David ja Goljat

Joskus näinkin: Survival Internationalin kampanja Dongria Kondh -heimon puolesta päättyi onnellisesti.

Kaivos-yhtiön väistyminen pienen heimon pyhältä vuorelta on ylittänyt uutiskynnyksen myös Suomessa.

Koulutuksesta

Olen puhunut puistojen siisteydestä lähinnä siksi, että puisto on yhteisresurssina suht selkeä, vaikkakin yhteiskunnallisena kysymyksenä marginaalinen. Paljon tärkeämpi asia käsitellä on koulutus.

Peruskoulutus on ainakin useimmissa maissa yhteisöllinen tai julkinen hanke, vaikka koulutus voitaisiin toki yksityistää kokonaankin.

Muistaakseni LS laittoi artikkelin Uuden Seelannin julkisen vaasan uudistuksesta, jonka ajatuksena oli raskaaalla kädellä supistaa valtionhallintoa ja vähentää veroja. Erityisesti minuun teki vaikutuksen koulujärjestelmään tehty muutos. Vanhemmille annettiin voucher, jolla he saivat hankkia koulutuspalvelun lapsilleen. Tarina Uudesta Seelannista tuli uudelleen mieleen kun luin Pasi Matilaisen Facebookiin kirjoittamia kommentteja koulutuksesta. Pasi luonnollisesti painotti markkinoita, yksityistämistä ja valinnanvapautta.

Uuden Seelannin järjestelmä ei siis merkinnyt puhdasta markkinajärjestelmää eikä yksityistämistä. Kaikille lapsille annettiin ilmainen koulutus. Yksityisiä kouluja perustettiin runsaasti, mutta julkisia koulujakin on edelleen. Valinnanvapaus ei johtanut siihen että köyhien lapset käyvät huonoja kouluja, vaan koulujen välinen kilpailu johti siihen, että tulokset paranivat kaikissa kouluissa. Myös julkisissa.

Väitänkin, että usein tällainen hybridi-järjestelmä toimii paremmin kuin puhdas markkinavetoinen järjestelmä tai puhdas valtion kontrolloima järjestelmä.

Puhtaassa markkinavetoisessa järjestelmässä lasten vanhemmat saisivat päättää kuinka paljon heidän lapsensa tarvitsevat koulutusta ja vanhemmat maksaisivat koulun itse. Tällainen puristinen malli johtaisi suurempaan koulutukselliseen ja muuhun epätasa-arvoon. Uuden Selannin malli sen sijaan pakottaa vanhemmat tekemään valintoja ja ajaa heidät aktiivisesti hakemaan mahdollisimman korkeatasoista koulutuspalvelua.

Toisaalta markkinalähtöisyden useimmat edut saavutetaan: Kenenkään ei tarvitse panna lastaan paikalliskoulun, jonka opettajakunta ei ole kyennyt ratkaisemaan kurinpito-ongelmaa. Kenenkään ei tarvitse laittaa lastaan kouluun, jossa lasta kiusataan tai jossa opetuksen taso on heikko. Koulutuksen taso nousee lähes vääjäämättä valinnan kautta. Huonot koulut (instituutiot) tuhoutuvat.

Myös Ruotsissa valinnanvapaus ja kilpailu etenevät - kiitos Ruotsin porvarihallituksen.

Ruotsalaiset yksityiskoulut laajentavat toimintaansa myös ulkomaille. Vaikka suomalaista koulua kehutaan maailman parhaaksi, koulujen laajentaminen ulkomaille ei ole näköpiirissä.

Entiset vangit yhteisöjään palvelemaan ?

Sen sijaan että rikollinen jatkaisi hedonistista elämäänsä vankilassa olon jälkeen, hän voi löytää itselleen tehtävän yhteisönsä palvelijana eäänlaisen julkishyödykkeen tuottamisessa.

Vuosisatojen ajan yhteisöt ovat rekrytoineet vankien parista sotilaita. Bosnian sodan serbitaistelijat, jotka puhdistivat etnisesti laajoja muslimialueita ja laajensivat siten serbi-yhteisön hallussa olevia yhteis-resursseja, olivat usein pikkurikollisia ja entisiä vankeja.

Kroaatti-kenraali Ante Gotovina valtasi operaatio Myrskyssä joukkoineen serbien hallussa olevat Kroatian maa-alueet (ns. Krajinan serbitasavalta), puhdisti alueen serbeistä ja liitti Krajinan alueen Kroatian suvereniteetin piiriin. Gotovina oli ennen sotaa osallistunut rikolliseen toimintaan Ranskassa.

Vaikka sekä serbien että kroaattien operaatioissa syyllistyttiin karkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, operaatioissa serbien ja kroaattien haltuun joutuneita resursseja ei ole käytännössä kokonaan palautettu. Yksityinen omistusoikeus on toki palautettu Daytonin rauhansopimuksella, mutta etniset puhdistukset ovat käytännössä jääneet voimaan. Bosnian muslimin on hyvin vaikea palata esimerkiksi Srebrenicaan ottamaan poltetut omakotitalonsa haltuunsa. Srebrenican muslimi-kaupunki on lopullisesti muuttunut serbien hallitsemaksi kaupungiksi. (Mainittakoon, että ennen Ottomaani-valtiota ja ennen Srebrenican muuttumista muslimikaupungiksi, Bosnia oli lähinnä katolinen maa.)

Totesin jo aiemmassa postauksessani, että kansanmurha ja etninen puhdistus on julkishyödykkeen tuottamista omalle yhteisölle. Vain kaikkein yhteistyökykyisimmät eläinlajit kykenevät ja syyllistyvät tällaisiin laajoihin sotiin ja joukkomurhiin. Ihmiset ja muurahaiset siis nyt lähinnä.

Bosnian ja Kroatian sodat ovat nyt menneisyyttä, mutta uudet yhteisöt rekrytoivat vankeja julkishyödykkeen tuotttamiseen muita yhteisöjä vastaan. Radikaali islam pyrkii Eurooppan islamisaatioon mm. terrorismin avulla.

Vankiloista radikaali islam löytää itselleen "kadun sotilaita":

STT:n julkaiseman uutisen mukaan Britannian vankiloista vapautuu lähivuosina jopa 800 muslimia, jotka ovat radikalisoituneet vankilavuosina. STT:n uutinen viittaa arvostetun RUSI-tutkimuslaitoksen raporttiin.

Tutkijoiden mielestä terrori-iskujen uhka voi Britanniassa kasvaa. Tutkijoiden mukaan maan omien kansalaisten tekemät terrori-iskut ovat Britanniassa todennäköisempiä kuin missään muussa länsimaassa.

(Lähteet: HS, 28.8., "Brittiarvio: entiset muslimi- vangit ovat uhka". Wikipedian artikkelit Bosnian sodasta. Noel Malcolm, Bosnia - a Short History.

