perjantaina, elokuuta 06, 2010

Lukumääräneutraalisuudesta ja traditioista

Kannatin aikoinaan homosuhteiden rekisteröinti-mahdollisuutta ja homojen adoptio-oikeutta. Homojen vihkiminen kirkossa hiukan jo vierastaa, mutta senkin voisin ehkä nippa nappa hyväksyä. Mutta sitten mm. Ruotsin vihreiden piirissä aletaan vaatia lukumäärä-neutraalia avioliittoa ja tajuan että tässä ei ole enää kysymys ihmisten oikeuksista vaan tehokkaan instituution (avioliiton) nakertamista.

Fundamentalisti-kristillisten homokammoisuuden vastapainoksi on syntynyt toinen ääriryhmä. Vapauden maksimoijat, joille instituutioiden nakertaminen on itsetarkoitus.

Tässä tullaan termiin konservatiivi. Konservatiiveja kritisoidaan usein vanhojen instituutioiden irrationaalisesta kannattammisesta. Ehkä pitäisikin puhua traditionalismista. Samuel Bowlesin, Friedrich Hayekin ja Elinor Ostromin teorioissa instituutiot ovat kehittyneet sponttaanisti evoluution kautta eikä pelkästään tai edes ensi sijassa rationaalisen konstruktion kautta. Instituutioita voidaan kritisoida (vrt. Popperin falsifioimiskriteeri) ja pitää kritisoida, mutta on väärää rationalismia (Hayekin mukaan) väittää että ymmärtäisimme instituution kaikki vaikutukset ja edut, ja on väärää edistyksellisyyttä vaatia olemassaolevien instituutioiden korvaamista radikaalisti erilaisella, jos vanha instituutio toimii ja uuden toimivuudesta ei ole muuta tietoa kuin rationaalisen argumentaation perustuvaa.

Hayek on vapauden puolestapuhuja mutta hänelle vapaus ei ole anarkiaa ja vapautta laeista ja instituutioista vaan "Kun noudatamme lakeja siinä merkityksessä että ne ovat yleisiä abstrakteja sääntöjä, jotka on säädetty riippumatta siitä, miten ne sopeutuvat meidän tapauksessamme, emme ole toisten ihmisten tahdon alaisia ja olemme siis vapaita."

Ruotsin vihreiden vaatimukset lukumääräneutraaleista avioliitoista ovat naiveja. Ne kertovat siitä miten jokainen liike päästessään niskan päälle alkaa muuttua öykkärimäiseksi ja menettää kosketuksensa realimaailmaan. Toiminta riskeeraa lopulta myös ympäristöliikkeen saavutukset. Jo nyt on tapahtunut se, että vihreitten kritisoijat alkavat suhtautua kielteisesti myös luonnonsuojeluun.

20 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

Itse en näe asiassa muuta ongelmaa kuin sen, että alun perin uskonnollinen/kirkollinen instituutio on kirjattu lakiin. Ja laki edustaa valtiota. Näin ollen valtion ja kirkon välillä on side. Puhutaan valtionkirkosta.

Uskonnossa on aina tietyt rajat, joiden mukaan se kehottaa elämään. Tällaisia voivat olla kieltäytyminen päihteistä, pitäytyminen ainoastaan mies- ja naissukupuolen välisessä sukupuolisuhteessa, maidon ja lihan kokkaaminen erillään, sian pitäminen saastaisena eläimenä jne. Lisäksi nämä kaikki ovat vieläpä tulkinnanvaraisia.

Uskonto ja valtio sopivat kehnosti yhteen. Ei siksi, että uskonnossa olisi jotain pahaa, vaan siksi etteivät kaikki elä uskonnon rajoitusten mukaan. Voisihan lakiin olla kirjattu, että sunnuntai on kaikille työstä vapaa, ja että yksilön pitää auttaa alueensa köyhiä.

Mihin sitten uskontoa tarvittaisiin? Eikö uskonnossa mitata sitä tekeekö ihminen jotkut asiat (vapaaehtoisesti) vai jättääkö tekemättä? Nyt laki sanelisi tarkan tavan elää. Toisin kuin uskontoon liittyvät kirjat, lakia olisi myös periaatteessa noudatettava. Uskonnossa saat päättää itse noudatatko sitä vai et.

