perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Poliittisen liikkeen ongelmista

Ihmisissä on hyvin raaasti yksinkertaistaen kahdenlaisia oppijoita:

1. Niitä jotka oppivat tutkimalla asioita itse.
2. Niitä jotka imitoivat enemmistön tai korkean statuksen ihmisten mielipiteitä (sosiaaliset oppijat, konformistit).

Tosiasiassa kaikissa ihmisissä on tietysti molempaa oppimistyyliä, mutta eri määrä. Molempia oppimistapoja tarvitaan monimutkaisessa maailmassa - kukaan ei voi oppia kaikkia asioita tutkimalla niitä syvällisesti.

Poliittisen liikkeen alkuvaiheessa suurin osa porukasta on tyyppiä 1. Kun liike kasvaa mukaan tulee paljon konformisteja, jotka hyväksyvät liikkeen sisäiset mielipiteet kyseenalaistamatta niitä juurikaan. Uudet tulijat eivät usein edes tiedä miksi tiettyihin johtopäätöksiin on tultu.

Konformismiin liittyy usein myös tietynlainen konformismia tukeva moralismi - kaikki yleisesti hyväksyttyjen mielipiteiden haastaminen koetaan petturuutena.

Konformismiin liittyy usein myös tendenssi "panna paremmaksi" - radikalisoidutaan koko ajan tai aletaan puhua asioista kaikkitietävän narisevalla äänellä toistamalla tiettyjä fraaseja.

Alkaa myös valtapeli. Jotkut nousevat profeetoiksi, joitten asemaa on vaikea kyseenalaistaa.

Näin käy useimmille poliittisille liikkeille.

Minusta opetus tästä ei ole mikään muu kuin se, että ilmiötä pitää seurata. Hälytyskellon pitäisi ehkä soida jos keskustelet vain ihmisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä, ja joudut muiden kanssa aina riitaan.

Toisaalta on myös ymmärrettävä että on turha asettua vastustajan manipulaation kohteeksi - jos ei ole miettinyt asioita tarpeeksi hyvin on turha mennä väittelemään suuna päänä jonnekin mistä saa lopulta näpeilleen.

Jos taas liikkkeen konformismi tai mustavalkoisuus alkaa tuntua liian painostavalta, kannattaa puhua asiasta ääneen tai pitää hetken hiukan etäisyyttä eikä vain paeta ja irroittautua liikkeestä.

Väitän myös:

Liikkeen päämääriä on myös koko ajan kyseenalaistettava ja analysoitava.

Mutta sanottakoon, että tämä on pelkkä hypoteesi, jonka saa toki kyseenalaistaa. Liikkeen päämäärien jatkuva analysointi saattaa myös heikentää liikkeen fokusta. Kuten ihmisellä myös poliittisella liikkeellä on elinkaari. Nuoruudessa keskitytään oppimiseen, keski-iässä toimintaan. Vanhuudessa voi sitten miettiä menikö mäkeen.

Toisaalta nykyään puhutaan paljon jatkuvasta oppimisesta.

8 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Liittyy aiheeseen mutkan kautta, mutta viikko sitten näin nuoren naisen, kahden pienen lapsen äidin, jonka oikean solisluun kohdalle oli tatuoitu mustalla sirppi ja vasara. Olin sellaisessa tilanteessa, etten päässyt keskustelemaan hänen kanssaan, mutta mieltäni jäi ihmetyttämään moinen valinta. On mahdotonta kuvitella, että hänellä olisi ollut siinä hakaristi.

Arvo Tuominen kirjoittaa elämäkerrassaan moneen otteeseen, että Komintern ja Profintern muokkasivat suomalaisesta ay-liikkeestä itselleen käsikassaran ay-liikkeiden kansainväliselle areenalle. Tuominen toteaa, että maailmanrauhaa ja eri maiden työläisten keskinäistä solidaarisuutta käytettiin pelkkinä vallankumouksen iskulauseina. Kukaan Neuvostoliitossa ei tavoitellut rauhaa, vielä vähemmän vieraiden kansojen etua ja vapautta. On valitettavaa, että yhä edelleen ihmiset kuvittelevat, että on olemassa päämäärä, "tavoite", jonne oikealla politiikalla voidaan päästä - kuten tuo alussa mainittu nainen.

Mitään tavoitetta ei ole eikä voida asettaa. Maailma muuttuu ja tarvitaan erilaisia keinoja viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Jos yhteiskunta pakotetaan kulkemaan johonkin suuntaan, johonkin päämäärään, se saa kaitsijoikseen ne, jotka ovat hyviä pakottamaan muita. Jos yhteiskunnan annetaan kehittyä itsekseen, se saa kaitsijoikseen niitä, jotka kykenevät luoviin ongelmanratkaisuihin.

Ne, jotka ovat hyviä pakottamaan, ovat myös hyviä sosiaalisia oppijoita.

Vasarahammer kirjoitti...

Minusta tuollaista vastaan on mahdotonta taistella, koska kyseessä on inhimillisten yhteisöjen perustavaa laatua oleva ominaisuus. Maailmasta ei löydy kansakuntaa tai poliittista liikettä ilman myyttejä. Jos vanhat myytit kaadetaan, uusia tulee tilalle.

Ongelmana ovat väärät ja tuhoisat myytit kuten länsimaiden nykyinen valtaideologia. Myytittömyyteen ei pidä pyrkiä vaan korvaamaan vanhat myytit paremmilla eli sellaisilla, jotka edistävät yhteisön kehittymistä ja tavoitteiden toteutumista paremmin kuin vanhat.

Jukka kirjoitti...

En kaivannutkaan mitään vallankumouksellista muutosta ajatteluun. Ihminen, poliittinen liike ja kansa kehittyy, kun se tunnistaa omat puutteensa ja oman vahvuutensa.

Mikä minua hiukan kiusaa on liika klikkiytyminen omien seuraan.

Tottakai jos n:llä ihmisellä on päämäärä A niin luonnollista että syntyy A-foorumi, jolla on tietyt myytit, tietyt normit, tietyt käytännöt. Muutenhan ei saada mitään aikaa. Mutta jos liikaa klikkiydytään irrotaan ehkä arjesta. Liike alkaa liikaa elää omaa elämääänsä.

Minä en esim. oikein jaksa lukea noita Homma-forumin juttuja kuin kerran kahdessa viikossa, kun tuntuu että ne toistavat itseään.

Vasarahammer kirjoitti...

Olen paljolti samaa mieltä Hommafoorumin suhteen. Toisaalta sieltä löytää viimeisimmät ajankohtaiset uutiset melko vaivattomasti. Keskustelu on kuitenkin enimmäkseen mukahauskojen onelinereiden heittelyä.

IDA kirjoitti...

Itse olen eri mieltä koska olen mode :D

Joka tapauksessa foorumi on kuitenkin vain foorumi. Varsinaiset asiat tapahtuvat ihan elävässä elämässä.

Foorumin ongelma on se, että erimieliset keskustelijat eivät jaksa keskustella vaan alkavat nillittää siitä, että joku on jossain ketjussa sanonut jonkun pahan sanan ja se tuhoaa koko foorumin maineen eikä omalla nimimerkillä, jonka taustoja ei kukaan edes tiedä, voi maineen menemisen pelossa osallistua koko keskusteluun. Tämä on melko säännönmukaista.

On olemassa joku illuusio tasokkaasta keskustelusta. Ainakin Hammerin pitäisi tietää, että sellaista ei oikeasti ole ;)

Jukka kirjoitti...

Kriikkini on krittiikiä sisältäpäin eikä mitään murskakritiikkiä. En kuulu siihen porukkaan joka heti kun tulee jotain ongelmia lähtee kirkuen pois.

Poliittinen liike on aina yhteisö ja pitää olla. Se miten poliittinen liike kommunikoi ulkomaailman kanssa on tärkeä kysymys.

Sellaseen virheeseen, mihin taistolaisliike meni, että ulospäin esitetään täysin yhtenäistä rintamaa ja ulkopuolisiin suhtaudutaan niin että on kahdenlaisia ulkuolisia - vihollisia ja niitä joita voi hyväksikäyttää/käännyttää - ei kannata mennä.

En koe että kansallismielisillä on mitään salattavaa, mikä estäisi että asioista ei voida puhua ensi sijassa avoimesti ja julkisesti.

IDA kirjoitti...

Kriikkini on krittiikiä sisältäpäin eikä mitään murskakritiikkiä. En kuulu siihen porukkaan joka heti kun tulee jotain ongelmia lähtee kirkuen pois.

En tarkoittanut sinun kritiikkiäsi, joka itse asiassa pitää paikkansa. Foorumilla on kyllä liian vähän eriäviä näkemyksiä ja keskustelut pyörivät ikuisuusaiheissa toistaen aika lailla itseään. Toisaalta kuinka muuten voisi ollakaan?

Valkea kirjoitti...

IDA ja muut, nostetaan syksyllä keskustelu uudelle tasolle.