maanantaina, lokakuuta 07, 2019

Poikien ympärileikkauksen kielto Ruotsissa?

Ottamatta kantaa ihmisten oikeuteen ympärileikata poikalapsensa, on mielenkiintoista seurata keskustelua aiheesta Ruotsissa, kun Ruotsin Keskusta kolmantena puolueena vaatii poikien ympärileikkauksen kieltämistä. Kvartal-lehdessä kaksi toimituksen ulkopuolisista kirjoittajaa kritisoi Ruotsissa vallitsevaa käsitystä, että lasten kasvatus on ensi sijassa valtion asia. Esimerkkinä poikien ympärileikkaus.

Precis som att det är skillnad på manlig och kvinnlig omskärelse är det också ohederligt att jämställa manlig omskärelse med barnaga. Syftet med barnaga är att skrämma barn till lydnad. Omskärelse syftar till att inviga barnet i stammen. Det ena görs för att skrämma, förtrycka och traumatisera och det andra görs för att välkomna. Det första kanske görs kontinuerligt. Omskärelse sker bara en gång. De har därför olika syfte. Men de får också olika utfall. Att misshandla eller stympa någon påverkar den personens normala funktion.

Den riktiga frågan här är nämligen inte om föräldrar ska få klippa i sina barns kön (oavsett kön) hur och när de vill. Den riktiga frågan är vem som egentligen ska avgöra hur du uppfostrar dina barn. Du eller staten? Svenskarna har givit sitt svar på den frågan. För ska vi vara riktigt ärliga så finns det ett starkt drag av ovilja mot olikhet i den svenska kulturen. Man längtar och strävar efter likhet, då uppstår en fridfull stämning av konsensus. Det som avviker irriterar. Denna besatthet är så omfattande att de tre riksdagspartierna till och med vill reglera utseendet på penisar. Knappast något annat folk har frivilligt överlämnat ansvaret för sig själva och de sina så fullständigt till staten som svenskarna har gjort. Den svenska staten tar sig rätten att leta sig in i minsta skrymsle av våra personliga liv, alltid motiverat av den största välvilja. Svenskarna kräver alltså inte mer av dem som kommer hit än de begär av sig själva.

Tämän blogin kannalta mielenkiintoista on havainto, että ympärileikkaus - juuri siksi että se sattuu - on uhri, joka päästää pojan heimonsa jäseneksi. Ruotsissa kansalaisten kuulumista heimoon tietysti vierastetaan ja ehkä tämä onkin toinen syy miksi ympärileikkausta ollaan kieltämässä. Ruotsalainen yhteiskunta hyväksyy ilomielin eriväriset ihmiset, mutta edellyttää että ruotsalainen on ensi sijassa valtion kansalainen, joka ajattelee yhtenäisellä yhdessä sovitulla tavalla.

Hyvinvointiyhteiskunnan romahdus?

Viimeiset viikot on puhuttu siitä, että lapsettomuus on edelleen lisääntynyt jyrkästi. Suomen syntyvyys on pudonnut Baltian maiden, muiden Pohjoismaiden, Hollannin ja Saksan syntyvyyden alle.

Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden näkymät ovat heikot - veronmaksajia ja eläkemaksujen maksajia ei ole tarpeeksi. No kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi ei ole primäärikysymys. Ongelma ei ole kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi vaan se, että eläkeläisten ja muiden tulonsiirtojen varassa osin tai kokonaan elävien osuus äänestäjistä on niin korkea, että sen sijaan että leikattaisiin tulonsiirtoja, tullaan nostamaan veroja ja työeläkemaksuja.

Ennemmin tai myöhemmin ylitetään se raja, jolloin veropakolaisuus alkaa selkeästi nousta. Kun veropakoilaisuus kasvaa niin paljon, että se aiheuttaa oleellisen alenemisen verotuloissa ja työeläkemaksuissa, demokraattinen valtio tullee vastaamaan ongelmaan nostamalla veroja lisää.

Seuraa jonkinlainen romahdus, jonka jälkeen uusi tasapaino saavutetaan aikanaan huomattavasti alentuneella hyvinvoinnin tasolla. Vaihtoehtona on tietysti rationaalinen poliittinen päätös supistaa eläkejärjestelmää hyvissä ajoin tai hankkia runsaasti työnhaluisia maahanmuuttajia.

Syntyvyyden aleneminen ei ole tietysti hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajeen ainoa syy mutta palataanpa muihin seuraavassa kirjoitussarjan osassa.

sunnuntaina, elokuuta 25, 2019

IS: "Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

IS:n pääkirjoitus piirtää synkkää tulevaisuutta Suomelle

"Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

Jos noin todella käy, Suomesta tulee samanlainen polarisaatiosta kärsivä maa kuin USA, missä tieteellinen totuuskaan ei merkitse mitään verrattuna poliittiseen identiteettiin.  Sellainen polarisaatio edistää Venäjän etua Suomessa ja estää järkevän politiikan teon.

Mutta voidaan sanoa enemmänkin:

Kun

a) persut (libertaarien tuella) ovat laajentaneet politiikkaansa maahanmuuton sinänsä järkevästä kritiikistä mm. ilmastotieteen vastustamiseen, ja
b) vihreät ympäristönsuojelusta ajatuksiin kuten "kouluissa ei saa puhua tytöistä ja pojista", "translaki on yhteiskunnan keskeisimpiä asioita" tai "ilmaston pelastaminen vaatii että lihan syönti pitää kieltää mutta ei tietenkään että uusia ydinvoimaloita pitäisi rakentaa"

molemmat puolueet ovat siirtyneet realipolitiikan teosta poliittisilla mielipiteillä harjoitettavaan identiteetin signalointiin ja sitä kautta veneen keinuttamiseen. Mitä järjettömämpi mielipide, sitä tehokkaampi se on identitaarisen politiikan välineenä, koska:

a) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän sillä saadaan vastapuoli ärsyyntymään,
b) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän politiikka muuttuu uskonasiaksi. Vain uskossaan vahvat ovat hyviä ihmisiä.
c) kun ulkopuoliset katselevat tätä äänekästä polarisaatiota, he asettuvat usein sen hulluuden puolelle joka on heidän näkökulmastaan hiukan vähemmän hullua. He alkavat polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä unohtaa että on muitakin vaihtoehtoja.

Polarisaatio on PS:lle ja Vihreille yhteinen asia, joka hyödyttää molempia.

Huom Tiedän toki, että PS:n virallinen linja on, että tarvitaan ilmastotulleja ilmaston lämpenemisen estämiseksi, mutta puhun PS:n poliitikkojen ja kannattajien jatkuvasti ääneen lausumista ilmastonlämpenemisen kieltävistä julkisista lausunnoista.

sunnuntaina, elokuuta 11, 2019

HS:ssä erinomainen kirjoitus musliminaisten asemasta

Lainaan vain pari kohtaa HS:ssä olleesta artikkelista musliminaisten asemasta Suomessa:
MITÄ enemmän meikäläisiä samalla paikkakunnalla, sitä enemmän sääntöjä ja rajoituksia. Näin sanoo moni haastateltava.
Al Taken perhe tuli Suomeen pakolaisleiriltä 1990-luvulla, kun sisarukset eivät vielä olleet kouluikäisiä. Perhe muutti Savonlinnaan, jossa asui tuohon aikaan vain vähän irakilaisia.
”Meillä oli vain kantasuomalaisia ystäviä. Saimme olla ja elää lapsina. Leikimme poikien ja naapureiden kanssa, pelasimme jalkapalloa”, kertoo Zahra.
Kun tytöt olivat noin kymmenvuotiaita, perhe muutti Turkuun, jossa asui paljon enemmän irakilaisia.
”Yhteisö alkoi painostaa meitä. Että jos haluatte kuulua joukkoon, teidän pitää noudattaa sääntöjä. Se rajoitti kaikkien perheenjäsenten elämää. Siinä huomasi, miten paljon yhteisö vaikuttaa”, Neriman sanoo."

"Joskus paine tulee ulkomailta. Kunniaa halutaan varjella lähtömaassa asuvan suvun silmissä, ja suku voi uhkailla myös sieltä käsin. Yksi haastateltava kutsuu sukulaisia ”kotimaan haamuiksi”. Sosiaalinen media tekee vahtimisesta ja yhteydenpidosta helppoa.

Toisaalta esimerkiksi Dila sanoo, että hänen sukulaisensa vanhassa kotimaassa elävät nykyisin vapaampaa elämää kuin hän Suomessa. Vanhemmat ovat pitäneet kiinni vanhoista tavoista, kun taas lähtömaassa elämä on muuttunut vapaamielisemmäksi. Dila arvelee, että täällä vieraassa maassa perinteiden merkitys on korostunut. Vanhassa kotimaassa ihmiset ovat voineet olla avoimempia uusille vaikutteille, kun ei ole tarvinnut pelätä identiteetin menettämistä."

Lihansyöntikielto vai CO2-vero?

Joku vihreä (mm. Emma Kari) on taas ehdottanut lihan syönnin rajoittamista ratkaisuna ilmastotalokoisiin. Joku persu (Teuvo Hakkarainen) taas väittää, että mitään ei tarvitse tehdä, koska ilmasto ei lämpene ihmisen toiminnan tuloksena. Fiksumpi persu tai muu oikeistolainen on huolestunut siitä, että ilmastokysymyksellä vain perustellaan verojen nousua ja suomalaisten elämän rajoittamista. Kari yrittää osoittaa kaikin tavoin, että persut ovat oikeassa - ilmaston lämpenemisessä on Karin mielestä todellakin kyse ensi sijassa ihmisten elämän rankasta rajoittamisesta. Otetaan persuilta pois pihvit ja makkarat, ajattelee ehkä Kari? Halla-ahon mukaan ilmasto-ongelmasta halutaan tehdä moraalinen kysymys ja Suomen halutaan tekevän radikaaleja toimia, vaikka useimmat muut maat eivät tekisi yhtään mitään.

Vasemmistoliittolainen (Anna Kontula) taas esittää, että BKT:n kasvu on pysäytettävä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kokoomuksen Elina Lepomäki on huolestunut siitä, että energiaverot nostavat lämmityskustannuksia siellä, missä ei ole varaa investoida maalämpöön tai ilmalämpöpumppuun. Vasemmistoliittolainen (Kontula) toteaa, että kamppailu ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi on myös luokkapolitiikkaa - kamppailua siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.

Lepomäki ja Kontula puhuvat siis molemmat siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on otettava huomioon ilmastotoimissa. Kari sen sijaan tekee todennäköisesti ainakin osittain identiteettipolitiikkaa - lihansyönnistä puhuminen tekee hyvää siltä kannalta, että Vihreät ja Perussuomalaiset nähtäisiin politiikan päävaihtoehtoina. Halla-aho tuntuu uskovan samaa, Vihreät ja Persut ovat päävaihtoehdot. Myös Hakkaraisen kommentti tukee Karin agendaa - vain Vihreät voivat pelastaa maamme persuilta.

Vihreiden tapana on vaatia alakohtaisia toimia - lentoveroa, lihan syönnin rajoittamista yms. - vaikka taloustieteilijöiden konsensus oikealta vasemmalle on, että geneerinen CO2-vero on selvästi tehokkaampi (=halvempi suhteessa tuloksiin) kuin alakohtaiset toimet.

Lepomäki ja Kontula puhuvat tärkeästä asiasta. Sekä kansallisen tason että globaalin tason kohtuullisuus, reiluus ja oikeudenmukaisuus on tärkeää tehokkuuden lisäksi. Oikeistolainen on toki ihan aiheesta huolestunut siitä, että ilmaston lämpeneminen voi olla vain tekosyy lisätä sosialismia.

CO2-vero voi olla ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa samalla tavalla kuin se voi olla omiaan lisäämään kokonaisveroastetta. Mutta ei tarvitse olla.

1. Ilmastotoimet eivät vaadi verojen kasvua vaan sen uudelleen strukturointia. Verotetaan enemmän CO2:ta ja vähemmän jotain muuta.

2. Ilmastotoimet eivät aiheuta väistämättä sitä, että köyhät köyhtyvät edelleen.

EU:lle on esitetty kansalaisaloite, joka vastaa suurelta osin ainakin oikeudenmukaisuus-vaatimukseen ja ilmastotulli-vaatimukseen.

1. Kerätään veroa hiilidioksidipäästöistä, mutta palautetaan raha kokonaan kansalaispalkan omaisella maksulla kaikille kansalaisille.

2. Niitä maita, jotka eivät hinnoittele CO2:ta, kohtaan määrätään tullit.

Kontulan huoli ratkennee näin ainakin osittan - samoin Halla-ahon. Halla-aho on vaatinut ilmastotulleja ratkaisuksi ilmaston lämpenemiseen ja se on myös persujen virallinen kanta. Halla-aho on oikeassa siinä, että koska ilmaston lämpeneminen on globaali ongelma, ilman ilmastotulleja pelkillä suomalaisten tai eurooppalaisten uhrauksilla vihreät ehkä saavat hyvän mielen, mutta mitään muuta ei tapahdu. (Moni persu tosin päinvastoin kuin Halla-aho toivoo trumpilaisten tavoin, että ilmaston lämpenemiselle ei tehdä mitään, koska vain idiootit uskovat ilmaston lämpenemiseen.)

Oikeiston näkökulmasta kyseessä tietysti on uusi vero, mutta toisaalta ilmaston lämpenemisen pitää kaikkien taloustieteellisten teorioiden mukaan näkyä hinnoissa, koska se on hinnoittelematon haitallinen ulkoisvaikutus. Hinnoittelemattomuus on samanlaista sosialismia kuin se, että pankit pelastetaan kansalaisten rahoilla.

Karinkin luulisi ymmärtävän että CO2-vero nostaa lihan hintaa ja sitä kautta lihan kulutusta. Toisaalta Karille lihan syönti on todennnäköisesti moraalinen kysymys, joten CO2-vero lienee hänen kannaltaan ane, joka mahdollistaa rikkaille synnin teon.

Kompromissi vasemmiston ja oikeiston välillä voisi tietysti olla, että ko. "kansalaispalkkaan" siirtyminen kompensoitaisiin osittain alentamalla/yksinkertaistamalla tarveharkintaista sosiaaliturvaa.

perjantaina, elokuuta 02, 2019

Ilmaston lämpeneminen ja valtamerien happamoituminen: Nordhausin vastaus Anna Kontulan argumenttiin

3.8.: Laajensin hieman Kontula-lainausta ja laajensin omaa kommenttiani lopussa.

Yhden nykypäivän merkittävimmän kysymyksen ilmaston lämpenemisen ja valtamerien happamoitumisen osalta keskustelu on ainakin somessa lamaantunut trollaamisen takia. Keskustelun taso on samanlaista kuin jos päästäisit jehovat kotiisi keskustelemaan evoluutiosta. 

Markkinahenkisten ratkaisujen miettiminen ilmaston lämpenemiseen ja valtamerien happamoitumiseen on tärkeää, jotta a) hyviä ratkaisuja löytäisi ja jotta b) punaviherväki ei monopolisoisi ihmiskunnan tärkeintä ongelmaa. 

Kansanedustaja Anna Kontula (vas) totesi

"Mikään maa ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan taloutta kasvuun ja kokonaispäästöjä miinukselle samanaikaisesti. Tämä viittaa siihen, että välttämättömät ilmastotoimet edellyttävät talouden nolla- tai miinuskasvua....

Olemme jo ohittaneet kohdan, jossa ilmaston lämpenemistä voitaisiin hillitä pienillä muutoksilla. Mitä pitempään viivytellään, sitä radikaalimpia korjausliikkeiden on oltava. Se tekee ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä väistämättä myös luokkapolitiikkaa: kamppailun siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.
On esimerkiksi ratkaistava, missä määrin kulutusta jatkossa säädellään hinnalla ja normeilla. Pelkkien hiiliverojen käyttö johtaa hintojen nousuun, jolloin kulutus keskittyy maksukykyisille. Normisäätelyllä onnistuu resurssien jako enemmän tarpeen mukaan, mutta tuskin ilman tiukkaa kontrollia, jossa siinäkin on ongelmansa.
Siis pelkistäen: kenellä pitää olla jatkossa oikeus yksityisautoon, syrjäseuduilla asuvalla liikuntavammaisella vai sillä, jolla on varaa sähköautoihin ja päästökompensaatioihin? Ja kuinka suuri osa vähennyksistä kuuluu rikkaalle lännelle, jonka hiilipäästöt henkeä kohden ovat köyhiin maihin nähden moninkertaiset?"

Väitteessä on totta vähintään toinen puoli. Vaikka Suomi on tuotannon suhteen saanut CO2-päästöt alenemaan, suomalaisten kulutuksen aiheuttamat CO2-päästöt eivät ole laskeneet mihinkään. 

Taloustieteilijä William Nordhausin - joka sai talous-Nobelin 2018 mm. ilmaston lämpenemisen taloustieteestä - toteaa kirjassaan että hiilidioksidipäästöt kasvavat suhteessa kolmen tekijän summaan: a) BKT:n kasvuun, b) hiili-intensiivisyyden kasvuun (siihen kuinka suuri osa BKT:sta tuotetaan hiilellä), c) väestönkasvuun.


Termit a) ja c) ovat jatkuvasti plussalla mutta b) negatiivinen. Allaoleva kuva esittää sen miten nykytasoinen BKT-kasvu ja nollakasvu vaikuttaisivat maapallon lämpenemiseen, jos kaikki muut asiat pysyisivät samoina.

Nordhausin vastaus Kontulalle on seuraava: 

"Rapid economic growth without abatement policies will produce rapid climate change and substantial damages. Slow growth will leave us poor but with fewer damages. However, even with substantial climate-change damages, consumption will still be much larger in the growth world than in the no-growth world. People will have substantially higher living standards in the growth world even after subtracting the damages from the changing climate...Should we conclude from this example that our problem is too much economic growth? That we should aim for zero economic growth? Few people today draw this conclusion.4 It would be like throwing out all the groceries because the milk is sour. The appropriate response is to fix the market failure by repairing the flawed economic externality involved in climate change."

Nordhaus siis väittää että kun BKT:n annetaan kasvaa, on myös varaa korjata ulkoisvaikutukset eli CO2:n tuoton aiheuttamat ongelmat. Hiili-intensiteetti laskee edelleen jos vain verotetaan hiilidioksidin tuotantoa kaikissa maissa. (Se miten kaikki maat saadaan ottamaan samantasoinen hiilidioksidivero käyttöön onkin sitten toinen asia. Palataan siihen myöhemmin.)

Nordaus ei väitä että Kontula on väärässä mutta käytännössä on Nordhausin mukaan epärealistista ja epäinhimillistä pysäyttää hyvinvoinnin kehitys. Tosiasiassahan missään maassa BKT:n kasvun pysäyttämistä ei saataisi demokraattisin keinoin aikaiseksi. BKT:n kasvu on ainakin kehitysmaissa hyvin oleellista. Esimerkiksi maailman 60:ssä köyhimmässä maassa BKT:n kasvu on johtanut kolmessakymmenessä vuodessa elinajanodotteen nousemiseen keskimäärin 14 vuotta vaikka eräissä eteläisen Afrikan maissa HIV-epidemian takia elinajanodote on laskenut selvästi - jopa 20 vuotta!

En ota mitään mustavalkoista kantaa Kontulan ja Nordhausin argumentteihin. Nordhausin ehdotuksen ongelma on, että maailman valtiot hyväksyvät todennäköisesti sen osan, että kasvu saa jatkua, mutta eivät suurella todennäköisyydellä (muuten kuin korkeintaan puheissa) sitä osaa, että CO2-leikkauksiin satsataan voimakkaasti. Kontulan ehdotuksen ongelma on se, että ihmisiä ei saa kuin pakolla hyväksymään nolla-kasvu ja siihen liittyvä voimakas tasajako kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.

PS. Itse kannatan myös termiin c) puuttumista rajoittamalla väestönkasvua niin että ne maat jotka eivät nopeasti saa väestöään alennettua, suljetaan ihmisten liikkumiselta kokonaan. 

lauantaina, heinäkuuta 13, 2019

Kohti suurempia poliittisia yksikköjä

Nyky-vasemmistolla on ollut tapana halkoa hiuksia siitä, onko suomalaisuus pelkkä konstruktio, vai edustaako se jotain todellista. Mielekkäämpää on kysyä, onko suomalaisuuden tai kansallisvaltion "konstruktio" ihmisten hyvinvoinnin kannalta tehokas instituutio vai ei.

Kirjoitin muutama vuosi sitten siitä, miten kansallisvaltio on osoittautunut historian tehokkaimmaksi järjestelmäksi, mitä tulee sosiaaliseen tulonjakoon. Lainasin Oxfordin Yliopiston professoria Paul Collieria:
Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.
Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Pienet valtiot ovat usein myös tehokkaampia siinä mielessä, että ne ovat dynaamisempia. Euroopan nousu maailman kehittyneimmäksi maanosaksi 1000-luvun aikana ohi Lähi-Idän ja Kiinan perustui suurelta osin pienten valtioiden keskinäiseen kilpailuun.

Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Pienet yksiköt eivät ole enää tehokkaita, kun historian näyttämölle tulee sota - olkoon sota sitten konkreettinen väkivaltainen konflikti, kauppasota tai kulttuurien välinen konflikti. Ragusan 1400-ja 1500-luvulla kukoistanutta kauppavaltiota on libertaaripiireissä ylistetty yhteiskunnan mallina, mutta siinä missä pieni maa kukoistaa rauhanoloissa ja ehkä joskus konfliktienkin aikana taitavan diplomatian avulla, suuri valtio jyrää massiivisella armeijalla pienen maan alleen laajan konfliktin aikana. Suomen talvisota oli hienoin hetki kansamme historiassa, kun pieni maa pystyi panemaan hanttiin isolle barbaarivaltiolle, mutta se oli kuitenkin poikkeuksellinen tapahtuma.  

Sotaa ei taivaanrannan maalareiden - olkoot sitten vasemmistouskovaisia tai markkinauskovaisia - mukaan enää pitänyt tulla

Suomeakaan ei enää uhannut sotilaallisesti mikään. Ei ollut muita uhkia kuin ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen. Suomi luopui jalkaväkimiinoistaan ja jätti hakematta Nato-jäsenyyttä. Monet Euroopan maat purkivat puolustustaan. Haaveena oli jo Natonkin lopettaminen turhana. Olihan se kylmän sodan jäänne.

Kun Venäjä alkoi toimia valmiiksi luullun Euroopan sääntöjen vastaisesti, Venäjän muutos kiellettiin pitkään. Georgian sota haluttiin nähdä yksittäistapauksena. 

Olemme kuitenkin taas tilanteessa, missä geopolitiikan merkitys on voimakkaasti kasvanut. Taivaanrannan maalareiden takia Suomi on  vailla NATO:n turvatakuita, mutta ei sentään ilman asevelvollisuuteen perustuvia melko vahvoja puolustusvoimia.

Tässä uudessa maailmassa kansallisvaltio ei ole enää tehokkain instituutio. Jari Ehrnrooth kirjoitti:

Vaikka Halla-ahon diagnoosi esimerkiksi islamilais-arabialaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista länsimaiseen vapauteen osuu oikeaan, hänen hoitokeinonsa – uusnationalismi – johtaa vaivasta toiseen...
Pienet yksiköt ovat herttaisia ja joskus hyvin innovatiivisia, mutta historian pitkässä linjassa vahvoja ovat olleet vain suuret kokonaisuudet, imperiumit. Jos toivomme että länsi voittaa kulttuurien kamppailun ja uuden kylmän sodan, meidän on haluttava ylivoimaista valtakeskittymää, jonka taakse koko länsi liittoutuu
Ehrnroothin johtopäätös, että pitkässä linjassa imperiumit ovat olleet vahvimpia, on hätiköity yleisenä sääntönä, koska historia kehittyy jatkuvasti syklisesti. Mutta tällä hetkellä suuret yksiköt ovat pienen Rajamaan kannalta välttämättömiä. 


sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Konservatiivit, islam ja naisten oikeudet

Luen Kiuas-kustannuksen julkaisemaa erinomaista kirjaa Seksuaaliutopia - feministien sota sivistystä vastaan. Seuraava kohta pisti erityisesti silmään:



Hyvin usein joku liberaali ihmettelee ehkä vilpittömästikin, miksi konservatiivit muka vastustavat islamia, vaikka konservatiivien ideologia on liberaalin mukaan pitkälti samanlainen kuin islam mm. patriarkkaalisuudessaan. 

Jotkut konservatiivit vastaavat tähän, että konservatiiviset länsimaiset miehet haluavat puolustaa naisten oikeuksia, sananvapautta ja muita länsimaisia arvoja. Minusta vastaus ei ole täysin vilpitön. Islamin ja länsimaiden konservatiivien ristiriita ei ole oikeastaan ideologinen. Kyse on jostain muusta. Tehdäänpä karkea vertaus eläinmaailmaan:
Leijonauros A puolustaa naaraita ja poikasiaan. Ketä vastaan? A puolustaa naaraita toista urosta B vastaan, joka haluaa naaraat itselleen ja onnistuessaan tappaa naaraiden pennut urokselle A. Vastustaako leijonauros A jotain ideologiaa, joka sortaa naaraita? Puolustaako uros A naaraiden oikeuksia? Ei tietenkään puolusta, vaan uros A puolustaa omia seksuaalisia resurssejaan ja omia poikasiaan. Samalla tavalla leijonauros A on saanut naaraat haltuunsa ja tappanut heidän aiemmat pentunsa.
Islam-kritiikki on resurssitaistelun pukemista ideologiseen muotoon. Sama asia pätee maahanmuuttokritiikissä. Oikeasti suomalaisilla konservatiiveilla tuskin on mitään sitä vastaan että Filippiineiltä tulisi tänne 10 000 sairaanhoitajaa. Mutta 10 000 afrikkalaisen miehen tuloa vastaan varmasti on. Miesten preferenssi ottaa mieluummin 10 000 filippiiniläistä naista 10 000 afrikkalaisen miehen sijasta sattuu nyt vaan olemaan myös yhteiskunnan etu. Kirjoitin vuosia sitten:
Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia. 
Suomalaisen miesten enemmistön henkilökohtainen etu on todennäköisesti myös kannattaa perinteistä monogamiaan perustuvaa avioliittoinstituutiota ja vastustaa avioliittoinstituution degeneraatiota, joka johtaa seksuaaliresurssien vähenemiseen kaikilta muilta miehiltä paitsi ehkä korkeimman statuksen miehiltä. Myös monogamian kannattaminen voidaan pukea ideologiseen muotoon. Sattumalta myös monogamian osalta tieteellinen tutkimus antaa vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että monogamiaa harjoittava yhteiskunta on huomattavasti tehokkaampi kuin muunlainen yhteiskunta erityisesti siksi, että monogaminen yhteiskunta onnistuu aktivoimaan miehet toimimaan aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä ja perheen elättäjänä. Tiukka monogamia olisi edullinen myös monelle naiselle, joka tarvitsee sitoutunutta miestä lasten elättämiseen ja kasvattamiseen.


Ei konservatiivi mies oikeasti ole (ainakaan ensi sijassa) kiinnostunut naisten oikeuksien puolustamisesta niin kuin ei feministikään ole kiinnostunut miesten oikeuksien puolustamisesta. Jahka teeskennellään. Jotkuthan uskovat joten teeskentelystä on hyötyä.

Ylläoleva teksti on tietysti siinä mielessä yksinkertaistus, että toki ideologioillakin ja yhteiskunnallisilla teorioillakin jokin merkitys on. Marxin ajatus siitä, että yhteiskunnan alarakenne (tuotantosuhteet, seksuaaliresurssi-kilpailu) määrää ylärakenteen (idelogian yms.), ei ole koko totuus kuten vaikkapa Weber aikoinaan  osoitti.

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Monet jo kysyvät: Onko kansallismielinen isänmaallisen vastakohta?

Huhtikuussa 1940 Norjan kansallismieliset (Nasjonal Samling -puolue) asettuivat tukemaan natsi-miehittäjiä.

Vidkun Quislingia ei varsinaisesti voi kutsua takinkääntäjäksi - hän oli toki kannattanut natsismia jo pitkään ennen miehitystä. Quislingista oli tullut natsi henkisen kehityksen kautta. Hän oli toimiessaan avustustehtävässä 20-luvun alun Neuvostoliitossa nähnyt paljon pahaa ja määritellyt siksi kommunismin ihmiskunnnan pahimmaksi viholliseksi.



Neuvosto-helvetti oli Quislingin suuri kokemus. Quisling sokeutui ja alkoi uskoa, että vain Hitler voi pelastaa Euroopan. Hitler oli Quislingille ainoa vastavoima bolsevismille. Quislingin rooli maailmanhistoriassa on kuitenkin maanpetturin rooli - hän valitsi väärin - ei välttämättä pahuuttaan vaan koska teki katastrofaalisesti väärän arvion.


Nykyajan nuorten kansallismielisten eurooppalaisten sukupolvikokemus on ollut

1. Islamilainen maahanmuutto Eurooppaan ja siihen kiinteästi liittyvä terrorismi.

2. Monikulttuurisuusideologia ja siihen liiittyvä sananvapauden rajoittaminen ja monikulttuurisuusideologiaan kiinteästi liittyvä länsimaisiin arvoihin vihamielisen kulttuurin hyysääminen.

3. Euroopan integraation syveneminen kansallisvaltioiden kustannuksella, mihin on mm. liittynyt suuret rahansiirrot Pohjois-Euroopan maista Kreikan kaltaisiin vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaviin banaanivaltioihin.

4. Kouluttamattomien miesten syrjäytyminen yhä feministisemmästä yhteiskunnasta.

Eurooppalaiset kansallismieliset, jos nyt eivät suorastaan ihailisikaan Putinia, ovat lähteneet yhteistyöhän Suomen pahimman vihollisen Venäjän kanssa kuin äärivasemmisto 60- ja 70-luvuilla. On ajateltu että, että yhteistyöllä Putinin kanssa voidaan saada ongelmat 1 - 4 ratkaistuksi, koska Putinilla ja kansallismielisillä on muka yhteinen vihollinen - monikulttuurinen EU.

Hitler ei voinut pelastaa Eurooppaa kommunismilta, koska Hitler edusti samalla tapaa epätoivottavaa yhteiskuntamallia kuin kommunismi. Baltit olivat kärsineet neuvostomiehityksestä vuoden verran ja merkittävä osa balttien sivistyneistöä oli siirretty Siperiaan. Saksalaisia tervehdittiin siksi 1941 vapauttajina. Todellisuudessa natsien suunnitelmat balttien suhteen olivat vielä ikävämmät kuin kommunistien.

EU:n ja monikultturismin vastustaminen veljeilemällä Putinin kanssa, mitä erityisesti italialaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset ja unkarilaiset kansallismieliset ovat harjoittaneet, on omiaan tekemään näistä eurooppalaisista kansallismielisistä Euroopan historian suuria pettureita - uusia quislingeja. Banaanivaltio Italian kansallismielisten veljeily Putinin kanssa on tietysti vielä jollain lailla ymmärrettävää - onhan Italia pitkän matkan päässä Venäjästä.

Suomalaisten kansallismielisten olisi erityisesti tehtävä Ruotsidemokraattien tavoin pesäero näihin italialaisiin, ranskalaisiin ja itävaltalaisiin pettureihin.