä tarvitaan paljon yhteistyötä. Sama tulos on saatu mittauksissa sekä Intiassa että Kiinassa.

Uskoakseni pätee esimerkiksi Suomessa myös seuraava:

3. Niiden alueiden asukkaat, jossa isoja soita on jouduttu kuivaamaan yhteistyössä, ovat kollektivistisempia kuin muut ihmiset. 

Taloustiede on kehitetty käsittääkseni sen kuvitelman vallassa, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia individualisteja kuin amerikkalaiset. Tässä on menty pahasti harhaan.

perjantaina, huhtikuuta 07, 2017

Kiitos, Trump

Trump on antanut viestin Pohjois-Korealle, Syyrialle ja Venäjälle. Mitä tahansa ei voi maailmassa tehdä ilman, että joutuu vaikeuksiin.

Paleokonservatiivit tai eräs sivistynyt rauhannobelisti eivät olisi tehneet mitään. Kiitos, Trump.

Luulenpa tosin, että rouva Clinton olisi tehnyt saman asian.

torstaina, maaliskuuta 30, 2017

Valkoisen miehen rappio - osa 3

Olen raportoinut valkoisen miehen kuolleisuuden voimakkaasta kasvusta USA:ssa pariin otteeseen. Kuolleisuuden nousu on nimenomaan itsemurhien ja päihdekuolemien nousua.

New Economic Thinking -lehti käsittelee aihetta ongelmaa ja havaitse yhtäläisyyden Venäjän kuolleisuuden nousuun kommunismin romahtamisen myötä.

Epidemiologists are not used to considering ‘despair’ as a leading cause of death.  Yet, just as ‘stress’ transitioned with better diagnostics from colloquial psychological annoyance to full fledged physiological affliction, economic ‘despair’ may be poised to make a similar transition thanks to potentially groundbreaking research from economists Anne Case and Angus Deaton.

...

These results bear a striking resemblance to another demographic crisis:  Though we are used to thinking of the Cold War as an economic and political contest without casualties the fall of the Berlin Wall showed us that when economic systems and expectations collapse, people die just a surely as they do in a shooting war. In the early 1990s, in the aftermath of the collapse of the Soviet Union, life expectancy in the former Soviet Union and Eastern Europe fell dramatically. In Russia alone, it was estimated that between 1989 and 1995 there were 1.3 to 1.7 million premature deaths as life expectancy fell from 70 in 1989 to 64 in 1995.

The proximate causes there too, were a significant increase in suicides and drug and alcohol abuse, leading to an increase in cardiovascular and liver diseases.  The primary victims?  Middle aged men and women. Once again, in-depth studies found that it was not direct deprivation, nor collapse of the health system that were driving these deaths.  Rather they could be traced to the psychological stress likely brought on by the shock of the severe economic transition.

Unable to cope with the aptly named “shock therapy,” older (mostly) men essentially drank themselves to death. The country has still not recovered, with mortality rates amongst working age men considerably higher than other EU and BRIC countries.

Itse en usko, että stressin syy on taloudellinen, vaan uskon että kyseessä on jonkinlainen identiteetin romahtaminen. Valkoinen mies tai neuvostoihminen on menettänyt poliittisen (ja taloudellisen) kehityksen myötä identiteettinsä. Valkoisen miehen identiteetti USAn yhteiskunnan ytimenä ja perheen päänä on romahtanut. Samoin kävi venäläiselle miehelle. Itsemurhat nousivat myös Itävallassa ja Unkarissa Habsburg-valtion romahtamisen jälkeen.

Ennustankin, että valkoisten kuolleisuus tulee laskemaan, mikäli Trump tulee onnistumaan presidenttinä - siis onnistumaan valkoisen miehen silmissä.     

perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Valkoisen miehen rappio - osa 2

Kerroin 2015:

keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa - kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.

Esitin seuraavan kuvan Economistist-lehdestä:


HS kirjoitti tänään samasta asiasta.

YHDYSVALTOJEN vähän koulutettujen viisikymppisten valkoisten kuolleisuus on ylittänyt samanikäisten mustien kuolleisuuden. Mustat amerikkalaiset ovat perinteisesti olleet valkoisia huono-osaisempia lähes kaikilla mittareilla.

