Globalisaation ajatus oli aikoinaan kai se että ihmiset voivat harjoittaa kauppaa, tiedettä ja taidetta maailmanlaajuisesti. Että maailma olisi hiukan sellainen kuin Eurooppa oli joskus 1800-luvulla. Globaali Verkko.
Mutta se miltä globaali maailma alkaa näyttää on pikemmin yksi integroitunut Kompleksi Globaali Systeemi, jossa yhä suurempi osa kontrollista siirtyy globaaleille toimijoille.
En suhtaudu kompleksisuuden lisääntymiseen mustavalkoiseksi niin kuin ei Tainterkaan. Järjestelmän kompleksisuuden lisääminen on usein perusteltua. Kompleksisuuden kasvun rajahyöty on joskus selvästi positiivinen. Maailman hallitukset tulevat varmasti kasvattamaan globaalia kontrollia ratkaistakseen ongelmia - tai sellaiseksi koettuja - kuten pankkikriisit, ilmaston lämpeneminen, valtamerten kalakantojen romahtaminen, terrorismi, rasismi jne.
Osa kompleksisuuden kasvusta on ainakin keskipitkällä aikavälillä perusteltua. Euroopan Unioni esimerkiksi kasvattaa ilmeisesti kompleksiuuttaan voimakkaasti siirtyessään kontrolloimaan jäsenmaidensa budjetteja. Jos EU halutaan säilyttää, kontrollin lisääminen onkin välttämätöntä.
Mutta jokainen kompleksinen järjestelmä saavuttaa suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa pisteen, jossa järjestelmä romahtaa. Arvaan, että romahdus tulee olemaan melkoinen kun Globaali Systeemi romahtaa. Globaalin Systeemin romahtaminen johtaa ekokatastrofiin tai ainakin väestön romahtamiseen.
Itse asiassa Globaali Systeemi on periaatteessa hiukan samanlainen kuin Suomi konsensuksen aikaan. Mutta paljon paljon monimutkaisempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tehokkuutta voidaan lisätä standardeilla. Merkittäviä standardointeja ovat olleet esim. metrijärjestelmä, merikuljetuskontin mitat, länsimaiset liikennesäännöt, palvelintietokoneiden räkki - puhumattakaan monista tietojenkäsittelytieteen protokollista. Listaa voi täydentää jos haluaa, sillä olen itse kiinnostunut standardeista ja haluan tietää mitä kaikkea onkaan standardoitu.
Merikuljetuskontin tapauksessa standardointi nosti tehokkuutta, sillä aikaisemmin kauppatavaraa oli ahdattu mitä moninaisemmissa muodoissa laivaan, mikä vei aikaa.
Merikuljetuskontti vähensi lastaukseen kuluvaa aikaa ja nosti täten tehokkuutta.
Nyt samanlaista standardointia ja yhdenmukaistamista aletaan soveltaa poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin järjestelmiin. Kompleksisiin järjestelmiin siis. Arvoa lisäämättömät transaktiokustannukset kuten valuutan vaihto, tullimuodollisuudet yms. poistuvat. Valuutta standardoidaan (=euro). Verot yhtenäistetään verokilpailun välttämiseksi. Laki- ja oikeusjärjestelmät yhtenäistetään.
Valtiot muuttuvat ominaisuuksiltaan (=laki, verotus jne.) toistensa kaltaisiksi. Ominaisuuksiltaan muista merkittävästi eroava valtio laskee järjestelmän tehokkuutta.
Koska järjestelmän loppupiste on globaali, tarkoittaa se ettei sitä voi enää siitä eteenpäin laajentaa. Koska romahdusta ilmeisesti voidaan siirtää ajallisesti eteenpäin lisäämällä järjestelmän kompleksisuutta, ei sitä voida enää globaalissa mittakaavassa tietyn pisteen (=the point of no return) jälkeen tehdä.
Tai niin ainakin tässä vaiheessa kuvittelemme. Saa nähdä onko tulevaisuus ison lasikuvun alla elävässä kaupungissa lentävine autoineen, vai hirsimökeissä saastuneen järven rannalla.
