Olen uumoillut jo aiemmin, että USA:ssa käytävä kulttuurisota "konservatiivien" ja "liberaalien" välillä on ehkä osin turha.
Nyt alkaa olla jo tiettyjä merkkejä siitä, että kulttuurisodan ytimessäkin olevasta aborttikysymyksestä on ehkä mahdollista saavuttaa kompromissi.
USA:ssa on suuria kysymyksiä ratkaistavana eikä ikuiseen riitelyyn ole varaa. USA:ssa sopuun on myös tiettyä hakua.
Kompromissin rakentaminen perustavin edellytys on, että molemmilla osapuolilla on vahva itseymmärrys. Mihin me konservatiivit/liberaalit haluamme tätä yhteiskuntaa viedä. Missä asioissa voimme tehdä kompromisseja - missä emme.
Jos keskustelun ainoa päämäärä on vastapuolen murjominen ja keskustelu nähdään nollasummapelinä, kompromissi on tietysti mahdoton. Mutta jos molemmilla on muitakin päämääriä, kompromissia voi yrittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Kulttuurisodat liittyvät 60-luvun lopun perintöön. Niitä ei saada loppumaan, koska juopa on syvä ja todellinen.
Suomessa ja Euroopassa 60-lukulaisille ei ole olemassa muuta tehokasta vastavoimaa kuin kansan syvien rivien konservatismi. Poliittisesti 60-lukulaiset ovat voittaneet kaikilla rintamilla.
60-lukulaisten epämääräinen aatemaailma on tuhoisa, jos se pääsee valta-asemaan, koska se edustaa alkujaan vastakulttuuria eli kaiken perinteisen tuhoamista ilman selkeätä käsitystä, millä vanhat arvot pitäisi korvata.
Suurpää ja kumppanit kuitenkin osoittavat selkeästi, että idealisti muuttuu valtaan päästessään nopeasti totalitaristiksi, jos hänen ajatuksensa maailman menosta osoittautuvat vääriksi.
Selvää kuitenkin on että maailma ei ole mustavalkea.
Vaikka esimerkiksi vihreissä on täysiä uusmarksilaisia, on myös ihmisiä joitten kanssa konservatiivi voi yrittää yhteistyötä... Kun keskustelee asiallisesti - mutta vain niiden kanssa jotka suostuvat keskustelemaan asiallisesti - voi yrittää EHKÄ rakentaa siltoja ja rikkoa vanhoja.
En tiedä.
Amerikassa rintamalinjat ovat sikäli selkeät, että tietyt asiakysymykset polarisoivat eri osapuolia. Näistä kysymyksistä monet ovat todellisuudessa lähes merkityksettömiä. Abortti ei ole yksinkertainen moraalinen kysymys kuten ei myöskään kantasolututkimus tai kysymys "älykkäästä suunnittelusta.
Amerikan 60-lukulaiset puolestaan demonisoivat kristityt konservatiivit (Chris Hedges: Christian fascists), mikä osaltaan vaikeuttaa kompromissien tekemistä.
Ainakaan taloudessa 60-lukulaiset eivät ole voittaneet, ellei Björn Wahlroosia lasketa mukaan.
Pääsemme kohta tässä "konservatiivisessa" diskurssissa siihen pisteeseen, jossa Richard Nixon oli tosiasiassa hippi, pelkkä 60-lukulaisen vastakulttuurin puolesta toimiva trolli.
Aatemaailma on "epämääräinen" vain siksi, että konservatiiville kaikki muut edustavat yhtä homogeenistä höttöä. Tosiasiassa vastakulttuurin kenttä oli hajonnut pirstaleiksi jo 60-luvun lopulla, mutta "kansan syvät rivit" näkevät sen vain yleisenä kauhistelun kohteena.
Tämä kaikki on koluttu loppuun jo 70-luvun sitcomeissa.
Tuskinpa kaikkea on koluttu loppuun.
Uskonnon merkityksestä on tullut uskontotieteessä paljon uutta tietoa, mikä on ristiriidassa suuren osan "liberaalin" diskurssin" kanssa - jos nyt vaikkapa vapaa-ajattelijoita ajattelee "liberaaleina".
Mustavalkoisuus on kuitenkin ongelma "konservatiivisessa" diskurssissa USA:ssa. Suomessa mustavalkoisuus ei ole minusta erityisesti konservatiivien ongelma. Mustavalkoisuus on muualla.
"Mustavalkoisuus on kuitenkin ongelma "konservatiivisessa" diskurssissa USA:ssa."
Se on amerikkalaisen poliittisen keskustelukulttuurin ominaisuus, jonka juuret ovat 60-luvun baby boomereiden sukupolvikapinassa ja vastareaktiossa sitä kohtaan.
Tiedemies sanoo aivan oikein, että 60-luvun vastakulttuuri hajosi erilaisiksi liikkeiksi, joista osan ajatukset vaikuttavat vielä nykyäänkin.
Seuraava väite on kuitenkin olkiukko:
"Aatemaailma on "epämääräinen" vain siksi, että konservatiiville kaikki muut edustavat yhtä homogeenistä höttöä."
Tyypillistä "liberaalia" tiedotusmonopolia Suomessa edustaa ajatus että parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus, joka ei koska muita. Asiaa ei oikein edes saisi kyseenalaistaa ja keskustella asiasta rauhallisesti.
Vasara: Ei kyse ole olkiukosta. Kansan syvien rivien konservatismin retoriikka perustuu tarkalleen siihen, että kaikki muu kuin oma maailmankuva on homogeenista.
Itsekin käytät sitä jatkuvasti, puhuessasi punaviherhomoseksualismista tai milloin mistäkin, käsittelet näitä vasemmistoliberaaleina pitämiäsi suuntauksia yhtenä homogeenisena blokkina.
"Itsekin käytät sitä jatkuvasti, puhuessasi punaviherhomoseksualismista tai milloin mistäkin, käsittelet näitä vasemmistoliberaaleina pitämiäsi suuntauksia yhtenä homogeenisena blokkina."
Minusta vasemmistoliberalismi kuvaa hyvin sitä arvopohjaa, josta erilaiset 60-luvun sukupolvikapinan pohjalta syntyneet liikkeet ponnistavat.
Reaalisosialismin epäonnistuminen synnytti joukon aatesuuntauksia, joihin kuuluu esimerkiksi vihreä liike. Se on kuitenkin eri aatesuunta kuin esimerkiksi "globalisaatiokriittinen liike".
Vihreän liikkeen "sosialismi" ei kuitenkaan ole sama asia kuin marxismi-leninismi. Ensinnäkin vihreät eivät usko tieteelliseen sosialismiin vaan sosialismi on lähinnä keino pelastaa maailma ilmastomuutokselta ja luonnon tuhoutumiselta, koska kontrolloimaton kapitalismi ei näin tee.
Sosialismi merkitsee tuotantovälineiden valtiollista tms. kollektiivista omistusta. Olet määritellyt sen tarkoittamaan jotain muuta, mikä on osittain 60-luvun perintöä sekin.
Mutta siis, konservatiivien - siinä merkityksessä kuin se nyt yleisesti ymmärretään, en käy tässä mihinkään "no true scotsman"-keskusteluun - retoriikassa on aivan olennaista käsitellä kaikkia vastustajia yhden ja saman asian ajajina. Se on välttämätöntä, koska iso osa argumenteista rakentuu "vastustajan" oletettuihin käsityksiin.
En ole juuri nähnyt muunlaista argumentaatiotapaa, lukuunottamatta Jukan kirjoituksia, joissa rakennetaan yleensä ideoita omista lähtökohdista käsin. Esimerkiksi Vasaran oma blogi keskittyy lähinnä esimerkkien esittelyyn, ja vaikka onkin melko analyyttinen otteessaan, ei siellä juuri kaihdeta tätä vastustajien yhteenliimaamista.
Tämä ei muodosta ongelmaa useimpien yksittäisten kysymysten kohdalla, mutta tässä nimenomaisessa kyllä: Vasaran ensimmäinen kommentti sisältää tällaisen kommentin:
se edustaa alkujaan vastakulttuuria eli kaiken perinteisen tuhoamista ilman selkeätä käsitystä, millä vanhat arvot pitäisi korvata.
Tämä näyttää siltä siksi, että otetaan muutamia esimerkkejä "vastustajista" ja osoitetaan, että näillä on keskenään ristiriitainen käsitys siitä, mitä perinteille pitäisi tehdä. Koska kaikki erimieliset ovat "niitä", niin näyttäisi siltä että "ne" eivät osaa edes päättää mitä haluavat.
