En väitä että Kataisen ja Stubin puheet olivat fiksuja, mutta keskustelu asiasta sai erittäin vastenmielisiä piirteitä itsesensuuri-vaatimuksineen.
Etoo. Eikö mikään ole muuttunut. Vastenmielinen kansa.
Lisäys kello 10.46:
Tässä on Paavo Rautiolta hyvä puheenvuoro HS:n yliössä. Artikkelissa käsitellään Venäjä-keskustelua maltillisesti. Lainaan omaa näkökulmaani tukevaa tekstiä:
Hyvää keskustelua käydään Suomessa liturgisin muodoin. Kun vakavista yhteiskunnallisista ongelmista puhuu ennalta-arvattavin väittein ja pappisnuotilla, on hyvä keskustelija. Jos kertoo jotain uutta ja odotuksista poikkeavaa, on huono keskustelija.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Älähän nyt mene liian pitkälle.
Ennemminkin vastenmielinen media, joka vääristeli Kataisen lausuntoa ja irrotti sen asiayhteydestään. Näin lukijalle, joka ei ollut tutustunut koko tekstiin, tuli käsitys, että Katainen vähätteli Venäjää.
Median vasemmistotoimittajat ilmiselvästi pyrkivät kylvämään epäluuloa Kokoomusjohtajien ulkopoliittisia kykyjä kohtaan.
Kyseessä oli siis puhtaasti sisäpoliittinen temppu eikä sillä ole mitään tekemistä varsinaisen suomettumisen kanssa.
Mutta jos Venäjä suuttuu... :)
Vasarahammer,
Sanon niin kuin ajattelen. Tosin hyvin maltillisessa muodossa, jos vertaa mitä asiassa tunnen.
Kansan enemmistö tällaista linjaa nyt kuitenkin on selvästi tukemassa. Olen koko elämäni kuunnellut tätä "viisas on hiljaa" linjaa, johon on liittynyt Venäjän ja Suomen hyvien suhteiden ylistäminen virallisella taholla.
Lakeijamieli. Henkinen huoraaminen. Toisinajattelijoiden - kuten aikoinaan Tuure Junnilan - päähänpotkiminen kansan siunauksella. Varsinkin näiden lannalta haisevien kepulaisten.
Sillä ei lopulta ole mitään Venäjän kanssa tekemistä vaan se on suomalainen ilmiö. Jos joku on hiukan arvostellut Venäjää, häntä on heti alettu "kiusata".
Se on minusta äärimmäisen vastenmielistä. En tarkoita että pitäisi rikkoa ikkunoita Venäjään päin. Mutta kun toisaalta puhutaan että Venäjä ei ole uhka Suomelle ja toisaalta heti kun joku sanoo jotain poikkipuolista, niin kansan enemmistö alkaa kirkua, niin se on erittäin etovaa.
En koe mitään sympatiaa tällaista porukkaa kohtaan. Tämä perustuu tietysti minun henkilökohtaiseen elämänkokemukseeni. Joku toinen ei laita vastaavaa painoa näille asioille.
ETOO.
"Sillä ei lopulta ole mitään Venäjän kanssa tekemistä vaan se on suomalainen ilmiö. Jos joku on hiukan arvostellut Venäjää, häntä on heti alettu "kiusata"."
Eli olemme näköjään samaa mieltä itse asiasta.
Tosin nykypäivänä kiusaamisen vaikutukset eivät ole yhtä dramaattiset kuin ennen eikä neuvostovastaisuus ole enää kuin spitaali, josta ei pääse eroon.
Suomettuminen haavoitti kansakuntaa eikä näistä haavoista pääse helposti eroon.
Hmm... Minä en usko, että Kataisen möläytyksen takana on kansalaisten Venäjä-nöyristely, ennemminkin Kataista piiskataan, koska hän kohelsi isosti lukujen kanssa, ja hän on sentään valtionvarainministeri.
