Iranin reformistien vastarinta ei siis ole sammunut.
Rafsanjanin perjantairukous Teheranin Yliopistolla sai reformistit taas kaduille. Rafsanjani kiisti taas Valvojien neuvoston auktoriteetin ja syytti Valvojien neuvostoa "islamilaisten periaatteiden pettämisestä", millä hän tarkoitti kansan äänen hylkäämistä.
Tällä kertaa mielenosoituksissa nousi esiin mielenkiintoinen uusi teema. Mielenosoittajat huusivat Kiinan ja Venäjän vastaisia iskulauseita.
Kiinan ja Iranin johto elävät tietynlaisessa symbiosissa. Kiina saa Iranilta öljyä ja Iranin johto lupauksen kiinalaisten kaikkinaisesta tuesta esim. YK:n turvallisuusneuvostossa. Kiinan tuki Iranin johdolle estää kaikki tehokkaat Iranin vastaiset pakotteet ja mahdollistaa Iranin ydinpommiohjelman jatkumisen.
Epäpyhä allianssi on nyt johtanut siihen mielenkiintoiseen tilanteeseen että presidentti Ahmadinejad ei ole tukenut Sinkiangin muslimeja millään tavalla, vaan on vaiennut Sinkiangin tapahtumista.
Iranilaiset reformistit ovat nyt havainneet että Ahmadinejad ei ole hylännyt pelkästään demokratiaa vaan myös islamin. Iranin nyky-johto ei siis ole ainoastaan totalitäärinen despotia vaan myös moraalisesti mätä ulkovallan (Kiina) käsikassara.
Iranin reformin onnistumisella olisi valtava merkitys maailmanrauhalle. Merkityksen laajuutta on vaikea edes kuvitella. Iranin nyky-johto tukee terrorismia ja vallanvaihto saattaisi lopettaa tämän tuen. Iranin nyky-johto tukee öljynviennillään Kiinan nykyjohtoa ja vallanvaihto saattaisi jopa heikentää Kiinan johtoa.
Yhden islamilaisen maan demokratisoituminen saattaisi jopa tukea demokratiaa muissakin islamilaisisa maissa. Tähän en kuitenkaan juuri usko. Arabit ja iranilaiset ovat monin tavoin kuin eri planeetalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti