sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Huonoin mahdollinen maailma

Yhteismetsien tuhoutuminen liiallisen puun keruun tai istuttamisesta laistamisen takia on klassinen yhteismaan ongelma. Kerroin aiemmin siitä miten ongelma ratkaistiin Nigerissä palauttamalla kontrolli valtiolta kyläyhteisölle.

Valton mahdollisuudet kontrolloida metsien käyttöä ovat varsinkin kehitysmaissa hyvin rajalliset puhumattakaan että valtio kykenisi motivoimaan kyläläiset istuttamaan puita. Yksityistäminenkään ei usein ole ratkaisu, koska omistusoikeuden turva on liian alhainen.

Tällaisessakaan tilanteessa peli ei ole menetetty. Kuten Hayek ja Ostrom osoittavat kulttuurievoluution kautta voi syntyä spontaanisti yhteisöllisiä ratkaisuja (instituutioita) yhteismaan ongelmaan. Paino toki sanalla voi.

Elinor Ostromin mukaan Huonoin Mahdollinen Maailma on sellainen, missä valtio ottaa tehtäväkseen sääntöjen määrittelyn ja ylläpidon, mutta ei kykene valvomaan ja sanktioiman säännön rikkojia tehokkaasti. On nimittäin niin että ihmisen sisäinen motivaatio noudattaa normia heikkenee ja yhteisön motivaatio harjoittaa vertaisvalvontaa heikkenee kun ulkopuolinen - esimerkiksi valtio - ottaa sääntöjen määrittelemisen, valvonnan ja sanktioinnin omiin käsiinsä.

Tämä asian tila on havaittu monta kertaa sekä laboratoriossa että käytännössä.:

Ihmisiä on pantu pelaamaan laboratoriossa julkishyödyke-peliä (n:n osapuolen vangin dilemmaa). Mikäli henkilöillä on mahdollisuus keskustella ennen pelaamista - tai varsinkin jos heillä on mahdollisuus harjoittaa vertaisrankaisua - suhteellisen korkea tuotto voidaan saavuttaa. Samoin jos kokeen järjestäjä sakottaa tarpeeksi korkealla summalla niitä, jotka eivät kontribuoi. (Kokeen järjestäjä edustaa vaikkapa valtiota.)

Jos sen sijaan pieni kokeenjärjestäjän asettama sakko on asetettu tukemaan vertaisrankaisuun ja ennakko-keskusteluun perustuvaa yhteistyötä, vertaisrankaisusta ja ennakko-keskustelusta saatu hyöty menetetään, koska vertaisrankaisu romahtaa ja siten myös tuotto romahtaa.

Johtopäätös tästä ei ole, että valtion harjoittama valvonta ja sanktiointi on huono asia, vaan johtopäätös on se, että jos valtio ottaa joidenkin normien valvonnan itselleen ja luo normien pohjalta lakeja ja asetuksia, sen on oltava valmis itse hoitamaan kokonaan myös monitoroimaan ja lakien valvonta tehokkaasti.

Vaikka ihmiset periaatteessa ovat samanmielisiä jostain normista, kuten että ylinopeus ja rattijuopumus ovat pahoja asioita, käytännössä lähes kukaan ei ole Suomessa valmis monitoroimaan muiden rattijuopumuksia tai ylinopeuksia ja ilmoittamaan niistä poliisille. Päinvastoin. Ihmiset saattavat valoja vilkuttamalla ilmoittaa "kanssa-autoilijoilleen" havaitsemistaan valvontatutkista. Autoilija siis kokee jonkinlaista yhteisyyttä toiseen autoilijaan eli kokee toisen autoilijan edustavan samaa sisäryhmää ja poliisin edustavan ulkoryhmää. Ajatusleikkinä voi heittää, että jos valtiollisesta ylinopeusvalvonnasta kokonaan luovuttaisiin, syntyisi todennäköisesti vertaisvalvontaan ja nykytekniikkaan perustuvia monitorointijärjestelmiä, jossa vain sanktiointi olisi valtion hallussa.