Vielä vuonna 1999 keski-ikäisten kouluttamattomien amerikkalaisten kuolleisuus oli 30 prosenttia mustia pienempi; vuonna 2015 se oli 30 prosenttia mustia korkeampi.

LUVUT KÄYVÄT ilmi torstaina julkaistusta Princetonin yliopiston taloustieteilijöiden tutkimuksesta Mortality and Morbidity in the 21st Century, (suomeksi Kuolleisuus ja sairastavuus 2000-luvulla), jonka ovat tehneet Anne Case ja Angus Deaton. Tutkimuksesta kertoi The Wall Street Journal -lehti.

Casen ja Deatonin edellinen raportti vuonna 2015 nosti valkoisen väestön terveyskriisin suureksi puheenaiheeksi. Uudet tiedot vahvistavat aiempia havaintoja.

JATKOTUTKIMUS paljastaa, että vähän koulutettujen valkoisten kuolleisuus on noussut vuosina 1999–2015 kaikissa 25–64-vuo­tiaiden ikäryhmissä. Myös nuorten joukossa kuolleisuus on siis kasvanut.

Kuolleisuus korkeintaan lukion käyneiden valkoisten keskuudessa on noussut niin selvästi, että se on kääntänyt myös kaikkien valkoisten amerikkalaisten eliniänennusteen laskuun. Yli­opistokoulutettujen valkoisten amerikkalaisten kuolleisuus laskee yhä.

Yksi hurja grafiikka vertaa keski-ikäisten valkoisten amerikkalaisten kuolinsyitä eurooppalaisiin. Itsemurhat, alkoholi ja huumeet vievät hautaan paljon enemmän valkoisia amerikkalaisia kuin aiemmin. Euroopassa ja Australiassa näiden kuolinsyiden osuus on joko pudonnut, pysynyt tasaisena tai noussut vain hieman.


KUOLLEISUUDEN nousuun vaikuttavat tutkimuksen mukaan monet eri syyt. Tutkijat kutsuvat alkoholia, huumeita ja itsemurhia ”epätoivon kuolemiksi” ­(deaths of despair).

Opiaatteja sisältävien kipulääkkeiden reseptimääräykset Yhdysvaltojen apteekeissa ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, ja samalla ovat lisääntyneet lääkkeiden väärinkäyttö ja riippuvuudet.

Näihin yhdistyvät sydänsairaudet ja syövät, jotka ovat keski-ikäisten yleisimmät kuolinsyyt Yhdysvalloissa. Kehitys näiden sairauksien torjumiseksi on hidastunut.

THE WALL STREET Journal -lehden mukaan tutkimus valottaa valkoisen työväenluokan asteittaista romahtamista vuoden 1945 jälkeen syntyneiden keskuudessa. Tämän ryhmän ruumiillinen ja henkinen terveys ja sitoutuminen työelämään on heikentynyt 1970-luvun alun jälkeen.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Nuori mies

Sinä nuori suomalainen mies tai nainen, joka astut asepalvelukseen tänä vuonna tai ensi vuonna tai sitä seuraavana, olet aivan eri asemassa kuin me vanhemmat (mutta alle yhdeksänkymppiset), kun astuimme palvelukseen.

Kun itse vuonna 1976 menin armeijaan, sodan riski oli olematon. Elimme Euroopassa, joka oli jaettu Länteen ja Itään. Pelotteiden - kuten ydinaseiden - tasapaino takasi, että Länsi ja Itä eivät joutuneet Euroopassa sotaan keskenään. Sodan riski on ollut olematon pitkälle 2000-luvulle asti.

Mutta sinä voit joutua sotaan. Sinä voit oikeasti kuolla sodassa. Ainakin fiksuimmat teistä tietävät sen kirkkaasti. Jos menet aliupseeri- tai upseerikouluun, voit joutua johtamaan toisia miehiä, jotka luottavat henkesi sinun käsiisi. Astut armeijaan tietoisena, että olet erityisasemassa meihin vanhempiin verrattuna.

Tietysti kolmekymppinenkin on siinä mielessä samassa tilanteessa sinuun nähden, että hänkin voi joutua sotaan. Mutta kun kolmikymppinen teki valinnan siviilipalveluksen ja asepalveluksen välillä, sodan riski oli vieläkin mitätön. Siviilipalvelukseen ei menty silloin pelkuruudesta, vaan muusta syystä.

