maanantaina, lokakuuta 07, 2019

Poikien ympärileikkauksen kielto Ruotsissa?

Ottamatta kantaa ihmisten oikeuteen ympärileikata poikalapsensa, on mielenkiintoista seurata keskustelua aiheesta Ruotsissa, kun Ruotsin Keskusta kolmantena puolueena vaatii poikien ympärileikkauksen kieltämistä. Kvartal-lehdessä kaksi toimituksen ulkopuolisista kirjoittajaa kritisoi Ruotsissa vallitsevaa käsitystä, että lasten kasvatus on ensi sijassa valtion asia. Esimerkkinä poikien ympärileikkaus.

Precis som att det är skillnad på manlig och kvinnlig omskärelse är det också ohederligt att jämställa manlig omskärelse med barnaga. Syftet med barnaga är att skrämma barn till lydnad. Omskärelse syftar till att inviga barnet i stammen. Det ena görs för att skrämma, förtrycka och traumatisera och det andra görs för att välkomna. Det första kanske görs kontinuerligt. Omskärelse sker bara en gång. De har därför olika syfte. Men de får också olika utfall. Att misshandla eller stympa någon påverkar den personens normala funktion.

Den riktiga frågan här är nämligen inte om föräldrar ska få klippa i sina barns kön (oavsett kön) hur och när de vill. Den riktiga frågan är vem som egentligen ska avgöra hur du uppfostrar dina barn. Du eller staten? Svenskarna har givit sitt svar på den frågan. För ska vi vara riktigt ärliga så finns det ett starkt drag av ovilja mot olikhet i den svenska kulturen. Man längtar och strävar efter likhet, då uppstår en fridfull stämning av konsensus. Det som avviker irriterar. Denna besatthet är så omfattande att de tre riksdagspartierna till och med vill reglera utseendet på penisar. Knappast något annat folk har frivilligt överlämnat ansvaret för sig själva och de sina så fullständigt till staten som svenskarna har gjort. Den svenska staten tar sig rätten att leta sig in i minsta skrymsle av våra personliga liv, alltid motiverat av den största välvilja. Svenskarna kräver alltså inte mer av dem som kommer hit än de begär av sig själva.

Tämän blogin kannalta mielenkiintoista on havainto, että ympärileikkaus - juuri siksi että se sattuu - on uhri, joka päästää pojan heimonsa jäseneksi. Ruotsissa kansalaisten kuulumista heimoon tietysti vierastetaan ja ehkä tämä onkin toinen syy miksi ympärileikkausta ollaan kieltämässä. Ruotsalainen yhteiskunta hyväksyy ilomielin eriväriset ihmiset, mutta edellyttää että ruotsalainen on ensi sijassa valtion kansalainen, joka ajattelee yhtenäisellä yhdessä sovitulla tavalla.

Hyvinvointiyhteiskunnan romahdus?

Viimeiset viikot on puhuttu siitä, että lapsettomuus on edelleen lisääntynyt jyrkästi. Suomen syntyvyys on pudonnut Baltian maiden, muiden Pohjoismaiden, Hollannin ja Saksan syntyvyyden alle.

Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden näkymät ovat heikot - veronmaksajia ja eläkemaksujen maksajia ei ole tarpeeksi. No kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi ei ole primäärikysymys. Ongelma ei ole kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi vaan se, että eläkeläisten ja muiden tulonsiirtojen varassa osin tai kokonaan elävien osuus äänestäjistä on niin korkea, että sen sijaan että leikattaisiin tulonsiirtoja, tullaan nostamaan veroja ja työeläkemaksuja.

Ennemmin tai myöhemmin ylitetään se raja, jolloin veropakolaisuus alkaa selkeästi nousta. Kun veropakoilaisuus kasvaa niin paljon, että se aiheuttaa oleellisen alenemisen verotuloissa ja työeläkemaksuissa, demokraattinen valtio tullee vastaamaan ongelmaan nostamalla veroja lisää.

Seuraa jonkinlainen romahdus, jonka jälkeen uusi tasapaino saavutetaan aikanaan huomattavasti alentuneella hyvinvoinnin tasolla. Vaihtoehtona on tietysti rationaalinen poliittinen päätös supistaa eläkejärjestelmää hyvissä ajoin tai hankkia runsaasti työnhaluisia maahanmuuttajia.

Syntyvyyden aleneminen ei ole tietysti hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajeen ainoa syy mutta palataanpa muihin seuraavassa kirjoitussarjan osassa.

sunnuntaina, elokuuta 25, 2019

IS: "Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

IS:n pääkirjoitus piirtää synkkää tulevaisuutta Suomelle

"Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

Jos noin todella käy, Suomesta tulee samanlainen polarisaatiosta kärsivä maa kuin USA, missä tieteellinen totuuskaan ei merkitse mitään verrattuna poliittiseen identiteettiin.  Sellainen polarisaatio edistää Venäjän etua Suomessa ja estää järkevän politiikan teon.

Mutta voidaan sanoa enemmänkin:

Kun

a) persut (libertaarien tuella) ovat laajentaneet politiikkaansa maahanmuuton sinänsä järkevästä kritiikistä mm. ilmastotieteen vastustamiseen, ja
b) vihreät ympäristönsuojelusta ajatuksiin kuten "kouluissa ei saa puhua tytöistä ja pojista", "translaki on yhteiskunnan keskeisimpiä asioita" tai "ilmaston pelastaminen vaatii että lihan syönti pitää kieltää mutta ei tietenkään että uusia ydinvoimaloita pitäisi rakentaa"

molemmat puolueet ovat siirtyneet realipolitiikan teosta poliittisilla mielipiteillä harjoitettavaan identiteetin signalointiin ja sitä kautta veneen keinuttamiseen. Mitä järjettömämpi mielipide, sitä tehokkaampi se on identitaarisen politiikan välineenä, koska:

a) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän sillä saadaan vastapuoli ärsyyntymään,
b) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän politiikka muuttuu uskonasiaksi. Vain uskossaan vahvat ovat hyviä ihmisiä.
c) kun ulkopuoliset katselevat tätä äänekästä polarisaatiota, he asettuvat usein sen hulluuden puolelle joka on heidän näkökulmastaan hiukan vähemmän hullua. He alkavat polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä unohtaa että on muitakin vaihtoehtoja.

Polarisaatio on PS:lle ja Vihreille yhteinen asia, joka hyödyttää molempia.