Toinen esimerkki on nollatoleranssista (STOP Töhryille projekti) luopuminen talojen sprayaamisen osalta. Tulkitsen nollatolerannssista luopumisen pyrkimykseksi saavuttaa Huonoin Mahdollinen Maailma.

Luulen, että havainto sitä, että valtion harjoittama normien monitorointi vähentää ihmisen sisäistä motivaatiota noudattaa normia, pätee yleisemminkin. Kun valtio huolehtii vanhuksista, vammaisista, kehitysavusta, ympäristön suojelusta ja puistojen siivoamisesta ihmisten sisäinen motivaatio (moraali) tehdä asioita heikkenee. Hyvinvointivaltio syntyy alunperin ehkä ihmisten sisäisestä motivaatiosta huolehtia köyhistä, mutta syntynyt instituutio nakertaa niitä ihmisen korkeita motivaatioita, joihin se alunperin perustui.

Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista. Se kumpi strategia missäkin asiassa valitaan - yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen vai valtioon perustuva - tietysti väistämättä jakaa ihmistiä poliittisesti. Semminkin kun kompromissi - matala valtiollinen kontrolli yhdistettynä vertaiskontrolliin - on tehottomin mahdollinen ratkaisu. Toisaalta jo yhteisen viitekehyksen hyväksyminen voisi auttaa eteenpäin tehokkaamman yhteiskunnan saavuttamisessa. Toki maailma on täynnään ihmisiä joille politiikka on puhdas nollasummapeli - tuloksilla ei ole merkitystä kunhan itse voitan väittelyssä.

Joku voi ihmetellä miten vertaiskontrolliin perustuva motivoituminen on erilaista kuin valtiolliseen monitorointiin perustuva. Mutta näin se vain on. Ihminen sisäistää kyllä oman sisäryhmänsä normeja, mutta ei ulkopuolisten määräämiä normeja. Jos nuori kokee esimerkiksi aikuiset ulkoryhmäksi, aikuisten suorittama valvonta ei ole vertaisvalvontaa eikä tue normien sisäistämistä.

6 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

Kansalaisten osallistuminen "yhteisiin asioihin" on aina vähän ongelmallista. Ollut varmaan Ruotsin ja Venäjän vallan ajoista lähtien.

Käsittääkseni virkamiehet eivät halua kansalaista sotkemaan hommiaan. Kansalainen ei saa palkkaa ja se muodostaa uhan virkamiehelle. Jos valtion ylin taso keksii teetättää hommia (palkattomilla) kansalaisilla ja paljon puhutulla "kolmannella sektorilla", jää moni virkamies lehdellä soittelemaan.

Siksi kansalaisia ei haluta mukaan. Poliitikot saattavat haluta, muttei virkamiehet.

Lisäksi jos virkamiehistössä on autoritäärisiä persoonallisuuksia, niin kansalaisten ns. pyöreän pöydän osallistuminen toimintaan X tuskin tulee mahdolliseksi ilman virkamiehistön harjoittamaa tiukkaa kontrollia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Suomessa noin mutta lähinnä nykyään.

Tsaarin vallan aikana esimerkiksi puhelinyhdistykset loivat infrastruktuurin alhaalta ylöspäin kun valtiota ei haluttu salakuuntelemaan puheluita, eikä haluttu edes yhtä suurta maanlaajuista yhtiötä, jonka kontrollointi valtiovallan taholta olisi mahdollista.

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista."

Samaa mieltä. Anonyymina julkisvallan (kuohittuna?) edustajana voin kertoa, että olemme kusessa. Ihmettelen ihmisten käytöstä joka ikinen päivä. Olen heistä jopa vastuussa, mutta mahdollisuudet vaikuttaa heihin ovat olemattomat. Mitä tehdä? Laput silmille ja toivoa parasta?

Kun käytän minulle työksi annettua valtaa opastaakseni (ongelmallisesti käyttäytyvää) kansalaista noudattamaan sääntöjä, turvallisuusohjeita sekä ottamaan muut ihmiset huomioon, kansalaisen reaktio - iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta statuksesta tai etnisestä taustasta riippumatta - on pääsääntöisesti uhmakas, pilkallinen "nännätys" tyyliin: "Sä et mua määrää, sä et VOI mulle mitään!" Koska kansalainen on täysin vakuuttunut, etten saa käyttää fyysistä väkivaltaa hänen käytöksensä suitsimiseen, mistään, mitä sanon, ei tarvitse välittää.

Kansalainen siis vahvasti olettaa, että minun (valvojan) on noudatettava normeja pilkulleen, koska jos en noudata, minun rikkeeni on silloin suurempi kuin hänen ja joudun siitä vaikeuksiin. Varsin loogista siis. Näin meidät "valvojat" pikkuhiljaa painostetaan olemaan puuttumatta yhtään mihinkään. Toisaalta häiriköinnistä kärsivät kansalaiset toivovat meiltä vahvempaa puuttumista (ja kovempia sanktioita). "Joku muu" on siis edelleen ykkössuosikki ikäviä asioita hoidettaessa.

Kurkkua kuristaa, kun ajattelen, että osa näistä kurittomista, henkisistä 3-vuotiaista on "aivan normaaleja" työssäkäyviä aikuisia. Miten he työnsä hoitavat? Vaikuttaako se jonain päivänä minuun? (Oho, mä deletoin sun eläkkeen, no voi voi...)

Tiettyjen normien ja sääntöjen noudattaminen pitäisi olla täysin luonnollista, koska niiden noudattamisesta ei ole kenellekään mitään vaivaa eikä rikkomisesta saa mitään hyötyä. Miksi siis niin moni näkee vaivaa ollakseen hankala ihminen?

Jukka Aakula kirjoitti...

Kitos anonyymi !

En toki väitä itse olevani mikään fiksu - pinnani palaa joskus nopeasti - mutta lapsellinen uhma - josta Aakkekin puhui - on suomalaisilla jotain aivan uskomatonta.

Lukee vaikkapa Uuden Suomen kommentteja. Toinen toistaan asiattomampia negatiivisia narisijoita, jotka luulevat että toimittajalle sopii vittuilla miten vain.

Kouluissa kuulemma monet vanhemmat suhtautuvat opettajaan kuin omaan palvelijaansa. Olen soittanut itse opettajalle omien lasteni asioissa kaksi kertaa negatiivisessa asiassa. Ja molemmilla kerroilla asiassa saatiin hyvä tulos ilman että olin vaativa tai epäkohtelias virkamiestä kohtaan.

Tsemppiä sinulle työssäsi - mikä se nyt sitten onkin.

Aakke kirjoitti...

Ehkä kouluissa pitäisi olla lyhyt käyttäytymispsykologian kurssi, jossa harjoiteltaisiin ihmisten kanssa toimeentulemista.

Jos ei perusasteella, niin toisella asteella sitten. Vanhempien tehtävähän se olisi, mutta ei kai siitä haittaakaan olisi, jos kouluissa annettaisiin muutamia "pro-tason" vinkkejä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos vaikka vanhemmat eivät ole niitä kyenneet opettamaan.

On kohtuutonta, että ns. alaluokkaa Suomessa eivät pidättele mitkään muut kuin fyysiset esteet, kuten lukot, aidat, ja vartijat. Ehkä osa suomalaisista on kuin venäläisiä: eivät usko muuta kuin väkivaltaa. Pitäisikö Suomeenkin saada järjestystä kovalla kurilla ylläpitävät sisäministeriön OMON-joukot?

Jukka Aakula kirjoitti...

Luulen että ongelma ei ole pelkästään alimpien yhteiskuntaluokkien.

Oppilaiden vanhemmissa on näitä mun-lapselle-kaikki-ja-heti-öykkäreitä vaikka kuinka paljon myös ylimmissä yhteiskuntaluokissa.

Ehkä tulojakautuman ylin ja alin 10:s ovatkin yliedustettuina molemmat. Molemmat ovat tottuneet saamaan mitä haluavat.