Kerroin aiemmin yllättävästä ilmiöstä että Suomen mustalaisilla ei ole varsinaista avioliittoinstituutiota. Nimimerkki La Gastafiore täydensi silloin postaustani kertomuksella elävästä elämästä.
Viittasin silloin kirjaan jonka nimeä ja tekijää en muistanut. Löysin nyt kirjan Paloheinän kirjastosta. Kirjan nimi on Suomen Kulttuurivähemmistöt. Kirjan ovat toimittaneet professori Juha Pentikäinen yhdessä Marja Hiltusen kanssa. Kirja on vuodelta 1997 ja perustuu Unescon kustantamiin suomalaisiin tutkimusprojekteihin.
Lainaan kirjaa suoraan:
Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...
Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi.
Tätä taustaa vastaan voitaneen ymmärtää se, että romaninainen on vieraassa suvussa eläessään - vai pitäisikö pikemmin sanoa vieraassa suvussa asuessaan - äärimmäisen vaikeassa asemassa erilaisissa verikosto- ja väistämistilanteissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti