Hollanti, Geert Wilders, polarisaatio ja tehokkuus

Geert Wildersin oikeudenkäynnin yhteydessä Hollannissa punnitaan sitä, milloin polarisaatio on hyvä ja milloin paha asia.

Hollannin hallituksen tilaama asiantuntijaraportti toteaa sinänsä aivan oikein:

The political debate has become sharper. Polarization is on the one hand a fundamental part of the democratic praxis. Polarization contributes to an open dialogue which in principle everyone can join.

On the other hand, polarization, may also threaten that participation and an open debate when “the atmosphere” is so bad that people do not dare join in.

But polarization as a process of (experienced) estrangement (discrimination; stigmatizing) between (groups of) people can make individuals sensitive though radicalization. From the studied “radicalisms” arise the main outlines of the image of contrarian movements.

Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Hollannin hallituksen tilaamalla asiantuntijaraportilla tullaan vielä perustelemaan Wildersille annettavaa tuomiota.

Äärimmäinen polarisaatio voi todellakin olla erittäin suuri ongelma. Suomen historiaa tunteva tietää, miten Suomen poliittinen elämä polarisoitui viime vuosisadan (1900-luvun) alkupuolella ja erityisesti 30-luvulla. Viime aikojen esimerkkejä polarisaatiosta ja sen seurauksista on Ruandan kansanmurha. Toisaalta pitää muistaa että kansan tehokkaaseen itsepuolustukseen liittyy aina stigmatisaatiota.

Maahanmuuttokeskustelulle on tyypiilistä että väitellään siitä onko Wilders - tai joku muu yksilö - rasisti vai ei. Olisi ehkä kuitenkin mielekkäämpää keskustella siitä, onko polarisaatio tai stigmatisaatio tehokasta vai tehotonta siinä historiallisessa tilanteessa, joka Hollanissa tällä hetkellä vallitsee.

Kommentit joiden funktio on osoittaa kirjoittajansa poliittinen korrektius hylätään.