Kysynnän ja tarjonnan laki

Kun kysyntä nousee, hinnat nousevat. Koska hinnat nousevat, tuotantoa kannattaa nostaa. Esimerkiksi ruuan hinnan noustessa tuotantoa kannattaa harjoittaa alueilla missä se ei aiemmin ollut suurten tuotantokustannusten takia kannattavaa.

Kiinalaisten siirtyminen yhä enemmän liharuokaan ja autojen siirtyessä biopolttoaineeseen, ruuan hinta nousee. Tuotantoa kannattaa siis nostaa. Peltoa kannattaa siis raivata lisää.

Amazonin viidakkoa raivattiinkin brasilialaisen tutkimuksen mukaan pelloksi joulukuussa 1000km2. Vauhti on viisinkertaistunut viime vuodesta. Ongelma on se, että juuri Amazonin viidakon pitäisi toimia hiilidioksdinieluna ilmaston lämpenemisen jarruttamiseksi.

Identiteetti

Apassimies määritteli identiteettinsä sodan kautta. Sana mies ja sana sotilas olivat synonyymejä. Nainen identifioi itsensä vaimoksi.

Juutalaismiehen identiteetti taas liittyi uskontoon - talmudin osaamiseen - mutta myös tietynlaiseen pukeutumiseen, ruokiin, sääntöihin ja kieliin (jiddisch, ladino). Nainen identifioitui ainakin ashkenazi-kulttuurissa kielen ja uskonnon lisäksi käsitteeseen Die Judische Frau, jolle oli tunnusmerkillistä uhrautuminen perheelle ja erityisesti lasten henkisen kehityksen tukemiseen.

Ihmisillä on eri puolilla maailmaa mitä erilaisempia tapoja määritellä identiteettinsä. Määritellä itsensä jokin tunnistettavan markkerin (leiman, symbolin) kautta. Markkerin - ollakseen luotettava signaali tiettyyn ryhmään kuulumisesta - pitää olla kallis. Markkerin ilmaisemisen pitää siis vaatia uhrauksia (asettaa henkilön vaaralle tai muulle haitalle alttiiksi) tai ainakin olla vaikeasti teeskenneltävissä. Juutalaisten ja apassien markkerit epäilemättä täyttyvät nämä ehdot.

Ihmiset tosin eivät itse yleensä puhu identiteetistä tai sen määrittelystä, vaan rationalisoivat markkerin olemassaolon mitä erilaisimmalla tavoilla:

Suomalainen mies saattaa identifioida itsensä ja muut miehet sen kautta minkälainen auto hänellä on. Kun mieheltä kysytään julkisesti miksi hänellä on auto tai tietynlainen auto, asia rationalisoidaan puhumalla lasten harrastuksista, pitkistä työmatkoista tms. Todellisuudessa auto ja automerkki on merkittävä identiteettiä luova markkeri, mikä miesporukassa toki tavallaan myönnetäänkin.

Perinteisemmin identiteettiä luovaksi markkeriksi mielletään asioita kuten uskonto ja kieli. Näittenkin osalta "syyllistytään" rationalisointiin: suomenruotsin hyödyllisyyttä rationalisoidaan esimerkiksi pohjoismaisten yhteyksien tärkeydellä. pakkoruotsia rationalisoidaan sillä että näin turvataan muka jonkun ihmisen palvelut ruotsin kielellä. Todellisuudessa suomenruotsin funktio on määritellä erään sosiaalisen ryhmän identiteetti. Oleellista on, että ko. markkeria on varsin vaikea teeskennellä.

Edistykselliseksi identifioidutaan nykyään maahanmuuton kannattamisella. Maahanmuuttoa rationalisoidaan niin, että tarvitsemme maahanmuuttajia työvoimapulan ratkaisuun tai Suomen muuttamiseksi suvaitsevaisemmaksi ja avarakatseisemmaksi maaksi. Todellinen syy maahanmuuton kannattamiselle on se että maahanmuuton kannatus määrittelee ihmisen kuuluvaksi tiettyyn joukkoon. Maahanmuuton kannatus markkerina on kuitenkin siinä mielessä huono, että markkeria on helppo teeskennellä ja se ei vaadi mitään uhrauksia.

Kun kansallismieliset määrittelevät tällä hetkellä identiteettinsä pitkälti maahanmuuton vastustamisella, se markkeri on siinä mielessä paljon parempi että ainakin julkinen maahanmuuton vastustus vaatii ihmiseltä uhrauksia.

Identiteetit ovat tärkeitä asioita, mutta joskus identiteetin määrittelystä on pahoja sivuvaikutuksia. Siksi on tärkeää analysoida identiteettimäärittelyjä, jotta ongelmat voitaisiin identifioida ja ratkaista ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos esimerkiksi Suomeen tuodaan maahanmuuttajia vaikkapa islamilaisista maista vain siksi, että joillekin ihmisille maahanmuuton kannattaminen on edistyksellistä identiteettiä luova markkeri, ollaan pahasti hakoteillä.

Ilmastonmuutos ja Kiina

Kiina tuottaa jo enemmän kasvihuonekaasuja kuin USA. 30 vuoden päästä Kiina tuottaa ehkä jo puolet kasvihuonekaasuista.

Kuulen usein lauseen että miksei kiinalaisilla olisi samat oikeudet jääkaappeihin ja autoihin kuin meillä. Tai intialaisilla.

Kysymys on täysin älytön, kun se käännetään toiseen muotoon:

Eikö kiinalaisilla ja intialaisilla ole sama oikeus tuhota biosfääri kuin eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla ?

Dawkins for Jesus

Richard Dawkins ei enää usko että maailma muuttuu paremmaksi pelkällä järjellä ja valistusaatteella.

Dawkinsin mukaan tarvitaan jokin hyvyyden meemi, joka leviää ihmisen päästä päähän ja saa ihmiset tekemään hyviä tekoja. Siis niin kuin Jeesus-meemi, mutta ilman uskonnon älyttömyyksiä. Dawkinsin mukaan Jeesus oli varsin hyvä jätkä, mutta teistisenä aikana hänkin kasvoi väistämättä teistiksi. Dawkins vihjaa että erilaisena aikana Jeesuksesta olisi tullut ehkä ateisti:

Of course Jesus was a theist, but that is the least interesting thing about him. He was a theist because, in his time, everybody was. Atheism was not an option, even for so radical a thinker as Jesus. What was interesting and remarkable about Jesus was not the obvious fact that he believed in the God of his Jewish religion, but that he rebelled against many aspects of Yahweh's vengeful nastiness.

Dawkins on jopa keksinyt sloganin Atheists for Jesus.

Sinänsä on tietysti positiivista että valistusmiehet myöntävät että emme elä pelkästään järjestä. Voi kuitenkin kysyä:

Jos Jeesus olisi elänyt esimerkiksi nykyään ja olisi ateisti, olisiko hän ateistina onnistunut luomaan laajan kansanliikkeen. Onko laaja kansanliike - tai meemi - joka panee ihmiset laajasti tekemään todella altruistisia tekoja toisia kohtaan mahdollinen edes ilman uskontoa ?

Hetkellisesti varmasti on, mutta pitkän päälle ilmeisesti ei. En tarkoita etteikö altruismi ilman uskontoa ole mahdollista läheisiä ihmisiä kohtaan, mutta tarkoitan uhrautuvaa altruismia tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Esimerkiksi kansat yhteisen hädän hetkellä - Suomi talvisodassa - voivat hetkellisesti muuttua varsin yhteisöllisiksi. Mutta talvisodassakin käytettiin yhteishengen - ja uhrautumisen - motivointiin uskontoa.

Kiitos IDA:lle linkistä.

Major Transition ja ihmiskuva

John Maynard Smithin kirja Major Transition in Evolution potkaisi liikkeelle uuden tutkimusohjelman biologiassa.

Ajatuksena on tutkia miten evoluutiossa yksinkertaisempi olio (esimerkiksi solu) muuttuu monimutkaisemmaksi (monisoluiseksi eliöksi). Samaa teoriaa voidaan käyttää selittämään monia erillisiä transformaatioita.

Monisoluisen eliön syntyminen yksisoluisista on teorian näkökulmasta samanlainen ilmiö kuin muurahaispesän kehittyminen superorganismiksi tai ihmisen kehittyminen viimeisen 100 000 vuoden aikana yhteisölliseksi eläimeksi. Ihmisen tiiveimpiä yhteisöjä (hutteriitit, jotkut metsästäjä-keräilijä-yhteisöt) voidaan kutsua superorganismeiksi.

Mitä yhteistä näissä transformaatioissa sitten on ? Ja miten tämä asia on oleellinen ihmisen ja ihmisen yhteisöllisen käyttäytymisen ymmärtämiseksi.

Tähän mennessä on selvinnyt että voidakseen siirtyä seuraavalle kompleksisuuden tasolle eliön on ratkaistava yksi oleellinen ongelma: Konfliktit alemman tason yksilöiden välillä on minimoitava.

On luotava jonkinlainen mekanismi jolla konfliktien riski minimoidaan. Mekanismi voi olla hyvin monenlainen.

Muurahaiset ovat ratkaisseet asian osittain sillä, että pesän muurahaiset ovat yleensä hyvin läheistä sukua keskenään. Muurahaisillakin on kuitenkin eräänlainen vertaisvalvonta ("worker policy") joka huolehtii, että muut kuin kuningatar ei saa poikasia.

Ihmisyhteisön perusratkaisuja konfliktien vähentämiseen on käsittääkseni ainakin

a) Altruistinen rankaisu ( yhteisön normien rikkojien rankaiseminen ). Kun normien rikkojia rangaistaan, kukaan ei pääse hyötymään toisten kustannuksella.

b) Ruuan jako. Kun heimo jakaa kaadetun riistan kaikkien kesken, heimon jäsenten edut ovat pitkälti yhteiset.

c) Moraalin tunteet. Ihminen sisäistää yhteisön normeja välttääkseen rangaistuksia. Normien rikkominen aiheuttaa huonoa omaatuntoa ( syyllisyyttä ), mikä vähentää sitä hyötyä jonka ihminen itsekkyydestään saa.

Toinen opetus on se, että transformaatio kestää kauan eli on pitkään siirtymävaiheessa.

Ihmiselle äärimmäinen yhteisöllisyys on mahdollista - toisaalta yhteisöllisyys voi myös murtua kokonaankin. Heterogeenisuus on suurta.

Teorian tarjoama kuva ihmisestä on hyvin erilainen kuin se individualistinen kuva, jonka nykypsykologia ja taloustiede antavat. Ristiriita on suorastaan huutava.

DS Wilson käsittelee varsin selkeästi ja ei-teknisesti sitä, miten uusi teoria voi suunnata uudelleen psykologia-tiedettä.

Mitä ihmisyhteisön tarkastelu superorganismina tuo uutta ymmärtämyksellemme ihmisestä ? Ainakin sen, että samoin kuin organismi (ihminen) voi olla terve tai sairas, voi myös yhteisö olla terve ja sairas. Yhteisön sairaus merkitsee ensi sijassa sitä, että yhteisön jäsenien välille on syntynyt konflikti. Yhteisön heikkeneminen on riski myös yhteisön jäsenille. Heikko yhteisö voi joutua naapurien hyökkäyksen kohteeksi ja joutua jopa fyysisesti tuhotuksi.

On myös - kuten DS Wilson tekee - mielenkiintoista miettiä millainen on yhteisön mieli ja yhteisön äly.

Individualistit ovat tähän päivään saakka antaneet kuvaa, että individualismi on älyllisempi, rationaalisempi ja tieteellisempi ideologia kuin mikään yhteisöllisyyttä painottava ideologia kuten kansallismielisyys. Kuva on virheellinen.

Ihminen on objektiivisesti tarkasteltuna sekä (osittain) autonominen yksilö että yhteisön solu. Se on ihmisenä olemisen ristiriita, jonka tunnustaminen on tie viisauteen.

DS Wilsonin blogi uskonnosta ja ryhmävalinnasta

Keskustelua uskonnosta leimaa melko usein kaksinapaisuus - uskonnosta puhuvat useimmiten vakaumukselliset kristityt ja vähintään yhtä vakaumukselliset ateistit. Mielipiteet eivät kohtaa.

Evoluutiobiologin ja uskonnon tutkijan DS Wilsonin uusi blogi
käsittelee uskontoa ja ateismia kiihkottomasti, mutta mielenkiintoisesti.

Tästä postauksesta kannattaa aloittaa.

Eristymisestä

Maahanmuuttajilla on kuulemma omia uimahallivuoroja. Termi "maahanmuuttajien uimahallivuoro" kuullostaa vähän samanlaiselta termiltä kuin amerikkalaisten "minority problem".

Siis yleistävältä.

Vain joillain vähemmistöillä on Amerikassa "minority problems" ja vain jotkut maahanmuuttajat haluavat Suomessa omia uimahallivuoroja. Ei kai virolainen tai venäläinen nainen edes PÄÄSE näille uimahallivuoroille ?

Eikö yleistäminen olekaan väärin ?

Sinänsä ymmärrän somalien halua eristää esimerkiksi tyttärensä suomalaisista. He eivät halua omien tyttäriensä joutuvan esimerkiksi suomalaisen kanssa naimisiin. Useimmat suomalaiset miehetkään eivät halua tytärtään naimisiin afrikkalaisen tai muslimin kanssa.

Uskon että monikultturismin ja Euroopan integroitumisen myötä eristyminen etnisiksi ryhmiksi tulee voimistumaan. Se eristyminen tulee olemaan kuitenkin hyvin erilaista kuin tähän mennessä nähty suomenruotsalaisten ja tataarien hyvin rajoitettu eristyminen. Tataareilla ja suomenruotsalaisilla on omat yhteisönsä, mutta he ovat samalla aktiivisia Suomen yhteiskunnan jäseniä, joilla on runsaasti ihmissuhteita enemmistöön.

Eristymiseen liittyy etnisen identiteetin määrittely - oman etnisyyden dramatisointi Halosen termiä käyttääkseni. Identiteetit tulevat vahvistumaan - suomalaistenkin on alettava määritellä kuka on suomalainen ja kuka ei. Suomalainen ei jatkossa ole kuka tahansa Suomen kansalainen tai suomea sujuvasti puhuva suomalaisten vanhempien lapsi - vaan ihminen joka on sitoutunut omaan etniseen identiteettiinsä.

Suomalaisuutta on dramatisoitava.

Suomessa edellytykset kansalliselle identiteetille ovat paremmat kuin esimerkiksi Englannissa, koska Englanti on luokkayhteiskunta, jossa rikkaat halveksivat köyhiä, käyvät eri kouluja kuin köyhät jne. Toki Suomessakin on vastaava tendenssiä, mutta Suomessa on enemmän toivoa että kansallinen identiteetti voisi vahvistua edelleen.

Luokkayhteiskunta laskee kansankokonaisuuden konsistenssia ja on siksi paha asia.

Moraali ja yhteismaan ongelma

Evoluutiopsykologi ja kielentutkija Steven Pinker on kirjoittanut varsin hyvän esityksen moraalista ja moraalin biologiasta New York Timesiin.

Artikkeli on pitkä ja käsittelee monia mielenkiintoisia asioita - mm. moraalisia universaaleja eli sitä mikä ihmisten moraalissa on lajityypillistä mikä kulttuurin synnyttämää.

Pinker käsittelee myös tämän blogin kannalta oleellista kysymystä - moraalin merkitystä yhteismaan ongelmien ratkaisussa. Opetus on lyhykäisyydessään se että asioiden moralisointi voi joskus olla este tai ainakin hidaste yhteismaan ongelman ratkaisuun.

Ensin Pinker käsittelee mielenkiintoista kysymystä miten asioita jotka aiemmin ovat olleet moraalin piirissä siirretään pois moraalin piiristä - amoralisoidaan: Siinä missä sukupuolitaudin saaminen, homoseksuaalisuus tai eroaminen (avioero) olivat aiemmin osoitus moraalisesta mädännäisyydestä, niitä pidetään nykyään pikemminkin onnettomuutena, epäonnistumisena tai normaalina elämän osana.

At the same time, many behaviors have been amoralized, switched from moral failings to lifestyle choices. They include divorce, illegitimacy, being a working mother, marijuana use and homosexuality. Many afflictions have been reassigned from payback for bad choices to unlucky misfortunes. There used to be people called “bums” and “tramps”; today they are “homeless.” Drug addiction is a “disease”; syphilis was rebranded from the price of wanton behavior to a “sexually transmitted disease” and more recently a “sexually transmitted infection.”

Toisaalta joitain asioita taas siirretään moraalin piiriin - moralisoidaan - vaikka ne aiemmin eivät ole siihen kuuluneet - esimerkiksi tupakanpoltto.

... smoking has lately been moralized. Until recently, it was understood that some people didn’t enjoy smoking or avoided it because it was hazardous to their health. But with the discovery of the harmful effects of secondhand smoke, smoking is now treated as immoral. Smokers are ostracized; images of people smoking are censored; and entities touched by smoke are felt to be contaminated (so hotels have not only nonsmoking rooms but nonsmoking floors). The desire for retribution has been visited on tobacco companies, who have been slapped with staggering “punitive damages.”

Joskus asioiden moralisointi voi kuitenkin olla suorastaan haitallista.

Ihmisille on esimerkiksi tapana moralisoida saastuttamista ja uskoa että henkilökohtaisilla moraalisilla ratkaisuilla saastuminen ja ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kun ajatus haittaverosta alunperin esitettiin se aiheutti moraalista tyrmistystä: antaako raha jollekin teollisuuslaitokselle oikeuden saastuttaa.

Ihmiset kysyvät uudelleen ja uudelleen henkilökohtaisten ja moraalisten ratkaisujen perään: mitä minä henkilökohtaisesti voisin tehdä ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Se ajatus on vahva, että kunhan me suomalaiset tai EU-maitten kansalaiset näytämme moraalista esimerkkiä, muut ihmiset seuraavat perässä ja ilmasto-ongelma saadaan ratkaisua.

Valitettavasti ilmasto-ongelma ei ratkea niin että ihmiset yksi kerrallaan moraalisen ekologisen heräämisen kautta muuttavat elintapoja. Sen sijaan ongelman ratkaisuksi tarvitaan haittaveroja, talouspakotteita jne.

Yet the experts agree that these numbers don’t add up: even if every last American became conscientious about his or her carbon emissions, the effects on climate change would be trifling, if for no other reason than that two billion Indians and Chinese are unlikely to copy our born-again abstemiousness. Though voluntary conservation may be one wedge in an effective carbon-reduction pie, the other wedges will have to be morally boring, like a carbon tax and new energy technologies, or even taboo, like nuclear power and deliberate manipulation of the ocean and atmosphere. Our habit of moralizing problems, merging them with intuitions of purity and contamination, and resting content when we feel the right feelings, can get in the way of doing the right thing.

Oma tulkintani on, että moraalin suhde yhteismaan ongelmien ratkaisuun on monimutkainen:

Eittämättä on selvää että asioiden moralisointi (näkeminen yksipuolisesti moraalisena kysymyksenä) saattaa haitata ilmaston lämpenemisen ratkaisua, mutta se varmasti myös auttaa joittenkin yhteismaan ongelmien ratkaisussa: veronkierron, häiriökäyttäytymisen, roskaamisen, rintamakarkuruuden, talkoisiin osallistumattomuuden yms. Osalta asioitten moralisoiminen auttaa vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisessa.

Voisi jopa sanoa että moraali syntyi, jotta yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia voitiin ratkaista ihmisen evolutiivisessa menneisyydessä. Moraalia tarvitaan edelleen yhteismaan ja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun.

Oleellista on kuitenkin että

moraalisääntöjen sisällön pitää olla sellaista että se tukee yhteismaan ongelmien ja vapaamatkustajan ongelmien ratkaisua.

Joskus moraalisäännöt ovat suorastaan esteenä yhteismaan ongelman ratkaisussa. Tai moraalisia syitä käytetään perustelemaan vapaamatkustamista. Useimmat ihmiset nimittäin pitävät vakuuttavampana perustelua

mielestäni on väärin tappaa edes sodassa

kuin perustelua

omien tutkimuksieni tekeminen yliopistolla (siviilipalveluna) hyödyttää minua henkilökohtaisesti enemmän kuin armeijassa käyminen.

Ihmiset kehittävätkin kaikenlaisia moralisointeja ja rationalisointeja vapaamatkustamiselle, joskus laskelmoivasti joskus täysin vilpittömästi.

Puhuin aiemmin rokottamisesta ja yhteisön immuniteetista julkishyödykkeenä. Homeopatia on eräs tapa perustella itselleen (rationalisoida) omaa faktista vapaamatkustamistaan.

Väestönlaatu on hyvin tärkeä julkishyödyke ja dysgeeninen maahanmuutto oleellinen yhteismaan ongelma. Vapaamatkustajat perustelevat usein osallistumattomuuttaan moraalisilla seikoilla. Maahanmuuton estäminen Afrikasta on muka moraalisesti väärin.

Sovellan Pinkerin opetusta tässä tapauksessa niin että, jotta maahanmuuttoon liittyvä yhteismaan ongelma voidaan ratkaista, tietyt asiat on pakko amoralisoida.

En hae mitään yleistä "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua, mutta koska maailma muuttuu nopeasti, uusia yhteismaan ongelmia syntyy ja kykenemättömyys ratkaista näitä ongelmia voi Hardinin sanoja lainatakseni johtaa kansalliseen tragediaan ja jopa globaaliin tragediaan, on ehkä pakko moralisoida asioita jotka eivät ennen ole olleet moraalin piirissä (fossiilisten polttoaineiden kulutus yksityisautoiluun) ja amoralisoitava asioita jotka ovat ennen olleet moraalisesti tuomittavia (maahanmuuttajien valikoiminen äo:n tai etnisten seikkojen perusteella).

Think globally act locally ?

"Think globally act locally" oli Maan ystävien 70-luvun alussa keksimä iskulause. Se kuvaa ympäristöliikkeen ihannetta parantaa maailmaa tarttumalla paikallisiin ympäristöongelmiin.

Usein ajatellaan että kansallismielisyys on ristiriidassa ympäristöliikkeiden kanssa. Ristiriidat perustuvat kuitenkin enemmän sattunnaisiin asioihin - suomalainen Vihreä liike on ristiriidassa esimerkiksi Suomen Sisun kanssa koska edellinen kannattaa monikulttuuria ja jälkimmäinen ei.

Mutta ajatellaanpa jotakuta suurta ekologia ja ympäristöihmistä kuten Garrett Hardinia joka oli ekologian professorina Santa Barbaran Yliopistossa (University Of California, Santa Barbara) ja joka siis kehitti käsitteen Yhteismaan ongelma (Tragedy of Commons).

Garret Hardin oli ekologi, ympäristönsuojelija ja patriootti. Hän oli patriootti ja peräänkuulutti ihmisiltä patriotismia nimenomaan siksi että patriotismi antaa eväät ratkaista useita ihmiskunnan suuria ongelmia lokaalisti. Erityisesti Hardin siis vaati väestöräjähdyksen ratkaisemista lokaalisti:

1. Ratkaisemalla väestöongelma kussakin maassa A kerrallaan

2. Estämällä väestön siirtyminen maasta B, joka ei ole ratkaissut väestöongelmaa, maahan A joka on ratkaissut väestöongelman.

Jostain syystä Vihreä liike Suomessa ei toimi Hardinin esittämän mallin mukaisesti, vaikka ei ole kyennytkään esittämään tieteellistä kritiikkiä Hardinin mallia vastaan. Hardinin malli lienee välttämätön ehto - mutta ei tietysti riittävä - että ihmiskunnan suuret ongelmat voidaan ratkaista.

Miksi Vihreä Liitto ei kannata Hardinin mallia ? Syy on minusta selvä:

Vihreä Liitto on lakannut olemasta ympäristöpuolue.

Vihreä Liitto toki ylläpitää joitain ympäristöliikkeen ulkoisia tunnusmerkkejä kuten Ydinvoiman vastustusta ja ajaa joitain ympäristönsuojelullisia tavoitteita kuten Itämeren pelastamista. Enkä millään lailla halua kiistää Itämeren suojelun arvoa.

Toisaalta muillakin puolueilla on ympäristönsuojelullisia tavoitteita. Eivät ne tee puolueesta kokonaisvaltaista ympäristöpuoluetta, joka priorisoi ympäristöongelmien ratkaisut ykkösasioiksi.

Voisi jopa sanoa:

Vihreä Liitto väistää merkittävimmät ympäristöongelmat kieltäytyessään harkitsemasta Hardinin mallia.

Vihreästä Liitosta on tavallaan tullut koulutettujen ihmisten humanistinen ja elitistinen puolue, samanlainen kuin aikoinaan Liberaalinen Kansanpuolue, Vapaamielisten Liitto tai Edistyspuolue. Vihreän Liiton kannattaminen on halpa tapa "osoittaa" olevansa osa henkistä eliittiä. Kärjistetysti voi sanoa että vapaamielinen/liberaali/vihreä ei äänestä Kokoomusta, koska on hiukan nirppanokka.

Hän toivoo että muut - kansallismieliset, konservatiivit ja oikeistodemarit - huolehtivat siitä että teollisuus pyörii, poliisilla on resursseja ja maanpuolustus on hoidettu.

Mutta kuka huolehtii vihreiden puolesta ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemisesta ?

Biopolttoaineet ja yhteismaan ongelma

Viljelysmaan käyttö ruuan tuotannon sijasta biopolttoaineitten tuotantoon nostaa ruuan hintaa. Toisaalta biopolttoaineiden viljely lisää sademetsien katoa.

Biopolttoaineet vaikuttavat siis kahteen yhteismaan ongelmaan:

1. Väestöräjähdys helpottaa, kun köyhät kuolevat nälkään, koska heillä ei ole varaa ruokaan.

2. Ilmaston lämpeneminen pahenee kun sademetsiä kaadetaan.

Tämä oli raaka ja mauton huomautus, mutta suvaittakoon hyvän asian vuoksi.

Suomenruotsalaiset - osa 5 - avointa keskustelua

Suomenruotsalaisuus herättää ihmisissä tunteita.

Useimpien koululaisten mielestä suomenruotsin opettaminen koulussa pakollisina aineena on varmaankin turhaa. Monien mielestä suomenruotsalaiset ovat elitistisiä ja ärsyttäviä erikoisuuden tavoittelijoita, joilla on rahaa ja valtaa koska ovat sitä perineet ja erityisoikeuksia enemmän kuin ansaitsevat. Monia ärsyttää myös heidän duurivoittoiset juomalaulunsa ja muu positiivisuutensa.

Toisten mielestä taas suomenruotsalaisuus on harmiton marginaali-ilmiö. Suomenruotsalaisuus on sisäänpäinlämpiävä Ankkalampi.

Ärsyttäviä suomenruotsalaiset voivat tietysti olla mutta suomenruotsalaisuus ei todellakaan olla merkityksetön marginaali-ilmiö. Vaikka suomenruotsalaiset eivät ilmeisesti ole sen älykkäämpiä eivätkä pärjää sen paremmin koulussa kuin suomalaisetkaan, on ilmiselvää että

suomenruotsalaiset ovat yksi Euroopan menestyksekkäimmistä etnisistä ryhmistä

Tämä tuli taas mieleen kun luin Mårten Mickosin johtaman MySQL:n myymisestä Sunille. MySQL on eittämättä yksi suuri suomalais-ruotsalainen menestystarina, jossa suomenruotsalaisilla on taas ollut näppinsä pelissä.

Kuten aiemmin osoitin, suomenruotsalaisuuden menestystarinan salaisuus ei ole pelkästään peritty raha ja peritty asema, vaan se että Ankkalampi on vahva sosiaalinen verkko.

Ko. sosiaalisen verkon merkitsee symbolisesti vaikeasti opittava etninen markkeri - eli selkokielellä:

Sosiaalisen verkon, jonka nimi on Ankdammen, jäsenyys edellyttää sisänpääsyehtona ruotsin kielen puhumista tietyllä aksentilla

Norjalainen Nobel-kirjailija ja natsi-sympatisoija Knut Hamsun sanoi tarinan mukaan Hitlerille, että on hölmöä hävittää kaikki juutalaiset, koska he ovat taloudellinen voimavara. Minusta suomenruotsalaisuus on Suomelle myös erittäin suuri taloudellinen ja kulttuurinen voimavara.

Pitää kuitenkin muistaa että myös Astrid Thors on suomenruotsalainen: Vaikka suomenruotsalaiset ovat juutalaisten tavoin suuri voimavara, heillä tuntuu olevan myös samanlainen tendenssi tukea lähes vapaata maahanmuuttoa. En tiedä onko hypoteesini oikea. Onko perussyy (ultimaattinen syy) sille että Thors ja muut liberaalit suomenruotsalaiset ajavat voimakasta maahanmuuttoa se että

a) he haluavat halpaa työvoimaa suomenruotsalaiselle rahalle

b) he haluavat vähentää suomalaisuuden mahtiasemaa Suomessa muutamalla Suomen etnisesti heterogeenisemmaksi, vai

c) he vilpittömästi uskovat että esimerkiksi afrikkalainen ja islamilainen maahanmuutto parantaa Suomea

Kohtaan b) voi lisätä, että suomenruotsalaisia koulujen ja yhteiskunnan monikultturistuminen ei muutenkaan niin paljoa haittaa, koska Ankkalammella on omat sisäänpääsyehtonsa joihin maahanmuuttovirasto ei kykene vaikuttamaan.

Peräänkuulutan siis kaikin tavoin pragmaattisuutta suomenruotsalaisuutta kohtaan. Kun asioista puhutaan avoimesti, vältytään monelta riidalta ja typeryydeltä. Suomenruotsalaiset ansaitsevat kunnioituksemme mutta heitä saa ja pitää myös kritisoida.

Yksinkertaiset ratkaisut ja heterogeeniset ratkaisut yhteismaan ongelmaan

Jos yksi työkalu auttaa ratkaisemaan tehokkaasti tietyn ongelmaluokan kaikki ongelmat, on turha keksiä jokaista ongelmaa varten omaa ratkaisua.

1. Yhteismaan ongelma ratkeaa usein yksityistämällä.

2. Samoin vapaamatkustajan ongelma ratkeaa usein niin, että tuotteelle määrätään hinta, jolloin vain ne jotka maksavat saavat käyttää tuotetta.

Tästä voi tietysti tehdä sen johtopäätöksen että yhteismaan ongelma pitää aina ratkaista yksityistämällä ja vapaamatkustajan ongelma pitää aina ratkaista määräämällä kaikelle hinta. (Katso Ruukinmatruunan sinänsä loistava postaus.)

Itse en usko, että maailma on näin yksinkertainen. (Eikä tainnut uskoa yhteismaakäsitteen luoja Garret Hardinkaan.) En näe miten yksityistäminen ratkaisee ilmaston lämpenemisen. En usko että katujen roskaantumiseen ja katurikollisuuteen pelkät rangaistukset ovat ratkaisu. En usko esimerkiksi että Suomi olisi selvinnyt talvisodasta, jos Suomi olisi käyttänyt palkka-armeijaa. En myöskään usko, että ilmainen koulutus ja kirjastolaitos pitäisi purkaa. En usko, että yleinen asevelvollisuus pitää lakkauttaa ja korvata ammattiarmeijalla. Enkä usko että kaikki kadut ja maantiet pitää yksityistää. En usko, että ihminen on kaiken mitta ja hänen pakottamisensa vuodeksi armeijaan on suuri ihmisoikeusloukkaus.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Olen oikeistolainen. Kannatan markkinatalousjärjestelmää mutta uskon että maailma on monisyisempi. Tarvitaan taloudellisten ratkaisujen lisäksi myös moraalisia ratkaisuja.

On tietysti myyvää esittää kiireisille ihmiselle yksinkertaisia ratkaisuja, minkä jälkeen kuulijan ei tarvitse enää ajatella eikä vaivautua. Mutta uskon, että ongelmia on toisaalta helpompi ratkaista jos meillä on useita ratkaisukeinoja sen sijaan että meillä olisi vain yksi ratkaisukeino, varsinkin kun tässä tapauksessa yksi ratkaisukeino ei optimaalisesti ratkaise kaikkia ongelmia. Jossain kulttuureissa yhteismaan ongelmat voidaan ratkaista yksityistämällä, mutta toisessa kulttuurissa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi paikallisia uskonnollisia yhdyskuntia pakottamaan kansalaiset lopettamaan yhteismaan ylilaiduntaminen.

Linkkejä artikkeleihin jotka kuvaavat heterogeenisiä ratkaisuja yhteismaan ongelmaan ja vapaamatkustajan ongelmaan:

1. Scott Atran et al: Folkecology, Cultural Epidemiology, and the Spirit of the Commons

2. Elinor Ostrom, Sustainable Social-Ecological Systems: An Impossibility?

3. Ostrom, Elinor. 1990. Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action. Cambridge, UK: Cambridge University Press.

4. Ostrom, Elinor. 1998. A Behavioral Approach to the Rational Choice Theory of Collective Action. 1997 American Political Science Association Presidential Address American Political Science Review 92(1):1–22.

5. Ostrom, Elinor. 1999. Coping with Tragedies of the Commons. Annual Review of Political Science 2:493–535.

6. Ostrom, Elinor. 2005. Understanding Institutional Diversity. Princeton, NJ: Princeton University Press.

7. Ostrom, Elinor, Roy Gardner, and James Walker. 1994. Rules, Games, and Common-Pool Resources. Ann Arbor: University of Michigan Press.

8. Martina de Moor, Leigh Shaw-Taylor, and Paul Ward: The Management of Common Land in North West Europe

En ole lukenut aiheesta tarpeeksi enkä väitä tietäväni mikä on totuus. Mutta yritän selvittää.

Toinenkin DNA:n "keksijöistä" oli roturealisti

Kuten muistamme eräs 1900-luvun merkittävimmistä biologeista James Watson joutui viime vuonna tieteellisen noitavainon kohteeksi pitkälti samalla tavalla kuin Galileo Galilei aikoinaan. Inkvisiittorit vain olivat vaihtuneet.

Myös James Watsonin tutkijakolleega, kolme vuotta sitten kuollut Francis Crick, joka yhdessä James Watsonin kanssa avasi DNA:n salaisuuden totesi aikoinaan:

There is much substance to [Berkeley psychologist Arthur] Jensen’s arguments. In brief I think it likely that more than half the difference between the average I.Q. of American whites and Negroes is due to genetic reasons, and will not be eliminated by any foreseeable change in the environment. Moreover I think the social consequences of this are likely to be rather serious unless steps are taken to recognize the situation.

Clirk olikin jo kasteessa saanut nimen Francis - nimenomaan suuren eugeenikon ja regressioanalyysin kehittäjän Sir Francis Galtonin mukaan. Lukuisat muutkin aikamme merkittävimmät biologit kuten W.D. Hamilton ovat roturealisteja.

Ps. Eugeniikasta puheen ollen: Tuli mieleen taas iltapäivälehteä silmäillessä, että aikaisemmin naiset jotka eivät hoitaneet lapsiaan pakkosteriloitiin, nykyään heistä tehdään julkkiksia, heitä ihaillaan pahisäiteinä ja heistä tehdään tv-toimittajia. Toivonpa että vanha inhimillisempi ja humaanimpi käytäntö tulisi taas voimaan !

Takkirauta ja yhteismaan ongelma

Ruukinmatruuna käsittelee yhteismaan ongelmaa Takkirauta-blogissaan varsin sujuvasti ja värikkäästi.

Hän ottaa esimerkiksi yhteismaan ongelmasta Suomen luonnonvarojen ylilaiduntamisen. Hän osoittaa että yhteismaan ongelma syntyi vasta, kun Ruotsin valta lopetti heimojen väliset sodat, jolloin Suomen väestömäärä alkoi nousta ja luonnonvarojen käyttö samoin.

Hänen esimerkkinsä on itse asiassa aivan samanrakenteinen kuin Hardinin alkuperäinen esimerkki yhteislaitumesta:

Picture a pasture open to all. It is to be expected that each herdsman will try to keep as many cattle as possible on the commons. Such an arrangement may work reasonably satisfactorily for centuries because tribal wars, poaching, and disease keep the numbers of both man and beast well below the carrying capacity of the land. Finally, however, comes the day of reckoning, that is, the day when the long-desired goal of social stability becomes a reality. At this point, the inherent logic of the commons remorselessly generates tragedy.

As a rational being, each herdsman seeks to maximize his gain. Explicitly or implicitly, more or less consciously, he asks, "What is the utility to me of adding one more animal to my herd?" This utility has one negative and one positive component.

1) The positive component is a function of the increment of one animal. Since the herdsman receives all the proceeds from the sale of the additional animal, the positive utility is nearly +1.

2) The negative component is a function of the additional overgrazing created by one more animal. Since, however, the effects of overgrazing are shared by all the herdsmen, the negative utility for any particular decision-making herdsman is only a fraction of -1.

Adding together the component partial utilities, the rational herdsman concludes that the only sensible course for him to pursue is to add another animal to his herd. And another; and another.... But this is the conclusion reached by each and every rational herdsman sharing a commons. Therein is the tragedy. Each man is locked into a system that compels him to increase his herd without limit--in a world that is limited. Ruin is the destination toward which all men rush, each pursuing his own best interest in a society that believes in the freedom of the commons. Freedom in a commons brings ruin to all.

Ruukinmatruunan ja Hardinin johtopäätökset sen sijaan eivät ole täysin identtisiä:

Ruukinmatruuna uskoo lähinnä yksityistämiseen:

Siksi yhteismaan ongelma ratkeaa yleisesti maanjaon ja yksityistämisen kautta - yhteismaa yksityistetään joko niin, että jokainen saa osuutensa tai niin, että yksi henkilö saa kaiken ja hänen vastuullaan on resurssien ylläpito ja valvonta.

Hardin uskoo pakkoon: Mutual Coercion Mutually Agreed Upon ja ongelmien lokalisointiin:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

Molemmat johtopäätökset ovat osittain oikeita. Mutta todellisuudessa yhteismaan ongelmaan on lukuisia hyvin heterogeenisia kulttuurista riippuvia lokaaleja ratkaisuja.

Uskontotieteilijä Scott Atran kuvaa kirjassaan In Gods We Trust, miten Izha Maya-intiaanien uskonto ratkaisee resurssien ylilaiduntamisen: Intiaanit mm. uskovat metsänhenkien tarkkailevan kaikkia heidän tekojaan. Atranin mittausten mukaan Izha Mayat toimivat metsässä huomattavasti ekologisemmin kuin muut väestöryhmät.

Rationalisti toteaa tähän sarkastisesti että miten kaikki maailman ihmiset saadaan uskomaan metsänhenkiin. Pointti ei olekaan tässä. Väestö-ongelma ei ratkeakaan jos sitä yritetään ratkaista globaalina ongelmana. Väestöongelma pitää rekonstruoida monien lokaalien ongelmien summaksi. Kun kukin maa ratkaisee väestöongelmansa erikseen, ja estää maahanmuuton niistä maista joissa väestöongelmaa ei ole ratkaistu, globaalikin väestöongelma voidaan ratkaista. Kukin maa voi käyttää omassa kulttuurissaan sopivinta tapaa ratkaista väestöongelma.

Valitettavasti kaikkia yhteismaan ongelmia ei voi lokalisoida. Ilmaston lämpeneminen on aidosti globaali ongelma koska on olemassa vain yksi ilmakehä, jota ei voi aidalla jakaa paloiksi.

Ilmaston lämpenemistä ei voi myöskään käytännössä ratkaista yksityistämisellä. Globaali haittavero on vain osittainen ratkaisu, koska haittavero-ehdotus vain transformoi alkuperäisen ongelman muotoon:

Miten saada kaikki maailman maat määräämään tarpeeksi korkea haittavero ?

Katso aiempi postaukseni ilmaston lämpenemisestä.

Elionor Ostrom on käsitellyt eri kulttuurien ratkaisuja yhteismaan ja vapaamatkustajaan ongelmaan laajasti teoksissaan.

Yhteismaanongelma - hiukan yhteenvetoa

Olen puhunut aika paljon yhteismaan ongelmasta (mm. tässä ja tässä), koska ihmiskunnan oleellisimmat haasteet ovat yhteismaan ongelmia.

Yhteismaan ongelma syntyy tilanteessa jossa usea henkilö jakaa resurssin ja jossa hyöty resurssin käytöstä tulee kokonaan kulloisellekin käyttäjälle mutta haitta jakaantuu kaikkien kesken.

Klassinen yhteismaan ongelma syntyy esimerkiksi kun joukko ihmisiä jakaa yhteislaitumen tai yhteismetsän. Henkilön teko (esimerkiksi yhden puun kaato polttopuuksi) hyödyttää vain puun kaatajaa mutta haittaa kaikkia yhteismaan omistajia. Haittaa tietysti syntyy vain jos puitten määrä on rajoitettu suhteessa yhteismetsämän omistajien määrään.

Kenelläkään yhdellä henkilöllä ei ole insentiiviä vähentää omaa polttopuitten kaatamista. Resurssin ylikulutuksen estäminen vaatii yhteistyötä.

Maapallon resurssien ylikulutukseen liittyvät ongelmat ovat tyypillisiä yhteismaan ongelmia: ilmaston muutos, väestöräjähdys, saastuminen jne. Kuten Hardin totesi useimmiten näitten ongelmien ratkaisu helpottuu, kun globaali ongelma voidaan pilkkoa lokaaleiksi ongelmiksi.

Vesien saastuminen maailmassa voidaan osittain lokalisoida. Sen sijaan että yritettäisiin ratkaista vesien saastuminen yleisesti, ratkaistaan vaikkapa Vantaanjoen saastuminen. Ongelman ratkaisu on paljon helpompaa koska Vantaan joki sijaitsee yhden valtion alueella. Itämeren saastumisen ehkäiseminen vaatii jo yhteistyötä usemman maan kesken.

Yhteismaa-käsiteen keksijän ekologi Garrett Hardinin opetus on, että ongelmat on lokalisoitava jos se on mahdollista. Aina lokalisointi ei valitettavasti ole mahdollista - esimerkkinä ilmaston lämpeneminen.

Yksi tapa lokalisoida yhteismaan ongelma on yksitystää resurssi. Yhteismetsä voidaankin helposti jakaa ja yksityistää, mutta maapallon ilmaston yksityistäminen on ehkä mahdotonta.

Yhteismaan käsitettä on alettu vakavasti soveltaa sekä taloustieteessä että biologiassa. Suomalainen biologi Hanna Kokko mm. mallittaa sukupuolten välistä konfliktia yhteismaan ongelmana. Myös virusten toimintaa yhden isäntäeläimen sisällä on mallinnettu yhteismaan ongelmana. Isäntäeläin on viruksille yhteismaa. Jos sitä "ylilaiduntaa", isäntäyksilö kuolee ennen kuin virukset ovat ehtineet tarpeeksi lisääntyä ja levitä uusiin isäntiin.

Asiasta löytyy lisää mm. Garret Hardin Societyn sivustolta ja Stalinking the Wild Taboo sivustolta.

Globaali vai lokaali ongelmanratkaisu ?

Olen aina ihmetellyt miten ongelmat kuten väestöräjähdys, saastuminen ja ilmaston lämpeneminen pitäisi ratkaista - lokaalisti vai globaalisti.

Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

Hänen tekstinsäkin tosin viittaa siihen että ilmaston lämpeneminen voisi olla asia, jonka globalisoiminen on välttämätöntä.

Väestönräjähdys sen sijaan ei ole Hardinin mielestä globaali ongelma. Sen ratkaiseminen globaalina ongelmana päästämällä kehitysmaiden "ylijäämäväestö" teollisuusmaihin johtaa Hardinin mielestä kansalliseen itsemurhaan.

Väestönlaatu, maahanmuutto ja Nykypäivä-lehti

Dr. Doctor laittoi linkin Nykypäivän sivulle liittyen PISA-tutkimukseen.

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=91199

Nykypäivän artikkeli lainaa tutkimuksia joitten mukaan mm. Suomen ja Ruotsin erot PISA-tuloksissa selittyvät lähes pelkästään maahanmuuttajien alhaisemmilla PISA-tuloksilla:

Würtburgin yliopiston tilastotieteilijä Elart von Collanin mukaan PISA-testi ... ei kerro suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista, vaan siitä yhteiskunnallisten ilmiöiden summasta, jossa suomalaislapset osallistuvat kokeeseen.

Yksi esimerkki tästä on suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Darmstadtin yliopiston tutkija Horst Entof vertaili PISA- tuloksia ulkomaalaispolitiikkaan. Korrelaatio on vahva. Mitä nuivempi maa on maahanmuuttajia kohtaan, sen parempia PISA-tuloksia se voi odottaa.

Myös maahanmuuttajiin suopeasti suhtautuvien maiden välillä on eroja. Jos maassa on paljon ulkomaista syntyperää olevia, mutta heidät on päästetty maahan tiukan seulonnan jälkeen (Kanadan malli), he pärjäävät paremmin kuin maat, joissa ei ole tiukkaa seulontaa (Saksan malli). Parhaiten pärjäävät maat, jotka eivät juuri rajojansa avaa (Suomen malli).

...

Ruotsalaista Peter Fredrikssonia ihmetytti, miksi Suomi, joka kopioi paljon peruskoulumallistaan Ruotsista, pärjää PISA:ssa paremmin. Kun hän poisti tutkimustuloksista lapset, joilla on ulkomaalaistaustaiset vanhemmat (Ruotsissa heitä on yli viisinkertainen määrä Suomeen verrattuna) tulos-ero supistui lähes olemattomiin.

Koska PISA mittaa lähinnä äo:ta, vaikuttaisi siltä että maahanmuutto ainakin Ruotsiin on pitkälti dysgeenistä. Siis äo:ta alentavaa. Kanadassa, joka valikoi tarkkaan maahanmuuttajansa, maahanmuutto ei samalla lailla laske PISA-tuloksia eikä ole dysgeenistä.

Kuten Maailmanpankin referoimat tutkimukset ja Lynnin ja Vanhasen tutkimukset osoittavat, väestön laatu on oleellisin talouskasvuun vaikuttava tekijä.

Kuten aiemmin sanoin, väestön laatu on samanlainen julkishyödyke kuin vaikkapa hyvä infrastruktuuri ja puhdas luonto. Väestön laadun ylläpitämiseen kontribuoiminen on siksi parasta työtä suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Dysgeenisen maahanmuuton vastustus osoittaa siksi todellista yhteisvastuuta.

Nykypäivän lainaamat tutkijat kysyvät:

Pitäisikö hyviä PISA-tuloksia halajavien muiden maiden tutustua Suomen koulutusjärjestelmään vai sen maahanmuuttopolitiikkaan?

Ounastelin tätä aikaisemmassa postauksessani "Suomesta yhteiskuntapolitiikan mallimaa":

Suomalainen yhteiskunta siis luo nuo hyvät PISA-tulokset. Näin ollen ne asiat jotka erottavat Suomen muista Pohjoismaista aiheuttavat erot PISA-tuloksissa - ei pelkästään koulujärjestelmä. Voisin arvata että alhainen maahanmuutto on yksi syy - mutta vain yksi syy - korkeisiin PISA-tuloksiin.

HS:n tiedesivut vaikenevat PISA:n ja äo:n yhteydestä

HS:n tiedesivut vaikenevat PISA:n ja äo:n yhteydestä.

Yksi suomalaisen yhteiskuntatieteen ykkös-keskustelunaiheista on PISA-tulosten ja äo:n korrelaatio.

HS antoi Tatu Vanhaselle tilaa yleisönosastossa raportoida ko. asiasta. Mutta sittemmin HS on antanut tilaa ainoastaan Vanhasen kriitikoille. Myönteisille kommenteille HS ei ole antanut tilaa muuta kuin webbisivunsa keskustelupalstalla.

Kuten mm. Osmo Soinivaara toteaa, kritiikki on ollut epätieteellistä. Soininvaaran lainaamat tutkimukset osoittavat että äo selittää jopa vieläkin suuremman osan PISA-tuloksista kuin Vanhanen yleisönosaston kirjoituksessaan osoitti.

HS:n tiedesivut, jotka tähän mennessä ovat raportoineet kiitettävästi äo-tutkimuksesta, vaikenevat aiheesta. Toimittajakunta HS:n tiedesivuilla onkin osittain vaihtunut.

Viimeinenkin syy tilata HS on poistunut.

Hyvinvointiyhteiskunnasta

Juha Kettusen kanssa on ollut keskustelua minimaalisesta valtiosta tai anarkokapitalismista. Erityisesti oli keskustelua siitä, miten köyhäinhoito hoidetaan, jos valtio on minimaalinen.

Olen samaa mieltä Juhan kanssa että köyhäinhoito - tai hyvinvointiyhteiskunta - voidaan kyllä hoitaa muullakin tapaa kuin valtion toimesta, mutta pitää tietysti kysyä miksi se pitäisi hoitaa muulla tavalla ja miten.

Hyvinvointipalvelut ovat julkishyödykkeitä koska palvelujen luonteeseen kuuluu että ainakaan kaikkia palveluita ei voi maksattaa palvelun saajilla.

Toisaalta hyvinvointipalvelujen käyttö sisältää tavallaan myös yhteismaan ongelman. On olemassa äärellinen resurssi jota voi käyttää vain sen verran kuin resurssia riittää. Käytännössä nyky-Suomessa kuka tahansa saa hyvinvointipalveluita vaikka ei tarvitsisikaan.

On siis olemassa kaksinainen ongelma:

1. Miten saadaan tarpeeksi veronmaksajia kustantamaan julkishyödyke ? Miten estetään veronkierto eli vapaamatkustaminen ? Miten taataan tarpeeksi suuri veropohja ?

2. Miten vältetään yhteismaan "ylilaiduntaminen" ? Eli miten huolehditaan siitä, että hyvinvointipalveluita ei ylikuluteta ?

Molemmat ongelmat ovat suuria. Uskon, että valtion ylläpitämä hyvinvointiyhteiskunta rapautuu aina ja kaikkialla ennemmin tai myöhemmin. Ainakin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tuntuu rapautuvan - se maksaa koko ajan enemmän ja enemmän.

Mutta mitä vaihtoehtoja valtion ylläpitämälle hyvinvointiyhteiskunnalle on jos ainakin jonkinasteisia hyvinvointipalveluita halutaan tarjota ?

Ainakin fundamentalistiset lahkot ottavat mielellään hoitaakseen hyvinvointipalvelut. He kyllä ratkaisevat molemmat ongelmat helposti. Ratkaisu on "ulossulkeminen".. Maalliselta yhteiskunnalta puuttuu munaa suorittaa ulossulkeminen.

Fundamentalistien ylläpitämä hyvinvointiyhteiskunta vahvistaa toisaalta ääriuskonnollisuutta. Hyvinvointipalvelut ovat fundamentalisteille keino hankkia uusia jäseniä.

Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.

Ja onnistuikin. Mutta vain vähäksi aikaa. Vapaamatkustaminen ja ylilaiduntaminen pysyivät kontrollissa koska vapaamatkustajia ja ylilaiduntajia rangaistiin. Heitä halveksittiin, heitä pakkosteriloitiin, heitä pidätettiin irtolaislainsäädännön nojalla, heitä rangaistiin veronkierrosta jne.

Mutta enää ainakaan ylilaiduntajia ei kontrolloida juurikaan. Ylilaiduntaminen lisääntyy. Monet maahanmuuttajat eivät ole edes kuulleet työmoraalista. Saati että kokisivat velvollisuudekseen julkisten hyvinvointipalvelujen tuottamisen veroja maksamalla.

Lisäksi valtion sosiaalihallinnon byrokratia kasvaa koko ajan, mikä myös rapautttaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ongelmia ei tietysti pidä liioitellakaan. Suomen yhteiskunta on verovaroin tuottanut paljon palveluita kansalaisille.

Humanisti, egoisti vai konformisti ?

Jos ihminen haluaa avata rajat laajalle maahanmuutolle, hän usein antaa muitten ymmärtää että moinen maahanmuuton edistäminen on suurta humanismia.

Voisi myös olla kyse siitä, että ko. ihminen on paha. Tai ainakin täydellisen välinpitämätön sen suhteen, mihin esimerkiksi maahanmuutto tietyistä maista ja kulttuureista voi johtaa. Egoisti.

Luulen myös, että maahanmuuton kannattamisessa on kyse eräänlaisesta sukupolviliikkeestä, johon suuri osa sukupolvesta konformistisesti (=sokeasti muita ikäisiään seuraten) osallistuu. Samalla lailla kun 20/30-luvulla sukupolviliike ajatteli että Suomi on tehtävä suureksi, 70-luvun sukupolviliike ajatteli että Suomi on tehtävä sosialistiseksi, nykypäivän sukupolviliike ajattelee että Suomi on tehtävä monikulttuuriseksi. (Tällä en tarkoita että kaikki monikultturistit olisivat 20-30-vuotiaita - mukana on toki myös paljon ikinuoria.)

Konformisti osallistuu oman sukupolvensa talkoisiin - talkoisiin jonkun ihmeasian puolesta jossa ei välttämättä ole tolkun tolkkua.

Mielenkiintoisen teoreettisen näkökulman sukupolviliikkeisiin tarjoaa minusta tämä kulttuurintutkijoiden Karthik Panchanathan & Robert Boydin artikkeli:

Artikkeli esittää evolutiivisen / peliteoreettisen selityksen sille, että usein samanikäiset ihmiset osallistuvat nuoruudessaan saman julkishyödykkeen tuottamiseen - siis yhteisiin oman sukupolvensa talkoisiin. Julkishyödyke voi olla vaikka taistolaisuus, Aunuksen retki, ydinvoiman vastustus tms.

Evolutiivinen tai taloustieteellinen selitys olisi se, että tietyn julkishyödykkeen tuottamiseen osallistumisesta on tehty ehto sille, että muut harrastavat (vastavuoroista) yhteistyötä sinun kanssasi aikuisiässä. Toisin sanoen että saat esimerkiksi aikuisena valtion virkoja jne. kun olet nuorena osallistunut sukupolvesi suuriin talkoisiin.

Kukin sukupolvi valitsee toki omat talkoonsa. Mutta talkoiden funktio on aina sama. Luoda eräänlainen hyväveli- ja hyväsisarverkko, jonka puitteissa sitten tehdään vastavuoroista yhteistyötä.

Näinhän nimenomaan usein käy: 70-lukulaiset jakoivat aikoinaan valtion virat omilleen, mutta niin tekivät myös "30-lukulaiset". Tarkoitan 30-lukulaisilla näitä entisiä AKS:n miehiä, joilla oli 60-luvun alussa hallussaan presidentin virasta alkaen suuri osa professuureista, piispan viroista, yritysten johtoportaasta jne.

Soininvaara tyrmäsi kritiikin Vanhasta kohtaan

Osmo Soininvaara tyrmäsi varsin tehokkaasti professorien Uusikylä ja kumppanit kritiikin Vanhasen HS:n yleisönosastolla esittämään ajatukseen, että maitten PISA-tulokset selittyvät ensi sijassa väestön äo:lla.

http://www.soininvaara.fi/wordpress/2007/12/23/professorien-vanhas-selitykset/

Itse asiassa Soininvaarahan oli itse esittänyt jo aiemmin PISA:n mittaavan
pitkälti samaa asiaa kuin äo-mittausten.