Eikö standardointi on kuitenkin osittain eri asia kuin se, että EU alkaa suoraan kontrollloida esimerkiksi Kreikan budjettikuria tai että kymmenet maat lähettävät Afghanistaniin sotilaita "normalisoimaan" Afghanistania ?
Tai että sovitaan yhteisistä tavoitteista ilmastonlämpenemisen ja ryöstökalastuksen rajoittamiseksi ?
Suurin ero tässä on se, että aikaisemmin on standardoitu vain mitattavia asioita. Määritelty mittoja jne. Ihmiset yhdistävät käsiteparin "standardointi-fyysinen suurre". Ei käsitetä, että myös esim. valtion budjetteja voidaan standardoida. Tai ainakin määrittää tiettyjä guidelineja.
Tietty esim. sosiaalisen järjestelmän standardointi voi kuulostaa hurjalta. Että kaikkialla olisi samat normit, arvot, etiikka ja moraali.
Tekniikan levittäytyminen tulee johtamaan siihenkin, koska kaikkialla maailmassa tullaan loppujen lopuksi käyttämään samaa (standardoitua) tekniikkaa.
En itse kyllä diggaa normien standardoinnista maiden välillä. En nimittäin usko suunnitteluun vaan evoluutioon ja jos normit standardoidaan mistä syntyy se vaihtelu, johon hayekilainen kulttuurinen ryhmävalinta voisi purra.
Mutta ajatuksena se on kieltämättä kiehtova. Onkohan kukaan käsitelllyt asiaa laajemmin ?
Mielestäni teknologia ja sen soveltaminen arjessa on yhteiskuntaa muokkaava tekijä numero 1.
Teknologian soveltamis- ja kehitysaste määrittää onko yhteiskunta pääosin agraarinen, teollinen, palveluihin, tietotyöhön yms. perustuva.
Koska teknologian standardit, protokollat ja vakiot eivät ole kulttuurista riippuvaisia, leviää se samanlaisena kaikkialle. Globalisaatio onkin suurimmalta osin tekniikan avulla tapahtunutta matka- ja viestiyhteyksien kehittymistä.
Kun toimijoiden väliset yhteydet ovat kehittyneet riittävälle tasolle, alkaa toimijoiden itsensä standardointi.
Teknologian soveltamis- ja kehitysaste määrittää onko yhteiskunta pääosin agraarinen, teollinen, palveluihin, tietotyöhön yms. perustuva.
Koska teknologian standardit, protokollat ja vakiot eivät ole kulttuurista riippuvaisia, leviää se samanlaisena kaikkialle. Globalisaatio onkin suurimmalta osin tekniikan avulla tapahtunutta matka- ja viestiyhteyksien kehittymistä.
Hmm... Keskustelu on nyt aika yleisellä tasolla ja en ole ihan 100%:n varma että tiedän mitä tarkoitat.
Fukuyama esimerkiksi väittää, että kulttuuri vaikuttaa vahvasti siihen millaisia yrityksiä maahan syntyy. Luottamuksen taso vaikuttaa siihen pystytäänkö rakentamaan suuria yrityksiä vai ei.
Innovatiivisuus vaihtelee kulttuurista toiseen voimakkaasti ja tämä liittynee mm. siihen että kokeilemista arvostetaan USA:ssa paljon enemmän kuin Suomessa.
En usko että tällaiset asiat standardoituvat enkä usko että nämä muutenkaan nopeasti muuttuvat.
En toki kiellä sitä että tarvitaan kansainvälisiä yhteisiä käytäntöjä tai normeja joissain asioissa.
Hayek vaatii hänkin "federaatiota" vaikka vastustaa kaikkialle leviävää suunnitteluperiaatetta.
Pitää voida sopia vaikka nyt Valtamerten käytöstä. Ehkä kansainvälisestä kaupastakin.
Mutta nyt ollaan menossa tilanteeseen, jossa globaali systeemi on kuin korttitalo, jossa ongelmat Afghanistanissa heijastuvat New Yorkiin voimakkaasti.
Vertaa Internetiin jossa yhden solmun kaatuminen ei merkitse mitään.
Lähetä kommentti