keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Äärikonservatismi, dysgenia ja rasismi

Nimimerkki Tiedemies on kritisoinut konservatiiveja siitä, että nämä puolustavat insituutioita, moraalisääntöjä, normeja, poliittisia käytäntöjä ja lakeja pelkästä halusta säilyttää vanha. Esimerkkinä vaikkapa adoptio-oikeuden rajoittaminen heterosuhteessa eläviin pariskuntiin.

Kritiikki on osin aiheellista. Toisaalta on huomattava että olemassaolevilla instituutioilla ja normeilla voi olla jopa erittäin huomattavia piilotettuja etuja, joita emme tietyn hetken tietämyksellä tajua. Olen käsitellyt piilotettuja etuja mm. postauksissani "Uskonnon irrationaalisuudesta - osa x" (x=1,...).

Toisaalta on ymmättettävä, että on olemassa hyvin geneerisiä mekanismeja, jotka joskus ylläpitävät täysin tehottomia ja suorastaan äärimmäisen haitallisia käytäntöjä. Tärkein esimerkki tällaisesta mekanismista on vertaisrangaistus:

Kun yhteisö harjoittaa vertaisrankaisua vallitsevien normien rikkojia kohtaan, mikä tahansa normi - kuinka haitallinen tahansa - voi säilyä hyvin pitkään vakaana. (Boyd & Richerson). Näin oli jo metsästäjä-keräilijöillä, joilla ei ollut mitään muodollista oikeusjärjestelmää väkivaltainstituutioineen.

Joskus yhteisö saattaa heiketä haitallisen normin vaikutuksesta niin runsaasti, että yhteisö joutuu esimerkiksi ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutuu. Normi muuttuu tällöin ulkoisen tekijän (kilpailun) vaikutuksesta. Joskus yhteisö saattaa muuttaa normejaan tai instituutioitaan myös sisäisen tekijän vaikutuksesta. Kerroin aiemmin tyttöjen ympärileikkausnormin väistymisestä Senegalissa: Ensin tietyn alueen nuorten tyttöjen vanhemmat tekivät yhteispäätöksen luopua ympärileikkauksesta. Tapa levisi muille alueille ja lopulta valtio illegalisoi ympärileikkauksen.

Mutta kuten sanottua, usein vallitsevaksi päässyt haitallinenkin normi säilyy pitkään. Normin rikkominen saatetaan jopa illegalisoida. Tyttöjen ympärileikkaus säilyy, koska moralistit tuomitsevat ympärileikkaamattomat tytöt huoriksi, jolloin nämä eivät pääse naimisiin. Dysgeeninen ja muu haitallinen maahanmuutto säilyy, koska moralistit tuomitsevat rasisteiksi ne, jotka julkisesti vastustavat haitallista maahanmuuttoa.

("Moralisti" on tässä yhteydessä ajateltava täysin teknisenä terminä. Moralistilla tarkoitetaan sitä, joka toteuttaa vertaisrangaistuksen esimerkiksi panettelemalla normin rikkojan. Moralisti ei ole sinänsä hyvä tai paha - vaan hänen tekoaan on arvioitava sitä vasten, onko hänen edistämänsä normi hyvä vai huono - Tiedemies käyttäisi termiä "tehokas" termin "hyvä" sijasta.)

Moralisti uskoo itse toimivansa puhtaista motiiveista - ja saattaa joskus toimiakin. Haitallisen maahanmuuton edistäjä saattaa olla vilpitön mutta naivi moralistinen anti-rasisti tai hysteerikko. Todennäköisemmin hän on yksinkertaisesti viran puolesta "rasisteja" vainoava ja egoistisista motiiveista toimiva virkamies-mullah tai keltaisen lehdistön moraaliton toimittaja.

Moraalisääntöihin ja -normeihin pitäisi suhtautua rationaalisemmin. Normien tulisi ajatella työkaluiksi, jotka palvelevat koko kansankokonaisuuden ja/tai yksilöiden etua ja onnea. On äärikonservatiivista pitää kiinni jostain satunnaisista normeista ja perustella näitä epämääräisin viittauksin vaikkapa homoseksualismin vastemielisyyteen, "rasismiin" tai "velkaamme" Afrikkaa kohtaan.

5 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Ansiokas kirjoitus. Olen kokolailla samaa mieltä kaikesta. Tuohon kansankokonaisuuden ja yksilöiden edun problematiikkaan haluaisin vielä palata, mutta juuri nyt ei ole aikaa.

Jukka kirjoitti...

Aioin aluksi kirjoittaa myös foinikialaisten normista, että eliitin oli pakko antaa vanhin poikansa uhrina valtiolle/jumalalle. Tällaisessakin instituutiossa on todennäköisesti jokin piilotettu etu. (Tietysti myös ei-piilotettu haitta.)

Etu liittynee jotenkin siihen havaintoon, että kalliista rituaaleista on ilmeisesti kausalisaatio vahvaan sitoutumiseen yhteisön päämääriin. Tälle on vahvaa kokeellista näyttöä. Evoluutisia selityksiäkin on esitetty - oikeastaan kaksi. Tämä aihe/hypoteesi on voimakkaan uskontotieteellisen tutkimuksen kohde.

Ironmistress kirjoitti...

Jukka, jäänne tästä esikoisen uhraamisesta on olemassa vielä juutalaisillakin, Vanhassa Testamentissa:

2 Moos 33:19 "Jokainen, joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. 20 Mutta aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Lunasta omaksesi jokainen sinulle syntyvä esikoispoika. Älköön kukaan tulko eteeni tyhjin käsin.

Tuo seemiläisten kansojen tapa uhrata lapsia oli valtava haitta taisteltaessa sellaisia kansoja vastaan, joilla ei tätä tapaa ollut. Roomalaiset eivät surmanneet lahjakkaimpia lapsiaan uhreina Molokille, ja ihmisuhrit olivat Roomalle signaali hävittää Karthago maan tasalle.

Roomalaisilla oli hyvin huono huumorintaju destruktiivisten uskontojen kanssa. Siksi sellaiset uskonnot, joissa harjoitettiin ihmisuhreja tai rituaalista silpomista, hävitettiin säälimättä.

Tiedemies kirjoitti...

Jaan pragmatismisi, mutta katson, toisin kuin (maltilliset) konservatiivit, että jonkin rakenteen säilyttämisen puolesta täytyisi esittää selkeä mekanismi, jolla se tuottaa hyötyä, jos vastapainona on selkeä ja havaittava haitta, joka mekanismista aiheutuu.

Esimerkiksi voidaan ottaa homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Maltilliset konservatiivit tosin eivät yleensä tuomitse sitä, mutta kuitenkin se kelvannee esimerkkinä ainakin jossain määrin.

On vahvaa evidenssiä siitä, että homoseksuaalisuuden tuomitsematta jättäminen ei esimerkiksi vaikuta merkittävästi heteroseksuaalien kanssakäymisiin. Sensijaan esitetään epämääräisiä viittauksia perhearvoihin, ikäänkuin perheen sisällä toteutuvat arvot jotenkin vaarantuisivat siitä, että samanmuotoisen perheen muodostaminen olisi ainoa tapa.

Tämä voidaan rationalisoida niin, että koska emme tiedä, mikä piilotettu hyöty tällaisesta suhtautumisesta on, meidän ei pidä muuttaa suhtautumista, vaikka näemme jotain hyötyjä suhtautumisen muuttamisessa.

Esimerkiksi homoseksuaalisen perheenjäsenen sulkeminen yhteisön ulkopuolelle on hyvin surullinen ja raskas taakka perheelle. Se, että niin ei tarvitse tehdä, on selkeä hyöty. Jos homoseksuaaleja on joitain prosentteja väestöstä, tällainen tapahtuma koskettaisi yllättävän monia perheitä. Normi aiheuttaa siis merkittävää haittaa paitsi normia rikkoville yksilöille, myös heidän läheisilleen, mutta hyödyt ovat pitkälti "piilossa".

Palaan asiaan vielä.

Jukka kirjoitti...

TM:

Jaan pragmatismisi, mutta katson, toisin kuin (maltilliset) konservatiivit, että jonkin rakenteen säilyttämisen puolesta täytyisi esittää selkeä mekanismi, jolla se tuottaa hyötyä, jos vastapainona on selkeä ja havaittava haitta, joka mekanismista aiheutuu.

Vaatimuksesessasi on kohtuullisuudestaan huolimatta kuitenkin seuraava ongelma:

Kun biotieteet oli yhtä lasten kengissä kuin sosiologia nykyään, ajauduttiin monenlaisin ongelmiin. Ei välttämättä ymmärretty eri eliölajien roolia ekosysteemissä. Jos suon kuivaamisten, metsien kaatojen ja petojen tappamisten kanssa olisi noudatettu jonkinlaista varovaisuusperiaatetta, olisi todennäköisesti vätetty monta ongelmaa.

Vastaavalla tavalla yhteiskunnallisten uudistusten pitäisi noudattaa - silloin kun se on suinkin mahdollista - jonkinlaista varovaisuusperiaatetta - koska instituutioiden piilotettuja etuja on aina olemassa.

RM,

Kiitos mielenkiintoisesta lisäyksestä. Esikoisen uhraaminen on erittäin vastenmielinen tapa ja raakaa lasten vanhempia kohtaan, mutta jonkinlainen piilotettu etu (=etu yhteiskunnan kannalta) siinäkin kuitenkin ehkä on. Se liittynee jotenkin sitouttamiseen. Vaikea kuvitella että tapa olisi voinut muuten säulyä kulttuurien välisessä taistelussa kolme tuhatta vuotta sitten.