perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Major Transition ja ihmiskuva

John Maynard Smithin kirja Major Transition in Evolution potkaisi liikkeelle uuden tutkimusohjelman biologiassa.

Ajatuksena on tutkia miten evoluutiossa yksinkertaisempi olio (esimerkiksi solu) muuttuu monimutkaisemmaksi (monisoluiseksi eliöksi). Samaa teoriaa voidaan käyttää selittämään monia erillisiä transformaatioita.

Monisoluisen eliön syntyminen yksisoluisista on teorian näkökulmasta samanlainen ilmiö kuin muurahaispesän kehittyminen superorganismiksi tai ihmisen kehittyminen viimeisen 100 000 vuoden aikana yhteisölliseksi eläimeksi. Ihmisen tiiveimpiä yhteisöjä (hutteriitit, jotkut metsästäjä-keräilijä-yhteisöt) voidaan kutsua superorganismeiksi.

Mitä yhteistä näissä transformaatioissa sitten on ? Ja miten tämä asia on oleellinen ihmisen ja ihmisen yhteisöllisen käyttäytymisen ymmärtämiseksi.

Tähän mennessä on selvinnyt että voidakseen siirtyä seuraavalle kompleksisuuden tasolle eliön on ratkaistava yksi oleellinen ongelma: Konfliktit alemman tason yksilöiden välillä on minimoitava.

On luotava jonkinlainen mekanismi jolla konfliktien riski minimoidaan. Mekanismi voi olla hyvin monenlainen.

Muurahaiset ovat ratkaisseet asian osittain sillä, että pesän muurahaiset ovat yleensä hyvin läheistä sukua keskenään. Muurahaisillakin on kuitenkin eräänlainen vertaisvalvonta ("worker policy") joka huolehtii, että muut kuin kuningatar ei saa poikasia.

Ihmisyhteisön perusratkaisuja konfliktien vähentämiseen on käsittääkseni ainakin

a) Altruistinen rankaisu ( yhteisön normien rikkojien rankaiseminen ). Kun normien rikkojia rangaistaan, kukaan ei pääse hyötymään toisten kustannuksella.

b) Ruuan jako. Kun heimo jakaa kaadetun riistan kaikkien kesken, heimon jäsenten edut ovat pitkälti yhteiset.

c) Moraalin tunteet. Ihminen sisäistää yhteisön normeja välttääkseen rangaistuksia. Normien rikkominen aiheuttaa huonoa omaatuntoa ( syyllisyyttä ), mikä vähentää sitä hyötyä jonka ihminen itsekkyydestään saa.

Toinen opetus on se, että transformaatio kestää kauan eli on pitkään siirtymävaiheessa.

Ihmiselle äärimmäinen yhteisöllisyys on mahdollista - toisaalta yhteisöllisyys voi myös murtua kokonaankin. Heterogeenisuus on suurta.

Teorian tarjoama kuva ihmisestä on hyvin erilainen kuin se individualistinen kuva, jonka nykypsykologia ja taloustiede antavat. Ristiriita on suorastaan huutava.

DS Wilson käsittelee varsin selkeästi ja ei-teknisesti sitä, miten uusi teoria voi suunnata uudelleen psykologia-tiedettä.

Mitä ihmisyhteisön tarkastelu superorganismina tuo uutta ymmärtämyksellemme ihmisestä ? Ainakin sen, että samoin kuin organismi (ihminen) voi olla terve tai sairas, voi myös yhteisö olla terve ja sairas. Yhteisön sairaus merkitsee ensi sijassa sitä, että yhteisön jäsenien välille on syntynyt konflikti. Yhteisön heikkeneminen on riski myös yhteisön jäsenille. Heikko yhteisö voi joutua naapurien hyökkäyksen kohteeksi ja joutua jopa fyysisesti tuhotuksi.

On myös - kuten DS Wilson tekee - mielenkiintoista miettiä millainen on yhteisön mieli ja yhteisön äly.

Individualistit ovat tähän päivään saakka antaneet kuvaa, että individualismi on älyllisempi, rationaalisempi ja tieteellisempi ideologia kuin mikään yhteisöllisyyttä painottava ideologia kuten kansallismielisyys. Kuva on virheellinen.

Ihminen on objektiivisesti tarkasteltuna sekä (osittain) autonominen yksilö että yhteisön solu. Se on ihmisenä olemisen ristiriita, jonka tunnustaminen on tie viisauteen.

10 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Individualistit ovat tähän päivään saakka antaneet kuvaa, että individualismi on älyllisempi, rationaalisempi ja tieteellisempi ideologia kuin mikään yhteisöllisyyttä painottava ideologia kuten kansallismielisyys. Kuva on virheellinen.

Puuduttavan tyypillistä dikotomiaa. Tässäkään asiassa ei ole kyse joko-tai-vastakkainasettelusta. Rationaalinen individualismi ei tarkoita sitä, että yhteisöllisyys jotenkin kiellettäisiin tai että sitä pidettäisiin vähämerkityksisenä. Päinvastoin! Individualisti tajuaa paremmin kuin kukaan työnjakamisen arvon.

Jukka kirjoitti...

> Puuduttavan tyypillistä dikotomiaa.
> Rationaalinen individualismi ei
> tarkoita sitä, että yhteisöllisyys
> jotenkin kiellettäisiin
> tai että sitä pidettäisiin
> vähämerkityksisenä.

Tjaa. En kuvittelekaan että anarkokapitalismi kieltää yhteisöllisyyden.

Ajatus kuitenkin lienee että yhteisöllisyys on keino jolla yksilöt saavuttavat yhdessä jotain yksilöiden hyväksi ?