Katso myös Voice Of American laajempi uutinen asiasta.)

Yhteisöjen Uhrit ry ?

Uskontojen Uhrien Tuki ry tukee niitä, jotka ovat joutuneet uskonnollisessa yhteisössä manipulaation ja painostuksen kohteeksi. Sivuja pintapuolisesti tarkastellen tuntuu kuitenkin, että se seikka, että jokainen tiivis yhteisö harjoittaa jonkinaseteista vertaisvalvontaa, vertaisrankaisemista ja jopa manipulaatiota jäseniään kohtaan, hiukan unohtuu. Mutta sinänsä pidän yhdistyksen toimintaa äärimäisen arvokkaana. Yhdistys ei ole uskonnon vastainen - revolutiivinen - vaan väärinkäytöksiin tarttuva - evolutiivinen.

Uskonnolliset yhteisöt eivät ole todellakaan ainoita yhteisöjä, joiden jäsenet tarvitsisivat joskus tukea, koska yhteisö on sairastuttanut heidät. Yritykset, perheet, lokaalit yhteisöt ja kokonaiset kansakunnat voivat olla äärimmäisen ahdistavia.

Kokemus yhteisöstä vaihtelee lisäksi voimakkaasti yksilöstä toiseen. Mikä yhdelle on turvallinen ja vahvistava kokemus on toiselle äärimmäisen ahdistava ja rajoittava kokemus. Esimerkkinä vaikkapa lestadiolaisuus. Hedonistilehdistön "paljastukset" Rauhan Yhdistysten ja Rauhan Yhdistysten jäsenten toiminnasta ottavat aina esiin vain liikkeen negatiiviset puolet. Mutta kun tapaa eläviä Rauhan Yhdistysten jäseniä - ja jopa ystävystyy heihin - huomaa että tilanne on paljon monimutkaisempi ja jäsenten kokemukset hyvin heterogeenisia.

Itse olen kokenut monta yhteisöä ahdistavaksi, mutta tiedän toki olevani yhteisöllisistä tilanteista helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä.

Venäjä-keskustelu - johtopäätös

En väitä että Kataisen ja Stubin puheet olivat fiksuja, mutta keskustelu asiasta sai erittäin vastenmielisiä piirteitä itsesensuuri-vaatimuksineen.

Etoo. Eikö mikään ole muuttunut. Vastenmielinen kansa.

Lisäys kello 10.46:

Tässä on Paavo Rautiolta hyvä puheenvuoro HS:n yliössä. Artikkelissa käsitellään Venäjä-keskustelua maltillisesti. Lainaan omaa näkökulmaani tukevaa tekstiä:

Hyvää keskustelua käydään Suomessa liturgisin muodoin. Kun vakavista yhteiskunnallisista ongelmista puhuu ennalta-arvattavin väittein ja pappisnuotilla, on hyvä keskustelija. Jos kertoo jotain uutta ja odotuksista poikkeavaa, on huono keskustelija.

Suomen erikoisalaksi sulautettu tietotekniikka ?

Aakken kommentti siitä, miten suomalainen (insinööri)osaaminen ei ehkä ole parhaimmillaan älypuhelimien teossa tuli mieleen kun luin tämän Tekesin Kimmo Aholan jutun HS:stä: .

Tosin eipä tuotakaan mistään Tekesistä oikeastaan voi paljon ohjata. Keskitetyn teollisuuspolitiikan aika on ehkä hiukan ohi. Vai onko ?

HS analysoi Androidin uhkaa Nokialle

Androidin Nokialle aiheuttama uhka on havaittu jo HS:n pääkirjoituksessakin. Muutaman päivän takaisen HS:n taloussivujen artikkelin henki "kuluttajaa ei kiinnosta mikä käyttöjärjestelmä puhelimessa on" on tipotiessään.

Toki on totta että kuluttajaa ei kiinnosta varsinaisesti itse käyttöjärjestelmä vaan käyttöjärjestelmän mahdollistama rikas ekosysteemi, mikä tarjoaa kuluttajalle parhaan mahdollisen tuotteen. Kuluttaja haluaa Android-puhelimen, koska sen hinta/laatu-suhde on alhaisin. Tästä seuraa, että kuluttaja haluaa puhelimen, jossa on Android-käyttöjärjestelmä.

(Korjaus 22.8.kello 13.27 - alunperin luki "hinta/laatu-suhde on korkein" - muutin "hinta/laatu-suhde on alhaisin". Kiitos Paavolle !)

Huonoin mahdollinen maailma

Yhteismetsien tuhoutuminen liiallisen puun keruun tai istuttamisesta laistamisen takia on klassinen yhteismaan ongelma. Kerroin aiemmin siitä miten ongelma ratkaistiin Nigerissä palauttamalla kontrolli valtiolta kyläyhteisölle.

Valton mahdollisuudet kontrolloida metsien käyttöä ovat varsinkin kehitysmaissa hyvin rajalliset puhumattakaan että valtio kykenisi motivoimaan kyläläiset istuttamaan puita. Yksityistäminenkään ei usein ole ratkaisu, koska omistusoikeuden turva on liian alhainen.

Tällaisessakaan tilanteessa peli ei ole menetetty. Kuten Hayek ja Ostrom osoittavat kulttuurievoluution kautta voi syntyä spontaanisti yhteisöllisiä ratkaisuja (instituutioita) yhteismaan ongelmaan. Paino toki sanalla voi.

Elinor Ostromin mukaan Huonoin Mahdollinen Maailma on sellainen, missä valtio ottaa tehtäväkseen sääntöjen määrittelyn ja ylläpidon, mutta ei kykene valvomaan ja sanktioiman säännön rikkojia tehokkaasti. On nimittäin niin että ihmisen sisäinen motivaatio noudattaa normia heikkenee ja yhteisön motivaatio harjoittaa vertaisvalvontaa heikkenee kun ulkopuolinen - esimerkiksi valtio - ottaa sääntöjen määrittelemisen, valvonnan ja sanktioinnin omiin käsiinsä.

Tämä asian tila on havaittu monta kertaa sekä laboratoriossa että käytännössä.:

Ihmisiä on pantu pelaamaan laboratoriossa julkishyödyke-peliä (n:n osapuolen vangin dilemmaa). Mikäli henkilöillä on mahdollisuus keskustella ennen pelaamista - tai varsinkin jos heillä on mahdollisuus harjoittaa vertaisrankaisua - suhteellisen korkea tuotto voidaan saavuttaa. Samoin jos kokeen järjestäjä sakottaa tarpeeksi korkealla summalla niitä, jotka eivät kontribuoi. (Kokeen järjestäjä edustaa vaikkapa valtiota.)

Jos sen sijaan pieni kokeenjärjestäjän asettama sakko on asetettu tukemaan vertaisrankaisuun ja ennakko-keskusteluun perustuvaa yhteistyötä, vertaisrankaisusta ja ennakko-keskustelusta saatu hyöty menetetään, koska vertaisrankaisu romahtaa ja siten myös tuotto romahtaa.

Johtopäätös tästä ei ole, että valtion harjoittama valvonta ja sanktiointi on huono asia, vaan johtopäätös on se, että jos valtio ottaa joidenkin normien valvonnan itselleen ja luo normien pohjalta lakeja ja asetuksia, sen on oltava valmis itse hoitamaan kokonaan myös monitoroimaan ja lakien valvonta tehokkaasti.

Vaikka ihmiset periaatteessa ovat samanmielisiä jostain normista, kuten että ylinopeus ja rattijuopumus ovat pahoja asioita, käytännössä lähes kukaan ei ole Suomessa valmis monitoroimaan muiden rattijuopumuksia tai ylinopeuksia ja ilmoittamaan niistä poliisille. Päinvastoin. Ihmiset saattavat valoja vilkuttamalla ilmoittaa "kanssa-autoilijoilleen" havaitsemistaan valvontatutkista. Autoilija siis kokee jonkinlaista yhteisyyttä toiseen autoilijaan eli kokee toisen autoilijan edustavan samaa sisäryhmää ja poliisin edustavan ulkoryhmää. Ajatusleikkinä voi heittää, että jos valtiollisesta ylinopeusvalvonnasta kokonaan luovuttaisiin, syntyisi todennäköisesti vertaisvalvontaan ja nykytekniikkaan perustuvia monitorointijärjestelmiä, jossa vain sanktiointi olisi valtion hallussa.

Toinen esimerkki on nollatoleranssista (STOP Töhryille projekti) luopuminen talojen sprayaamisen osalta. Tulkitsen nollatolerannssista luopumisen pyrkimykseksi saavuttaa Huonoin Mahdollinen Maailma.

Luulen, että havainto sitä, että valtion harjoittama normien monitorointi vähentää ihmisen sisäistä motivaatiota noudattaa normia, pätee yleisemminkin. Kun valtio huolehtii vanhuksista, vammaisista, kehitysavusta, ympäristön suojelusta ja puistojen siivoamisesta ihmisten sisäinen motivaatio (moraali) tehdä asioita heikkenee. Hyvinvointivaltio syntyy alunperin ehkä ihmisten sisäisestä motivaatiosta huolehtia köyhistä, mutta syntynyt instituutio nakertaa niitä ihmisen korkeita motivaatioita, joihin se alunperin perustui.

Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista. Se kumpi strategia missäkin asiassa valitaan - yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen vai valtioon perustuva - tietysti väistämättä jakaa ihmistiä poliittisesti. Semminkin kun kompromissi - matala valtiollinen kontrolli yhdistettynä vertaiskontrolliin - on tehottomin mahdollinen ratkaisu. Toisaalta jo yhteisen viitekehyksen hyväksyminen voisi auttaa eteenpäin tehokkaamman yhteiskunnan saavuttamisessa. Toki maailma on täynnään ihmisiä joille politiikka on puhdas nollasummapeli - tuloksilla ei ole merkitystä kunhan itse voitan väittelyssä.

Joku voi ihmetellä miten vertaiskontrolliin perustuva motivoituminen on erilaista kuin valtiolliseen monitorointiin perustuva. Mutta näin se vain on. Ihminen sisäistää kyllä oman sisäryhmänsä normeja, mutta ei ulkopuolisten määräämiä normeja. Jos nuori kokee esimerkiksi aikuiset ulkoryhmäksi, aikuisten suorittama valvonta ei ole vertaisvalvontaa eikä tue normien sisäistämistä.

Bipolarisaatio ja sananvapaus

Kansanmurhan tai sisällisodan lähestymisen ensimerkkejä on, kun populaatio tietyssä maassa alkaa jakaantua selvästi kahteen ryhmään - meihin ja toisiin - ja kun toisiin aletaan liittää yhä enemmän ja enemmän negatiivisia attribuutteja. Tyyppipiesimerkki on Ruandan kansanmurha.

Suomi ei kuulu nykyään kansanmurhan tai sisällisodan riskiryhmään. Suomessa vallitsi kuitenkin voimakas bipolarisaatio 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Jako punaisiin ja valkoisiin. Eräs sukulaiseni väitti että 1930-luvulla hänen kotikylässään Kokemäellä jokaisesta kyläläisestä pystyi sanomaan onko tämä punainen vai valkoinen. Bipolarisaation torjumiseen tarttui erityisesti pitkäaikainen pääministeri Kyösti Kallio. Luokkajakoa pyrittiin murtamaan mm. maareformilla (Lex Kallio).

Kun bipolarisaatio syntyy, ryhmien arvomaailma saattaa kääntyä jopa päinvastaiseksi. Mikä Pohjois-Irlannin protestantille oli terrorismia oli tasavaltalaiselle vapaustaistelua. Tasavaltalaisten pääpuolue teki IRA:n brittiläisissä vankiloissa viruvista taistelijoista kansallissankareita. Iso-Britannian parlamenttivaaleissa Sinn Fein asetti ko. sankarit ehdokkaikseen, ja nämä valittiin Iso-Britannian parlamenttiin. Edustajat eivät voineet edustajapaikkaansa ottaa vastaan, mutta se ei ollut Sinn Feinin tarkoituskaan. Sinn Fein boikotoi Iso-Britannian parlamenttia.

Suomessa ristiriita maahanmuutto-kysymyksessä on johtanut tietynaseteiseen polarisoitumiseen. Mikä yhdelle on vihan lietsontaa on toiselle työtä Euroopan ja Suomen islamisoitumisen torjumiseksi.

Ainakin kolme perussuomalaista kansanedustajaehdokasta on haastettu oikeuteen "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" tai on poliisitutkinnassa. Arvaan, että sama sisäryhmädynamiikka toimii pienemmässä mitassa kuin Pohjois-Irlannissa. Ehdokkaiden äänimäärä kasvaa huomattavasti koska he leimautuvat monen silmissä sankariksi.

Taloustieteen valtavirrat ?

Edellisestä keskustelusta tuli mieleen, että suurin ristiriita ei tunnu olevan valtavirtataloustieteen ja erilaisten behaviorististen tai evolutiivisten koulukuntien välillä, vaan valtavirran ja itävaltalaisen koulukunnan välillä.

Behavioristinen "koulukunta" edustaa sellaista ajattelua, että "rationaalisen valinnan teoria toimii suht hyvin tietyissä rajoissa". (Viittaan nyt vaikkapa Fehriin, Ostromiin ja Bowlesiin.)

Mutta ainakin libertaarien tulkinta itävaltalaisesta koulukunnasta edustaa jyrkempää irtiottoa valtavirtataloustieteestä.

Täydelliset markkinat ja markkina-aseman väärinkäyttö

Wikipedian mukaan Täydellinen kilpailu on teoreettinen taloustieteellinen malli, joka kuvaa markkinamuotoa, jossa yhdelläkään kuluttajalla tai tuottajalla ei ole sellaista markkinavoimaa, että ne pystyisivät vaikuttamaan hyödykkeen hintaan.

Koska täydellisen kilpailun markkinoilla hyödykkeen hinta on alin taloudellisesti kannattava hinta (eli hyödykkeen hinta vastaa täsmälleen sen tuotantokustannuksia) ja hyödykettä tuotetaan suurin mahdollinen määrä, perinteisen taloustieteellisen ajattelun mukaan täydellinen kilpailu johtaa tehokkaimpaan mahdolliseen taloudelliseen lopputulokseen. Valtavirtataloustiede siis pitää kilpailun täydellisyyttä yhteiskunnallisesti optimaalisena.

Taloustieteellisen teorian mukaan täydellisen kilpailun markkinat syntyvät, kun seuraavat ehdot toteutuvat:

1. Markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä: Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
2. Homogeenisuus: Hyödykkeet ovat täydellisiä substituutteja, eli kaikkien myyjien tarjoamat hyödykkeet ovat keskenään täsmälleen samanlaisia.
3. Täydellinen informaatio: Kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien myyjien asettamat hinnat.
4. Tasavertainen pääsy tuotantotekijöiden markkinoille: Kaikilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tuotantoteknologiaa ja tuotantotekijöitä.
5. Markkinoille on vapaa pääsy: Mikä tahansa yritys voi vapaasti tulla markkinalle ja poistua markkinalta.

Kenelläkään ei ole epäselvää, että kaikki täydellisen kilpailun oletukset eivät toteutuneet esimerkiksi PC-markkinoilla. Microsoftilla on katsottu olleen tietty monopoliasema . EU komissio määräsi vuonna 2004 Microsoftille 497 Euron sakot määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä.

Microsoftin markkina-asema on selvästi heikkenemässä - Linux on jo tullut jossain määrin miniläppäreihin, tabletteihin ja älypuhelimiin. Applen ja Googlen hankkeet ovat tekemässä tyhjäksi Microsoftin valta-aseman.

Uusia markkinaaseman väärinkäyttäjiä lienee jo jonossa.

Oma arvaukseni on Oracle Corporation. Oraclella on varsin dominoiva markkina-asema tietokantajärjestelmissä mm. mySQL:n oston jälkeen. Sunin ja BEA:n akvisitioiden jälkeen sillä on hyvin vahva asema myös Middleware-markkinoilla. Vaikuttaisi siltä, että sen hankintojen nimenomainen päämäärä olisi saada samantyyppinen dominoiva markkina-asema kuin mikä Microsoftilla oli aikoinaan.

Oracle on nyt hypännyt varsin aggressivisesti mukaan myös älypuhelin-markkinoille nostamalla oikeusjutun, jossa se väittää Googlen käyttävän luvatta Java-tekniikkaa ja sen patentteja Android-käyttöjärjestelmässä.

Nokia Saga osa N - pakettia odotellessa

Perinnön odottelijan ja irtisanomis-paketin odottelijan elämä on raskasta. Oikein mitään ei saa aikaiseksi moneen vuoteen, kun ei tiedä milloin odottelu päättyy.

Murros

Ihmisen maailmankuvaan vaikuttavat voimakkaasti varhaiset kokemukset. Tämä ei koske vain lapsuuden varhaisia kokemuksia vaan esimerkiksi työuran alkuvaiheen kokemuksia:
Olen puhunut paljon siitä, miten työurani alkuvaiheessa Nokian Tietoliikenteessä GSM:n toteutusta leimasi hyvin voimakas talkoohenki eli yhteisöllisyys. Käsitykseni "oikeanlaisesta" työpaikasta syntyi silloin.

Toinen varhaiseen työuraani liittynyt tapahtuma oli läheltä seurattu dramaattinen teknlogiamurros. Relaatiotietokannat korvasivat nopeasti varhaisemman tietokanta-teknologian. IBM:n tutkija E.F. Codd oli määritellyt relaatiotietokannat jo 60-luvun lopussa. Tuotteita syntyi 70-luvulla, mutta lopulta teknologia löi itsensä läpi pienessä hetkessä 80-luvun lopussa.

Murrokseen liittyi dramaattisia väittelyitä Computerworld-lehdessä, joissa vanhan teknologian edustaja Cullinet Corporationin toimitusjohtaja David Chapman erehtyi lähtemään avoimeen keskusteluun uuden teknologian profeettojen E.F. Coddin ja C.J. Daten kanssa.

Vanhan teknologian romahdus oli nopeaa. Cullinet Corporation oli häviäjä. IBM:n lisäksi suuria voittaja oli varsinkin Oracle, joka siihen aikaan oli pieni ja ketterä firma.

Mobiilimaailman nykyinen murros, missä Nokia on ottanut Cullinet Corporationin roolin, on varmasti erilainen, ja vaikeammin määriteltävissä, kuin tietokantajärjestelmien murros. Varmaa on, että Nokian nokkamiesten lausunnot jäävät kuitenkin yhtälailla historiaan kuin David Chapmanin lausunnot 80-luvulla:

Symbian and MeeGo are the best software for our smartest devices. As such, we have no plans to use any other software. Despite rumors to the contrary, there are no plans to introduce an Android device from Nokia., totesi Vanjoki.

Nokian moka ei ehkä kuitenkaan ole niinkään nähtävissä satsaamisena väärään teknologiaan vaan väärään liiketoimintamalliin. Android, joka tullee korvaamaan Symbianin älypuhelinten tärkeimpänä käyttöjärjestelmänä, ei ole vain teknisesti parempi, vaan tuo mukanaan erilaisen liiketoimintamallin tai pikemmin paremman ekosysteemin.

Android-ekosysteemi on avoimempi kuin vanha ekosysteemi. Android-ekosysteemi mahdollistaa korkeamman innovaation tason, kun käyttöjärjestelmä, sovellukset ja sovelluskauppa on eri käsissä kuin laitteet. Laitevalmistajat (HTC, Samsung, Sony-Ericsson) kilpailevat tavallaan siitä, kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Android-sovellusten käyttöön. Saman asian voisi sanoa hieman yli-yksinkertaistaen: Laitevalmistajat kilpailevat siitä kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Googlen sovellusten (gmail, chrome, blogger, google maps, youtube,...) ja mainosten mobilisointiin.

Laitevalmistajat tekevät siis vain sen minkä osaavat parhaiten ja kilpailevat keskenään, mikä on kuluttajan etu.

Ainoa ongelma on, että Google saa tässä pelissä ehkä kohtuuttoman kilpailuedun. Apple ei käsittääkseni iPhoneineen ole tämän pelin (ainoa) suuri voittaja vaan Google. Luulen että myös Samsung ja HTC. Suuria häviäjiä ovat Nokia ja Microsoft.

Yhden Android-puhelimen viikon käyttökokemus on vahvistanut käsityksiäni. Älypuhelimet kehittyvät nyt vauhdilla. Laitevalmistajat eivät kertakaikkiaan hyvästä tahdostaan huolimatta saa aikaan tällaisia näppäriä juttuja:

Kirja somalien Xeer-järjestelmästä saatavilla

Michael van Nottenin kirja somalialaisten Common Law -järjestelmästä (Xeer) on näemmä nyt saatavana paperi-kirjana.

Libertaari Sami Holmström linkkasi minut aikoinaan kyseiseen kirjaan. Katso Mises Instituutin artikeli aiheesta.

Käsittelin aihetta aiemmin:

Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Libertaarit viittaavat nähän järjestelmään osoituksena siitä, miten yhteiskunta voidaan rakentaa ilman valtiota. Libertaarien mukaan Somalian valtion (kesukushallinnon) romahtaminen 90-luvulla johti ainakin joissain tapauksissa hyvinvoinnin paranemiseen. Afrikassa yleensä siirtomaavaltaa edeltävät klaaneihin tai heimoihin perustuvat mallit toimivat heidän mukaansa paljon paremmin kuin siirtomaaherrojen luomat ja jälkeensä jättämät valtiot.

Vaikka en ole libertaari, olen samaa mieltä libertaarien kanssa siinä, että joissain tapauksissa valtion romahtaminen voi olla edistysaskel.

Kasvusta ja kansakunnasta

Pari johtamisen professoria puhuu toisaalta siitä, miten kansakunta ei ole yritys ja toisaalta siitä miten yrityksen kasvu (tai suuruus) ei ole välttämättä yritykselle eduksi, tavalla joka sopii kuin nyrkkisilmään joihinkin oleellisiin kommentteihin joita on kuultu toisaalta Valkealta ja toisaalta Tiedemieheltä.

Yleinen ilmapiiri tuntuu suorastaan pitävän moraalisesti vääränä, jos yrityksellä ei ole haluja kasvaa, ikään kuin yritys olisi valtiolle vastuussa työllistämisestä.

Konservatiivinen tietosanakirja ?

Kysymys herää ketä tällainen roska hyödyttää ? Ei tarvita mitään "konservatiivista" wikipediaa, jossa totuus saa väistyä päämäärän tieltä.

Konservativismi ei edellytä sitä, että asettuisimme tiedettä vastaan. Totuus ei ole kenenkään valittavissa. Se, joka asettuu siiliasentoon vastustajiaan kohtaan, ei koskaan voita.

Vastuusta

Tiedemies käsittelee ihmisen vastuuta omasta maailmankuvasta:

Ateismi, uskonnottomuus, miksi sitä omalla kohdallani voidaan kutsuakaan, merkitsee minulle ennenkaikkea vastuun ottamista omasta maailmankuvasta. Minä olen vastuussa siitä, että maailmakuvani on mahdollisimman oikea, minä olen vastuussa siitä, että moraalini on kunnossa. Ei naapuri, ei pastori, ei mikään kirja tai opettaja, korkeampi voima jne, vaan minä, ja minä yksin. Jos moraalini on mätä, en voi syyttää siitä ketään muuta.

Tämän asian näen toki osin eri tavalla kuin Tiedemies - minusta vastuu ihmisten moraalista on käytännössä suurelta osin muilla seuraavan logiikan mukaan:

1. Ihmisellä on sisäyntyinen taipumus sisäistää yhteisönsä normit.

2. Ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus rangaista niitä, jotka eivät noudata normeja.

3. Kun yksilö sisäistää tietyn normin hän yleensä rationalisoi päätöksensä jollain tavalla tavalla väittäen omaa normiaan parhaaksi mahdolliseksi.

4. Sisäistämistä tukee ihmisen sisäsyntyiset moraaliset tunteet kuten häpeän tunne ja syyllisyyden tunne. Sisäistäminen auttaa ihmistä välttämään rangaistuksia.

5. Rankaiseminen delegoidaan (oikeammin delegoituu) usein vertaisryhmälle, uskontokunnalle, valtiolle tai jollekin high status yksilölle.

6. Normi voi olla yhteiskunnan tehokkuutta lisäävä tai alentava.

7. Yhteisön pitkäikäisyys ja laajenemiskyky riippuu siitä kohottaako yhteisön normisto yhteisön darwinistista kelpoisuutta. Tehotonkin normisto voi joskus säilyä pitkään.

Ymmärrän kuitenkin TM:n ajatuksen - yksilön kannalta ei minustakaan ole oikein kunniallista hyväksyä yhteisön normit vain siksi että normien rikkojia rangaistaan. Mutta olenkin non-konformisti.

Vastuunotto yleensä tuntuu olevan suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa hakusessa. Poliisi kertoi tänään, että Suomessa järjestetään yhä enemmän tilaisuuksia, joiden turvalisuudesta ja siisteydestä kukaan järjestäjistä ei ole vastuussa.

Hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu on virkamiehellä. Hyvinvointiyhteiskunta on kuin isojen lasten lastenhuone, jossa jokainen sotkee ja sekoilee minkä mielii, ja äiti-virkamies-lakeija siistii jäljet. Jos juon liikaa, sairaanhoitaja hoitaa. Jos sotken puiston, kaupungin työntekijä siivoaa. Kaikki on poliitikkojen ja maahanmuuttajien vika.

Hyvinvointiyhteiskunta nykymuodossaan luo keskenkasvuisia ihmisiä.

Pelkään, että todellista halua tarttua näihin asioihin ei ole. Nykyään kuulee tosin yhä harvemmin asian vähättelyä niin kuin aikaisemmin. Harvemmin kuulee myös puhdasta kauhistelua tai moraalista uhoamista, mistä siitäkään ei ole mitään hyötyä. Ehkä jotain pientä toivoa on.

Naisten testi ja yhteismaan ongelma

Tässä postauksessa Laasanen kieltämättä osuu aika lailla oikeaan.

Macho dominoi naista ja omistaa naisen. Machon ja naisen suhde on käskytys- ja omistussuhde. Nössö palvelee naista herrasmiesmäisesti ja juoksee naisen oikkujen perässä.

Naisen on tärkeää tietää, kumpaan kategoriaan mies kuuluu. Siksi nainen testaa miestä. Naisten toimintaa ohjaa tunne, joka tuottaa oikkuja testin suorittamiseksi. Testissä nainen esittää miehelle pyyntöjä ja vaatimuksia selvittääkseen, onko mies naisen vallan alla vai päinvastoin. ...