Jos ihminen on vahva uskossaan ja heteroseksuaali, niin miksi hän vastustaa avioliittoinstituution kaatumista? Homoliittoihinhan hakeutuvat vain uskonnottomat homot ja uskossaan heikot homoseksuaalit.

Pasi Matilainen on kirjoittanut blogissaan tästä:

http://pasi.blogit.uusisuomi.fi/2010/07/27/naiminen-vapaaksi-ei-minkaanlaiselle-avioliittolaille/

Tällöin avioliitto voitaisiin pitää instituutiona strictly uskonnon puolella. Niin sanotulla siviilipuolella (uskonnottomat, ateistit jne.) olisi sitten käytössä vain yksilöoikeudelliset sopimukset.

Jos esim. kolme homoa haluaa muuttaa samaan asuntoon ja mennä avioliittoon, niin he voivat tehdä tästä yksityisoikeudellisen sopimuksen keskenään.

***

Homoudessa on mielenkiintoista se, miten homot lisääntyvät. Käytännössähän homojen sukulinja pitäisi loppua kuin seinään.

Michelange kirjoitti...

Ruotsin vihreiden vaatimukset lukumääräneutraalista avioliitosta ovat merkki siitä, että kun normeja kerran aletaan väännellä, ei vääntelemiselle tule loppua.

Avioliittokäsityksen mureneminen on vain yksi esimerkki siitä postmodernista skitsofreniasta, joka leviää kaikissa länsimaisissa yhteiskunnissa; ruotsalaiset yleensä ja ruotsalaiset vihreät erityisesti ovat avant gardea, etujoukkoa, eikä tarvitse epäillä, että sama hulluus tulee saamaan jalansijaa muuallakin, myös meillä.

Jos Suomen evl. kirkolla olisi jäljellä edes jonkinalaista uskontajua, se viimeistään nyt katkaisisi kaikki lailliset siteensä valtioon ja muuttuisi juridisessa mielessä yksityiseksi yhdistykseksi. Tämä mahdollistaisi pitäytymisen klassiseen avioliittokäsitykseen riippumatta siitä, millaiset tuulet kirkon ulkopuolella puhaltavat. Verotulojen menetystä se kyllä tietäisi myös ja kirkon jäsenmäärän romahdusta. Mutta olen varma siitä, että leikkaus on evl.fi:llä ennemmin tai myöhemmin edessä.

Vaikka mitäpä nämä asiat oikeastaan minulle kuuluvat.

Jukka kirjoitti...

En puhunut oikeastaan uskonnosta.

Kannatan nykyistä avioliittoinstituutiota siksi, että se on lapsille ja yleisesti heikommalle osapuolelle, tietynlainen turva enkä mistään henkilökohtaisista syistä. Pragmaattisista syistä.

Kaikki lait perustuvat tiettyihin perinteisiin, vaikka nyt uskonnollisiin perinteisiin. En näe siinä mitään ongelmaa. Lakeja voi toki kehittää, jos ne ovat huonoja, jos meillä on demokratia.

Libertaarit ovat aika samanlaisia rationaalisia konstruktivisteja kuin sosialistitkin. He uskovat että oikeastaan kaikki lait voidaan heittäö roskiin ja sopia kaikesta case by case. Liberaaleilla on tavallaan samanlainen anti-hayeklainen ajatus hävittää kaikki traditionaaliset instituutiot niin kuin kommunisteilla ja anarkisteillakin.

Ja mikäs siinä kukin voi elää tavallaan mutta minä en tällaisia seikkailuita lähtisi tukemaan. Maailma muuttuu askel askel instituutiota kehittämällä eikä vallankumouksen kautta.

Jukka kirjoitti...

Olen samaa mieltä Michelangen kanssa siinä, että kirkon kannattaisi nyt vakavasti harkita eroamista valtiosta.

Vasarahammer kirjoitti...

Hiukan yllätyin kirjoituksesta, koska et ilmeisesti aiemmin ole ymmärtänyt modernin vasemmistoliberalismin luonnetta ja sen merkittävintä oppia täydellisestä syrjimättömyydestä.

Avioliitto on normi. Koska se on varattu vain heteroille, kyseessä on syrjintä. Siksi avioliitosta pitää tehdä täydellisen syrjimätön eli lopputuloksesta täysin "tasa-arvoinen", jotta yhdellekään vähemmistöryhmälle ei tule henkinen pipi.

Avioliitto ei ole ensimmäinen käsite, jonka moderni vasemmistoliberalismi on raiskannut. Ihmisoikeudet tarkoittavat nykyisin aivan muuta kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten.

Jukka kirjoitti...

Lisättäköön vielä, että kannatan kyllä valtion supistamista mutta en mitään anarkokapitalismia.

Enkä vastusta anarkokapitalismia siksi että välttämättä kannattaisin valtiota ollenkaan, vaan siksi että anarkokapitalismi on anti-tradionalistinen oppi ainakin siinä mielessä mitä olen suomalaisten anarkokapitalistien juttuja kuunnellut.

Kataloniassa jossa oli pitkä autnomistinen perinne anarkismi EHKÄ olikin traditionalistinen mutta ei Suomessa.

Jukka kirjoitti...

Vasarahammer,

Olen ehkä joskus sinisilmäinen ja yritän tarkastella asioita kiihkottomasti, ja olen yrittänyt uskoa että tässä nyt ajetaan homojen asiaa.

Minulla on yksi tuttu homopariskunta ja pidän heitä ihan tavallisina epäpoliittisina ja toisiinsa sitoutuneina ihmisinä. Olen ajatellut että jos he haluavat solmia avioliiton, kun ovat asuneet yli kymmenen vuotta yhdessä, niin se on minusta kaunis asia ja olen edelleen sitä mieltä.

Mutta näille vihreille tässä on kysymys jostain muusta. Homoista tehdään oikeastaan heidän polittisen ikkunoiden rikkomiskampanjansa välikappaleita.

Tiedemies kirjoitti...

Hayekin argumentti on validi libertaarin kehityskaaren takaa, mutta se ei oikein ole validi sellaisessa tilanteessa, jossa yhteiskunta on jo valmiiksi "suunniteltu". Otetaan esimerkkinä Neuvostoliitto. Hayekin argumenttia ei voi käyttää sen puolustamiseen, että Neuvostoliiton instituutiot olivat säilyttämisen arvoisia vaikkapa vuonna 1975.

Me elämme omassa yhteiskunnassamme, joka on osalle ihmisistä "Neuvostoliitto". Vasara toistuvasti esittää argumentteja, joissa on implisiittisesti väite, että syrjimättömyyden periaate on väärä koska se uhkaa jotain, mutta hän ei koskaan eksplikoi mitä se tarkalleenottaen uhkaa.

En ole sinänsä eri mieltä siitä, että instituutioiden muokkaamisen suhteen on syytä olla varovainen, mutta minusta joidenkin konservatiivinen positio ja käsitys, jonka mukaan on joku vasemmistoliberaali eliitti, joka yrittää murskata herkän tasapainon (tai on jo murskannut), on alarmistinen.

On myös hyvä ymmärtää, että koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja koska ihmisten käsityksissä on eroja, aina löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen instituutioiden muotoon. Itse en kyllä näe kerrassaan mitään järkeä siinä, että homoliittoja pitäisi siunata kirkoissa, enkä toisaalta "lukumääräneutraaliuden" käsitettäkään.

Avioliittosopimuksessa on kaksi eri puolta. On lainopillinen ja perinteiden puoli. Minusta nämä pitäisi erottaa siksi, että lainopillisesti kyse on avioliiton osapuolten turvaamisesta, ja tosiasia on, että moniavioisia pariskuntia on.

En hyväksy monikultturismin radikaaleja muotoja, joissa esimerkiksi sharia-oikeus on voimassa rinnakkain suomalaisen oikeusjärjestelmän kanssa, joten meidän yhteiskunnassamme on tehtävä selväksi että joko moniavioisuus on kiellettyä paitsi de jure, myös de facto, tai sitten lainvoimaisesti pitää asialle jotain tehdä. En sinänsä ymmärrä vihreiden intoilua tässä, mutta minusta vaatimus sinänsä on ihan legitiimi, ja istuu periaatteeseen, jonka mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.

Vasaran argumenteissa tuntuu myös olevan (en tiedä onko tarkoituksella) sellainen sävy, että erilaisia vähemmistöryhmiä kuuluukin ikäänkuin kiusata ja syrjiä, ja että se on ihan asianmukaista silloinkin, kun kyseinen ihmisryhmä ei millään tavalla uhkaa tai haittaa mitään enemmistön elämässä. Homojen kohdalla tässä on esitetty kaikenlaisia todella ankeita ja typeriä argumentteja, kuten että he levittävät HIV:ta tai että he tekevät lapsista homoja. En tiedä, kuinka oikeasti näihin uskotaan, mutta epäilen ettei tosissaan. Kyse on jostain muusta.

