tiistaina, elokuuta 14, 2018

Niinistön historiankäsitys on kuitenkin oikea

Olen kritisoinut Sauli Niinistöä moneen kertaan mm. NATO-keskustelun torppaamisesta. Tällä kertaa haluan nostaa kuitenkin esiin seuraavan asian: 

Niinistö ylittää ainakin yhdessä asiassa sen modernin keskustelun, joka keskittyy pelkkiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen.

Talouselämä-lehti kertoo:

Niinistö on korostanut länsimaiden tuudittautumista ikuiseen rauhaan ja miettinyt, nostaako Putin riskirimaa huomatessaan länsimaiden kyvyttömyyden vastata sotilaallisiin aggressioihin. Presidentti kokee ”roomalaistaudin” hyvinvoinnin tuomaksi velttoudeksi. "Venäjä julistaa, että länsi on heikko. Se on havainnut toden".

Jotta kansa kykenisi puolustamaan yksilöidenkin vapautta, markkinataloutta tai vaikkapa homojen ihmisoikeuksia, miesten ja naisten on tajuttava, että vapaus vaatii myös puolustamista. Miehen on käytävä armeija ja oltava valmis ase kädessä puolustamaan maataan ja huolehdittava siksi kunnostaan.

Ihmisen on ylitettävä se nyky-oikeisto ja -vasemmiston hedonismi, joka keskittyy vain oikeuksien vaatimiseen ja omasta edusta huolehtimiseen. Ihminen ei ole vain yksilö vaan parhaimmillaan myös kansankokonaisuuden osa, jonka elämä palvelee kansankokonaisuuden terveyttä.

Yhteiskunta ei koostu vain yksilöistä, vaan luottamuksesta, maanpuolustustahdosta, väestönlaadusta, selkeästä viholliskuvasta ja tehokkaista instituutioista. Filosofi Bertrand Russel onkin sanonut:

Sosiaalinen koheesio on välttämättömyys, eikä ihmiskunta ole vielä koskaan onnistunut luomaan sosiaalista koheesiota vain rationaalisin argumentein. Jokaisella yhteiskunnalla on kaksi vastakkaista riskiä: yhtäällä luutuminen liian kurin ja perinteisiin jämähtämisen takia ja toisaalla moraalinen turmeltuminen tai ajautuminen vieraan vallan alaiseksi sitä kautta, että yksilökeskeisyys ja yksilön itsenäisyys tekee yhteistyön mahdottomaksi.

torstaina, elokuuta 09, 2018

Yhteisön merkitys lasten ja nuorten oppimistuloksiin

HS kertoi tänään suomalaisesta kasvatustieteen tutkimuksesta:

KAVERIPIIRI muodostuu heti lapsen mennessä uuteen kouluun ja sillä on ratkaiseva merkitys opiskelumotivaatioon myöhemmin.

Ensimmäiset päivät ratkaisevat, painottaa Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro.

”Kaveripiirin muodostumiseen pitäisi panostaa paljon enemmän kuin nyt tehdään. Sen merkitys kouluinnostukseen ja koulussa viihtymiseen on aivan oleellinen.”

Siirtymävaiheissa, kuten ensimmäisen luokan alkaessa sekä yläkouluun ja peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä, kaveripiirit syntyvät hyvin nopeasti.

Kun porukka on koossa, se alkaa muokata jäseniään toistensa kaltaisiksi. Tätä kehitystä on vaikea jälkikäteen muuttaa.

”Nuoret muuttuvat mieluummin itse kavereiden osoittamaan suuntaan kuin etsivät uusia ystävyyssuhteita”, sanoo Salmela-Aro.


TUOREESSA tutkimuksessa selvitettiin, miten nuoret valitsevat uudessa koulussa kavereitaan ja miten kaverit muokkaavat toisiaan kouluvuosien aikana.


OPPIMISMOTIVAATION suhteen kaveripiirit alkoivat pian muistuttaa toisiaan.

”Myös arvosanojen suhteen ryhmät alkoivat muodostua samanlaisiksi. Jos kaveripiiri oli koulua kohtaan kovin kielteinen, sen yksittäinen jäsen muuttui kielteiseksi.”

Osasta nuoria tuli koulussa alisuoriutujia, kun he mukauttivat toimintaansa sopeutuakseen kaveriporukkaan. Osa taas pinnisteli parempaan suoritukseen yltääkseen ystäviensä tasolle.


Tässä ei tietysti ole mitään yllättävää. Jo pitkään tutkimus on antanat viitteitä siihen suuntaan, että vanhemmat kykenevät vaikuttamaan lapsiinsa, mutta lähinnä vain valitsemalla lapsilleen koulun tms. paikan missä kaveripiirit syntyvät.

Kasvatustieteilijän suositukset ovat mielenkiintoisempia. Negatiivisesti nuoreen vaikuttavia kaveripiirejä pitäisi hänen mielestään aktiivisesti dekonstruoida:

"Salmela-Aro kehottaa opettajia sotkemaan tällaisia ryhmiä, etteivät nuoret olisi niin paljon keskenään tekemisissä. Samaan tapaan pitäisi pyrkiä sotkemaan ryhmiä, joissa asenne koulua kohtaan on vahvasti kielteinen."

sunnuntaina, elokuuta 05, 2018

Valtion väkivaltamonopoli - osa 2 - Venäjän vankilat

Venäläisissä vankiloissa vankeja kidutetaan ja terveetkin vangit sairastuvat usein mm. C-hepatiittiin huonoissa olosuhteissa. HS:ssä oli tänään mielenkiintoista lisätietoa Venäjän vankiloista artikkelissa Rikos ja Rangaistus. Tieto tosin perustuu vain yhden vangin kertomukseen. Jos lukijalla on tietoa asiasta enemmän, olisin iloinen lisätiedosta.

LEIRI IK-25:llä vangit huolehtivat kurinpidosta itse, kuten Venäjän vankileireillä on pitkään ollut tapana. Vartijoita näkyi harvoin, yleensä laskennoissa ja parakkien ratsioissa, joissa he etsivät piilopuhelimia. Enimmäkseen he pitivät huolta, ettei kukaan karkaa.

Kun järjestystä pitävät rikolliset, voisi kuvitella, että leireillä vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan. Mutta ei, Salo näki vankien välistä väkivaltaa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, koska yhteiset säännöt kielsivät tappelun.

”Suomen vankiloissa tapellaan ihan missä vain. Vaikka ruokalassa, kun joku istuu sun paikalle.”

Leirin järjestyksenpidosta vastasi vankien eliitti, rikollispomot eli blatnoit, jotka olivat olleet Venäjän mafian bratvan palkkalistoilla. Erimielisyydet, kuten maksamattomat pelivelat, tuotiin heidän ratkaistavakseen. Rangaistus oli mukilointi ja sakko.

Tiukan hierarkian seuraava porras oli vankien suuri keskiluokka, muzhiki eli jätkät tai miehet. Heihin myös Salo kuului. Siitä alaspäin olivat halveksutut luottovangit, jotka tekivät yhteistyötä vartijoiden kanssa. He toimivat esimerkiksi työnjohtajina leirin teollisuusalueella.

Arvoasteikon pohjimmaisiksi jäivät alennetut, opušennye. Heihin kuuluivat esimerkiksi seksuaalirikolliset, homot, poliisina työskennellet ja vasikoineet tai muuten alamaailman lakeja rikkoneet.

Muille, myös vartijoille, he olivat saastaa. Alennetuille oli parakkien vessoissa oma pönttö, la­vuaari ja jopa ovenkahva, tv-huoneessa penkkirivi ja ruokalassa pöytä. Heiltä ei saanut ottaa vastaan tavaroita, ellei itse tahtonut alennetuksi.

”Alennetun asemasta ei nousta ikinä pois. Se seuraa kaikille tuleville tuomioille. Siitä saadaan aina tietää, koska bratvalla on kirjanpito kaikesta.”


Artikkelissa todetaan myös:

Venäjällä vankien kesken vallitsee paljon suurempi yhteishenki kuin Suomessa. Osin se johtuu maan vieraanvaraisesta kulttuurista, osin karujen olosuhteiden pakosta.

”Siellä vangit esimerkiksi keräävät kolehtia niille, joilla ei ole tupakan tai saippuan tapaisia perusjuttuja. Suomessa jokainen pärjää omillaan.”



perjantaina, elokuuta 03, 2018

Toimiiko valtion väkivaltamonopoli?

Jatkoin Why Honor Matters -kirjan teemaa Sarastuksen artikkelissa Kunnia ja Omankädenoikeus

Artikkeli käsittelee erityisesti valtion väkivaltamonopolin toimimattomuutta länsimaisessa yhteiskunnassa.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2018

Why Honor Matters

Yritän kirjoittaa tästä kirjasta paremman arvostelun (suomeksi) Sarastukseen.

Why Honor Matters
Why Honor Matters by Tamler Sommers
My rating: 4 of 5 stars

Certainly the most interesting book this year. First time for years I read a book by a philosopher which I really enjoyed.

The reason was certainly partly because Sommers had really studied the subject also from outside the philosophy science:

1. The anthropology of honor cultures like the Pashtu or the Albanian high lands.
2. The evolutionary science of co-operation.
3. The social policy trials in the inner cities of US.
4. The US legal system.

Book discusses honor - instead of human rights, dignity etc. - as a basis for moral behavior. It is a kind of critique of the liberal/enlightenment view where the

a) morality is based on universal values and rationality/utilitarianism instead of particular communal local honor based norms/values
b) justice is based on blind impersonal justice with an emphasis on equal level of punishment on same crime - instead of honor based personal justice based e.g. on revenge and face-to-face reconciliation with help of trusted older community members.

It may sound radical or reactionary but Sommers is not proposing a black-and-white approach. Instead, he takes certain problems in the US and Western societies as a starting point and discusses whether we could learn something from the honor based cultures to find methods for solving those problems.

One concrete problem is the high crime/homicide rate of the inner city America. He concretely shows through some social policy trials by Non-Government Organisations how the violence rate was decreased by something like 25%-60% by instead of zero-tolerance concentrate on decreasing violence by trying to increase reconciliation with help of respected community members and decrease revenge as methods to solve problems. Kind of accept the honor based systems with revenge-based justice but reform them in a way that decreases violence in local conflicts.

In honor based cultures you are supposed to solve your conflicts without help from the state - based e.g. on revenge and based on the local traditional law systems like the Pastuan Pasthtunwali https://en.wikipedia.org/wiki/Pashtun.... Sommers discusses the main problems of the honor based systems openly:

1. the content of honor norms may in principle be whatever - e.g. support plainly immoral behavior and non-respect for human rights.
2. if justice is based mainly on revenge, the system may escalate violence out of control.

So it is certainly nor black-and-white.

View all my reviews

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2018

Obama puhuu progressiivisille järkeä

USA:n demokraattipuolue on menettänyt valkoisten enemmistön kannatuksen, mikä johti Trumpin ja republikaanipuolueen voittoon vaaleissa. Puolueella lienee jonkinlainen itsetutkiskelun paikka.

Barack Obama toteaa:

Democracy demands that we're able also to get inside the reality of people who are different than us so we can understand their point of view. Maybe we can change their minds, maybe they'll change ours. You can't do this if you just out of hand disregard what your opponent has to say from the start. 

And you can't do it if you insist that those who aren't like you because they are white or they are male, somehow there is no way they can understand what I'm feeling, that somehow they lack standing to speak on certain matters.

Samaan aikaan progressiivisten touhu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Quillette-lehti kertoo esimerkistä, miten Black Lives Matter -järjestön korkeassa asemassa oleva aktiivi toteaa, että valkoiset ovat ali-ihmisiä ja toivoo, että kykenisi olemaan tappamatta heitä. Progressiivinen lehdistö ymmärtää lausuntoa, koska mustat ovat kärsineet orjuudesta. Progressiivinen media USA:ssa on varmin tae sille, että Trump saa seuraavissakin vaaleissa valkoisten amerikkalaisten enemmistön äänen. 

Mutta kyse ei ole vain varsinaisesta vasemmistosta - Hillary Clintonin vaalikampanja puhui vain vähemmistöjen ongelmista. Todellisuudessa USA:ssa mm. mustien asema on viime aikoina oleellisesti parantunut - valkoisen työväenluokan taas dramaattisesti heikentynyt. Demokraatit ovat omilla toimillaan vieraannuttaneet suuren osan entisiä äänestäjiään. Demokraattiprofessori Mark Lilla totesi HS:n haastattelussa

"Yhdysvaltojen vasemmiston on lakattava keskittymästä identiteettipolitiikkaan eli seksuaalivähemmistöjen ja etnisten vähemmistöjen ongelmiin, jos se haluaa takaisin valtaan. Demokraattien pitää kääntää katseensa enemmistön tarpeisiin ja hyväksyä se, että kaikista ei koskaan tule yhtä poliittisesti korrekteja.Politiikassa on kyse toisten vakuuttamisesta, ei itseilmaisusta”, ...”Jos huutaa ’olen tässä, olen homo’, ei saa osakseen muuta kuin päänsilittelyä tai silmien pyörittelyä.”  ...Juuri tämä itseriittoisuus johti Lillan mielestä vasemmiston tappioon. Sen sijaan että opiskelijoita kehotettaisiin tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja etsimään kompromisseja, heitä rohkaistaan löytämään oma ainutlaatuinen identiteettiinsä, jota pitää varjella muiden arvostelulta, Lilla sanoo."

Evoluutiopsykologian professori Steve Pinker totesi myös, että poliittisen korrektiuden vaatimus on osaltaan johtanut Trumpin voittoon.

torstaina, kesäkuuta 21, 2018

Rantakieli

Liivinrannassa käynnin jälkeen olen miettinyt ilmiötä ranta ja rannan ihmisten kulttuuri. Liivinranta teki kauneudessaan ja surullisessa historiassaan minuun syvän vaikutuksen. Kuurin kynnäksessä käynti teki samanlaisen vaikutuksen. Paikka on kaunis, mutta alkuperäiset kielet ovat kadonneet ja asukkaat ajettu suurelta osin muualle.

Rannan "taloudellinen ekologia" on perinteisesti ollut erilainen kuin sisämaan. Rannan ihmisillä on omat elinkeinonsa ja omat taitonsa - erilaiset kuin sisämaan ihmiselle. Rannan ihminen kalastaa, käy kauppaa sisämaahan - myy kalaa ja ulkomailta tuotuja tuotteita - ja käy usein kauppaa pitkien matkojen päähän purjelaivoillaan.


Esimerkiksi Varsinais-Suomen Pyhämaan talonpojat viljelivät kivisiä peltojaan, kalastivat ja kävivät ulkomaankauppaa lukuisilla purjelaivoillaan ainakin silloin, kun lainsäädäntö sen salli, eikä kauppaa ollut rajoitettu erityisiin tapulikaupunkeihin.


Itämerellä on monta kielimuotoa, joita on puhuttu ensi sijassa rannalla. Kielet ovat 1900-luvulla pitkälti hävinneet. Häviämisen syy on ollut toisaalta sulautuminen isompiin kansoihin - toisaalta Neuvostoliiton aktiivinen likvidointipolitiikka. Rantakieli on muodostanut rannan ihmisen erityisen identiteetin. Mutta kieli edusti myös rannanihmisen avarampaa mieltä ja vapautta - se oli ja on uhka Venäjälle.


Itämeren rantakieliä ovat ainakin


1. Suomenruotsi, jota joskus rantaruotsiksi kutsutaan.


2. Rannarootsi eli Viron ruotsi.

3. Inkerinmaan toisen alkuperäiskansan ortodoksisten inkeroisten eli inkerikkojen kieli. (Kartassa tumman keltainen - vaaleampi keltainen on Inkerin suomi ja vihreä vatja.)



4. Liivi eli rantakieli. Wikipedian kielinäyte menee näin: Minā rõkāndõb rāndakīeldõ - Minä puhun rantakieltä (liiviä)



5. Kuurin kynnäksen latvia eli kuronia.



Osa yllämainituista kielistä on ollut aiemmin laajemmalle levinneitä, mutta niistä tuli jossain vaiheessa voittopuolisesti rantakieliä.


Esitän siis väitteen, että kieliä ei vain sattumalta puhuta juuri rannassa, vaan ne ovat levinneet ja niitä on ylläpidetty osana rannan taloudellista ekosysteemiä. Niillä on ollut rannanihmisille erityinen funktio. Siinäkin vaiheessa, kun inkeroisen puhujia oli enää muutama tuhat, neuvostoliittolaisessa kalastaja-laivassa saatettiin käyttää inkeroista työkielenä.


Ilmiö on tietysti yleisempi kuin vain rantaa koskeva. Usein vähemmistöt - uskonnolliset tai etniset - erikoistuvat tiettyihin ammatteihin. Juutalaiset ja Intian jainit tyyppiesimerkkeinä kauppiaista. Kyse ei kuitenkaan ole vain erikoistumisesta tiettyyn ammattiin, vaan ammatin vaatimukset ovat myös muovanneet uskontoa ja ylläpitäneet kieltä. Ortodoksijuutalaisuus ja jainilaisuus ovat luoneet voimakkaan luottamuksen kulttuurin, joka on mahdollistanut yhteistyön mm. timanttikaupassa.


PS. Pienen etsimisen jälkeen löysinkin tutkimuksen kielten ekologiasta. Jatkanpa siitä! Kielten diversiteetti on korkeimmillaan niillä alueilla missä geneettinenkin diversiteetti on korkeimmillaan. Missä luonto on monimuotoista, myös kielten monimuotoisuus vallitsee.