Yleltä tuli loistava kolmiosainen elokuva Kirsikkakungitar, joka kertoi juutalaisen naisen elämästä 1900-luvun Saksassa. Kyseessä oli hieno kasvu- ja rakkaustarina saksalaiseen yläluokkaan naitetusta juutalaisnaisesta, joka integroitui saksalaisen kylän elämään selviten miten kuten natsismin ja kommunisminkin ajasta.
Elokuvassa kuvattiin sivujuonteena natsien perustaman juutalaisen kulttuurijärjestön toimintaa. Järjestön päämääränä oli ainoastaan palvella Natsi-Saksan taloudellisia ja propagandistisia päämääriä Kristalliyön jälkeisessä Saksassa. Kun järjestöä ei enää tarvittu, toimihenkilöt kaasutettiin.
Tuollainen lakeijamaisuus - siis "järkevä" kompromissikyky - hirvittää minua aina.
Mieleen tuli jotenkin eräiden suomalaisten feministipuolueiden piirissä toimivat heteromiehet.
Anteeksi nyt vaan, mutta kun mielenliikkeilleen ei aina voi mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti