Ruukinmatruuna väitti jonkin aikaa sitten muuten loistavassa postauksessaan että reiluus on realiteettien edessä vain tyhjä iskusana ilman substanssia.
Ihminen ajaa tämän teorian mukaan egoistisesti omaa etuaan egoistien täyttämässä maailmassa, taipuu vahvemman edessä ja polkee heikompaansa. Tämä perinteisten taloustieteilijöiden ja liberaalien perusoletus - voisi ehkä jopa sanoa haave pahasta maailmasta - on se teoria, johon perustuu Macchiavellin ajattelu ja Suomen sodanjälkeinen ulkopolitiikka. Paasikivi ja Kekkonen olivat Macchiavellin oppilaita.
En kiistä etteikö Paasikivi ollut suuri valtiomies. Siinä kontekstissa jossa Suomi toimi vuonna 1946 - 1956 reiluudella ja hyvällä tahdolla ei ollut paljon tilausta. Eikä ollut Kekkosenkaan aikaan.
Mutta väitteet, että
reiluudella ei ole mitään paikkaa maailmassa
ja että
ihminen pärjää aina parhaiten kun taipuu (väki)vallan edessä
eivät päde yleisesti. Eivät aina eivätkä kaikkialla. Toki joskus (usein) ja jossain.
Sekä laboratoriotilanteessa että todellisuudessa ihmiset jakavat resursseja toisilleen vaikka heillä ei olisi siihen mitään pakkoa eivätkä he saisi siitä mitään etua. Samoin ihmiset edellyttävät toisilta ihmisiltä oikeudenmukaisuutta ja reiluutta.
Ihmiset rankaisevat pahan tekijöitä jopa silloin kun pahuus ei kohdistuu heihin itseensä. Ihmiset puolustautuvat vääryyttä vastaan ja kostavat heihin kohdistuvan vääryyden, vaikka väärintekijä olisi heitä monin verroin vahvempi ja jopa tuhoaisi heidät. Ihmiset tietävät että heitä rangaistaan, jos he toimivat epäreilusti, vaikka rankaisijalle olisi siitä oleellista haittaa
Rationaalinen ihminen ottaa ihmisten luontaisen reiluuden ja kunnian tunnon huomioon:
Rationaalinen työnantaja tietää, ettei hän voi maksaa kahdelle ihmiselle A ja B jatkuvasti samaa palkkaa, jos A tekee paljon enemmän työtä kuin B. Tai voi, mutta seurauksena on työyhteisön ilmapiirin tulehtuminen.
Mm. behavioristinen taloustieteilijä Ernst Fehr on tutkinut reiluutta.
Reiluutta tutkitaan laboratorio-oloissa mm. panemalla joukko ihmisiä pelaamaan ns. ultimatum-peliä:
Ultimatum-pelissä on kaksi pelaaja A ja B jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä A ja toisena B. A saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja B:n kesken niin että A saa 1000-x euroa ja B x euroa. B joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy A saa 1000-x euroa ja B x euroa.
Taloustieteen mukaan B:n pitäisi hyväksyä jokainen tarjous x > 0. Lisäksi A tietää B:n olevan rationaalinen ja hyväksyvän kaikki tarjoukset, joten A maksimoi voittonsa antamalla pienimmän mahdollisimman summan (1 penniä) jonka B hyväksyy.
Todellisuudessa näin ei käy, vaikka A ja B pelaisivat vain kerran, A ja B eivät tuntisi toisiaan eivätkä edes näkisi toisiaan: Jos A tarjoaa liian vähän, B hylkää tarjouksen. A tietää tämän ja kulttuurista riippuen tarjoaa keskimäärin noin 300-400 euroa. Joissain kulttuureissa A tarjoaa keskimäärin jopa 600 euroa ja B hylkää lähes säännöllisesti A:n tarjouksen kun A tarjoaa alle 500 euroa !