Vanhempasi voivat joutua hautaamaan sinut sankarihautaan samalla tavalla kuin mummoni sukupolvi teki. Suremaan loppuelämänsä.

Joudutte ehkä puolustamaan tätä maata ase kädessä ja henkenne riskeeraten. Koska Venäjä.

Se on kunniatehtävä.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017

Venäjä - kansojen helvetti

Viime aikoina on Putinia ymmärtävissä piireissä on esitetty, että Stalinin aikana murhattiin nimenomaan venäläisiä ja murhaajat olivat jotain muuta kuin venäläisiä.

Tosiasiassa mm. suomalaiset olivat erityiskohtelun alla. Suomen kieli oli julistettu fasistiseksi. Inkerinmaalla oli määrätty teloituskiintiöt jokaiselle suomalaiselle paikkakunnalle ja kiintiöt ylitettiin aina reippaasti. Inkerin kansasta tuhoutui ehkä kolmannes. Pelkästään teloitettuina ja vankilereille menehtyneinä kuoli parikymmentä prosenttia. Kaikki koulut ja kirkot suljettiin ja kieli kiellettiin.

Suomalaisista punaisista, jotka olivat tulleet 1918 pakoon Suomesta tai myöhemmin Suomesta tai Amerikasta, tapettiin todennäköisesti paljon suurempi osa. Lapset vietiin lastenkoteihin ja heidät venäläistettiin, jos he olivat liian nuoria teloitettavaksi. Helsingin Sanomat kertoo tänään:

PRESIDENTTI Vladimir Putin julisti Valdai-klubin linjapuheessaan syyskuussa 2013 – samalla kun suomi läntisiä arvoja ja kauhisteli lännen moraalista rappiota –, että Venäjän suojeluksessa etnisten ryhmien on aina ollut hyvä elää:

”Kautta vuosisatojen Venäjällä, jonka jotkut ovat yrittänet leimata kansojen vankilaksi, ei pieninkään etninen ryhmä ole kadonnut. Ja ne ovat säilyttäneet ei vain sisäisen autonomian ja kulttuuri-identiteetin vaan myös historiallisen asuintilansa. Putin jatkoi, että vähemmistöjen kulttuuria ja kieliä tuettiin. ”Meidän pitäisi tuoda takaisin ja omaksua paljon siitä, mitä tässä suhteessa tehtiin.”

Pitäisiköhän neuvonantajien kertoa presidentille Venäjän suomalaisista?

"Suomalaisia ei tuolloin teloitettu vain Uralin alueella. Samaa tapahtui ainakin Karjalassa, Leningradissa, Permissä, Muurmannin alueella ja Komissa. ...

VANKEJA HUU­DETTIIN Tšelja­binskin täysistä selleistä kuulus­teluihin: Hanttu Niilo. Hansen-Haug Niilo. Hansen-Haug Kristiina. Hakala Einari. Hakala Iida. Haapalainen Erland. Tyyskä Markus. Tuuli Adolf. Tuominen Otto... Wahlstén Kirsti. Wahlstén Viljo. Varja Viljo. Vartiainen Yrjö.­ Vartiainen Kalle. Vaittinen Fanny. Vaittinen Antti. Betman Väinö. Beck Lauri... He olivat kotoisin Kotkasta, Helsingistä, Sallasta, Jyväskylästä, Jämsästä, Petsamosta, Porista, Vehkalahdelta, Kuopiosta, Kemistä, Lohjalta, Viipurista...

Vankeja seisotettiin, hakattiin ja pidettiin valveilla, eikä heille annettu ruokaa. Heitä pidettiin komeroissa, joissa saattoi vain seistä. Heille valehdeltiin kotiin pääsystä. Nuoria tyttöjä houkuteltiin voileivillä ja teellä allekirjoittamaan pöytäkirja. Pöytäkirjoista näkyy, että pitkät öiset kuulustelut tuottivat mitättömän liuskamäärän tekstiä.

”Erityismenetelmät” ottivat aikansa. Yhden miehen päähän tiputettiin pisaroita, kunnes hän ei enää kestänyt. Sydäntautinen nainen istutettiin jääkylmään ammeeseen. Hän kuoli. Joidenkin silmiin pidettiin suunnattuna kirkas valo. Kesken kuulustelun nukahtaneet herätettiin kylmällä vedellä. Jotkut menettivät järkensä. Yksi suomalaismies yritti kuristaa kuulustelijansa. Ainoa, joka ei puhunut eikä allekirjoittanut,­ oli oululainen Veikko Huotari. Hänet valehirtettiin kolmesti.

Vankien nimet ja kotipaikat kirjoitettiin miten sattui, mutta jokaisesta tehtiin paperit ja jokainen valokuvattiin. Muutos näkyy kuvista: nuoret ihmiset katsovat kameraan järkyttyneinä ja vanhentuneina – laihoina, kalpeina, ryppyisinä, harmaantuneina. Miehille on kasvanut parta. Yksikään ei hymyile. KAIKKI TUNNUSTIVAT lopulta. Ihan mitä tahansa. Naiset, jotka eivät osanneet venäjää, sanoivat olevansa Suomen vakoojia. Monet tunnustivat suistaneensa junia raiteiltaan ja särkeneensä vetureita sekä räjäyttäneensä asemia ja tehtaita.

Eräs mies sanoi tappaneensa Stalinin. Jotkut olivat tulleet ”polttamaan metsiä” tai ”räjäyttämään patoja”. Joku oli jäädyttänyt veden vesijohdoissa, toinen ripotellut hiekkaa laakereihin. Oli kehuttu fasisteja, ja kauppajonossa oli haukuttu ryssiä. Rappari Viktori Alhonen oli ”tehnyt sabotaasia valamalla 10 senttiä liian leveitä porrasaskelmia”. Siitä seurasi kuolemantuomio. 20-vuotias Salli Lappalainen Kemistä oli ”hitsannut autoa huolimattomasti ja aiheuttanut seisokin tehtaalla”. Tuomio: kymmenen vuotta pakkotyötä Karagandan leirillä ja karkotus Siperiaan.

Kotkalainen Veikko Ollikainen oli tullut Suomesta 12-vuo­tiaana ja ”saanut vakoilutehtäviä”. Hän yritti paeta Suomeen, mutta hänet saatiin kiinni Karjalassa ja ammuttiin. Hänen isänsä teloitettiin, ja sisko joutui pakkotyöleirille. Nuorin vangittu, Siiri Hämäläinen, oli lähtenyt 12-vuotiaana Suomesta. Häneltä tiukattiin, kuka hänet oli värvännyt. Hän oli 17-vuotias, kun hänet passitettiin kymmeneksi vuodeksi leirille.

Muutkin teini-ikäiset tytöt joutuivat leireille kymmeneksi vuodeksi. Tyttöjen rikos oli se, etteivät he ilmiantaneet vanhempiaan ja veljiään. Heille valehdeltiin, että vanhemmat oli lähetetty 25 vuodeksi leiriin ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Rikosvastuun ikäraja oli 1930-luvulla laskettu 12 vuoteen, mutta sen ikäisiä ei kuitenkaan ammuttu. Pienet suomalaislapset sijoitettiin eri lastenkoteihin. Heidän nimensä muutettiin, ja heidät venäläistettiin. Joidenkin papereissa on maininta: sijoitetaan lastenkotiin, ja kun kasvavat, auttavat valtiota asuttamaan Neuvostoliiton harvaan asuttuja alueita: Kazakstania, Siperiaa ja Karjalaa."

tiistaina, helmikuuta 14, 2017

Mustan lipun alla. Elias Simojoen elämä ja utopia

Tutkija Miika Siirosen kirja Valkoiset vuodelta 2011 kuvaa valkoisten yhteisöllisyyden nousua ja sen myöhempää nakertumista, kun Maalaisliitto ja Lapuan Liike ajautuivat ristiriitaan. Siirosen sympatiat ovat vasemmalla, mutta kirja on aivan erinomainen ja erittäin suositeltava.

Nyt Siironen on kirjoittanut kirjan 30-luvun kansallismielisen liikkeen karismaattisesta johtajasta ja marttyyrista kansanenedustaja ja heimosoturi Elias Simojoesta. Arvostelu kirjasta on HS:ssä. Itse en kirjaa vielä ole lukenut.