sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Vapaus vai tehokkuus

En kiistä, että vapauden eli yksilön autonomian lisääminen on tärkeä yhteiskunnallinen päämäärä. Yksilön autonomian rajoittaminen esimerkiksi
  • kieltämällä abortti

  • kieltämällä homoseksuaaliset suhteet

  • kieltämällä avioerot tai

  • kieltämällä oikeus perustaa yksityinen yritys ja hyötyä yrityksen voitosta
aiheuttaisi monelle yksilölle suhteetonta kärsimystä. (Ottamatta siis tässä vaiheessa kantaa kyseisten kieltojen muuhun mielekkyyteen (mahdollisiin positiivisiin vaikutuksiin).)

Yhtä selvää on kuitenkin, että on olemassa muitakin arvoja kuin yksilön mahdollisimman laaja negatiivinen vapaus.

Lukumääräneutraalien avioliittojen eli moniavioisuuden kieltämistä voi hyvin perustella sillä, että yhteiskunnan tehokkuus on oleellisesti alempi kuin yksiavioisissa yhteiskunnissa:

  • lapsiin kohdistuva väkivalta on moninkertaista perheissä joissa on isä- ja äitipuoli riiippumatta siitä onko yhteiskunta varsinaisesti moniavioinen vai ei

  • rikollisuus on selkeästi runsaampaa maissa missä osa miehistä jää avioliittomarkkinoiden ulkopuolelle esimerkiksi siksi että osalla muista miehistä on useampi vaimo

  • perheen sisäinen koheesio (yhteistyökyky) on oleellisesti alhaisempaa moniavioisessa perheessä, kun taas mustasukkaisuus, väkivalta ja naisten väliset riidat ovat vallitsevia

  • moniavioisuus lisää miesten välistä seksuaalista kilpailua, mikä tutkimusten mukaan laskee miesten panostamista lapsiin ja tuottavaan taloudelliseen toimintaan. Moniavioisissa yhteiskunnissa kansantuote on oleellisesti alhaisempi kuin yksiavioisissa.
Näyttö yllä oleville väitteille on varsin vahvaa. Katso myös tiedetoimittaja Marko Hamilon bloggaus aiheesta. Jo aiemmin on osoitettu, että kaikkien perheen jäsenten stressitaso on korkeampi moniavioisissa perheissä kuin yksiavioisissa ja lasten kuolleisuus onnnettomuuksiin on dramaattisesti suurempaa kun toinen biologisista vanhemmista on korvattu isäpuolella tai äitipuolella.

In Africa, diverse studies show that, relative to children from monogamous households, children from polygynous household risk diminished nutritional status, poorer health outcomes and elevated mortality.Table 1 shows that both infant and child mortality in HPCs are roughly twice that of CMCs. Much work
supports this view [78–81]. Using data from 22 subSaharan African countries, Omariba & Boyle [80] found that children in polygynous families were 24.4 per cent more likely to die compared with children in monogamous families. Similarly, a study of six West African countries found that infants in polygynous families had a substantially greater risk of dying compared with children in monogamous households [82]. Community-level studies in Tanzania and Chad found that children in polygynous households had poorer nutrition than their counterparts in monogamous households from the same communities [83–85].

Similar effects occur in North America. Using data from nineteenth century Mormons, Heath & Hadley [25] compare data from 90 households consisting of 45 headed by wealthy men (top 2% of wealth in that community) and 45 headed by poor married men (from the bottom 16%). These data show that wealthy males had on average 3.2 wives compared to 1.4 among the poor. All but five of the wealthy men had more than one wife. One rich man had 11 wives. Overall, the wealthy men controlled 120 women while the poor controlled 63. This means that 90 husbands had 183 wives, which implies roughly 93 missing men had no wives. While wealthy men had more total offspring and longer reproductive careers (33 years for wealthy men compared to 22 for poor men), the children of poor men had better survival rates for their children to age 15


Naisten asema yleisesti laskee moniavioisessa yhteiskunnassa, avioliiton solmimisikä laskee dramaattisesti, syntyvyys nousee ja naisten oikeus itse päättää omasta ruumiistaan ja naisen oikeus valita kumppaninsa romuuntuu.

Avioliittoinstituution rappio Suomessakin (pettäminen on tavallista, avioerot yleistyvät dramaattisesti ja sitä kautta ns. sarjallinen moniavioisuus ja isäpuolet lisääntyvät) luo vastaavia ongelmia. Mies, jolla on aviopuoliso, on keskimärin tuottavampi ja lainkuuliaisempi kuin mies jolla ei ole aviopuolisoa. Sama mies, joka avioliitossa ollessaan on lainkuuliainen, muuttuu avioeron tai naisen kuoleman (!) jälkeen rikollisemmaksi.

En vaadi, että avioerot pitää kieltää, toteanpahan vain, että suuren osan viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan arvomuutoksista ja uudistuksista voi hyvällä syyllä nähdä myös kulttuurin rappiona. Nykysuomalainen ei joudu pelkäämään suuriakaan sanktioita kirkon tai vertaisryhmien taholta ottaessaan avioeron. Tottakai normien lieventymisestä on myös positiivisia vaikutuksia mutta paljon on myös negatiivisia.

Nyky-Eurooppa laajoine negatiivisine vapauksineen ei enää viime aikoina ole toiminut kovinkaan hyvin. Eurooppalainen elämäntapa ei ole esimerkiksi kiinalaisille, intialaisille, egyptiläisille tai tunisialaisille pelkästään malli vaan hyvin monelle myös halveksunnan kohde. Euroopan valtioiden kansantuote ei enää nouse ja sosiaalivaltio rapautuu. Olisi mielenkiintoista tietää mikä vaikutus esimerkiksi avioliiton rappiolla on Euroopan alentuvalle dynaamisuudelle.

27 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Väittäisin, että erittäin suuri vaikutus. Se on siinä ehkä keskeisin tekijä.

Valkea kirjoitti...

Juuri näin. Tästä olemme puhuneet jo vuosia. Yleinen liberaalien vastalause tähän on se, että kun liberaaleja muutoksia avioliittoinstituutioon on tehty, yhteiskunta ei ole äkillisesti romahtanutkaan. Eipä tietenkään, koska yhteiskunnan hitausvoimat ovat erittäin suuret. Mutta liberaalit muutokset alkavat hitaasti ja vääjäämättömästi murentaa yhteiskunnan rakenteita. Räikeimpänä esimerkkinä ovat Usan mustat. Mustilla meni kaikilla yhteiskunnallisilla mittareilla (koulumenestys, rikollisuus, tulotaso, onnellisuus/ tyytyväisyys, yritteliäisyys, lastenkasvatus jne.) paremmin suhteessa valkoisiin Jim Crow lakien aikana 1950-luvulla ja sitä ennen kuin nyt vuosikymmeniä liberaalien uudistusten jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Liberaali markkinatalousyhteiskunta rakentuu väkivallattomuuden ja poissulkemisen logiikalle. Yksilöt eivät oikeastaan saisi käyttää toisiinsa valtaa. Nykyään jopa lasten lievään kurittamiseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti.

Kun siis joku ei osaa olla, tämä ihminen suljetaan ulkopuolelle. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toisen yksilön vapauteen puututtaisiin rakentavassa hengessä.

Jos työntekijä on huono, hän saa potkut. Uusi tekijä löytyy jostain, eikä vanhaa ole järkevää ryhtyä "kouluttamaan". Huonoa työntekijää ei kehitetä yhteisöllisesti, vaan hänen on joko itse otettava itseään niskasta kiinni tai sitten hyväksyttävä, että työsuhteet jäävät vastaisuudessakin lyhyiksi.

Sama pätee parisuhteisiinkin 'mutatis mutandis'. Tärkein ero on tietysti siinä, että työntekijän alistettu asema luo tälle insentiivin kehittää itseään, kun taas naisella ei ole tällaista alistettua asemaa parisuhteen osapuolena eikä siis myöskään insentiiviä muuttua. Jos parisuhde päättyy, uusia miehiä on jonossa asti eikä naisen tarvitse muuttua ihmisenä.

Jos nainen pettää, mies ei voi oikeastaan tehdä muuta kuin erota. Ainoa hyväksytty sanktio perustuu poissulkemiseen. Se taas on usein tuhoisaa juuri miehen kannalta: Mies joutuu etsimään uuden kodin ja naisen. Poissulkeminen on tässä tapauksessa mielestäni tehoton ratkaisu.

Jos mies pettää, nainen voi aina rangaista pihtaamalla. Tämä voi johtaa uusiin ongelmiin, mutta ainakin naisella on keino käyttää legitiimiä rankaisemisvaltaa parisuhteessa. Miehellä ei ole tällaista laillista keinoa. Tämä on tehnyt naisista röyhkeitä ja sydämettömiä hedonisteja.

