sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Konservatiivit, islam ja naisten oikeudet

Luen Kiuas-kustannuksen julkaisemaa erinomaista kirjaa Seksuaaliutopia - feministien sota sivistystä vastaan. Seuraava kohta pisti erityisesti silmään:



Hyvin usein joku liberaali ihmettelee ehkä vilpittömästikin, miksi konservatiivit muka vastustavat islamia, vaikka konservatiivien ideologia on liberaalin mukaan pitkälti samanlainen kuin islam mm. patriarkkaalisuudessaan. 

Jotkut konservatiivit vastaavat tähän, että konservatiiviset länsimaiset miehet haluavat puolustaa naisten oikeuksia, sananvapautta ja muita länsimaisia arvoja. Minusta vastaus ei ole täysin vilpitön. Islamin ja länsimaiden konservatiivien ristiriita ei ole oikeastaan ideologinen. Kyse on jostain muusta. Tehdäänpä karkea vertaus eläinmaailmaan:
Leijonauros A puolustaa naaraita ja poikasiaan. Ketä vastaan? A puolustaa naaraita toista urosta B vastaan, joka haluaa naaraat itselleen ja onnistuessaan tappaa naaraiden pennut urokselle A. Vastustaako leijonauros A jotain ideologiaa, joka sortaa naaraita? Puolustaako uros A naaraiden oikeuksia? Ei tietenkään puolusta, vaan uros A puolustaa omia seksuaalisia resurssejaan ja omia poikasiaan. Samalla tavalla leijonauros A on saanut naaraat haltuunsa ja tappanut heidän aiemmat pentunsa.
Islam-kritiikki on resurssitaistelun pukemista ideologiseen muotoon. Sama asia pätee maahanmuuttokritiikissä. Oikeasti suomalaisilla konservatiiveilla tuskin on mitään sitä vastaan että Filippiineiltä tulisi tänne 10 000 sairaanhoitajaa. Mutta 10 000 afrikkalaisen miehen tuloa vastaan varmasti on. Miesten preferenssi ottaa mieluummin 10 000 filippiiniläistä naista 10 000 afrikkalaisen miehen sijasta sattuu nyt vaan olemaan myös yhteiskunnan etu. Kirjoitin vuosia sitten:
Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia. 
Suomalaisen miesten enemmistön henkilökohtainen etu on todennäköisesti myös kannattaa perinteistä monogamiaan perustuvaa avioliittoinstituutiota ja vastustaa avioliittoinstituution degeneraatiota, joka johtaa seksuaaliresurssien vähenemiseen kaikilta muilta miehiltä paitsi ehkä korkeimman statuksen miehiltä. Myös monogamian kannattaminen voidaan pukea ideologiseen muotoon. Sattumalta myös monogamian osalta tieteellinen tutkimus antaa vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että monogamiaa harjoittava yhteiskunta on huomattavasti tehokkaampi kuin muunlainen yhteiskunta erityisesti siksi, että monogaminen yhteiskunta onnistuu aktivoimaan miehet toimimaan aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä ja perheen elättäjänä. Tiukka monogamia olisi edullinen myös monelle naiselle, joka tarvitsee sitoutunutta miestä lasten elättämiseen ja kasvattamiseen.


Ei konservatiivi mies oikeasti ole (ainakaan ensi sijassa) kiinnostunut naisten oikeuksien puolustamisesta niin kuin ei feministikään ole kiinnostunut miesten oikeuksien puolustamisesta. Jahka teeskennellään. Jotkuthan uskovat joten teeskentelystä on hyötyä.

Ylläoleva teksti on tietysti siinä mielessä yksinkertaistus, että toki ideologioillakin ja yhteiskunnallisilla teorioillakin jokin merkitys on. Marxin ajatus siitä, että yhteiskunnan alarakenne (tuotantosuhteet, seksuaaliresurssi-kilpailu) määrää ylärakenteen (idelogian yms.), ei ole koko totuus kuten vaikkapa Weber aikoinaan  osoitti.

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Monet jo kysyvät: Onko kansallismielinen isänmaallisen vastakohta?

Huhtikuussa 1940 Norjan kansallismieliset (Nasjonal Samling -puolue) asettuivat tukemaan natsi-miehittäjiä.

Vidkun Quislingia ei varsinaisesti voi kutsua takinkääntäjäksi - hän oli toki kannattanut natsismia jo pitkään ennen miehitystä. Quislingista oli tullut natsi henkisen kehityksen kautta. Hän oli toimiessaan avustustehtävässä 20-luvun alun Neuvostoliitossa nähnyt paljon pahaa ja määritellyt siksi kommunismin ihmiskunnnan pahimmaksi viholliseksi.



Neuvosto-helvetti oli Quislingin suuri kokemus. Quisling sokeutui ja alkoi uskoa, että vain Hitler voi pelastaa Euroopan. Hitler oli Quislingille ainoa vastavoima bolsevismille. Quislingin rooli maailmanhistoriassa on kuitenkin maanpetturin rooli - hän valitsi väärin - ei välttämättä pahuuttaan vaan koska teki katastrofaalisesti väärän arvion.


Nykyajan nuorten kansallismielisten eurooppalaisten sukupolvikokemus on ollut

1. Islamilainen maahanmuutto Eurooppaan ja siihen kiinteästi liittyvä terrorismi.

2. Monikulttuurisuusideologia ja siihen liiittyvä sananvapauden rajoittaminen ja monikulttuurisuusideologiaan kiinteästi liittyvä länsimaisiin arvoihin vihamielisen kulttuurin hyysääminen.

3. Euroopan integraation syveneminen kansallisvaltioiden kustannuksella, mihin on mm. liittynyt suuret rahansiirrot Pohjois-Euroopan maista Kreikan kaltaisiin vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaviin banaanivaltioihin.

4. Kouluttamattomien miesten syrjäytyminen yhä feministisemmästä yhteiskunnasta.

Eurooppalaiset kansallismieliset, jos nyt eivät suorastaan ihailisikaan Putinia, ovat lähteneet yhteistyöhän Suomen pahimman vihollisen Venäjän kanssa kuin äärivasemmisto 60- ja 70-luvuilla. On ajateltu että, että yhteistyöllä Putinin kanssa voidaan saada ongelmat 1 - 4 ratkaistuksi, koska Putinilla ja kansallismielisillä on muka yhteinen vihollinen - monikulttuurinen EU.

Hitler ei voinut pelastaa Eurooppaa kommunismilta, koska Hitler edusti samalla tapaa epätoivottavaa yhteiskuntamallia kuin kommunismi. Baltit olivat kärsineet neuvostomiehityksestä vuoden verran ja merkittävä osa balttien sivistyneistöä oli siirretty Siperiaan. Saksalaisia tervehdittiin siksi 1941 vapauttajina. Todellisuudessa natsien suunnitelmat balttien suhteen olivat vielä ikävämmät kuin kommunistien.

EU:n ja monikultturismin vastustaminen veljeilemällä Putinin kanssa, mitä erityisesti italialaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset ja unkarilaiset kansallismieliset ovat harjoittaneet, on omiaan tekemään näistä eurooppalaisista kansallismielisistä Euroopan historian suuria pettureita - uusia quislingeja. Banaanivaltio Italian kansallismielisten veljeily Putinin kanssa on tietysti vielä jollain lailla ymmärrettävää - onhan Italia pitkän matkan päässä Venäjästä.

Suomalaisten kansallismielisten olisi erityisesti tehtävä Ruotsidemokraattien tavoin pesäero näihin italialaisiin, ranskalaisiin ja itävaltalaisiin pettureihin.

sunnuntaina, toukokuuta 19, 2019

Huhtasaari eri mieltä kuin Halla-aho Venäjän vaikutuksesta Euro-parlamenttiin?

HUHTASAARI haluaa korostaa Milanossa, että ”Venäjä ei ole millään tavalla mukana Euroopan kansallisen ryhmän perustamisessa, aatteissa tai päämäärissä.”
”Ruotsidemokraatit tekee sisäpolitiikkaa ja tuntuu, että kun mitään muuta ole keksitty, on otettu tällainen lyömäase kuin Venäjä. Toivon, että he tulevat järkiinsä ja haluavat puolustaa kansallista ja itsenäistä Eurooppaa”, Huhtasaari sanoo."
Vastaesimerkin tarjoaa 2014 sellainen poliitikko kuin Jussi Halla-aho. EU-parlamentissa Venäjä on nimenomaan mukana oman "Putinin puolueensa" kautta (Halla-ahon termi).
"Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Salista oli videolinkki Verkhovna Radaan, joka ratifioi sopimuksen samaan aikaan.
Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.
Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä."

Euroopan todelliset patriootit tervehtivät Ruotsidemokraatteja - rohkeaa toimintaa!

perjantaina, toukokuuta 10, 2019

PS liittoutumassa "Putinin puolueen" kanssa?

PS on Ruotsidemokraattien johtajan Jimmie Åkessonin mukaan liittoutumassa EU-parlamentissa sellaisten puolueiden kanssa, jotka Jussi Halla-aho itse muutama vuosi sitten tuomitsi ja joita Halla-aho kutsui yhteisellä nimellä Putinin puolueeksi.

Halla-aho on käytännössä jo huhtikuun puolessavälissä itse kertonut asiasta.

Kirjoitimme vuonna 2015 toimittaja Marko Hamilon, professori Timo Vihavaisen, kirjailija Joonas Konstigin, kirjailija Timo Hännikäisen, EK:n silloisen johtajan lähiavustajan Heidi Sabanadesanin ja toimittaja Erkki Lampenin kanssa kirjan konservatiivisesta näkökulmastaYksi kirjoittamani teksti heijasteli jo kehitystä, joka nyt on siis vain pahentunut:


"Kansallismieliset puolueet pettämässä Euroopan?


Samaan aikaan kuin kansallismielisyyden arvo aletaan ymmärtää, monet kansallismieliset puolueet ovat vetämässä itse maton altaan.


Taustana on seuraava: Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään.


Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan.


Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:


Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”.
Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla?
Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla.


Eräiden kansallismielisten puolueiden Venäjä-myönteisyys on kuitenkin edennyt tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan puhua näistä puolueista Putinin kätyreinä ...


Käännekohta oli Venäjän ja sen krimiläisten kätyrien suorittama Krimin valtaus.


Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat esimerkiksi Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisi Ukrainan tilanteesta julkilausuman. Se on nimeltään Ukraine – Official Statement, eli edustaa ilmeisesti kyseisten puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Voi suoraan sanoa, että se on julkaistu Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee muun muassa seuraavia ajatuksia:


Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua. Venäläiset ovat syyttömiä Stalinin ajan hirmutöihin, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja. Ukrainalaisten nationalistijärjestöjen johto on amerikkalaisten sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.


Järjestö toistelee siis Putinin hallinnon ja tv-kanava RT:n propagandaa. Järjestö on ryhtynyt Putinin viidenneksi kolonnaksi Euroopan rajamaiden kansoja vastaan. Samaiset puolueet ovat lähettäneet vaalitarkkailijoita Krimin näytösvaaleihin ja tukeneet näin konkreettisesti Venäjän aggressiota Ukrainaa vastaan.
Voi kysyä, edistävätkö kyseiset puolueet sen enempää Euroopan etua kuin vaikkapa ne islamistiset maahanmuuttajaryhmät, joita kritisoimalla Front National on edennyt vaaleissa. Front Nationalin tuki Venäjälle on jatkunut – se on mm. vastustanut Mistral-tukialuskaupan jäädyttämistä.
Suomessa Perussuomalaiset ja varsinkin Suomen Sisu ovat olleet Ukrainan tilanteesta hiljaa. Ansiokkaan poikkeuksen on tehnyt Jussi Halla-aho, joka on heti tuoreeltaan kritisoinut Venäjän imperialistista toimintaa ja todennut Venäjän käyttävän venäläisvähemmistöjen muka huonoa kohtelua Suomen ja Ukrainan kaltaisissa maissa tekosyynä sekaantua näiden maiden asioihin.
Syyskuussa, kun EU solmi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa samaan aikaan kuin maa oli Venäjän aggression kohteena, Halla-aho kirjoitti:


Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.


Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.


Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.


Kansallismielisessä liikkeessä on Suomessa esitetty usein jopa ajatus, että kansallismielinen kunnioittaa luonnostaan myös muiden kansojen itsemääräämisoikeutta. Ajatus on naiivi. Kansallismielisyys on sisäryhmä-ajattelua – en tietoisesti kutsukaan sitä ideologiaksi.

Suomalaisten kansallismielisten on syytä ymmärtää, että Ranskan tai Venäjän kansallismieliset ja arvokonservatiivit eivät ole missään mielessä suomalaisten kansallismielisten luonnollisia liittolaisia. Päinvastoin. Kuten sortokauden aikana Suomen kansan parhaita ystäviä on venäläinen liberaali – ei venäläinen kansallismielinen."

sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2019

Pragmaattisuus vai moraalisuus

Ajatellaanpa hetken että jokaisen maan moraalinen velvollisuus on ottaa hädänalaiset ihmiset vastaan sotaakäyvistä maista. 
Pragmaatikko kuitenkin sanoo, että emme voi ottaa kaikkia hädänalaisia ihmisiä vastaan, vaikka moraalisesti meidän pitäisikin, vaan päinvastoin pakolaisten vastaanottoa pitää rajoittaa. Pragmaatikko siis hylkää moraalisuuden (osittain), vaikka ei oikeastaan sano sitä ääneen.
1. Entinen demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton herätti monessa hämmästystä kun hän englantilaisen The Guardian -lehden haastattelussa marraskuussa suositteli Euroopan poliittisia johtoa vähentämään maahanmuuttoa.
“Arvostan niitä anteliaita ja armollisia toimia, joita tekivät ensi sijassa Angela Merkelin kaltaiset johtajat, mutta uskoakseni on kohtuullista sanoa, että Eurooppa on tehnyt osansa ja Euroopan on aika viestittää selvästi: ‘Emme voi jatkaa turvan ja tuen antamista’, sillä mikäli emme ota maahanmuutto-ongelmaa haltuumme, se tulee aiheuttamaan äänestäjäkunnassa suuttumusta”
Kaikki Donald Trumpin presidentinvaaleissa saamasta voitosta Brexitiin saakka johtuu Clintonin mukaan ihmisten tyytymättömyydestä maahanmuuttoon. Ja siitä seuraa, että maahanmuuton on vähennyttävä, jos populismi halutaan pysäyttää. 
"Ministeri Ilkka Suomisen mukaan muiden puolueiden tulisi pohtia suhdettaan perussuomalaisiin hyvin pragmaattiselta pohjalta. Hän on havainnut, että sosiaalisessa [mediassa] kiivaillaan siitä, pitäisikö PS ottaa hallitukseen vai jättää ilman neuvotteluja oppositioon.
”Molemmilla näkökohdilla on puolensa. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon lausunnoista voi epäillä puoleen olevan avoimen rasistinen ja että puolue on toisilla linjoilla kuin Suomen nykyinen, suhteellisen avoimet rajat ylläpitävä maahantulopolitiikka. Mutta ei tohtorismies voi tyhmä ja kompromissikyvytön olla”, Suominen kirjoittaa Nykypäivä-lehden kolumnissaan.
Hänen mukaansa mahdollista on, että nurkkaan jättämisellä on jälkensä.
”Muut puolueet voivat tietysti hylätä perussuomalaiset oppositioon – ja samalla ehkä vielä korkoa kasvamaan. Jos näin käy, se tarkoittaa, että elämme perussuomalaisten kanssa vielä vähintään kahdeksan vuotta ja hallituksessa he ovat viimeistään vuoden 2023 vaalien jälkeen”, Suominen arvioi.
Hän pohtii sitäkin, miten maahanmuuttoon tulisi suhtautua, kun ympärillä olevat avoimet valtiot tiukentavat politiikkaansa, kuten Tanska.
”Kun Tanska tiukensi huomattavasti maahansa tulon pelisääntöjä, niin tuliko siitä kansainvälisesti hylkiövaltio? Ei tullut. Entäpä jos muut puolueet antaisivat hieman periksi ja tiukennettaisiin maahantuloa? Kun seuraava hyökyaalto Pohjois-Afrikasta nousee – ja se nousee varmasti – joudumme joka tapauksessa niin tekemään”, Suominen kirjoittaa."
Eli Suomisen mielestä voimme seurata Tanskan mallia, koska emme kuitenkaan saisi mitään oleellista tuomiota kansainväliseltä yhteisöltä. 
Pragmaattisuuden ja moraalisuuden välillä on tietysti ristiriita. Miten se ratkaistaan kulloisessakin tilanteessa on avoin kysymys.

lauantaina, huhtikuuta 20, 2019

Homoista ja lesboista - sen näkee naamasta?

Olen viime aikoina opiskellut työnantajan ajalla tekoälyä tai pikemmin aihetta data-analyysi - voimme käyttää 10% ajasta vapaasti itsemme kehittämiseen. Data-analyysin tyypillinen sovellus on automatisoida pankin lainapäätös, kun tiedämme tarpeeksi dataa asiakkaasta. Data-analyysiä voi toki käyttää moneen muuhunkin - tämän blogin kannnalta ehkä kiintoisampaan aiheeseen. 

Seksuaalisen orientaation pystyy vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan melko hyvin selvittämään kasvokuvien perusteella. Vastaavia teknologioita voi käyttää varmasti laajemmin missä tahansa "Orwell 1984 2.0 -hankkeessa" eli yksityisyyden nakertamisessa. Teknologiasta saattavat hyötyä vaikkapa pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka haluavat arvioida asiakkaansa riskitasoa jättää laina maksamatta tai joutua onnettomuuten, tai ihmiset, jotka haluavat arvioida potentiaalista aviopuolisoaan vaikkapa sen suhteen onko tämä luotettava kumppani.

Lainaan Economist-lehteä

MODERN artificial intelligence is much feted. But its talents boil down to a superhuman ability to spot patterns in large volumes of data. Facebook has used this ability to produce maps of poor regions in unprecedented detail, with an AI system that has learned what human settlements look like from satellite pictures. Medical researchers have trained AI in smartphones to detect cancerous lesions; a Google system can make precise guesses about the year a photograph was taken, simply because it has seen more photos than a human could ever inspect, and has spotted patterns that no human could.

AI’s power to pick out patterns is now turning to more intimate matters. Research at Stanford University by Michal Kosinski and Yilun Wang has shown that machine vision can infer sexual orientation by analysing people’s faces. The researchers suggest the software does this by picking up on subtle differences in facial structure. With the right data sets, Dr Kosinski says, similar AI systems might be trained to spot other intimate traits, such as IQ or political views. Just because humans are unable to see the signs in faces does not mean that machines cannot do so. 

The researchers’ program, details of which are soon to be published in the Journal of Personality and Social Psychology, relied on 130,741 images of 36,630 men and 170,360 images of 38,593 women downloaded from a popular American dating website, which makes its profiles public. Basic facial-detection technology was used to select all images which showed a single face of sufficient size and clarity to subject to analysis. This left 35,326 pictures of 14,776 people, with gay and straight, male and female, all represented evenly 

The images were then fed into a different piece of software called VGG-Face, which spits out a long string of numbers to represent each person; their “faceprint”. The next step was to use a simple predictive model, known as logistic regression, to find correlations between the features of those faceprints and their owners’ sexuality (as declared on the dating website). When the resulting model was run on data which it had not seen before, it far outperformed humans at distinguishing between gay and straight faces.

When shown one photo each of a gay and straight man, both chosen at random, the model distinguished between them correctly 81% of the time. When shown five photos of each man, it attributed sexuality correctly 91% of the time. The model performed worse with women, telling gay and straight apart with 71% accuracy after looking at one photo, and 83% accuracy after five. In both cases the level of performance far outstrips human ability to make this distinction. Using the same images, people could tell gay from straight 61% of the time for men, and 54% of the time for women. This aligns with research which suggests humans can determine sexuality from faces at only just better than chance.

... The study has limitations. Firstly, images from a dating site are likely to be particularly revealing of sexual orientation. The 91% accuracy rate only applies when one of the two men whose images are shown is known to be gay. Outside the lab the accuracy rate would be much lower... 

However, when asked to pick out the ten faces it was most confident about, nine of the chosen were in fact gay. If the goal is to pick a small number of people who are very likely to be gay out of a large group, the system appears able to do so. The point is not that Dr Kosinski and Mr Wang have created software which can reliably determine gay from straight. That was not their goal. Rather, they have demonstrated that such software is possible.
Muita artikkeleita Economist-lehdestä kasvojen tunnistukseen yms. liittyen alla:

1. What machines can tell from your face

lauantaina, huhtikuuta 13, 2019

Tasa-arvo julkishyödykkeenä - ja maanpuolustus

Vanhempainvapaa halutaan jakaa isien ja äitien välillä, jotta naisten ja miesten asema työmarkkinoilla olisi tasa-arvoisempi. Monet haluavat tehdä jaosta pakollista.


Pakollisuus on tavallaan aivan loogista. Kun nuori mies tai nuori nainen hakevat työtä, halutaan että työnantaja ei näe naisen työhönottoa vanhempainvapauden takia ongelmallisempana kuin miehen työhönottoa. Kun sanon että pakollisuusvaatimus on aivan loogista, en ota kantaa siihen painaako pakollisuuden hyödyt enemmän tai vähemmän kuin haitat. Jokainen voi arvioida sen itse.

Kun tasa-arvo nähdään julkishyödykkeenä - koko yhteiskunnan laatua parantavana asiana - pakollisuuden vaatimus palautuu vapaamatkustajan ongelmaan. Pakollisuus on sen estämistä, että vain osa perheistä osallistuu tasa-arvon tuottamiseen.

Kyse on samanlaisesta asiasta kuin asevelvollisuudessa. Asevelvollisuus on julkishyödykkeen itsenäisyys tuottamista. Tilanteessa, missä Venäjän uhka kasvaa, asevelvollisuudesta lipeminen vaikkapa "vakaumuksellisista syistä" on ongelma.

Moraalisäännöt muuttuvat. Niiden pitää palvella kansakunnan tarpeita. Se mikä joskus oli ehkä "vakaumuksellisista syistä" sallittavaa (siviilipalvelus) tai taloudellisista syistä perusteltua (vanhempain vapaiden käyttö niin että perheen tulotaso maksimoituu), ei välttämättä ole enää hyväksyttävää.

Niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tuottamaan yhdessä sovittua julkishyödykettä (maanpuolustus, tasa-arvo) on julkisuudessa vähintäänkin ylistettävä ja niitä, jotka vapaamatkustavat (siviilipalvelusmiehet, vanhempainvapaiden jaosta kieltäytyvät), on määriteltävä moraalisesti alamittaisiksi. Pakollisuus on vielä rankempi keino, jota sitäkään ei välttämättä kannata kaihtaa.

Vastaavasti Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch edellytti, että niitä jotka ovat valmiita tuottamaan julkishyödykettä väestönlaatu, on vähintäänkin ylistettävä.

lauantaina, huhtikuuta 06, 2019

Sukupuolenvaihtoleikkauksen kokenut ruotsalaisnuori SVT:llä: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla ihmisillä"

Jatkoa aiheeseen "rapid onset of gender dysphoria"

Ruotsissa on Svenska Dagbladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen (kts. Seitsemän ruotsalaisprofessoria; "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla") alkanut laaja keskustelu siitä, miksi tytöt ja nuoret naiset ovat alkaneet hakeutua sukupuolenvaihtoon suurin joukoin. Hoitoon hakeutuminen on kiihtynyt eksponentiaalisesti. Onko osassa tapauksista kyse jostain aivan muusta kuin todellisesta dysforiasta, Ruotsin TV kysyy tunnin raportissa.

Ongelman suuruusluokka Ruotsissa näkyy dokumentin kuvasta.



On kysymys aivan erilaisesta keskustelusta, kuin silloin kun joukko rokotekriittisiä tai homeopatian kannattajia alkaa levitellä valheitaan - ja marginaalinen ryhmä lääkäreitä rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään lähtee mukaan näihin tunkkaisiin liikkeisiin. SVT:n dokumentissa haastatellaan alan johtavia ylilääkäreitä Ruotsista ja Norjasta,  norjalaisia transaktivisteja, sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä Suomesta ja Ruotsista ja sukupuolenvaihtoa haluavien nuorten vanhempia.

Dokumentin mukaan 60% norjalaisista sukupuolen vaihtoa hakevista tytöistä on vaikeasti mielenterveysongelmaisia - masentuneita, psykoottisia, suisidaalisia, anorektikkoja, autisteja jne. Luku Ruotsissa on samaa luokkaa. On nostettu esiin kysymys, moniko kärsii primääristi pitkäaikaisesta dysforiasta ja monelleko todellisuudessa dysforia on kuviteltu vaiva, vaikka todellinen vaiva on muu psykiatrinen ongelma. Mitään lopullista ei asiasta tiedetä, koska tutkimus on tehty varsin vähän.  Vaikuttaa siltä, että tutkimus koetaan jopa poliittisesti epäkorrektiksi ja yliopistot ja yliopistolliset keskussairaalat välttävät aloittamasta tutkimuksia.  

Tarkemmin sanoen tutkimusta on toki transsukupuolisuudesta tehty paljon, mutta ei tästä viimeikojen uudeksi koetusta ilmiöstä, jossa nimenomaan nuoret naiset ja tytöt hakeutuvat hoitoihin. Perinteisesti sukupolen vaihtoa katuneita on ollut hyvin vähän, mutta nyt on herännyt - ilman tilastotietoa - kysymys, onko katuvien määrä kasvussa. 

Ohjelmassa ei väitetä sinällään mitään. Asetetaan vain kysymys onko osa hoitoon hakeutuneista saanut väärän diagnoosin. Saman kysymyksen esittävät itselleen jopa alan ylilääkärit. Haastatellaan myös muutamia transsukupuolisia, jotka syyttävät hoidon antajia hätiköidyistä päätöksistä silloin, kun he ovat vielä olleet nuoria tyttöjä. 

Ruotsin sosiaalihallituksen hoitosuositus myöntää, että hoito (rintojen poisto) ei perustu tieteelliseen näyttöön. (Kuva dokumentista.)



Oma arvaukseni on, että osalle nuorista sukupuolenvaihdon haluaminen on samanlainen asia kuin anoreksia, jossa nuori kuvittelee olevansa liian laiha. Jokainen ymmärtää, että anorektikolle ei pidä antaa hoitoina laihdutuspillereitä. Mutta onko aikamme yksilökeskeisessä yhteiskunssa jotain, joka luo kiihtyvällä vauhdilla autismia, anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa? Leviääkö anoreksia ja dysforia epidemian tavoin ystäväpiireissä ja valmennusryhmissä niin kuin on väitetty? Tällä hetkellä kaikki tällainen on kuitenkin vielä arvailua, mutta voidaan kuitenkin kysyä:

Hoitaako Suomen, Ruotsin ja Norjan valtio vaikeasti mielenterveysongelmaisia silpomalla heidän rintansa ja antamalla heille hormooneja jotka muuttavat heidän mielensä, äänensä jne. lopullisesti?

SVT:n raportti toteaa myös, että kyse ei ole vain hoidosta vaan myös politiikasta. Hoitopäätöksiä halutaan nopeennuttaa, sukupuolenvaihdon juridista puolta halutaan myös nopeennutta ja alaikärajoja halutaan laskea. 15 vuotiaan pitäisi Ruotsin hallituksen valmisteleman uuden lakimuutoksen mukaan voida hakeutua hoitoon ilman vanhempien lupaa.

Minusta kysymys kuuluu:

Tekeekö Ruotsin hallitus politiikkaa moniongelmaisten ihmisten kustannuksella? Haluaako Ruotsin hallitus nakertaa vanhempien asemaa lastensa holhoajina? 

lauantaina, maaliskuuta 23, 2019

Seitsemän ruotsalaisprofessoria: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla"

Ruotsissa 10 nuorta halusi vuonna 2003 sukupuolen korjausta - tällä hetkellä korjausta vaatii 500 nuorta tai nuorta aikuista. Britanniassa luvut ovat 40 tyttöä vuosina 2009-2010 ja 1 806 vuosina 2017-2018Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017
USA:ssa tehdyn tutkimuksen perusteella on esitetty, että kyseessä on suurella todennäköisyydellä sosiaalinen epidemia. On havaittu, että ilmiö leviää ystäväpiireissä ja urheiluseuroissa niin, että jopa jonkun valmentajan koko valmennusryhmä on muuttunut transsukupuoliseksi.
Ruotsalainen nuorisopsykiatrinen professori Christopher Gillberg ja kuusi Göteborgin yliopistossa ja Sahlgrenin yliopistosairaalassa työskentelevää professoria tai ylilääkäriä on Svenska Dagbladetissa todennut, että varsinkin autistisia piirteitä omaavat tytöt ja nuoret naiset ovat yhtäkkiä alkaneet kokea olevansa poikia.
”Satoja lapsia altistetaan Ruotsissa vuosittain hormonaaliselle ’hoidolle’ ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä".
Gillberg puhuu nuorilla aikuisilla ja tytöillä tehtävistä ihmiskokeista, joihin liittyy sukupuolielinten silpominen ja aivojen kemiaan vaikuttaminen. Juttu oli Svenska Dagbladetissa 14.3.

Professori Gillberg ehdotti laajan tutkimuksen aloittamista aiheesta, mutta tutkimukseen ei valtiolla ollut rahaa.
Gillberg kysyy mikä tulee olemaan historian tuomio näille ihmisille, jotka ovat alistaneet nuoret aikuiset ihmiskokeisiin.

Suomalaiset tutkijat toteavat Duodecimissä, että sukupuoliahdistuneisuus on nuorten keskuudessa kasvanut kansainvälisesti. Tutkijat kirjoittavat:
Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrä kasvaa kautta länsimaiden. Etenkin nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut sukupuoliahdistus näyttää lisääntyvän, joskaan luotettavaa epidemiologista tutkimusta ei ole. Kansainvälisesti hyväksytty hoitosuositus perustuu vähäiseen tutkimusnäyttöön lapsuudessa alkaneen, puberteetissa voimistuvan sukupuolidysforian hoidosta. Näissä tilanteissa, ellei vasta-aiheita ole, voidaan harkita puberteettikehityksen pysäyttämistä GnRH (gonadotropiinien vapauttajahormoni) -analogihoidolla puberteetin ensivaiheiden jälkeen ja muuntohormonihoitoja 16 vuoden iästä. Näyttö perustuu yhteen pitkään seurantatutkimukseen. Sukupuoliahdistuksen takia tutkimuksiin hakeutuvilla nuorilla on usein vakavia mielenterveyden häiriöitä ja laaja-alaisia identiteettikehityksen ongelmia. Kaikki nuoren ongelmat eivät selity sukupuolella, eikä nuoren psykiatrisia, pedagogisia tai lastensuojelullisia erityistarpeita tule jättää hoitamatta, vaikka hän problematisoisi sukupuoltaan.
Kliinisissä aineistoissa kuitenkin noin neljä viidesosaa lapsuuden voimakkaastakin identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen katoaa nuoruusikään tullessa. Lapsuuden identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen ennustaa ensisijaisesti aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Siksi lapsille ei tehdä fyysisiä interventioita sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliahdistuksen takia, kirjoittajat toteavat artikkelissaan.
Paljon on Suomessakin valitettu siitä, että transsukupuolisten korjaushoitojen jälkeen Suomen laki vaatii sterilaatiota. Suurempi ongelma saattaa kuitenkin olla se, että sukupuolen muuttamista käytetään hoitona ainakin kansainvälisesti liian kevyesti.

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2019

Lasta kasvattavien aikuisten keskeinen kansantaloudellinen panos on tehtävä näkyvämmäksi

Media antaa tilaa narsistisille hankkeille kuten synnytyslakoille, joita perustellaan ilmaston lämpenemisellä. Todellisuudessa kyse on mukavuuden halusta ja yksilökeskeisyydestä. Mm. HS:ssä ekologian professori Janne Kotiaho puolustelee lapsettomuutta ja syyllistää lasten vanhempia.

Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch on sen sijaan todennut:

Lasta kasvattavien aikuisten keskeinen kansantaloudellinen panos tulisi tehdä näkyvämmäksi 

Mikäli haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, väestörakenne ei saa muuttua sellaiseksi, että yhä suurempi osa väestöstä on työmarkkinoiden ulkopuolella. On joko oltava tarpeeksi korkea syntyvyyden taso tai on otettava vastaan työperäistä maahanmuuttoa. Tai on alennettava eläkkeiden tasoa.

Oma ehdotukseni on että alaikäisille lapsille annetaan välittömästi äänioikeus, jota käyttävät lasten vanhemmat. Perhepolitiikan merkitys nousee.

Tällä hetkellä politiikan painopiste näyttäisi olevan vanhusten hoidossa, koska vanhusten osuus äänestäjistä on korkea. Liian korkea. Lisäksi emotionaalisella kampanjoinnilla on saatu tehtyä 2019 eduskuntavaaleista vanhusvaalit. Terve yhteiskunta ei keskity ensi sijassa vanhusten hoitoon vaan nuoren sukupolven määrään ja laatuun sekä yhteiskunnan taloudelliseen toimivuuteen ja maanpuolustuksen tehokkuuteen.

Hyvinvointiyhteiskunnan hylkääminen on toki sekin mahdollisuus. Itse kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa, koska maanpuolustustahdon ylläpitäminen edelllyttää, että maahan ei synny katkeroituvaa köyhälistöä. Nuorten miesten syrjäytyminen, köyhtyminen ja katkeroituminen on tästä näkökulmasta hyvinvointiyhteiskunnan suurin maanpuolustuksellinen ongelma. ( Nuorten miesten syrjäytyminen myös edesauttaa syntyvyyden laskua, koska työtön ei kelpaa Osmo Soininvaaran mukaan naisille mieheksi. )

Eugeniikkkaliikkeen johtaja, tilastotieteen pioneeri ja sosialisti Karl Pearson totesi artikkelissaan Socialism and Natural Selection

Kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi. 

Suomen osalta ongelma on erityisen suuri, koska naapurinamme on imperialistinen Venäjä. Tällä hetkellä on riskinä, että hyvinvointiyhteiskunta romuttuu hiljalleen halusimme tai ei. Joko niin, että yhä suurempien menojen peittämiseksi otetaan koko ajan velkaa ja nostetaan veroja, jolloin hyvinvointiyhteiskunta kaatuu veropakolaisuuteen (SDP:n malli). Tai hyvinvointiyhteiskunnan merkitys alentuu sitä kautta, että kuluja leikataan.

Väestönlaatu on julkishyöyke.

torstaina, helmikuuta 28, 2019

Vihreät eivät saaneet itselleen vapaamatkustusoikeutta

Kerroin elokuussa, miten Vihreät yrittivät käyttää Jehovan Todistajien erityisvapautta saadakseen itselleenkin erityis vapauden.

HS kirjoittaa artikkelissa "Jehovan todistajien erivapauden poistaminen saa kannatusta – osa puolueista haluaisi vapauttaa asevelvollisuudesta muidenkin vakaumuksien edustajia": 

PITÄÄKÖ Jehovan todistajien asevelvollisuutta koskeva erivapaus poistaa kokonaan vai mahdollisesti laajentaa koskemaan muidenkin vakaumuksien edustajia? Tämä kysymys nousi keskeiseen rooliin puolustusministeriön järjestämällä lausuntokierroksella. Enemmistö noin kahdestakymmenestä lausunnonantajasta kannatti puolustusministeriön työryhmän esitystä Jehovan todistajien erivapauden kumoamisesta. ...Osa vastustajista oli valmiita laajentamaan asevelvollisuutta koskevaa erivapautta Jehovan todistajien lisäksi muihinkin ryhmiin, joilla on yhtä vahva vakaumus. Tätä mieltä olivat muun muassa vihreät ja professori Kekkonen. Vihreiden mielestä vapautusta hakevan henkilön pitäisi pystyä perustelemaan vakaumuksensa. " 

Voin arvata mihin vihreät pyrkivät. Heidän omat "vakaumuksensa" olisivat riittäviä että heidän ei tarvitsisi maanpuolustukseen osallistua - "menköön rupusakki kuolemaan meidän puolestamme jos sota tulee". Ainahan korkeasti koulutettu kykene perustelemaan "vakaumuksensa" helposti. Mikään "vakaumus" ei saa olla riittävä että ihminen saisi oikeuden olla puolustamamatta omaa kansaansa. Varsinkaan jollain eliitillä - joka hyötyy 
valtiosta kaikkein eniten - ei luulisi olevan kanttia vapaamatkustaa. 

Vihreille kävi nyt kuitenkin hassusti - Jehovan Todistajien vapaamatkustusoikeus murskattiin ja nyt eivät Vihreätkään saa erikoisvapauksia. Eduskunnassa Vihreät jäivät melkein yksin.


keskiviikkona, helmikuuta 27, 2019

YK:n väestöennuste 2015


YK:n väestöennuste on mielenkiintoinen. Vuoden 2015 jälkeen kasvu siis alkaa romahtaa ja väestön määrä alkaa stabilisoitua vuonna 2100. Ennuste on vuodelta 2015. Uudempaa ennustetta en löytänyt.

Kun katsoo kuvaa, voi tulla myös toisenlaiseen ekstrapolaatioon kuin YK. Sitä mukaa kuin Afrikan osuus koko maailman väestöstä kasvaa, väestönkasvu alkaa stabiloitua johonkin arvoon joka on selkeästi yli nolla. Väestön määrä kasvaa hyvin hyvin pitkään, ellei ekokatastrofi tms. aiheuta väestön romahdusta.



PS. Lisättäköön vielä tähän vuoden 2005 ennuste, joka kuvaa ehkä parhaiten YK:n toiveajatteluun perustuvaa ennustusmenetelmää:


Garret Hardinin "Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa" niille jotka eivät suostu käymään Sarastuksen sivulla

Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa

GARRETT HARDIN   (suomentanut Jukka Aakula)
Tämä kirjoitus on käännös Kalifornian Santa Barbaran Yliopiston ekologian professori Garrett Hardinin alun perin vuonna 1989 kirjoittamasta artikkelista There is No Global Population Problem” ja se on julkaistu Sarastuksessa The Social Contracts -lehden luvalla.
Kääntäjä on lisännyt tekstiin kommentteja siltä osin, kuinka hyvin Hardinin ajatukset ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Otsikot ja kursivoinnit ovat kääntäjän lisäämiä tekstin hahmottamiseksi.
Hardinin akateeminen ja julkinen ura keskittyi 50-90-luvuille, mutta hänen vaikutuksensa on edelleen hyvin voimakas. Suomeksikin julkaistiin vuonna 2011 Hardinin työtä arvioiva melko kriittinen kirja “Kiista yhteismaista: Garrett Hardin ja selviytymisen politiikka”, jonka ovat toimittaneet Simo Kyllönen, Juhana Lemetti, Niko Noponen & Markku Oksanen.
Vuoden 2009 Nobelin taloustieteen palkinto annettiin toiselle yhteismaan ongelman tutkijalle Elinor Ostromille, jonka 60 vuotta jatkuneen akateemisen työn jotkut haluavat – virheellisesti – nähdä jopa Hardinin työn romuttamisena.
Ostrom eroaa Hardinista tutkimuskohteen osalta. Hardin on uusmalthusilainen, joka painottaa väestöongelmaa (melkein) kaikkien yhteismaan ongelmien äitinä ja uskoo pakon käyttöön väestöongelman ratkaisussa. Ostrom on tutkinut ensi sijassa lokaaleja ei yksityisessä omistuksessa olevia yhteismaita kuten kalastusalueita ja kastelujärjestelmiä – ja luottaa tavallaan pehmeämpiin ratkaisuihin ongelmien yhteydessä. Toisaalta keskeinen ratkaisukeino ostromilaisessa työkalupakissakin on ulossulkeminen.
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se, kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaiken heidän resurssiin kohdistamansa panostuksen riistävät heiltä sellaiset ihmiset, jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan. Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.” (Elinor Ostrom, ”Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action”, oma käännös)
***
Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa
Optimismin romahdus
On kulunut melkein kaksi sataa vuotta siitä kun Thomas Malthushäiritsi ihmisten unta loistavalla esseellään Essay on Population. Tänään maailman väestö on viisinkertainen ja väestön kasvun vauhti on melkein nelinkertainen Malthusin aikaan verrattuna. Joka vuosi maaallon on elätettävä 90 miljoonaa uutta ihmistä. Väestönkasvu on saatava hallintaan.
Monia keinoja on ehdotettu ja joitakin on puolella sydämellä kokeiltu. Näistä kokeiluista on kristallisoitunut ymmärrys, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jolle kirjailija Joseph Heller antoi nimenCatch-22Jos ehdotus saattaisi toimia, se ei ole hyväksyttävä. Jos se on hyväksyttävä, se ei toimi.
On helppoa löytää ei-hyväksyttäviä keinoja rajoittaa väestön määrää: valitaan diktaattori ja annetaan hänen ampua ylimääräväestö. Mutta me emme valitse [diktaattoria]. Sellainen ratkaisu “toimisi” vain teoreettisessa, politiikan ulkopuolisessa mielessä. (Homo Sapiens, poliittinen eläin, kuten Aristoteles ihmistä kutsui, ei elä politiikan ulkopuolella.) Tai sitten jätämme tekemättä mitään ja odotamme vakavan ylikansoituksen tuottavan itse hoitokeinonsa nälkäkuolemien ja massasairastumisten muodossa. Voimmeko kutsua sellaista toimimattomuutta “ratkaisuksi”?
Catch-22 -väitteen toisen osan tarkastelu voi olla hedelmällisempää. Jos ymmärrämme tarkkaan, miksi hyväksyttävät ehdotukset epäonnistuvat, voimme korjata ne. Humanisteina, jotka ovat sitoutuneet ongelmien rationaalisen analysointiin, olemme hyvässä asemassa löytääksemme toimivia ratkaisuja. Mutta todellinen ratkaisu ylikansoitukseen voi olla yhtä tuskallinen humanisteille kuin muillekin. Tehokas ratkaisu ei ole ilmeinen, koska kuten Freud meitä opetti, esitietoinen [preconscious] mieli suojelee rauhaansa sulkemalla pois tuskalliset ajatuskulut.
Yksinkertaisin puolustuskeino vaarallisia ajatuskulkuja vastaan on olettaa, että on olemassa luonnon itsekorjaava mekanismi. Sellainen oletus toimi melko hyvin Malthusin aikaisessa taloustieteessä. Siihen aikaan jotkut hallitukset olivat määränneet kiinteät hinnat tuotteille estääkseen ahneita kauppiaita nylkemästä asiakkaitaan. Valitettavasti hintasäännöstely aiheutti enemmän harmia kuin hyvää. Hintojen vapauttaminen – “laissez-faire -talous” – toimi paremmin. Kauppiaat, jotka olivat liian ahneita, saivat vähemmän tuloja, jotkut menivät konkurssiin. Yleisesti ottaen laissez-faire hyödytti asiakkaita laskemalla hintoja.
Analogisen päättelyn avulla jotkut optimistit argumentoivat 1900-luvulla laissez-faire -lähestymistavan puolesta väestönkasvun ratkaisemisessa. He määrittelivät “demografiseksi transitioksi” kutsumansa prosessin, joka automaattisesti pysäyttää väestönkasvun ennen kuin se tuottaa liiallista vahinkoa. Koska euroopalaisten hedelmällisyys laski heidän rikastuessaan, meidän pitää vain auttaa tämän päivän köyhiä rikastumaan. Viimeinen puoli vuosisataa on todistanut, että laissez-faire -lähestymistapa ei toimi. Köyhiä on paljon enemmän kuin anteliaita rikkaita, ja köyhät lisääntyvät nopeammin. Afrikan väestö kasvaa 10 kertaa niin nopeasti kuin Euroopan.
Argumentti, että vaurastuminen johtaa alempaan syntyvyyteen, saa tiettyä tukea vauraiden maiden kokemuksista. Teollinen ja urbaani elämäntapa saa osan ihmisistä haluamaan mieluummin paremman auton kuin toisen lapsen. Köyhissä, vähemmän teollistuneissa ja vähemmän urbaaneissa maissa varallisuuden nousu johtaa pikemminkin parempaan terveydenhuoltoon, alentuneeseen lapsikuolleisuuteen ja väestönkasvun nopeutumiseen. Vanhassa sanonnassa “rikkaat rikastuvat ja köyhät saavat lapsia” on enemmän viisautta kuin teoriassa demografisesta transitiosta.
(Kommentti: Vaurastuminen ja koulutustason nousu näytti – päinvastoin kuin Hardin väitti – pitkään mm. YK:n analyyseissa todella ratkaisevan väestöongelman. Tosiasiassa monet entiset ja nykyiset kehitysmaat ovat todella onnistuneet alentamaan syntyvyyttään kestävälle tasolle. Esimerkkinä Etelä-Korea, Kiina ja Intian Keralan osavaltio. YK on kuitenkin muuttanut kantaansa: Afrikan väestönkasvu ei seuraa samoja uria kuin muun maailman.
YK:n Väestöosaston johtaja John Wilmoth toteaa, että aiemmin tutkijat olettivat, että väestötrendit Afrikassa seuraavat samoja uria kuin muissa maissa…. Näin ei ole käynyt.”
Seuraavan 85 vuoden aikana Afrikan väestö kasvaa 3.5-5 miljardiin ihmiseen nykyisestä runsaasta miljardista.)
Pakon voima
Kiina saattaa olla löytänyt keinon päästä väestöansasta. Mitä Kiina on tehnyt ja mitä voimme oppia sen kokeiluista? Meidän pitää tunnustaa, ettemme tiedä niin paljoa kuin haluaisimme tuosta valtavasta maasta. Kiinan väestö on neljä kertaa suurempi kuin USA:n. Hallituksen politiikka ei näytä kovin stabiililta; ulkopuolisten pitää seurata uutiskatsauksia melkein päivittäin tietääkseen, mitä maassa tapahtuu. Joka tapauksessa osaa Kiinasta on hallittu niin, että äärimmäinen väestönkasvun kontrolli näyttää mahdolliselta.
Suurissa teollisuuskaupungeissa tärkeä päätösentekoelin on “tuotantoryhmä”, jonka muodostavat samassa tehtaassa toimivat yksilöt. Kyetäkseen kontrolloimaan väestönkasvua hallitus on antanut tuotantoryhmän naisjäsenille avainaseman. Keskushallinto antaa jokaiselle ryhmälle seuraavan vuoden budjetin – esimerkiksi montako säkkiä riisiä ja montako vauvaa ryhmän kuuluu seuraavana vuonna tuottaa. Keskushallitus on tehnyt selväksi, että vauvabudjetin ylittäminen ei kasvata vähääkään ruokabudjettia, ei seuraavana vuonna eikä myöhemmin. Paikalliselle tuotantoryhmälle on jätetty päätettäväksi, keille sen ryhmän jäsenille annetaan lupa hankkia vauva sinä vuonna.
Kiinassa ei puhuta naisen “oikeudesta” lisääntyä tai avioparin “oikeudesta ykstyisyyteen”. Päätöksenteko-oikeus on tuotantoryhmällä, koska ryhmällä on budjetti seurattavana. Tuotantoryhmän naiset kokoontuvat yhdessä päättämään, kuka saa ja kuka ei saa hankkia lapsia seuraavana vuonna. Voiko sellaisen järjestelmän kuvitella toimivan USA:ssa?
Kiinassa se toimii, ja ilmeisen hyvin. Kiinalainen perinne ja ja kiiinalaiset ihanteet mahdollistavat ryhmän edun asettamisen yksilön edun edelle. Jos nainen tulee raskaaksi ilman lupaa, toiset naiset painostavat hänet tekemään abortin. Länsimaalaiset reagoivat tällaiseen kauhistellen, mutta idässä sellainen pakottaminen on verrattavissa siihen, että länsimaalainen ihminen pakotettaisiin nostamaan pudottamansa roskan maasta yleisessä puistossa. Molemmissa tapauksissa ympäristön katsotaan kuuluvan ryhmälle; roskaaminen ei ole yksilön oikeus.
Miksi kiinalaiset naiset ovat kontrolloitavissa? Vastata voi yhdellä sanalla: häpeä. Kunnolla sosiaalistettu ihminen häpeää toimia vastoin ryhmää, jonka kanssa hän elää ja suunnittelee tulevaisuutta. Häpeä on tehokas kontrollointitapa – olettaen, että ryhmän jäsenmäärä on pieni.
Sen, että lukumäärillä on suuri merkitys ihmisen käyttäytymisen muovaamisessa, tiedämme oman maanosamme hutteriittien kokemuksista. Tämä ahkerasti työtä tekevä uskonnollinen ryhmä toimii Karl Marxin esittämän kristillis-sosialistisen ihanteen mukaan:“Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Kaksisataa vuotta on opettanut hutteriiteille, että tällainen voi toimia vain pienissä, 100-250 ihmisen ryhmissä. Jos ryhmän jäsenten määrä on pieni, sääntöjen noudattamisesta lipsuvat voidaan häpeän avulla saada toimimaan paremmin. Kun yksilöiden määrä nousee yli 150:n, vapaamatkustajat tuhoavat sosiaalisen yhtenäisyyden. Hutteriitit vastaavat uhkaan säännöllisesti tapahtuvalla ameebamaisella yhteisön jakaantumisella. Päätöksentekoon osallistuvien määrä minimoidaan.
Hutteriittien ja kiinalaisten yhteinen kokemus osoittaa, että vapaaehtoinen väestönkasvun kontrolli voi toimia ilman juridisia sanktioita vain pienissä ryhmissä, jotka ovat jatkuvassa läheisessä yhteistyössä keskenään päivittäin. Häpeä toimii, kun “jokainen elää jokaisen toisen taskussa”.
(Kommentti: Kiinalainen yhteiskunta on Hardinin kuvaamasta tilanteesta muuttunut autoritäärisestä kommunistimaasta autoritääriseksi kapitalistimaaksi, mutta kiinalaisen väestöpolitiikan tehokkuus on edelleen ilmeinen.)
Kiinan mallia ei voi kopioida länteen, mutta sitä voi soveltaa
Mikä sitten on todennäköisyys sille, että amerikkalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan kykenisi kontrolloimaan väestönkasvua vapaaehtoisuuteen perustuen? Käytännössä nolla – tällä hetkellä. Meillä ei ole kiinalaisten tuotantoryhmien vastinetta, jonka varaan voisimme rakentaa. Ellemme kykene etenemään tai halua edetä Kiinan suuntaan, meidän on löydettävä väestökontrollin keinot, jotka perustuvat oman yhteiskuntamme perinteisiin.
Tarkastelkaamme uudelleen Kiinan järjestelmää. En tiedä, onko kiinan kielessä vastinetta sanalle ”pakottaminen”, mutta jos on, uskoisin että kiinalaiset kykenevät myöntämään väestökontrollinsa oikeutuksen takertumatta länsimaalaisten tavoin tuohon sanaan. Jokaisen tuotantoryhmän naisen on ymmärrettävä, että toisia pitää kontrolloida häpeän avulla, eikä hän itse ole tässä poikkeus. Kontrolli saavutetaan yhdessä sovitun yhdessä pakottamisen avulla [mutual coersion, mutually agreed on]. Vastavuoroisuus poistaa uhan joutua ryhmän ulossulkemaksi.

Garrett Hardin
Voiko sellaisen pakon organisoida meidän yhteiskunnassamme? Tietysti voi. Itse asiassa näin on tehty aikojen alusta saakka. Yhdessä sovittu yhdessä pakottaminen on hyvä kuvaus mistä tahansa demokratiassa sovitusta rajoittavasta laista. Saattaisin haluta ryöstää pankin, mutta en varmasti haluaisi sinun tekevän niin. Joten, koska en tiedä mitään tapaa jolla saada toiset vapaaehtoisesti pidättäytymään pankkien ryöstämisestä, autan säätämään lain joka estää kaikkia – myös minua – tekemästä niin.
Pitääkö yhteisen päätöksen olla yksimielinen? Varmasti ei. Lain säätämiseen tarvitaan pelkkä enemmistö. Jossakin tapauksissa – esimerkkinä kieltolaki – vaaditaan suuri enemmistö. Mutta yksimielisyyden vaatiminen veisi kaiken pohjan toimivalta demokratialta.
Mutta millä keinoin amerikkaliset voisivat saavuttaa tehokkaan väestökontrollin? Emme tiedä vielä. Amerikkalaiset ovat liian laiskoja yrittääkseen todella löytää ratkaisun. Köyhät maat – jotka ovat paremmin motivoituneita – voivat onnistua meitä paremmin. Minkä tahansa menetelmän on osoittautuakseen tehokkaaksi perustuttava ihmisluontoon – Kiinan menetelmällä on tämä ominaisuus. Ihmisiä on palkittava teoista, joka edistävät ensi sijassa ryhmän etua. (Ryhmän edulla tarkoitetaan kaikkien ryhmän yksilöiden etua.) Kiinassa häpeän välttäminen on tehokas palkinto. USA:ssa meidän pitää todennököisesti tarjota rahallista palkkiota suhteellisesta steriiliydestä. Voisimme esimerkiksi rajoittaa lapsista saatavat verohelpotukset kahteen lapseen, tai ehkä vain yhteen. Tai hallitus voisi antaa avustuksen jokaiselle 20-30-vuotiaalle naiselle niin kauan kuin tämä ei ole raskaana. Kekseliäisyyttä tarvitaan.
(Kommentti: Ihmisluonnon keskeisiä piirteitä on viimeaikaisen tutkimuksen mukaan ns. normipsykologia. Ihmisyhteisöt luovat aina normeja, joita ryhmän jäsenten edellytetään noudattavan. Ihmisellä on luontainen taipumus sosiaalistua oman ryhmänsä normeihin. Perimmäinen evolutiivinen syy on rangaistusten välttäminen, mutta sosiaalistumisesta on tullut siinä määrin osa biologista ihmisluontoa, että normien noudattaminen on ihmislajeille luontaista suhteellisen pienellä pakottamisella. Häpeän tunne on keskeinen osa ihmisluonnetta.
Hardin on liian pessimistinen sen suhteen, etteikö häpeän uhka voisi toimia amerikkalaisessakin yhteiskunnassa, mutta hänen käsityksensä ihmisluonnosta vastaa nykyajan tieteellistä käsitystä.)
Maahanmuuton rajoittaminen
Sillä aikaa [kun yritämme löytää keinoja väestönkasvun kontrolloimiseen] ensimmäinen askel kohti väestönkasvun kontrollia on välttämätön ja kenties mahdollinen: maahanmuutto on lopetettava tehokkaasti ja pian. Ilman maahanmuuttoa nykyiset hedelmällisyystrendit, mikäli ne jatkuvat samanlaisina, pysäyttävät USA:n väesönkasvun viidessäkymmenessä vuodessa. Mikäli siinä vaiheessa syntyisi tarve, hallitus voisi tarjota kannustimia vanhemmuuden edistämiseksi, jotta saataisiin väestömäärä tasapainoon. Mutta kaikki tämä on niin kaukana tulevaisuudessa, ettei hyödytä miettiä yksityiskohtia.
On tärkeämpää, että tiedämme mitä jatkuva maahanmuutto aiheuttaa Amerikalle. Perspektiivin saamiseksi ottakaamme lähtkohdaksi kaksi tosiseikkaa. Ensinnäkin USA ottaa vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin maailman muut noin 180 kansakuntaa yhteensä. Toiseksi USA:n väestönkasvu on kehittyneiden maiden korkein. Kolmanneksi maahanmuutto USA:han on nousussa, ei laskussa. Neljänneksi, kun maahanmuutto lisätään luonnolliseen kasvuun (syntyvyyden ja kuolleisuuden erotukseen), väestönkasvu ei osoita mitään tasaantumisen merkkejä ennen kuin olemme köyhtyneet. Kaikki huoli väestömäärän alenemisesta on onttoa.
Viime aikoina USA on ottanut yli miljoona maahanmuuttajaa vuodessa. Jokainen ehdotus maahanmuuton pysäyttämiseksi synnyttää parun: “Me olemme maahanmuutajien kansakunta”. Mutta niin on jokainen kansakunta. Kansakunnan luonnonhistoria on yksinkertainen: ulkopuoliset muuttavat maahan, joka on enemmän tai vähemmän tyhjä. Maa täytyyy. Syntyy ylikansoitusta. Portit suljetaan. Rajoittamaton maahanmuutto on ominaista uudelle kansakunnalle. Rajoitukset ovat merkki kypsästä kansakunnasta.
Joku kysyy: “Eikö monimuotoisuus ole tärkeä terveen kansakunnan osatekijä?” Ennen kuin vastaamme, meidän on otettava huomioon, että Japani ottaa vastaan nolla maahanmuuttajaa vuodessa. Onko amerikkalaisilla otsaa väittää, etteivät japanilaiset pärjää modernissa maailmassa? Japanilaiset eivät hyväksy uusia ihmiskehoja, mutta he hyväksyvät uusia ideoita – mistä tahansa. Nykyajan kommunikaatiomenetelmien vallitessa ideoita ei enää tarvitse panna ihmiskehon sisään. Viisas kansakunta päästää sisään vain ideat ja jättää ihmiskehoista huolehtimisen niille maille, jotka ovat ne tuottaneet. Tämä on selvitytymisen tie. Patriotismi on melko epämuodikasta nykyään, mutta voiko omatuntoaan kuunteleva humanisti olla piittaamatta niistä ihmisistä, joiden kanssa hän on päivittäin tekemisissä?
(Kommentti: Hardinin kirjoituksesta on kulunut 40 vuotta ja hänen ennustuksensa, että joskus kaukana tulevaisuudessa, esimerkiksi vuonna 2029, kehittyneiden maiden väestönkasvu on laskenut niin alas että kuolleisuus on ylittänyt selvästi syntyvyyden, on toteutunut varsinkin Euroopassa nopeammin kuin Hardin oletti. Suunnilleen joka toisessa maailman maassa syntyvyys on laskenut alle kahden. USA:ssakin syntyvyys on laskenut 1,9:ään.)
Väestöongelma on deglobalisoitava
Lopulta joku huutaa: “Mutta väestönkasvu on globaali ongelma, Tarvitsemme globaaleja ratkaisuja!”. Ennen kuin panikoimme, tarkastelkaamme sanaa globaali. Jotkut ongelmat varmasti ovat globaaleja. Esimerkiksi happosateet. Esimerkiksi kasvihuonepäästöt. Molemmat esimerkit koskevat ilmakehää, joka on aina ollut jakautunut koko maapallon yli. Myönnettäköön, että on vaikea luoda sellaisten globaalien ongelmien ratkaisemiseen tarvittavaa globaalia yhteistyötä, mutta suppeammat ratkaisut eivät toimi.
Tarkastellaanpa nyt maanteiden kuoppia. Kuoppia on kaikkialla, mutta onko se riittävä syy luoda kansainvälinen kuoppaviranomainen rakaisemaan ongelmaa? Täytettäisiinkö kotikatusi kuopat nopeammin, jos globalisoisimme ongelman?
Johtopäätös on ilmeinen: älä koskaan globalisoi ongelmaa, jos se voidaan ratkaista lokaalisti. Voi olla tyylikästä, muttei viisasta, lisätä adjektiiviglobaali sellaisten ongelmien eteen, jotka ovat ainoastaan laajalle levinneitä – esimerkiksi “globaali nälkä”, “globaali köyhyys” ja “globaali väestöongelma”.
Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä. Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.
Meillä ei ole yhtä globaalia västöongelmaa, vaan pikemminkin 180 erillistä väestöongelmaa. Kaikkea väestönkasvun kontrollia on toteutettava lokaalisti. Paikalliset hallitukset ovat parhaita valitsemaan paikallisesti optimaaliset keinot. Se, että yksi kansakunta pakottaisi toisen soveltamaan omia eettisiä periaatteitaan, on ristiriidassa kansakuntien itsemäärämisoikeuden kanssa ja vaarantaa maailman turvallisuuden. Ainoa legitiimi vaatimus, jonka kansakunnat voivat asettaa toisilleen, on: “Älä yritä ratkaista omaa väestöongelmaasi siirtämällä omaa ylijäämäväestöäsi meille”. Kaikkien kansakuntien pitäisi hyväksyä tämä kanta ja useimmat hyväksyvätkin. Valitettavasti monet amerikkalaiset tuntuvat uskovan, että kansakuntamme voi ratkaista kaikkien muiden väestöongelmat.
Olen esittänyt korkeintaan hahmotelman “väestöongelmasta”, mutta tämä varmaankin riittää osoittamaan humanisteille, että meillä on lähitulevaisuudessa paljon pohdittavaa. Humanismi, kuten tiede, on itseään korjaava järjestelmä. Humanistien ei kuuluisi jämähtää virheelliseen ajattelumalliin vain siksi, että se on perinne. Humanistien tulee maailman luonteen syvemmän ymmärtämisen kautta uudelleenarvioida vanhoja asenteitaan oikeuksiin yleensä, universaaleihin ihmisoikeuksiin, yksilön ensisijaisuuteen, pakottamiseen, ympäristön imperatiiveihin, ihmisen tarpeisiin, anteliaisuuteen ja velvollisuuksiin jälkeläisiämme kohtaan. Etsiminen tulee olemaan tuskallista, mutta usko järjen voimaan voi antaa meille voimaa tehdä mitä on tehtävä.
(Kommentti: Hardinin vaatimukset maahanmuuton lopettamisesta tai rajoittamisesta on tuomittu useaan kertaan epäinhimillisinä ja jopa moraalittomina. Muun muassa Kiista Yhteismaasta-kirjan yksi kirjoittajaThomas Wallgren väittää, että Hardinin ajatusten tenhovoima perustuu pikemmin emotionaaliseen kovuuden ihailuun kuin älylliseen ajatteluun. Kuitenkin Hardinin ehdotus maahanmuuton kieltämisestä on periaatteessa samaa ihmisten ulossulkemista yhteisresurssien – kuten suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan – ääreltä kuin mitä Ostrom edellyttää paikallisten yhteisresurssien osalta alussa siteeratussa kommentissaan.
Oleellisinta kuitenkin on, että ainakin tämänhetkisen YK-analyysin perusteella optimistinen lähestysmistapa ei toimi. Olemme ajautumassa ekokatastrofiin, ellei väestöongelmaa ratkaista. Ennakkovaroituksena ekokatastrofista näemme tänään lukuisten eläinlajien kuolevan sukupuuttoon ja ilmaston lämpenevän ihmisen toiminnan tuloksena.)