tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Loinen vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja kulttuuriin?

Olen pitkään ajatellut, että kotieläimen ja ihmisen suhde on paljon monisyisempi kuin vain se, että ihminen on kesyttänyt eläimiä hyödyntääkseen niitä omiin tarpeisiinsa. Siinä missä varsinkin koira (mutta myös esimerkiksi lehmä) leimautuu ihmiseen, myös ihminen saattaa leimautua koiraan. Koira ja ihminen ovat eläneet niin kauan yhdessä, että koiran läsnäolo on todennäköisesti vaikuttanut ihmisen evoluution tavalla tai toisella. (Samalla lailla on vaikuttanut moni muukin kulttuurinen ilmiö kuten maitokarjan pito. Jousipyssyn keksiminen on vähentänyt voiman ja statuksen välistä positiivista korrelaatiota dramaattisesti.)

Tämän päiväisen HS:n Tiede-sivu antoi esimerkin siitä, miten kissan läsnäolo vaikuttaa ihmiseen potenttiialisesti hyvinkin voimakkaasti:

Kissojen loinen, Toxoplasma gondii, käyttää väli-isäntänään jyrsijöitä ja ohjailee niiden käyttäytymistä. Siinä missä normaali jyrsijä on pelokas ja pysyttelee suojassa, toksoplasman infektoima yksilö vaeltelee ympäriinsä ja on varomaton. Loinen muokkaa jyrsijän pelkoreaktion uuteen uskoon siten, että se kavahtaa edelleen normaaleja pelotteita, kuten kärpän tai koiran hajua, mutta ei enää kissan hajua. Päinvastoin, se jopa etsiytyy kissanpissan hajua kohti ja jää nopeasti kissan saaliiksi. Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien.

Puolessa maailman väestössä on toksoplasman vasta-ainetta eli he ovat jossain vaiheessa joutuneet loiselle alttiiksi.

HS jatkaa:

Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien. Terveelle aikuiselle se ei yleensä aiheuta oireita, mutta tartunnan jälkeen se voi jäädä piileväksi kystaksi aivoihin.Monet tutkijat kysyvät nyt, voisiko toksoplasma vaikuttaa myös ihmisen käyttäytymiseen? Tästä on saatu mielenkiintoisia viitteitä. Ratkaisevat tutkimukset tosin puuttuvat.

Vuonna 2009 brittitutkijat lukivat toksoplasman genomin ja löysivät sieltä kaksi odottamatonta geeniä. Ne tuottivat entsyymejä, joita tarvitaan dopamiinin tuottamiseen. Löytö oli odottamaton, koska dopamiinia on vain eläimillä, joilla on keskushermosto, mutta toksoplasma on yksisoluinen. Oli siis ilmeistä, että loinen käyttää entsyymejä isäntänä dopamiinijärjestelmän muuttamiseen. Jos loinen muuttaa isäntänsä käyttäytymistä peukaloimalla sen dopamiinin tuotantoa, miksi se ei voisi vaikuttaa myös ihmisen dopamiinijärjestelmään, joka on pitkälti samanlainen?

Näyttö toksoplasman vaikutuksesta ihmisen käyttäytymiseen on hajanainen mutta kiinnostava. Jo 1950-luvulta lähtien toksoplasma on yhdistetty skitsofreniaan. Skitsofreniaa sairastavilla on toksoplasman vasta-aineita 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin terveellä verrokkiväestöllä. Yhteys skitsofreniaan palautuu dopamiiniin, sillä skitsofreniassa potilaan dopamiinijärjestelmä poikkeaa normaalista. On siis mahdollista, että loisinfektio saisi joidenkin ihmisten dopamiinit pahasti raiteiltaan. Seurauksena olisi skitsofrenia. On myös huomattu, että skitsofrenian hoidossa käytetty antipsykootti, haloperidoli, estää toksoplasman toimintaa. Jos sitä annetaan infektoiduille jyrsijöille, niiden pelko kissoja kohtaan palaa.

Toksoplasman infektoimat ihmiset joutuvat muita todennäköisemmin auto-onnettomuuksiin. Tšekissä tutkittin heitä. Ihmisillä, jotka joutuivat auto-onnettomuuteen, on kolme tai kuusi kertaa todennäköisemmin toksoplasman vasta-aineita kuin samalla alueella elävällä väestöllä, jotka eivät olleet osapuolina auto-onnettomuudessa. Turkkilaiset tutkijat toistivat tutkimuksen samanlaisin tuloksin. Ilmiö saattaa selittyä sillä, että toksoplasma hidastaisi ihmisen reaktionopeutta. Yksi kiinnostavista toksoplasmoosiin liitetyistä väitteistä koskee sen vaikutuksia persoonallisuuteen. Asiaa tutkineen parasitologi Jaroslav Flegrin mukaan toksoplasman infektoimat miehet ovat keskimäärin neuroottisempia, epävarmempia ja epäluuloisempia kuin terveet verrokit. He ovat myös haluttomia tutustumaan uusiin asioihin. Naisilla vaikutus oli päinvastainen. Infektoidut naiset olivat keskimäärin avoimempia ja suvaitsevaisempia kuin verrokit.

