Suomessa jaksetaan vieläkin ihmetellä, miten joissain kulttuureissa miehet istuvat kahvilassa ja naiset tekevät kaikki työt, vaikka merkkejä on jo siitä että Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan.
Reutersin juttu kertoo siitä, miten Israelin ultra-ortodoksi-juutalaisten kulttuuri edellyttää, että miehet keskittyvät talmudin opiskeluun eivätkä rahan hankkimiseen. Naisilla vastaavaa velvollisuutta tai oikeutta opiskella talmudia ei ole. Siinä missä ultra-ortodoksi-juutalaisten miesten työllisyys on Israelissa vain 40%, naisten työllisyys on nousussa ja saavuttanut sentään jo 60%:n tason. Siinä missä miehet kuluttavat aikansa nuoresta pojasta uskonnolliseen opiskeluun, naiset ovat vapaampia oppimaan maallisia - ja miesten halveksimia - taitoja.
Ultra-ortodoksit ovat valtava taakka Israelin taloudelle, ja taakka kasvaa koko ajan koska ultra-ortodoksien syntyvyys on hyvin korkea. Ultra-ortodoksit eivät ole haluttuja työntekijöitä silloinkaan, kun he itse ovat halukkaita työhön. Työnantaja joutuu sopeutumaan mitä ihmeellisimpiin uskonnollisiin tapoihin. Joiltain työnantajilta tämä onnistuu paremmin toisilta huonommin. Pitkällä tähtäimellä tilanne on pienistä edistysaskelista huolimatta kuitenkin kestämätön. Israelilainen hyvinvointivaltio ei ole kestävällä pohjalla.
Oikeastaan mikään kulttuuri missä suuri osa miehistä on ulkona taloudellisesta toiminnasta ei ole kehityskelpoinen. Ultra-ortodoksiset miehet eivät sentään käytä vapaata aikaansa rikollisuuteen.
Usein juutalaisten yritteliäisyydestä puhuttaessa unohdetaan tällaiset ryhmät. Siinä missä liberaalimmat juutalaiset sulautuvat esimerkiksi Amerikassa hyvin nopeasti muuhun väestöön, nämä äärivanhoilliset ryhmät eivät sulaudu. Syntyvyys on lisäksi hyvin korkea. Mielenkiintoinen kysymys on, onko tällainen yhteiskunnan painolastina elävä äärivanhoillinen juutalaisuus juutalaisuuden tulevaisuus ? Tuskinpa. Koska aina näistä ryhmistä kuitenkin irtautuu vapaamielisempiä ryhmiä, jotka osallistuvat yhteiskuntaan aktiivisina jäseninä.
Vanhoillinen juutalaisuus ja liberaalijuutalaisuus voidaan nähdä tavallaan toisiaan tukevinakin. Vanhoillinen juutalaisuus vastaa juutalaisuuden säilymisestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ensi alkuun kuullostaa hieman yllättävältä että Ultraortodiksijuutalaisten naiset käyvät töissä miehiä useammin. Voisi luulla että naisilta olisi kielletty työt. Siis jos kyse on tavallisesta työstä josta saa palkkaa ja maksaa veroja. Ilmeisesti tosiaan miesten pitää saada viettää maksimaalinen aika uskonnollisten harrastusten parissa joten työt jäävät väkisin naisten vastuulle.
Ultraortodiksijuutalaiset on vapautettu asevelvollisuudesta ja sen sijaan he opiskelevat yeshiva-koulussa. Näin IDF:ltä jää saamatta heidän panoksensa. Eri asia on miten hyviä sotilaita edes saisi. Toisaalta jos heitä ei ole paljoakaan työelämässä, niin he eivät ole maksamassa veroja joilla voisivat osallistua IDF:n ylläpitoon sitä kautta.
