Catilina kirjoitti aikoinaan ummehtuneesta nationalismista:
Jokaisen itseään kunnioittavan älykön tulee aina tilaisuuden salliessa kuuluvasti esittää inhonsa "ummehtunutta ja nurkkakuntaista nationalismia" kohtaan. Tällöin hän valkoiselle liberaalille tyypilliseen tapaan kuvittelee edustavansa universaalia normia, ja hänen mihinkään kuulumattoman sirpalemaisen henkisen atomisminsa olevan asioiden lopullisen tilan, johon ihmiskunta luonnonlainomaisesti päätyy lähes termodynaamisella väistämättömyydellä. "Ummehtuneen nationalismin" voimakkain reaalinen vaihtoehto ei kuitenkaan ole hänen tiedostava individualisminsa, vaan heimo- ja klaaniyhteiskunta, jossa etninen nepotismi ja sen luonut sukulaisuuksille alisteinen moraalikäsitys vallitsevat. Itse asiassa "ummehtunut nationalismi" onkin tähän verrattuna monia asteita lähempänä hänen omaa ideaaliaan, mutta tätä hän ei tietenkään voi myöntää, sillä hän ei pysty kuvittelemaankaan voivansa olla lojaali millekään muulle kuin omalle erinomaisuudentunteelleen.
Tuo tuli mieleeni Kenian tämän hetken tapahtumista. Kenia on tyypillinen esimerkki epäonnistumisesta luoda kansallinen identiteetti eli toteuttaa nationalismia. Irak on toinen esimerkki.
Kansanmurhien estämiseen erikoistunut instituutti Genocidewatch mainitsee Tansanian esimerkkinä valtiosta, jossa kansallisen identiteetin luomisella yhteiskunnan tribalisoituminen on saatu kuriin. Keino on Tansanian tapauksessa ollut kansallisen kielen luominen.
Bipolaarit yhteiskunnat kuten Ruanda ja Burundi ovat pahimmin vaarassa ajautua heimosotaan. Ruandan tapauksessa katolisella kirkolla olisi ollut mahdollisuus jarruttaa bipolarisaatiota, mutta kirkko ei kyennyt siihen koska oli itsekin etnisesti polarisoitunut.
Ummehtunut eurooppalainen älykkö on kiihkoisella maahanmuuton kannattamisellaan tuomassa heimoyhteiskuntaa myös Eurooppaan. Joten tutustumme aiheeseen muutenkin kuin paperilla.
Aiempi postaukseni bipolarisaatiosta tässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti