lauantaina, lokakuuta 13, 2018

Suomalainen ei ole välttämättä naivi - hän voi olla myös teeskentelijä

"virolaiset sortuvat monesti virhearvioon, että suomalaiset ovat naiiveja Venäjän suhteen. Katutasolla näin saattaa monesti ollakin, mutta Suomen ulkopolitiikan tekijät tuntevat itänaapurinsa. Virolaisten on vaikea käsittää, että naiivilta kuulostava puhe on osa Suomen tapaa tulla toimeen Venäjän kanssa. Teeskennelty naivius auttaa luomaan hyviä suhteita Venäjään – ja siihen Suomi aina pyrkii, vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen. Ulkopuolisen on mahdoton tietää tarkkaan, missä kulkee teeskentelyn ja oikean hyväuskoisuuden välinen raja. Näin on tarkoituskin."
Eli toisin sanoen: vaikka suuri osa Suomen kansaa on Venäjän suhteen naivia (koska poliitikot puhuvat heille suut ja korvat täyteen että Suomen suhteet Venäjään ovat ihan ok), ulkopoliittinen johto tietää että puheet hyvistä suhteista ovat teeskentelyä. 
Toisaalta Raik myös varoittelee suomalaisia jatkuvan teeskentelyn vaaroista:
"Suomessa harjoitettavan teeskentelyn vaarana on, että myös suomalaisilta itseltään hämärtyy naiviuden ja teeskentelyn välinen raja ja puheita hyvistä naapurisuhteista aletaan uskoa liian kirjaimellisesti. Täällä tuntuu edelleen suomettumisen ajan itsesensuurin varjo, vaikka viime vuosina Venäjä-keskustelu on muuttunut avoimemmaksi."

Afrikka on erilainen - osa 2


"Korkeassa syntyvyydessä ei sinänsä ole mitään erityisen ”afrikkalaista”. Joissakin maissa, kuten Etelä-Afrikassa ja Botswanassa, hedelmällisyysluku on selvästi alle kolmen. Hedelmällisyysluvulla tarkoitetaan lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat.  Hedelmällisyysluvulla tarkoitetaan lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat. Mutta Senegalin hedelmällisyysluku on maanosalle tyypillisempi: 4,7. Se on meidän ajallemme tosi iso luku.

Afrikka muodostaa maailman mitassa poikkeuksen: kaikkialla muualla, myös hyvinkin köyhissä maissa kuten Bangladeshissa, keskivertoperheen lapsiluku on viime vuosikymmeninä pudonnut selvästi ja varsin nopeasti." (Boldaus Kansankokonaisuuden)

Poliittinen korrektius on tehnyt kepposen HS:n toimittajalle. HS esittää totena kaksi väitettä, jotka ovat selkeässä ristiriidassa keskenään. Mutta eipä jämähdetä siihen. Todellisuus on siis HS:n mukaan tämmöinen:
YK:n tulkinta asiasta on tämä:

The new study also says Africa is likely to see the largest increase in population — from about 3.5 billion to 5.1 billion people — during the next 85 years.

United Nations Population Division Director John Wilmoth, one of the study's authors, says researchers previously anticipated population trends in Africa would follow patterns in other countries, increasing at a slower rate as birth control use became more widespread. But that has not turned out to be the case.

“The level of contraceptive use has continued to increase but slowly — more slowly than expected — and fertility therefore has been falling less rapidly than expected, and the population therefore continues to grow more rapidly than we expected,” he said. Research conducted jointly by the United Nations and the University of Washington anticipates the population of Asia will peak at five billion people by 2050, up from 4.4 billion people today."

YK:n mukaan Afrikka siis on erilainen. Pelkkä köyhyys ei erilaisuutta selitä - ja vaikka selittäisikin, selitettäväksi jää se miksi juuri Afrikka on köyhä. Esimerkiksi Bangladeshissä, jota vielä vähän aikaa sitten pidettiin maailman köyhyyden ruumiillustumana, syntyvyys on romahtanut ja talouskin on selkeässä nousussa vaikka tulotaso on vielä hyvin alhainen ja ääri-islamismin uhka on tuntuva.

Kansankokonaisuuden käsitys on, että syyt ovat osin biologiset ja osin institutionaaliset. Keskustelu jatkukoon. Keskustelulla on merkittävä relevanssi siksi, että Afrikan jatkuva väestönkasvu uhkaa koko maailmaa samalla tavalla kuin ilmaston lämpeneminen. Väestönkasvu tietysti myös osaltaan pahentaa ilmaston lämpenemistä.

Mikäli maahanmuutto Afrikasta kiihtyy hallitsemattomaksi, seuraukset koskevat nimenomaan Eurooppaa. Väestönlaatu on julkishyödyke. Toisaalta, jos asiaa tarkastelee afrikkalaisten kannalta, Eurooppaan siirtyvät maahanmuuttajat lähettävät Afrikkaan rahaa, mikä parantaa Afrikan kehitysmahdollisuuksi.

lauantaina, syyskuuta 22, 2018

Maanpuolustus, kaksoiskanalaisuus, maahanmuutto ja sitoutuminen isänmaahan

Olen lukenut Francis Fukuyaman kirjaa Identity. En ole samaa mieltä kaikesta, mutta Fukuyaman puheenvuoro on minusta äärimmäisen arvokas. Hän edustaa hyvin vahvaa ja selkeää keskilinjan vaihtoehtoa vasemmistolaisen identiteettipolitiikan ja oikeistolaisen identiteettipolitiikan välillä.

Fukuyama pitää identiteettiä - ja vaatimusta siitä että ihmisen identiteetti tunnustetaan - sinällään keskeisenä ihmisluonnon osana, mutta näkee kuitenkin nykyisen identiteettipolitiikan äärimmäisen ongelmallisena. Fukuyama uskoo, että vaikkapa homojen ja mustien oikeudet eivät olisi USA:ssa edenneet ilman identiteettpolitiikka. Identiteettipolitiikan haitat ovat kuitenkin suuret - valkoisen väestön reaktio vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan johti mm. valkoisen identiteettipolitiikan radikalisoitumiseen ja Trumpin valintaan presidentiksi.

Sinälläänhän tämä identiteettipolitiikan ongelmallisuuden toteaminen ei ole mikään uusi asia.  Mm. tämän saman ovat sanoneet monet muutkin keskilinjan poliittiset ajattelijat:

So there is nothing wrong with identity politics as such; it is a natural and inevitable response to injustice. It becomes problematic only when identity is interpreted or asserted in certain specific ways. Identity politics for some progressives has become a cheap substitute for serious thinking about how to reverse the thirty-year trend in most liberal democracies toward greater socioeconomic inequality... 

A significant part of the white American working class has been dragged into an underclass, comparable to the experience of African-Americans during the 1970s and ’80s. Yet one has heard little concern from activists on the left, at least until recently, about the burgeoning opioid crisis, or the fate of children growing up in impoverished single-parent families in the rural United States. Progressives today have no ambitious strategies for dealing with the potentially immense job losses that will accompany advancing automation, or the income disparities that technology may bring to all Americans, white or black, male or female.

Seurauksena identiteettipolitiikan kärjistymisestä on politiikan äärimmäinen polarisoituminen.

Mutta mielenkiintoista kirjassa on se, että Fukuyama näkee yhteisen kansallisen/kultturisen identiteetin - ja tiettyyn rajaan asti yhteisen arvopohjan - äärimmäisen keskeiseksi asiaksi mm. demokratian säilymiselle. Maahanmuuttajia ei esimerkiksi pidä Fukuyaman mielestä hyväksyä kansalaisiksi automaattisesti, vaan optimaalista olisi vaatia heiltä uskottavaa sitoutumista uuden kotimaansa arvoihin. Sitoutuminen voi parhaimmillaankin olla uskottavaa vain mikäli uskollisuus-signaalin antaminen on kallista.

Contemporary liberal democracies do not demand a lot in return for state protection of their citizens’ rights, and in particular the right to vote. The sense of national community might be strengthened by a universal requirement for national service. Such a mandate would underline the fact that citizenship requires commitment and sacrifice to maintain. One could do it by serving either in the military or in a civilian capacity. This requirement is actually articulated in the American naturalization oath, which enjoins willingness to bear arms on behalf of the country, or to work in a civilian service as required by law.

If such service was correctly structured, it would force young people to work together with others from very different social classes, regions, races, and ethnicities, just as military service does today. And like all forms of shared sacrifice, it would be a powerful way of integrating newcomers into the national culture. National service would be a contemporary form of classical republicanism, a form of democracy that encouraged virtue and public-spiritedness rather than simply leaving citizens alone to pursue their private lives.

...full enjoyment of rights actively enforced by state power is a reward for membership in a national community and acceptance of that community’s rules. The right to vote is particularly important, since it gives individuals a share of state power.

Täysien oikeuksien vaatiminen ilman, että on valmis sitoutumaan ja uhrautumaan, ei Kansankokonaisuuden mielestä ole hyväksyttävää tehokkuusnäkökulmasta. On sitten kyse maahanmuuttajista tai kansalaisista.

Kaksoiskansalaisuuden Fukuyama näkee ongelmallisena.

Dual citizenship has become increasingly widespread today as migration levels have increased. For many people who travel or have family in different countries, having multiple passports is a great convenience. But if one takes national identity seriously, it is a rather questionable practice. Different nations have different identities and different interests that can engender potentially conflicting allegiances. The most obvious problem involves military service: if the two countries of which one is a citizen go to war with each other, one’s loyalties are automatically in question.

lauantaina, syyskuuta 15, 2018

Homoista ja lesboista osa 3: hyökkäys tiedettä vastaan

Dosentti Markus Rantala ja kumppanit julkaisivat jonkin aikaa sitten tutkimuksen lesbouden synnystä. HS referoi tutkimusta positiivisessa hengessä. Tieteen vastaiset voimat - tällä kertaa feministit - reagoivat tutkimukseen, koska eivät poliittisista syistä hyväksy femmen ja butchin kategorioita lesbo-tutkimuksessa.

Rantalan kanssa julkaissut Severi Luoto vastasi hyökkäykseen HS:ssä:

TIINA TUPPURAINEN kritisoi (HS Mielipide 10.9.) uutista (HS Tiede 5.9.) lesbouden alkuperästä ja butch ja femme -kategorisoinnista. Alkuperäisen tiedeartikkelin kirjoittajina koemme, että Tuppuraisen kirjoitus antoi virheellisen kuvan tutkimuksestamme.

Tuppuraisen mukaan lähdeviitteet eivät tue väitettämme butch ja femme -kategorioiden merkittävyydestä. Hän on artikkelimme 472 lähdeviitteen joukosta poiminut neljä artikkelia, joissa käytettyjä metodeja hän kritisoi.


Emme käyttäneet pelkästään näitä neljää artikkelia kyseisen kategorisoinnin perusteluna, vaan argumenttimme perustuu kymmeniin tutkimuksiin. Vaikka jokainen lesbo – tai jokainen lesbotutkija – ei kokisi omakseen kyseistä ”kulttuurista”­ ­tapaa ymmärtää lesboutta, se ei tarkoita, etteikö se olisi biologisesti pätevä tapa tehdä tiedettä ja ymmärtää yksilöiden välistä vaihtelua.


Tiedeartikkelissa painotamme, että seksuaalisen orientaation kategoriat muodostavat jatkumon, johon kuuluvat muun muassa biseksuaaliset naiset: kaikki yksilöt eivät sovi yksioikoisesti näihin kahteen mediassa esille nostettuun kategoriaan.

Tällaisen tutkimuksen tekeminen ei mitenkään syrji – se vain tutkii eroavaisuuksia. Erilaisuus ei tee ihmisistä eriarvoisia.

Suosittelemme lukijoita tutustumaan itse tiedeartikkeliimme "A Life History Approach to the Female Sexual Orientation Spectrum: Evolution, Development, Causal Mechanisms, and Health" ja siinä käyttämäämme laajaan todistusaineistoon.



Butch ja femme -kategorioista tai niitä vastaavista kategorioista on raportoitu antropologisissa tutkimuksissa monessa eri kulttuurissa. Ne ovat yhä osa monien lesbojen identiteettiä – siitäkin huolimatta, että feministit ovat yrittäneet päästä niistä eroon 1960-luvulta lähtien.
Se, identifioituvatko lesbot universaalisti butchiksi tai femmeksi, on artikkelissamme esittämämme mallin osalta toissijaista. Kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten butch- ja femme-seksuaalisuutta ilmennetään. Tämä ei muuta sitä, että sikiökauden testosteroni- ja estrogeenialtistus voivat kumpikin aiheuttaa homoseksuaalisen suuntautumisen vaikuttaen samalla muihin ominaisuuksiin eri lailla.



keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018

HS: Väestömäärä voi nousta jopa 28 miljardiin

HS kirjoittaa väestön kasvusta tavalla, jonka voi faktojen osalta pitkälti allekirjoittaa.

1. Optimistiset arviot siitä, että väestönmäärä on stabiloitumassa, eivät näytä toteutuvan. Väestön määrä voi pahimpien skenaarioiden mukaan nousta jopa 28 miljardiin. YK:n virallinen ennuste on tällä hetkellä, että väestömäärä nousee 11 miljardiin. YK on muutama vuosi sitten todennut itse aiempien ennusteidensa olleen ylioptimistisia, mutta 11 miljardia on siis tämänhetkinen ennuste.

2. Nimenomaan Afrikan väestön kasvu on ongelma. 

Monissa Afrikan maissa väestöräjähdys on menossa edelleen. Maailman suurimmista maista väestönkasvu on reippainta Nigeriassa.

Nyt Nigeria on maailman seitsemänneksi väkirikkain maa. Jos nykymeno jatkuu, se nousee muutamassa vuosikymmenessä kolmannelle tilalle Intian ja Kiinan jälkeen. 
Vuosisadan lopussa nigerialaisia on YK:n ennusteen mukaan jo 794 miljoonaa. Se on viitisenkymmentä miljoonaa enemmän kuin eurooppalaisia nyt. Väkimäärältään paljon pienemmässä naapurimaassa Nigerissä väestö kasvaa vieläkin kovempaa tahtia, neljä prosenttia vuodessa. Jos vauhti jatkuu, nyt parikymmenmiljoonainen Nigerin kansa moninkertaistuu 192-miljoonaiseksi vuosisadan loppuun mennessä.



HS on toki optimistinen siinä, että taloudellisen tilannteen ja koulutuksen parantuessa Afrikankin väestöongelma saadaan kontrolliin:

Itävaltalainen Iiasa-tutkimuslaitos on osoittanut, miten lasten määrä vähenee afrikkalaisilla naisilla sitä mukaa kuin heille kertyy kouluvuosia. Kouluttamattomilla on keskimäärin 5,4 lasta, perustason koulua käyneillä 4,3, toisen asteen koulutuksen saaneilla 2,7 ja yliopiston käyneillä 2,2 lasta.

Tarjolla pitäisi olla myös kondomeja, kierukoita ja ehkäisypillereitä. Erään raportin mukaan kehittyvissä maissa yli puolet naisista haluaa välttää raskauksia. Kuitenkin vain neljäsosa heistä turvautuu nykyaikaisiin ehkäisykeinoihin.


Suosittelen suhtautumaan näihin väitteisiin hyvin varauksellisesti. Kuten YK on kaksi kertaa myöntänyt itsekin, Afrikka on  monessa suhteessa erilainen


HS myös viestittää, että väistämättä ihmiset alkavat muuttaa Afrikasta Eurooppaan:


AFRIKAN väestönkehitys ei ole pelkästään maanosan oma ongelma. Ihmisten virta vauraaseen Euroopaan varmasti kasvaa.

”Siirtolaisuus liittyy siihen, että ihmiset ovat köyhiä eikä heillä ole mahdollisuuksia toteuttaa pyrkimyksiään. En usko, että maailma on hyvä paikka elää, jos Afrikka jää alikehittyneeksi. Ihmiset kyllä muuttavat jossain vaiheessa”, Tarp arvioi.


Pitää kuitenkin muistaa, että eurooppalaisilla on kyllä keinot estää afrikkalainen maahanmuutto. Ekologisesta näkökulmasta tämä on todennäköisesti myös hyödyllistä ja välttämätöntä. Ekologi Garret Hardin totesi 1989:

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä. Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.
Meillä ei ole yhtä globaalia västöongelmaa, vaan pikemminkin 180 erillistä väestöongelmaa. Kaikkea väestönkasvun kontrollia on toteutettava lokaalisti. Paikalliset hallitukset ovat parhaita valitsemaan paikallisesti optimaaliset keinot. Se, että yksi kansakunta pakottaisi toisen soveltamaan omia eettisiä periaatteitaan, on ristiriidassa kansakuntien itsemäärämisoikeuden kanssa ja vaarantaa maailman turvallisuuden. Ainoa legitiimi vaatimus, jonka kansakunnat voivat asettaa toisilleen, on: “Älä yritä ratkaista omaa väestöongelmaasi siirtämällä omaa ylijäämäväestöäsi meille”. Kaikkien kansakuntien pitäisi hyväksyä tämä kanta ja useimmat hyväksyvätkin. Valitettavasti monet amerikkalaiset tuntuvat uskovan, että kansakuntamme voi ratkaista kaikkien muiden väestöongelmat.

torstaina, elokuuta 23, 2018

Vihreät vaativat muillekin (itselleenkin) oikeutta vapaamatkustaa?

HS kirjoittaa artikkelissa "Jehovan todistajien erivapauden poistaminen saa kannatusta – osa puolueista haluaisi vapauttaa asevelvollisuudesta muidenkin vakaumuksien edustajia":

PITÄÄKÖ Jehovan todistajien asevelvollisuutta koskeva erivapaus poistaa kokonaan vai mahdollisesti laajentaa koskemaan muidenkin vakaumuksien edustajia?

Tämä kysymys nousi keskeiseen rooliin puolustusministeriön järjestämällä lausuntokierroksella. Enemmistö noin kahdestakymmenestä lausunnonantajasta kannatti puolustusministeriön työryhmän esitystä Jehovan todistajien erivapauden kumoamisesta.

...Osa vastustajista oli valmiita laajentamaan asevelvollisuutta koskevaa erivapautta Jehovan todistajien lisäksi muihinkin ryhmiin, joilla on yhtä vahva vakaumus. Tätä mieltä olivat muun muassa vihreät ja professori Kekkonen.
Vihreiden mielestä vapautusta hakevan henkilön pitäisi pystyä perustelemaan vakaumuksensa. "
Voin arvata mihin vihreät pyrkivät. Heidän omat "vakaumuksensa" olisivat riittäviä että heidän ei tarvitsisi maanpuolustukseen osallistua - "menköön rupusakki kuolemaan meidän puolestamme jos sota tulee". Ainahan korkeasti koulutettu kykene perustelemaan "vakaumuksensa" helposti.
Mikään "vakaumus" ei saa olla riittävä että ihminen saisi oikeuden olla puolustamamatta omaa kansaansa. Varsinkaan jollain eliitillä - joka hyötyy valtiosta kaikkein eniten - ei luulisi olevan kanttia vapaamatkustaa.

lauantaina, elokuuta 18, 2018

Professori Kanniaisen väitöskirja ja yleinen asevelvollisuus

Taloustieteen professori Vesa Kanniainen on vanhoilla päivillään tehnyt tutkimusta maanpuolustuksen alalta ja julkaisi alalta tohtorin väitöskirjan.

HS referoi:

KANNIAISEN tutkimuksien lähtökohta on se, että kansallinen turvallisuus on julkishyödyke ja osa kansakunnan hyvinvointia. Hän käyttääkin tutkimuksissaan taloustieteestä tuttuja matemaattisia analyysivälineitä.

...

Tali-Ihantalan ja esimerkiksi Thermopylain taistelujen ihmeet voidaan selittää taloustieteellisellä ja matemaattisella analyysillä...

Sen mukaan suomalaiset ja kreikkalaiset sotilaat taistelivat hurjasti ja uhrautuvasti siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Vastaavaa syytä ei ollut hyökkäävillä venäläisillä ja persialaisilla joukoilla.


....

KANNIAINEN on tutkinut muun muassa sitä, miksi sotilas sotii ylivoimaista vihollista vastaan. Miksi pienet puolustusarmeijat ovat menestyneet suuria hyökkäysarmeijoita vastaan?

”Pieni puolustusvoima taistelee aggressiivisemmin kuin suuri hyökkäysarmeija. Olen formuloinut teoreettisen analyysin, jossa ajatellaan, että nykyinen sukupolvi välittää tulevista sukupolvista. Vihollisellahan ei ole tätä kannustinta, koska sitä ei uhkaa mikään. Sen ei tarvitse miettiä tulevia sukupolviaan.”

Kanniainen puhuu taloustieteellisesti mallinnetusta ”ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle.


...


mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa.

Kiintoisin havainto lienee se, että mitä pienempi on puolustusarmeija, sitä suurempi on riskinotto eli uhrautumisalttius.


...


KANNIAINEN on tutkinut myös sitä, kumpi on parempi valinta: yleinen asevelvollisuus vai vapaaehtoisuuteen perustuva tai ammattiarmeija. Hänen tarkastelunsa lähtee siitä, että on olemassa pienen turvariskin ja suuren turvariskin maita.

Analyysin mukaan pienen turvariskin mailla on mahdollisuus ylläpitää pienempää vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa kuin suuren turvariskin mailla. Suuren turvariskin maiksi Kanniainen lukee esimerkiksi Israelin, Baltian maat ja Suomen.

Kanniainen katsoo, että Suomi on tehnyt oikean valinnan kun ylläpitää asevelvollisuutta.

Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”


Itse artikkeli, jossa asevelvollisuusarmeijan etua selvitetään on tässä: Security gradient and national defense – the optimal choice between a draft army and a professional army Kanniainen mm. toteaa, että korkean riskin valtioissa sotilailla on merkittävä riski kaatua sodassa - jotta palkka-armeija toimisi palkkojen pitäisi korkean riskin valtioissa olla oleellisesti korkeampi kuin alemman riskin valtioissa. Tätä kustannusta ei Kanniaisen mukaan oteta yleensä huomioon perinteisessä tutkimuksessa. Toisaalta itselleni herää myös kysymys, miten palkka-armeijan sotilaat saadaan sitoutumaan työnantajaansa sodan yhtäkkiä alkaessa.  

Kanniainen mainitsee esimerkkeinä korkean riskin valtioista Israelin, Baltian maat ja Suomen.

PS. Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista.

Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tyottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.



Kysymys HS:n toimittajille tai Kansankokonaisuuden jäsenelle

Päivitys 19.8.2018 tekstin lopussa.

Ajattelepa hetken että olet tilastotieteilijä, data-analyst tai tutkiva toimittaja. Minkä johtopäätöksen tekisit seuraavasta tilastosta, joka perustuu HS:n tekemään kyselytutkimukseen?

Mikä on tilastollisesti merkitsevin tulos minkä tästä voi tehdä?



Jos taas sinulla on poliittinen agenda puhua naisten ja miesten eroista ja siitä miten naiset ovat pikkaisen parempia kuin miehet, minkä johtopäätöksen teet silloin tilastosta?

No tähän jälkimmäiseen kysymykseen HS jo antaa meille vastauksen.


Päivitys 19.8.

Tuomas Vallius teki ANOVA-tilasto-ohjelmalla analyysin aineistosta ja raportoi, että lapsettomuus oli 22 kertaa merkittävämpi selittäjä kuin mies-sukupuoli. HS antoi siis otsikoinnillaan raskaasti väärän kuvaa asiasta.

tiistaina, elokuuta 14, 2018

Niinistön historiankäsitys on kuitenkin oikea

Olen kritisoinut Sauli Niinistöä moneen kertaan mm. NATO-keskustelun torppaamisesta. Tällä kertaa haluan nostaa kuitenkin esiin seuraavan asian: 

Niinistö ylittää ainakin yhdessä asiassa sen modernin keskustelun, joka keskittyy pelkkiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen.

Talouselämä-lehti kertoo:

Niinistö on korostanut länsimaiden tuudittautumista ikuiseen rauhaan ja miettinyt, nostaako Putin riskirimaa huomatessaan länsimaiden kyvyttömyyden vastata sotilaallisiin aggressioihin. Presidentti kokee ”roomalaistaudin” hyvinvoinnin tuomaksi velttoudeksi. "Venäjä julistaa, että länsi on heikko. Se on havainnut toden".

Jotta kansa kykenisi puolustamaan yksilöidenkin vapautta, markkinataloutta tai vaikkapa homojen ihmisoikeuksia, miesten ja naisten on tajuttava, että vapaus vaatii myös puolustamista. Miehen on käytävä armeija ja oltava valmis ase kädessä puolustamaan maataan ja huolehdittava siksi kunnostaan.

Ihmisen on ylitettävä se nyky-oikeisto ja -vasemmiston hedonismi, joka keskittyy vain oikeuksien vaatimiseen ja omasta edusta huolehtimiseen. Ihminen ei ole vain yksilö vaan parhaimmillaan myös kansankokonaisuuden osa, jonka elämä palvelee kansankokonaisuuden terveyttä.

Yhteiskunta ei koostu vain yksilöistä, vaan luottamuksesta, maanpuolustustahdosta, väestönlaadusta, selkeästä viholliskuvasta ja tehokkaista instituutioista. Filosofi Bertrand Russel onkin sanonut:

Sosiaalinen koheesio on välttämättömyys, eikä ihmiskunta ole vielä koskaan onnistunut luomaan sosiaalista koheesiota vain rationaalisin argumentein. Jokaisella yhteiskunnalla on kaksi vastakkaista riskiä: yhtäällä luutuminen liian kurin ja perinteisiin jämähtämisen takia ja toisaalla moraalinen turmeltuminen tai ajautuminen vieraan vallan alaiseksi sitä kautta, että yksilökeskeisyys ja yksilön itsenäisyys tekee yhteistyön mahdottomaksi.

torstaina, elokuuta 09, 2018

Yhteisön merkitys lasten ja nuorten oppimistuloksiin

HS kertoi tänään suomalaisesta kasvatustieteen tutkimuksesta:

KAVERIPIIRI muodostuu heti lapsen mennessä uuteen kouluun ja sillä on ratkaiseva merkitys opiskelumotivaatioon myöhemmin.

Ensimmäiset päivät ratkaisevat, painottaa Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro.

”Kaveripiirin muodostumiseen pitäisi panostaa paljon enemmän kuin nyt tehdään. Sen merkitys kouluinnostukseen ja koulussa viihtymiseen on aivan oleellinen.”

Siirtymävaiheissa, kuten ensimmäisen luokan alkaessa sekä yläkouluun ja peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä, kaveripiirit syntyvät hyvin nopeasti.

Kun porukka on koossa, se alkaa muokata jäseniään toistensa kaltaisiksi. Tätä kehitystä on vaikea jälkikäteen muuttaa.

”Nuoret muuttuvat mieluummin itse kavereiden osoittamaan suuntaan kuin etsivät uusia ystävyyssuhteita”, sanoo Salmela-Aro.


TUOREESSA tutkimuksessa selvitettiin, miten nuoret valitsevat uudessa koulussa kavereitaan ja miten kaverit muokkaavat toisiaan kouluvuosien aikana.


OPPIMISMOTIVAATION suhteen kaveripiirit alkoivat pian muistuttaa toisiaan.

”Myös arvosanojen suhteen ryhmät alkoivat muodostua samanlaisiksi. Jos kaveripiiri oli koulua kohtaan kovin kielteinen, sen yksittäinen jäsen muuttui kielteiseksi.”

Osasta nuoria tuli koulussa alisuoriutujia, kun he mukauttivat toimintaansa sopeutuakseen kaveriporukkaan. Osa taas pinnisteli parempaan suoritukseen yltääkseen ystäviensä tasolle.


Tässä ei tietysti ole mitään yllättävää. Jo pitkään tutkimus on antanat viitteitä siihen suuntaan, että vanhemmat kykenevät vaikuttamaan lapsiinsa, mutta lähinnä vain valitsemalla lapsilleen koulun tms. paikan missä kaveripiirit syntyvät.

Kasvatustieteilijän suositukset ovat mielenkiintoisempia. Negatiivisesti nuoreen vaikuttavia kaveripiirejä pitäisi hänen mielestään aktiivisesti dekonstruoida:

"Salmela-Aro kehottaa opettajia sotkemaan tällaisia ryhmiä, etteivät nuoret olisi niin paljon keskenään tekemisissä. Samaan tapaan pitäisi pyrkiä sotkemaan ryhmiä, joissa asenne koulua kohtaan on vahvasti kielteinen."

sunnuntaina, elokuuta 05, 2018

Valtion väkivaltamonopoli - osa 2 - Venäjän vankilat

Venäläisissä vankiloissa vankeja kidutetaan ja terveetkin vangit sairastuvat usein mm. C-hepatiittiin huonoissa olosuhteissa. HS:ssä oli tänään mielenkiintoista lisätietoa Venäjän vankiloista artikkelissa Rikos ja Rangaistus. Tieto tosin perustuu vain yhden vangin kertomukseen. Jos lukijalla on tietoa asiasta enemmän, olisin iloinen lisätiedosta.

LEIRI IK-25:llä vangit huolehtivat kurinpidosta itse, kuten Venäjän vankileireillä on pitkään ollut tapana. Vartijoita näkyi harvoin, yleensä laskennoissa ja parakkien ratsioissa, joissa he etsivät piilopuhelimia. Enimmäkseen he pitivät huolta, ettei kukaan karkaa.

Kun järjestystä pitävät rikolliset, voisi kuvitella, että leireillä vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan. Mutta ei, Salo näki vankien välistä väkivaltaa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, koska yhteiset säännöt kielsivät tappelun.

”Suomen vankiloissa tapellaan ihan missä vain. Vaikka ruokalassa, kun joku istuu sun paikalle.”

Leirin järjestyksenpidosta vastasi vankien eliitti, rikollispomot eli blatnoit, jotka olivat olleet Venäjän mafian bratvan palkkalistoilla. Erimielisyydet, kuten maksamattomat pelivelat, tuotiin heidän ratkaistavakseen. Rangaistus oli mukilointi ja sakko.

Tiukan hierarkian seuraava porras oli vankien suuri keskiluokka, muzhiki eli jätkät tai miehet. Heihin myös Salo kuului. Siitä alaspäin olivat halveksutut luottovangit, jotka tekivät yhteistyötä vartijoiden kanssa. He toimivat esimerkiksi työnjohtajina leirin teollisuusalueella.

Arvoasteikon pohjimmaisiksi jäivät alennetut, opušennye. Heihin kuuluivat esimerkiksi seksuaalirikolliset, homot, poliisina työskennellet ja vasikoineet tai muuten alamaailman lakeja rikkoneet.

Muille, myös vartijoille, he olivat saastaa. Alennetuille oli parakkien vessoissa oma pönttö, la­vuaari ja jopa ovenkahva, tv-huoneessa penkkirivi ja ruokalassa pöytä. Heiltä ei saanut ottaa vastaan tavaroita, ellei itse tahtonut alennetuksi.

”Alennetun asemasta ei nousta ikinä pois. Se seuraa kaikille tuleville tuomioille. Siitä saadaan aina tietää, koska bratvalla on kirjanpito kaikesta.”


Artikkelissa todetaan myös:

Venäjällä vankien kesken vallitsee paljon suurempi yhteishenki kuin Suomessa. Osin se johtuu maan vieraanvaraisesta kulttuurista, osin karujen olosuhteiden pakosta.

”Siellä vangit esimerkiksi keräävät kolehtia niille, joilla ei ole tupakan tai saippuan tapaisia perusjuttuja. Suomessa jokainen pärjää omillaan.”



perjantaina, elokuuta 03, 2018

Toimiiko valtion väkivaltamonopoli?

Jatkoin Why Honor Matters -kirjan teemaa Sarastuksen artikkelissa Kunnia ja Omankädenoikeus

Artikkeli käsittelee erityisesti valtion väkivaltamonopolin toimimattomuutta länsimaisessa yhteiskunnassa.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2018

Why Honor Matters

Yritän kirjoittaa tästä kirjasta paremman arvostelun (suomeksi) Sarastukseen.

Why Honor Matters
Why Honor Matters by Tamler Sommers
My rating: 4 of 5 stars

Certainly the most interesting book this year. First time for years I read a book by a philosopher which I really enjoyed.

The reason was certainly partly because Sommers had really studied the subject also from outside the philosophy science:

1. The anthropology of honor cultures like the Pashtu or the Albanian high lands.
2. The evolutionary science of co-operation.
3. The social policy trials in the inner cities of US.
4. The US legal system.

Book discusses honor - instead of human rights, dignity etc. - as a basis for moral behavior. It is a kind of critique of the liberal/enlightenment view where the

a) morality is based on universal values and rationality/utilitarianism instead of particular communal local honor based norms/values
b) justice is based on blind impersonal justice with an emphasis on equal level of punishment on same crime - instead of honor based personal justice based e.g. on revenge and face-to-face reconciliation with help of trusted older community members.

It may sound radical or reactionary but Sommers is not proposing a black-and-white approach. Instead, he takes certain problems in the US and Western societies as a starting point and discusses whether we could learn something from the honor based cultures to find methods for solving those problems.

One concrete problem is the high crime/homicide rate of the inner city America. He concretely shows through some social policy trials by Non-Government Organisations how the violence rate was decreased by something like 25%-60% by instead of zero-tolerance concentrate on decreasing violence by trying to increase reconciliation with help of respected community members and decrease revenge as methods to solve problems. Kind of accept the honor based systems with revenge-based justice but reform them in a way that decreases violence in local conflicts.

In honor based cultures you are supposed to solve your conflicts without help from the state - based e.g. on revenge and based on the local traditional law systems like the Pastuan Pasthtunwali https://en.wikipedia.org/wiki/Pashtun.... Sommers discusses the main problems of the honor based systems openly:

1. the content of honor norms may in principle be whatever - e.g. support plainly immoral behavior and non-respect for human rights.
2. if justice is based mainly on revenge, the system may escalate violence out of control.

So it is certainly nor black-and-white.

View all my reviews

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2018

Obama puhuu progressiivisille järkeä

USA:n demokraattipuolue on menettänyt valkoisten enemmistön kannatuksen, mikä johti Trumpin ja republikaanipuolueen voittoon vaaleissa. Puolueella lienee jonkinlainen itsetutkiskelun paikka.

Barack Obama toteaa:

Democracy demands that we're able also to get inside the reality of people who are different than us so we can understand their point of view. Maybe we can change their minds, maybe they'll change ours. You can't do this if you just out of hand disregard what your opponent has to say from the start. 

And you can't do it if you insist that those who aren't like you because they are white or they are male, somehow there is no way they can understand what I'm feeling, that somehow they lack standing to speak on certain matters.

Samaan aikaan progressiivisten touhu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Quillette-lehti kertoo esimerkistä, miten Black Lives Matter -järjestön korkeassa asemassa oleva aktiivi toteaa, että valkoiset ovat ali-ihmisiä ja toivoo, että kykenisi olemaan tappamatta heitä. Progressiivinen lehdistö ymmärtää lausuntoa, koska mustat ovat kärsineet orjuudesta. Progressiivinen media USA:ssa on varmin tae sille, että Trump saa seuraavissakin vaaleissa valkoisten amerikkalaisten enemmistön äänen. 

Mutta kyse ei ole vain varsinaisesta vasemmistosta - Hillary Clintonin vaalikampanja puhui vain vähemmistöjen ongelmista. Todellisuudessa USA:ssa mm. mustien asema on viime aikoina oleellisesti parantunut - valkoisen työväenluokan taas dramaattisesti heikentynyt. Demokraatit ovat omilla toimillaan vieraannuttaneet suuren osan entisiä äänestäjiään. Demokraattiprofessori Mark Lilla totesi HS:n haastattelussa

"Yhdysvaltojen vasemmiston on lakattava keskittymästä identiteettipolitiikkaan eli seksuaalivähemmistöjen ja etnisten vähemmistöjen ongelmiin, jos se haluaa takaisin valtaan. Demokraattien pitää kääntää katseensa enemmistön tarpeisiin ja hyväksyä se, että kaikista ei koskaan tule yhtä poliittisesti korrekteja.Politiikassa on kyse toisten vakuuttamisesta, ei itseilmaisusta”, ...”Jos huutaa ’olen tässä, olen homo’, ei saa osakseen muuta kuin päänsilittelyä tai silmien pyörittelyä.”  ...Juuri tämä itseriittoisuus johti Lillan mielestä vasemmiston tappioon. Sen sijaan että opiskelijoita kehotettaisiin tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja etsimään kompromisseja, heitä rohkaistaan löytämään oma ainutlaatuinen identiteettiinsä, jota pitää varjella muiden arvostelulta, Lilla sanoo."

Evoluutiopsykologian professori Steve Pinker totesi myös, että poliittisen korrektiuden vaatimus on osaltaan johtanut Trumpin voittoon.

torstaina, kesäkuuta 21, 2018

Rantakieli

Liivinrannassa käynnin jälkeen olen miettinyt ilmiötä ranta ja rannan ihmisten kulttuuri. Liivinranta teki kauneudessaan ja surullisessa historiassaan minuun syvän vaikutuksen. Kuurin kynnäksessä käynti teki samanlaisen vaikutuksen. Paikka on kaunis, mutta alkuperäiset kielet ovat kadonneet ja asukkaat ajettu suurelta osin muualle.

Rannan "taloudellinen ekologia" on perinteisesti ollut erilainen kuin sisämaan. Rannan ihmisillä on omat elinkeinonsa ja omat taitonsa - erilaiset kuin sisämaan ihmiselle. Rannan ihminen kalastaa, käy kauppaa sisämaahan - myy kalaa ja ulkomailta tuotuja tuotteita - ja käy usein kauppaa pitkien matkojen päähän purjelaivoillaan.


Esimerkiksi Varsinais-Suomen Pyhämaan talonpojat viljelivät kivisiä peltojaan, kalastivat ja kävivät ulkomaankauppaa lukuisilla purjelaivoillaan ainakin silloin, kun lainsäädäntö sen salli, eikä kauppaa ollut rajoitettu erityisiin tapulikaupunkeihin.


Itämerellä on monta kielimuotoa, joita on puhuttu ensi sijassa rannalla. Kielet ovat 1900-luvulla pitkälti hävinneet. Häviämisen syy on ollut toisaalta sulautuminen isompiin kansoihin - toisaalta Neuvostoliiton aktiivinen likvidointipolitiikka. Rantakieli on muodostanut rannan ihmisen erityisen identiteetin. Mutta kieli edusti myös rannanihmisen avarampaa mieltä ja vapautta - se oli ja on uhka Venäjälle.


Itämeren rantakieliä ovat ainakin


1. Suomenruotsi, jota joskus rantaruotsiksi kutsutaan.


2. Rannarootsi eli Viron ruotsi.

3. Inkerinmaan toisen alkuperäiskansan ortodoksisten inkeroisten eli inkerikkojen kieli. (Kartassa tumman keltainen - vaaleampi keltainen on Inkerin suomi ja vihreä vatja.)



4. Liivi eli rantakieli. Wikipedian kielinäyte menee näin: Minā rõkāndõb rāndakīeldõ - Minä puhun rantakieltä (liiviä)



5. Kuurin kynnäksen latvia eli kuronia.



Osa yllämainituista kielistä on ollut aiemmin laajemmalle levinneitä, mutta niistä tuli jossain vaiheessa voittopuolisesti rantakieliä.


Esitän siis väitteen, että kieliä ei vain sattumalta puhuta juuri rannassa, vaan ne ovat levinneet ja niitä on ylläpidetty osana rannan taloudellista ekosysteemiä. Niillä on ollut rannanihmisille erityinen funktio. Siinäkin vaiheessa, kun inkeroisen puhujia oli enää muutama tuhat, neuvostoliittolaisessa kalastaja-laivassa saatettiin käyttää inkeroista työkielenä.


Ilmiö on tietysti yleisempi kuin vain rantaa koskeva. Usein vähemmistöt - uskonnolliset tai etniset - erikoistuvat tiettyihin ammatteihin. Juutalaiset ja Intian jainit tyyppiesimerkkeinä kauppiaista. Kyse ei kuitenkaan ole vain erikoistumisesta tiettyyn ammattiin, vaan ammatin vaatimukset ovat myös muovanneet uskontoa ja ylläpitäneet kieltä. Ortodoksijuutalaisuus ja jainilaisuus ovat luoneet voimakkaan luottamuksen kulttuurin, joka on mahdollistanut yhteistyön mm. timanttikaupassa.


PS. Pienen etsimisen jälkeen löysinkin tutkimuksen kielten ekologiasta. Jatkanpa siitä! Kielten diversiteetti on korkeimmillaan niillä alueilla missä geneettinenkin diversiteetti on korkeimmillaan. Missä luonto on monimuotoista, myös kielten monimuotoisuus vallitsee.



lauantaina, kesäkuuta 16, 2018

HS puhuu hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä Bowlesin ja Gintisin hengessä

Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Niskakangas puhuu asiaa sosiaaliturvasta:

"Hyvinvointivaltion tulevaisuuden suurin uhka on se, että se menettää kansalaisten silmissä oikeutuksensa.

Hyvinvointivaltio ei kestä ilman runsaita verotuloja, joita keskiluokka ja rikkaat helposti alkavat kyseenalaistaa. Olisi musertavaa, jos keskiluokka kokisi elättävänsä maksamillaan veroilla ihmisiä, jotka eivät edes halua elättää itseään.

Siksi työttömien pitäminen aktiivisena on tärkeä keino pitää yllä hyvinvointiyhteiskunnan oikeutusta. Työttömän aktiivisuus lähettää viestin silloinkin kun työhakemus on epätoivoinen tai koulutukseen on menty vastahakoisesti. Aktiivisuus kertoo, että kaikki tekevät jotain, kaikki osallistuvat.

Silloin veronmaksaja pysyy tyytyväisenä ja hyvinvointivaltio terveenä."

Vasemmistolaiset amerikkalaiset sosiaaliturvan tutkijat ja taloustieteilijät Samuel Bowles ja Herbert Gintis puhuivat samasta asiaa jo 90-luvulla.

Ihmiset ovat valmiita auttamaan jos tietävät että avun vastaanottajat ovat valmiita auttamaan itseään ja osallistumaan työhön yhteiseksi hyväksi. 

Bowlesin ja Gintisin mukaan suurin uhka sosiaaliturvalle on se, että ihmisen todellista luontoa ei ymmärretä ja romutetaan ihmisten halua auttaa köyhiä. Bowles ja Gintis käyttävät termiä Homo Reciprocans ihmisen luonnosta - eli siitä että ihminen on ns. vahvaa vastavuoroisuutta harjoittava laji. Ihminen auttaa mielellään niitä, jotka ovat köyhiä ilman omaa syytään tai ainakin pyrkivät parantamaan omaa asemaansa aktiivisesti ja jotka ovat valmiita tekemään työtä yhteiseksi hyväksi.

" In experiments and surveys people are not stingy, but their generosity is conditional. Moreover, they distinguish among the goods and services to be distributed, favoring those which meet basic needs, and among the recipients themselves, favoring those thought to be "deserving." Strong reciprocity and basic needs generosity better explain the motivations that undergird egalitarian politics than does unconditional altruism. By "strong reciprocity" we mean a propensity to cooperate and share with others similarly disposed, and a willingness to punish those who violate cooperative and other social norms--even when such sharing and punishing is personally costly. We call a person who acts this way Homo reciprocans. Homo reciprocans cares about the well-being of others and about the processes determining outcomes--whether they are fair, for example, or violate a social norm. He differs in this from the self-regarding and outcome-oriented Homo economicus. We see Homo reciprocans at work in Chicago's neighborhoods, in a recent study that documented a widespread willingness to intervene with co-residents to discourage truancy, public disorders, and antisocial behaviors, as well as the dramatic impact of this "collective efficacy" on community safety and amenities."

Bowles ja Gintis ovat kontribuoineet ihmisen yhteistyön tutkimukseen erittäin voimakkaasti tieteen eturivissä. Kansankokonaisuus on raportoinut heidän tutkimuksistaan useaan otteeseen. Tässä kirjoitukseni Sarastuksesta.

tiistaina, kesäkuuta 05, 2018

Suomalaisuuden portinvartija

Presidentti määritteli suomalaisuuden: Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.

Valtiomies Kyösti Kallio halusi päinvastoin yhdistää kansaa: Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä. 

Niinistö panee turvansa Putiniin siinä missä virolaiset NATO:on turvatakuisiin: Hän (presidentti Vladimir Putin) ei unohda ystäviään, jos häntä on kohdeltu kunnioittaen.

Niinistö on samanlainen lakeijaluonne kuin Halonen. Putiniin päin hän luottaa mielistelyn voimaan - alamaisiinsa suhtautumisessa hän luottaa taas toisaalta kyykyttämiseen ja toisaalta siihen, että massa ihailee johtajaa joka kyykyttää poliitikkoja ja niitä jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Massaihmiset jakavat Niinistön lakeijaluonteen, vaikka ovat kyykytys-mielistely-hierarkkiassa toki alemmalla tasolla.


sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2018

Vanha raha ei haise, mutta korkea ÄO haisee?

Quillettessa on Daniel Friedmanin mielenkiintoista pohdintaa siitä, miksi eliitille on edullista kritisoida ÄO-testien tai SAT-testien tulosten läpinäkyvyyttä. 

Juttu lähti liikkeelle siitä, kun Stefan Molyneux ehdotti ns. läppänä youtube-seuraajilleen, että työhakemukseen kannattaisi liittää ÄO- ja SAT-tulos. Asiasta noisi USA:n liberaalipiireissä some-raivo ja some-pilkka.



Friedman analysoi kysymystä minusta oikein. Mitä suurempi testitulosten läpinäkyvyys on ja mitä enemmän testituloksia käytetään työhönotossa ja opiskelijavalinnassa, sitä parempia työntekijöitä ja opiskelijoita saadaan. Kun sata vuotta sitten Yalen kaltaisiin huippuyliopistoihin otettiin vain Uuden Englannin tms. aristokraattisukujen jäseniä, valtava osa lahjakkaista ihmisistä jäi reserviin. SAT-tulosten käyttöönotto opiskelijavalinnossa ja stipendi-järjestelmä paransivat sittemmin tilannetta oleellisesti. Opiskelijoiden ÄO-tuloksetkin nousivat noin 110:stä useita kymmeniä pisteitä. 

Kun testitulosten arvoa on USA:ssa vähemmistöjen (lue afrikkalaisten ja latinojen - ei aasialaisten) suojelemisen nimissä pyritty vähättelemään ja ÄO-testien käyttö on jopa kielletty työhön otossa, rikas eliitti on itse asiassa saattanut ajaa pikemmin omien vähemmän lahjakkaitten perillistensä asiaa kuin vähemmistöjen etua. 

USA:ssa onkin viime aikoina ollut laajaa keskustelua siitä, miten rikkaat pääsevät taas rahalla huippuyliopistoihin - kuten 100 vuotta sitten.

Daniel Golden won the Pulitzer Prize in 2004 for reporting on college admissions for the Wall Street Journal, and he explains how these systems work in his excellent 2006 book The Price of Admission. In addition to the widely-discussed practice of using lower admissions cutoffs for underrepresented minorities, the most prestigious colleges in the country also use lower academic criteria to admit students who are legacies — the children or grandchildren of alumni, and students who can participate in athletics. And, while admissions officials flatly denied this on the record, Golden makes a strong anecdotal case that the admissions standards can bend much further for the children of the very rich and the very powerful.
He found cases where administrators who focused on cultivating donors, attempted to exert pressure on admissions committees on behalf of certain applicants. Or found sports teams to slot favored candidates onto, in order to get them the benefit of lower admissions criteria for athletes. And certain special cases got very special treatment.
Before he married Ivanka Trump and became a top adviser to the President, Jared Kushner was well-known for the rumors surrounding the circumstances of his admission to Harvard. Jared’s father, Charles, a New Jersey real-estate developer, donated $2.5 million to the college shortly before Jared applied. Officials at Jared’s high school told Goldent hat they were shocked he got in; his transcripts and test scores were unremarkable. And they were especially disappointed that he was admitted while his high-school classmates who were better-qualified on the merits got rejected.  
Kushner’s story is famous, but not unusual; Golden obtained a list of elite Harvard donors and found that most of them had gotten their kids admitted. And recent admissions data shows that nearly a third of the students admitted to Harvard are legacies.
Friedman mainitsee erityisesti sen seikan, että siinä missä korkean ÄO-tuloksen mainitseminen työhaastattelussa, työhakemuksessa, sosiaalisessa mediassa tai smalltalkissa mielletään tabuksi, eliittiyliopistossa suoritettu tutkinto ei ole tabu. ÄO:n mainitseminenhan on lähes rasismia, koska ÄO-testeissä on muka kulttuurinen bias, joka parantaa valkoisten tuloksia mustiin mutta kumma kyllä ei aasialaisiin nähden.

Vanha raha ei haise, mutta korkea ÄO ja uusi raha muka haisevat. 

Ei ole ensimmäinen kerta kun eliitti on nostamalla lukukausimaksuja tai vähentämällä testitulosten merkitystä yrittänyt vaikuttaa sisäänottoihin. 20-30-luvulla maksuja nostettiin ja juutalaisten osuutta opiskelijoista vähennettiin mm. Harvardissa 23%:ista 12%:iin erityisillä kiintiöillä - samaan tapaan kuin nyt aasialaisten osuutta alennetaan affirmative action -mekanismilla. (Lähde Peter Turchin, Ages of Discord.)