Kalifornian yliopiston tutkija Kevin Lafferty on esittänyt, että toksoplasma voisi olla osatekijänä jopa kokonaisten kulttuurien "luonteessa". Lafferty keräsi kirjallisuudesta tietoja neurotismin yleisyydestä 39 eri maassa. Hän vertaili niitä toksoplasman yleisyyteen niiden väestössä. Aineisto osoitti, että neuroottiset piirteet olivat yleisempiä siellä, missä myös toksoplasman esiintyvyys oli korkea. Esimerkiksi flegmaattisessa Englannissa toksoplasman esiintyvyys väestössä on vain 6,6 prosenttia, mutta kuumaverisessä Ranskassa peräti 45 prosenttia.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaan onko toxoplasma gondii sittenkään ainoa 'retro' viirus joka harrastaa yksilöiden ja parviolentojen käytöksen modulointia ? Mitä jos kysymys on enemmän siitä että juuri toxoplasma gondiita on tutkittu ensimmäisenä ja eniten, koska sen pelättiin aiheuttavan yleisemminkin toxoplasmoosia ? Ja onhan meissä terveinä ollessamme muutama sata grammaa kaiken maailman vierailevia kymmeniä (vähintään) erisorttisia mikrobi ja viraali parvia... onko jokaisella oma pieni taipumusmodulaationsa ?

Jukka kirjoitti...

Tämän loisen vaikutus käyttäytymiseen ihmisellä on toki vielä aika avoin kysymys. Mutta tästä aukeaa kuitenkin mielenkiintoisia lisäkysymyksiä populaatioiden käytttäytymiseroihin liittyen. Erojen on ajateltu riippuvan osin biologisesta perimästä, osin kasvuympäristöstä ja kultturista ja osin vallitsevista tasapainotiloista (vallitsevat normit). Tässä tulisi siis mukaan uusi tekijä.

Sammalkieli kirjoitti...

Minusta taas on paljon mielenkiintoisempaa tarkastella sitä tosiseikkaa, että kapitalistinen elämäntapa lisää sydänkohtauksen riskiä jopa lähes kymmenkertaiseksi tervehenkiseen (sic) kollektivistiseen elämäntapaan verrattuna.(Lähde: Triandis, Harry C. - Culture and Social Behavior, s. 44.)

Kapitalismi on sairaus.

Aakke / Miltton kirjoitti...

@ Sammalkieli

Vasemmistolainen ei näköjään petä tälläkään kertaa. Vasta kun kerkesin Ruukinmatruunaa kommentoimasta, on toinen vasemmistolainen täydessä vauhdissa täällä.

Kapitalismin kritiikki ahdetaan joka aiheeseen.

(Lähde: Triandis, Harry C. - Culture and Social Behavior, s. 44.)

Yllättäen kyseessä on valtion rahoilla elävä yliopistotutkija, joka on kekkaloinut 60-70-luvuilla vasemmistopiireissä.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni T. Gondiin vasta-aineita on jossakin tutkimuksessa löydetty myös paljon nimenomaan moottoripyöräonnettomuuksissa kuolleilta. Siitä on jo aikaa kun luin tuosta, mutta siinä spekuloitiin myös sillä mahdollisuudella, että loinen altistaa riskikäyttäytymiselle (ostanpa moottoripyörän ja nopeusrajoituksethan eivät kokse minua) ja liikenneonnettomuuksiin joutuminen johtuisi tästä, ei reaktionopeuden pienenemisestä.

Tuo on toki voinut tarkentua, pitäisi taas katsoa kun tänäkin vuonna on silmiin sattunut pari tiedeuutista aiheesta.

Herja

Tiedemies kirjoitti...

Olen miettinyt, johtuuko joidenkin ihmisten liki patologinen koiraviha t. gondiista. Ainakin se oman anekdotaalisen todistusaineistoni puitteissa näyttäisi esiintyvän usein yhdessä niiden piirteiden kanssa, jotka liitetään tässä t. gondiin tartuntaan.

Todennäköisesti käyttäytymismuutosten voimakkuus riippuu myös siitä, onko tartunnan saanut lapsena vai aikuisena. Tällaisen vaikutuksen luulisi olevan helpompi puuttua kehittyviin kuin valmiisiin kytkentöihin aivoissa. Siinä mielessä tämä olisi vain yksi kasvuympäristön tekijä. Tämä olisi mielenkiintoista selvittää.

On toki mahdollista, että käyttäytymiseen vaikuttavia mikroeliöitä tai viruksia on muitakin, ja että niiden vaikutus voi olla merkittäväkin. t. gondii on alunperin käsittääkseni kehittänyt tämän ominaisuuden rottien käyttäytymistä säätelemään, koska sen pääasiallinen sykli kulkee kissan ulosteista rottiin ja rotista kissoihin, muokkaamalla infektoitua rottaa niin, että tämä hakeutuu kissan ulosteiden ja virtsan läheisyyteen, eliön lisääntyminen tehostuu.

Loiseliöllä pitää ehkä olla tällainen koevolutiivinen paine, jotta sille olisi mielekästä kehittyä tällainen ominaisuus. Tässä on sekin mielenkiintoinen asia, että gondii voi näin välillisesti olla koevolutiivisessa suhteessa ihmiseen, koska se saa ihmisen pitämään kissoista, ja toisaalta rotilla ja muilla jyrsijöillä ja ihmisellä on eräänlainen loissuhde. Saamalla ihmiset ympäröimään itsensä kissoilla, gondii ikäänkuin muokkaa omaa ympäristöään, vähän samaan tapaan kuin ihmiset hakkaavat metsiä laidumaiksi.

Jukka kirjoitti...

On toki mahdollista, että käyttäytymiseen vaikuttavia mikroeliöitä tai viruksia on muitakin,

Muurahaisissa on loinen joka saa muurahaisen kiipeämään ruohon "latvaan". Muut muurahaiset menevät yöksi pesään, tartunnan saanut tekee noin.

Lehmä syö sitten ruohoa ja loinen joutuu sitä kautta lehmän mahaan missä lisääntyy.

Tiedemies kirjoitti...

Viittasin siis muihin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaviin loisiin. Muurahaisen loinen ehkä ei yhtä herkästi adaptoidu ihmisen hermostoon.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Radiolabin parin vuoden takaista ohjelmaa.