sunnuntaina, toukokuuta 21, 2017

Björn Wahlroos: Maailma tarvitsee maailmanpoliisin

Talouselämä-lehti kirjoittaa:

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos iloitsee siitä, että presidentti Donald Trump on palauttanut Yhdysvaltain roolin maailmanpolitiikassa. Trump on piirtänyt hiekkaan sellaisen punaisen viivan, joka demokraattien Barack Obamalta jäi piirtämättä. 

... maailma ei pysy tasapainossa ilman pelotetta. Ilman vastavoimaa mikä tahansa voima voi kasvaa liian suureksi. Wahlroosin mielestä Barack Obaman presidenttikauden suurimpana historiallisena erehdyksenä tullaan pitämään sitä, ettei hän ymmärtänyt Yhdysvaltain roolia maailmanpoliisina. 

Obama varoi voimankäyttöä viimeiseen asti. "Voisi väittää, että hän oli syypää Ukrainan ja Syyrian tilanteeseen. Saamattomuudellaan hän jätti pelikentän avoimeksi muille", Wahlroos toteaa Talouselämän haastattelussa. 

Kirjoitin aiemmin Sarastuksessa siitä miten ensin Britannian ja sittemmin USA:n maailmanpoliisi-asema on vahvistanut maailman rauhaa. Kun Britannian maailmanpoliisin asema 1800-luvun lopulla heikkeni, ajauduttiin maailmansotaan. Nyt on riskinä, että USA:n maailmanpoliisin rooli heikkenee.

Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. [Sotahistorioitsija] Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta.

PS. Itse en tosin ole Trumpin linjan suhteen yhtä optimistinen kuin Wahlroos. Mies vaikuttaa hyvin ailahtelevalta pelleltä ja saattaa hyvinkin vielä tehdä "dealin" Venäjän kanssa. Deali saattaisi osoittautua Itä-Euroopan kannalta yhtä onnelliseksi asiaksi kuin aikoinaan Molov-Ribbentrop sopimus. Kansanedustaja Elina Lepomäki maalailikin huomattavasti pessimistisempää kuvaa Trumpin turvallisuuspolitiikasta kuin Wahlroos:

Lepomäen mukaan Yhdysvalloissa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskusteluun ja johtamiseen osallistuvilla henkilöillä on vahvasti yhtenevä käsitys siitä, että Washingtonissa käytiin loppu- ja alkuvuodesta ennen Donald Trumpin virkaanastumista kulissien takana neuvotteluja "suuresta diilistä".

Lista on synkkää luettavaa. Pakotteiden purkaminen, Naton vetäytyminen Baltiasta ja Itä-Euroopasta ja Krimin hyväksyminen osaksi Venäjää olisivat legitimoineet Venäjän aggressiivisen politiikan ja horjuttaneet maailmanjärjestystä, Trumpia häilyväksi presidentiksi kutsuva Lepomäki sanoo.

lauantaina, toukokuuta 20, 2017

Nature- ja Science-lehdet kirjoittavat ilmastonlämpenemisen vastaisen työn psykologiasta

Nature-lehti käsitteli jonkin aikaa sitten sitä, miten yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttaa ilmaston lämpenemisen ratkaisua ja itse asiassa kaikkea tehokasta politiikan tekoa:
"Kulttuurisesti polarisoituneet demokratiat harjoittavat epätodennäköisemmin tieteelliseen tietoon – kuten tietoon ilmaston lämpenemisestä – perustuvaa politiikkaa kuin vähemmän polarisoituneet demokratiat. Näin on myös sellaisessa tilanteessa, jossa tieteellisen tiedon hyväksikäyttö oleellisesti vaikuttaisi kokonaisetuun.
Kansalaisille itselleen sillä, ovatko he oikeassa vai väärässä ilmaston lämpenemisen osalta, ei ole todellista merkitystä. Millään, mitä he kuluttajina tai yksilöinä tekevät, ei ole kuin marginaalinen vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Sen sijaan sillä, että he ottaisivat kantaa ilmaston lämpenemiseen tavalla, joka olisi ristiriidassa heidän kulttuuriseen viiteryhmänsä mielipiteen kanssa, olisi heille itselleen tuhoisa merkitys." (Minun käännökseni.)
Ihmisen mielipide esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kertoo, millainen ihminen olet ja mihin porukkaan kuulut. Mielipiteestä on siis tullut osa identiteettiä ja mielipiteen toistamisesta on tullut osa identiteetin signalointia. (Signalointi on biologiassa ja taloustieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa tiedon tai väitteen viestimistä. Esimerkiksi hyönteisen sanotaan signaloivan värillään myrkyllisyyttään, jos linnut mieltävät tietyn väriset hyönteiset myrkyllisiksi. Kirjoitin aiheesta joskus Sarastukseen.)
Ameikassa oikeistolaiset signaloivat porukkaan kuulumista ilmastonlämpenemis-skeptismillä ja Suomessa vihreät vastustavat samasta syystä ydinvoimaa. Ydinvoiman vastustus on yhtä tehokasta ja irrationaalista ilmastonlämpenemisen vastustuksen torppaamista kuin ilmastoskeptisyys. 

"Here is really the center of the problem, the social dilemma wherein it is in the collective’s interest to act in one way but individuals may benefit personally if they act in another way.
This struggle for humans to manage our impact on climate is made more complex by the unique issue of climate change; it is a long-term problem that has no apparent immediate and personal threats. Simply put, we need to take actions now to avoid problems later on even though we personally may not experience these consequences.
To counter this disconnect, climate change discussions need to be framed as matters related to current impacts at the local level. It is great that we want to save polar bears, but what really will motivate people are the risks to them right now. Fortunately or unfortunately, depending on your viewpoint, it is becoming easier and easier to make these connections. Examples abound for instance terrible flooding in the central USA, the record drought in California, recent heat waves in central Asia, or in Australia, as just some examples."
Guardianin juttu perustuu Science-lehdessä julkaistuun artikkeliin, joka on maksumuurin takana. Itse käytännön keinot jäävät ehkä siksi osin abstrakteiksi:

The authors identify a variety of strategies for moving forward with human limitations in mind. Since they acknowledge humans tend not to protect those things they either don’t know or don’t value, ingraining a sense of value in the natural world may be critical. In fact, there is a strong relationship between an individual’s connection to nature and their ecological behavior. In today’s world of growing industrialization and severing of the nature/human connection, the challenge may be to find and create new connection opportunities.

More immediately, the authors encourage efforts to change the social norms surrounding environmentally sound behavior - making it cool again.... In fact, individuals play a critical role in inspiring collective actions within various spheres of influence (see the above figure), which is the kind of behavior needed to change the enormous systems - food, transportation, retail, etc. - disproportionately impacting the planet. The review highlights how transformational individuals - those who decide to step outside of accepted social norms - can bring about large-scale change in their social networks and within the organizations of which they are a part. While it feels incredibly awkward to do something different than the norm, we are all capable of it. And, it’s easier if we don’t have to do it alone, so supporting others who take a stand is a crucial role we can all play.

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2017

Elina Lepomäki kritisoi Niinistön ulkopoliittista linjaa

"Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut Suomen turvallisuusasemaa kokonaisuudeksi, joka seisoo neljän pilarin varassa, joita ovat oma uskottava puolustuskyky, läntiset kumppanuudet, hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa sekä YK ja muut kansainväliset yhteisöt.
- Se (neljän pilarin politiikka) ei ole riittävää, meillä ei pitäisi olla varaa jäädä konfliktin hetkellä yksin, Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Lepomäki haastaa.

Jos Suomi pitää muodollisesta liittoutumattomuudesta kiinni ja jos esimerkiksi Baltian alueella syttyy konflikti, niin Suomi on Lepomäen mukaan käytännössä saman tien sodassa.
- On selvää, että sodan hetkellä, kun joudumme hakemaan liittoutumia, neuvotteluasemamme on heikompi kuin rauhan aikana."
Kirjoitin kaksi vuotta sitten Niinistön neljän pilarin politiikasta: 
"Minun hypoteesini on se, että Niinistö ilman muuta haluaisi Natoon ja tietää, että Neljän Jalan turvallisuuspolitiikka on bluffia ja samoin EU:n turvatakuut. Venäjä on kuitenkin uhannut häntä hyvin jyrkästi ongelmilla jos Suomi liittyy."
Lepomäki jatkaa:
Suomen perinteinen turvallisuuspolitiikan doktriini on toiveajattelu, että EU luo Suomelle turvaa.
Missään toisessa EU:n jäsenmaassa ei käydä sellaista keskustelua, että ripustauduttaisiin puolustusyhteistyössä EU:hun. Tämä on erittäin tärkeää muistaa. Vahvan sitoumuksen Natoon on lausunut myös Ranskan uusi presidentti Macron.
Myöskään Ruotsi-yhteistyön varaan ei Lepomäen mielestä kannata laskea;
- On selvää, että siinä yhteistyössä tulee jossain vaiheessa poliittiset rajat vastaan, kun mitään valtiosopimusta ei ole eikä turvatakuita. Plus että Ruotsilla ei ole tämän tyyppiseen konfliktiin tarkoitettua armeijaa.
Suomalaista keskustelua vaivaa Lepomäen mukaan tietämättömyys, piittaamattomuus ja keskeisenä elementtinä puutteellinen riskienhallinta.
Keskustelun heikkous lähtee minusta siitä, että Sauli Niinistö on päättänyt olla selittämättä kansalle missä todellisuudessa mennään: 
1. EU ei tarjoa turvatakuita eikä sitä tarjoa Ruotsi-yhteistyö. 
2. Suhteet Venäjään ovat huonot, mutta se kiistetään. 
3. Jostain syystä Natoon ei uskalleta nyt mennä - todennäköisesti Putinin uhkailujen takia. 
4. Suomi on surkeassa tilanteessa, mutta tätä ei uskalleta kansalle kertoa vaan ajatellaan että on parempi että kansa ei asiantilaa tajua. Seurauksena on suomalaisen keskustelun vajoaminen tietämättömyyden ja piittaamattomuuden tilaan.

lauantaina, toukokuuta 13, 2017

Sosiaalisilla tikkalajeilla pienemmät aivot kuin vähemmän sosiaalisilla. Entä ihminen?

Ihmisen älykkyyden on usein väitetty kehittyneen siksi, että ihminen on sosiaalinen eläin ja sosiaalisessa ympäristössä tarvitaan isommat aivot, jotta pärjää kilpailussa lajitoverien kanssa. Sosiaalinen tilanne johtaa kilpavarusteluun ja älykkyyden nopeaan kasvuun.

Teoriassa on suuret ongelmansa, koska mm. tikoilla ja mehiläisillä on osoitettu sosiaalisilla lajeilla aivojen koon olevan selkeästi alhaisempi kuin vähemmän sosiaalisilla lajeilla. On myös viitteitä siihen, että Neandertaalin ihminen oli älykkäämpi kuin nykyihminen ja että nykyihmisen aivojen koko on laskenut oleellisesti aikaisemmasta.

“We found that social species invested less than solitary species in key, central-processing, higher-cognition brain regions called mushroom bodies, involved in learning, memory and sensory integration,” says O’Donnell.
“We suggested that extensive cooperation and overlap of interests in insect colonies may promote a form of distributed cognition, so it’s exciting to see the patterns we found replicated in a very different system, but potentially for similar reasons.”
And even humans might not be immune to this effect. “There is some evidence, albeit controversial, for a reduction in human brain volume in the last few tens of thousands of years,” says O’Donnell. “Skull measurements suggest about a tennis-ball’s-worth of brain volume has been lost.”
But he poses the question of whether aside from increased social collaboration, this is also down to cognitive offloading to developments and technology such as fire, oral traditions and writing.
And Byrne points out that Neanderthals seem to have had larger brains than us, even though they were not especially large-bodied. “If you really wanted to speculate, you might wonder if they were less genuinely cooperative than our ancestors, who then got the benefit of not needing such a large brain,” he says.
Ongelma alkuperäisessä teoriassa on ehkä se, että ajateltiin sosiaalisten lajien pelkästään kilpailevan lajitoveriensa kanssa. Todellisuudessa sosiaalisuus merkitsee joillain lajeilla nimenomaan suurempaa yhteistyötä, ei vain suurempaa kilpailua. Taloustieteen termein syntyy runsaasti positiivisia ulkoisvaikutuksia. Kun lajitoveri puolustaa pesäänsä petolintua vastaan, se samalla puolustaa vieressä asuvan lajitoverin pesää - ehkä tahtomattaan. Lajeilla, jotka kykenevät oppimiseen, myös oppiminen on paljon helpompaa, kun eletään lähellä samanlajisia. Sosiaaliseen oppimiseen ei tarvita EHKÄ yhtä paljon älyä kuin itseoppimiseen.

Toisaalta moni tutkija on täysin eri mieltä. Mm. eläinten käyttäytymisen huippututkija Kevin Laland arvelee, että sosiaalinen oppiminen voi kasvattaa tarvetta isoille aivoille. Sosiaalinen oppiminen ei nimittäin ole pelkästään matkimista vaan tehokas sosiaalinen oppiminen on nimenomaan strategista. On kyettävä mm. päättelemään keneltä kannattaa oppia ja milloin sosiaalinen oppiminen on tehokkaampaa kuin se, että tutustuu asioihin itse perusteellisesti (ei-sosiaalinen oppiminen).

.. animals do not require a big brain merely to engage in social learning, as studies of bees, ants, and flies compellingly demonstrate. Rather, if social learning is partly responsible for the evolution of larger brain size in primates, it is because natural selection has favored more and more efficient social learning. ...the key driver would have to be selection for more strategic, accurate, and cost-effective forms of copying, as well as for other cognitive, social, and life-history variables that enhance the efficiency of knowledge transfer between individuals, rather than selection for more copying. The greater amounts of copying exhibited by large-brained compared to small-brained primates were, almost certainly, just incidental outcomes of the former’s greater proficiency at social learning. Copying ability, rather than copying frequency, was the causally relevant variable

the results were extremely clear. We found that innovation rate correlated positively with a variety of measures of relative and absolute brain size, controlling for the phylogenetic relatedness of species, research effort, and other biases. Likewise, the reported incidence of social learning also co-varied strongly with brain size measures.96 What is more, the incidence of innovation and social learning were tightly correlated. Big-brained species of primates invented more new behavior, and copied more, than small-brained species, precisely as Wilson had anticipated."

torstaina, toukokuuta 11, 2017

Yle Watch Eurooppa-päivästä ja voitonpäivän kulkueesta

YLE WATCH kirjoittaa Voiton päivän marssista Helsingissä ja siitä miten Yle antaa viideskolonnalaisille foorumin tehdä myyräntyötä Suomea vastaan:

"Oman groteskin lisänsä "rauhan juhlaan" toi ensi kertaa Suomessa julkisesti vietetty Venäjän voitonpäivä. Uutisessa Venäjän voitonpäivän kulkueita ensi kertaa Suomessa – Yle antaa puheenvuoron myös tämän absurdin näytelmän kriitikoille, mutta loppukaneetin saa sanoa venäläinen chauvinisti:

– Kyllä ymmärrän. Mutta Suomikin vuonna 1944 hääti Lapista saksalaiset eli ymmärsi loppujen lopuksi olleensa väärällä puolella. Kyllä suomalaisten pitäisi hyväksyä fasismin vastainen kulkue, sanoi Skippari-Smirnov.

Ylellä ei ollut tarvetta kommentoida Skippari-Smirnovin lausuntoa, sillä ilmeisesti Tukholman syndroomaa potevat jutun tekijät Tiina Länkinen ja Marjukka Havumäki eivät halua muistella, että diktaattori Josef Stalinin neuvostoarmeijan hyökkäys Suomeen marraskuussa 1939 sotki Suomen mukaan toiseen maailmansotaan. Koska nykyinen julkinen valta ei reagoinut mitenkään venäläisten Suomen maaperällä tehtyyn provokaatioon, täytyy sen olla osoitus alamaisuutta viestivästä vieraskoreudesta maan korkeinta johtoa myöten. 

Yhtenä tärkeimpänä syynä tällaiseen asenteeseen on 1960-luvulta lähtien maassamme vaikuttunut YK:n kansainvälisyyskasvatus, joka on tehnyt monista suomalaisista kansallismasokisteja. Sen vuoksi he seuraavat nyt välinpitämättömästi arkkivihollisen voiton juhlia Suomen maaperällä ja antavat idän muukalaisten muodostaa maahamme etnisen viidennen kolonnan ilman protestin häivää. Vaikka venäläiset eivät rodullisessa mielessä olekaan geneettinen uhka suomalaisuudelle kuten afrikkalaiset, synnyttää heidän kasvava määränsä ilmiselvän sotilaallisen turvallisuusuhan. Samalla suomalaisten suvaitsevaisuutta itänaapurin edessä venytetään äärimmilleen, mikä ei voi olla hyvä asia kansalliselle omanarvontunnolle näin 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna."

Eipä tuohon lisättävää eikä poistettavaa.

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Teorioita individualismin ja kollektiivisuuden synnystä

Yleinen käsitys on, että aasialaiset ovat kollektivistisempia/yhteisöllisempiä kuin amerikkalaiset. Mm. Francis Fukuyama on kuitenkin kirjassaan Trust kiistänyt varsinkin pohjoiskiinalaisten kollektiivisuuden.


1. Individualismi on ilmeisesti vahvempaa rajaseuduilla kuin rintamailla. Japanin Hokkaido muistuttaa tässä suhteessa USAn länttä, koska sekin alue vallattiin alkuperäisväestöltä vasta 1800-luvulla. Molemmmilla alueilla individualismi on korkeampaa kuin muualla Japanissa / USAssa.

2. Vehnän viljelijät ovat individualistisempia kuin riisin viljelijät, koska riisin viljelyssä tarvitaan paljon yhteistyötä. Sama tulos on saatu mittauksissa sekä Intiassa että Kiinassa.

Uskoakseni pätee esimerkiksi Suomessa myös seuraava:

3. Niiden alueiden asukkaat, jossa isoja soita on jouduttu kuivaamaan yhteistyössä, ovat kollektivistisempia kuin muut ihmiset. 

Taloustiede on kehitetty käsittääkseni sen kuvitelman vallassa, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia individualisteja kuin amerikkalaiset. Tässä on menty pahasti harhaan.

perjantaina, huhtikuuta 07, 2017

Kiitos, Trump

Trump on antanut viestin Pohjois-Korealle, Syyrialle ja Venäjälle. Mitä tahansa ei voi maailmassa tehdä ilman, että joutuu vaikeuksiin.

Paleokonservatiivit tai eräs sivistynyt rauhannobelisti eivät olisi tehneet mitään. Kiitos, Trump.

Luulenpa tosin, että rouva Clinton olisi tehnyt saman asian.