torstaina, helmikuuta 02, 2012

Turkki - ajatuksia ja spekulaatiota

Matkustimme vaimoni kanssa Istanbuliin - matka ei ollut ensimmäinen mutta edellisestä oli kulunut aikaa. Pääasiallisesti tutustuimme Istanbulin nähtävyyksiin - lähinnä upeaan arkkitehtuuriin - mutta matka herätti toki yhteiskunnallisiakin ajatuksia.

Turkki on tänä päivänä eittämättä erittäin mielenkiintoinen syystä, että ns. arabikevään toimijat varsinkin Egyptissä mutta myös muualla Lähi-Idässä näkevät Turkin esikuvana. Turkki on onnistunut yhdistämään ainakin hetkellisesti konservatiivisen islamilaisen arvomaailman suhteellisen tehokkaasti toimivaan markkinatalouteen ja monpuolue-järjestelmään.

Islamistien vaalivoitto ei ole johtanut ääri-islamilaiseen kumoukseen. Syy voi toki olla pelkästään se, että armeijan vahva asema takaa valtakeskittymien hajautumisen, mikä on Tatu Vanhasen mukaan ehkä demokratian tärkein enableri. Toinen syy saattaa olla se, että Erdoganin puolue on maltillisuuteen pakotettuna ja maltillisen politiikkansa menestyksen havaittuaan alkanut aidostikin maltillistua. Radikaali sukupolvi on keski-ikäistynyt. Vaikea sanoa.

Turkista syntyy kuva, että siinä missä naapurimaa Kreikka rämpii taloudellisessa ahdingossa, Turkki on tehnyt tarpeeksi taloudellisia reformeja, ja talous kasvaa nopeasti. Kadulla liikkuessa ja ihmisten kanssa keskustellessa saa kuvan, että turkkilaisten itsetunto on vahva. Päinvastoin kuin Lontoossa ja Helsingissä kaduilla ei kulje humalaisia ja räyhääviä ihmisiä ja kadut ovat siistejä. Turkkilaiset ovat turisteja kohtaan avuliaita, mutta pitävät tiukasti kiinni omista arvoistaan. Turkissa matkustava länsimainen, joka ei suostu arvostamaan turkkilaisia arvoja, vaan pukeutuu asiattomasti, joutuu helposti vaikkapa sylkemisen kohteeksi. Naisia kadulla näkee hyvin huomattavasti vähemmän kuin miehiä.

Konservatiivina ajattelen niin, että konservatiiviset arvot yhdistettynä tehokkaisiin markkinatalouden ja demokratian instituutioihin toimii paremmin kuin hedonistiset arvot yhdistettynä hyvinvoinityhteiskuntaan. Jokainen itsensä puolesta, valtio kaikkien puolesta-ajattelu, joka tuntuu Suomessa olevan varsin vallitseva, ei kerta kaikkiaan lennä. (Lausahdus ‎"Everyone for himself and the State for all" on venäläisen anarkistin ruhtinas Peter Kropotkinin, jota darwinistit ainakin arvostavat eräänä vastavuoroisuuden periaatteen isänä.)

Mielenkiintoisia kysymyksiä ovat minusta seuraavat:

1. Kykeneekö Turkki säilyttämään nykyisen kehityskulun ja ehkä jopa parantamaan ihmisoikeustilannetta, vai muuttuuko turkkilainen islamismi vahvistuessaan jyrkemmäksi ja nujertaa vastavoimansa. Ihmisoikeusloukkauksilla on Turkissa pitkä historia - esimerkiksi kurdien ja armenialaisten sorto on kuitenkin ollut enemmän nuorturkkilaisen liikeen ja kemalistien synti kuin Erdoganin puolueen.

2. Kykeneekö ja haluaako Egyptin muslimiveljeskunta seurata Erdoganin jalanjälkiä vai lähteekö Egyptissä liikkeelle islamistinen vallankumous, joka lopulta johtaa äärikonservatiiviseen yhteiskuntaan ja demokratian romahtamiseen. Esimerkiksi Libyasta Egypti eroaa käsittääkseni siinä suhteessa, että Egypti ei ole heimoyhteiskunta. Siksi antroplogi Salzmannin havainto että islam ja siihen liittyvät heimoarvot ovat huonosti yhdistettävissä kansalaisyhteiskuntaan, ei täysin päde Egyptin osalta.

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.

Thus the ingenious tribal system, based on balanced opposition, so effectual in supporting decentralized nomads, tends to inhibit societal integration at a more inclusive level, and to preclude civil peace, based on settlement of disputes through legal judgment, at the local level.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vähän sivuun mene tästä turkista, mutta mitä arvelet tästä yhdysvaltain halusta kalistella sapeleita iranin suunnalla, kun tietää että irni ei ole yhtäheikossa hapessa kuin irak..

Jukka kirjoitti...

Jaa-a,

Paha ongelma. Jos Iran kehittää ydinaseen, mitä se sillä tekee. Entä jos sen liittolaiset (Hizbollah, Syyrian alawiitti-hallinto) joutuvat ongelmiin, antaako se ydinaseen näille ? Siirtyykö ydinase Euroopan kaduille ? Ydinaseiden omistaminen ei ole minusta puhtaasti valtion suvereniteettiin kuuluva asia.

Itse olen muuten huolestunut siitä, että jenkit tukevat Syyrian sunni-oppositiota. Jos he pääsevät valtaan, miten kristittyjen ja alawiittien (Syyrian "tutsien") käy.

Anonyymi kirjoitti...

Turkissahan on pitkään ollut eräänlainen valtataistelu kansan enemmistöä edustavan maltillisesti islamilaisen AKP:n ja kemalistien välillä. Armeija ja virkakoneisto on vieläkin tietääkseni paljolti kemalistien hallussa. AKP on talouspolitiikassa paljon liberaalimpi kuin puolisosialistiset kemalistit. Asuin v. 2005 Turkissa ja silloin AKP:n asema oli vaakalaudalla ja sitä yritettiin kieltää. Armeija vaati pitämään kerran kuussa kokouksen hallituksen kanssa, eikä AKP uskaltanut muuta kuin suostua. Nyt AKP:n valta on ilmeisesti lisääntynyt ja he ovat saaneet jonkinlaisen yliotteen armeijasta.

Itse asuin Ankarassa ja se on kyllä Turkin länsimaisin kaupunki. Huiveja ei näy naisilla juuri ollenkaan ja kaikki naiset ovat hyvin länsimaalaisesti pukeutuneita. Hallinto ja virmamieskaupunki.

Jukka kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta ja autenttisesta kommentista.

Anonyymi kirjoitti...

Musta tuntuu vähän kyllä että toi ydinpommi ja sen kehittäminen tai väittäminen että sitä kehitetään,on vaan joku tekosyy, joku muu tavoite jenkeillä on nyt, suoraan sotaan ei jenkit kovinhevillä kait kuiteskaan rupee, vaikka pullistelemaan menevätki, mahtaakohan kiinalla olla jotain sanomista siinä jos suoraan sotilaalliseen konfliktiin rupeavat ja onko ees jenkeillä ja euroopalla taloudellisesti siihen varaa, mitä siitä seuraa..