Universalismista ja partikularismista ja "rasismista"

Keskusteltiin taas kerran maahanmuutosta ja ns. rasismista. Tällä kertaa keskustelun kiivaudesta huolimatta voinee sanoa että saavutettiin edes jotain yhteisymmärrystä - minä ymmärsin mitä toinen sanoi ja toinenkin taisi ymmärtää mitä minä sanoin. Kumpikaan ei hyväksynyt toisensa mielipiteitä.

Minä sanoin mm. näin:

[Neekeriorjien maahanmuuton] kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.

Eli yleisemmin väitin, että

a) maahanmuutosta on tiettyä haittaa ja haitat kestävät jopa vuosisatoja

b) haitat ovat erityisen suuria muslimien ja negroidien osalta

c) haitat pitää ottaa huomioon maahanmuuton kustannusarvioissa

d) jos joku (yritys) hyötyy maahanmuutosta, hyödyn saajan pitää kantaa kustannukset

e) Suomella on oikeus valita maahanmuuttajat millä tahansa perusteella

Anti-rasisti taas totesi mm.:

En minä ole sanonut sinun syyllistyvän suoranaiseen laittomuuteen. Mutta rasistihan sinä selvästi olet. Siitä on oikeastaan ihan turha kiemurrella.

...

Vaikka älykkyydessä onkin eroja ( sitä en toki kiellä), niin mikä merkitys sillä on? Niinhän pitää elävässä elämässä ollakin. Jos lähdetään tekemään sellaisia johtopäätöksiä, että alhainen älykkyys johtaa väkivaltaan jne., mennään todella pahasti metsään. Väkivaltaan löytyy varmasti ainakin 100 huomattavasti tärkeämpää syytä. Sinun mukaan ilmeisesti noita kansanryhmiä vastaan on oikeutettua julkaista propagandaa ja soveltaa sitä jonkin omaksi katsomansa ideologian perusteella. Vailla mitään käytännön pohjaa.

Tälläinen ajattelumallihan on pohjana etnisille puhdistuksille ja rotusorrolle. Ja jopa rotuhygienialle. Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki vammaiset ja pysyvästi sairaatkin poistaa yhteiskunnasta? Heitähän on vain kuluja veronmaksajille. Tai peräti maksattaa heidän muita kalliimpi elämä heidän vanhemmillaan?

Yleisemmin Anti-rasisti lienee sitä mieltä, että

a) on vaarallista ja moraalitonta valita maahanmuuttajat esimerkiksi sen perusteella mitä rotua tai mitä uskontoa potentiaaliset maahanmuuttajat ovat

b) lopputulemassa eri ihmisryhmillä ei edes ole sellaisia eroja, että muutenkaan olisi perusteita rajoittaa maahanmuuttoa rodun ja uskonnon perusteella

Anti-rasistin väite b) on minusta täysin katteeton. Väite a) sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi. Anti-rasistin väite a) ja vastaavasti oma väitteeni e) ovat toistensa vastakohtia. Väitteet ovat ns. arvoväitteitä eikä Humen giljotiinin perusteella voi sanoa kumpi on oikeassa.

Kyseessä on ero ns. universaalisen moraalin ja partikulaarisen moraalin välillä. Minä (partikularisti) ajattelen, että minun kuuluu ajaa ensi sijassa perheeni ja oman kansani etua. Että se on suorastaan moraalinen velvollisuuteni. Anti-rasisti lienee universalisti, joka haluaa ajaa maailman kaikkien kansojen ja ihmisten etua ns. tasapuolisesti. Hän uskonee, että se on suorastaan hänen moraalinen velvollisuuteni. Hän uskoo että minä (partikularisti) olen paha ihminen. Minusta hän ei ole kovin viisas - käytän nyt sanaa viisas sinä mielessä kuin Takkirauta puhuessaan ateisteista:

... että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella.

Catilina analysoi vuonna 2005 universalismia ja partikularismia minusta upeasti. Catilina uskoo, että universalisti on harvinainen valkoihoinen luonnonoikku. Universalisti paheksuu kaikkea partikularismia "rasismina", mutta erehtyy samalla luulemaan että tätä "rasismia" ilmenee vain hänen oman kansansa tai muitten läntisten kansojen keskuudessa.

Todellisuudessa asia on Catilinan mukaan juuri päinvastoin - universalismi on nimenomaan läntinen pohjoisen ihmisen keksintö. Luonnonoikku. En tiedä, onko asia näin, mutta kannattaa kuunnella Catilinaa:

Mikä on synnyttänyt tai mahdollistanut tällaisen tyypin? [So. universalistin]

Mielenkiintoisin teoria on evolutiivinen. Valkoihoiset ovat varsin pienen, pohjoista havumetsävyöhykettä asuttaneen metsästäjä-keräilijöitten populaation jälkeläisiä. He ovat valikoituneet siten, että heidän selviytymisstrategiansa pääasiassa luonnonolosuhteita vastaan on ollut löyhien ja pienten individualistiyhteisöjen altruismi. Altruismi on ollut evoluutioteorioiden ongelma pelkällä esiintymisellään, sillä sen säilyminen on teoreettisesti erittäin vaikeasti ymmärrettävä. Kommunikoivana eläimenä ihminen kykenee altruistiseen rankaisuun ja moraaliseen paheksumiseen.