Tartun tähän Vasarahammein havaintoon myös: se edustaa alkujaan vastakulttuuria eli kaiken perinteisen tuhoamista ilman selkeätä käsitystä, millä vanhat arvot pitäisi korvata.
Jos ajatellaan jotain aivan destruktiivista "avatkaa kaikki rajat kokonaan niin kansallisvaltio kaatuu, kapitalistia lyödään kirveellä päähän ja kaikki muuttuu hyväksi" tyylistä selittelyä, jota edustaa siis esimerkiksi Akuliina Saarikoski, niin on tietysti selvää että ei tämmöistä kannata kuin varsin pieni osa ihmisistä edes Vasemmistoliitossa.
Mutta kuitenkin pidetään (=monet pitävät) jotenkin muka todella oleellisena, että tällaisille Akuliinoille annetaan palstatilaa verorahoila maksetusta kanavasta. Syy on se, että tällaisilla puheilla on jonkinlainen outo edistyksellinen arvo (meta-arvo) siitä riippumatta onko näillä mielipiteillä muuta arvoa. (Siis sammallailla kuin naisten puheilla on edistyksellinen arvo verattuna miesten puheisiin sisällöstä riippumatta.)
Jollain oudolla tavalla tällainen kaikkea perinteistä rikkova vasemmistolainen argumentointi on muka arvokasta. On tärkeää muka antaa näille ihmisille siis palstatilaa, koska palstatilan antaminen kertoo siitä että elämme vapaassa ja edistyksellisessä yhteiskunnassa.
Eli väitän siis että samallalailla kuin tietynlainen konservatismi syyllistyy kaiken vanhan puolustamiseen sisällöstä riippumatta, suuri osa muusta diskurssista perustuu siihen, että kaikki vanhan rikkominen on sinänsä arvokasta, vaikka ei ehkä järkevää ja perinteisten instituutioiden puolustajat ovat älyllisesti, moraalisesti yms. alemmalla tasolla kuin perinteisten instituutioiden vastustajat, vaikka sattuisivat olemaan oikeassakin. Ja mikä paljon pahempaa - he ovat tylsiä !
No sinua en, TM, todellakaan syytä tästä. Enkä Soininvaaraa.
Toki minunkin puolestani Akuliinalla on sananvapaus sanoa mitä lystää, mutta ei tällaisissa destruktiivissa puheissa ole silti mitään arvokasta - päinvastoin ne ovat haitallisia. Jonkun oudon mystisen meta-arvon monet näille puheille haluavat antaa. Jos ei muuta, niin sen arvon että nämä Akuliinat ärsyttävät konservatiiveja.
Luulen kuitenkin että toisten ihmisten tarkoituksellinen ärsyttäminen on aika typerää toimintaa. Tietysti jos joku (kirkko 1700-luvulla) on ns. niskan päällä, niin miksipä ei voisi ajatella että tällaisen jonkun ärsyttäminen (yltiöpietismi 1700-luvulla) voisi ollakin arvokasta sinänsä. (Siksi ajattelen että Ellilän tyyli on ok.)
Mutta todellisen vallan haastajia näissä Akuliinoissa on todella todella vähän - Akuliinahan todellisuudessa edustaa vasemmistolaista establishmenttiä - perittyä tiedotusvaltaa - eikä ole minkäänlainen kapinallinen. Akuliina on samanlainen surullinen hahmo kuin Kim Jong-Il.
Mutta joitain ihmisiä tällaiset ikkunanrikkojat kuitenkin hyödyttävät. Näillä hyötyjillä on todellisia pyrkimyksiä edistää omaa valtaansa mutta toisaalta tyydyttää omaa kaunaansa konservatiiveja/herroja kohtaan. Tyyppiesimerkkinä presidentti Halonen.
Siinä olen TM:n kanssa todella samaa mieltä, että mustavalkoinen ajattelu (=kaikki ovat joko meidän puolella tai meitä vastaan) on vaarallista, enkä koe että se lopulta edistaa konservatiivista asiaa niin kuin minä konservatiivisuuden koen.
Minusta Soininvaara on täsmälleen samanlainen pakettiajattelija, kuin muutkin vihreät. En juuri arvosta, mutta eipä sillä kai ole väliä arvostanko vai enkö.
Soininvaara on kuitenkin aivan sumeilematta valmis leimaamaan kansallismieliset natseiksi ja rasisteiksi millä tietenkin pyrkii marginalisoimaan heidät. Mitään historiallisia perusteita - muuta kuin se, että pesussivistys on hankittu jenkkien popkulttuurista - moiselle leimaamiselle ei ole.
Mikäli yhteiskunta tuomitsee jonkun vapaan ajattelijan vihreät solvaavat tuomittua rasistiksi ottamatta kantaa itse tuomioon.
Itse ne näe mitään kompromissien mahdollisuutta muissa, kuin puhtaissa asiakysymyksissä, kuten luonnonsuojelu, perustulo yms...Arvokysymyksissä( sananvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus jne...) en näe mitään yhteistä kosketuspintaa. Vihreys perustuu holhoamiseeen ja sitä ylläpidetään sanktioilla.
IDA: Minusta Soininvaara on täsmälleen samanlainen pakettiajattelija, kuin muutkin vihreät. En juuri arvosta, mutta eipä sillä kai ole väliä arvostanko vai enkö.
Sanoin vain:
suuri osa muusta diskurssista perustuu siihen, että kaikki vanhan rikkominen on sinänsä arvokasta, vaikka ei ehkä järkevää ja perinteisten instituutioiden puolustajat ovat älyllisesti, moraalisesti yms. alemmalla tasolla kuin perinteisten instituutioiden vastustajat, vaikka sattuisivat olemaan oikeassakin. Ja mikä paljon pahempaa - he ovat tylsiä !
No sinua en, TM, todellakaan syytä tästä. Enkä Soininvaaraa.
En sanonut Soininvaaran arvostamisesta mitään vaan totesin vain että hän tuskin syyllistyy ajattelemaan että kaikki vanhan rikkominen on sinänsä arvokasta.
En tiedä miten suhtautuisin Soininvaaraan. Luulen että hän on vilpitön, mutta ehkä yliälyllisyydessään hiukan naivi.
Naivius ei sinänsä ole ongelma - olen itsekin naivi - kunhan suostuu kuuntelemaan avoimesti muiden mielipiteitä ja muuttamaan mielipidettään jos oma mielipide osoittautuu vääräksi.
Soininvaaran asema vihreässä liikkeessä ei liene nykyään kovin merkittävä. Hän lienee jonkinlainen profeetta kuin Linkola ilman Linkolan karismaa.
Hän on passé. Ehkä hänellä on jonkinlainen keulakuvan funktio - ehkä hän antaa mielikuvan että Vihreä Liike ei ole ensi sijassa feministipuolue.
Ehkä hänellä on samanlainen asema Vihreässä Liikkeessä kuin Vigdun Quislingilla aikoinaan Norjassa. Quisling oli ainakin Enquistin Hamsun-käsikirjoituksen ja elokuvan perusteella hieno ihminen, mutta objektiivisesti hänen roolinsa oli olla tavallaan saksalaisten lakeija ja maanpetturi. Soininvaaran rooli on hiukan samanlainen - hänen blogillaan syntyy kuva fiksusta ajattelijasta mutta niillä ajatuksilla ei ole todellisuudessa ilmeisesti juurikaan merkitystä sille millaista ohjelmaa Vihreä Liike harjoittaa. En ole aivan varma.
No rehellisyyden nimessä on sanottava että suomalainen Vihreä Liike on paljon maltillisempi ja fiksumpi kuin esimerkiksi Ruotsin. Toistaiseksi - tuskin kauaa.
Siitä, jos joku pitää minua natsina ja rasistina, en jaksa enää välittää.
Olen suht selkeästi ilmaissutkin etten halua tänne afrikkalaisia ja kannatan puoliorgaanista yhteiskuntakäsitystä, joten en ihmettele vaikka joku rehellinenkin ihminen ajattelisi että olen rasisti ja natsi.
Ymmärrän että sinua, IDA, vituttaa jos sinua kutsutaan rasistiksi, koska faktisesti en ole koskaan kuullut suustasi mielipidettä joka etäisestikään viittaisi rasismiin.
Lähetä kommentti