lauantaina, joulukuuta 08, 2018

Erätappio asevelvollisuudelle hovissa

Asevelvollisuus kohtasi erätappion hovioikeudessa, mutta taistelu jatkuu.

HELSINGIN hovioikeus ei näytä ottavan enää käsittelyynsä totaalikieltäytyjien vapauttamisratkaisuja. Hovioikeus hylkäsi perjantaina kolme syyttäjän jatkokäsittelyhakemusta.

Siten kolmen totaalikieltäytyjän saamat vapauttavat käräjätuomiot jäävät voimaan. Se tukee entisestään tilannetta, että ase- ja siviilipalveluksesta voi nyt kieltäytyä vakaumuksen perusteella ilman rangaistusta.

Kaikki kolme miestä kieltäytyivät suorittamasta siviilipalvelusta pasifistisista syistä. Syyttäjä oli vaatinut heidän tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen tai valvontarangaistukseen.


Asevelvollisuudesta olen aiemmin kirjoittanut laajemmin mm. tässä.

Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista. 

Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tuottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.

Toisen argumentin mukaan "vakaumuksen" takia kieltäytymistä ei saisi sivistysvaltiossa rangaista. Kansankokonaisuus näkee asian niin, että se miten vapaamatkustajat jälkirationalisoivat oman vapaamatkustamisensa "vakaumuksia" konstruoimalla ei ole kansanyhteisön huoli. Se mikä on sosiaalisesti konstruoitu on sosiaalisesti dekonstruoitavissa. Yhteisön moraali muuttuu ja totaalikieltytymisen esittäminen moraalisena ratkaisuna on dekonstruoitavissa tilanteessa, missä Venäjä uhkaa naapurimaitaan. Moraali vaatii miestä puolustamaan kansakuntaa, eikä luikkimista käpykaartiin.

Viime aikoina on ollut muodikasta esittää vapaamatkustaminen "vakaumuksena" - on sitten kyse laumaimmuniteetin tuottamisesta (rokotukset) tai asevelvollisuudesta. Tällainen ajattelu on murrettava.

Kolmannen argumentin mukaan miesten asevelvollisuus on tasa-arvon idean vastainen. Naiset on vapautettu asevelvollisuudesta mutta miehet ei. Kansankokonaisuuden vasta-argumentti on sama kuin argumentin yksi osalta. Vaikka tasa-arvo onkin tärkeä päämäärä a) ihmisoikeus-näkökulmasta ja kansankoheesion kannalta, se on kuitenkin vain yksi päämäärä muiden joukossa. Tasa-arvoa tai muita ihmisoikeuksia ei ole olemassa ilman erillisyyttä Venäjästä. Erilaisten päämäärien (tasa-arvo, yksilön vapaus, itsenäisyys) välillä on aina konflikteja. Tasa-arvo on toki nykydiskurssissa tärkeä asia, mutta sen ylipainottamisessa on ns. mopo lähtenyt jo käsistä.

Vaatiessaan tässä asiassa tasa-arvoa miehille, "miesliike" implisiittisesti toteaa, että mies on vain nainen jolla on munat, eikä kansanyhteisöä muodostava ja suojeleva sukupuoli.

7 kommenttia:

Jori Kostiainen kirjoitti...

Pidän hyvänä sitä, että Suomessa on siviilipalvelusmahdollisuus. Yksi syy siihen mikä tekee Suomesta puolustettavan arvoisen.

Pakotettu asevelvollisuus kaikille on mielestäni, kyllä-tiedät-millaisten valtioiden repertuaaria.

Nykytilanne tosin sisältää sen mahdollisuuden, että kovin moni valitsee/valitsisi sivarin. Teoriassa on siis mahdollisuus, että Suomelta loppuisivat puolustajat kesken.

Katson näin että ainoa keino edistää maanpuolustusta on tehdä Suomi puolustettavan arvoiseksi kaikille kansalaisille ja edistää kansan yhtenäisyyttä ja moraalia.

Talvisodassa Suomea puolustivat lähes kaikki, koska kaikki tiesivät miten voisi käydä. Erilaiset yksilönvapaudesta kumpuavat poikkeumat olivat harvinaisuuksia vaikka niitäkin oli.

SUMMA SUMMARUM

Olisi siis pyrittävä luomaan maanpuolustuksen ympärille koko kansan kattava myönteinen ilmapiiri ja henki. Tämä edellyttää myöskin kansan yhtenäisyyttä. Tätä ei tänäpäivänä ihan helposti luoda.

Jori Kostiainen kirjoitti...

Kirjoitin erään kerran US Puheenvuorossa että Suomelle on saatava ammattiarmeijayksikkö. Tämä siksi ettei Venäjälläkään ole pelkästään varusmiehiä riveissä.

Sittemmin Suomeen on perustettu 200-400-500(?) hengen vahvuinen valmiusyhtymä Krimin kaltaisten tilanteiden varalta. Tämä kaiketi pitkälti varsin asiallisen puolustusministerimme ansiosta, vaikka siinä taitavat olla mukana myös muut viranomaiset.

Hyvä niin. Itse pidän kovin huonona sitä että Suomen armeija on vielä tänäpäivänä järjestetty Ruotsin kuninkaan aikaisen ruotujakolaitoksen pohjalta jossa jokainen palvelee.

Kaikki eivät sovellu armeijaan ja nykyaikainen sodankäynti vaatii ammattilaisia myös rivimiehiksi. Ammattiarmeija toimii Irlannissa ja joissain pienissä Itä-Euroopan maissa. Miksi näin ei myös Suomessa? Vai olenko tässä jonkinlainen epäisänmaallinen haihattelija?

Siviilipalvelusta pidän hyvänä sen vuoksi että pakotettu asepalvelus kaikille kansalaisille on ollut lähinnä tietynlaisten maiden repertuaaria. Hyvä näin että Suomessa on tällainen mahdollisuus kaikille niille joita omatunto kolkuttaa. Samalla tämän pitäisi poistaa pasifismitapaukset mutta ei näköjään poista.

Kirjoitan näitä SavPr/UtJr pohjalta ja joitain MPK:n kursseja käyneenä, joten ihan ummikko en näissä asioissa ole.

Jukka Aakula kirjoitti...

"Pidän hyvänä sitä, että Suomessa on siviilipalvelusmahdollisuus. Yksi syy siihen mikä tekee Suomesta puolustettavan arvoisen."

Ymmärrän pointin. Yksilön vapauksien ja velvollisuuksien välillä on aina ristiriita ja niiden ristiriitojen hallinta on taitolaji. Minulla ei ole mitään lopullista vastausta tähän.

Minusta on kuitenkin kiusallista että varsinkin vihreässä propagandassa siviilipalveluksesta on tehty moraalinen ratkaisu. Että on jotenkin moraalisesti arvokasta kieltäytyä tappamasta. Ymmärrän kyllä tuonkin pointin mutta en oikein hyväksy.

Minusta moraalisesti kestävä ratkaisu on pienen maan kansalaiselle nimenomaan suorittaa asevelvollisuus ja puolustaa naisia, lapsia ja koko maata. Isoissa maissa, joita ei kukaan oikeasti uhkaa, asia on aivan toinen.

Toisaalta Saksan kaltaisessa maassa siviilipalvelus on nimenomaan haluttomuutta puolustaa toisia Euroopan maita Venäjää vastaan ja näyttäytyy minusta tyypilliseltä saksalaiselta omahyväisyydeltä puettuna pasifismin kaapuun.

Jukka Aakula kirjoitti...

Anteeksi hidas kommentin käsittelu.

Jori Kostiainen kirjoitti...

Mielestäni Suomen malli on toiminut (asepalvelus/siviilipalvelus). Se tarjoaa vaihtoehdon myöskin niille joita omatunto kolkuttaa.

Raamatussa VT:n puolella on kohta ettei sotaan tule ottaa henkilöä joka ei sinne halua. Väkisin ei tulisi ketään pakottaa.

Sen sijaan kansa tulisi pitää yhtenäisenä ja Suomi puolustettavan arvoisena kaikille ihmisille. Olisi löydettävä talvisodan henki uudelleen ja terve kansallinen ylpeydentunto.

Siten näin että niin mummo kuin nuorikin voisi sanoa vihollisen uhatessa että tehän ette tänne tule ja että täältä pesee.

Jonkinlainen vasemmistolainen narratiivi siitä että normikansalainen puolustaa vain omistavan luokan etuja olisi murrettava ja tehtävä maanpuolustuksesta jokaisen kansalaisen asia.

Itse törmäsin 2014 lyhyessä Suojeluskuntien uudelleenperustamishankkeessa siihen että ne ovat fasistisia ja kansaa jakavia.

Siten nykyään on tyytyminen pienen mittakaavan maanpuolustukseen Puolustusvoimien maakuntakomppanioiden, MPK:n ja reserviläistoiminnan muodossa, sen sijaan että koko kansan kattava ratkaisu olisi olemassa.

Suojeluskuntahan oli aikanaan Suomen suurin kansalaisjärjestö 130 000+ jäsenellään. Nykyinen vapaaehtoinen maanpuolustus on kuin muisto vain tästä ajasta.

Saa nähdä päästäänkö Suomessa ikinä samaan enää.

Jori Kostiainen kirjoitti...

Nostan itse hattua niille jotka huolehtivat Suomen ammattimaisesta puolustamisesta. Lähtökohtaisesti tässä joukossa on sellaista väkeä joka pärjää hyvin myös siviilissä ja jolla on hyvät arvot ja asenteet. Mm. Kiinassahan armeija on mukana monella siviilialalla ja armeijan upseerit ovat haluttuja työelämässä.

Puolustuksessa ei ole mitään pahaa niin kauan kun se on puolustuksellista. Tämä politiikka mm. Suomessa on hyväksytty.

Eniten puolustushenkeä syö kaiketi yksilökeskeinen mukavuudenhalu, vasemmistolainen narratiivi armeijasta vain pääoman puolustajana ja myös äitien asenne siitä että miten pojille käy.

Suomesta puuttuu tällä hetkellä kansan keskuudesta sellainen asenne jossa 'service personel' olisi kunnioitettu kansan ja poliitikkojen parissa kuten Amerikassa.

Joskus meinaa itselle tulla itku kurkkuun kun ainoa huolenaihe suomalaisella tuntuu olevan huomisen sää tai kaupan tarjoukset.

Tämä kertoo samalla siitä millaista "yötä" elämme kansallisessa itsetunnossa parhaillaan.

Mm. Ukrainassa veteraaneja arvostettaneen aivan toisella tavalla.

Jori Kostiainen kirjoitti...

On vielä mielenkiintoista se pointti miten Suomessa vapaakirkot ja tietyt herätyskristilliset piirit suhtautuvat asepalvelukseen (yleensä kielteisesti).

Kuitenkin asepalvelus opettaa mielestäni kantapään kautta miten ikävää ja järjetöntä sota on.

Sodassa myös moni ihminen on tullut uskoon kun hengen lähtö on ollut lähellä/mahdollinen.

Samoin Raamattu kertoo että on aikansa kaikella, sodalla ja rauhalla (Saarnaaja).

Lisäksi Raamatussa on esimerkki uskovasta sotilaasta, sadanpäämiehestä evankeliumissa ja Korneliuksesta apostolien teoissa. Näistä molemmat ovat toimineet laillisen esivallan ohjauksessa joka saa kantaa miekkaa (harjoittaa voimatoimia).

Samalla jätetään huomiotta asioita että järkevästi johdettu sotatoimi voi kääntää tietyn maan ihmisten kohtaloiden suunnan kuten vaikka Afghanistanissa.

Kansankirkossa ja sotilaspastoreiden parissa suhtautuminen näihin asioihin on yleensä ollut pragmaattisempaa.

Lisäksi oli saksalaisia sotilaita toisessa maailmansodassa jotka ihmettelivät sitä miten ystävällisiä britit olivat heille. Kerrotaan brittisotilaan vastanneen että "me emme ole barbaareja".

Tietysti on aivan eri asia jos kyseessä on hyökkäyssota valloitustarkoituksessa. Tämä esim. Saksan hyökkäyssodat ja Irakin hyökkääminen Kuwaitiin.

Mm. kirkkoisä Augustinus puolusti ns. oikeutettua sotaa, puolustussotaa.

SUMMA SUMMARUM

Kuitenkin on hyvä että Suomessa on siviilipalvelusmahdollisuus. Tämän pitäisi riittää kaikkiin omantunnon ja pasifismitapauksiin niin että ne palvelevat myös yhteiskuntaa kuten niiden pitäisi. -Problem solved