HS: Baltian etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajattelun

HS analysoi tänään Baltiaa pääkirjoituksessaan. Sen menestystä ja ongelmia.

...Kaikki Baltian maat ovat pohjoismaisesta näkökulmasta kovanpuoleisia markkinatalouksia. Sosiaalimenojen osuus bkt:sta on niissä EU:n pienimpiä.

Viime vuosien talouskriisi pudotti Baltian taloudet syvälle, mutta kaikki kolme nousivat alhosta nopeasti. Elpyminen saavutettiin jyrkillä menoleikkauksilla, jotka koskivat kipeästi suurta osaa väestöstä.

Virolaisselvityksessä tätä uhrivalmiutta selitetään paitsi ay-liikkeen ja muun kansalaisyhteiskunnan heikkoudella myös neuvostomenneisyydellä.

Kun oman kansan olemassaolo oli vielä äskettäin uhattuna, virolaisilla, latvialaisilla ja liettualaisilla on valtioihinsa tunneperäisempi suhde kuin länsieurooppalaisilla omiinsa. Talouskriisissä heräsi siksi eräänlainen kollektiivinen puolustustahto.

Sosiaaliturvan heikkous ja tuloerojen kasvu on selvityksen mukaan ehkä hyväksytty Baltiassa senkin vuoksi, että väestön etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajatteluun kuuluvan laajan solidaarisuuden syntymistä.

Aineellisen turvattomuuden tunne ei ole silti jäänyt seurauksitta. Se on yksi syy pieneen syntyvyyteen ja maastamuuttoon, jotka ovat vähentäneet Baltian maiden väkilukua noin puolellatoista miljoonalla uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Menestystarinaan sisältyy sen vuoksi ristiriita. Vahva kansallistunto ei olekaan riittävästi suojellut kansan etua. Väen väheneminen varjostaa kolmen ennestäänkin pienen kansan tulevaisuutta, koska vaarassa on niiden kyky säilyttää kielensä ja kulttuurinsa.

Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa. HS on siis samoilla linjoilla kuin Kansankokonaisuus. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu yhteiskunnan sisäiseen solidaarisuuteen kuten HS väittää. Se voidaan menettää montaa kautta. Etninen jakautumisen nopea kasvu on vain yksi vaihtoehto. Hyvinvointivaltion solidaarisuus menetetään ilmeisesti vääjäämättä ainakin hiljalleen, vaikka nopeaa putoamista (niin kuin Baltiassa neuvostojärjestelmän aikana) ei tapahtuisikaan. Solidaarisuus voi palata todennäköisesti vain jonkinlaisen syvän kriisin kautta. Tällaista kriisiä ei kannata toivoa - talvisota kyllä vahvisti solidaarisuutta mutta haitat olivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat.

Ihmiset tarvitsevat turvaverkkoja, jotka perustuvat jonkinasteiseen solidaarisuuteen. Muuten käy niin kuin HS kuvaa Baltiassa tapahtuneen. Mutta turvaverkkojen syntyyn ei tarvita (välttämättä) mitään hyvivointiyhteiskuntaa - ei ainakaan heikkoa ja tehotonta hyvinvointiyhteiskuntaa.