B selvästi edellyttää tiettyä reiluutta ja A tietää tämän.
Muutetaanpa peliä vielä hieman. Sen sijaan että B kykenisi hyväksymään tai hylkäämään tarjouksen B:n on pakko hyväksyä tarjous aina. A:n tarjoama rahasumma x laskee tällöin oleellisesti harvoin kuitenkaan nollaan asti. Tätä peliä kutsutaan Diktaattori-peliksi.
Nyt peliin tuodaan kolmas osapuoli C, jolle annetaan 500 euroa ja oikeus rangaista A:ta. Rangaistus tapahtuu niin että C saa riistää A:lta osan A:n saamasta voitosta 1000-x, mutta C joutuu itse maksamaan tästä oikeudesta. Jos C riistää A:lta y euroa - raha pannaan kokonaan sivuun - C joutuu maksamaan rankaisuoikeudesta y/2 euroa.
Monet henkilöt ovat C:n roolissa valmiita luopumaan esimerkiksi kolmanneksesta omasta rahastaan voidakseen rangaista A:ta, kun A tarjoaa B:lle hyvin pienen rahasumman x.
Laboratoriokokeet on suoritettu niin että raha on todellista ja että rahasumma on merkittävä verrattuna koehenkilöiden normaaliin tulotasoon. Esimerkiksi niin että 1000 euroa vastaa koehenkilön kahden kuukauden palkkaan.
Fehrin et al tutkimukset osoittavat että ihmisellä on taipumus reiluuteen ja taipumus edellyttää muilta ihmisiltä reiluutta. Ihmiset rankaisevat toisia jotka eivät noudata reiluutta. Ihmiset myös tietävät varautua tällaisiin rangaistuksiin.
Toinen tavallaan hyvin erilainen ilmiö kuin reiluus on kunniankulttuuri. Myös kunniankulttuuri panee ihmisen käyttäytymään vastoin "rationaalisuusoletusta". Mutta palaan siihen aiheeseen toisessa postauksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Taloustieteellisesti tuo Ultimatum-peli ei vaikuta kovin pätevältä. B:n pitäisi hyväksyä kaikki tarjoukset, joissa x > 0.
Esimerkki ei kuitenkaan kuvaa reaalimaailmaa, koska markkinoilla B:llä on tarjouksen hylätessään mahdollisuus pyytää tarjousta myös muilta kuin A:lta.
Eli tuo peli ei kuvaa markkinoilla tapahtuvaa kaupankäyntiä kovinkaan hyvin, vaan on ennemminkin esimerkki yhteiskunnan rahanjakokoneiston toiminnasta.
En usko että sen on tarkoituskaan tutkia markkinoita vaan yleensä ihmisen käyttäytymistä. Eli tutkia sitä toimiiko ihminen Homo Economicus oletuksen mukaisesti vai ei.
On muuten mielenkiintoista miten taloustieteilijät - myös Fehr - ragoivat siihen että yhä enemmän tulee todisteita siitä että ihminen ei maksimoi vain omaa utiliteettiaan.
Sen sijaan että utiliteetin käsite hylättäisiin kaiken kattavana selityksenä, utiliteettifunktioita uudelleenmääritellään yhä uskomattomammaksi korttitaloksi. Siihen otetaan mukaan reiluustermiä yms.
Muistuttaa hieman sitä tilannetta jossa maakeskeinen malli alkoi mureta. Maakeskeistä mallia ei koskaan osoitettu vääräksi - vaan se matemattinen malli joka kuvasi maakeskeistä mallia tuli niin monimutkaiseksi että yksinkertaisempi aurinkokeskeinen malli syrjäytti sen.
Maakeskeisen mallin kaatoi Occamin partaveitsi.
Taloustieteen utiliteettifunktio ja Homo Economicus teoria tulee EHKÄ kärsimään saman kohtalon kuin maakeskeinen malli.
Tarkoiotatko tuolla kunniakultturilla suomalaista väkivaltaa? Vaikkapa mustasukkaisuudesta tehtyä tappoa?
En osaa sanoa onko suomalaisten mustasukkaisuudessa tekemä tappo kunniankulttuuria vai ei.
Kunniankulttuuri ei ole minulle mikään mustavalkoinen asia. Sekä mafialla, Puolan ja Balin aatelisilla, rajputeilla, USA:n etelävaltiolaisilla ja arabeilla on kunniankulttuuri.
Ei kunniankulttuuri ole mikään yksi kulttuuri vaan luokka kulttuureita. Ei pelkästään paha tai pelkästään hyvä.
Mielenkiintoista on ymmärtää miksi tällaisia kulttuureita on olemassa, mitkä ovat tällaisten kulttuurien hyvät ja mitkä huonot puolet. Mutta kuten sanottua ajattelin kyllä kirjoittaa aiheesta perusteellisemmin kunhan hiukan tutustun aiheeseen vielä.
Kiva huomata ettet olet taas täällä !! :) :)
Jos vaikka katsastaisit itään päin, niin huomaisit helpoiten miten ihmisten, myös sinunkin päähän on rakennettu oman kunnian loukkaamiseen pohjautuva mekanismi. Yleensä se kulkee nimellä kosto.
Aha ihanko Porvooseen saakka pitäisi katsoa, vai Karjalaan, Jekaterinenburgiin, Pekingiin, Singaporeen, vai Indonesiaan. Itä on hiukan laaja käsite.
Ihme tyyli sulla on keskustella: Luulet että toisilla on joku valmiiksi ajateltu yksi totuus (kuten itselläsi) ja arvaat jo ennakolta mitä ne aikovat sanoa. Kuten sanoin kirjoitan myöhemmin aiheesta "kunniankulttuuri" joten älä ennakoi.
Tosielämä yleensä ei toimi samalla tavoin kuin pelit.
Samoin maailman kulttuurit on jaoteltavissa karkeasti kolmeen ryhmään:
- syyllisyyskulttuurit, jossa mittana on maine (maineikas vs maineeton) - länsimaat
- häpeäkulttuurit, jossa ihmisen mittana on 'kasvot' (kasvojen säilyttäminen vs niiden menettäminen) - itämaat
- kunniakulttuurit, jossa ihmisen mittana on kunnia (kunnia vs kunniattomuus) - seemiläiset kulttuurit
Kaikissa kulttuureissa on puolensa, eikä voida sanoa, että jokin kulttuuri olisi puhtaasti jotakin. Mutta varmuudella voidaan sanoa, että kunniakulttuureissa ihmiset käyttäytyvät samalla tavoin kuin noin viisi-kuusivuotiaat lapset: pikkulapset ottavat aivan samoin pulttia täysin mitättömistä asioista kuin kunniakulttuurien ihmiset, ja kunniakulttuurien ihmisiä voidaan herjaamalla provosoida tekemään älyttömyyksiä - ja näin heidät on helppo napata.
Monet klassiset sodankäynnin manuaalit, kuten Sun Tzu sekä Maurikioksen "Strategikon" perustuvat pitkälti psykologialle - Strategikonissa on listattu pitkä litania eri tyyppisiä vihollisia ja miten heitä vastaan tulee taistella ja heidän heikkouksiaan hyödyntää.
Tästä aiheesta kannattaa myös lukea kiinalainen klassikko "36 sotajuonta" - nuo sotajuonet perustuvat nimenomaan psykologialle.
Ironmistress:
"Tosielämä yleensä ei toimi samalla tavoin kuin pelit."
Näinhän juuri behavioristinen taloustiede sanoo. Kun uuskalssinen taloustiede loi Homo Economicuksen käsitteen, se luotiin ilman kokeellista tutkimusta. Behavioristinen taloustiede ja aiemmin John Maynard Smithin evolutiivinen peliteoria ovat osoittaneet että se naivi peliteoria (mm. backward induction) joka aluksi luotiin ei toimi läheskään aina.
Tottakai ihmiset toimivat usein niin kuin Homo Economicus oletus edellyttää. Mutta usein myös eivät toimi.
Työyhteisössä on aivan selvää että työntekijät edellyttävät tiettyä reiluutta esimiehiltään. Jos heihin jatkuvasti kohdistetaan epäreiluutta he kehittävät kyynisen elämänasenteen, jota he itse kutsuvat rationaalisuudeksi tai terveeksi kyynisyydeksi. Ja jota minä Dostojevskin Karamazovin veljeksiä mukaillen kutsun lakeijaluonteeksi.
Todellisuudessa näillä ihmisillä ei ole uskallusta vaihtaa työpakkaa, rohkeutta kritisoida esimiestään tai he ovat ammatillisesti liian heikkoja saadakseen uuden työpaikan. Näiden ihmisten kyynisyys heikentää yrityksen yhteishenkeä ja sitä kautta tulosta. Kaikki alkavat ajaa vain oma etuaan yrityksen sisällä.
Itseasiassa monet taloustieteilijät ovatkin todenneet että ison yksityisen yrityksen olemassaoloa ei voi selittää uusklassisella taloustieteellä. Miten on mahdollista että monessa yrityksessä ihmiset saadaan puhaltamaan yhteen hiileen sen sijaan että kaikki vain maksimoisivat omaa palkkaansa ?
Kun uusklassinen taloustiede ei kykene edes selittämään ison yrityksen olemassaoloa, se todella tarvitsee jotain laajennusta. Ota nyt huomioon, että en ole väittämässä että uusklassinen taloustiede tai markkinatalousteoriat olisivat kelvottomia vaan vain rajoittuneita.
Samoin liberalismi ei kykene selittämään sitä, miksi kansakunta on mahdollinen. Miten ihmiset saadaan kansakunnan sisällä puhaltamaan yhteen hiileen. Ja mistä johtuu että yhteistyö joissain tilanteissa alkaa rapautua.
Se hinta joka tästä ymmärryksen puutteesta kansakunnan osalta saatetaan joutua maksamaan on esimerkiksi lännen moraalinen heikkeneminen ja Euroopan potentiaalinen islamisaatio. Se hinta joka siitä maksetaan yritysten sisällä on heikko taloudelinen tulos.
Mainostan kahta omaa postaustani:
- emotionaalisempi postaus Lakeijaluonne, jossa totean mitä itse subjektiivisesti ja intuitiivisesti ajattelen ja erityisesti tunnen näistä asioista
- Peter Richersonin yritystutkimusta referoiva postaus, jossa käsittelen asiaa tieteellisemmin ja objektiivisemmin
Ironmistress:
"Mutta varmuudella voidaan sanoa, että kunniakulttuureissa ihmiset käyttäytyvät samalla tavoin kuin noin viisi-kuusivuotiaat lapset: pikkulapset ottavat aivan samoin pulttia täysin mitättömistä asioista kuin kunniakulttuurien ihmiset, ja kunniakulttuurien ihmisiä voidaan herjaamalla provosoida tekemään älyttömyyksiä - ja näin heidät on helppo napata."
Totta tietysti toinen puoli, mutta osittain tuo on kyynistä höpö höpö puhetta.
Toki voit sanoa että ihminen joka ei anna kohdella itseään esineenä ja riiston kohteena vaan vaatii ihmisarvoa on lapsellinen.
Tässä väitteessä on kaksi heikkoutta:
1. Ihminen joka antaa käsitellä itseään epäreilusti voi henkisesti huonosti. Ellei Balin aatelisto olisi tehnyt puputania se olisi joutunut elämään häpeässä. Ellei työntekijä lähde työpaikasta jossa häntä kohdellaan huonosti, hän masentuu.
2. Ei pidä paikkaansa edes sekään, että ihminen pärjää aina taloudellisesti paremmin jos antaa kohdella itseään epäreilusti. Kunniankulttuurikaan ei ole mikään lapsellinen asia - se syntyy usein tilanteessa jossa ainoa tapa jolla
pieni ihminen kykenee puolustautumaan väkivaltaa vastaan on kunnian kulttuuri. Tilanteessa jossa ei ole toimivaa poliisia yms.
Väittäessäsi minua irrationaaliseksi, olet lopulta itse hiukan irrationaalinen. Luulet että puolikyyninen elämänasenne on ainoa johon luonnontieteellisesti suuntautunut ihminen voi rationaalisuudessaan
päätyä. Valitan mutta korttitalosi murtuu. Moraalisilla tunteilla (emootioilla, syyllisyyden tunteella, reiluuden tunteella, häpeän tunteella) ihmisten välinen yhteistoiminta (julkishyödykkeiden tuottaminen) tulee behavioristisen taloustieteen mielessä vasta mahdolliseksi.
Ilman moraalin tunteita ihminen olisi kuin simpanssi joka kykenee muodostamaan vain pieniä sukulaisuuteen perustuvia ryhmiä.
Ilman moraalin tunteita kansallisvaltiokin on mahdoton ja sitä kautta demokratia.
No sinullahan se mukava tyyli onkin keskustella.Kun vastapuoli esittää agrumentin, joka yksinkertaisuudessaan kumoaa sinun monimutkaiset, muka älylliset mielipiteesi, astuu sensuuri peliin. Ja samalla kuitenkin itse syyllistyt erittänkin törkeään oksenteluun muiden blogeissa.
Siinä sinun kunniakulttuurisi lyhykäisyydessään... Olisiko siinäkin kysymys kunniasta ja kostosta?
minä en sensuroi kommentteja jotka kohdistuvat postauksiin. Mutta jos ne käsittelevät jotain muuta niin sensuroin joskus.
Nytesimerkiksi vihjailet minun kritisoineen kunniankulttuuria vaikka en ole kritisoinut sitä vaan suhtautunut siihen ymmärtämyksellä. Oletko fasisti joka haluaa rajoittaa sananvapautta.
Omaa blogiaan saa kyllä sensuroida kuten HS saa valita yleisönosastonkirjoitukset. Kai sinä sen nyt ymmärrät ?
"Kun uusklassinen taloustiede ei kykene edes selittämään ison yrityksen olemassaoloa, se todella tarvitsee jotain laajennusta."
Tämä varmaan alkaa kuulostaa jankutukselta, mutta suosittelen Fukuyaman kirjaa Trust.
Siinä on käsitelty varsinkin kaukoidän kuvioiden osalta sitä miksi japanilaiset kykenevät luomaan menestyviä suuryrityksiä, mutta kiinalaiset eivät niinkään.
Ihan rajusti yksinkertaistaen menestyvien suuryritysten luominen edellyttää puhtaasta suvun suosimisesta ulos murtautumista ja muiden kulttuuristen siteiden tuloa niiden tilalle.
Jukka, tuohon "lakeijaluonteeseen" voi todeta, että on typerää olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi, jos sellainen tarjoutuu. Katsopa Wikipediasta tai jostakin muusta lähteestä, mitä tarkoittaa sellainen termi kuin "ketman". On samoin ihmisen oma asiansa, suhtautuuko hän pomonsa tomppeliuteen tunteella vai järjellä. Onko lakeija vaiko majordomus. Vain täysi ääliö alkaa halveksimaan silloin itseään.
On tietysti eri asia, jos pomo itse tajuaa olevansa täysi tomppeli. Silloin hän antaa lakeijalleen ohjat ja pysyttelee itse taka-alalla, halliten ykkösmiehensä kautta. Molemmat ovat tyytyväisiä.
Mitä taas prostituutioon tulee, vanha suomalainen sananlasku sanoo, että "ennen maa repee ennenkuin huora häpee", ja mikäli Salli ry:tä ja seksiammattilaisten kannanottoja on uskominen, se pitää paikkaansa. Heille prostituutio on työ siinä missä mikä tahansa työ. Kristillisestä moraalista poisoppiminen kestää aikansa, mutta se on täysin mahdollista.
Lähtökohta on ihmisten kanssa toimittaessa kuitenkin sellainen, että jollei toisin osoiteta, kaikki pettävät toisiaan, mutta on epäviisasta itse tehdä sitä ensimmäistä liikettä. Kysymys on vain siitä, että mihin saakka petkuttaminen ja välistäveto on hyväksyttävää. Jos työnantaja kusettaa, on täysin moraalisesti hyväksyttävää nyysiä omaan käyttöön kaikenlaista pikkutavataa tai käyttää firman resursseja omaan käyttöön. Ihminenhän kuitenkin on pohjimmiltaan paha olento, ja loppuun saakka itsekäs. Mutta ei ole eettisesti hyväksyttävää ylittää itse sitä petkutuksen määrää, millä itse tulee kusetetuksi, ellei halua menettää uskottavuuttaan.
Sitten tuohon kakkospostaukseesi:
1) Vastauksena Väyryselle: Vitutukseen ei kuole.
Puputan ei ollut mitään muuta kuin luovutusvoitto siirtomaavallalle. Jos kyseessä olisi ollut jokin muu siirtomaavalta kuin (vielä tuolloin) läpeensä kalvinistinen Hollanti, siellä olisi vain kylmästi todettu "tsaukki, taukki".
Mitä ihmeen väliä sillä on, menettääkö joku kunniansa tai maineensa jonkun toisten silmissä? Itse jokainen voi panna käden sydämelle ja kysyä itseltään: elänkö minä itseni takia vai jonkun toisen. Jos vastaus on "toisten", on aika suunnitella shrinkille menoa. Niin kauan kun on elämää, on toivoakin, ja niin kauan kun uskottavuus on tallella, kaikki on hyvin. Uskottavuus, ei maine eikä kunnia, on se kaikki kaikessa - niin Macchiavellin kuin kiinalaisten klassikoidenkin mukaan.
Näin yleensä alaisten kohtelemisessa on olemassa se kultainen keskitie. Jos heitä kohtelee liian hyvin, he ylpistyvät, laiskistuvat ja heistä tulee kuin hemmoteltuja lapsia. Jos heitä kohtelee liian huonosti, he joko lähtevät tai demotivoituvat tai pahimmassa tapauksessa alkavat sabotoimaan koko juttua. Ei hyvä.
2) Elämä ei ole pelkkää suffelia. Näin yleensä sääntö menee "no pain, no gain", eli ellei ole valmis tekemään epämiellyttäviä asioita, on turhaa myöskään toivoa menestystä.
Kaikessa on lopultakin kyse siitä hinnasta, mistä suostuu epämiellyttävyyksiin. Ja tästä syystä ammattiarmeijat ovat ylivoimaisia joka suhteessa asevelvollisiin nähden - armeijassa kuin armeijassa ihmistä nöyryytetään, häntä kohdellaan kuin skeidaa, hänen päälleen syljetään ja häntä kohdellaan epäreilusti. Mutta ammattiarmeijan sotilas saa korvauksena selvää setelirahaa, kun taas asevelvollinen pelkkiä latteuksia ja hymistelyä. Tästä syystä asevelvolliset ovat aina huonommin motivoituneita, herkempiä kapinoimaan ja haluttomampia taisteluun kuin ammattilaiset.
Mietitäänpä terästehtaita. Ne ovat joskus olleet todellisia helvettejä - tuhatasteista sulaa metallia, isoja ja raskaita koneita, häkää ja muita myrkyllisiä huuruja, isoja ja painavia esineitä jotka putoavat päälle, hehkuvia hiiliä jne. Työ sellaisessa on ollut todella vaarallista. Ruukinmatruuna on itsekin ollut lattiatason työssä metallitehtaassa, ja tietää, miltä metallin hehku on. Työ sellaisessa on epäreilua ja vaarallista. Siksi siitä kuuluu saada kunnon palkka - sellainen, mitä teräsmiehelle (ja naiselle) kuuluukin. Ruukinmatruuna käsitteli jo omassa blogissaan tapausta Stora Enso.
Pienelle ihmiselle liian tiukka sitoutuminen yhtään mihinkään kunniaan on kaikkein varmin tapa joutua ikävyyksiin. Kun on köyhä niin pitää olla nöyrä. Ja jos lähtee käymään toisen fyysiseen habitukseen käsiksi kunniansa takia, siinä päätyy helposti vankilaan - ja siellä jonkun ihan oikean gangsterin homomorsiameksi. Ei hyvä. Tai pahimmassa tapauksessa saadaan aikaan vuosisatojen vendettan kierre ja valtava määrä kärsimystä ja kurjuutta ja koko kansakunnalle universaalin kusipään maine (vrt. eräs vähemmistö).
Eli järkeään saa käyttää ja se on jopa suvaittavaakin.
Väitetään, ettei naisilla ole mitään kunniaa eikä kunniantajua. Niinhän se on - naisten sukupuolirooli on kautta aikojen ollut nimenomaan se tapa, jolla alisteisessa tai sosiaalisesti heikommassa asemassa oleva tekee elämänsä niin mielekkääksi kuin mahdollista. Naisten vallankäyttö on nimenomaan epäsuoraa - valtaa käytetään toisten ihmisten eli miesten kautta. Jokainen nainen tietää, miten mies kiedotaan pikkusormen ympärille (eli vedotaan tämän tunteisiin) - ja jos mies on liian älykäs siihen hommaan, häntä voi kaikella syyllä tai ilman syytä herjata homoksi, impotentiksi, sovinistiksi, köyhäksi, pedofiiliksi tai millä tahansa sellaisella nimellä, mikä käy "miehen kunnian" päälle eli isketään hänen tunteisiinsa. Vastaavasti silloin kun nainen pääsee niskan päälle, hän tuntuu unohtavan että miten sitä selkäpuukkoa käytetään ja alkaa pelaamaan reilusti - ja miehestä tulee puolestaan se Homo Sovieticus tai Uuno Turhapuro. Muistanet ne ruukinmatruunan blogissa listatut poliitikon viisi vaarallista ominaisuutta.
Moraali ei siis ole itsetarkoitus. Moraali on vain työkalu - siinä missä kaikki muutkin ihmissuhdesekoilun työkalut.
OK, olemme näemmä kaikesta eri mitltä. Itse olen mielummin tunteellinen typerys kuin huora. Pärjään taloudellisesti aivan tarpeeksi hyvin vaikka en alennukkaan henkiseksi huoraksi. Kaksi ihanaa lasta ja ihana vaimo, hyvä palkka, ja rivitalonpätkä. Pärjäisin varmaan huonommin henkisenä huorona, koska onneksi kuulun niihin ihmisiin jotka masentuvat jos joutuvat lakeijaksi.
Ymmärrän että talousliberaalit haluavat murskata moraalin ja tehdä ihmisestä huoria. Sinä tunnut suorastaan intohimoisesti rakastavan tuota haavetta pahasta maailmasta. Olet irrationaalisen emotionaalinen tuon rakkautesi osalta. Se on ainakin hyvä merkki sinussa. Toivoa on että hiukan relaisit.
Ihminen kun vaan ei voi mitään että tunteita meillä on. Onneksi. Häpeän, reiluuden ja syyllisyyden tunteet ovat niistä kauneimpia. Ne ylläpitävät yhteistyötä. on hienoa että kaikki eivät niistä opi pois kuten nuo ideaali-ihmisesi.
Lähetä kommentti