30-luvun Saksa, modernisaatiokritiikki ja Putinin Venäjä

Modernisaatio alkoi kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richerssonin mukaan levitä Eurooppaan 1800-luvulla alkaen Ranskasta ja Englannista. Yksilökeskeisyys korvasi kollektiivisuuden, demokraattiset arvot korvasivat autoritäärisyyden ja pieni lapsiluku korvasi suurpeheet. Modernisaation leviäminen Saksaan kuitenkin viivästyi 20-40-luvulle asti.

Modernisaatio alkoi edetä Weimarin tasavallan aikana Saksaankin, mutta kansan keskuudessa modernisaatio - esimerkiksi demokratia - koettiin ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden aatteeksi. Saksalaiset kokivat että demokratia oli heille pakolla annettu vieras ja vihamielinen elementti.

Suuri osa sivistyneistöä asettui modernismia, demokratiaa, valistusta ja liberalismia vastaan - varsinkin ns. konservatiivinen vallankumous. Saksan sivistyneistö kritsoi amerikkalaisten materialismia ja amerikkalaisen kulttuurin hengettömyyttä.

Sotakorvausten ankaruus ja Rheininmaan miehitys lisäsivät vihaa voittajavaltioita ja sitä mukaa kaikkea länsimaista kohtaan. Weimarin tasavallassa johdossa olleet demokratiaan sitoutuneet keskiryhmät alettiin kokea voittajavaltioitten vasalleiksi. Semminkin kun keskiryhmät epäonnistuivat saamaan sotakorvauksia alennettua - vaikka mm. ulkoministeri Gustav Stresemann teki kaikkensa sotakorvausten alentamiseksi ja pyrki samalla hyviin suhteisiin Saksan entisten ja tulevien vihollisten kanssa.

Kansallissosialistit tarttuivat tähän tilanteeseen ja ottivat vallan. Hitlerin vallan alkuaika oli Saksassa toivon aikaa. Ingmar Bergman kuvaa muistelmissaan miten toiveikas 30-luvun keskivaiheen Saksa oli vaihto-oppilaan silmin. Ainoa varjo oli koulussa usein toistuva ilmaisu "von den Juden vergiftet" - juutalaisuuden myrkyttämä. Käsitettä käytettiin kaiken rappion ja pahuuden selittämiseen.

Venäjällä on eletty koko 90-luku hävityn kylmän sodan ja Neuvostoliiton romahtamisen aikaa. Markkinatalousjärjestelmä tuotiin Venäjälle ulkoa läntisten talousteoreetikkojen ohjeitten mukaan. Markkinatalousjärjestelmä on Venäjällä merkinnyt tuloerojen nopeaa jyrkkenemistä ja kansalaisvarallisuuuden siirtymistä pienen oligarkiluokan haltuun. Samalla kun kolhoosit lopetettiin ja valtion omistamat tehtaat siirtyivät oligarkeille, kolhooosien ja tehtaitten ylläpitämät palvelut (koulut, terveydenhuolto, vapaa-ajantoiminta) romahtivat. Yhteiskunnan rajoitettu yhteisöllisyys korvautui markkinatalouden raaimmalla muodolla. Monet Neuvostoliiton osat itsenäistyivät - Venäjän suuruus romahti ja samalla venäläisten ylpeys.

Putin on nyt antanut venäläisille ainakin toivon kipinän - samaan tapaan kuin Hitler 30-luvun Saksassa. Putin on luomassa uudelleen Venäjän suuruutta. Häntä tukee tässä se osa sivistyneistöä ja se osa venäläistä perinnettä (esim. Dostojevski) joka on aina halunnut nähdä Venäjän erilaisena - pyhempänä - kuin materialistinen länsi. Siis se osa venäläistä perinnettä joka vihaa modernisaatiota.

Saksa ja Venäjä ovat aiheuttaneet paljon murhetta Euroopalle. Samalla ne ovat olleet tavallaan mielenkiintoisempia, elävämpiä - todellista verta ja lihaa - kuin esimerkiksi moderni Ranska, Britannia tai USA. Itse olen aina lukenut mieluummin Dostojevskia ja Thomas tai Klaus Mannia kuin ranskalaisia tai anglosaksisia kirjailijoita.

Mikä oli opetus ? No ilmeisesti se että ongelmia on taas odotettavissa - tällä kertaa Venäjän suunnalta. Saksa ei enää ole vaarallinen, henkevä, mielenkiintoinen eikä verta ja lihaa. Saksa on vanha, niljakas, kulunut ja mielenkiinnoton.