Ikivanha myytti ovelasta juutalaisesta bisnesmiehestä ei taida pitää paikkansa ultraortokoksien kohdallla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Haredi_Judaism
Ultraortodoksijuutalaiset ja liberaalijuutalaiset ovat varmaan juutalaisuuden kaksi ääripäätä. Näiden välissä on muita juutalaisuuden suuntauksia. Ortodoksijuutalaisuudessakin on eri haaroja. Pikaisesti löysin netistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_religious_movements
http://en.wikipedia.org/wiki/Alternative_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Conservative_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Humanistic_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Karaite_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Orthodox_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Reconstructionist_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Reform_movement_in_Judaism
http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_Renewal
http://en.wikipedia.org/wiki/Union_for_Traditional_Judaism
Haredeja näin yleensä pidetään höyrähtäneinä sekopäinä. Joka uskonnolla on omat fringe groupinsa ja haredit ovat judaismille samaa kuin amishit kristinuskolle.
No amishit eivät elä valtion kustannuksella. En näe heitä tai lestadiolaisia sen kummemmin ongelmallisina yhteiskunnalle.
Ääriryhmäksi leimaaminen kuullostaa niiden osalta kuullostaa mielivaltaiselta.
Ultra-ortodoksijuutalaiset eivät edusta traditionaalista juutalaisuutta, kuten suurin osa ortodoksijuutalaisista, vaan he ovat kehittäneet uuden äärimmilleen viedyn reformistisen suuntauksen. Heitä ei oikeastaan edes pitäisi nimittää ortodoksijuutalaisiksi.
Euroopassa tullaan näkemään jatkossa pikemmin enemmän kuin vähemmän mitä oudoimpia yhteisöjä siinä vaiheessa kun hyvinvointiyhteiskunta alkaa rapautua.
Rappion tematiikka on leimattu taantumuksen propagandaksi. Tosiasiassa ibn Khaldunin teemat ovat yhä enemmän tulossa mm. main-stream-taloustieteeseen.
vieras:
Ensi alkuun kuullostaa hieman yllättävältä että Ultraortodiksijuutalaisten naiset käyvät töissä miehiä useammin. Voisi luulla että naisilta olisi kielletty työt. Siis jos kyse on tavallisesta työstä josta saa palkkaa ja maksaa veroja
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö että naiset päästetään töihin. Miehiä ei taida lopulta naisten touhut paljoa kiinnostaa kunhan huolehtivat "puhtaudestaan".
Suomessa on pyritty viime aikoina rakentamaan jonkinlaista uutta yhtenäiskulttuuria joka perustuu suvaitsevaisuuteen, jatkuvaan homoista puhumiseen, ripaukseen sosiaalista vastuuntuntoa, antirasismiin jne.
En usko että ko. yhtenäiskulttuuri onnistuu säilyttämään hyvinvointiyhteiskuntaa, koska kukaan ei ole valmis panemaan sen eteen tikkua ristiin. Kropotkin heitti ajatuksen valtiosta, että kaikki ajavat omaa etuaan ja valtio kaikkien etua. Kropotkin kuvaa nykyisen yhtenäiskulttuurin ydintä paremmin kuin heitot suvaitsevaisuudesta.
Maissa missä ei ole sosiaalivaltiota, ja kaikkien on ylipäätään töitä saadakseen taivuttava ainakin joihinkin "hyviin tapoihin", yhtenäiskulttuurin tulevaisuus on vahvempi kuin nyky-Euroopassa.
Euroopassa yhtenäiskulttuuri rapautuu, samoin kuin yhteisvastuu, kulminaatiopiste saavutetaan kun sosiaalivaltio on purkautunut ja korvautunut yhteisöllisyydellä toisaalta ja markkinalähtöisyydellä toisaalta.
Sitten Eurooppa voi taas alkaa kehittyä. Mutta mitä sitä ennen on ehtinyt tapahtua.
Suomessa on pyritty viime aikoina rakentamaan jonkinlaista uutta yhtenäiskulttuuria joka perustuu suvaitsevaisuuteen, jatkuvaan homoista puhumiseen, ripaukseen sosiaalista vastuuntuntoa, antirasismiin jne.
En usko, että tämä on ollut se, minkä varaan yhtenäiskulttuuria on pyristty rakentamaan. Nämä piirteet ovat nousseet keskiöön siksi, että yhtenäiskulttuuria (en ota kantaa siihen, missä määrin sellaista on koskaan ollutkaan) on pyritty pikemminkin kehittämään enemmän sellaiseen suuntaan, joka on koettu sopivammaksi kansainvälistyvässä maailmassa.
En nyt esitä varsinaista puolustelua tälle käsitykselle, siihen liittyy toki paljon kaikenlaisia negatiivisia piirteitä, mutta siis, sen keskeisenä rakennusaineena ei ole "suvaitsevaisuus" tai "homoista puhuminen", vaan inklusiivisuus. Täytyy huomioida, että tämä puhetapa syntyi kauan ennen "jytkyjä" tai maahanmuuttokriittisen liikkeen melko suurta kansansuosiota. Sen taustalla ei ollut tarkoituksellinen kansallinen vastakkainasettelu, eikä edes "jatkuva homoista puhuminen", vaan pikemminkin halu luoda sellainen hyvin perisuomalainen yhtenäisyyden paine, että rasismi, homofobia jne eivät nyt vaan kuulu "suomalaisuuteen".
Epäonnistunut sellainen projekti tietenkin on, mutta sen projektin keskiössä ei ole monien konservatiivien kuvailema jonkinlainen vasemmistoliberaali halu "mädättää" yhteiskuntaa.
Epäonnistunut sellainen projekti tietenkin on, mutta sen projektin keskiössä ei ole monien konservatiivien kuvailema jonkinlainen vasemmistoliberaali halu "mädättää" yhteiskuntaa.
Eipä varmaan vaikka näin aikaisemmin ajattelinkin.
Tarkoitat siis että tarkoituksena ei ollut rakentaa uutta yhtenäiskulttuuria vaan transformoida vanha inklusiivisempaan suuntaan. Ehkä hyvinkin näin. (Tietysti kukaan ei sanonut sitä näillä sanoin.)
Mutta projekti ei onnistunut. Vai onnistuuko? Ei vaikuta siltä. Mutta miksi ? Maahanmuttokriittisten mukaan on olemassa liian suuri ristiriita tulokkaiden ja kanta-asiakkaiden kulttuurissa ja Suomi ei "pakota" edes tulijoita sopeutumaan mikä on viimeinen este projektin onnistumiselle. Toiset taas ovat sitä mieltä että projekti ei onnistu kun persut sun muut keikuttaa venettä. Totuus voi tietysti olla siltä väliltäkin.
Mutta projekti ei onnistunut. Vai onnistuuko? Ei vaikuta siltä. Mutta miksi ? Maahanmuttokriittisten mukaan on olemassa liian suuri ristiriita tulokkaiden ja kanta-asiakkaiden kulttuurissa ja Suomi ei "pakota" edes tulijoita sopeutumaan mikä on viimeinen este projektin onnistumiselle.
Suuri osa maahanmuuttokriittisten tärkeimmistä tavoitteistahan on itseasiassa implementoitu sen jälkeen kun "keskustelu" (eli rasismisyytökset jne) alkoi. Perheenyhdistämisissä, joita pidettiin ehkä keskeisimpänä ongelmana, on esimerkiksi siirrytty merkittävästi tiukempaan linjaukseen.
Olen itse ollut alusta pitäen osapuilleen sitä mieltä, että maahanmuuttopolitiikan osalta minulle on melkein yhdentekevää, miten se hoidettaan, kunhan se on johdonmukaista ja ennenkaikkea tarkoituksenmukaista. Pitkään näytti, että mamukriittisten agenda oli epäkoherentti ja epäjohdonmukainen, ja osin näyttää vieläkin. Mutta on tapahtunut muutoksia, ja epäilen että osassa niistä muutoksista on kyse ollut perussuomalaisten suosionnousun aiheuttamasta paineesta.
Epätarkoituksenmukaisuutta on edelleen.
Persuthan oikeastaan Soinin välityksellä osallistuvat projektiin jo nyt varsin ponnekkaasti.
Lähetä kommentti