Keskiluokkainen suomalainen, joka haluaa käydä töissä ja huolehtia lapsistaan, on huomannut, että Suomen vientiteollisuus ei enää vedä. Kauppatase on pitkästä aikaa negatiivinen. Tämä on monelle signaali siitä, että suomalainen talouselämä ei ole enää kilpailukykyinen. En osaa sanoa kuinka hyvä signaali tämä on, mutta luulenpa että moni sen ainakin sellaiseksi tulkitsee.
Keskiluokkainen suomalainen ajattelee, että talouselämä pitää tehdä dynaamisemmaksi. Kirkumisen ja valittamisen sijasta hihat pitää kääriä. Kokoomuksen kannatus kasvaa.
Paljon on puhuttu verokilpailusta. Joku on vaatinut verotuksen koordinointia Euroopan sisällä eli verokilpailun kastrointia. Toisaalta verokilpailun uhkaa on vähätelty. Käsittääkseni kysymys on lopulta vain siitä, koska verokilpailu alkaa toden teolla ja koska Suomen verotus alkaa sopeutua kilpailuun.
Tänään hallituksen asettama selivitys esittää sopeutumista verokilpailuun. HS kirjoittaa:
Selvitysmies: Viron yritysverot Suomeen
...Tuntuvia veronkevennyksiä yrityksille ehdottaa selvitysmies, joka pohti, miten investoinnit saataisiin jälleen kasvuun Suomessa. Vuorineuvos Jorma Eloranta ehdottaa, että yhteisöveroa eli yritysten verotusta kevennetään.
Yhteisöverotuksen kanta on nyt 24,5 prosenttia, johon se alennettiin tämän vuoden alussa 26 prosentista. Elorannan mielestä alennettukin kanta on liian korkea. Hän pitää kilpailukykyisenä 20-22 prosentin verokantaa.
Eloranta ehdottaa valtioneuvostolle, että yhteisöveroa alennetaan 0,5 prosenttiyksikköä joka vuosi vuoteen 2020 asti. Jos taloustilanne paranee, aikataulua voidaan nopeuttaa.
Selvitysmies haluaisi uudistaa yritysverotusta radikaalimminkin, jos katsoisi siihen olevan mahdollisuuksia. Eloranta veisi Suomen yritysverotusta kohti Viron mallia. Virossa yritykseen jätettyä jakamatonta voittoa ei veroteta, ja osinkoverotus on Suomea kevyempää.
"Järjestelmän dynaamiset vaikutukset Suomen oloissa voisivat olla suuret", kirjoittaa Eloranta keskiviikkona luovuttamassaan raportissa.
Ministerit Jyri Häkämies (kok) ja Lauri Ihalainen (sd) asettivat viime lokakuussa Elorannan laatimaan investointistrategiaa, jolla niin kotimaiset kuin ulkomailtakin tulevat investoinnit saataisiin maassa vauhtiin. Yhteisöveron alentamisen lisäksi Eloranta ehdottaa yritysten hyväksi muitakin verokannustimia.
...
Kyse ei ole tietysti lopputulemassa vain tästä yhdestä asiasta - yritysverotuksesta. Eläkejärjestelmä, työn verotus, sosiaaliturva ja koulutusjärjestelmä tulevat nekin sopeutumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
18 kommenttia:
Suomi ei ole tainnut vielä ymmärtää ja päättää missä se haluaa ja missä sen täytyy sopeutua ylikansallisen markkinatalouden lakeihin, ja missä kohdin se voi kehittä omia ratkaisujaan. Usein pusketaan vanhentuvilla ratkaisuilla eteenpäin liian kauan.
Suomessa tullaan näkemään tämänkin osalta turhan tiukka oikeisto vs. vasemmisto kamppailu.
Venäjä tukee suomalaista vasemmistoa, jotta Suomen taloudellinen suorituskyky alenisi.
Maailman vaihtotase on aina plus miinus nolla. Kauppataseen pitäminen plussalla on merkantilismia, ja se tuhoaa hyvinvointia koska se on negatiivisen summan peliä.
En sanonut että taseen vaje on ongelma sanoin että sen koetaan signaloivan ongelmia Suomen taloudessa.
Suomalaiset alkavat olla vakuuttuneita - ainakin suuri osa suomalaisista - että jotain on alettava tehdä.
Uskon näin. Ajatellaan että Suomi on menossa alaspäin ... Ruotsiin verrattuna esimerkiksi.
Valmiutta leikata veroja on enemmän kuin muutama vuosi sitten.
Ei tuossa postauksessa ollut jälkeäkään merkantilismista.
Juttuhan on niin että asioista puhutaan ja puhutaan vaika kuinka paljon. Puhumalla mikään ei oikeastaan vielä muutu.
Jossain vaiheessa tulee kuitenkin piste jolloin joko lähtee liikkeelle hallitsematon lasku tai jotenkin saavutetaan johtopäätös että nyt homman on muututtava.
Minusta on merkkejä ilmassa, että politiikka alkaa muuttua. Suomen oikeaisto ei tietesty vielä ole ollenkaan niin itsevarma kuin Ruotsin eikä läheskään niin talousliberaali.
Mutta kuitenkin... olen tavallaan optimisti.
Yhä edelleen on kuitenkin tällaisia ajatuksia että Suomessa pitää keskittyä johonkin ylhäältä määrättyyn hommaan niin kuin ennen.
En puhunut kirjoituksestasi. Tein huomion; ja se huomio on, että voi olla että kokoomuksen suosion nousun taustalla on harhakäsitys.
Sen verran kyllä täytyy todeta, että toki kilpailykyky-merkantilismissa voi, jos se on kohtuullista, olla hyviäkin puolia. Esimerkiksi verojen alentaminen kautta linjan voi parantaa kilpailukykyä, ja Kokoomuksessa on edes jonkin verran tahtoa tähän suuntaan.
Eri asia ovat sitten kaikenlaiset telakka- ja maataloustuet tms. Suomesta viedään sianlihaa ulkomaille sellaisella kuviolla, että maahan tuodaan rehua, joka syötetään sioille, ja sianliha viedään ulkomaille. Homma ei olisi muuten kannattavaa, mutta sikalatuotantoa tuetaan massiivisesti. Hommassa ei ole yhtään mitään järkeä, mutta se jatkuu ja sitä on jopa perusteltu kauppatase-argumentilla, eli koska rehu maksaa jonkin verran vähemmän kuin vietävä liha, niin homma on "kannattavaa".
Suomalaisten poliitikkojen merkantilismi ja dirigismirakkaus kyllä ärsyttävät minua aivan loputtomasti.
En epäile etteikö merkantilistisia ajatuksia esiinny kokoomuksessakin vaikka ei tietysti yhtä paljon kuin keskustassa.
Suomalaisilla poliitikoilla on lisäksi sellainen usko että heidän pitää tehdä jotain positiivista jotta investointeja ja uusia yrityksiä syntyy.
Siis ei riitä että he luovat edellytykset yritystoiminnalle siten, että esimerkiksi tehokkaat instituutiot ovat paikallaan, verot ovat tarpeeksi alhaiset, byrokratia on alhainen, infrastruktuuri on olemassa ja koulutustaso korkea jne.
Vaan poliitikkojen pitäisi keksiäkin mitä täällä aletaan tehdä. "Pitää luoda uusi Nokia". "Suomalaisen ict-teollisuuden pitää rakentaa maasta pilviteollisuuden keskittymä".
Jos Google tms. tekee Suomeen konesalin niin onhan se hieno homma ja business-potentiaali on hyvä huomata valtionkin. Ja toki valtion pitää satsata koulutukseen.
Mutta kyllä uusi innovaatio ja uudet investoinnit syntyvät yksityisen toimeliaisuuden kautta. Tietysti teknillisillä korkeakouluilla on siinä oma merkityksensä.
Aikaisemmin valtio on ollutkin aktiivinen tällä tavalla - mm. Nokian Tietoliikenteen syntymisessä valtiolla oli merkittävä rooli. Mutta se tapahtui idänkaupan aikaan. Nokian Tietoliikenne (nykyinen NSN) Neuvostoliiton kaatumiseen saakka ensi sijassa idänkauppaa harjoittava firma. Tilanne muuttui kun Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Britannia ja muutama muu maa alkoi vapauttaa telealaa, syntyi uusia operaattoreita Britsh Telecomin rinnalle. Nämä ostivat infraa Nokian Tietoliikenteeltä.
Monella poliitikolla on vielä muistissa tällaiset valtion toimet ja he uskovat että tällaisia tarvitaan edelleen. Luulen että nykyaikana tällaisilla tehdään enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suomalaisilla valkokaulustyöläisillä Euroopan heikoin ostovoima
Vasemmistolainen sosiaaliluokka käyttää suomalaista valkokaulustyöläistä yhteiskunnan työjuhtana. Työjuhtien generoima varallisuus siirretään tulonsiirtoina heikosti tuottavalla julkisella sektorilla työskenteleville, ay-liikkeelle ja sosiaalipummeille.
Siksi suomalaisilla koulutetuilla ja korkeasti koulutetuilla on Euroopan heikoin ostovoima.
Suomalaisilla korkeastikoulutetuilla "valkokaulustyöläisillä" on heikko ostovoima, koska heitä on koulutettu niin paljon. Tämä on tietoinen dirigismivalinta, jolla on pyritty kohottamaan kansantalouden kilpailukykyä.
Suomen tärkein vientituote on insinöörityö, joka on Suomessa hyvin edullista länsimaisen mittapuun mukaan. En nyt ota kantaa siihen, onko tämä "hyvä" tai "huono", mutta se on keskusjohdon päätösten seurausta. Sen arkkitehtejä olivat 90-luvun puolivälin/loppupuoliskon aikoihin Lipponen, Kokoomus, ja Nokian johto.
Samanaikaisesti perinteisen teollisuustyön ammattiliittojen on annettu pitää näiden hommien suhteellinen palkkakehitys hyvin kovana. Seuraus on se, että Suomessa suhteellinen etu on nimenomaan ns. valkokaulustyössä. Sen rajatuottavuus on matalampi kuin mitä se olisi vapailla markkinoilla, mutta toisaalta sitä on paljon.
Tästä on vahvaa evidenssiä. Huolimatta siitä, että NSN ja monet muut IT-insinöörityön isot talot ovat pistäneet väkeä kilometritehtaalle, IT-aloilla ei silti juuri ole työttömyyttä kuin nimeksi. Iso osa siitä, mitä tämä porukka tekee, menee vientiin, mutta palveluvientinä, mikä ei näy kauppataseessa ja siksi dirigismimerkantilistien mielestä se ei ole "oikeaa" hyvinvointia.
Milttonin analyysi on minusta jokseenkin väärä. Alhainen ostovoima on toki osaksi seurausta sosiaalisista tulonsiirroista, mutta jo veroton palkka on merkittävästi alhaisempi. Lisäksi Suomen veroaste ei ole niin merkittävästi korkeampi kuin joidenkin verrokkimaiden, vaikkapa Saksan ja Ruotsin, että tämä selittäisi heikompaa ostovoimaa.
Menin samaan halpaan kun luulin että Nokian karille ajo veisi IT-työpaikat.
Olen itse tehnyt Nokian jälkeen palvelupuolenhommia mutta olen nyt taas vientiyrityksessä.
En ole koskaan kokenut olevani missään unelmieni hommissa mutta ihan ok tämä ala kuitenkin on.
Suomessa on paljon kaltaisiani "insinöörejä". Ja onhan se voimavara.
Suomessa on paljon kaltaisiani "insinöörejä". Ja onhan se voimavara.
Saa nähdä oletko samaa mieltä vielä sen jälkeen, kun Euroopan velat poksahtavat Suomen maksettavaksi, ja valtio ihan oikeasti perustaa jonkun "uuden Telen", jossa inssit vääntävät nälkäpalkalla valtion hyväksi.
Mutta sinähän olet aina kannattanutkin sosialismia - et tosin sillä nimellä, vaan "kansankokonaisuuden" nimellä.
---
Kuuntelin jokin aika sitten Jeffrey Tuckerin podcastin Mises-instituutista.
Linkki:
30. Another Central Plan Fails
Siinä kerrottiin, miten aina suunnitelmatalous päätyy ylikäyttämään ihmisresursseja ja toisaalta alikäyttämään koneita ja tekniikkaa.
Eiköhän tämä ole nähtävissä myös Suomessa. Julkisella sektorilla työtaakka lisääntyy per työntekijä. Kaikilla aloilla koulutetaan ihmisiä liikaa.
Kuten olen aikaisemmin sanonut, Suomi ei selviä hyvinvointivaltiona 2020-luvulle asti.
Sanoin että on voimavara että Suomessa on insinöörejä.
En sanonut että pitäisi perustaa valtion yrityksiä insinöörien työllistämiseksi.
Minä en kiistä julkisen sektorin taloudelle tuottamaa rasitusta, päinvastoin. Julkisen sektorin toimet ovat usein epätarkoituksenmukaisia ja kustannus/hyöty-laskelmat pielessä, kun toimenpiteiden kustannuksia aliarvioidaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hyötyjä olisi olemassa, ja talous on robustimpi kuin päälle päin näyttää. Kuten yllä totesin, palvelupuolen hommassa generoituu kyllä usein tuloja myös ulkomailta, mutta ne näkyvät joko viiveellä tai niiden kirjanpito kansantalouden tasolla on väärin. Kauppataseen dippaus esimerkiksi ei huomioi palvelutaseen muutosta. So, merkantilistisen ideologian argumentit ovat jo sisäisestikin rikki, vaikka merkantilismi hyväksyttäisiin päämäärien osalta.
Keskusjohtoiset suunnitelmat epäonnistuvat useammin kuin yksityiset, mutta tämä on lopulta epäolennaista. Tältä osin libertaari argumentaatio on väärillä jäljillä. Keskusjohtoisten jättiprojektien ongelmat eivät pääsääntöisesti aiheudu siitä, että ne epäonnistuvat tavoitteissaan, vaan siitä että tavoitteet ovat epätarkoituksenmukaiset ja että kustannuksia ei arvioida oikein.
Jos yksityinen taho arvioi projektinsa kustannukset väärin, niin sen riskin kantavat ne, jotka projektiin vapaaehtoisesti ovat rahaa laittaneet. Kun julkinen taho arvioi kustannukset väärin, riski lankeaa yleensä veronmaksajille, ja siksi kannustinta arvioida oikein ei ole, ja kannustin arvioida väärin on vahva, jotta projektille saadaan tukea.
Oikeistolaisissa on muuten noita merkantilisteja ihan yhtä lailla. Tämä ongelmakenttä on kolmitahoinen: Vasemmisto rakastaa dirigismiä, mutta niin rakastaa osa oikeistoakin. Oikeistossa taas on merkantilistista argumentaatiota hyvin paljon, vasemmistossa vähän vähemmän. En ymmärrä, miksi niin moni liberaali tai libertaari on tässä merkantilismin kannallla, periaatteessa pitäisi olla päinvastoin.
Lähetä kommentti