Feminismi voidaan nähdä massiivisen kokoluokan naisten testinä (1), jossa yksittäisten naisten biologinen taipumus testata miehiä on laajentunut kollektiiviseksi yritykseksi kyykyttää yhteisön kaikkia miehiä. Länsimaat ovat feministisen naisten testin reputtaneita nössö-mies yhteiskuntia, kun taas monissa muissa valtioissa (esim. muslimimaat) on vahvoja machoyhteiskuntia. Osassa yhteiskunnista käydään kamppailua, kumpaan luokkaan ne lopulta asettuvat.

Feminismissä naiset vaativat miehiltä lisää resursseja, lisää etuoikeuksia ja lisää miehiä syrjiviä lakeja. Nössö-miehet antavat enemmän ja enemmän periksi ja lopulta yhteiskunta siirtyy kohti matriarkaattia. Tuollainen matriarkaalinen yhteiskunta on vaarassa menettää miesten panoksen ja luisua kohti rappiota maskuliinisten miesten harvetessa.

Laasanen erehtyy minusta ainoastaan siinä implisiittisessä väitteessään, että feminismi olisi jonkinlainen suunniteltu naisten kollektiivinen protesti. Pikemmin naiset erikseen tekevät po. naisten testejä ja vain jälkirationalisoivat sen sitten jonkinlaisena feminisminä.

Matriarkaatti ja feminismi on pikemmin yhteismaan ongelma. Erillisten naisten testien tekeminen, mikä on sinänsä yksittäisten naisten utiliteettia korottavaa, aiheuttaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Testien tekeminen panee yhä useammat miehet antamaan yhä enemmän periksi, jolloin yhä useampi mies kastroituu henkisesti. Yhteiskunta muuttuu nössö-yhteiskunnaksi, jossa kaikki kärsivät. Paitsi alfa-miehet.

Lopulta nössöyhteiskunta sortuu.

Laasanen linkkaa aiemmin käsittelemääni saksalaiseen videosarjaan:

Videosarja Clash of civilizations in the classroom - German pupils in the minority kertoo paljon macho- ja nössökulttuurien välisestä kuilusta Saksassa. Muslimikultuuri on macho ja saksalainen on nössö. Muslimitytöt eivät saa käydä juuri missään ja muslimipojat pitävät saksalaisia tyttöjä hutsuina. Muslimitytöt asetetaan saksalaisten tyttöjen yläpuolella, koska he pidättäytyvät seksistä ja diskoista. Muslimipojat käyvät punttisalilla, nyrkkeilemässä ja miehinen kunnia on heille kaikki kaikessa. Seurustelusuhteessa tyttö tottelee pojan määräyksiä.

Facebookissa huomasin, että jotkut kansallisliberaalit nössömiehet kauhistelivat muslimimiesten asenteita saksalaisia naisia kohtaan.

Länsimaisen kulttuurin pelastus Euroopassa voi olla vain se, että länsimainen mies karistaa itsestään nössökulttuurin ja luo uudenlaisen ajatuksen länsimaisen miehen kunniasta. Muslimien kauhisteleva kritisointi ( = ämmämäinen kirkuminen ) ja sen vaatiminen että muslimien on maallistuttava ja muslimimiesten on hyväksyttävä nössö-arvot ei hyödytä mitään.

Nokian romahdus - Symbian häviämässä Androidille

Android on siis muutamassa kuukaudessa ohittamassa Symbianin uusien älypuhelinten käytetyimpänä käytöjärjestelmänä. Ei tarvitse olla Ceausescu huomatakseen, että kätten taputus voi päättyä nopeasti.

Symbiania myydään vielä 300 000 kappaletta päivässä ja Androidia 200 000, mutta Androidin myynti on kaksinkertaistunut muutamassa kuukaudessa.

Lukumääräneutraalisuudesta ja traditioista

Kannatin aikoinaan homosuhteiden rekisteröinti-mahdollisuutta ja homojen adoptio-oikeutta. Homojen vihkiminen kirkossa hiukan jo vierastaa, mutta senkin voisin ehkä nippa nappa hyväksyä. Mutta sitten mm. Ruotsin vihreiden piirissä aletaan vaatia lukumäärä-neutraalia avioliittoa ja tajuan että tässä ei ole enää kysymys ihmisten oikeuksista vaan tehokkaan instituution (avioliiton) nakertamista.

Fundamentalisti-kristillisten homokammoisuuden vastapainoksi on syntynyt toinen ääriryhmä. Vapauden maksimoijat, joille instituutioiden nakertaminen on itsetarkoitus.

Tässä tullaan termiin konservatiivi. Konservatiiveja kritisoidaan usein vanhojen instituutioiden irrationaalisesta kannattammisesta. Ehkä pitäisikin puhua traditionalismista. Samuel Bowlesin, Friedrich Hayekin ja Elinor Ostromin teorioissa instituutiot ovat kehittyneet sponttaanisti evoluution kautta eikä pelkästään tai edes ensi sijassa rationaalisen konstruktion kautta. Instituutioita voidaan kritisoida (vrt. Popperin falsifioimiskriteeri) ja pitää kritisoida, mutta on väärää rationalismia (Hayekin mukaan) väittää että ymmärtäisimme instituution kaikki vaikutukset ja edut, ja on väärää edistyksellisyyttä vaatia olemassaolevien instituutioiden korvaamista radikaalisti erilaisella, jos vanha instituutio toimii ja uuden toimivuudesta ei ole muuta tietoa kuin rationaalisen argumentaation perustuvaa.

Hayek on vapauden puolestapuhuja mutta hänelle vapaus ei ole anarkiaa ja vapautta laeista ja instituutioista vaan "Kun noudatamme lakeja siinä merkityksessä että ne ovat yleisiä abstrakteja sääntöjä, jotka on säädetty riippumatta siitä, miten ne sopeutuvat meidän tapauksessamme, emme ole toisten ihmisten tahdon alaisia ja olemme siis vapaita."

Ruotsin vihreiden vaatimukset lukumääräneutraaleista avioliitoista ovat naiveja. Ne kertovat siitä miten jokainen liike päästessään niskan päälle alkaa muuttua öykkärimäiseksi ja menettää kosketuksensa realimaailmaan. Toiminta riskeeraa lopulta myös ympäristöliikkeen saavutukset. Jo nyt on tapahtunut se, että vihreitten kritisoijat alkavat suhtautua kielteisesti myös luonnonsuojeluun.

Voice and exit

Instituutioiden tehottomuuteen on sosiologisessa katsonnassa kaksi reagointitapaa - äänestäminen ja lähteminen eli voice ja exit. Amerikkaan muutettiin paremman elämän perään mutta myös siksi, että paettiin vapauden rajoituksia.

Äänestämisen ja lähtemisen välillä on joskus tietty ristiriita: ne, jotka lähtevät, pettävät tavallaan ne jotka jäävät. Instituutioiden muuttaminen on usein yhteishanke ja lähtemisen voi mieltää vapaamatkustamiseksi. Heikko lähtee meren taa kritisoi körttiliike Amerikkaan muuttajia.

Kolmas asiaan liittyvä seikka on lojaliteetti (loyalty):

While both exit and voice can be used to measure a decline in an organization, voice is by nature more informative in that it also provides reasons for the decline. Exit, taken alone, only provides the warning sign of decline. Exit and voice also interact in unique and sometimes unexpected ways; by providing greater opportunity for feedback and criticism, exit can be reduced; conversely, stifling of dissent leads to increased pressure for members of the organization to use the only other means available to express discontent, departure. The general principle, therefore, is that the greater the availability of exit, the less likely voice will be used.

However, the interplay of loyalty can affect the cost-benefit analysis of whether to use exit or voice. Where there is loyalty to the organization (as evidenced by strong patriotism politically, or brand loyalty for consumers), exit may be reduced, especially where options to exit are not so appealing (small job market, political or financial hurdles to emigration or moving).

Suomen instituutioiden tehottomuus ei käytännössä ole saavuttanut sitä tasoa, että monikaan Suomesta sen takia lähtisi. Sananvapauden rajoitukset esimerkiksi ärsyttävät, mutta harva silti lähtee.

Ostin Samsungin puhelimen. Asiasta tuli jälkeenpäin jotenkin hyvä mieli. Minimoin Suomen valtion saamaan verokertymän. Kyseessä on ehkä jonkinlainen negatiivinen lojaliteetti (loyalty).

Kehitysyhteistyö, valtio ja yksilön aloitteellisuus

Kokoomuslainen poliitikko Henri Heikkinen puhuu pitkälti asiaa valtiollisesta kehitysyhteistyöstä, mutta jollain lailla alan kyllästyä koko yhteiskuntakritiikkiin.

Ehkä valtion kanssa kannattaisi lopulta olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ehkä valtion toimien kritisoimisen sijasta kannattaisi enemmän keskittyä tekemään itse. Koska suomalaisten suuri enemmistö kannattaa kuitenkin laajaa valtiota, sen kanssa on toistaiseksi vaan elettävä. Pöhöttynyt valtio on eräänlainen Virtahepo Olohuoneessa ja me olemme kuin teinejä emmekä pääse siitä kokonaan eroon.

Ihmiset, jotka käyttävät suurimman osan hereilläoloajastaan poliitikkojen haukkumiseen, mutta ovat vaikkapa kunnalla töissä, ovat eräänlaisia nairisevia peräkammarin poikia, jotka ovat kovin kriittisiä vanhempiaan kohtaan mutta eivät uskalla muuttaa kotoa. (Olin juuri samanlainen aiemman työpaikkani (NSN) suhteen. Olin kriittinen narisija, mutten uskaltanut lähteä koikeilemaan siipiäni. Nokia on täynnä ihmisiä, jotka menevät joka aamu töihin vain ja ainoastaan odottamaan suurta irtisanomisrahaa.)

Itse uskon, että kehitysyhteistyö on hyödyllistä joissain tapauksissa. Olen harrastanut kehitysyhteistyötä nyt pikkuisen Kiva.org:in kautta mutta alan aktivoitua asiassa Tamilimaassa ja Suomessa luomieni kontaktien kautta. Pikkuhiljaa. Olen peruslaiska - tai en ehkä laiska mutta passiivinen. Kerron lisää.

Hyvä dokumentti Saksasta

Minusta tämä on varsin kiihkoton ja asiallinen dokumentti sivilisaatioiden kohtaamisesta saksalaisessa koulussa:



Aluksi tilanne siis oli hyvä ja saksalaiset lapset ja muslimilapset muodostivat ystävyyssuhteita. Tilanne on kuitenkin koko ajan huonontunut ja kuilu eri etnisten ryhmien välillä ilmeisesti kasvaa koko ajan.

Nyttemmin varsinkin Saksassa asuvien arabien identiteetti määräytyy pääsääntöisesti uskonnon ja arabikulttuurin kautta. Tosin arabitytöt ovat iloisia siitä, että he pääsevät kouluun. Saksalaisten tyttöjen kanssa muslimitytöt eivät seurustele.



Se muuttuuko tilanne tulevaisuudessa paremmaksi vai huonommaksi, eli eteneekö integraatio, onkin kymmenen pisteen kysymys. HS:n taannoisen artikkelin mukaan Itä-Helsingissä somalitytöt ja suomalaistytöt ystävystyvät kyllä kouluissa keskenään, mutta somalivanhemmat katkaisevat usein tyttöjen ystävyyden jossain vaiheessa.

Saksalais-videon kolmannessa ja neljännessä osassa opettaja panee oppilaansa keskustelemaan asioista. On helppo huomata, että kulttuurien kuilu on ammottava. Länsimainen tyttö on muslimin näkökulmasta huora:





Viimeinen osa vetää yhteen koko surkean todellisuuden, missä muslimilasten isät kieltäytyvät edes kättelemästä opettajaa:

Kompleksisesta järjestelmästä ja globalisaatiosta

Globalisaation ajatus oli aikoinaan kai se että ihmiset voivat harjoittaa kauppaa, tiedettä ja taidetta maailmanlaajuisesti. Että maailma olisi hiukan sellainen kuin Eurooppa oli joskus 1800-luvulla. Globaali Verkko.

Mutta se miltä globaali maailma alkaa näyttää on pikemmin yksi integroitunut Kompleksi Globaali Systeemi, jossa yhä suurempi osa kontrollista siirtyy globaaleille toimijoille.

En suhtaudu kompleksisuuden lisääntymiseen mustavalkoiseksi niin kuin ei Tainterkaan. Järjestelmän kompleksisuuden lisääminen on usein perusteltua. Kompleksisuuden kasvun rajahyöty on joskus selvästi positiivinen. Maailman hallitukset tulevat varmasti kasvattamaan globaalia kontrollia ratkaistakseen ongelmia - tai sellaiseksi koettuja - kuten pankkikriisit, ilmaston lämpeneminen, valtamerten kalakantojen romahtaminen, terrorismi, rasismi jne.

Osa kompleksisuuden kasvusta on ainakin keskipitkällä aikavälillä perusteltua. Euroopan Unioni esimerkiksi kasvattaa ilmeisesti kompleksiuuttaan voimakkaasti siirtyessään kontrolloimaan jäsenmaidensa budjetteja. Jos EU halutaan säilyttää, kontrollin lisääminen onkin välttämätöntä.

Mutta jokainen kompleksinen järjestelmä saavuttaa suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa pisteen, jossa järjestelmä romahtaa. Arvaan, että romahdus tulee olemaan melkoinen kun Globaali Systeemi romahtaa. Globaalin Systeemin romahtaminen johtaa ekokatastrofiin tai ainakin väestön romahtamiseen.

