maanantaina, joulukuuta 24, 2018

Mattisin ero paljasti presidentti Niinistön turvallisuuspolitiikan heikkouden - osa 2

Edellisessä postauksessa raportoin siitä, miten HS kritisoi Sauli Niinistön Neljän Pilarin turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Myös US lainaa muutamia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita samasta asiasta:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka US:n mukaan:

”Yhdysvaltain puolustusministerin eron jälkeen Suomen mahdollisuudet saada konkreettista tukea on täydellisesti alistettu Yhdysvaltain presidentin ailahtelevalle törmäilylle. Koska Suomi ei uskalla vahvistaa puolustustaan Nato-jäsenyydellä, se on riippuvainen Yhdysvalloista”, hän kirjoittaa Facebookissa.

Tarkka nostaa esiin Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen kolmenvälisen aiesopimuksen SOIn (Statement of Intent) , jonka hän kuvailee Mattisin eroon asti olleen ”ainoa edes jollakin tavalla uskottavan tuntuinen turvallisuusdokumentti, joka hädän hetkellä saattaisi tukea Suomen puolustusta”.
”Tässä tilanteessa Natoon liittyminen olisi edes teoriassa mahdollisesti toimiva tapa vaimentaa Yhdysvaltain presidentin arvaamattomuuden seurauksista. Tietysti Yhdysvallat on avainasemassa, jos tositilanteessa joudutaan testaamaan Naton turvatakuun toimivuus. Se ei kuitenkaan voisi hallita sitä kuviota yksin.  Jos Yhdysvaltain presidentti haluaa murtaa Naton turvatakuuartiklan, sillä olisi vastassaan todennäköisesti huomattava joukko Naton jäseniä. Suomen kannattaisi olla siinä rintamassa. Jos sotilaallisesti liittoutumaton Suomi joutuisi aseellisen kriisiin, Yhdysvaltain kolmikantainen aiesopimus Ruotsin ja Suomen kanssa olisi heikoissa kantimissa”, Tarkka kommentoi.
”Tietysti Yhdysvallat pystyy koska tahansa romuttamaan Naton viidennen artiklan turvatakuut, mutta se ei olisi ihan helppoa. Irtautuminen SOI-aiesopimuksesta olisi twiitin mittainen ilmoitusasia”
Pitkän uran diplomaattina tehnyt Antti Kuosmanen:
Hän kuvailee Trumpin ”myyvän turvallisuutta” ja tämän asenteen tultua entistä selvemmin esille, kun Yhdysvaltain presidentti kommentoi Mattisin lähtöä.
”Minun käsitykseni on, että Trumpin Nato-nuivuudessakaan ei ole kysymys ensisijaisesti rahoista, vaan perustavanlaatuisesta suhtautumisesta liittosuhteisiin. Hän myy turvallisuutta kuin mafiapomo suojelua. Asenne on käynyt selvääkin selvemmäksi kerta toisensa jälkeen, viimeksi Mattisin erokirjeestä ja vähän aikaisemmin esimerkiksi ulkoministeri Pompeon äskettäisestä, Brysselissä pidetystä puheesta ilmenevästä ”strategisesta” näkemyksestä, jonka mukaan nykyistä parempi ja Kiinan uhkaa vastaan tehokas ”liberaali” maailmanjärjestys syntyy, kun kaikki maat ajavat omia etujaan piittaamatta mitään muiden eduista, ja nykyisen järjestelmän keskeiset instituutiot lähtien YK:sta ja päätyen EU:hun romutetaan”, hän kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.
Yhdysvaltain poliittisen historian väitöskirjatutkija Jani Kokko sanoo, että Mattis oli harvoja presidentti Donald Trumpin hallinnon korkea-arvoisia edustajia, joka aidosti ymmärsi Suomen ja samalla myös Ruotsin erityisaseman Euroopan turvallisuuspoliittisessa arkkitehtuurissa.
”Venäjän lisääntyneen voimapolitiikan ja ekspansiivisten pyrkimysten aikana ei ole hyvä asia, mikäli Yhdysvaltain etääntyminen Euroopasta vahvistuu myös ministeritasolla”, 
Jokainen tiesi, että Mattis eroaa tai erotetaan suurella todennäköisyydellä ennen Trumpin kauden loppua. Tilanne oli siis täysin arvattavissa. Halosen-Niinistön-Tuomiojan seikkailupolitiikka on vienyt Suomen tähän tilanteeseen. Juho Kusti Paasikiven viisaus Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku on unohtunut näiltä kokonaan. Haloselle ja Tuomiojalle tosiasiat ovat alistetut ideologialle, Niinistö ilmeisesti ei ymmärrä ulkopolitiikkaa tarpeeksi ja on siksi taitamaton.


lauantaina, joulukuuta 22, 2018

HS: Mattisin ero paljasti turvallisuuspolitiikkamme heikkouden

HS kritisoi Mattisin eron jälkeen implisiittisesti Sauli Niinistön neljän pilarin ulkopoliittista linjaa eli Keisarin uusia vaatteita:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Jo aiemmin kansanedustaja Elina Lepomäki kritisoi Niinistön linjaa:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut Suomen turvallisuusasemaa kokonaisuudeksi, joka seisoo neljän pilarin varassa, joita ovat oma uskottava puolustuskyky, läntiset kumppanuudet, hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa sekä YK ja muut kansainväliset yhteisöt. 

- Se (neljän pilarin politiikka) ei ole riittävää, meillä ei pitäisi olla varaa jäädä konfliktin hetkellä yksin, Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Lepomäki haastaa. 


 Jos Suomi pitää muodollisesta liittoutumattomuudesta kiinni ja jos esimerkiksi Baltian alueella syttyy konflikti, niin Suomi on Lepomäen mukaan käytännössä saman tien sodassa. 


 - On selvää, että sodan hetkellä, kun joudumme hakemaan liittoutumia, neuvotteluasemamme on heikompi kuin rauhan aikana." 


Suomalaista keskustelua vaivaa Lepomäen mukaan tietämättömyys, piittaamattomuus ja keskeisenä elementtinä puutteellinen riskienhallinta.


Keskustelun heikkous lähtee minusta siitä, että Sauli Niinistö on päättänyt olla selittämättä kansalle missä todellisuudessa mennään:

 1. EU ei tarjoa turvatakuita eikä sitä tarjoa Ruotsi-yhteistyö.

 2. Suhteet Venäjään ovat huonot, mutta se kiistetään.

 3. Jostain syystä Natoon ei uskalleta nyt mennä - todennäköisesti Putinin uhkailujen takia.

 4. Suomi on surkeassa tilanteessa, mutta tätä ei uskalleta kansalle kertoa vaan ajatellaan että on parempi että kansa ei asiantilaa tajua. Seurauksena on suomalaisen keskustelun vajoaminen tietämättömyyden ja piittaamattomuuden tilaan.

5. Trumpin valinnan ja Mattisin ero ovat edelleen heikentäneet Suomen tilannetta edelleen.

maanantaina, joulukuuta 17, 2018

Kun antirasismi tappaa - osa 2

Black Lifes Matter -niminen kansalaisjärjestö on muun vasemmiston tuella pyrkinyt pitkään demonisoimaan poliisia mustien rikollisten ampumisesta ja esittänyt jopa että poliisi toimii ongelmalähiöissä kuin miehittäjä.

Suhteessa väkivaltarikollisten määrään ja suhteessa väkivallan uhrien määrään poliisi ampuu kuitenkin USA:ssa selvästi vähemmän mustia kuin valkoisia ja latinoita. Fergusonin tapahtumien jälkeen poliisi on tullut hyvin varovaiseksi mustien ongelmalähiöiden asukkaiden suojelemisessa - kynnys mm. ampua musta rikollinen on noussut. Seurauksena mustien lähiöiden turvallisuus on voimakkaasti alentunut - kuolonuhrien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana selvästi. Quilletten haastattelema Manhattan Instituutin tutkija ja kolumnisti Heather MacDonald esittää FBI:n tilastojen perusteella kasvun olevan 3000 henkilöä vuodessa.


Kerroin aiemmin siitä, miten UK:ssa mustien väkivaltarikollisuuteen ei puututa ja kärsijöinä ovat erityisesti ongelmalähiöiden köyhät mustat asukkaat.


Theodore Dalrymplen kirjoitus And Dying Thus Around Us Every Day  kuvaa sitä, miten rasismi-kortin heiluttelu aiheuttaa sitä, että sosiaalivirkailijat ja julkisten sairaaloiden lääkärit eivät uskalla tai muuten halua auttaa värillisiä ihmisiä. Psykoottisia mustia miehiä jätetään hoitamatta, koska lääkärit "eivät halua stigmatisoida ihmisiä ja "yhteisöjä", joita on jo pitkään stigmatisoitu". Väkivaltaa kohtaavia mustia naisia ja lapsia jätetään auttamatta samasta syystä, kun väkivallan harjoittaja on musta.