Itse katson, että miehen olisi parempi antaa pettävälle naiselle ensimmäisellä kerralla kunnolla turpiin, tuhota tämän vaatteita yms. omaisuutta ja sitten antaa pettäminen anteeksi ja jatkaa suhdetta, jos jonkinlaisia edellytyksiä sille on olemassa. Kristillinen etiikka on tässä mielessä hyvä, koska se antaa mahdollisuuden anteeksiantoon mutta ei ihan ilmaiseksi kuitenkaan. Väärintekijän pitää edes vähän nöyrtyä.

Pettämistä ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Itse ottaisin mieluummin sakkotuomion pahoinpitelystä kuin antaisin naisen selvitä selkäänpuukotuksesta täysin kustannuksitta.

Kumitonttu kirjoitti...

Moniavioisuus ei ole ylivoimaiselle valtaosalle ihmisiä tavoite, joten voi sanoa, että ihminen ei ole moniavioinen. Siitä seuraa, että yhteiskunta voi kieltää moniavioisuuden (laillinen perhe), mutta se ei tietenkään voi estää useita samanaikaisia parisuhteita - moniavoliittoisuus.

Niinpä yhteiskunta voi luonnollisesti ja hyvin perustein kieltää vihkimästä avioliittoon jo naimisissa olevaa tai esimerkiksi homoparia. Ei siinä kenenkään yksilönvapautta loukata. Ei minun yksilönvapauteni siitä kärsi, etten voi viettää isyyslomaa, vaikka kollegani niin tekeekin.

Yleisesti ottaen ongelmien tarkastelu tasa-arvon kautta johtaa erilaisten olkiukkojen tekemiseen. On paljon asioita, joita ei tasa-arvolla voi ratkaista, vaan koko ajattelutapa johtaa hullunkurisiin tilanteisiin. Eli: tasa-arvo on eri asia kuin yksilönvapaus. Tässä kirjoituksessa et siis hyökännyt yksilönvapauksia (lue: oikeistolainen idea) vaan tasa-arvoa (lue: vasemmistolainen ideologia) vastaan.

Jukka Aakula kirjoitti...

En oikein ymmärrä missä kohtaa tätä kirjoitusta käsittelin tasa-arvoa.

Tietysti yksiavioisuus (tiukassa mielessä jossa myös sivusuhteet demonisoidaan) lisää miesten välistä tasa-arvoisuutta, mutta en käsitellyt sitä.

Käsittelin sitä, että moniaviosuus alentaa yhteiskunnan tehokkuutta ja siksi moniavioisuuden sallimisen osalta vapaus valita ja tehokkuus ovat ristiriidassa.

Kumitonttu kirjoitti...

En oikein ymmärrä missä kohtaa tätä kirjoitusta käsittelin tasa-arvoa.

No kun kirjoitit, että

Yhtä selvää on kuitenkin, että on olemassa muitakin arvoja kuin yksilön mahdollisimman laaja negatiivinen vapaus. moniavioisuuden kieltämistä voi hyvin perustella sillä, että yhteiskunnan tehokkuus on oleellisesti alempi kuin yksiavioisissa yhteiskunnissa

niin tästä tein johtopäätöksen, että sinänsä arvostat yksilönvapautta, mutta moniavioisuuden kohdalla olet valmis siihen puuttumaan.

Tähän minä vastasin, että moniavioisuuden kieltäminen ei ole yksilönvapauteen puuttumista. Moniavioisuus on tasa-arvoon liittyvä aihealue, ei yksilönvapauteen. Eli voit perustella moniavioisuuden kieltämistä juuri mainitsemillasi syillä, mutta yksilönvapaudella ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa.

Sammalkieli kirjoitti...

Moniavioisuus ei ole ylivoimaiselle valtaosalle ihmisiä tavoite, joten voi sanoa, että ihminen ei ole moniavioinen.

Hei, tämähän on mainio ajatus! Sovellan sitä hieman.

Jukka kirjoitti:

Yksilön autonomian rajoittaminen
[..]
kieltämällä oikeus perustaa yksityinen yritys ja hyötyä yrityksen voitostaaiheuttaisi monelle yksilölle suhteetonta kärsimystä.


-Väitän, että porvarillinen voittomotiivi on tavoite vain ihmisten murto-osalle, eli suurin osa ihmisistä ei halua yrittäjiksi.

Siispä kun yrittäjyys kielletään, yritykset kansallistetaan ja muutenkin siirrytään sosialistiseen suunnitelmatalouteen, ei varsinaisesti loukata yksilönvapauksia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Hamilolta on juttu myös Sumen Kuvalehdessä tästä asiasta - lukekaapa se.

Miltton Friidman kirjoitti...

Haistan Jukka kirjoituksessasi normatiivisen sävyn.

Perustelet, että "kun asia X on tavalla Y, siitä seuraa yhteiskunnassa Z. Siksi asia X täytyy kieltää."

Mutta mikä loppupeleissä aiheuttaa esim. avioeroja? Minäpä sanon: sosiaalivaltio. Sosiaalivaltio aiheuttaa työstressiä, työpaikan sijainnin vaihtumista, pätkätöitä jne.

Ihminen on rationaalinen olento myös avioliitossa. Jos avioliitto lisää ihmisen omaa utiliteettia, hän pysyy siinä.

Itse olen sitä mieltä, että ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen on todella vaikeaa puuttua ulkopuolelta.

Siten olen sitä mieltä, että laissez-faire, koska käytännössä millään lailla ei voida de facto kieltää ihmisen seksuaalisuutta, olipa se sitten millainen tai miten perverssi tahansa.

Seksuaalikieltoja valvomaan tarvittaisiin jonkinlainen "seksuaalipoliisi", vähän samaan tapaan kuin Saudeissa on uskonnollinen poliisi.

Jos ihmiset eivät enää itse tiedä mikä on heille hyväksi ja pahaksi, niin peli on menetetty. Siinä ei auta uudet lait eikä seksuaalipoliisin perustaminenkaan.

---

Mutta...

DON'T GET ME WRONG!

En suinkaan puolusta moniavioisuutta tai muuta, mutta totean, että niiden sääteleminen ei ole kovin tehokasta, ja säätely itsessään tuo mukanaan uusia ongelmia, jotka saattavat aiheuttaa lisää ei-toivottua (seksuaali)käyttäytymistä

Miltton Friidman kirjoitti...

Mustilla meni kaikilla yhteiskunnallisilla mittareilla (koulumenestys, rikollisuus, tulotaso, onnellisuus/ tyytyväisyys, yritteliäisyys, lastenkasvatus jne.) paremmin suhteessa valkoisiin Jim Crow lakien aikana 1950-luvulla ja sitä ennen kuin nyt vuosikymmeniä liberaalien uudistusten jälkeen.

Itse pidän yhteiskuntaa niin kompleksina kokonaisuutena, että pidättäytyisin sen säätelystä totaalisesti.

On erittäin todennäköistä, että säätely itsessään aiheuttaa enemmän ongelmia, kuin asiat, joita vastaan tai joiden puolesta säätelyä kehitetään.

Miltton Friidman kirjoitti...

Olenkin kirjoittanut, että Markkinatalous on itseorganisoituva ja itsevakauttava järjestelmä .

Ja koska markkinatalous toimii yhteiskunnallis-sosiaalisessa viitekehyksessä, väitän, että myös yhteiskunta on itseorganisoituva ja itsevakauttava.

Tämä kaikki sillä ehdolla, ettei taloutta tai yhteiskuntaa interventioida säätelyn muodossa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Self-organizing

http://en.wikipedia.org/wiki/Self-stabilization

Miltton Friidman kirjoitti...

@ Jukka

Otsikkosi "Vapaus vai tehokkuus" on oksymoroni. Nimenomaan epävapaa yhteiskunta on myös epätehokas.

Lisäksi normatiivinen eetoksesi oksettaa minua. Onneksi et päätä yhteiskunnan asioista.

Jukka Aakula kirjoitti...

Otsikkosi "Vapaus vai tehokkuus" on oksymoroni. Nimenomaan epävapaa yhteiskunta on myös epätehokas.

Tottakai olen sitä mieltä, että vapaus on tärkeä tehokkuuden lähde.

Mutta muitakin lähteitä on. Toimivat instituutiot, Toimivat lait. Tomivat normit.

Yksiavioisuus on yksi normi ja instituutio joka on tehokkuuden lähde. Ellei totuus miellytä, en voi mitään.

Miltton Friidman kirjoitti...

Tottakai olen sitä mieltä, että vapaus on tärkeä tehokkuuden lähde.

Mutta muitakin lähteitä on. Toimivat instituutiot, Toimivat lait. Tomivat normit.


Organisaatiot tuppaavat paisumaan ja monimutkaistumaan tappaen tehokkuuden. Lainsäädäntö tuppaa paisumaan ja tappamaan tehokkuuden.

Yksiavioisuus on yksi normi ja instituutio joka on tehokkuuden lähde. Ellei totuus miellytä, en voi mitään.

Ongelma yksiavioisuuden estämisessä on se, että jos valtio valvoo ja rajoittaa väkivaltamonopolinsa avulla yksiavioisuutta, valvoo ja rajoittaa se samalla yleensä jotakin muuta, jopa hyödyllistä asiaa myös.

Tämä joku muu asia voi taas olla vaikkapa taksien määrä kaupungissa. Jos ajat pimeää taksia, joudut siitä poseen.

Siten valvonta ja lainsäädäntö on tavallaan kuin "Pandoran lipas". Kun kerran lähdetään sille tielle, niin tie rönsyilee ja paisuu loputtomasti.

Eikä moniavioisuutta pysty edes estämään, jos osapuolet eivät rekisteröi suhteitaan. Onhan meillä nykypäivän Suomessakin kolmikuntia pariskuntien lisäksi, ainakin jos on Hesarin juttuihin uskominen. Eikä niitä kukaan pysty estämään.

Jukka Aakula kirjoitti...

Mitä taas seksuaalipoliisiin tulee sellaisia kyllä on ollut olemassa. Henrichin tekstissä mainitaan siitä että joskus kaksi sataa vuotta sitten Euroopassa oli todellisuudessa erittäin vähän avioliiton ulkopuolisia lapsia ja avioliitossa syntyneen lapsen isyydestä saattoi olla varsin varma.

Poliisitoimi hoidettiin osin vertaisvalvontana ja osin kirkon toimesta - ja kirkko loi siihen moraalisen perustan. Koska avioliittoa ei voinut myöskään purkaa, vertaisvalvonta+kirkko loi systeemin jota voi kutsua vaikkapa commitment deviceksi. Avioliittosopimus oli käytännössä pitävä sopimus.

En ehdota että tällainen malli pitäisi kopioida suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunta ei kehity sillä tavalla että tällainen normi, johon suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole yleistä sitoutumista, määrättäisiin ylhäältä päin.

Yhteiskunta kehittyy toisella tavalla. Esimerkiksi Roomassa tai nykyajan Etelä-Ameriikassa, missä sitoutuminen parisuhteeseen ja yhteisten lasten hoitoon on hyvin alhainen, jokin uskonto loi alakulttuurin missä vallitsi jyrkkä normi. Roomassa alakulttuuri (alkukirkko) söi sitten sisältäpäin koko yhteiskunnan onnistumatta kylläkään pelastamaan Roomaa. (Kirkko kylläkin pysyi hengissä Rooman jälkeen ja sen olemassaolo takasi että Euroopassa ei enää koskaan valta keskittynyt vain yhdelle toimijalle (valtiolle) vaan valtakeskittymien hajautuminen (joka on demokratian perusedellytys Tatu Vanhasen mukaan) säilyi muutamia lyhyitä pokkeuksia (natsi-Saksa, Neuvosto-Venäjä) lukuunottamatta.)

Mm. tästä syystä kannatan yhteisöjen laajaa autonomiaa - myös muslimien tietynasteista oikeutta oman lainsäädännön ylläpitoon länsimaiden sisällä. Tässä mielessä kannatan siis laajaa vapautta.

Sosialidemokratia vastaa siihen haasteeseen, että avioliitot tapautuvat ja lapset jäävät heitteille, vaatimalla valtiolta lisää resursseja. Lestadiolaiset ja muut suljetut yhteisöt halutaan demonisoida. Solidaarisuus merkitsee sosialidemokraatille sitä että niitä jotka eivät viitsi ottaa vastuuta omista lapsistaan hyysätään.

Tässä mielessä olen oikeistoanarkismin (siis oikeammin anarkokapitalismin) ja vasemmistoanarkismin kanssa samaa mieltä - valtion roolia on supistettava.

Normien muodostamista ei voi monopolisoida valtiolle ja sen "kansalaisjärjestöille". Suomessa on kova yritys taas nytkin monopolisoida normien muodostaminen hyviksille. No ehkä Haaviston presidenttiyden torppaaminen jarrutti hiukan tätä
Suvaitsevaisuuden projektia, mutta esimerkiksi yhtenäinen koululaitos on vahva indoktrinaation paikka.

Ne jotka sanovat että yhtenäiskulttuurin aika on ohi, haluavat vain korvata vanhan yhtenäiskulttuurin jollain uudella.

Ehkä yhtenäiskulttuurin kritiikkini on osin ristiriitaista tämän blogin alkuperäisen linjan kanssa mutta olkoot. En ole luonut lopullista mielipidettä joka asiaan.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sammalkieli,

Ensimmäisen kommenttisi analyysi on hyvä. Oleellinen pointti ja hyvin selkeästi kehitelty.

Kiitos.

Jukka Aakula kirjoitti...

Ongelma yksiavioisuuden estämisessä on se, että jos valtio valvoo ja rajoittaa väkivaltamonopolinsa avulla yksiavioisuutta, valvoo ja rajoittaa se samalla yleensä jotakin muuta, jopa hyödyllistä asiaa myös.

Tähän väitteeseen vastasinkin jo. En ole ajatellutkaan, että valtio olisi kaikki voipa.

Jukka Aakula kirjoitti...

"Ja koska markkinatalous toimii yhteiskunnallis-sosiaalisessa viitekehyksessä, väitän, että myös yhteiskunta on itseorganisoituva ja itsevakauttava."

Kirjoitin aiemmin: Hayek ajattelee, että lait, säännöt ja perinteet ovat syntyneet paljolti samaan tapaan sponttaanisti kuin hinnat. Yhtä mieletöntä kuin on väittää, että maanviljelijän vapaus vähenee siitä että hän ei saa viljasta enempää kuin markkinoiden määräämän hinnan, on väittää että maanviljelijän vapaus siitä vähenee että hän joutuu noudattamaan lakeja. Oleellista on, että lait on ennalta ilmoitettuja eikä niitä tulkita mielivaltaisesti.

Lait eivät Hayekin mielestä ole syntyneet rationaalisen konstruktion kautta vaan spontaanisti evoluution lainalaisuuksia noudattaen. Ainoa ero hinnan muodostukseen on se, että lait ovat syntyneet ryhmävalinnan eikä yksilövalinnan (markkinoiden) kautta.


Normit syntyvät itseohjautuvasti kuten hinnatkin. Huonot yhteisöt ja yhteiskunnat tuhoutuvat.

Valkea kirjoitti...

Miltton,

sellaista asiaa kuin säätelemätön, normiton ja oikeuslaitokseton markkinatalous ei ole olemassa. Jonkinlaista alkeellista vastavuoroisuuteen perustuvaa vaihtoa voidaan toki harjoittaa alá foinikialaiset tuhansia vuosia sitten, mutta sillä ei ole juuri mitään tekemistä nykyajan markkinatalouden kanssa, olipa kyse sekataloudesta tai "puhtaasta" markkinataloudesta. Puhdas markkinatalous vaatii aina valtion säätelijäksi. Anarkokapitalismi ei ole markkinataloutta siinä mielessä mitä sillä tarkoitetaan.

Näihin perustuen Milttonin ajatusrakennelma romahtaa jo ennenkuin se pääsee alkuun. Viittaan esimerkiksi Michel Foucaultin The Birth of Biopolitics kirjaan. Foucault oli poliittista kantaa ottaessaan vasemmistolainen, mutta hän tuotti lähes neutraalia/ ei-politisoitua tiedettä, ja pieni jäännös politisoitua on helppo suodattaa mielessään pois (ainakin minulle).

Ps. Minulle on suhteellisen yhdentekevää mikä yhteiskunnan laajuinen systeemi on kunhan se puuttuu mahdollisimman vähän yhteisöjen elämään ja niiden vuorovaikutukseen muiden kanssa. Siten tässä kommentissa mainitsemaani on turha yrittää kuitata sanomalla "Valkea kannattaa X yhteiskunnalllista systeemiä".

Tiedemies kirjoitti...

Ei sana "yksilönvapaus" tarkoita muuta kuin yksilön vapautta tehdä päätöksiä, sopimuksia jne. Ei se ole sellainen blankokäsite, joka tarkoittaa samaa kuin "kaikki mikä on hyvää ja kaunista".

Yksilönvapautta voi tietenkin pitää arvona, mutta kuten monet muutkin arvot, sen erotteleminen jotenkin kokonaan erilleen ja kohottaminen kaiken muun yläpuolelle, johtaa absurdeihin tulkintoihin, ja tällainen retoriikka synnyttää sitten kommentteja, joissa rajoituksia yksilönvapauteen joudutaan perustelemaan sillä, etteivät ne ole rajoituksia.

Kaikki säännöt ovat rajoituksia yksilönvapauksiin. Moniavioisuus tarkoittaa sitä, että avioliittosopimus tai jotain sen kaltaista on sallittua solmia useamman ihmisen kanssa. Tietenkin rajoitus tähän sopimusoikeuteen on rajoitus yksilönvapauksiin.

Tästä syystä en pidä itseäni libertaarina; minä hyväksyn sen, että mitä tahansa sopimuksia ei pidetä lainvoimaisina. Kuten Jukka, minusta keskiössä on instituutioiden ja toiminnan tehokkuus pitkällä aikavälillä. Itseasiassa uskon vakaasti, että nimenomaan tehokkuuden korostuminen yhteiskunnallisen toiminnan mittapuuna on mielekäs synteesi, joka voidaan jakaa riippumatta muista poliittisista käsityksistä.

Hyväntahtoinen luenta on silloin sitä, että konservatiivin riskiaversio tehokkuuden toteutumiselle on suurempi kuin liberaalin, eikä muuta eroa juuri ole. Talouspoliittisen "oikeiston" ja "vasemmiston" ero puolestaan on siinä, mitä kohtaa ns. tehokkaasta rintamasta preferoidaan.

Tämä tulkinta on nimenomaan hyväntahtoinen, sekä vasemmiston, konservatiivien, että libertaarien parissa on usein vaikeuksia hyväksyä tehokkuutta arvona. Tasa-arvo on esimerkiksi usein ristiriidassa tehokkuuden kanssa, vasemmisto usein preferoi tilannetta, joka on kaikkien kannalta huonompi, mutta "tasa-arvoisempi". Konservatiivit puolestaan usein preferoivat tilannetta, joka on kaikkien kannalta huonompi, mutta jossa jokin abstrakti moraalinen hyvä toteutuu paremmin. Libertaarit taas saattavat preferoida vapautta, vaikkapa oikeutta vapaamatkustaa ilmakehän tai vesistön suhteen pidetään tärkeämpänä kuin resurssin tehokasta allokaatiota.

Kaikki nämä ideologiset katsontakannat ovat siis aivan yksikäsitteisesti pahoja (engl. evil), so. niitä voi pitää jonkinlaisena mielen viruksena tai pahantahtoisena ajatusloisena, koska ne tuottavat vahinkoa kaikille, myös kantajilleen.

Tiedemies kirjoitti...

Vielä huomautus Foucaultista: Foucault oli ehkä paraatiesimerkki moraalittomasta vasemmistoliberaalista, jonka äly ehkä oli terävä, mutta jonka moraalittomuus oli aivan vertaansa vailla. Foucault oli ehkä fiksu, mutta hänen henkilökohtainen moraalittomuutensa minusta antaa aivan liikaa aseita hänen kriitikoilleen, joten koen suurta vastenmielisyyttä tarttua Foucault'n teksteihin argumentteina.

Sammalkieli kirjoitti...

Tiedemies, miten määrittelet tehokkuuden?

Tiedemies kirjoitti...

Tehokkuus on tehokkuutta. http://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_efficiency

Tiedemies kirjoitti...

http://en.wikipedia.org/wiki/Kaldor-Hicks_efficiency

Jukka Aakula kirjoitti...

Tuosta konservatiivisuuden, vasemmistolaisuuden ja libertarismin erosta ja omasta näkökulmastani.

Olen painottanut tässä blogissa paljon yhteismaan ja vapaamatkustajan ongelmaa. Se on tavallaan blogin aihekin. Tässä suhteessa en oikeastaan olisikaan konservatiivi vaan ehkä vasemmistolainen. Tässä suhteessa olen tehnyt pesäeron libertarismiin.

Toisaalta olen painottanut sitä, että yhteismaan ongelman ratkaisut perustuvat usein traditionaalisiin ratkaisuihin, jotka ovat syntyneet pitkän kulttuurievoluution kautta ilman suunnittelua. Tässä suhteessa olen tietysti evolutionisti ja hayeklainen. Traditionalisti.

Mutta sitten olen myös painottanut moneen kertaan Elinor Ostromin ajatusta, että oleellista yhteismaan ongelman ratkaisulle ja vapaamatkustajan ongelman ratkaisulle on se, että määritellään se sisäryhmä jolla on oikeus tuota yhteismaata käyttää - muuten yhteismaan ylilaidunnetaan. Ja tämä "määritteleminen" perustuu usein symboolisesti merkittyihin ryhmiin ja muihin "sosiaalisiin konstruktioihin" (jotka oikeasti eivät ole konstruktioita vaan evoluution tuotteita), jotka usein ovat suht irrationaalisiakin. Vaikkapa nyt kielen painottamiseen. Tämä tietysti kai tekee minusta sitten konservatiivin.

Lisäksi yhteismaan ongelman ratkaisu ja vapaamatkustajan ongelman ratkaisu perustuu usein jonkinlaiseen yhteisön koheesion ja koheesion ylläpitoon yksilön autonomiaa rajoittamalla. Tämän takia annoin blogille nimen Kansankokonaisuus. Jo melkein ensimmäisessä postauksessa lokakuussa 2006 esitin myös ajatuksen yrityksestä eräänlaisena superorganismina (muurahaispesänä, moraalisena yhteisönä). Referoin Richersonia, joka oli siis yksi kolmesta kirjoittajasta jonka tekstiin tämä kirjoitukseni (ja Markon kirjoitus) viittasi.

Tiedemies kirjoitti...

Olen painottanut tässä blogissa paljon yhteismaan ja vapaamatkustajan ongelmaa. Se on tavallaan blogin aihekin. Tässä suhteessa en oikeastaan olisikaan konservatiivi vaan ehkä vasemmistolainen. Tässä suhteessa olen tehnyt pesäeron libertarismiin.

Oikeastaan tässä kohtaa minusta on mielekästä, ettei asiaa nähdä mitenkään väistämättä näiden kolmen periaatteessa vakiintuneen ideologisen katsontakannan kautta, vaan nimenomaan tehokkuuden näkökulma nousee esiin.

Vapaamatkustuksen, yhteismaan, vangin dilemman, koordinaatio-ongelmien jne, problematiikkaa ei minusta voi tyydyttävästi ymmärtää ilman peliteoriaa, ja minusta ideologiset vastaukset näistä kolmesta näkökulmasta tuppaavat ajamaan ohi tarkoituksenmukaisuudesta.

Voimme ajatella jonkinlaiset standardivastaukset näihin ongelmiin: Konservatiivi luottaa olemassaoleviin instituutioihin, perinteeseen, perheeseen, moraaliin ja vertaispaineeseen. Vasemmistolaiset luottavat valtiolliseen interventioon ja yhteistoimintaan, "solidaarisuuteen", jne. Libertaarit taas yleensä kiistävät ongelman tai luottavat siihen, että ongelma on oikeastaan seurausta yrityksistä korjata se, tai sitten puutteellisesta omistusoikeuksista.

Ideologia on hyödyllinen, jos sen kautta voi ammentaa arvoja ja analyysin työkaluja, mutta se muuttuu vahingolliseksi, jos se estää tunnustamasta tosiasioita. Näistä kolmesta "suuresta ideologiasta" jokaisessa on omat sokeat pisteensä.

Libertaareille se on "vapauden" nostaminen keskiöön siinä määrin, että se estää hyväksymästä osaa ongelmista. Selkeästi "race to the bottom"-tyyppiset pelit nähdään jonkinlaisina ultimaalisina vapauden ilmaisuina. Tätä voi verrata vaikkapa konserttiin, jossa ihmiset voivat seistä varpaillaan, tai normaalisti. Kun kaikki nousevat varpailleen, kukaan ei hyödy siitä, mutta kaikkien jalat väsyvät. Libertaari vastaus on tässä usein, että ihmisellä on oikeus nousta varpailleen.

Konservatiivi taas usein nostaa olemassaolevan instituution muodon keskiöön sen tarkoituksenmukaisuuden kustannuksella. Tämä perustellaan usein sillä, että perinne ikäänkuin pakkaa informaatiota ja että on vaarallista ja vahingollista puuttua siihen. Lisäksi konservatiivi ammentaa usein arvonsa jostakin staattisesta lähteestä; tämä on näkyvissä myös siinä, että poliittinen analyysi on konservatiiveilla yleensä huomattavasti ideologisempaa, eikä kovin pragmaattista.

Vasemmiston ongelma, kuten yllä sanoin, on liiallinen luottamus kollektiivisiin ratkaisuihin ja taipumus yliarvioida suunnitellun politiikan toteutuminen suunnitellulla tavalla. Lopputuleman tehokkuus jää myös usein täysin pimentoon, koska tapana on kiinnittää huomiota vain siihen, että jokin abstrakti "tasa-arvon" mittari toteutuu.

Jukka Aakula kirjoitti...

Ellilän lainaama libertaari anarkokapitalisti taloustieteilijä Hans Hoppe toteaa kuitenkin, että maahanmuutosta on ulkoisvaikutuksia jotka voivat olla negatiivisia. Yhtä hyvin voisi todeta, että maahanmuutto on joskus yhteismaan ongelma.

Herää kysymys miksei sitten ilmaston lämpeneminenkin voisi libertaareille yhtä hyvin olla yhteismaan ongelma. Moniko heistä edes hyväksyy Hoppen ajatuksen ?