Itse asiassa Globaali Systeemi on periaatteessa hiukan samanlainen kuin Suomi konsensuksen aikaan. Mutta paljon paljon monimutkaisempi.

Onko Etelä-Afrikan valkoisten kansanmurhan valmistelu aloitettu ?

Kansanmurhien estämiseen erikoistunut Genocidewatch-järjestö on eteläafrikkalaisten lähteiden mukaan uhannut nostavansa hälytystasoa Etelä-Afrikan buuriväestön osalta tasolta 5 tasolle 6. Taso 6 merkitsee kansanmurhan valmistelua. Taso 6 on viimeinen taso ennen kansanmurhan toteutusta.

Genocidewatchin sivu on tässä.

Ps. Mitä mieltä muuten olette, kieltääkö Oikeusministeriön valmistelema sensuurilaki linkkaamisen yllä linkkaamaani tekstiin, koska blogin voi leimata rasistiseksi ? Olisiko edes Googlella oikeus linkata hakutuloksia ko. tekstiin jos Google olisi suomalainen yritys ?

"Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea" eikä edes oikea

Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea kirjoittaa vapaa toimittaja Sanni Saarinen tänään HS:n Vieraskynässä. Olen Saarisen kanssa osittain samaa osittain eri mieltä.

En ole eri mieltä siinä että länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea, vaan siinä että länsimaissa nykyään vallalla oleva feministinen naiskuva olisi ollenkaan oikea.

Feministinen naiskuva on vastakohta perinteiselle suomalaiselle nais- ja mieskuvalle, missä nainen ja mies nähtiin toisiaan täydentävinä ihmisinä, jotka avioliitossa huolehtivat yhdessä lapsistaan ja muodostavat kiinteän taloudellisen yksikön.

Pohjoismaisessa nyky-yhteiskunnassa lapsista huolehtiminen on suurelta osalta siirtynyt valtion tehtäväksi. Käytännössä avioliittojärjestelmään kohdistetaan negatiivista subventiota. Naisen ja miehen yhteisen vastuun sijasta painnotetaan naisen ja miehen itsenäisyyttä ja naisen oikeuksia. Lisäksi painotetaan eturistiriitoja sukupuolten välillä.

Naisen on oltava tuon ihmiskuvan mukaan itseään toteuttava hedonisti miehen lailla. Tässä asiassa on sekä maahanmuuttokriittinen kansallisliberaali että feministi samaa mieltä. On olemassa vain pieniä painotuseroja: Feministiä ei musliminaisen vapautuminen juuri kiinnostaa, koska se että musliminainen pysyy kotona, parantaa länsimaisen nainen asemaa avioliittomarkkinoilla. Kansallisliberaali taas haluaa "vapauttaa" musliminaisen omista syistään.

En halua itse tarjota mitään ainoaa oikeaa konservatiivista naiskuvaa, mutta sanotaan nyt näin että Saarisen kuvaama perulaisintiaanien tai suomalaisten perinteinen naiskuva on lähempänä omaa konservatiivista ihannettani kuin nyky-länsimainen tai islamilainen naiskuva.

Saarinen kirjoitti:

Ranskassa hyväksyttiin hiljattain laki, joka kieltää musliminaisten kasvot peittävän huivin käytön julkisilla paikoilla. Monissa muissakin Euroopan maissa on harkittu samansuuntaisia lakiuudistuksia.

Huivikieltoa perustellaan sukupuolten tasa-arvolla. Väitetään, että hunnutettu nainen on alistettu nainen. Jo sananvalinta "hunnutettu" osoittaa, ettei naisten oleteta päättävän pukeutumisestaan itse. Hunnutettujen naisten vapauttamista ovat vaatineet etenkin sellaiset eurooppalaiset poliitikot, jotka eivät ole muslimeja.

...

Euroopassa käyty keskustelu musliminaisten pukeutumisesta täyttää kaikki klassisen etnosentrismin tunnuspiirteet: omaa kulttuuria, sen arvoja sekä sille ominaisia ajattelu- ja toimintatapoja pidetään ainoina oikeina.

Kun oma kulttuuri muuttuu normatiiviseksi, on mahdotonta ymmärtää muiden kulttuurien edustajia heidän lähtökohdistaan. Lopulta tarve ymmärtää muita katoaa: kun oma kulttuuri näyttäytyy parhaana, se muuttuu malliksi, josta muiden on syytä ottaa oppia.

Sukupuolten tasa-arvosta käydyssä keskustelussa länsimaisesta, kodin ulkopuolella työskentelevästä ja maallistuneesta naisesta on tullut ainoa oikea vapaan naisen malli.

Tätä mallia vasten muiden kulttuurien naiset näyttävät alistetuilta: heidät on vapautettava miesvallan ikeestä seuraamaan vapaan naisen ylvästä esimerkkiä. Esimerkiksi Ranskassa huivikieltoa uhmaavia naisia rangaistaan pakollisin sopeuttamiskurssein.

Kulttuuristen ennakkoluulojen värittämä keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole ajankohtainen asia vain Euroopan sisäisessä politiikassa. Se vaikuttaa vahvasti myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön.

Monille kehitysyhteistyötä tukeville tahoille tasa-arvo on yksi rahoituksen myöntämisperusteista. Naisten aseman vahvistamiseen pyrkivässä kehitysyhteistyössä on omat sudenkuoppansa.

Esimerkiksi monissa Perun Amazonin intiaanikulttuureissa naisen ja miehen roolit ovat toisiaan täydentävät. Naisen vastuulla on kotitalous, mies tuo ravinnon kotiin, ja yhteisöä koskevat päätökset tehdään yhdessä osana arkielämää.

Elämää jäsentävä vastavuoroisuus näkyy myös intiaanikulttuurien avioliittorituaalissa. Siinä mies antaa metsältä palatessaan naiselle saaliin. Jos nainen hyväksyy lihan, valmistaa siitä aterian ja tarjoilee sen miehelle, molempien eleisiin sisältyy lupaus yhteisen elämän aloittamisesta.

Vaikka miehellä ja naisella on erilaiset roolit, he ovat samalla viivalla, jos tasa-arvona pidetään mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskevaan päätöksentekoon.

Amazonin alueen kehitysyhteistyöprojekteissa naista pidetään kuitenkin tasa-arvoisena miehen kanssa vain, jos hän toimii kuin mies. Monet hankkeet keskittyvät yksinomaan naisten taloudellisen aseman vahvistamiseen tai naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen julkisella sektorilla.

Tällaisten hankkeiden lähtökohdat ovat paikalliskulttuureille vieraita. Ne pyrkivät muutokseen, jota projektien kohteena olevat naiset eivät pyydä. Aiheutetun muutoksen oletetaan ilman muuta parantavan naisten elämää.

Takkirauta kirjoittaa samasta asiasta pari päivää myöhemmin