Minä ajattelen että yhteisöllä on itseisarvo.

Jukka kirjoitti...

Mutta toisaalta on huomattava että termit "individualisti" yms. ovat vaikeita.

Kritisoin enemmän sen laista individualismia jossa yhteisö nähdään pelkkänä yksilöiden summana.

Sitähän yhteisö ei ole. Yhteisöön liittyy kulttuuri, normit, rankaiseminen yms.

Tottakai minäkin olen individualisti siinä mielessä että minusta jokaisen on ajateltava itse ja otettava vastuu teoistaan.

Juha Kettunen kirjoitti...

Yhteisö ei tuota kulttuuria tai normeja eikä langeta rangaistuksia. Yksilöt tuottavat kulttuuria, noudattavat yhteisiä normeja ja määräävät rangaistuksia. Yleensä yhdessä toimien, yhteisten pelisääntöjen puitteissa.

Yksilöt toimivat, eikä jokin näkymätön yhteisö. Yksilöt tekevät päätöksiä, myös virheellisiä. Siitä syystä vastuukin kuuluu aina yksilöille, eikä jollekin abstraktille yhteisölle. Hienoa, että erikseen mainitsit tämän viimeisen kohdan.

Jukka kirjoitti...

Kuullostaa hyvältä, mutta on puhtaasti subjektiivinen mielipide.

Esimerkiksi islam on ollut olemassa jo paljon ennen kuin kukaan sen jäsen.

Islam elää osittain autonomista elämäänsä interaktiossa yksilöiden kanssa.

Juha Kettunen kirjoitti...

Esimerkiksi islam on ollut olemassa jo paljon ennen kuin kukaan sen jäsen.

Islam elää osittain autonomista elämäänsä interaktiossa yksilöiden kanssa.


Siis anteeksi kuinka?

Meemit eivät ole mitään isäntäoliostaan riippumattomia eläviä olentoja. Islam on yksilöiden synnyttämä ja kopioima meemi. Mistäköhän yliluonnollisesta paikasta tai ulkoavaruudesta sinä kuvittelet islamin tulleen?

Jukka kirjoitti...

Yhteisö on luonnonilmiö - siinä kuin yksilökin.

Yhteisö on kuitenkin syntynyt paljon ennen sen tämän hetkisiä jäseniä. Sillä on normit ja kulttuuri joka elää autonomista elämäänsä.

Toki se tarvitsee yksilöitä toteuttaakseen itseään. Samoin kuin geenit toteutuvat vain yksilön kautta.

Mutta samoin kuin geenit ja yksilöt, yhteisö on aivan samalla lailla tosioleva.

Voimme puhua yhteisön kollektiivisesta tahdosta samoin kuin yksilönkin tahdosta.

Todellisuudessa vapaa tahto on tietysti vain jonkinlainen metafoora. Oikeasti sellaista ei tietysti ole.. Ei geenillä, ei yksilöllä, ei yhteisöllä.

IDA kirjoitti...

"Esimerkiksi islam on ollut olemassa jo paljon ennen kuin kukaan sen jäsen.

Islam elää osittain autonomista elämäänsä interaktiossa yksilöiden kanssa."

Totta. Ihminen yksinkertaisesti syntyy yhteisöön, josta hänen elämänsä on riippuvainen.

Esimerkiksi lapset oppivat kavereiltaan enemmän kuin vanhemmiltaan. Tässä mielessä ainoa tapa pitää yllä esimerkiksi teknologiaa on vaikuttaminen yhteisön kollektiivisiin käsityksiin niin, että lasten arvomaailma on suurin piirtein samanlainen tai ainakin yhteisen kommunikaatiokyvyn puitteissa.

Puhtaan individualistisesti ajatellen ei olisi väliä sillä minkälainen maailmankatsomus yhteisön kautta välittyy, koska yksilö kuitenkin tekee itse omat valintansa. Tosin suurin osa individualisteista ehkä ajattelee sisäsyntyisesti niin, että yhteisö, joka tukee heidän näkemyksiään olisi yhteisönä individualistinen. Näinhän ei tietenkään ole vaan individualismi on aina asia, jota siedetään enemmän tai vähemmän.

Tämä on juttu jolle ei voi mitään.

nimimerkillä kokemusta on ;)

Ja tosiaan näiden käsitteiden määrittely pitäisi tietysti tehdä ensin. Itse tarkoitan sellaista vanhaa filosofista, että yksilö on kaiken mitta ja yksilö uudelleen arvioi kaikki arvot.

Juha Kettunen kirjoitti...

Voimme puhua yhteisön kollektiivisesta tahdosta samoin kuin yksilönkin tahdosta.

Moisesta voidaan puhua vain, jos tasan 100% yhteisön yksilöistä on samaa mieltä asiasta X.

Todellisuudessa vapaa tahto on tietysti vain jonkinlainen metafoora. Oikeasti sellaista ei tietysti ole.. Ei geenillä, ei yksilöllä, ei yhteisöllä.

Jaaha. Että sellaista zen-buddhismia. Väite, että yksilöllä ei ole vapaa tahtoa, on sen verran suuressa ristiriidassa transhumanismin [1] kanssa, että tämä määrä pseudotiedettä riittää minulle. Kiitos ja kuulemiin, Kettunen kuittaa.

Jukka kirjoitti...

Kollektiivinen mielipide ei tarkoita että kaikki ovat samaa mieltä.

Vapaa tahto on toki ihan hieno metafoora tahto. Se auttaa meitä mallittamaan asioita ympärillämme.