Viranomaiset haluavat signaloida kuuluvansa edistyksellisten ihmisten joukkoon ja katsovat siksi sormiensa läpi mitä hirvittävimpiä ihmiskohtaloita. Ovat siis sanalla sanoen oman maineensa takia välinpitämättömiä ihmisten kohtalosta. Psykoottisten ja väkivaltaisten miesten sukulaisia ei suostuta suojelemaan. Kirjoitus kertoo ihmisestä, joka terrorisoi koko naapurustoaan ja ajaa äitinsä tämän omistamasta kodista, jonka hankkimiseksi äiti on tehnyt pitkään työtä. Hoitava lääkäri - antirasismin valon kohdannut valkoisen keskiluokan jäsen - kieltäytyy diagnostisoimasta miestä psykoottiseksi. Sosiaalivirkailijat ja poliisi eivät tee mitään sen eteen, että musta äiti saisi kotinsa takia.


keskiviikkona, joulukuuta 12, 2018

Tiede-lehti: älykkyyden takana olevat geenit osin selvinneet

Älykkyyden takana olevat geenit ovat osin selvinneet:

Erityisiä älykkyysgeenejä etsittiin pitkään turhaan. Viime aikoina tutkimuskeinot ovat kehittyneet niin, että ainakin osa äo:n geneettisestä pohjasta on saatu tunnistettua.
Kukin älykkyyteen kytkeytyvä geeni on yksin melko voimaton, mutta yhdessä kaikki noin 500 tähän mennessä tunnistettua geeniä vaikuttavat jo tuntuvasti.

James Flynn puolustaa rotujen äo-erojen tutkimusta - tarkemmin sanoen tutkimuksen vapautta

Maailman yksi kuuluisimpia älykkyys-tutkijoita ja ns. Flynnin efektin keksijä James Flynn kiistää rotujen väliset geneettiset erot äo:ssa, mutta yhtä kaikki puolustaa eri mieltä olevien sananvapautta ja tutkimuksen vapautta:

There should be no academic sanctions against those who believe that were environments equalized, genetic differences between black and white Americans would mean that blacks have an IQ deficit. Whether the evidence eventually dictates a genetically caused deficit of nil or 5 or 10 or 20 IQ points is irrelevant. The hypothesis is intelligible and subject to scientific investigation. If that is so, you must have already investigated it if you are to know what is true or false. To prohibit others from investigation or publication of their results is to designate certain truths as the property of an elite to be forbidden to anyone else. It is to insulate them from whatever new evidence the scientific method may provide that would modify belief. A word to those who seek respectability by banning race/gene research: how much respectability would you get if your position were stated without equivocation? What if you were to openly say genetic equality between the races may or may not be true; and that is exactly why I forbid it to be investigated. Or: “I do not know if genetic equality is true and do not want anyone else to know.

Nostan hattua. Kirjoitin Flynnistä 2007:

Steve Sailerin artikkeli James R. Flynnin uudesta kirjasta kannattaa lukea, jos on hämmentynyt julkisesta keskustelusta äo:sta ja rotueroista. Älykkyystutkijoiden keskuudessa ei todellisuudessa vallitseva suuria erimielisyyksiä koko asiassa.

Referoin Sailerin artikkelia.

Vasemmistolainen äo-tutkija James R. Flynn havaitsi aikoinaan, että vuosien mittaan kansakuntien keskimääräinen äo-taso nousee. Ilmiötä alettiin kutsua Flynnin efektiksi. Monet älykkyystutkimukseen kriittisesti suhtautuvat ovat väittäneet, että Flynnin efekti osoittaa, ettei äo kerro juuri mitään oleellista ihmisen kognitiivisista kyvyistä ja toisaalta että väitteellä rotujen välisistä älykkyseroista ei ole mitään katetta.

Mielenkiintoista on havaita että Flynn ei itse kannata kumpaakaan johtopäätöstä - ainakaan enää. Hänen mukaansa äo on hyvä mittari ihmisen kognitiiviselle kyvyille ja että mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on noin 10 pisteen ero äo:ssa.

Flynn toki vasemmistolaisena tutkijana toivoo että joskus pitkän ajan kuluttua rotujen väliset äo-erot kapenisivat nollaksi. Mutta vahvaa näyttöä siitä että näin olisi ainakaan nopeasti tapahtumassa ei ole. Kuitenkin - kuten Flynn ja Charles Murray ovat viime aikoina osoittaneet - tiettyä kaventumista mm. USA:n valkoisten ja mustien äo-eroissa on tapahtunut. Ero lienee tällä hetkellä noin 10:n luokkaa ja on kaventunut kolmessa kymmenessä vuodessa useilla pisteillä.

