Filosofian professori Raimo Tuomela on julkaissut mielenkiintoisen kirjan The Philosophy of Sociality. Toinen filosofian professori Sami Pihlström arvioi kirjaa HS:ssä.
Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta - olen lukenut siitä tosin vasta kymmenenisen sivua. Tuomelan kirja tutkii sosiaalisuutta käytännöllisen filosofian sekä Robert Boydin ja Peter Richersonin kulttuurievoluutio-teorian pohjalta - toisin sanoen kulttuurisen ryhmävalinnan ja geeni-kulttuuri-koevoluution pohjalta.
Käytännöllistä filosofiaa vähän tuntevalla kuten minulle Tuomelan oma kontribuutio on hieman vaikeampaa ymmärtää.
Keskeinen käsite Tuomelalla on me-moodi kontra minä-moodi. Me-moodi liittyy käsittääkseni siihen että ryhmällä on jonkinlainen kollektiivinen mieli tai ainakin kollektiivinen intentio sen sijaan että ryhmän intentio olisi vain yksilöiden intentioiden summa. Ryhmäintentio syntyy niitten koordinointi/synkronointiprosessien kautta joita Boydin ja Richersonin teorian mukaan ovat mm. imitaatio, altruistinen rangaistus, arvojen sisäistäminen, syyllisyyden ja häpeän tunne jne.
Tuomela puhuu sisäryhmämoraalista ja sosiaalisesta identiteetistä pitkälti samoin termein kuin Henri Tafel tai samoin kuin Boyd ja Richerson.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Eikö se Suomessa mene näin:
Mitä minä tein ja mitä me emme tehneet.
Lähetä kommentti