Ruotsalaisen monikulttuurisen kansankodin romahdus

Ruotsalainen kansankoti edusti pehmeää versiota saksalaisesta kansankokonaisuudesta.

Kansankoti oli etnisesti homogeeninen. Kansankoti turvasi kansalaisten hyvinvoinnin sellaisessakin tilanteessa, missä perhe ei onnettomuuden, perheenisän kuolemantapauksen tai työttömyyden takia kyennyt itse huolehtimaan toimeentulosta.

Kansankoti perustui vahvaan työmoraalin ja vapaamatkustamisen tuomitsemiseen. Työmoraali taas perustui yhtenäiseen arvomaailmaan. Kirjoitin aiemmin:

On mielenkiintoista huomata että Stockholm Business Schoolin professori Jörgen Weibull käsittelee Lafferin-Khaldunin käyrää osin Khaldunin hengessä. Asabiyah korvautuu Weibullin mallissa työmoraalilla, joka jarruttaa työttömyyskorvausten ja muiden tukien väärinkäyttöä ja verojen nousua. 

Weibull olettaa mallissaan, että työmoraalin normin rikkominen tahallisesti tai tahattomasti johtaa sosiaaliseen demonisointiin, mikä pitää työttömyyden omalta osaltaan alhaisena. Normin voimakkuus korreloi kuitenkin negatiivisesti työttömyyden suuruden kanssa, mikä on työmoraaliin perustuvan hyvinvointivaltion ehkä suurin kompastuskivi. 

Mikäli työttömyys sitten taloudellisen laman tilanteessa nousee keskipitkäksi aikaa kovin ylös, työmoraalin normi saattaa heiketä oleellisesti. Normin alentuminen pysyy nousukaudenkin aikana ja ne, jotka arvostavat vapaa-aikaa tarpeeksi paljon, jättäytyvät kokonaan tai oleellisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Normin alentuminen voi johtaa joko verojen nousuun ja sitä kautta alentuneeseen taloudelliseen aktiviteettiin tai paremmassa tapauksessa siihen, että väestön enemmistö äänestää vaaleissa (tai jaloillaan) hyvinvointiyhteiskunnan supistamisen puolesta.

Weibullin johtopäätös on kuitenkin samanhenkinen kuin ibn Khaldunin: työmoraalin / asabiyahin lasku alentaa taloudellista tehokkuutta. Työttömyyskorvaus laskee Weibullin mallissa sen alle mikä olisi korkean työmoraalin vallitessa mahdollista ja tehokkuudeltaan optimaalista.

Kuten olen aiemmin useaan kertaan todennut pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on parhaimmillaan todella tehokas yhteiskunta. Ehkä jopa tehokkaampi kuin puhdas markkinavetoinen yhteiskunta. Se on kuitenkin luonteeltaan labiilimpi kuin markkinoihin perustuva järjestelmä.

Tämän labiilisuuden luonteeseen kuuluu, että järjestelmä pysyy pitkään vakaana mutta kun tietty piste ohitetaan, järjestelmä alkaa romahtaa. Pieni ulkoinen vaikutus voi synnyttää romahduksen. Ruotsin tapauksessa laaja sosiaalinen maahanmuutto saattaa osoittautua siksi asiaksi joka lopulta romahduttaa koko korttitalon.

Syyria: HS alkaa ymmärtää että al-Assad ei välttämättä kaadu

HS:n mukaan lännen kuvitelmat siitä, että al-Assad tulee kaatumaan ovat hätiköityjä. HS on tietysti itse ollut mukana tässä lännen median kuorossa. Lännen valtiot ovat pitkään suunnitellut puuttuvansa sotaan al-Assasin "hirmuvallan" kaatamiseksi - suunnitelmat alkanevat hiljalleen kuivua kokoon. Länsi alkaa tajuta, että al-Assadin hallintoa seuraisi todennäköisesti ääri-islamilainen sunni-hallinto.

al-Assad alkaa olla niskan päällä ja shiia-taistelijoita tulee al-Assadin apuun ainakin Libanonista. Jopa Libyassa on sunnien ja shiiojen välisiä taisteluita. Lännen pitää ymmärtää, että Lähi-Idän shiiat ja alaviitit eivät tule taistelematta hyväksymään sitä, että heitä aletaan taas teurastamaan.

HS:n uutisointi leimaa tosin edelleen vain shiiojen taistelijat ääriryhmiksi.

Käy yhä epätodennäköisemmäksi, että kumpikaan osapuoli voittaa Syyrian sisällissotaa. Sen sijaan naapurimaat Libanon ja Irak uhkaavat tulla vedetyksi mukaan samaan sekasortoon.

Nämä ovat asiantuntijoiden johtopäätökset Qusairin taistelusta, joka on viimeinen käänne Syyrian lähes satatuhatta henkeä vaatineessa sisällissodassa. Libanonin rajan lähellä sijaitsevasta Qusairista on taisteltu viime päivinä kiivaasti.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin selviytymiskamppailua käyvä hallinto väitti maanantaina saaneensa Qusairin hallintaansa. Kaupunkia tähän asti komentaneet kapinalliset kiistivät vallanvaihdon, mutta myönsivät merkittävät tappiot.

Jo ennen Qusairin taistelua al-Assadin joukot saavuttivat voittoja ympäröivissä kylissä. Maanantaina oppositio syytti al-Assadia "barbaarisesta" pommituksesta, jonka tarkoitus on "pyyhkiä kaupunki kartalta", uutistoimisto AFP kertoi.

Kansainvälisiin suhteisiin erikoistuneen Chatham House -järjestön Syyria-asiantuntija Christopher Phillips näkee Qusairin taistelun merkittävänä käänteenä kaksi vuotta jatkuneessa sodassa.

"Pikku hiljaa kansainvälinen yhteisö ja oppositio alkavat tajuta, ettei al-Assad ole lähdössä minnekään", hän toteaa puhelimitse Lontoosta.

Phillipsin mukaan länsivalloissa on vuoden ajan yleisesti uskottu, että Syyrian pitkäaikaisen itsevaltiaan kaatuminen on vain ajan kysymys. Käsitystä on ruokkinut kapinallisarmeijan menestys Pohjois-Syyrian kurdialueilla ja suurkaupunki Aleppossa.

Venäjä puolestaan on sanonut, etteivät kummankaan osapuolen voimat riitä toisen sotilaalliseen nujertamiseen. Nyt näyttää, että Venäjä on oikeassa.

"Tämä tuskin johtaa hallinnon lopulliseen voittoon. Mutta sen tappio käy epätodennäköisemmäksi. Pattitilanne lujittuu", Phillips sanoo.

Qusairista taistellaan, koska se on portti Libanoniin. Sodan molemmat osapuolet saavat Libanonista tukea.

Shiialaista al-Assadia tukee Libanonin shiialainen ääriliike Hizbollah. Viime aikoina sen avunanto on ollut yhä kouriintuntuvampaa, mistä saatiin Qusairissa vankka todiste. Oppositiolähteiden mukaan kaupungista löytyi sunnuntain taisteluiden jäljiltä yli kahdenkymmenen Hizbollah-taistelijan ruumiit.

Löytö lisää huolta siitä, että sota leviää yli Syyrian rajojen. Kapinalliset saattavat alkaa taistella Hizbollahia vastaan myös Libanonissa.

"Joka päivä alueellinen konflikti on lähempänä", Phillips sanoo. Yhdysvallat tuomitsi maanantaina illalla Suomen aikaa sekä Syyrian hallituksen hyökkäyksen Qusairiin että Hizbollahin osallistumisen siihen.

Phillips on Libanonin lisäksi huolissaan Irakista. Myös sen yhtenäisyyttä horjuttavat toisiaan vastaan asettuneet sunni- ja shiiamuslimiväestöt. Pahimmassa tapauksessa molemmat naapurimaat romahtaisivat Syyrian kaltaiseen sekasortoon.

Leviämisestä on jo nähty merkkejä. Maanantaina kolmen ihmisen kerrottiin kuolleen Libanonin Tripolissa shiiojen ja sunnien välisessä tulituksessa.

Voi miettiä miten shiiojen ja sunnien Uusi Karbala tulee vaikuttamaan Euroopan kaduilla. Sunni-nuorison frustraatio tulee varmasti heijastumaan Eurooppaankin. Eurooppalaisten olisi hyvä alkaa analyyttisemmin miettimään, mikä on Euroopan muslimilähiöiden väestörakenne ja miten tuo väestö tulee suhtautumaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan laajenevaan sotaan.

Syyrian sota leviää - osa 3

Uusi Suomi kertoo sodan leviämisestä myös.

Syyrian sota leviää - osa 2

BBC raportoi tänään, että lähellä Libanonin ja Syyrian rajaa sijaitsevan syyrialaisen Qusairin kaupungin taisteluihin osallistuu satoja libanonilaisia sunneja opposition jaukoissa ja merkittävä määrä Hizbollahin shiia-taistelijoita hallituksen joukoissa.

Kerroin aiemmin, että Hizbollahin johto on ilmoittanut, että Syyrialla on todellisia ystäviä Libanonissa. Hizbollahin johtaja sheikki Hassan Nasrallah totesi: 

"Syyrialla on todellisia ystäviä, jotka eivät tule antamaan sen kaatua USA:lle, Israelille ja islamilaisille radikaaleille".

Libanon kärsi 1975-90 sisällissodan, joka raunioitti maan ja aiheutti laajahkon maastamuuton. Libanonin sisällissota oli suomalaisen siihen aikaan hieman vaikeaa ymmärtää. Media puhui usein kristittyjen ja muslimien välisestä sisällissodasta. Suomenkielinen wikipedia puhuu edelleen näin. Konstellaatio oli kuitenkin monimutkaisempi, enkä väitä että ymmärtäisin kuviota likimainkaan.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suurin konflikti sekä Libanonissa että Syyriassa on Iranin ja Venäjän tukemien shiiojen sekä länsimaiden, Saudi-Arabian ja Omanin tukemien sunnien välillä. Ainakin Syyriassa kristittyjen sympatiat ovat shiiojen ja heihin tavallaan kuuluvien alaviittien puolella. al-Assad on käytännössä turvannut kristittyjen uskonnonvapauden ja fyysisen koskemattomuuden Syyriassa ja Irakista on Husseinin kaatumisen jälkeen paennut suuria määriä kristittyjä Syyriaan. Alaviitti-hallinto ei politiikkansa osalta muistuta Iranin fundamentalistista shiia-hallintoa, vaan painottaa sekulaarisuutta samaan tapaan kuin Irakin hallinto Saddam Husseinin aikana.

Miten Syyrian sisällissota tulee heijastumaan Libanoniin jää nähtäväksi.

Ilmastoskeptismi on laskussa republikaanien keskuudessa

Ilmastoskeptismi republikaanisen puolueen kannattajien - ja erityisesti potentiaalisten kannattajien keskuudessa - näyttäisi olevan varsin vahvassa laskussa. Määrä on pudonnut puolueen kannattajien keskuudessa vuodessa 68%:ista 60%:iin ja riippumattomien keskuudessa 49%:sta 41%:iin.

Republikaanipuolueen johtajien on vastattava mm. kysymykseen: haluammeko menettää professori Kerry Emanuelin kaltaiset äänestäjät:

Kerry Emanuel registered as a Republican as soon he turned 18, in 1973. The aspiring scientist was turned off by what he saw as the Left’s blind ideology. “I had friends who denied Pol Pot was killing people in Cambodia,” he says. “I reacted very badly to the triumph of ideology over reason.”

Ilmastotutkija Emanuel totesi vuonna 2012, että republikaanipuolue on nyt vuorostaan ajautunut ideologian totuuden edelle asettavien ihmisten haltuun. Keskusteltuaan puolueensa presidenttiehdokkaiden kanssa naamatusten Emanuel tajusi, että vaikka monet ymmärsivät että ilmastonlämpeneminen on todellisuutta, he eivät uskaltaneet sanoa sitä koska pelkäsivät äänikatoa. Emanuel totesi:

 “[Newt] Gingrich and [Mitt] Romney understood, … and I think they even believed the evidence and understood the risk,” Emanuel says. “But they were so terrified by the extremists in their party that in the primaries they felt compelled to deny it. Which is not good leadership, good integrity. I got a low impression of them as leaders.” Throughout the Republican presidential primaries, every candidate but one—former Utah Gov. Jon Huntsman, who was knocked out of the race at the start—questioned, denied, or outright mocked the science of climate change. Soon after his experience in South Carolina, Emanuel changed his lifelong Republican Party registration to independent. “The idea that you could look a huge amount of evidence straight in the face and, for purely ideological reasons, deny it, is anathema to me,”

Ilmastoskeptikot voittavat toistaiseksi vielä republikaanien esivaalit mutta presidentiksi he tuskin pääsevät. Joskus demokratiasta on oikeasti jotain etuakin.

Venäjän väestökehitys

Kauan on puhuttu siitä, miten Venäjän väestökehitys on jatkuvasti negatiivinen, miten syntyvyys laskee, miten kuolleisuus nousee, miten varsinkin miesten keski-ikä alenee ja ihmiset muuttavat länteen.

Ainakin tämä professori Turchinin twiittaama postaus väittää, että kehitys on kääntynyt, väestönkasvu on jo positiivinen ja väestönkasvu on ollut monta vuotta nousussa. Saksassa sen sijaan syntyvyys laskee edelleen ja maastamuutto on samaa suuruusluokkaa kuin maahanmuutto:

Russia currently has successfully overcome the demographic crisis of the 90s, the population is no longer declining and migration flows are able to increase the size of the population. In Germany, we have a decline in population due to its natural extinction and mass emigration. Even the active involvement of thousands of foreign workers, up to a million people a year, will not allow Germany to change the trend in the decline in the population of the country. I think it would be superfluous to say that the substitution of German immigrants did not have the best effect on the country's competitiveness in the international market, as can be read in great detail Thilo Sarrazin's book “Germany Does away with Itself.” 

Mistä muutos sitten johtuu? Onko Venäjän hallinnon politiikalla ollut merkitystä? Onko Venäjän syntyvyyden nousu seurausta tilanteen vakautumisesta 90-luvun epävakauden jälkeen? Usein väitetään että modernisaatio johtaa väesönkasvun laskuun, eikä laskua ole helppo pysäyttää. Todennäköisesti Venäjän alhainen syntyvyys ei ole johtunutkaan modernisaatiosta vaan 90-luvun epävakaudesta ja syntyvyys palautuu nyt Neuvostoliiton tasolle. Toisaalta Putinin autoritäärinen hallinto on ainakin puheissa kannustanut ihmisiä hankkimaan lapsia.

Adressi tiedettä vastaan Harvardissa

Harvardissa vastustetaan "rasismia" eli siis äo-tutkimusta. Äo-tutkimuksen vastaisella adressilla pyritään vastustamaan tieteen vapautta. Kyseinen adressi on allekirjoitettavissa tässä. Jo tuhat harvardilaista tieteen vastustajaa on allekirjoittanut adressin.

Välitön syy tieteen vastaiseen kampanjaan on Harvardissa hyväksytty Jared Richwinen väitöskirja IQ and Immigration. En ole toistaiseksi lukenut väitöskirjaa, mutta väitöskirja käsittelee USA:n maahanmuuttajien kantaväestön äo:ta alemman äo:n vaikutusta USA:n yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Refereoin aikaisemmin Murrayn ja Herrnsteinin kirjaa Bell Curve maahanmuuton laadun osalta:

Murray ja Herrnstein toteavat kirjassaan Bell Curve, että koska USA ainakin 80-luvulla oli maailman merkittävin maahanmuuton kohdemaa, maahanmuutolla on erittäin suuri merkitys amerikkalaisen väestön keskimääräiseen äo:hon eli kansalliseen äo:hon. Siksi on oleellista että maahanmuuttajien älykkyyden tasosta puhutaan avoimesti.

Esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön lasku kansallisessa äo:ssa aiheuttaisi heidän mukaansa yli kymmenen prosentin kasvun monissa sosiaalisissa ongelmissa:
- koulukeskeyttäjien määrässä
- rikkinäisissä perheissä asuvien lasten määrässä
- työkyvyttömien määrässä
- rikollisuudessa
- sosiaalihuollon varassa elävien naisten määrässä, ja
- köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrässä

Maahanmuuttajien keskimääräinen äo vaikuttaa heidän mukaansa oleellisesti USA:n kansalliseen äo:hon ja sitä kautta sosiaalisiin ongelmiin pitkällä tähtäimellä. Murray ja Herrnstein arvioivat Lynnin tekemien äo-mittausten perusteella USA:n maahanmuuttajaväestön äo:n olevan 0.4 keskihajonnan verran USA:n kantaväestöä alempi. Tähän tulokseen he tulivat laskemalla kaikkien maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon.

Saman johtopäätöksen antaa laaja amerikkalainen kansallinen väestötutkimus - NLSY: Ulkomailla syntyneitten keskimääräinen äo on 0.4:n keskihajonnan verran USA:ssa syntyneiden äo:ta (noin 100) alempi eli noin 94.

Murray ja Herrnstein tekevät itseasiassa aivan samanlaisia laskelmia kuin Ellilä. He laskevat maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon olettamalla karkeasti, että 
- mustien osuus maahanmuuttajista on 7 % ja keskimääräinen äo 84
- itä- ja etelä-aasialaisten osuus on 21 % ja keskimääräinen äo 105
- latinoiden osuus maahanmuuttajista on 41 % ja keskimääräinen äo 91
- valkoisten osuus on 11 % ja keskimääräinen äo 100
- filippiinäläisten osuus on 7 % ja keskimääräinen äo 91
- jne.


Tämän tyyppinen tutkimus po. adressilla halutaan siis estää.

Kuntaveron poisto?

HS haastatteli kansalaisia sote-uudistuksesta. Eräs kansalainen ehdotti:

"Ei­kö rat­kai­su voi­si ol­la ve­ro­tuk­sen ja ra­han­jaon re­mont­ti? Pois­tet­tai­siin ko­ko kun­ta­ve­ro. Kaik­ki ve­rot (pait­si kir­kol­lis­ve­ro) ke­rät­täi­siin val­tion­ve­ro­na, ja sii­tä sit­ten jaet­tai­siin pal­ve­lui­hin. Kun­nat sai­si­vat ol­la ihan mi­ten pie­niä ta­han­sa, nii­den teh­tä­vä­nä oli­si vain huo­leh­tia sel­keäs­ti pai­kal­li­sis­ta asiois­ta val­tion an­ta­mal­la mää­rä­ra­hal­la."

Sama ajatus on tullut mieleen minulellekin. Jos kerran kuntien tehtävät määritellään suoraan valtion taholta ja kuntien itsehallinto on äärimmäisen suppeaa, miksei näin voisi todellakin toimia. Miksi palveluiden rahoitus pitäisi hoitaa paikallisilla veroilla kun tehtävätkin määritellään ylhäältä päin? Voisi toimia jopa radikaalimmin ja poistaa kunnat kokonaan.

En tosin itse kannata tätä mallia, vaan pikemmin kuntien itsehallinnon ja omavastuun voimakasta laajentamista.