Paheksuminen käyttää universaalia moraalia, joka tässä ryhmässä on moraalinormi. Kaikki ovat samalla viivalla, mutta vapaamatkustajia rankaistaan altruistisesti, usein huomattavasti oman edun vastaisestikin ja itselle vahinkoa tuottaen. Tätä voidaan havainnoida ja tutkia juuri sitä varten kehitettyjen pelien avulla, ja kaukaasialaiset (valkoiset) pelaavatkin niitä luonnostaan juuri tällaisin strategioin.

Tilanne on ollut toinen Lähi- ja Keski- idän paimentolaiskulttuureissa, joissa populaatiot ovat valikoituneet kamppaluissa muita ryhmiä kohtaan. Tällaisen populaation jälkeläiset pelaavat täysin toisin strategioin, ja heidän moraalinen paheksuntansa, jopa fyysisiä hyökkäyksiä myöten, kohdistuu yhteisön normien rikkojiin ja yhteisön heikentäjiin. Heidän moraanlinsa ei ole universaalinen, vaan partikulaarinen. Moraalista on se, mikä hyödyttää yhteisöjä ja niiden koheesiota. Yhteisön jättäminen on kuolemalla rankaistava rikos Näissä sukulaisuusavioliitot ovat normi, ja usein ne järjestetään autoritaarisesti, ja poikkeamasta seuraa kuolema.

Tässä valkoinen liberaali kohtaa käsittämättömän ilmiön: Hän tuntee kyllä käsitteenä oman edun tavoittelun muiden kustannuksella, ja sisäänsä rakennetun mekanisminsa mukaan paheksuu sitä pää punaisena. Hän tuntee myös yhteisen edun tavoittelun ja ihailee sitä kyyneliin asti. Oman sukulaisuusryhmän (jotka ovat usein hyvin tiiviksi hitsattuja vuosituhansien sukulaisavioliitoilla) suosiminen, jopa omalla henkilökohtaisella uhrilla, saati sitten muitten, kustannuksella, on hänelle vieras asia, nelikulmainen ympyrä.

Tällaisissa kulttuureissa mainittuja pelejä pelataan täysin toisin strategioin. Valkoisen ensijaisesti luottaessa hyvin tuntemattomaan, jota hän ei koskaan enää tapaa, yhteenhitsattu heimoyhteiskunta luottaa vain omiinsa. Lisäksi jos ulkopuolista petetään omalle ryhmälle etua saavuttaen, on tehty erittäin moraalinen ja ihailtava teko.

Sivuhuomautuksena tällaiset yhteiskunnat ovat poikkeuksetta ahtaan patriarkaalisia ja naista alistavia, mihin siihenkin on syynsä. Nykyään valkoisen liberaalin moraalinen raivo kohdistuu korvikekäyttäytymisenä omaan ryhmään, jonka rikollisuudeta ja rappiosta hän on vakuuttunut, ja jonka hän altruistisen rankaisun käsistä täysin karanneessa paroksysmassaan haluaa tuhota. Mitä enemmän hän tuhoaa sitä, sitä suurempaan moraaliseen pääomaan ja muilta saamaansa ihailuun hän katsoo olevansa oikeutettu.

Kahden kuvatun kulttuurin (Tätä on kulttuurievoluutio. Se ei ole postmodernin kirjallisuuden lukemista ja vihreiden opintopiireissä opittujen oppien soveltamista.) törmätessä pelikentällä, etnosentrinen ryhmä, jonka moraali on omaa etuaan ajavaa partikulaarista, pyyhkäisee kevyesti olemattomiin metsästäjä-keräilijöitten jälkeläiset.

Ainoa lohduttava piirre on, että valkoiset liberaalit eivät lisäänny suvullisesti mainittavassa määrin, vaan ovat riippuvaisia proselyyteistä, joita ei riitä rajattomiin. Sen sijaan yhteisölliset, usein uskonnolliset konservatiivit, lisääntyvät voimakaasti, vaikka eivät ehkä kaapujen peittämiä synnytyskoneita pystykään kilpailussa voittamaan, mutta sitten astuvatkin kuvaan jo toiset tekijät ja säännötkin. Valkoinen liberaali tuhoaa aatteen palo silmissään sitä ainoaa yhteiskuntaa, joka on hänen laisensa irvikuvan esiintymisen tehnyt mahdolliseksi, ja jonka säilymisestä hän ja hänen hienot ajatuksensa ovat täysin riippuvaisia. Hän ei tajua tätä, koska hän luulee oikeasti olevansa valitseva normi maailmassa, ja kaikkien muitten olevan ihanien kulttuurillisten lavasteittensa alla olennaisesti samoja kuin hän.