Alue, jolla jokaisen kylän asukas ymmärtää vaikeuksitta naapurikylän murretta, on murrejatkumo.
Kyläketjussa A - B - C - ... - Ä - Ö kylän A asukas ymmärtää kylän B asukasta, kylän B asukas kylän C asukasta, mutta kylän A asukas ei mahdollisesti ymmärrä kylän Ö asukasta.
Murrejatkumoa voisi tietysti kutsua kieleksi. Käytännössä murrejatkumo jaetaan usein useampaan kieleen.
Murrejatkumoja on mm. skandinaavinen murrejatkumo. Skandinaavinen murrejatkumo jaetaan useampaan kieleen - siis ruotsiin, norjaan ja tanskaan. (Norja tosin jaetaan vielä nynorskaan ja bokmåliin.)
Kun murrejatkumo jaetaan eri kieliin, se tapahtuu useimmiten siten että kun kahden kylän K ja L välillä kulkee maiden 1 ja 2 raja, K:ssä määritellään puhuttavan kieltä 1 ja L:ssä kieltä 2. Siksipä Norjan ja Ruotsin raja on myös norjan kielen ja ruotsin kielen kieliraja, vaikka rajan molemmin puolin puhutaan aivan samalla tavalla.
Toinen tunnettu esimerkki murrejatkumosta on alasaksin murrejatkumo, joka jakaantuu kahteen kieleen hollantiin ja alasaksiin. Jälkimmäisen on sittemmin puhuttuna kielenä korvannut nykysaksa.
Suomen raja sen sijaan ei historiallisesti ole kieliraja. Molemmin puolin rajaa on puhuttu samaa kieltä - suomea Tornionjokilaakossa, saamea Tunturilapissa, livviä ja lyydiä Rajakarjalassa, inkeroista ja suomea Kannaksella. Tosin joku voi sanoa että livviä, lyydiä ja inkeroista ei ole oikein pidetty kielinä Suomessa eikä Venäjällä.
Sittemmin Ruotsin vähemmistövihamielinen hallitus on myös luonut Suomen ja Ruotsin rajalle kielirajan - Övertorneån suomi on nyt muka meäkieltä mutta Ylitorniossa puhutaan suomea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kielitieteilijä Max Weinreich totesi sattuvasti, että kieli on murre, jolla on omat maavoimat ja laivasto, ts. valtiot väkivaltakoneistoineen määrittelevät kielet ja niiden rajat.
Mahtavatko Ruotsin länsirajalla puhutut murteet olla todella rajan toisella puolella puhuttua norjaa kovin lähellä? Molemmissa maissa on kuitenkin koululaitoksen ja joukkoviestimien välityksellä taottu ihmisten päähän standardikieltä ja tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta myös arkikieleen.
Tarkoitin alkuperäisiä murteita.
Ei esimerkiksi tanskalaisella ja skånelaiselle silti vieläkään ole vaikeuksia ymmärtää toisiaan harjoittelematta vaikka puhetavat ovat kouluopetuksen takia eriytyneet.
Suomenruotsalaisella sen sijaan voi olla suuriakin vaikeuksia ymmärtää tanskaa harjoittelematta.
Toisaalta jos murre on tarpeeksi kaukana kirjakielestä kuten Pohjanmaan ruotsi Suomen ruotsista, kouluja käyneet mieltävät kirjakielen (suomenruotsin) ja murteen (esimerkiksi Närpiön kielen) eri kieleksi ja kykenevät helposti kontekstista riippuen vaihtamaan kieltä. Tai vaikka eivät enää itse aktiivisesti käyttäisi Pohjanmaan ruotsia ymmärtävät sitä kuitenkin. Kielethän ovat niin erilaisia että niissä on eri määrä sukuja.
Lähetä kommentti