Vastoinkäymiset ja sosiaalinen pääoma

Suomessa puhutaan usein talvisodan hengestä - miten Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen vuonna 1939 aiheutti ennennäkemättömän yhteishengen kasvun.

Vastoinkäymiset vahvistavat tiettyyn rajaan asti sosiaalista pääomaa. Äärimmäiset vastoinkäymiset - kuten juutalaisten joutuminen Auschwitziin tai inkeriläisten kansanmurha Venäjällä - saattavat toki jo sitten olla niin kovia vastoinkäymisiä, että ne murtavat kansan selkärangan. Natsit onnistuivat lisäksi hajota ja hallitse -tekniikalla panemaan veljen veljeä vastaan - antamalla kurinpidon keskitysleireillä juutalaisille "poliiseille".

Irtisanomisuhanalaiset työntekijät saattavat hekin asettua toinen toistaan vastaan, kun kisaillaan siitä kuka ensin joutuu ulos. Toisaalta uhka - ja varsinkin uhan toteutuminen - saattavat myös vahvistaa sosiaalisten verkkojen merkitystä (sosiaalista pääomaa). Kun työpaikka menee tai on uhan alla, on tärkeää käyttää sosiaalisia verkkoja uuden työpaikan haussa.

Se, että uhka lisää sosiaalista verkottumista selittyy evolutiivisesti varmasti sillä että sosiaalisia verkkoja tarvitaan enemmän kun uhka on päällä.

Sosiaaliset tunteet ovat kuitenkin useimmiten aitoja eivätkä laskelmoivia. Uhkan tunne laukaisee halun ottaa yhteyden vanhoihin ystäviin tai työtovereihin. Ihmisen sosiaalipsykologia on niin rakennettu. Se, että yhteenotto voi poikia vaikka uuden työpaikan, on usein pelkkä yhteydenoton sivuvaikutus.

Tämä tuli mieleen vanhojen työkavereitten aktivoitumisesta lähettämään kutsuja linkedin verkkoon ja muista yhteydenotoista.