Voice and exit

Instituutioiden tehottomuuteen on sosiologisessa katsonnassa kaksi reagointitapaa - äänestäminen ja lähteminen eli voice ja exit. Amerikkaan muutettiin paremman elämän perään mutta myös siksi, että paettiin vapauden rajoituksia.

Äänestämisen ja lähtemisen välillä on joskus tietty ristiriita: ne, jotka lähtevät, pettävät tavallaan ne jotka jäävät. Instituutioiden muuttaminen on usein yhteishanke ja lähtemisen voi mieltää vapaamatkustamiseksi. Heikko lähtee meren taa kritisoi körttiliike Amerikkaan muuttajia.

Kolmas asiaan liittyvä seikka on lojaliteetti (loyalty):

While both exit and voice can be used to measure a decline in an organization, voice is by nature more informative in that it also provides reasons for the decline. Exit, taken alone, only provides the warning sign of decline. Exit and voice also interact in unique and sometimes unexpected ways; by providing greater opportunity for feedback and criticism, exit can be reduced; conversely, stifling of dissent leads to increased pressure for members of the organization to use the only other means available to express discontent, departure. The general principle, therefore, is that the greater the availability of exit, the less likely voice will be used.

However, the interplay of loyalty can affect the cost-benefit analysis of whether to use exit or voice. Where there is loyalty to the organization (as evidenced by strong patriotism politically, or brand loyalty for consumers), exit may be reduced, especially where options to exit are not so appealing (small job market, political or financial hurdles to emigration or moving).

Suomen instituutioiden tehottomuus ei käytännössä ole saavuttanut sitä tasoa, että monikaan Suomesta sen takia lähtisi. Sananvapauden rajoitukset esimerkiksi ärsyttävät, mutta harva silti lähtee.

Ostin Samsungin puhelimen. Asiasta tuli jälkeenpäin jotenkin hyvä mieli. Minimoin Suomen valtion saamaan verokertymän. Kyseessä on ehkä jonkinlainen negatiivinen lojaliteetti (loyalty).