(Sailerin artikkelin referointi loppuu.)

...Älykkyys ei tietenkään ole ainoa asia jossa rodut eroavat. Isossa-Britanniassa tehdyn BBC:n referoiman tutkimuksen mukaan karibialaisperäinen (negroidi)mies sairastuu noin 10 kertaa helpommin psykoosiin kuin valkoinen. BBC toki selittää asiaa sosiaalisilla syillä. (Tämäkin on tosin suuri edistysaskel, koska aiemmin mustien yliedustus psykooseissa leimattiin psykiatrian harjoittamaksi rasismiksi.)

...Suomalainen kasvatustieteen professori Liisa Keltikangas-Järvinenkin mainitsee kirjassaan Temperamentti, että ihmisryhmien välillä on perinnöllisiä temeramenttieroja - että kiinalaiset ovat perinnöllisesti valkoisia stabiilimpia.

lauantaina, joulukuuta 08, 2018

Erätappio asevelvollisuudelle hovissa

Asevelvollisuus kohtasi erätappion hovioikeudessa, mutta taistelu jatkuu.

HELSINGIN hovioikeus ei näytä ottavan enää käsittelyynsä totaalikieltäytyjien vapauttamisratkaisuja. Hovioikeus hylkäsi perjantaina kolme syyttäjän jatkokäsittelyhakemusta.

Siten kolmen totaalikieltäytyjän saamat vapauttavat käräjätuomiot jäävät voimaan. Se tukee entisestään tilannetta, että ase- ja siviilipalveluksesta voi nyt kieltäytyä vakaumuksen perusteella ilman rangaistusta.

Kaikki kolme miestä kieltäytyivät suorittamasta siviilipalvelusta pasifistisista syistä. Syyttäjä oli vaatinut heidän tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen tai valvontarangaistukseen.


Asevelvollisuudesta olen aiemmin kirjoittanut laajemmin mm. tässä.

Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista. 

Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tuottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.

Toisen argumentin mukaan "vakaumuksen" takia kieltäytymistä ei saisi sivistysvaltiossa rangaista. Kansankokonaisuus näkee asian niin, että se miten vapaamatkustajat jälkirationalisoivat oman vapaamatkustamisensa "vakaumuksia" konstruoimalla ei ole kansanyhteisön huoli. Se mikä on sosiaalisesti konstruoitu on sosiaalisesti dekonstruoitavissa. Yhteisön moraali muuttuu ja totaalikieltytymisen esittäminen moraalisena ratkaisuna on dekonstruoitavissa tilanteessa, missä Venäjä uhkaa naapurimaitaan. Moraali vaatii miestä puolustamaan kansakuntaa, eikä luikkimista käpykaartiin.

Viime aikoina on ollut muodikasta esittää vapaamatkustaminen "vakaumuksena" - on sitten kyse laumaimmuniteetin tuottamisesta (rokotukset) tai asevelvollisuudesta. Tällainen ajattelu on murrettava.

Kolmannen argumentin mukaan miesten asevelvollisuus on tasa-arvon idean vastainen. Naiset on vapautettu asevelvollisuudesta mutta miehet ei. Kansankokonaisuuden vasta-argumentti on sama kuin argumentin yksi osalta. Vaikka tasa-arvo onkin tärkeä päämäärä a) ihmisoikeus-näkökulmasta ja kansankoheesion kannalta, se on kuitenkin vain yksi päämäärä muiden joukossa. Tasa-arvoa tai muita ihmisoikeuksia ei ole olemassa ilman erillisyyttä Venäjästä. Erilaisten päämäärien (tasa-arvo, yksilön vapaus, itsenäisyys) välillä on aina konflikteja. Tasa-arvo on toki nykydiskurssissa tärkeä asia, mutta sen ylipainottamisessa on ns. mopo lähtenyt jo käsistä.

Vaatiessaan tässä asiassa tasa-arvoa miehille, "miesliike" implisiittisesti toteaa, että mies on vain nainen jolla on munat, eikä kansanyhteisöä muodostava ja suojeleva sukupuoli.

torstaina, joulukuuta 06, 2018

torstaina, marraskuuta 29, 2018

Väestönlaatu - lainaus Mika Keräsen kirjotuksesta

Mika Keränen kirjoittaa Sarastuksessa Ruotsin 30-luvun sosialidemokratian kahden terävimmän kärjen Gunnar ja Arva Myrdalin asenteista väestönlaatuun:
Huoli väestönlaadusta ei kuitenkaan ole 30-luvun fasistien tai heidän nykyaikaisten seuraajiensa erityispiirre. Ruotsalaiset yhteiskuntatieteilijät, sosialidemokraatit ja kansankodin rakentajat Gunnar Myrdal (1898-1987) sekä puolisonsa Alva Myrdal (1902-86) perustivat koko elämäntyönsä pitkälti huolehtimiseen ruotsalaisen kansankodin väestönlaadusta. Vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassaan Kris i befolkningsfrågan Myrdalit ilmaisivat huolensa siitä, että Ruotsissa tuolloin voimassa ollut sterilisointilaki ei ollut riittävän radikaali tuottaakseen maahan ”parempaa ihmismateriaalia”. Sosiologeille yleiseen tapaan Myrdalit tuntuivat suorastaan välttelevän puhumasta ihmisyksilöistä, sen sijaan he suosivat jo mainitun ”ihmismateriaalin” lisäksi sellaisia käsitteitä kuin ”väestökanta” tai ”kansanmateriaali”. Myrdalien vaikutus ei liene ollut aivan vähäinen siihen, että sosialidemokraattinen pääministeri Per Albin Hansson (1885-1946) kiristi sterilisointilakeja entisestään vuonna 1941.

Gunnar ja Alva Myrdal.
Edistyksellisinä yhteiskuntatieteilijöinä Myrdalit tähtäsivät hyvin rasvatun koneen lailla toimivaan, ultramoderniin, ehdottoman tasa-arvoiseen mutta myös läpikotaisin kollektivisoituun yhteiskuntaan, jonka jäsenet olisivat timantinterveitä ja rikkeettömän onnellisia uuden edistyksellisen ajan uusia ihmisiä; ennen toista maailmansotaa tuon tulevan utopian asukit olivat usein myös pitkiä, vaaleita ja sinisilmäisiä pohjoisen rodun valioyksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen utopian tämä puoli sattuneesta syystä melko pian painui taka-alalle… Monista myrdalilaisen yhteiskuntakybernetiikan innoittamien kaavoitus- ja rakennussuunnitelmien arkkitehtonisista havainnekuvista tulee oudosti mieleen oman aikamme Pohjois-Korean näyteikkunapääkaupunki Pjongjang… Havainnekuvat ovat havainnekuvia, ja todellisuus on aina niitä rujompi. Nyky-Tukholman uuden keskustan Sergelin toreineen tuntevat kaikki. Mutta yhtä kaikki huomaamme, että sosialidemokraattisessakin yhteiskuntautopiassa voi aistia totalitarismin vienon tuoksahduksen. Eikä kyseessä välttämättä aina ole totalitarismin vasen siipi eli marxismi-leninismi (tai stalinismi, kuinka vain).
Nuori Gunnar Myrdal näet seurasi 30-luvulla erittäin kiinnostuneena kansallissosialismin nousua Ruotsin eteläisessä naapurimaassa. Hän piti hitleriläistä versioita sosialismista nuorekkaana aatteena ja katsoi tulevaisuuden kuuluvan sille; kuinka lähellä Myrdal oli täydellistä kääntymystä, on minulle epäselvää, mutta ilman epäilystä hän suhtautui natseihin eräässä vaiheessa varsin sympaattisesti. Sinänsä ei ole mikään uutinen, että moni äärivasemmistolainen on tuntenut natsismin kutsun ja myös vastannut siihen (toki myös päinvastainen liike on ollut yhtä yleistä); Suomessakin vuonna 1944 perustetussa kommunistien bulvaanijärjestössä SKDL:ssä tai sen tuntumassa vaikutti henkilöitä, jotka olivat vain muutamaa vuotta aikaisemmin flirttailleet kaikella antaumuksella sinänsä vähälukuisten suomalaisten natsien kanssa. Mutta kun Gunnar Myrdal ei ollut mikään äärivasemmistolainen vaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon uskova sosialidemokraatti. Näyttääkin vastaansanomattomalta, että edes sosialidemokratia ei tarjoa mitään automaattista rokotusta natsismin seireeninlauluja vastaan. Niin ikään on selvää, että kansallissosialismin ”sosialistinen” puoli ei ole likimainkaan niin instrumentaalinen ja toisarvoinen osa kyseisen liikkeen ideologiaa kuin nykyvasemmistolaiset mielellään uskoisivat.

Keräsen kirjoitus on muutenkin lukemisen arvoinen.