Aakke kirjoitti...

Sanoisin, että homoliittokysymys on ennenkaikkea testi ev. lut. kirkon johdolle. Mielestäni sillä on kaksi vaihtoehtoa:

1)

Valtionkirkko. Tässä vaihtoehdossa kirkko "laulaa sen lauluja, jonka ruokaa syö". Tällä viittaan kirkon rahoitukseen (kirkollisveroon). Kirkon on periaatteessa hyväksyttävä kaikki mitä laissa säädetään.

Tästä hyvänä esimerkkinä käyköön Puolustusvoimat. Suomen laissa on säädetty, että pyöräillessä on käytettävä pyöräilykypärää. Samoin laissa säädetään, että ajoneuvossa matkustavilla on oltava käytettävissään (turvavyöllä varustettu?) istuin. Puolustusvoimissahan ollaan ikiaikaisesti pyöräilty lippis tai sotilaskypärä päässä, ja istuttu kuorma-auton lavalla ilman istuimia jopa maantienopeuksilla.

Ei enää. Koska Puolustusvoimat on osa valtiota, on myös sen noudatettava säädettyjä lakeja. Eihän voi olla tilannetta, jossa valtion alainen laitos eli valtio itse jättää noudattamatta säännöksiä. Niinpä nykyään Puolustusvoimissa pyöräillään pyöräilykypärä päässä ja istutaan muovipenkeillä kuorma-autossa.

Samankaltaisesta asiasta on kyse ev. lut. kirkon kohdalla. Iso Kirja sanoo (sanooko tosiaan?) että homous on "soo-soo", mutta valtion/yhteiskunnan/enemmistön mielestä se on kuitenkin "ihan ok" (syrjimättömyysperiaate). Mitä väliä on sitten dokumentoidulla opilla (Raamattu), jos sitä ei noudateta tai ainakin osa papeista ei noudata?

Kirkko ei ole kirkko ilman homovastaisuutta, eikä armeija ole armeija pyöräilykypärineen ja turvaistuimineen.

2)

Yhdistys. Kirkko muuttuu rekisteröidyksi yhdistykseksi tai muuksi juridiseksi entiteetiksi. Rahoitus tulee kirkon jäseniltä suoraan, ei kirkollisveron kautta. Avioliittoon vihkiminen on traditionaalinen suoritus, ei juridinen. Lisäksi yhdistys (kirkko) voi päättää kenet se vihkii.

OBS! En tosin olisi yhdistyksenkään oikeudesta päättää vihkimisistään niin varma. Jos vihkiminen kirjataan yhdistyksen sääntöihin nimenomaan miehen ja naisen välisenä, saattaa joku (homoseksuaali?) viedä asian oikeuteen syrjivyyden perusteella. Oikeudessa sitten ratkaistaan tämäkin asia.

Entäpä jos homoseksuaalia ei hyväksytä yhdistyksen jäseneksi? Voiko hän syyttää yhdistystä syrjinnästä? Vai pitääkö oikeus vahvempana yhdistyksen oikeutta valita jäsenensä? Mitä jos joku homoksi paljastunut erotetaan yhdistyksestä? Onko tämä laillista?

***

Olen myös samaa mieltä kuten Tiedemies, että avioliiton juridinen ja traditionaalinen puoli tulisi erottaa toisistaan.

Menisin jopa niin pitkälle kuin Pasi Matilainen, jolloin korvaisin avioliiton yksityisoikeudellisella sopimuksella. Jos siihen päälle haluaa vielä siunauksen, niin sekin järjestyy ev. lut. yhdistyksen piirissä. Ja kaikki homot, fundamentalistit, papit jne. ovat onnellisia.

Homot voivat tarvittaessa perustaa oman kirkon (=yhdistyksen) itselleen. Onhan jenkeissäkin paljon "kirkkoja", joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Vasarahammer kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:
"Vasaran argumenteissa tuntuu myös olevan (en tiedä onko tarkoituksella) sellainen sävy, että erilaisia vähemmistöryhmiä kuuluukin ikäänkuin kiusata ja syrjiä, ja että se on ihan asianmukaista silloinkin, kun kyseinen ihmisryhmä ei millään tavalla uhkaa tai haittaa mitään enemmistön elämässä."

Väärin ymmärretty. Missä tahansa yhteiskunnassa joku ihmisryhmä voi olla vasemmistoliberaalissa mielessä "syrjitty". Minun näkemykseni mukaan tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että "syrjintäkokemus" aiheuttaisi toimenpiteitä tai ainakaan vakiintuneiden instituutioiden uudelleenmäärittelyä.

Lisäksi todistustaakka "sukupuolineutraalin avioliiton" toimivuudesta ei kuulu minulle vaan niille, jotka haluavat luoda "sukupuolineutraalin avioliiton".

Maailma ei ole täydellinen eikä mikään ihmisryhmä voi edellyttää täydellistä syrjimättömyyttä, koska sellainen tilanne automaattisesti tekisi väkivaltaa jollekin osapuolelle.

Jukka kirjoitti...

Ennen kuin vastaan viimeisiin kommentteihin niin yksi ajatus tuli mieleen.

Kun joku ehdottaa jotain muutosta johonkin instituutioon, hänellä voi olla kolmenlaisia syitä:

A) Halu paramtaa instituutiota tai laajentaa sen domainia kuten nyt tarjota avioliiton edut homoille.

B) Ideologinen syy - vaikkapa teoria että millaisia tahansa sopimuksia pitää saada solmia tai että kaikkien pitää olla samalla viivalla (tasa-arvoisia).

C) Halu tuhota tietty instituutio.

Perusteen c) jollain lailla ymmärrän/hyväksyn - jotkut instituutiothan pitää tuhota - mutta perustetta b) en traditionalistisesta perinteestä oikeastaan arvosta korkealla.

Keskustelussa on kuitenkin hyvä ymmärtää mikä kenenkin perimmäinen peruste on. Eikä pelkästään se peruste joka esitetään ääneen.

Minusta on selvää, että avioliiton solmimismahdollisuudesta voi olla etua homoille jotka haluavat rekisteröidä suhteensa jonkinlaisen rituaalin vallitsessa. Minulle sopisi teoriassa kirkollinen vihkimys aivan hyvin, mutta monelle muulle ei. Ja luterilaisuudessa avioliiton tarkoitus ei ole edistää kahden aikuisen nautintoa vaan turvata yhteisön jatkuvuus.

Mutta oikeastaan siitäkään ei ole tässä kysymys - arvaan että tässä nyt jotkut haluavat tuoda myös homoerootiikan kirkkoon niin kuin Ruotsissa on tapahtunut. Kirkko on instituutiona hyökkäyksen kohteena. Kirkon erotisoiminen on hedonistisen ideologian perimmäinen pyrkimys ja sitä kautta jonkinlainen konservatiivien häpäiseminen ja heille ilkkumimen.

Kirottu olkoon Ruotsin Evankelisluterilainen Kirkko.

Jukka kirjoitti...

En vastusta kirkon ja valtion erottamista mutta en näe sitä tässä erityisen keskeisenä asiana.

Heitän alla spekulaatiota:

1. Miksi Pasi ei ole looginen ja ehdota että valtio lopettaa tuen koko sopimusjärjestelmältä. Mihin sitäkään tarvitaan. Jos ei ole valtiota ei ole sopimusjärjestelmää.

(No tosiasiassa Pasin ehdotus on tietysti ideologinen - tyyppiä b. Libertarismi antaa vastauksen kaikkeen. Tylsää vaan on että vastauksen arvaa jo ennakolta. Sinänsä en vastusta Pasin ehdotusta - minun näkökulmastani se on kuitenkin vain hypoteesi - ei ainoa mahdollinen.)

2. Voidaanhan asia hoitaa niinkin että termi "avioliitto" ja koko instituutio on kirkon sisäinen. Jos joku muu yhdistys haluaa antaa puitteet avioliitolle niin siitä vaan.

Ei siinä valtiota tarvita. mahdollisuuksia minun näkökulmastani on valtavasti - Pasin näkökulmasta aina vain se teoreettisesti oikea.

Jukka kirjoitti...

Minulla ei siis ole mitään henk.koht. Pasia vastaan - miellyttävän tuntuinen ja fiksu ihminen hän on.

Hänessä on vieläpä sekin ominaisuus että hän kestää kritiikkiäkin .

Anonyymi kirjoitti...

Vasemmistoliberaalissa politiikassa pieni mutta äänekäs vähemmistöryhmä tai itsensä sen edustajaksi nimittänyt aktivistijoukko voi subjektiivisella syrjityksi tulemisen kokemuksellaan päästä kaatamaan vakiintuneita instituutioita. Voi kysyä, heitetäänkö lapsi pois pesuveden mukana, jos yhteiskunnalle hyödyllinen instituutio romutetaan tai vesitetään kokonaisuuden kannalta epäkohtien perusteella. Helposti tulee mieleen, että väitetty syrjintä on pelkkä veruke yhteiskunnan perustan nihilistiselle tuhoamiselle.

Lisäksi vasemmistoliberalismin totalitaariset taipumukset ovat huolestuttavia. Juridinen yhdenvertaisuus ei riitä vaan kaikkien pitäisi myös rakastaa vähemmistöjä. Jos erehtyy sanomaan ääneen, että ei erityisesti arvosta jotain kansanryhmää, on vaarassa joutua syytetyksi viharikoksesta.

Kohta varmaan sanotaan Ranskan suuren vallnkumouksen radikalien tyyliin, että "kaikki suvaitsemattomat pitää tappaa!" Lukekaapa Talmonin Totalitaarinen demokratia.

Tiedemies kirjoitti...

Minulle sopisi teoriassa kirkollinen vihkimys aivan hyvin, mutta monelle muulle ei. Ja luterilaisuudessa avioliiton tarkoitus ei ole edistää kahden aikuisen nautintoa vaan turvata yhteisön jatkuvuus.

En kuulu kirkkoon, enkä ota kantaa siihen, miten kirkon pitäisi asiaan suhtautua. Kyllä kirkko pitäisi erottaa valtiosta, koska valtion tehtävänä ei pitäisi olla minkään uskonnollisen näkemyksen tukeminen. Tämä on tietenkin tietyssä mielessä vain ideologinen käsitys.

Mitä tulee yhteisön jatkuvuuteen, en ymmärrä tätä konservatiivista argumentaatiota lainkaan, enkä lainkaan myöskään sitä hyväksy. Avioliitto on sopimus kahden aikuisen ja yhteiskunnan välillä. Yhteiskunta on siinä osapuolena siinä muodossa, että se takaa tietyn verokohtelun jne. osapuolille. Tässä suhteessa on ihan sama miksi sopimusta kutsutaan, enkä siksi pitäisi ongelmallisena sitä, että "avioliitto" poistettaisiin lainsäädännöstä kokonaan ja korvattaisiin nimellisesti jollakin, mikä ei ota kantaa sukupuoleen.

Kuitenkin, minusta on suorastaan älytöntä väittää, että homojen avioliitonkaltaiset parisuhteet jotenkin uhkaisivat yhteisön jatkuvuutta, koska minusta on itsestäänselvää, että juurikin päinvastainen on totta. Yhteisön legitimoima parisuhde on pysyvämpi ja se tekee pariskunnasta yleensä tiukemmin yhteisön jäsenen.

Väite, että avioliitto on olemassa vain lapsia varten ei kestä vettä, koska kukaan tällaista väittävät ei esitä, että lapsettomien parien avioliitot ovat mitättömiä. Kyse on, kuten sanoin, jostain muusta, jostain, jota voidaan nimittää homofobiaksi.

Yksi rooman menestyksekkäimmistä keisareista, Hadrianus, oli avoimesti homoseksuaali. Kristityt tuhosivat roomalaisten perinteen, jonka mukaan homoilla oli täydet kansalaisoikeudet. Nykyinen kehitys on yksinkertaisesti tämän itsetarkoituksellisen instituutioiden tuhoamisen kääntämistä takaisin.

Sammalkieli kirjoitti...

Perinteisen avioliiton ansio on siinä että se yhteensovittaa sukupuolten väliset erilaiset intressit vähintään kohtalaisella tavalla yhteen. Avioliitto on eräänlainen "tasapainotila". Instituutiona avioliitto on jo rapautumassa.

Monogamia on polygamiaa "parempi" koska osapuolten välille voi kehittyä paljon parempi ja syvempi ihmissuhde. Polygamiassa on jatkuva kilpailuasetelma ja siitä aiheutuvaa selkäänpuukotusta yms. Lisäksi polygamia luo puutetta naisista: "huonot" miehet jäävät kokonaan ilman. Kilpailu kiristyy, mutta kovan kilvan jälkeen monille on tyytyminen "nyrkkikyllikkiin". Tässsä mielessä liberaalit avioliittoa halveksivat pariutumismarkkinat ja polygamiset järjestelmät tuottavat aika pitkälti saman tuloksen.

Suomessa on aika paljon moniavioisia "perheitä", erityisesti somalivähemmistön parisssa. Miehellä saattaa olla virallisen vaimon lisäksi pari muutakin vaimoa, joiden ylläpito on ulkoistettu valtiolle (tai oikeastaan kunnalle). Näin mies voi länsimaisten yritysoppien mukaisesti keskittyä omaan "ydinosaamiseensa".

Liberaalissa yhteiskunnassa on vaikeaa tehdä selväksi sitä, ettei tuollainen peli vetele.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta läppä jostain nihilistisestä projektista, jolla pyritään rapauttamaan kaikkea, on jo todella väsynyttä.

En kiistä, etteivätkö esimerkiksi sananvapauteen kohdistuvat heikennykset olisi hälyyttäviä, mutta minusta "konservatiivien" krokotiilinkyyneleet ovat asiassa lähinnä noloja ja yliampuvia. Sananvapautta voi puolustaa ilman, että sitä pitää joka välissä kytkeä tarpeeseen käyttäytyä huonosti. Tosin tässä suhteessa minusta Jukan tekstit ovat hyviä, enkä voi Vasaraakaan moittia.

Jukan tavoin, en minäkään usko, että instituutioita tms. konstruktioita voi rationaalisesti suunnitella, mutta rationaalinen tarkastelu on paras väline, joka meillä on käytössä. Kummeksun monien konservatiivien taipumusta ikäänkuin nostaa jonkinlainen irrationalismi jalustalle, esimerkiksi legitimoida seksuaalivähemmistöihin tai toisiin etnisiin ryhmiin kohdistuva epäluulo ja antaa sille poliittinen relevanssi pelkästään jonkun epämääräisen fiiliksen pohjalta.

Traditionaalinen argumenttikin on ongelmallinen, jos siinä ei esitetä mitään muuta periaatetta. Harva traditionalisti haluaa palauttaa instituutioita ja käytäntöjä, joista on luovuttu erilaisten progressiivisina ja "sosialistisina" pidettyjen kehityskaarien myötä. Esimerkiksi hyvin harva haluaa palauttaa aviomiehelle oikeuden raiskata vaimonsa, vaikka tämä kielto on vasta parikymmentä vuotta vanha. Senkin muuten nähtiin aikanaan uhkaavan avioliittoinstituutiota ja romuttavan sitä.

Väite, että ihmisten pariutumiskäyttäytyminen ja "liberaali" suhtautuminen olisi jotenkin halveksuvaa avioliittoa kohtaan, on myös paljolti vailla perusteita. Evidenssiä tällaisesta kehityskaaresta, jossa avioliitto olisi merkittävästi rapautunut, on lopultakin kovin vähän, ja aivan erityisesti siitä, että tällainen kehitys olisi ollut jotenkin viimeaikojen ilmiö. Toki lainvoimaisten avioerojen helpottuminen lisäsi erojen määrää hetkellisesti, mutta mitään evidenssiä viimeaikaisesta "rappiosta" en ole nähnyt.

Tämä(kin) on osa halveksumaani konservatiivista irrationalismia ja alarmismia, koska siinä nostetaan oma ennakkoluulo ja omat pelot jonkinlaiseksi valttikortiksi, joka voittaa kaiken evidenssin. Oletettu länsimaiden tuho, rappio, jne. on suurimmaksi osaksi vain kommentaattorien omassa mielikuvituksessa.

Jukka kirjoitti...

TM,

Olen edelleen sitä mieltä että esimerkiksi Britanniassa - ja myös suomalaisen alemman luokan keskuudessa - on vallalla selkeä moraalinen rappeutumiskehitys, eikä se minusta ole pelkkää mielikuvitusta. Seksuaalisuus on muuttumassa yhä kaupallisemmaksi esimerkiksi Britannian alaluokan keskuudessa. Naisia käytetään hyväksi - eivätkä naiset ymmärrä puolustautua - koska heille ei lopulta ole muita malleja. Jos naisella on hyvä kroppa, miehen voi saada pysymään ja tuomaan jopa rahaa kotiin. Muuten rahaa ei tule muuta kuin sossusta. Joskus saa pubista miehen hetkeksi kotiinsa ja se jääkin siksi aikaa kun nainen on hänet tyydyttänyt. Alempien yhteiskuntaluokkien aiempi edes jonkinasteinen moraalisuus perustui vertaisvalvontaan ja kirkon valvontaan.

