Liza Minellin hienoimpia roolisuorituksia on pääosa elokuvassa Kabare. Elokuva kuvaa kabareetanssijan ja varautuneen englantilaisen kirjailijan rakkaustarinan 30-luvun alun Saksassa.
Elokuvassa tulee myös esille kahden äärimmäisen maailman - (varsin hedonistisen) individualismin ja (äärimmäisen) kollektivismin värinen ristiriita: Samalla kun kaksi yksilöä käy läpi rakkauttaan Saksan kansa yrittää luoda uudelleen omaa ensimmäisessä maailmansodassa murskattua kansallista identiteettiään. Molemmat yritykset epäonnistuvat pahasti.
Elokuvan tekijät ovat tavallaan yksilön puolella yhteisöllisyyttä vastaan, mikä on tietysti luonnollista koska yhteisöllisyys tässä tapauksessa merkitsee natsismia. Elokuva tulkitsee kuitenkin 30-luvun alun Saksaa niin, että se antaa tilan toisenlaisellekin tulkinnalle. Yhteisöllisesti sykkivämpään sydämeen tekee suuremman vaikutuksen kuin kahden yksilön keskustelu siitä pitäisikö sikiö abortoida vai ei tai ollako homoseksuelli vai heteroseksuelli.
En kuitenkaan halua olla tuossa joukossa. Pidän liikaa kulttuurien diversiteetistä enkä halua muille ihmisille turhaa kärsimystä.
Mutta ehkä kaikki saksalaisetkaan eivät halunneet - jotkut ajautuivat mukaan tuohon joukkoon. Samoin kuin venäläiset nuoret ajautuvat Venäjän äärikapitalistisen kokeilun jälkeen putinilaiseen fasismiin.
Tässä on muuten hyvä kuvaus elokuvan taustoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti