perjantaina, toukokuuta 07, 2021

WTO:n uusi pääjohtaja: rokotesuoja on globaali julkishyödyke

Yhä selvempää alkaa olla, että Korona-epidemiaa - tai yhtä hyvin sairaalabakteerien leviämistä - ei saada tehokkaasti pysäytettyä ellei toimita myös globaalisti. Koska Intiassa on pulaa rokotuksista, Intiasta on kehittynyt uusien mutaatioiden kehitysalusta. Epidemiaa ei saada kehittyneissäkään maissa ilmeisesti kuriin, ellei sitä saada kuriin maailmanlaajuisesti.

Vaikka Intialla on paljon omaa rokoteosaamista, Intialta puuttuu raaka-aineita mm. koska Joe Biden on rajoittanut tarvittavien raaka-aineiden vientiä USA:sta.

Jo vuosi sitten nyt valittu WTO:n uusi pääjohtaja Ngozi Okonjo-Iweala puhui edellisessä työssään toimiessaan asiasta Foreign Affairsin kolumnissaan:

It is now abundantly clear that the world cannot fully emerge from its current state of novel coronavirus lockdown until a vaccine is found. Never before have so many lives, livelihoods, and economies depended so much on a single health intervention. But as scientists race to develop potential vaccine candidates, the international community must remember that the ultimate goal is not only to produce a safe and effective inoculation but to bring the pandemic to an end. And that can happen only after billions of doses are produced affordably and made available to everyone, particularly those in low-income countries.

An enterprise on this scale requires a new perspective: vaccines must be recognized as global public goods. Neither domestic agendas nor profit can be allowed to drive the effort for the largest vaccine deployment in history. Governments, pharmaceutical companies, and multilateral organizations must work together to develop, produce, and deliver the vaccine. Producing and distributing billions of doses of a new vaccine would be challenging at the best of times. Doing so during a pandemic will require an unprecedented global effort.

HS kertoo tänään:

ROKOTTEISTA, testeistä, suojaimista ja lääkkeistä on kehittyvissä maissa yhä valtava pula. Etelä-Afrikka ja Intia vaativat pandemian ajaksi korona­virus­rokotteiden ja -diagnostiikan patenttien ja lisenssien suojan väliaikaista purkamista ja siten muutosta tekijän- ja teollis­oikeuksien kauppaan liittyvään Maailman kauppajärjestön WTO:n Trips-sopi­mukseen.

Yhdysvallat ja EU ovat vastustaneet patenttisuojan purkamista sillä perusteella, että patenttisuoja kannustaa lääkeyhtiöitä lääkkeiden ja ­rokotteiden kehittämiseen, vaikka se on kallista. Sen sijaan sekä EU että Yhdysvallat että ovat tukeneet rokoteapuohjelmia, joiden toimittamien rokotteiden varassa on esimerkiksi valtaosa Afrikan maista.

Keskiviikkona linja kuitenkin muuttui. Presidentti Joe Biden ilmoitti Yhdysvaltojen olevan valmis koronarokotteiden immateriaalioikeuksien avaamiseen, jotta rokotteet saadaan laajempaan käyttöön. Torstaina tukea tuli myös EU-komission puheenjohtajalta Ursula von der Leyenilta. Myös EU on valmis keskustelemaan WTO:sa patenttien avaamisesta.

Kansankokonaisuus ei ota lopullista kantaa patenttisuojan poistamiseen. Kyse on monimutkaisesta ongelmasta. 

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2021

Bidenin Venäjä-ongelma

Joe Bidenillä on ongelma miten saada Venäjä uskomaan, että hyökkäys Ukrainaan aiheuttaisi merkittävää haittaa Venäjälle. Ongelma on erityisen suuri siksi, että edellinen demokraattipresidentti Barack Obama signaloi Venäjälle USA:n päättämättömyyttä Syyriassa uhaten ensin reagoida pommituksin Venäjän liittolaisen Syyrian kemiallisten aseiden käyttöön ja vetäytyen uhkauksestaan heti, kun Syyria käytti kemiallista asetta.

Jo 60-80-luvulla sotilasstrategisessa ja peliteoreettisessa tutkimuksessa ymmärrettiin että ydinsodan uhan vallitessa voittaja ei välttämättä ole se joka on teknisesti ja taloudellisesti vahvempi vaan useimmiten se, joka on valmis ottamaan isompia riskejä. (Thomas Schelling sai jopa 2005 taloustieteen nobelin mm. peliteoreettisesta kontribuutiostaan konflikitien tutkimukseen.) Hieman yksinkertaistaen Vladimir Putinilla ei ole menetettävänään kuin oma valtansa ja kunniansa, Bidenillä on menetettävänä mm. USA:n ja ihmiskunnan elämisen jatko. Mikäli Biden epäonnistuu Ukrainassa, hänellä ja demokraattipuolueella on toki menetettävää myös poliittisesti.

Taustaa
USA:n presidentti Dwight D. Eisenhowerin strategia luotiin tilanteessa, missä Neuvostoliitolla oli vahvemmat konventionaaliset aseet kuin USA:n liittolaisilla Euroopassa. Strategian mukaan Neuvostoliiton hyökätessä konventionaalisilla aseilla USA:n liittolaisten kimppuun Euroopassa USA vastaa ns. massive retaliationilla eli iskee ydinaseilla.
Seuraava presidentti John F. Kennedy korvasi Eisenhowerin strategian uudella strategialla flexible response siksi, että Neuvostoliitto ei enää uskonut että USA olisi käyttänyt massive retaliationia, koska se olisi johtanut molemminpuoliseen tuhoon. Massive retaliationin uhka ei ollut uskottava.

Flexible responsen idea oli wikipedian mukaan seuraava kasvavan eskaloinnin malli:
1. Direct defense: In case of a conventional Soviet attack (meaning non-nuclear therefore not considered a first strike) initial efforts would be to try to stop the Soviet advance with conventional weapons. That meant to try to force the foreseen Soviet attack on West Germany to a halt by NATO's European forces, Allied Command Europe.
2. Deliberate Escalation: If conventional NATO forces were succumbing under the Soviet attack, that was actually expected as intelligence that indicated that Soviet divisions greatly outnumbered NATO divisions. In this phase, NATO forces would switch to a limited use of nuclear weapons, such as recently-developed tactical nuclear weapons (like nuclear artillery).
3. General Nuclear Response: The last phase or stage more or less corresponded to the mutual assured destruction scenario. The total nuclear attack on the communist world likely resulting in a Soviet response in kind if it had not already done so.

Toki monta muunnelmaa tästä voidaan esittää, missä uhkailuilla ja saarroilla yms. on rooli. Kuuban ja Berliinin kriiseissä käytettiin jonkilnlaista muunnelmaa tästä varsin onnistuneesti.

Bidenin dilemma
Obaman "strategia" (=red line Syyriassa) oli tunnetusti että uhkaillaan mutta vetäydytään heti kun uhkaus pitäisi toteuttaa. Nyt Bidenillä on ongelma miten vakuuttaa Venäjä että hän ei ole Obaman kaltainen tyhjän puhuja.
Käsittääkseni Bidenin pitäisi sitoutua johonkin. Ilmoittaa vaikkapa että Venäjän maahantunkeutuvia joukkoja pommitetaan amerikkalaisilla koneilla. Rauhanomaisempi uhkaus olisi että kaikki NATO-maat katkaisevat kauppasuhteet Venäjään. Ongelma on että ainakaan Saksa ei siihen suostu. Saksalla on oma taloudellinen etu tärkeimpänä mielessä.

torstaina, huhtikuuta 15, 2021

Afganistanista uusi Libya?

USA lienee todella poistumassa Afganistanista. 

Trumpin jo suorittamien joukkojen supistusten myötä Taleban on jo onnistunut valtaamaan laajoja alueita ja Afganistanin armeijan ja poliisivoimien moraali on vahvassa laskussa. Foreign Affairs -lehti ennustaa Afganistanille epävakaita aikoja. Foreign Affairsin nukaan talebanit tuskin monopolisoivat maata kokonaan vaan lähinnä etelän - pohjoisten maakuntien joukot taistelevat vastaan. 

Kiina, Venäjä ja Iran tullevat USA:n tilalle. Afganistan muuttuu uudeksi Libyaksi.

A PROBLEM OF TIME

Should the Biden administration follow through on its reported plan to withdraw all U.S. troops by September, the Taliban will probably capture most of the south and east of the country in a matter of months. After that, the government could collapse. It is also possible that the government, its special operations forces, and the old Northern Alliance—Tajik, Hazara, and Uzbek leaders——could muster enough unity and grit to stave off the fall of Kabul. Indeed, the Northern Alliance is already rumored to be mobilizing forces to fight.

The problem then would become time. Without U.S. advisers, Afghan equipment would degrade and the country’s special operations forces would be worn down. Politically, the current government, led by President Ashraf Ghani, who belongs to the Pashtun ethnic group, would struggle to justify its rule with the northerners providing most of the fighters. And the northerners themselves may not be what they used to be. Over the past four years, the Taliban have scored victories in the north, raising questions about the old northern allies’ will to fight.  

Ultimately, not only Afghans and Americans will determine the course of the war. China, India, Iran, and Russia all have interests in Afghanistan and do not wish to see a Taliban emirate. Iran and Russia have long-standing relations with Hazaras, Tajiks, and Uzbeks who oppose the Taliban. The two countries have been playing both sides for years, arming or at least funding the Taliban as a way to press the United States out of their backyard while publicly rejecting the idea of a Taliban emirate. Interests will shift as the United States departs. The conflict could come to resemble the Libyan and Syrian civil wars, as different regional powers back different sides. Even if such regional intervention is enough to prevent the Taliban from regaining power, the outlook for Ghani’s democratic government will not be good; of all the regional players, only India favors democracy.



sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2021

Obaman ulkopoliittinen perintö luo varjon Ukrainan ylle - itse asiassa koko maailman ylle

IL analysoi Venäjän uhkaa Ukrainaan kohtaan ja sitä, että Biden on luvannut olla jättämättä Ukrainaa yksin. Suurin pelko on, että Venäjä ei usko, että USA on sitoutunut auttamaan Ukrainaa: 

Obaman suuri virhe oli piirtää Syyriassa punainen viiva, jonka ylittämisestä ei seurannut Yhdysvaltain sotilaallista iskua. Diktaattori Bashar al-Assad murhasi ihmisiä kemiallisilla aseilla, mutta Obama perääntyi sanoistaan. Silloinen varapresidentti Biden olisi tiettävästi ollut valmis iskuihin. Kun Venäjä tajusi Obaman bluffanneen, Putin otti itselleen vapaat kädet sotia Syyriassa al-Assadin puolesta, mikä ratkaisi sisällissodan tuloksen.

Obaman heikkoudella on pitkä varjo maailman rauhan yllä. 

Toinen ongelma on tietysti, että Putinin hallinnolla lienee valmius ydinaseiden käyttöön, koska Putinin hallinnolle satojen tuhansien ihmisten kuolema ei ole ongelma jos sillä taataan hallinnon pysyvyys. Putin on toisin sanoen valmis pelaamaan tätä peliä niin, että USA:lle syntyy käsitys että Putin on sitoutunut rajoitettuun ydinaseen käyttöön muutenkin kuin viimeisenä keinoina.   

Demokraattisten maiden arvoista ja todellisuudesta Putin oli irtaantunut. Myöhemmin hän kertoi tv-dokumentissa olleensa valmis määräämään Venäjän ydinasejoukot taisteluvalmiuteen, jos länsimaat olisivat tuoneet joukkojaan Ukrainan tueksi.

Kauhun tasapainoa ei ole, koska riski rajoitetun ydinsodan eskaloitumisesta globaaliksi sodaksi (esimerkiksi 10% riski että Kiovan pommittaminen ydin aseille aiheuttaisi globaalin ydinsodan) ei ole symmetrinen. Putinin hallinnon kannalta riski kannattaa ehkä ottaa - ainoa ongelma on tuo 10% riski hallinnon jatkuvuudelle - kun taas USA:lle ongelma on paljon monimutkaisempi. Miljardit ihmiset voisivat kuolla globaalin ydinsodan takia - Putinille tällä ei ole merkitystä. Pelkkä riskin otto aiheuttaisi mahdollisesti sen, että isolationismi USA:ssa vahvistuisi. Jos Putin ottaa riskin ja voittaa, hänen voittonsa on suuri. Venäjän kansalaisten silmissä hän osoittaa voimansa ja saa kunniaa. Samoin eurooppalaisten Venäjän ystävien silmissä. Venäjän vapaus toimia lähialueilla vahvistuu.

Bidenin on nyt saatava Putin vakuuttumaan siitä että Biden ei ole suunpieksijä niin kuin Obama.

Ukrainan puolustusministeriön julkaiseman tiivistelmän mukaan yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin on korostanut virkaveljelleen Andrii Taranille, että Yhdysvallat ei jätä Ukrainaa yksin, jos Venäjän hyökkäys laajenee, eikä salli lisäalueiden miehittämistä.

Tästä on pidettävä nyt kiinni. Kennedy totesi Kuuban kriisin aikaan näin: 

It shall be the policy of this Nation to regard any nuclear missile launched from Cuba against any nation in the Western Hemisphere as an attack by the Soviet Union on the United States, requiring a full retaliatory response upon the Soviet Union.

Neuvostoliitto taipui.

PS. Eurooppa on USA:n pikkuveli, joka on täysin USA:sta riippuvainen USA:n avusta, uhoavat Merkel ja Macron mitä tahansa siitä että Euroopan on seisottava omilla jaloillaan. Siitä mitä Merkel ja Macron  keskustelevat (=tyhjänpuhuvat) puhelimessa Putinin kanssa ei myöskään ole merkitystä.

lauantaina, huhtikuuta 10, 2021

Koronapassin toteuttaminen on triviaalia - osa 2 - Tanska edellä, Suomi hapuilee

Sanna Marin ja jotkut juristit kritisoivat koronapassi-ajatusta siitä, että koronapassi asettaa rokottamattomat ja rokotettavat eriarvoiseen asemaan. No oli tietysti arvattavaa, että  oikeudenmukaisuus on tässäkin asiassa kantona kaskessa järkevälle politiikan teolle. Mm. Osmo Soinivaara ampui hallituspuolueiden sisältä Marinin käsitykset alas

Totesin pari viikkoa sitten ns. intuitiollaDigitaalinen koronapassi on ... triviaalia toteuttaa. Julkissektori tietää sen että ihminen on rokotettu. Omakanta tukee rokotetietoja jo nyt. Sitten voidaan tarjota rajapinta jolla... voi kysyä onko henkilö rokotettu jos tietää hetun.

http://www.kanta.fi/<hetu>/koronarokote

Mielenkiintoista on, että Tanska on tehnyt HS:n mukaan juuri tämän. Tanska on toteuttanut koronapassin Omakantaa-vastaavaan sovellukseen. On mielenkiintoista seurata, miten maat joissa kansalaisten hyvinvointi - eikä ideologismi - on poliitikkojen ykkösasia, toimivat!

TANSKASSA rokotepassilla on merkittävä rooli maan exit-suunnitelmassa. Tanskassa pääsee esimerkiksi kampaamoon vain, jos on rokote tai tuore negatiivinen testitulos tai on toipunut jo koronaviruksesta. Tanskan koronapassi on Suomen Omakanta-tyyppisessä palvelussa. Kehittyneempi versio siitä valmistuu ehkä toukokuun lopussa.

Nykyisin passin voi aktivoida toisen rokotuksen jälkeen tai negatiivisen testin tai sairastumisen jälkeen. TANSKASSA avattiin huhtikuun alussa esimerkiksi kampaamot, kauneuspalvelut kylpylät, tatuointiliikkeet ja autokoulut.

Niihin pääsee vain, jos on näyttää rokotepassi. Yrittäjä voi saada sakot, jos asiakkaana on henkilö, jolla ei ole passia. Kun Tanska avaa toukokuussa ravintoloita, teattereita ja liikuntatiloja, myös niihin pääsee vain rokotepassilla. TANSKAN tilanne on kuitenkin siinä mielessä eri kuin Suomen, että Tanskassa negatiivisen testituloksen saavat käytännössä kaikki halukkaat.

Tanskassa tehdään yli 400 000 koronatestiä päivässä eli yli kymmenen kertaa niin paljon kuin Suomessa. Viranomaiset suosittelevat, että kaikki kävisivät kaksi kertaa viikossa testissä. Passin käyttöä helpottaa se, että suuri osa kansasta saa nopeasti tarvittavan 72 tuntia voimassa olevan testitodistuksen ja voi näin käyttää palveluja.

Tämä on laimentanut myös Tanskassa käytyä keskustelua koronapassin perustusoikeuksiin liittyvistä ongelmista. Tanskassa exit-suunnitelman allekirjoittivat kaikki muut eduskuntapuolueet paitsi oikeistopopulistinen Nye Borgelige. Toisin kuin Suomessa, Tanskassa koronapassin ongelmia on nostanut esille eritoten oppositiossa oleva oikeisto, vaikka sekin on passia kannattanut.

HS kertoo myös, että Suomella on jo tekninen valmius toteuttaa toukokuun aikana Korona-passi nimenomaan Omakannan osana. Asiasta on myös tietoa Omakannan sivulla:

Yksittäinen henkilö saisi koronarokotustodistuksen käyttöönsä Omakanta-palvelusta, kun rokotustiedot on tallennettu oikeassa muodossa Kanta-palveluihin. Terveydenhuollon ammattilainen tallentaa rokotustiedot rokottamisen jälkeen. Koronarokotustodistus voisi olla Omakannasta puhelimella näytettävä sähköinen rokotustieto, viivakoodi, QR-koodi tai näiden yhdistelmä ja käyttäjä voisi itse myös tulostaa sen paperille.

Suomalaisessa korona-passissa olisi tietty tekninen puute:

Sähköinen rokotustodistus toteutetaan ensimmäisessä vaiheessa siten, että  se kertoo henkilön saaneen tarvittavat rokotukset covid-19-tautia vastaan. Rokotustodistusta ei ainakaan tässä vaiheessa voi käyttää sairastetun covid-19-taudin tai negatiivisen koronatestituloksen todistamiseen.

Käsittääkseni tämä puute ei ole este ottaa koronapassia käyttöön - ainoa este on käsittääkseni poliittinen tahto. Toinen tekninen ongelma mainitaan HS:ssä eli se sama mikä on hidasteena kaikissa Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämisissä: 

SOSIAALI- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Mikko Huovila sanoo, että hankaluutta aiheuttavat kuntien ja sairaanhoitopiirien erilaiset järjestelmät ja ammattilaisten kirjauskäytännöt.

Tähän ongelmaan vastasinkin jo edellisessä postauksessa: Jos jonkun kunnan sote-alueen järjestelmä ei kykene tätä tukemaan [(=rokotetiedon siirtoa Omakantaan)] niin se on heidän häpeänsä. Kunnallisvaaleissa tavataan. 

Suomea ei voi kehittää "oikeudenmukaisuus-periaate" edellä eli niin, että jos osa sotealueista ei kykene tukemaan Omakantaa, kaikki kärsivät.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2021

Koronapassin toteuttaminen on triviaalia - liikkumisrajoitukset rokotetuilta eivät ole järkeviä eivätkä kai edes laillisia

Rokotteen saaneita ei voine kohtuudella edellyttää noudattamaan sulkusääntöjä mm. siksi että ihmisoikeuksien julistus, johon Suomi on sitoutunut, ei anna oikeutta mielivaltaiseen ihmisten liikkumisen rajoittamiseen.

Päääsiäisen jälkeiseen tiistaihin on nimittäin ruhtinaallisesti aikaa toteuttaa koronapassi. Viro toteuttaa järjestelmän oman ilmoituksensa mukaan huhtikuun aikana. Digitaalinen koronapassi on nimittäin triviaalia toteuttaa. Julkissektori tietää sen että ihminen on rokotettu. Omakanta tukee rokotetietoja jo nyt. Sitten voidaan tarjota rajapinta jolla kuka tahansa voi kysyä onko henkilö rokotettu jos tietää hetun.
http://www.kanta.fi/<hetu>/koronarokote Vastaus http 200 tarkoittaa, että rokote on olemassa. Jos joku ei ykstyisyyssyistä halua että tieto on luettavissa, kieltäköön tiedon jaon. Myöhemmin voidaan lisätä vaikka optio, että vain poliisi voi lukea tiedon jolloin useampi henkilö ottanee palvelun käyttöön.
Jos jonkun kunnan sote-alueen järjestelmä ei kykene tätä tukemaan niin se on heidän häpeänsä. Kunnallisvaaleissa tavataan. Muutenkin riittää että Helsinki, Espoo, Kauniainen, Turku ja Vantaa toteuttavat tiedon pushauksen.