Todellisuudessa naapurissa asuvassa muslimiperheessä Britanniassa naisten asema on keskimäärin selvästi parempi.

Uskon, että se yhteiskunnallinen kehitys joka alkoi Suomessa ns. 60-lukulaisuutena - ja josta on esimerkki Ruotsin vihreiden ehdotus lukumääräneutraalista avioliitosta - ovat osa syynä rappeutumiskehitykseen.

Mitä krokotiilin kyyneliin ja huonoon käyttäytymiseen tulee olet tietysti pitkälti oikeassa. Sananvapaudesta itse puhuessani tiedän, että se on järjen eikä sydämen sanelemaa tekstiä. Kun VAL:n puheenjohtajaa oli joku muslimiporukka uhannut VAL:in kampanjoiden takia en kokenut minkäänlaista moraalista suuttumusta asiasta. Sama pätee osin demokratiaankin . Luotan siihen, että avoin suhtautuinen ulkoa tulevaan kritiikkiin takaa sen etten syyllisty itse mihinkään pahoihin ohiampumisiin.

Rationalismia tarvitaan tietysti - inhon suora kääntäminen poliittiseksi tavoitteeksi on erittäin vaarallista. Siihen kuitenkaan tuskin syyllistyy pelkästään konservatiivi. Keski-ikäinen ei-korkean statuksen mies on nuorelle naiselle evolutiivisista syistä usein inhon kohde ja se inho kännetään politiikaksi.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis kyllä minäkin jaan tämän käsityksen siitä, että esimerkiksi feministien poliittinen retoriikka on samanlaista subjektiivisen inhon politisoimista kuin joidenkin konservatiiveiksi itseään nimittävien kohdalla.

Karakterisointisi alaluokkaisten naisten asemasta britanniassa ei varmaankaan ole täysin väärä - en tunne asiaa riittävän hyvin siltä osin - mutta se, mitä minä tässä nyt yllä tarkoitin, että onko tilanne muka faktisesti huonontunut, ja onko esimerkiksi homoliittojen sallimisella tms. yhtään mitään tekemistä tämän kanssa. Väitän että ei, vaan että asia on aivan päinvastoin.

Ns. alaluokan sikailuun on monta syytä, mutta se voidaan johtaa yksinkertaisesti esimerkiksi sosiaaliturvasta ja lyhyestä aikapreferenssistä. Rehellisesti sanoen en usko hetkeäkään, että kirkolla on ollut sellaista auktoriteettia koskaan, mitä näissä kommenteissa tunnutaan esittävän. Viktoriaanisen ajan aikalaiskuvaukset alaluokan elämästä olivat juuri samanlaisia kuin Dalrymplen jutut jne.

Jukka kirjoitti...

Kolme haastattelemaani lastenhoitoalalla yhteensä 80 vuotta toiminutta henkilöä totesivat että äitien alkoholismi on selvästi kasvanut. Tämä nyt ei liity niinkään avioliittoinsituutioon, mutta lasten elämisentasoon sen sijaan hyvin voimakkaasti. Alkoholisoitunutta naista on lisäksi helppo käyttää hyväksi.

Avioerojen lisääntyminen tuo äitien poikaystävät koteihin. Siitä että äitien poikaystävät ovat isiä huomattavasti väkivaltaisempia lapsia kohtaan on selvää näyttöä.

Mutta olet tietysti oikeassa, että on vaikea osoittaa mitään yleistä siitä että tilanne olisi huonontunut. Puoleen eikä toiseen.

Minusta esimerkiksi raportit siitä, että monet nuoret naiset tai tytöt ottavat rahaa seksistä kuvastaa asenteiden muutosta. Aiemmin moinen ei
vertaisvalvonnan takia ollut mahdollista vaan tyttö tuomittiin
huoraksi. Jo pelkkä ajatuskin oli tehokkaasti estetty normien sisäistämisen myötä. Pappihan ei yleensä ollut se huorittelija vaan
naapurit.