Jako kahteen suomalaisessa yhteiskunnassa taitaa olla pikemmin lisääntymässä eikä vähenemässä ?
Nykyään ei puhuta punaisista ja valkoisista vaan a-luokasta ja b-luokasta. Aikaisemmin jako ei ollutkaan niin yksiviivaisesti parempiin ja huonompiin. Sekä valkoisilla että punaisilla oli omat yhdistyksensä, kirjailijansa, kauppansa, urheilujärjestönsä jne. Vaikka punaiset olivat pääsääntöisesti köyhempiä, heillä oli ylpeytensä.
Nykyään alin sosiaaliluokka määräytyy pikemminkin kuin ammatin, sosiaaliluokan ja aatteen kautta vain ongelmien kautta. B-luokkaan kuuluvat ne joilla on vähemmän rahaa, enemmän alkoholiongelmia ja enemmän työttömyyttä, vähemmän koulutusta ja enemmän sairautta, jotka ovat yksinhuoltajia ja jotka ovat yleensä kaikkeen tyytymättömiä.
Mikään poliittinen puolue ei oikein välitä jaon kasvamisesta sinänsä. Yhteiskunnan jakaantumisen tien päässä on kuitenkin se, että Suomen kansaa ei enää ole olemassa. Ei ole mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rikkaat elävät omissa homogeenisissa lähiöissään. Köyhät elävät monikulttuurilähiöissään. Kukaan ei välitä, vaan hiljalleen maa alkaa muuttua samanlaiseksi kuin Englanti, josta sadat tuhannet keskiluokkaiset muuttavat Australiaan ja Uuteen Seelantiin, ja b-luokka ryyppää kuin teini-ikäiset aivonsa pellolle.
Miksi älymystö ei asetu kansallisen yhtenäisyyden puolelle ?
Aiemmin koko miesikäluokka kävi armeijan. Suomalaiset miehet tutustuivat toisiinsa sosiaaliluokasta riippumatta. Miksi älymystö ei sano, että tuollaisia yhteisöllisiä rakenteita pitäisi edistää. Sen sijaan he valittavat että itsenäisyyspäivänä puhutaan liikaa sodasta. Että suomalaisuutta pitää epädramatisoida. Siis tehdä yhteisöllisyys väljähtäneemmäksi - mieluiten jopa naurettavaksi ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
En usko. Kansallismieliset maahanmuuton vastusjat voivat toki olla jakautuneet kantaväestöstä. Mutta se mielestäni kuvaa vain heidän sopeutumisongelmaa.
Olipas taas kaukaa haettu kommentti. Puhuttiin köyhyydestä ja syrjäytymisestä niin kaveri alkaa jauhaa lempiaiheestaan. Hanki elämä.
Eikös nuo hanki elämä -huomautukset ole täysin asiattomia?
Niin siis kansallismielisten syrjäytymisestä minä kirjoitin. On olemassa jo lukuisia emämiellyttäviä esimerkkejä!
On varmaan.
Emämielyttävyys on jo kokonaan uusi käsite. Se muistuttaa vähän Juicen vanhaa imeläkiveä. Kiihkeä, lähes pakkomielteen omainen kiinnostus tekee varmaan kommentoijan hulluksi.
Nuo kommentit voisikin sensuroida.
Kirjoitus on erittäin hyvä ja kiinnittää huomiota tärkeään asiaan.
Itse epäilen erittäin vahvasti, että se materiaalinen hyvä mikä meillä on, on pitkälle vain edellisten sukupolvien työn ansioita ja me oikeastaan vain nautimme siitä ja kulutamme sitä. Pelkästään kuluttamalla se loppuu enemmin tai myöhemmin.
"Itse epäilen erittäin vahvasti, että se materiaalinen hyvä mikä meillä on, on pitkälle vain edellisten sukupolvien työn ansioita ja me oikeastaan vain nautimme siitä ja kulutamme sitä. Pelkästään kuluttamalla se loppuu enemmin tai myöhemmin."
Maanviljelijän poika joka myy hehtaari kerrallaan peltoa pois istutettuaan niille ensin luonnonmenetelmällä koivua voi kai hänkin kutsua itseään yrittäjäksi.
Ja sanoa että jalostusaste nousee kun raaasta peltomaasta tekee kukoistavaa luontoa, joka kelpaa tontiksi tai ulkoilualueeksi.
Lähetä kommentti