Moraali ja yhteismaan ongelma

Evoluutiopsykologi ja kielentutkija Steven Pinker on kirjoittanut varsin hyvän esityksen moraalista ja moraalin biologiasta New York Timesiin.

Artikkeli on pitkä ja käsittelee monia mielenkiintoisia asioita - mm. moraalisia universaaleja eli sitä mikä ihmisten moraalissa on lajityypillistä mikä kulttuurin synnyttämää.

Pinker käsittelee myös tämän blogin kannalta oleellista kysymystä - moraalin merkitystä yhteismaan ongelmien ratkaisussa. Opetus on lyhykäisyydessään se että asioiden moralisointi voi joskus olla este tai ainakin hidaste yhteismaan ongelman ratkaisuun.

Ensin Pinker käsittelee mielenkiintoista kysymystä miten asioita jotka aiemmin ovat olleet moraalin piirissä siirretään pois moraalin piiristä - amoralisoidaan: Siinä missä sukupuolitaudin saaminen, homoseksuaalisuus tai eroaminen (avioero) olivat aiemmin osoitus moraalisesta mädännäisyydestä, niitä pidetään nykyään pikemminkin onnettomuutena, epäonnistumisena tai normaalina elämän osana.

At the same time, many behaviors have been amoralized, switched from moral failings to lifestyle choices. They include divorce, illegitimacy, being a working mother, marijuana use and homosexuality. Many afflictions have been reassigned from payback for bad choices to unlucky misfortunes. There used to be people called “bums” and “tramps”; today they are “homeless.” Drug addiction is a “disease”; syphilis was rebranded from the price of wanton behavior to a “sexually transmitted disease” and more recently a “sexually transmitted infection.”

Toisaalta joitain asioita taas siirretään moraalin piiriin - moralisoidaan - vaikka ne aiemmin eivät ole siihen kuuluneet - esimerkiksi tupakanpoltto.

... smoking has lately been moralized. Until recently, it was understood that some people didn’t enjoy smoking or avoided it because it was hazardous to their health. But with the discovery of the harmful effects of secondhand smoke, smoking is now treated as immoral. Smokers are ostracized; images of people smoking are censored; and entities touched by smoke are felt to be contaminated (so hotels have not only nonsmoking rooms but nonsmoking floors). The desire for retribution has been visited on tobacco companies, who have been slapped with staggering “punitive damages.”

Joskus asioiden moralisointi voi kuitenkin olla suorastaan haitallista.

Ihmisille on esimerkiksi tapana moralisoida saastuttamista ja uskoa että henkilökohtaisilla moraalisilla ratkaisuilla saastuminen ja ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kun ajatus haittaverosta alunperin esitettiin se aiheutti moraalista tyrmistystä: antaako raha jollekin teollisuuslaitokselle oikeuden saastuttaa.

Ihmiset kysyvät uudelleen ja uudelleen henkilökohtaisten ja moraalisten ratkaisujen perään: mitä minä henkilökohtaisesti voisin tehdä ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Se ajatus on vahva, että kunhan me suomalaiset tai EU-maitten kansalaiset näytämme moraalista esimerkkiä, muut ihmiset seuraavat perässä ja ilmasto-ongelma saadaan ratkaisua.

Valitettavasti ilmasto-ongelma ei ratkea niin että ihmiset yksi kerrallaan moraalisen ekologisen heräämisen kautta muuttavat elintapoja. Sen sijaan ongelman ratkaisuksi tarvitaan haittaveroja, talouspakotteita jne.

Yet the experts agree that these numbers don’t add up: even if every last American became conscientious about his or her carbon emissions, the effects on climate change would be trifling, if for no other reason than that two billion Indians and Chinese are unlikely to copy our born-again abstemiousness. Though voluntary conservation may be one wedge in an effective carbon-reduction pie, the other wedges will have to be morally boring, like a carbon tax and new energy technologies, or even taboo, like nuclear power and deliberate manipulation of the ocean and atmosphere. Our habit of moralizing problems, merging them with intuitions of purity and contamination, and resting content when we feel the right feelings, can get in the way of doing the right thing.

Oma tulkintani on, että moraalin suhde yhteismaan ongelmien ratkaisuun on monimutkainen:

Eittämättä on selvää että asioiden moralisointi (näkeminen yksipuolisesti moraalisena kysymyksenä) saattaa haitata ilmaston lämpenemisen ratkaisua, mutta se varmasti myös auttaa joittenkin yhteismaan ongelmien ratkaisussa: veronkierron, häiriökäyttäytymisen, roskaamisen, rintamakarkuruuden, talkoisiin osallistumattomuuden yms. Osalta asioitten moralisoiminen auttaa vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisessa.

Voisi jopa sanoa että moraali syntyi, jotta yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia voitiin ratkaista ihmisen evolutiivisessa menneisyydessä. Moraalia tarvitaan edelleen yhteismaan ja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun.

Oleellista on kuitenkin että

moraalisääntöjen sisällön pitää olla sellaista että se tukee yhteismaan ongelmien ja vapaamatkustajan ongelmien ratkaisua.

Joskus moraalisäännöt ovat suorastaan esteenä yhteismaan ongelman ratkaisussa. Tai moraalisia syitä käytetään perustelemaan vapaamatkustamista. Useimmat ihmiset nimittäin pitävät vakuuttavampana perustelua

mielestäni on väärin tappaa edes sodassa

kuin perustelua

omien tutkimuksieni tekeminen yliopistolla (siviilipalveluna) hyödyttää minua henkilökohtaisesti enemmän kuin armeijassa käyminen.

Ihmiset kehittävätkin kaikenlaisia moralisointeja ja rationalisointeja vapaamatkustamiselle, joskus laskelmoivasti joskus täysin vilpittömästi.

Puhuin aiemmin rokottamisesta ja yhteisön immuniteetista julkishyödykkeenä. Homeopatia on eräs tapa perustella itselleen (rationalisoida) omaa faktista vapaamatkustamistaan.

Väestönlaatu on hyvin tärkeä julkishyödyke ja dysgeeninen maahanmuutto oleellinen yhteismaan ongelma. Vapaamatkustajat perustelevat usein osallistumattomuuttaan moraalisilla seikoilla. Maahanmuuton estäminen Afrikasta on muka moraalisesti väärin.

Sovellan Pinkerin opetusta tässä tapauksessa niin että, jotta maahanmuuttoon liittyvä yhteismaan ongelma voidaan ratkaista, tietyt asiat on pakko amoralisoida.

En hae mitään yleistä "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua, mutta koska maailma muuttuu nopeasti, uusia yhteismaan ongelmia syntyy ja kykenemättömyys ratkaista näitä ongelmia voi Hardinin sanoja lainatakseni johtaa kansalliseen tragediaan ja jopa globaaliin tragediaan, on ehkä pakko moralisoida asioita jotka eivät ennen ole olleet moraalin piirissä (fossiilisten polttoaineiden kulutus yksityisautoiluun) ja amoralisoitava asioita jotka ovat ennen olleet moraalisesti tuomittavia (maahanmuuttajien valikoiminen äo:n tai etnisten seikkojen perusteella).