Huom Tiedän toki, että PS:n virallinen linja on, että tarvitaan ilmastotulleja ilmaston lämpenemisen estämiseksi, mutta puhun PS:n poliitikkojen ja kannattajien jatkuvasti ääneen lausumista ilmastonlämpenemisen kieltävistä julkisista lausunnoista.

sunnuntaina, elokuuta 11, 2019

HS:ssä erinomainen kirjoitus musliminaisten asemasta

Lainaan vain pari kohtaa HS:ssä olleesta artikkelista musliminaisten asemasta Suomessa:
MITÄ enemmän meikäläisiä samalla paikkakunnalla, sitä enemmän sääntöjä ja rajoituksia. Näin sanoo moni haastateltava.
Al Taken perhe tuli Suomeen pakolaisleiriltä 1990-luvulla, kun sisarukset eivät vielä olleet kouluikäisiä. Perhe muutti Savonlinnaan, jossa asui tuohon aikaan vain vähän irakilaisia.
”Meillä oli vain kantasuomalaisia ystäviä. Saimme olla ja elää lapsina. Leikimme poikien ja naapureiden kanssa, pelasimme jalkapalloa”, kertoo Zahra.
Kun tytöt olivat noin kymmenvuotiaita, perhe muutti Turkuun, jossa asui paljon enemmän irakilaisia.
”Yhteisö alkoi painostaa meitä. Että jos haluatte kuulua joukkoon, teidän pitää noudattaa sääntöjä. Se rajoitti kaikkien perheenjäsenten elämää. Siinä huomasi, miten paljon yhteisö vaikuttaa”, Neriman sanoo."

"Joskus paine tulee ulkomailta. Kunniaa halutaan varjella lähtömaassa asuvan suvun silmissä, ja suku voi uhkailla myös sieltä käsin. Yksi haastateltava kutsuu sukulaisia ”kotimaan haamuiksi”. Sosiaalinen media tekee vahtimisesta ja yhteydenpidosta helppoa.

Toisaalta esimerkiksi Dila sanoo, että hänen sukulaisensa vanhassa kotimaassa elävät nykyisin vapaampaa elämää kuin hän Suomessa. Vanhemmat ovat pitäneet kiinni vanhoista tavoista, kun taas lähtömaassa elämä on muuttunut vapaamielisemmäksi. Dila arvelee, että täällä vieraassa maassa perinteiden merkitys on korostunut. Vanhassa kotimaassa ihmiset ovat voineet olla avoimempia uusille vaikutteille, kun ei ole tarvinnut pelätä identiteetin menettämistä."

Lihansyöntikielto vai CO2-vero?

Joku vihreä (mm. Emma Kari) on taas ehdottanut lihan syönnin rajoittamista ratkaisuna ilmastotalokoisiin. Joku persu (Teuvo Hakkarainen) taas väittää, että mitään ei tarvitse tehdä, koska ilmasto ei lämpene ihmisen toiminnan tuloksena. Fiksumpi persu tai muu oikeistolainen on huolestunut siitä, että ilmastokysymyksellä vain perustellaan verojen nousua ja suomalaisten elämän rajoittamista. Kari yrittää osoittaa kaikin tavoin, että persut ovat oikeassa - ilmaston lämpenemisessä on Karin mielestä todellakin kyse ensi sijassa ihmisten elämän rankasta rajoittamisesta. Otetaan persuilta pois pihvit ja makkarat, ajattelee ehkä Kari? Halla-ahon mukaan ilmasto-ongelmasta halutaan tehdä moraalinen kysymys ja Suomen halutaan tekevän radikaaleja toimia, vaikka useimmat muut maat eivät tekisi yhtään mitään.

Vasemmistoliittolainen (Anna Kontula) taas esittää, että BKT:n kasvu on pysäytettävä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kokoomuksen Elina Lepomäki on huolestunut siitä, että energiaverot nostavat lämmityskustannuksia siellä, missä ei ole varaa investoida maalämpöön tai ilmalämpöpumppuun. Vasemmistoliittolainen (Kontula) toteaa, että kamppailu ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi on myös luokkapolitiikkaa - kamppailua siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.

Lepomäki ja Kontula puhuvat siis molemmat siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on otettava huomioon ilmastotoimissa. Kari sen sijaan tekee todennäköisesti ainakin osittain identiteettipolitiikkaa - lihansyönnistä puhuminen tekee hyvää siltä kannalta, että Vihreät ja Perussuomalaiset nähtäisiin politiikan päävaihtoehtoina. Halla-aho tuntuu uskovan samaa, Vihreät ja Persut ovat päävaihtoehdot. Myös Hakkaraisen kommentti tukee Karin agendaa - vain Vihreät voivat pelastaa maamme persuilta.

Vihreiden tapana on vaatia alakohtaisia toimia - lentoveroa, lihan syönnin rajoittamista yms. - vaikka taloustieteilijöiden konsensus oikealta vasemmalle on, että geneerinen CO2-vero on selvästi tehokkaampi (=halvempi suhteessa tuloksiin) kuin alakohtaiset toimet.

Lepomäki ja Kontula puhuvat tärkeästä asiasta. Sekä kansallisen tason että globaalin tason kohtuullisuus, reiluus ja oikeudenmukaisuus on tärkeää tehokkuuden lisäksi. Oikeistolainen on toki ihan aiheesta huolestunut siitä, että ilmaston lämpeneminen voi olla vain tekosyy lisätä sosialismia.

CO2-vero voi olla ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa samalla tavalla kuin se voi olla omiaan lisäämään kokonaisveroastetta. Mutta ei tarvitse olla.

1. Ilmastotoimet eivät vaadi verojen kasvua vaan sen uudelleen strukturointia. Verotetaan enemmän CO2:ta ja vähemmän jotain muuta.

2. Ilmastotoimet eivät aiheuta väistämättä sitä, että köyhät köyhtyvät edelleen.

EU:lle on esitetty kansalaisaloite, joka vastaa suurelta osin ainakin oikeudenmukaisuus-vaatimukseen ja ilmastotulli-vaatimukseen.

1. Kerätään veroa hiilidioksidipäästöistä, mutta palautetaan raha kokonaan kansalaispalkan omaisella maksulla kaikille kansalaisille.

2. Niitä maita, jotka eivät hinnoittele CO2:ta, kohtaan määrätään tullit.

Kontulan huoli ratkennee näin ainakin osittan - samoin Halla-ahon. Halla-aho on vaatinut ilmastotulleja ratkaisuksi ilmaston lämpenemiseen ja se on myös persujen virallinen kanta. Halla-aho on oikeassa siinä, että koska ilmaston lämpeneminen on globaali ongelma, ilman ilmastotulleja pelkillä suomalaisten tai eurooppalaisten uhrauksilla vihreät ehkä saavat hyvän mielen, mutta mitään muuta ei tapahdu. (Moni persu tosin päinvastoin kuin Halla-aho toivoo trumpilaisten tavoin, että ilmaston lämpenemiselle ei tehdä mitään, koska vain idiootit uskovat ilmaston lämpenemiseen.)

Oikeiston näkökulmasta kyseessä tietysti on uusi vero, mutta toisaalta ilmaston lämpenemisen pitää kaikkien taloustieteellisten teorioiden mukaan näkyä hinnoissa, koska se on hinnoittelematon haitallinen ulkoisvaikutus. Hinnoittelemattomuus on samanlaista sosialismia kuin se, että pankit pelastetaan kansalaisten rahoilla.

Karinkin luulisi ymmärtävän että CO2-vero nostaa lihan hintaa ja sitä kautta lihan kulutusta. Toisaalta Karille lihan syönti on todennnäköisesti moraalinen kysymys, joten CO2-vero lienee hänen kannaltaan ane, joka mahdollistaa rikkaille synnin teon.

Kompromissi vasemmiston ja oikeiston välillä voisi tietysti olla, että ko. "kansalaispalkkaan" siirtyminen kompensoitaisiin osittain alentamalla/yksinkertaistamalla tarveharkintaista sosiaaliturvaa.

perjantaina, elokuuta 02, 2019

Ilmaston lämpeneminen ja valtamerien happamoituminen: Nordhausin vastaus Anna Kontulan argumenttiin

3.8.: Laajensin hieman Kontula-lainausta ja laajensin omaa kommenttiani lopussa.

Yhden nykypäivän merkittävimmän kysymyksen ilmaston lämpenemisen ja valtamerien happamoitumisen osalta keskustelu on ainakin somessa lamaantunut trollaamisen takia. Keskustelun taso on samanlaista kuin jos päästäisit jehovat kotiisi keskustelemaan evoluutiosta. 

Markkinahenkisten ratkaisujen miettiminen ilmaston lämpenemiseen ja valtamerien happamoitumiseen on tärkeää, jotta a) hyviä ratkaisuja löytäisi ja jotta b) punaviherväki ei monopolisoisi ihmiskunnan tärkeintä ongelmaa. 

Kansanedustaja Anna Kontula (vas) totesi

"Mikään maa ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan taloutta kasvuun ja kokonaispäästöjä miinukselle samanaikaisesti. Tämä viittaa siihen, että välttämättömät ilmastotoimet edellyttävät talouden nolla- tai miinuskasvua....

Olemme jo ohittaneet kohdan, jossa ilmaston lämpenemistä voitaisiin hillitä pienillä muutoksilla. Mitä pitempään viivytellään, sitä radikaalimpia korjausliikkeiden on oltava. Se tekee ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä väistämättä myös luokkapolitiikkaa: kamppailun siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.
On esimerkiksi ratkaistava, missä määrin kulutusta jatkossa säädellään hinnalla ja normeilla. Pelkkien hiiliverojen käyttö johtaa hintojen nousuun, jolloin kulutus keskittyy maksukykyisille. Normisäätelyllä onnistuu resurssien jako enemmän tarpeen mukaan, mutta tuskin ilman tiukkaa kontrollia, jossa siinäkin on ongelmansa.
Siis pelkistäen: kenellä pitää olla jatkossa oikeus yksityisautoon, syrjäseuduilla asuvalla liikuntavammaisella vai sillä, jolla on varaa sähköautoihin ja päästökompensaatioihin? Ja kuinka suuri osa vähennyksistä kuuluu rikkaalle lännelle, jonka hiilipäästöt henkeä kohden ovat köyhiin maihin nähden moninkertaiset?"

Väitteessä on totta vähintään toinen puoli. Vaikka Suomi on tuotannon suhteen saanut CO2-päästöt alenemaan, suomalaisten kulutuksen aiheuttamat CO2-päästöt eivät ole laskeneet mihinkään. 

Taloustieteilijä William Nordhausin - joka sai talous-Nobelin 2018 mm. ilmaston lämpenemisen taloustieteestä - toteaa kirjassaan että hiilidioksidipäästöt kasvavat suhteessa kolmen tekijän summaan: a) BKT:n kasvuun, b) hiili-intensiivisyyden kasvuun (siihen kuinka suuri osa BKT:sta tuotetaan hiilellä), c) väestönkasvuun.


Termit a) ja c) ovat jatkuvasti plussalla mutta b) negatiivinen. Allaoleva kuva esittää sen miten nykytasoinen BKT-kasvu ja nollakasvu vaikuttaisivat maapallon lämpenemiseen, jos kaikki muut asiat pysyisivät samoina.

Nordhausin vastaus Kontulalle on seuraava: 

"Rapid economic growth without abatement policies will produce rapid climate change and substantial damages. Slow growth will leave us poor but with fewer damages. However, even with substantial climate-change damages, consumption will still be much larger in the growth world than in the no-growth world. People will have substantially higher living standards in the growth world even after subtracting the damages from the changing climate...Should we conclude from this example that our problem is too much economic growth? That we should aim for zero economic growth? Few people today draw this conclusion.4 It would be like throwing out all the groceries because the milk is sour. The appropriate response is to fix the market failure by repairing the flawed economic externality involved in climate change."

Nordhaus siis väittää että kun BKT:n annetaan kasvaa, on myös varaa korjata ulkoisvaikutukset eli CO2:n tuoton aiheuttamat ongelmat. Hiili-intensiteetti laskee edelleen jos vain verotetaan hiilidioksidin tuotantoa kaikissa maissa. (Se miten kaikki maat saadaan ottamaan samantasoinen hiilidioksidivero käyttöön onkin sitten toinen asia. Palataan siihen myöhemmin.)

Nordaus ei väitä että Kontula on väärässä mutta käytännössä on Nordhausin mukaan epärealistista ja epäinhimillistä pysäyttää hyvinvoinnin kehitys. Tosiasiassahan missään maassa BKT:n kasvun pysäyttämistä ei saataisi demokraattisin keinoin aikaiseksi. BKT:n kasvu on ainakin kehitysmaissa hyvin oleellista. Esimerkiksi maailman 60:ssä köyhimmässä maassa BKT:n kasvu on johtanut kolmessakymmenessä vuodessa elinajanodotteen nousemiseen keskimäärin 14 vuotta vaikka eräissä eteläisen Afrikan maissa HIV-epidemian takia elinajanodote on laskenut selvästi - jopa 20 vuotta!

En ota mitään mustavalkoista kantaa Kontulan ja Nordhausin argumentteihin. Nordhausin ehdotuksen ongelma on, että maailman valtiot hyväksyvät todennäköisesti sen osan, että kasvu saa jatkua, mutta eivät suurella todennäköisyydellä (muuten kuin korkeintaan puheissa) sitä osaa, että CO2-leikkauksiin satsataan voimakkaasti. Kontulan ehdotuksen ongelma on se, että ihmisiä ei saa kuin pakolla hyväksymään nolla-kasvu ja siihen liittyvä voimakas tasajako kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.

PS. Itse kannatan myös termiin c) puuttumista rajoittamalla väestönkasvua niin että ne maat jotka eivät nopeasti saa väestöään alennettua, suljetaan ihmisten liikkumiselta kokonaan. 

lauantaina, heinäkuuta 13, 2019

Kohti suurempia poliittisia yksikköjä

Nyky-vasemmistolla on ollut tapana halkoa hiuksia siitä, onko suomalaisuus pelkkä konstruktio, vai edustaako se jotain todellista. Mielekkäämpää on kysyä, onko suomalaisuuden tai kansallisvaltion "konstruktio" ihmisten hyvinvoinnin kannalta tehokas instituutio vai ei.

Kirjoitin muutama vuosi sitten siitä, miten kansallisvaltio on osoittautunut historian tehokkaimmaksi järjestelmäksi, mitä tulee sosiaaliseen tulonjakoon. Lainasin Oxfordin Yliopiston professoria Paul Collieria:
Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.
Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Pienet valtiot ovat usein myös tehokkaampia siinä mielessä, että ne ovat dynaamisempia. Euroopan nousu maailman kehittyneimmäksi maanosaksi 1000-luvun aikana ohi Lähi-Idän ja Kiinan perustui suurelta osin pienten valtioiden keskinäiseen kilpailuun.

Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Pienet yksiköt eivät ole enää tehokkaita, kun historian näyttämölle tulee sota - olkoon sota sitten konkreettinen väkivaltainen konflikti, kauppasota tai kulttuurien välinen konflikti. Ragusan 1400-ja 1500-luvulla kukoistanutta kauppavaltiota on libertaaripiireissä ylistetty yhteiskunnan mallina, mutta siinä missä pieni maa kukoistaa rauhanoloissa ja ehkä joskus konfliktienkin aikana taitavan diplomatian avulla, suuri valtio jyrää massiivisella armeijalla pienen maan alleen laajan konfliktin aikana. Suomen talvisota oli hienoin hetki kansamme historiassa, kun pieni maa pystyi panemaan hanttiin isolle barbaarivaltiolle, mutta se oli kuitenkin poikkeuksellinen tapahtuma.  

Sotaa ei taivaanrannan maalareiden - olkoot sitten vasemmistouskovaisia tai markkinauskovaisia - mukaan enää pitänyt tulla

Suomeakaan ei enää uhannut sotilaallisesti mikään. Ei ollut muita uhkia kuin ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen. Suomi luopui jalkaväkimiinoistaan ja jätti hakematta Nato-jäsenyyttä. Monet Euroopan maat purkivat puolustustaan. Haaveena oli jo Natonkin lopettaminen turhana. Olihan se kylmän sodan jäänne.

Kun Venäjä alkoi toimia valmiiksi luullun Euroopan sääntöjen vastaisesti, Venäjän muutos kiellettiin pitkään. Georgian sota haluttiin nähdä yksittäistapauksena. 

Olemme kuitenkin taas tilanteessa, missä geopolitiikan merkitys on voimakkaasti kasvanut. Taivaanrannan maalareiden takia Suomi on  vailla NATO:n turvatakuita, mutta ei sentään ilman asevelvollisuuteen perustuvia melko vahvoja puolustusvoimia.

Tässä uudessa maailmassa kansallisvaltio ei ole enää tehokkain instituutio. Jari Ehrnrooth kirjoitti:

Vaikka Halla-ahon diagnoosi esimerkiksi islamilais-arabialaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista länsimaiseen vapauteen osuu oikeaan, hänen hoitokeinonsa – uusnationalismi – johtaa vaivasta toiseen...
Pienet yksiköt ovat herttaisia ja joskus hyvin innovatiivisia, mutta historian pitkässä linjassa vahvoja ovat olleet vain suuret kokonaisuudet, imperiumit. Jos toivomme että länsi voittaa kulttuurien kamppailun ja uuden kylmän sodan, meidän on haluttava ylivoimaista valtakeskittymää, jonka taakse koko länsi liittoutuu
Ehrnroothin johtopäätös, että pitkässä linjassa imperiumit ovat olleet vahvimpia, on hätiköity yleisenä sääntönä, koska historia kehittyy jatkuvasti syklisesti. Mutta tällä hetkellä suuret yksiköt ovat pienen Rajamaan kannalta välttämättömiä. 


sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Konservatiivit, islam ja naisten oikeudet

Luen Kiuas-kustannuksen julkaisemaa erinomaista kirjaa Seksuaaliutopia - feministien sota sivistystä vastaan. Seuraava kohta pisti erityisesti silmään:



Hyvin usein joku liberaali ihmettelee ehkä vilpittömästikin, miksi konservatiivit muka vastustavat islamia, vaikka konservatiivien ideologia on liberaalin mukaan pitkälti samanlainen kuin islam mm. patriarkkaalisuudessaan. 

Jotkut konservatiivit vastaavat tähän, että konservatiiviset länsimaiset miehet haluavat puolustaa naisten oikeuksia, sananvapautta ja muita länsimaisia arvoja. Minusta vastaus ei ole täysin vilpitön. Islamin ja länsimaiden konservatiivien ristiriita ei ole oikeastaan ideologinen. Kyse on jostain muusta. Tehdäänpä karkea vertaus eläinmaailmaan:
Leijonauros A puolustaa naaraita ja poikasiaan. Ketä vastaan? A puolustaa naaraita toista urosta B vastaan, joka haluaa naaraat itselleen ja onnistuessaan tappaa naaraiden pennut urokselle A. Vastustaako leijonauros A jotain ideologiaa, joka sortaa naaraita? Puolustaako uros A naaraiden oikeuksia? Ei tietenkään puolusta, vaan uros A puolustaa omia seksuaalisia resurssejaan ja omia poikasiaan. Samalla tavalla leijonauros A on saanut naaraat haltuunsa ja tappanut heidän aiemmat pentunsa.
Islam-kritiikki on resurssitaistelun pukemista ideologiseen muotoon. Sama asia pätee maahanmuuttokritiikissä. Oikeasti suomalaisilla konservatiiveilla tuskin on mitään sitä vastaan että Filippiineiltä tulisi tänne 10 000 sairaanhoitajaa. Mutta 10 000 afrikkalaisen miehen tuloa vastaan varmasti on. Miesten preferenssi ottaa mieluummin 10 000 filippiiniläistä naista 10 000 afrikkalaisen miehen sijasta sattuu nyt vaan olemaan myös yhteiskunnan etu. Kirjoitin vuosia sitten:
Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia. 
Suomalaisen miesten enemmistön henkilökohtainen etu on todennäköisesti myös kannattaa perinteistä monogamiaan perustuvaa avioliittoinstituutiota ja vastustaa avioliittoinstituution degeneraatiota, joka johtaa seksuaaliresurssien vähenemiseen kaikilta muilta miehiltä paitsi ehkä korkeimman statuksen miehiltä. Myös monogamian kannattaminen voidaan pukea ideologiseen muotoon. Sattumalta myös monogamian osalta tieteellinen tutkimus antaa vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että monogamiaa harjoittava yhteiskunta on huomattavasti tehokkaampi kuin muunlainen yhteiskunta erityisesti siksi, että monogaminen yhteiskunta onnistuu aktivoimaan miehet toimimaan aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä ja perheen elättäjänä. Tiukka monogamia olisi edullinen myös monelle naiselle, joka tarvitsee sitoutunutta miestä lasten elättämiseen ja kasvattamiseen.


Ei konservatiivi mies oikeasti ole (ainakaan ensi sijassa) kiinnostunut naisten oikeuksien puolustamisesta niin kuin ei feministikään ole kiinnostunut miesten oikeuksien puolustamisesta. Jahka teeskennellään. Jotkuthan uskovat joten teeskentelystä on hyötyä.

Ylläoleva teksti on tietysti siinä mielessä yksinkertaistus, että toki ideologioillakin ja yhteiskunnallisilla teorioillakin jokin merkitys on. Marxin ajatus siitä, että yhteiskunnan alarakenne (tuotantosuhteet, seksuaaliresurssi-kilpailu) määrää ylärakenteen (idelogian yms.), ei ole koko totuus kuten vaikkapa Weber aikoinaan  osoitti.

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Monet jo kysyvät: Onko kansallismielinen isänmaallisen vastakohta?

Huhtikuussa 1940 Norjan kansallismieliset (Nasjonal Samling -puolue) asettuivat tukemaan natsi-miehittäjiä.

Vidkun Quislingia ei varsinaisesti voi kutsua takinkääntäjäksi - hän oli toki kannattanut natsismia jo pitkään ennen miehitystä. Quislingista oli tullut natsi henkisen kehityksen kautta. Hän oli toimiessaan avustustehtävässä 20-luvun alun Neuvostoliitossa nähnyt paljon pahaa ja määritellyt siksi kommunismin ihmiskunnnan pahimmaksi viholliseksi.



Neuvosto-helvetti oli Quislingin suuri kokemus. Quisling sokeutui ja alkoi uskoa, että vain Hitler voi pelastaa Euroopan. Hitler oli Quislingille ainoa vastavoima bolsevismille. Quislingin rooli maailmanhistoriassa on kuitenkin maanpetturin rooli - hän valitsi väärin - ei välttämättä pahuuttaan vaan koska teki katastrofaalisesti väärän arvion.


Nykyajan nuorten kansallismielisten eurooppalaisten sukupolvikokemus on ollut

1. Islamilainen maahanmuutto Eurooppaan ja siihen kiinteästi liittyvä terrorismi.

2. Monikulttuurisuusideologia ja siihen liiittyvä sananvapauden rajoittaminen ja monikulttuurisuusideologiaan kiinteästi liittyvä länsimaisiin arvoihin vihamielisen kulttuurin hyysääminen.

3. Euroopan integraation syveneminen kansallisvaltioiden kustannuksella, mihin on mm. liittynyt suuret rahansiirrot Pohjois-Euroopan maista Kreikan kaltaisiin vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaviin banaanivaltioihin.

4. Kouluttamattomien miesten syrjäytyminen yhä feministisemmästä yhteiskunnasta.

Eurooppalaiset kansallismieliset, jos nyt eivät suorastaan ihailisikaan Putinia, ovat lähteneet yhteistyöhän Suomen pahimman vihollisen Venäjän kanssa kuin äärivasemmisto 60- ja 70-luvuilla. On ajateltu että, että yhteistyöllä Putinin kanssa voidaan saada ongelmat 1 - 4 ratkaistuksi, koska Putinilla ja kansallismielisillä on muka yhteinen vihollinen - monikulttuurinen EU.

Hitler ei voinut pelastaa Eurooppaa kommunismilta, koska Hitler edusti samalla tapaa epätoivottavaa yhteiskuntamallia kuin kommunismi. Baltit olivat kärsineet neuvostomiehityksestä vuoden verran ja merkittävä osa balttien sivistyneistöä oli siirretty Siperiaan. Saksalaisia tervehdittiin siksi 1941 vapauttajina. Todellisuudessa natsien suunnitelmat balttien suhteen olivat vielä ikävämmät kuin kommunistien.

EU:n ja monikultturismin vastustaminen veljeilemällä Putinin kanssa, mitä erityisesti italialaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset ja unkarilaiset kansallismieliset ovat harjoittaneet, on omiaan tekemään näistä eurooppalaisista kansallismielisistä Euroopan historian suuria pettureita - uusia quislingeja. Banaanivaltio Italian kansallismielisten veljeily Putinin kanssa on tietysti vielä jollain lailla ymmärrettävää - onhan Italia pitkän matkan päässä Venäjästä.

Suomalaisten kansallismielisten olisi erityisesti tehtävä Ruotsidemokraattien tavoin pesäero näihin italialaisiin, ranskalaisiin ja itävaltalaisiin pettureihin.

sunnuntaina, toukokuuta 19, 2019

Huhtasaari eri mieltä kuin Halla-aho Venäjän vaikutuksesta Euro-parlamenttiin?

HUHTASAARI haluaa korostaa Milanossa, että ”Venäjä ei ole millään tavalla mukana Euroopan kansallisen ryhmän perustamisessa, aatteissa tai päämäärissä.”
”Ruotsidemokraatit tekee sisäpolitiikkaa ja tuntuu, että kun mitään muuta ole keksitty, on otettu tällainen lyömäase kuin Venäjä. Toivon, että he tulevat järkiinsä ja haluavat puolustaa kansallista ja itsenäistä Eurooppaa”, Huhtasaari sanoo."
Vastaesimerkin tarjoaa 2014 sellainen poliitikko kuin Jussi Halla-aho. EU-parlamentissa Venäjä on nimenomaan mukana oman "Putinin puolueensa" kautta (Halla-ahon termi).
"Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Salista oli videolinkki Verkhovna Radaan, joka ratifioi sopimuksen samaan aikaan.
Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.
Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä."

Euroopan todelliset patriootit tervehtivät Ruotsidemokraatteja - rohkeaa toimintaa!

perjantaina, toukokuuta 10, 2019

PS liittoutumassa "Putinin puolueen" kanssa?

PS on Ruotsidemokraattien johtajan Jimmie Åkessonin mukaan liittoutumassa EU-parlamentissa sellaisten puolueiden kanssa, jotka Jussi Halla-aho itse muutama vuosi sitten tuomitsi ja joita Halla-aho kutsui yhteisellä nimellä Putinin puolueeksi.

Halla-aho on käytännössä jo huhtikuun puolessavälissä itse kertonut asiasta.

Kirjoitimme vuonna 2015 toimittaja Marko Hamilon, professori Timo Vihavaisen, kirjailija Joonas Konstigin, kirjailija Timo Hännikäisen, EK:n silloisen johtajan lähiavustajan Heidi Sabanadesanin ja toimittaja Erkki Lampenin kanssa kirjan konservatiivisesta näkökulmastaYksi kirjoittamani teksti heijasteli jo kehitystä, joka nyt on siis vain pahentunut:


"Kansallismieliset puolueet pettämässä Euroopan?


Samaan aikaan kuin kansallismielisyyden arvo aletaan ymmärtää, monet kansallismieliset puolueet ovat vetämässä itse maton altaan.


Taustana on seuraava: Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään.


Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan.


Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:


Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”.
Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla?
Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla.


Eräiden kansallismielisten puolueiden Venäjä-myönteisyys on kuitenkin edennyt tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan puhua näistä puolueista Putinin kätyreinä ...


Käännekohta oli Venäjän ja sen krimiläisten kätyrien suorittama Krimin valtaus.


Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat esimerkiksi Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisi Ukrainan tilanteesta julkilausuman. Se on nimeltään Ukraine – Official Statement, eli edustaa ilmeisesti kyseisten puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Voi suoraan sanoa, että se on julkaistu Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee muun muassa seuraavia ajatuksia:


Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua. Venäläiset ovat syyttömiä Stalinin ajan hirmutöihin, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja. Ukrainalaisten nationalistijärjestöjen johto on amerikkalaisten sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.


Järjestö toistelee siis Putinin hallinnon ja tv-kanava RT:n propagandaa. Järjestö on ryhtynyt Putinin viidenneksi kolonnaksi Euroopan rajamaiden kansoja vastaan. Samaiset puolueet ovat lähettäneet vaalitarkkailijoita Krimin näytösvaaleihin ja tukeneet näin konkreettisesti Venäjän aggressiota Ukrainaa vastaan.
Voi kysyä, edistävätkö kyseiset puolueet sen enempää Euroopan etua kuin vaikkapa ne islamistiset maahanmuuttajaryhmät, joita kritisoimalla Front National on edennyt vaaleissa. Front Nationalin tuki Venäjälle on jatkunut – se on mm. vastustanut Mistral-tukialuskaupan jäädyttämistä.
Suomessa Perussuomalaiset ja varsinkin Suomen Sisu ovat olleet Ukrainan tilanteesta hiljaa. Ansiokkaan poikkeuksen on tehnyt Jussi Halla-aho, joka on heti tuoreeltaan kritisoinut Venäjän imperialistista toimintaa ja todennut Venäjän käyttävän venäläisvähemmistöjen muka huonoa kohtelua Suomen ja Ukrainan kaltaisissa maissa tekosyynä sekaantua näiden maiden asioihin.
Syyskuussa, kun EU solmi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa samaan aikaan kuin maa oli Venäjän aggression kohteena, Halla-aho kirjoitti:


Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.


Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.


Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.


Kansallismielisessä liikkeessä on Suomessa esitetty usein jopa ajatus, että kansallismielinen kunnioittaa luonnostaan myös muiden kansojen itsemääräämisoikeutta. Ajatus on naiivi. Kansallismielisyys on sisäryhmä-ajattelua – en tietoisesti kutsukaan sitä ideologiaksi.

Suomalaisten kansallismielisten on syytä ymmärtää, että Ranskan tai Venäjän kansallismieliset ja arvokonservatiivit eivät ole missään mielessä suomalaisten kansallismielisten luonnollisia liittolaisia. Päinvastoin. Kuten sortokauden aikana Suomen kansan parhaita ystäviä on venäläinen liberaali – ei venäläinen kansallismielinen."

sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2019

Pragmaattisuus vai moraalisuus

Ajatellaanpa hetken että jokaisen maan moraalinen velvollisuus on ottaa hädänalaiset ihmiset vastaan sotaakäyvistä maista. 
Pragmaatikko kuitenkin sanoo, että emme voi ottaa kaikkia hädänalaisia ihmisiä vastaan, vaikka moraalisesti meidän pitäisikin, vaan päinvastoin pakolaisten vastaanottoa pitää rajoittaa. Pragmaatikko siis hylkää moraalisuuden (osittain), vaikka ei oikeastaan sano sitä ääneen.
1. Entinen demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton herätti monessa hämmästystä kun hän englantilaisen The Guardian -lehden haastattelussa marraskuussa suositteli Euroopan poliittisia johtoa vähentämään maahanmuuttoa.
“Arvostan niitä anteliaita ja armollisia toimia, joita tekivät ensi sijassa Angela Merkelin kaltaiset johtajat, mutta uskoakseni on kohtuullista sanoa, että Eurooppa on tehnyt osansa ja Euroopan on aika viestittää selvästi: ‘Emme voi jatkaa turvan ja tuen antamista’, sillä mikäli emme ota maahanmuutto-ongelmaa haltuumme, se tulee aiheuttamaan äänestäjäkunnassa suuttumusta”
Kaikki Donald Trumpin presidentinvaaleissa saamasta voitosta Brexitiin saakka johtuu Clintonin mukaan ihmisten tyytymättömyydestä maahanmuuttoon. Ja siitä seuraa, että maahanmuuton on vähennyttävä, jos populismi halutaan pysäyttää. 
"Ministeri Ilkka Suomisen mukaan muiden puolueiden tulisi pohtia suhdettaan perussuomalaisiin hyvin pragmaattiselta pohjalta. Hän on havainnut, että sosiaalisessa [mediassa] kiivaillaan siitä, pitäisikö PS ottaa hallitukseen vai jättää ilman neuvotteluja oppositioon.
”Molemmilla näkökohdilla on puolensa. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon lausunnoista voi epäillä puoleen olevan avoimen rasistinen ja että puolue on toisilla linjoilla kuin Suomen nykyinen, suhteellisen avoimet rajat ylläpitävä maahantulopolitiikka. Mutta ei tohtorismies voi tyhmä ja kompromissikyvytön olla”, Suominen kirjoittaa Nykypäivä-lehden kolumnissaan.
Hänen mukaansa mahdollista on, että nurkkaan jättämisellä on jälkensä.
”Muut puolueet voivat tietysti hylätä perussuomalaiset oppositioon – ja samalla ehkä vielä korkoa kasvamaan. Jos näin käy, se tarkoittaa, että elämme perussuomalaisten kanssa vielä vähintään kahdeksan vuotta ja hallituksessa he ovat viimeistään vuoden 2023 vaalien jälkeen”, Suominen arvioi.
Hän pohtii sitäkin, miten maahanmuuttoon tulisi suhtautua, kun ympärillä olevat avoimet valtiot tiukentavat politiikkaansa, kuten Tanska.
”Kun Tanska tiukensi huomattavasti maahansa tulon pelisääntöjä, niin tuliko siitä kansainvälisesti hylkiövaltio? Ei tullut. Entäpä jos muut puolueet antaisivat hieman periksi ja tiukennettaisiin maahantuloa? Kun seuraava hyökyaalto Pohjois-Afrikasta nousee – ja se nousee varmasti – joudumme joka tapauksessa niin tekemään”, Suominen kirjoittaa."
Eli Suomisen mielestä voimme seurata Tanskan mallia, koska emme kuitenkaan saisi mitään oleellista tuomiota kansainväliseltä yhteisöltä. 
Pragmaattisuuden ja moraalisuuden välillä on tietysti ristiriita. Miten se ratkaistaan kulloisessakin tilanteessa on avoin kysymys.

lauantaina, huhtikuuta 20, 2019

Homoista ja lesboista - sen näkee naamasta?

Olen viime aikoina opiskellut työnantajan ajalla tekoälyä tai pikemmin aihetta data-analyysi - voimme käyttää 10% ajasta vapaasti itsemme kehittämiseen. Data-analyysin tyypillinen sovellus on automatisoida pankin lainapäätös, kun tiedämme tarpeeksi dataa asiakkaasta. Data-analyysiä voi toki käyttää moneen muuhunkin - tämän blogin kannnalta ehkä kiintoisampaan aiheeseen. 

Seksuaalisen orientaation pystyy vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan melko hyvin selvittämään kasvokuvien perusteella. Vastaavia teknologioita voi käyttää varmasti laajemmin missä tahansa "Orwell 1984 2.0 -hankkeessa" eli yksityisyyden nakertamisessa. Teknologiasta saattavat hyötyä vaikkapa pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka haluavat arvioida asiakkaansa riskitasoa jättää laina maksamatta tai joutua onnettomuuten, tai ihmiset, jotka haluavat arvioida potentiaalista aviopuolisoaan vaikkapa sen suhteen onko tämä luotettava kumppani.

Lainaan Economist-lehteä

MODERN artificial intelligence is much feted. But its talents boil down to a superhuman ability to spot patterns in large volumes of data. Facebook has used this ability to produce maps of poor regions in unprecedented detail, with an AI system that has learned what human settlements look like from satellite pictures. Medical researchers have trained AI in smartphones to detect cancerous lesions; a Google system can make precise guesses about the year a photograph was taken, simply because it has seen more photos than a human could ever inspect, and has spotted patterns that no human could.

AI’s power to pick out patterns is now turning to more intimate matters. Research at Stanford University by Michal Kosinski and Yilun Wang has shown that machine vision can infer sexual orientation by analysing people’s faces. The researchers suggest the software does this by picking up on subtle differences in facial structure. With the right data sets, Dr Kosinski says, similar AI systems might be trained to spot other intimate traits, such as IQ or political views. Just because humans are unable to see the signs in faces does not mean that machines cannot do so. 

The researchers’ program, details of which are soon to be published in the Journal of Personality and Social Psychology, relied on 130,741 images of 36,630 men and 170,360 images of 38,593 women downloaded from a popular American dating website, which makes its profiles public. Basic facial-detection technology was used to select all images which showed a single face of sufficient size and clarity to subject to analysis. This left 35,326 pictures of 14,776 people, with gay and straight, male and female, all represented evenly 

The images were then fed into a different piece of software called VGG-Face, which spits out a long string of numbers to represent each person; their “faceprint”. The next step was to use a simple predictive model, known as logistic regression, to find correlations between the features of those faceprints and their owners’ sexuality (as declared on the dating website). When the resulting model was run on data which it had not seen before, it far outperformed humans at distinguishing between gay and straight faces.

When shown one photo each of a gay and straight man, both chosen at random, the model distinguished between them correctly 81% of the time. When shown five photos of each man, it attributed sexuality correctly 91% of the time. The model performed worse with women, telling gay and straight apart with 71% accuracy after looking at one photo, and 83% accuracy after five. In both cases the level of performance far outstrips human ability to make this distinction. Using the same images, people could tell gay from straight 61% of the time for men, and 54% of the time for women. This aligns with research which suggests humans can determine sexuality from faces at only just better than chance.

... The study has limitations. Firstly, images from a dating site are likely to be particularly revealing of sexual orientation. The 91% accuracy rate only applies when one of the two men whose images are shown is known to be gay. Outside the lab the accuracy rate would be much lower... 

However, when asked to pick out the ten faces it was most confident about, nine of the chosen were in fact gay. If the goal is to pick a small number of people who are very likely to be gay out of a large group, the system appears able to do so. The point is not that Dr Kosinski and Mr Wang have created software which can reliably determine gay from straight. That was not their goal. Rather, they have demonstrated that such software is possible.
Muita artikkeleita Economist-lehdestä kasvojen tunnistukseen yms. liittyen alla:

1. What machines can tell from your face

lauantaina, huhtikuuta 13, 2019

Tasa-arvo julkishyödykkeenä - ja maanpuolustus

Vanhempainvapaa halutaan jakaa isien ja äitien välillä, jotta naisten ja miesten asema työmarkkinoilla olisi tasa-arvoisempi. Monet haluavat tehdä jaosta pakollista.


Pakollisuus on tavallaan aivan loogista. Kun nuori mies tai nuori nainen hakevat työtä, halutaan että työnantaja ei näe naisen työhönottoa vanhempainvapauden takia ongelmallisempana kuin miehen työhönottoa. Kun sanon että pakollisuusvaatimus on aivan loogista, en ota kantaa siihen painaako pakollisuuden hyödyt enemmän tai vähemmän kuin haitat. Jokainen voi arvioida sen itse.

Kun tasa-arvo nähdään julkishyödykkeenä - koko yhteiskunnan laatua parantavana asiana - pakollisuuden vaatimus palautuu vapaamatkustajan ongelmaan. Pakollisuus on sen estämistä, että vain osa perheistä osallistuu tasa-arvon tuottamiseen.

Kyse on samanlaisesta asiasta kuin asevelvollisuudessa. Asevelvollisuus on julkishyödykkeen itsenäisyys tuottamista. Tilanteessa, missä Venäjän uhka kasvaa, asevelvollisuudesta lipeminen vaikkapa "vakaumuksellisista syistä" on ongelma.

Moraalisäännöt muuttuvat. Niiden pitää palvella kansakunnan tarpeita. Se mikä joskus oli ehkä "vakaumuksellisista syistä" sallittavaa (siviilipalvelus) tai taloudellisista syistä perusteltua (vanhempain vapaiden käyttö niin että perheen tulotaso maksimoituu), ei välttämättä ole enää hyväksyttävää.

Niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tuottamaan yhdessä sovittua julkishyödykettä (maanpuolustus, tasa-arvo) on julkisuudessa vähintäänkin ylistettävä ja niitä, jotka vapaamatkustavat (siviilipalvelusmiehet, vanhempainvapaiden jaosta kieltäytyvät), on määriteltävä moraalisesti alamittaisiksi. Pakollisuus on vielä rankempi keino, jota sitäkään ei välttämättä kannata kaihtaa.

Vastaavasti Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch edellytti, että niitä jotka ovat valmiita tuottamaan julkishyödykettä väestönlaatu, on vähintäänkin ylistettävä.

lauantaina, huhtikuuta 06, 2019

Sukupuolenvaihtoleikkauksen kokenut ruotsalaisnuori SVT:llä: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla ihmisillä"

Jatkoa aiheeseen "rapid onset of gender dysphoria"

Ruotsissa on Svenska Dagbladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen (kts. Seitsemän ruotsalaisprofessoria; "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla") alkanut laaja keskustelu siitä, miksi tytöt ja nuoret naiset ovat alkaneet hakeutua sukupuolenvaihtoon suurin joukoin. Hoitoon hakeutuminen on kiihtynyt eksponentiaalisesti. Onko osassa tapauksista kyse jostain aivan muusta kuin todellisesta dysforiasta, Ruotsin TV kysyy tunnin raportissa.

Ongelman suuruusluokka Ruotsissa näkyy dokumentin kuvasta.



On kysymys aivan erilaisesta keskustelusta, kuin silloin kun joukko rokotekriittisiä tai homeopatian kannattajia alkaa levitellä valheitaan - ja marginaalinen ryhmä lääkäreitä rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään lähtee mukaan näihin tunkkaisiin liikkeisiin. SVT:n dokumentissa haastatellaan alan johtavia ylilääkäreitä Ruotsista ja Norjasta,  norjalaisia transaktivisteja, sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä Suomesta ja Ruotsista ja sukupuolenvaihtoa haluavien nuorten vanhempia.

Dokumentin mukaan 60% norjalaisista sukupuolen vaihtoa hakevista tytöistä on vaikeasti mielenterveysongelmaisia - masentuneita, psykoottisia, suisidaalisia, anorektikkoja, autisteja jne. Luku Ruotsissa on samaa luokkaa. On nostettu esiin kysymys, moniko kärsii primääristi pitkäaikaisesta dysforiasta ja monelleko todellisuudessa dysforia on kuviteltu vaiva, vaikka todellinen vaiva on muu psykiatrinen ongelma. Mitään lopullista ei asiasta tiedetä, koska tutkimus on tehty varsin vähän.  Vaikuttaa siltä, että tutkimus koetaan jopa poliittisesti epäkorrektiksi ja yliopistot ja yliopistolliset keskussairaalat välttävät aloittamasta tutkimuksia.  

Tarkemmin sanoen tutkimusta on toki transsukupuolisuudesta tehty paljon, mutta ei tästä viimeikojen uudeksi koetusta ilmiöstä, jossa nimenomaan nuoret naiset ja tytöt hakeutuvat hoitoihin. Perinteisesti sukupolen vaihtoa katuneita on ollut hyvin vähän, mutta nyt on herännyt - ilman tilastotietoa - kysymys, onko katuvien määrä kasvussa. 

Ohjelmassa ei väitetä sinällään mitään. Asetetaan vain kysymys onko osa hoitoon hakeutuneista saanut väärän diagnoosin. Saman kysymyksen esittävät itselleen jopa alan ylilääkärit. Haastatellaan myös muutamia transsukupuolisia, jotka syyttävät hoidon antajia hätiköidyistä päätöksistä silloin, kun he ovat vielä olleet nuoria tyttöjä. 

Ruotsin sosiaalihallituksen hoitosuositus myöntää, että hoito (rintojen poisto) ei perustu tieteelliseen näyttöön. (Kuva dokumentista.)



Oma arvaukseni on, että osalle nuorista sukupuolenvaihdon haluaminen on samanlainen asia kuin anoreksia, jossa nuori kuvittelee olevansa liian laiha. Jokainen ymmärtää, että anorektikolle ei pidä antaa hoitoina laihdutuspillereitä. Mutta onko aikamme yksilökeskeisessä yhteiskunssa jotain, joka luo kiihtyvällä vauhdilla autismia, anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa? Leviääkö anoreksia ja dysforia epidemian tavoin ystäväpiireissä ja valmennusryhmissä niin kuin on väitetty? Tällä hetkellä kaikki tällainen on kuitenkin vielä arvailua, mutta voidaan kuitenkin kysyä:

Hoitaako Suomen, Ruotsin ja Norjan valtio vaikeasti mielenterveysongelmaisia silpomalla heidän rintansa ja antamalla heille hormooneja jotka muuttavat heidän mielensä, äänensä jne. lopullisesti?

SVT:n raportti toteaa myös, että kyse ei ole vain hoidosta vaan myös politiikasta. Hoitopäätöksiä halutaan nopeennuttaa, sukupuolenvaihdon juridista puolta halutaan myös nopeennutta ja alaikärajoja halutaan laskea. 15 vuotiaan pitäisi Ruotsin hallituksen valmisteleman uuden lakimuutoksen mukaan voida hakeutua hoitoon ilman vanhempien lupaa.

Minusta kysymys kuuluu:

Tekeekö Ruotsin hallitus politiikkaa moniongelmaisten ihmisten kustannuksella? Haluaako Ruotsin hallitus nakertaa vanhempien asemaa lastensa holhoajina? 

lauantaina, maaliskuuta 23, 2019

Seitsemän ruotsalaisprofessoria: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla"

Ruotsissa 10 nuorta halusi vuonna 2003 sukupuolen korjausta - tällä hetkellä korjausta vaatii 500 nuorta tai nuorta aikuista. Britanniassa luvut ovat 40 tyttöä vuosina 2009-2010 ja 1 806 vuosina 2017-2018Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017
USA:ssa tehdyn tutkimuksen perusteella on esitetty, että kyseessä on suurella todennäköisyydellä sosiaalinen epidemia. On havaittu, että ilmiö leviää ystäväpiireissä ja urheiluseuroissa niin, että jopa jonkun valmentajan koko valmennusryhmä on muuttunut transsukupuoliseksi.
Ruotsalainen nuorisopsykiatrinen professori Christopher Gillberg ja kuusi Göteborgin yliopistossa ja Sahlgrenin yliopistosairaalassa työskentelevää professoria tai ylilääkäriä on Svenska Dagbladetissa todennut, että varsinkin autistisia piirteitä omaavat tytöt ja nuoret naiset ovat yhtäkkiä alkaneet kokea olevansa poikia.
”Satoja lapsia altistetaan Ruotsissa vuosittain hormonaaliselle ’hoidolle’ ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä".
Gillberg puhuu nuorilla aikuisilla ja tytöillä tehtävistä ihmiskokeista, joihin liittyy sukupuolielinten silpominen ja aivojen kemiaan vaikuttaminen. Juttu oli Svenska Dagbladetissa 14.3.

Professori Gillberg ehdotti laajan tutkimuksen aloittamista aiheesta, mutta tutkimukseen ei valtiolla ollut rahaa.
Gillberg kysyy mikä tulee olemaan historian tuomio näille ihmisille, jotka ovat alistaneet nuoret aikuiset ihmiskokeisiin.

Suomalaiset tutkijat toteavat Duodecimissä, että sukupuoliahdistuneisuus on nuorten keskuudessa kasvanut kansainvälisesti. Tutkijat kirjoittavat:
Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrä kasvaa kautta länsimaiden. Etenkin nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut sukupuoliahdistus näyttää lisääntyvän, joskaan luotettavaa epidemiologista tutkimusta ei ole. Kansainvälisesti hyväksytty hoitosuositus perustuu vähäiseen tutkimusnäyttöön lapsuudessa alkaneen, puberteetissa voimistuvan sukupuolidysforian hoidosta. Näissä tilanteissa, ellei vasta-aiheita ole, voidaan harkita puberteettikehityksen pysäyttämistä GnRH (gonadotropiinien vapauttajahormoni) -analogihoidolla puberteetin ensivaiheiden jälkeen ja muuntohormonihoitoja 16 vuoden iästä. Näyttö perustuu yhteen pitkään seurantatutkimukseen. Sukupuoliahdistuksen takia tutkimuksiin hakeutuvilla nuorilla on usein vakavia mielenterveyden häiriöitä ja laaja-alaisia identiteettikehityksen ongelmia. Kaikki nuoren ongelmat eivät selity sukupuolella, eikä nuoren psykiatrisia, pedagogisia tai lastensuojelullisia erityistarpeita tule jättää hoitamatta, vaikka hän problematisoisi sukupuoltaan.
Kliinisissä aineistoissa kuitenkin noin neljä viidesosaa lapsuuden voimakkaastakin identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen katoaa nuoruusikään tullessa. Lapsuuden identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen ennustaa ensisijaisesti aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Siksi lapsille ei tehdä fyysisiä interventioita sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliahdistuksen takia, kirjoittajat toteavat artikkelissaan.
Paljon on Suomessakin valitettu siitä, että transsukupuolisten korjaushoitojen jälkeen Suomen laki vaatii sterilaatiota. Suurempi ongelma saattaa kuitenkin olla se, että sukupuolen muuttamista käytetään hoitona ainakin kansainvälisesti liian kevyesti.