Minulla ei (enää nykyään) ole oikeastaan mitään Kokoomusta vastaan, mutta silti se moka oli aika nolo. Olen Vasaran kanssa samaa mieltä siitä, että tätä käytetään sisäpoliittisiin tarkoituksiin.
Siinä Jukka on oikeassa, että juuri Venäjän (huono) kritisointi Suomessa erityisen herkästi kiusaamisen paikka, mutta en koe, että tässä on nöyristelystä kyse. Kyllä Venäjän suhteen nöyristelijöille nauretaan.
No tässä on kyse ny ainakin siitä, että itsesensuuria ollaan taas vaatimassa. Kataisen virhe on nähdäkseni vain sivuseikka tässä.
Se, että yleensä puhutaan asioista ja yleensä puhutaan Venäjästä, on se suurin ongelma.
Oikeista asioista ei saa puhua. Pitää muistaa toistaa samoja asioita mitä muut puhuvat.
Kiviniemen mukaan Suomen kannalta on tärkeää, että presidentti Dmitri Medvedevin modernisaatioprosessia saadaan eteenpäin.
Tämä on niin taas tätä.
Venäjä on etenemässä askel asekeleelta kohti fasismia ja Suomessa puhutaan näin.
Muistaakseni 2005 HS sanoi vielä että Venäjä on etenemässä modernin johtajansa Putinin johdolla kohti denmokratiaa.
Tämä on juuri sitä paskan jauhamista.
Vasara:
Suomettuminen haavoitti kansakuntaa eikä näistä haavoista pääse helposti eroon.
Tiedemies, et ehkä nuorempana tajua minun tunnelataustani tässä, eikä oikeastaan tarvitsekaan.
Juttu vaan on niin että ei jaksaisi aloittaa sitä 50-80-luvun keskustelua uudestaan. Jotain pitäisi oppia. Itsesensuuri ei ole ratkaisu. Jospa julkisuudessa väiteltäisiin vaan asioista (=argumentin totuusarvosta) eikä siitä että onko puhuminen yleensä suotavaa.
Mutta ei. Oma ääneni nyt menee joka tapauksessa kokoomukselle sympatiaäänenä. "Verot valtion maksettavaksi ja maaseutu tyhjäksi kepulaisista ja muusta roskaväestä.
Ruoka kannattaa ostaa ulkomailta.
Kepulaisten kanssa voi mennä hallitukseen, kunhan muistaa että ne haisee lannalle ja valehtelee aina."
Tuo 50-luku oli ehkä liian aikaisin. Kuvittelen että ainakin 1960-luvun alkuun asti Suomessa vielä on puhuttu suht suoraan.
Mielestäni 50-luku oli vielä melko vapaan mielipiteenmuodostuksen aikaa. Käänne alkoi yöpakkasista ja noottikriisistä. Nöyryys ja Kekkosen diktatuuri vallitsivat täysillä jo -68. Silloinhan esim. SKDL:n protesti Tšekkoslovakian tapahtumien johdosta oli aivan toista luokkaa kuin porvaripuolueiden. 1950-luvulla elivät ja toimivat vielä Väinö Tanner ja monet muut Neuvostoliiton vihaamat henkilöt aivan vapaasti.
Kari,
Olet varmaankin oikeassa.
Tutustuin koirapuistossa Yrjö Rautioon, joka oli aikoinaan Kansandermokraattien revisionistisiipeä. Opiskelijapoliitikko. Lapin mies. Kansan Uutisten päätoimittaja vuoteen 2004.
Hän kertoi että 70-luvulla Keskustan ja Demarien opiskelijaliikkeet menivät melkeinpä vasemmalta ohi heistä. Kansandemokraatithan olivat rohkeimpina tuomitsemassa Tsekkoslovakian miehitystä.
Samoinhan he olivat Puolan sotatilaa tuomitsemassa 1981.
Toimivat Suomen Puola-Solidaarisuudessa anarkistien, perustuslaillisten, liberaalien, Heidi Hautalan, Kimmo Sasin, ja maolaisten kanssa paremman Euroopan puolesta.
Suomen Puola-Solidaarisuus
Lähetä kommentti