sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009

Uskonnon irrationaalisuudesta - osa 5

Erilaiset vapaaehtoiset yhteisöt (urheilujärjestöt, osuustoiminnalliset järjestöt, eläinsuojelu- ja lastensuojeluyhdistykset, Punainen Risti, etniset järjesöt,...) tuottavat suuren osan ihmisten tarvitsemista hyödykkeistä.

Kaikki ihmisten välinen yhteistyö hyödykkeiden tuottamiseksi ei tietenkään ole yleisinhimillisesti tarkasteltuna positiivista. Rikollisjärjestöt ja kartellit tuottavat kyllä pääsääntöisesti taloudellisia etuja jäsenilleen (sisäryhmälle), mutta haittaavat samalla muuta yhteiskuntaa.

Erityisesti alhaisen luottamuksen yhteiskunnissa rikollisjärjestöt ovat merkittävimpiä ja vahvimpia "kansalaisjärjestöjä". Etelä-Italia on usein mainittu malliesimerkkinä alhaisen luottamuksen yhteiskunnasta (Putnam). Meksiko on toinen esimerkki. Meksikolainen kirjailija B.S. Traven on kirjoissaan (Vankkurit, Hallitus, Marssi Moterialle) kuvannut meksikolaisen yhteiskunnan täydellistä korruptoituneisuutta ja mielivaltaa loistavasti. Virkamiesten täydellisen mädännäisyyden kuvaaja Traven löytää sankaruutta ja rehellisyyttä ainoastaan yksinkertaisten intiaanien vilpittömyydestä.

Jo viime vuosisadan alussa yhteiskuntatieteilijät ihmettelivät, miksi Meksiko laajoista raaka-ainevaroistaan ja edistyksellisestä perustuslaistaan huolimatta kehittyy aivan eri suuntaan kuin Yhdysvallat. Itse asiassa kun talouskasvu oli vuosisadan alkupuolella varsin voimakasta, monet ulkopuoliset tarkkailijat harhautuivat hetkeksi uskomaan Meksikon loistavaan tulevaisuuteen. Mutta talouskehitys ei kyennyt lopettamaan maassa rehottavaa rikollisuutta, korruptiota ja mielivaltaa. Orastava kehitys lopahti.

Viime aikojenkaan uudelleen alkanut nopea talouskasvu, jota on edistänyt Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, ei ole juuri muuttanut tilannetta. Meksikoa tai pikemmin meksikolaisia leimaa alhainen luottamustaso. Steve Sailer on tehnyt havainnon, että muuttaessaan USA:han meksikolaiset perustuvat harvinaisen vähän etnisiä yhteisöjä tai instituutioita päinvastoin kuin monet muut maahanmuuttajaryhmät - ääriesimerkkeinä tamilit ja irakilaiskristityt.

Fukuyaman mukaan keskinäinen luottamus on yksi merkittävimpiä taloudellisen menestyksen tekijöitä. Meksikolaisen yhteiskunnan heikko menestys selittyykin siis ilmeisesti juuri alhaisella luottamustasolla. Vanhasen ja Lynnin osoittama toinen menestystekijä (kansallinen äo) tai sen puute ei uskoakseni selitä Meksikon heikkoa menestystä. Sailerin mukaan myöskään yritteliäisyyden puute ei ole leimallista meksikolaisille.

Huumekartelli on Meksikolle tyypillinen rikollisjärjestö. Vahvoja yhteisöjä Meksikossa ei Sailerin mukaan oikeastaan olekaan kuin perhe ja rikollisjärjestöt.

Mielenkiintoista on havaita, että myös rikollisjärjestöt ovat tiedostaneet uskonnon merkityksen yhteisön koheesiota ylläpitävänä voimana. Time kertoo artikkelissaan Drug Dealing for Jesus: Mexico's Evangelical Narcos, miten meksikolainen huumekartelli on luonut mafiamaisen organisaation La Familia. La Familian toiminta rakentuu omaperäisen ideologian varaan, joka painottaa solidaarisuutta omia kohtaan, perhearvoja, Meksikon vallankumouksen perinnettä ja evankelikaalista kristiuskoa. Onpa La Familialla jopa oma versio Raamatusta.

Sinänsä vahva uskontoon perustuva solidaarisuus omia kohtaan yhdistettynä ulkoryhmän törkeäänkin hyväksikäyttöön herättää hämmennystä korkeintaan länsimaisen universalistin silmissä. Partikularistinen etiikka on ihmiselle lajityypillinen etiikan muoto. Partikularistisen etiikan oikeutuksen kieltäminen ja universalistisen etiikan edellyttäminen minimivaatimuksena kaikilta ideologioilta on ehkä kaunis ajatus. Kristuksen oppi perustuu puhtaimmillaan universalismiin.

Mutta universalistien ei pitäisi erehtyä kuitenkaan luulemaan että kaikki ihmiset pitävät universalismia kauniina ajatuksena. Monille ihmisille universalismi näyttäytyy pelkästään kunniattomuutena ja omien pettämisenä.

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Partikularistisessa etiikassakin on hierarkia. Esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa islamilaisen yhteisön (umma) etu ei ole se kaikkein merkitsevin vaan perhe, suku, heimo, klaani ja etninen tai uskonnollinen lahko ohittavat sen.

Yhtä kaikki islam ei perustu samalla tavalla universalistiseen etiikkaan kuin kristinusko. Toisaalta (aiemmin) kristityssä länsimaailmassakin on alati käynnissä ristiveto universalismin ja partikularismin välillä. Juuri tällä hetkellä universalistinen maailmankyläideologia vallitsee valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen johdossa.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kommentti.

Omassakin päässäni on ristivetoa asian suhteen. Tavallaan ymmärrän molempia näkökulmia mutta jotenkin ajattelisin että joku synteesi tässä pitäisi olla.

Toisia ihmisiä pitäisi kohdella ihmisinä ovat nämä sitten vaikka mitä porukkaa. Toisaalta terveelle ihmiselle oma perhe, heimo ja kansa on lähimpänä sydäntä.

On myös turha väittää että ulkoryhmän demonisointi olisi aina ja kaikissa tilanteissa paha asia. No ei tietysti hyväkään.

Luulen että äärimmäinen maailmankylä-ideologia on vain vapaamatkustamisen rationalisaatio. Samalla lailla kuin rokotuksesta kieltäytyminen "maailmankatsomuksellisista syistä" on usein silkkaa vapaamatkustamista.

Ironmistress kirjoitti...

Lukekaapa Panu Höglundin teksti ...Ja Venäjä tappaa. Siitä voi vetää mielenkiintöisia yhtäläisyysmerkkejä Meksikoon ja muihin alhaisen luottamuksen yhteiskuntiin.

Kristillinen etiikka ilman kristinuskoa on varma tie katastrofiin.

Jukka kirjoitti...

Toisaalta, ellei Venäjää olisi koko 90-lukua nöyryyttetty, olisiko käynyt näin. Saksan 20/30-luvun nöyryytys toistettiin.

Voi tietysti sanoa että Venäjä on hullu maa, että siellä modernisaatio epäonnistui.
MUtta näyttäkää minulle missä modernisaatio on onnistu muuta kuin väliaikaisesti ?

Leikkokukka-efekti on modernisaation seuraava aslkel ?