Ei pääkaupunkiseutua ja Turkua voi laittaa 100% kiinni jos osa kerran on jo rokotettu. Yritykset kärsivät.

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2021

Paasikivi 1941: "Neuvostoliitolla on nyt vastassaan korkeampi henkinen kyky ja voima". Vaihtoehtoista historiaa miettimässä.

Suomessa puhuttiin 70-luvulla paljon Suomen ja Venäjän kansojen ystävyydestä. Jos sota 1941 - 1945 olisi päättynyt toisin, ei olisi puhuttu ystävyydestä. Voimme miettiä vaihtoehtoista historiaa perustuen niihin dokumentteihin mitä meillä on jäljellä. Kuten Paasikiven valmiiksi kirjoitettuun puheeseen sen päivän varalle että saksalaiset olisivat vallanneet Pietarin. Paasikivi olisi todennut mm.

Viesti on tuonut tiedon, että Saksan mahtava sotilaallinen voima on valloittanut Pietarin. Tuo meidän rajamme vieressä oleva Venäjän entinen loistava pääkaupunki on kukistunut, ensi kerran historiansa aikana. Tämä sanoma, vaikkakin odotettu, on omiaan sykähdyttämään jokaisen suomalaisen mieltä.

Neuvostoliitolla on ollut vastassaan korkeampi henkinen kyky ja voima. Se on syynä taistelujen menettämiseen.

Neuvostoliiton politiikka on syksystä 1939 lähtien Suomen kohtaan ollut yhtä suurta erehdystä. Erehdysten seuraukset ovat tulleet ilmi nopeammin kuin olisimme voineet odottaa.

Historian Kostotar on nopeasti nostanut miekkansa ja iskenyt meidän puolestamme.

[Pietari on] meille suomalaisille pahan onnen aiheuttaja. Pietari on Venäjän valloituspyrkimyksen, Venäjän valloitushistorian, sen johtavan periaatteen, muistomerkki.

Tämä olisi siis ollut maltillinen kanta siitä mitä Pietarille tapahtui. Jos demokratia olisi Saksan voiton jälkeen säilynyt, Saksan ja Suomen raja olisi siirretty Nevalle ja Suomessa olisi ollut Saksaa kohtaan ystävällismielinen mutta vapaasti valittu Paasikiven johtama myöntyvyyshallitus, näitä "tosiasioita" olisi kerrottu Suomen kouluissa 70-luvulla sen sijaan, että puhuttiin ystävyydestä. 

Suomen kansan epäonnen lähteen tuhoutuminen meistä riippumattomista syistä - korkean henkisen kyvyn ja voiman omaavan saksalaisen rodun toimesta - olisi ollut historian päällimmäinen teoria. Virallinen ulkopoliittinen doktriini. Kiitollisuus olisi ehkä ollut ystävyyden sijasta päällimmäisin sana. Kiitollisuus Kostottarelle eli saksalaiselle voimalle.

Äärioikeisto tosin rummuttaisi hiukan kuin taistolaiset todellisessa historiassa paljon jyrkempää tulkintaa. Äärioikeisto tulkitsisi historiaa niin, että historiamme suurin häpeä oli, että emme marssineet Nevalle ennen kuin Kostotar oli tehnyt tehtävänsä meidän puolestamme. 

Myöntyvyysmiehet olisivat miettineet mielessään, että Suomelle kävi kuitenkin hyvin jos vertaa muuhun Itä-Eurooppaan. Se ei olisi muuttunut mihinkään.

Tämän vaihtoehtoisen historian sijasta voidaan miettiä toisenlaistakin vaihtoehtoista historiaa - historiaa missä Saksa olisi tehnyt Suomesta protektoraattinsa ja missä hallituksessa olisi istunut ministereinä Mauno Vannas (pääministeri ja rotuasioiden ministeri), Rolf Nevanlinna (ulkoministeri), Väinö Aaltonen (kulttuuriministeri) ja Yrjö Kilpinen. Maltillisia (IKL:ää) olisi ehkä edustanut puolustusministerinä entinen kansanedutaja Paavo Susitaival ja sosiaaliministerinä Pekka Kuusi.

Klassikko vuodelta 2015: Onko venäläinen tai ranskalainen kansallismielinen suomalaisen kansallismielisen ystävä?

Kirjoitin 2015 kirjassamme Mitä mieltä Suomessa saa olla kappaleen joka on kestänyt ajan patinaa hyvin korkeintaan jotain yksityiskohtia lukuunottamaatta.

"Samaan aikaan kuin kansallismielisyyden arvo aletaan ymmärtää, monet kansallismieliset puolueet ovat vetämässä itse maton altaan. Taustana on seuraava: Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään. 

Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan. 

Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:

Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”.

Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla?

Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla.

Eräiden kansallismielisten puolueiden Venäjä-myönteisyys on kuitenkin edennyt tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan puhua näistä puolueista Putinin kätyreinä tai värikkäämmin ryssänmorsiamina. 

Käännekohta oli Venäjän ja sen krimiläisten kätyrien suorittama Krimin valtaus. 

Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat esimerkiksi Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisi Ukrainan tilanteesta julkilausuman. Se on nimeltään Ukraine – Official Statement, eli edustaa ilmeisesti kyseisten puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Voi suoraan sanoa, että se on julkaistu Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee muun muassa seuraavia ajatuksia:

Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua. Venäläiset ovat syyttömiä Stalinin ajan hirmutöihin, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja. Ukrainalaisten nationalistijärjestöjen johto on amerikkalaisten sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.

Järjestö toistelee siis Putinin hallinnon ja tv-kanava RT:n propagandaa. Järjestö on ryhtynyt Putinin viidenneksi kolonnaksi Euroopan rajamaiden kansoja vastaan. Samaiset puolueet ovat lähettäneet vaalitarkkailijoita Krimin näytösvaaleihin ja tukeneet näin konkreettisesti Venäjän aggressiota Ukrainaa vastaan.

Voi kysyä, edistävätkö kyseiset puolueet sen enempää Euroopan etua kuin vaikkapa ne islamistiset maahanmuuttajaryhmät, joita kritisoimalla Front National on edennyt vaaleissa. Front Nationalin tuki Venäjälle on jatkunut – se on mm. vastustanut Mistral-tukialuskaupan jäädyttämistä. 

Suomessa Perussuomalaiset ja varsinkin Suomen Sisu ovat olleet Ukrainan tilanteesta hiljaa. Ansiokkaan poikkeuksen on tehnyt Jussi Halla-aho, joka on heti tuoreeltaan kritisoinut Venäjän imperialistista toimintaa ja todennut Venäjän käyttävän venäläisvähemmistöjen muka huonoa kohtelua Suomen ja Ukrainan kaltaisissa maissa tekosyynä sekaantua näiden maiden asioihin.

Syyskuussa, kun EU solmi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa samaan aikaan kuin maa oli Venäjän aggression kohteena, Halla-aho kirjoitti: 

Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.

Kansallismielisessä liikkeessä on Suomessa esitetty usein jopa ajatus, että kansallismielinen kunnioittaa luonnostaan myös muiden kansojen itsemääräämisoikeutta. Ajatus on naiivi. Kansallismielisyys on sisäryhmä-ajattelua – en tietoisesti kutsukaan sitä ideologiaksi.

Suomalaisten kansallismielisten on syytä ymmärtää, että Ranskan tai Venäjän kansallismieliset ja arvokonservatiivit eivät ole missään mielessä suomalaisten kansallismielisten luonnollisia liittolaisia. Päinvastoin. Kuten sortokauden aikana Suomen kansan parhaita ystäviä on venäläinen liberaali – ei venäläinen kansallismielinen."