Vuoden luontokuva 2010 - tai vuosisadan - osa 3

Kuva tarkentuu:



Iltasanomat kertoi muutama päivä sitten, että Neanderthalin ihmisten ja nykyihmisten parittelun seurauksena syntyneet lapset saivat neanderthalilaisilta geenejä, jotka olivat avainasemassa parantamaan vastustuskykyä ja torjumaan sairauksia.

...Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan nykyihmiselle siirtyi neanderthalilaisilta ja sen sisarlajilta denisovan ihmiseltä erityisesti HLA1-ryhmän geenejä, jotka auttavat immuunijärjestelmää taistelemaan vieraita taudinaiheuttajia vastaan.

Yhteiskuntarauha - osa 2

Koin itseni inhopessimistiksi kun leikin ajatuksella sotilasvallankaappauksesta. CIA näyttää kuitenkin olevan samoilla linjoilla: CIA arveli jo toukokuussa Kreikassa olevan sotilasvallankaappauksen riski, mikäli yhteiskuntarauha edelleen heikkenee.

Nature vs. Nurture, Rationality vs. Evolution

Taloustieteen ihmiskuva (Homo Economicus) painottaa järkeä. Homo Economicus maksimoi omaa utiliteettiaan laskien, miten erilaisissa strategisissa tilanteissa kannattaa toimia. Kyseinen ihmiskuva selittää suht hyvin ihmisen toimintaa markkinatilanteessa. Ihmisen preferenssien ajatellaan taloustieteessä yleensä olevan "self-regarding" (=affecting the interests of no-one other than the agent, and hence immune from moral criticism") joskin kokeellisessa taloustieteessä puhutaan myös sosiaalisista preferensseistä kuten tarpeesta kokea reiluutta.

Biologian ihmiskuva - tai pikemmin eläinkuva - painottaa järjen sijasta kelpoisuutta (jälkeläisten määrää). Evoluution myötä eläin- ja kasvilajeille on syntynyt sopeumia, ominaisuuksia tai työkaluja, jotka edistävät eläimen kelpoisuutta. Esimerkki sopeutumasta on Westermackin efekti. Westermarckin mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa päin vastoin kuin Freud väitti. Evoluutiopsykologiassa on sopeutumien osalta tehty sellainen varaus, että ihmisen sopeumat heijastelevat ns. evolutiivista ympäristöä - ei nykyaikaa. Evoluutiopsykologit väittävät että esimerkiksi ihmisen halu auttaa ei-sukulaisia on sopeuma evolutiiviseen ympäristöön, missä ihmiset tapasivat lähinnä sukulaisiaan ja siksi tarvetta erotella sukulaisia ja ei-sukulaisia ei syntynyt. (Itse en usko tähän, koska premissi ei käsittääkseni täyty. Cosmisides ja Tooby käyttivät väärää aikakonetta matkustaessaan menneisyyteen.)

Esimerkkinä sopeumasta on vaikkapa naisen seksuaalinen inho tavalla tai toisella huonoa miestä kohtaan. Ihmisen preferenssit - kuten haluttomuus sukupuolisuhteeseen oman sisaren kanssa - ovat usein biologisia sopeumia.

Sosiologiassa ihmisen preferenssien ajatellaan syntyvän sosiaalisaation kautta. Yhteisö kasvattaa jäsenilleen tietynlaisia preferenssejä ja yksilö sisäistää yhteisön arvot. Sisäistäminen saattaa olla niin voimakasta, että yksilö kokee voimakasta inhon tai syyllisyyden tunnetta pelkästä ajatuksesta rikkoa ryhmän normeja. Kun etelävaltiolainen mies, joka on sisäistänyt kunnian kuttuurin, joutuu loukkauksen kohteeksi hänen testosteronitasonsa nousee huomattavasti enemmän kuin pohjoisvaltiolaisen. Sosialisaation kautta yksilö alkaa joskus noudattaa preferenssejä, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa ihmisen oman biologisen edun (kelpoisuuden) kanssa. Esimerkkeinä sisäistetyistä normeista mainittakoon vaikkapa rasismi ja antirasismi. Etelävaltiolaisessa valkoisessa tai intialaisessa yläkastisessa seksuaalinen tai muu kanssakäyminen toiseen ryhmään kuuluvaan voi herättää voimakasta inhoa tai syyllisyyden tunnetta. Antirasismissa kaikki rasismiin viittaavakin herättää voimakkaita tunteita. (Kuka tahansa voi kokeilla vaikkapa esittämällä ex-pääministeri Tony Blairin esittämän mielipiteen omissa nimissään Internetin keskustelupalstalla: Blairin mukaan Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista.)

Biologinen maailmankuva ja sosiologinen maailmankuva on pitkään ollut voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Nature vs. Nurture -keskustelu on saanut kulttuurisodan muotoja. On syntynyt suorastaan huvittavia ilmiöitä, missä eräät sosiologit ovat vaihtaneet "leiriä" ja alkaneet esittää että yhteiskuntatieteet on alistettava biologialle.

Minusta biologian ja antropologian/sosiologian yhteinen haaste on tutkia miten ihmiselle on evoluution myötä syntynyt eräänlainen geneerinen sopeuma sisäistäminen, mikä panee ihmisen toimimaan ympäristössään elävien ihmisten - tarkemmin sanoen omien - preferenssien mukaisesti. Ja sitä mikä on se evolutiivinen voima joka on luonut sisäistämisen, vaikkakin sisäistäminen johtaa usein käyttäytymiseen mikä ei edistä ihmisen biologista etua. Korkeasti koulutettujen naisten alhainen lapsiluku on tyyppiesimerkki tällaisesta preferenssistä. Tupakanpoltto toinen. Oman edun alistaminen jonkin suuremman aatteen alttarille tai muiden ihmisten auttamiseen kolmas. Itse sanoisin, että myös segregaation leimaaminen pahaksi on samanlainen biologista etua alentava normi.

Lienee kuitenkin kiistatonta että sisäistäminen stabiloi eri yhteiskunnissa hyvin erilaisia tasapainotiloja, mikä antaa tilaa ryhmävalinnalle. Jo Friedrich Hayek esitti että tällainen heikko ryhmävalinta on ollut oleellinen tekijä siinä, että yhteiskuntien kannalta tehokkaat normit ja instituutiot ovat korvanneet tehottomammat.

(Evoluution ja järjen painottamisen käsittely jäin nyt valitettavasti pienemmälle. Tästä asiasta olen kirjoittanut kyllä aiemmin Hayekin hengessä.)

Vapaakaupasta luonnonvarapolitiikkaan ?

Vapaa toimittaja toimittaja ELINA GRUNDSTRÖM kirjoitti tänään HS:n yliössä:

Joidenkin arvioiden mukaan jo vuosien 2008-2009 finanssikriisi merkitsi globalisaatiokehityksen loppua. Valtiot alkoivat tukea kotimaista tuotantoa, nostaa tuontitulleja ja rajoittaa ruoan ja raaka-aineiden vientiä. Samalla kriisi vauhditti vallan ja vaurauden siirtymistä Kiinaan ja muihin runsasväkisiin maihin, joiden kulutustarpeet ovat rajattomat ja jotka eivät oikeasti usko vapaakauppaan vaan luonnonvarojen haalimiseen itselle.

Kiina toimii tehokkaasti. Se antaa aseita Zimbabwen hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Burman hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Iranin hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Päiväntasajan Guinean hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. (Euroopan vasemmistoälymystö syyttää USA:ta uus-imperialismista samalla kun Kiina toimii monin verroin töykeämmin kuin USA. No eihän vasemmistoa solidaarisuus elähdytä eikä Afrikan norsujen säilyminen lajina vaan jokin muu.)

Grundström vaati Suomeltakin aktiivista luonnonvarapolitiikkaa: suomalaisten pitäisi tehdä niin kuin parikymmentä vuotta sitten: nostaa katse ohi vaikeuksissa kärvistelevien länsimaiden ja ennakoida, mihin maailma on menossa. 1990-luvun lopussa Suomi nousi lamasta nopeammin kuin muut EU-maat, koska se mukautui talouden globalisoitumiseen. Suomessa nähtiin jo 1980-luvulla, että maailmankauppa oli avautumassa, ja sen mukaan sitten toimittiin. Rahamarkkinat vapautettiin ja Nokiaa tuettiin.

[Tällä kertaa] Suomen pitäisi valmistautua siihen, että kilpailu luonnonvaroista on kiihtymässä. Otetaan vaikkapa kaksi uutista viime viikolta. Helsingin Sanomat kirjoitti 19.8., että Suomen tärkeimpien globaalisti toimivien vientiyhtiöiden pörssikurssit olivat viimeisen kuukauden aikana laskeneet vähintään neljänneksen. Kauppalehti taas kertoi 15.8., että kaivosteollisuuden työpaikat ovat valumassa ulkomaalaisille. Itä- ja Pohjois-Suomessa on avautumassa uusia kaivoksia niin nopeasti, ettei ammattikouluista ehdi valmistua niihin riittävästi työvoimaa.

Kaivosalan tilanne on lievästi sanottuna erikoinen, koska myös kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat ulkomaalaisia. Valtio on tukenut niiden toimintaa sillä perusteella, että ne työllistävät suomalaisia. Suomen pitäisi nopeasti luoda johdonmukainen luonnonvarapolitiikka, joka varmistaa, ettei vastedes enää hölmöillä näin.

Yhteiskuntarauha

Taloudellisen tiedotustoimiston toimitusjohtaja Kari Väisänen pelkää yhteiskuntarauhan puolesta. Kirjoitus HS:ssä on otsikoitu Nuoret tarvitsevat tupon.

...Elämme aikoja, jolloin päättäjillä ei ole edessään kuin vaikeita ongelmia ja kipeitä päätöksiä. Yhteiskunnallisten päättäjien on kuitenkin uskallettava ja osattava katsoa huomista kauemmaksi. Jos Suomi haluaa säilyttää nykyisen yhteiskuntarauhansa ja korjata nopeasti rapautuvan arvopohjansa, nuorten aito työllistäminen on siihen parasta lääkettä.

...Oikeutettu nuorten kriittisyys syntyy osin työn tarjonnasta ja osin työn luonteesta. On turhauttavaa opiskella vuosia ja valmistua sitten kortistoon tai saada työpaikka, jossa työntekijää kohdellaan keikkatyöläisenä ja vielä johdetaan huonosti.

Työllistymisjärjestelmämme ontuu pahoin, jos toisaalla meillä on aito työllisyyspula ja toisaalla nuorten on vaikea päästä edes työpaikkahaastatteluihin. Kun tähän lisää sinällään masentavan maahanmuuttokeskustelun ja osin todellisen ulkomaalaisvastaisuuden, yhtälö tulee entistä sotkuisemmaksi.

... mutta nuorten huoli ja hätä omasta tulevaisuudestaan on aitoa. Jos yrittää tunkeutua heidän ajatusmaailmaansa, he eivät varmasti jaksa kiinnostua päivästä toiseen jatkuvasta kinailusta siitä, millaisia palkankorotuksia vaaditaan tai ollaan valmiita hyväksymään.

Jos uskomme konsensukseen, olemme ilmeisen yksimielisiä siitä, että nuoret tarvitsevat oman tuponsa eli tulopoliittisen ratkaisunsa. Sen pääelementtinä ei olisi kuitenkaan raha, vaan houkutteleva ja mielekäs työelämä.

En ole varma siitä ratkaiseeko työvoimapolitiikka yhteiskunnan nykyisiä ongelmia ja voiko järkevä työvoimapolitiikka turvata yhteiskuntarauhan. Mutta Englannin ja Kreikan tapahtumia seuratessa tulee vääjäämättä mieleen, että yhteiskuntarauha ei ole Suomessakaan mitenkään kiveen kirjoitettu. (Talouselämän piirissä yhteiskuntarauhan koetaan käsittääkseni olevan Euroopassa samallalailla vaarassa kuin vuonna 1968.)

Jos uusi taantuma alkaa, ja Eurooppa lähtee pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisen stagnaation tielle, yhteiskuntarauha murtuu ehkä Suomessakin. Yhteiskuntarauhan murtumisesta seuraa ehkä keskiluokan mobilisoituminen (pesäpallomailojen ostaminen) ja vastareaktio. Ehkä Euroopassa lähdetään suorastaan Etelä-Amerikan tielle - siis sille tielle, joka Chilessä, Argentiinassa ja Uruguayssa kulminoitui 70- ja 80-luvun sotilasdiktatuureina.

Euroopan nykyhallitukset vaikuttavat tänään kykenemättömiltä tekemään sellaisia uudistuksia ja leikkauksia, mitkä toisaalta turvaisivat talouden tasapainon mutta samalla takaisivat yhteiskuntarauhan. Demokratia on hidas varsinkin tilanteessa, missä laajojen joukkojen (äänestjien) etuja pitäisi leikata. Fukuyama kirjoittaa uudessa kirjassaan:

The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.

That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.

Aika näyttää.

Ollilan rooli Nokian romuttamisessa

Aakke kirjoitti aikoinaan Nokian romahtamisen syistä:

... tämä johtui osakkeenomistajien kyvyttömyydestä valita uusia ja uuteen tilanteeseen sopivia johtajia. Erityisesti Ollila sai jatkaa liian kauan, mutta se ei pääsääntöisesti ollut Ollilan vika.

Osakkeenomistajissa nousee esiin kaksi ryhmää:

1) Suomalaiset valtio-omisteiset institutionaaliset sijoittajat, esim. eläkerahastot.
2) Mummot ja papat, joilla on Nokian osakkeita Nokian kumisaapas-ajoilta.

Näistä institutionaalisilla sijoittajilla ei välttämättä ole näkemystä tai insentiiviä kasvattaa Nokian pörssiarvoa maksimiin. Mummot ja papat taas eivät ymmärtäneet matkapuhelinalan muuttumista älypuhelinalaksi (smart phone era).

Nokian entinen "päällikkötason johtaja" Juhani Risku on aika samoilla linjoilla sen suhteen, että Ollila ei ole ollut pitkään aikaan hyvä johtaja. Tosin Risku painottaa hallituksen vastuuta siinä missä Aakke omistajien.

Risku huomauttaa, että koko Nokian laskun aikana ohjaksissa ollut Ollila oli aluksi sekä toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja, sittemmin edelleen päävastuullinen, eli hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon ja nyt Stephen Elopin aikana.

- Kun hallituksen puheenjohtaja on passiivinen, yhtiössä ei ole isäntää. Toimitusjohtaja on hallituksen palkollinen, "juoksupoika", ei isäntä, tykittää Risku IS:lle.

Hän tähdentää, että Nokian hallitus vastaa omistajilleen muun muassa osakkeen arvosta ja yhtiön strategiasta.

- Työkaluina hallituksella ovat muun muassa johtajavalinnat, strategian kehittäminen, liiketoiminnan suuret linjanvedot ja niiden onnistuminen. Koko vastuu yhtiöstä on hallituksella ja siis puheenjohtajalla, huomauttaa Risku.

Hän syyttää Ollilaa tärkeimmän tehtävänsä eli Nokian johtamisen laiminlyömisestä.

- Jorma Ollila on Nokian johtamisen sijaan "leikannut lippusiimoja maantiesiltojen avajaisissa", eli toiminut Suomi-brändiryhmässä, TV-ohjelmissa ja muissa toissisijaisissa toimissa (Fruugo, EVA, ETLA).

Risku paheksuu, että Ollilan johdolla Nokian osake on pudonnut vuoden 1999 huippulukemasta eli 65 eurosta 4 euroon.

Nyt Nokia on Microsoftin juoksupoika. Sekä Nokian että Microsoftin merkitys on laskeva:

Nokia on pelkkä laitevalmistaja ja Microsoft ohjelmistotalo.

- Heiltä puuttuu Access, eli portti Internetiin joita ovat muun muassa Google sellaisenaan, Facebook, Amazon ja Twitter. Heiltä puuttuu yhteistyö mediaan, joita ovat muun muassa News Corp., Disney.

- Apple puolestaan on solminut kiinteät sisällönjakelusuhteet maailman viiden suurimman mediatalon kanssa. Googlella taas on välitön pääsy kaikkeen sisältöön haku- ja muiden palveluidensa kautta. Lisäksi Applella ja Googlella on rahastus mainosten ja ohjelmisto- ja sisältömyynnin kautta.

Riskun mukaan Nokia ja Microsoft eivät täten ole Applen ja Googlen kilpailijoita.

- Kolmatta hevosta ei ole. Itse olen laatinut kuvion kolmannelle hevoselle, ja se olisi SNOOI group, Sony + News Corp. + Orange + new access company + Oracle + Intel.

Riskun mielestä Nokian on pakko tehdä jotain ihmeellistä, jos se haluaa selvitä.

Rasisti !

Presidentti Halosen mukaan rasismi on suuri ongelma Suomessa.

Englannissa historioitsija David Starkey taas toteaa, että ongelma Briteissä on se, että osasta valkoisia on tullut mustia. Starkey on tuomittu rasistiksi.

Kukin voi sydämessään miettiä onko Starkey oikeassa vai ei. Kukin voi myös sydämessään hiljaa miettiä, miksi Starkey esitti väitteensä.

Kommentteja ei tällä kertaa sallita, koska sananvapauden rajoitukset estävät aiheen analyyttisen käsittelyn.

Lisäys klo 20.03: BBC:n sivulla olevasta videosta voi havaita, että päinvastoin kuin Suomessa Britanniassa keskustellaan vapaasti. Britannia on näemmä vapaa maa. Vielä. Päinvastoin kuin Suomi.

Integraatio vai disintegaatio - osa 4

Kirjoitin vuosi sitten Tainterin hengessä:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

En ole enää niinkään vakuuttunut siitä mikä on todennäköistä ja mikä ei. Mutta ainakin se on selvää, että vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi - vahvistuva integraatio tai disintegraatio. Uusi Suomi kertoi tänään uudesta keinosta vahvistaa integraatiota - "Uudesta Rankaisijasta":

Saksan talousministeri Philipp Rösler esittää Eurooppaan uutta ”rankaisijaa”. Uusi elin olisi ehdotuksen mukaan riippumaton ja se valvoisi euroalueen jäsenmaiden talouskuria. ... Uusi ”vakausneuvosto” saisi valtuudet määrätä rangiastuksia jäsenmaille sen varmistamiseksi, että budjettikuri pysyy. Merkittävää esityksessä on se, että niin sanottu ”velkajarru” kirjoitettaisiin jäsenmaiden perustuslakeihin.

Ajatus rankaisijan riippumattomuudesta on minusta sinällään erittäin hyvä. Jos integraatiota vahvistetaan, talouskuria rikkovia on rangaistava tylysti ja automaattisesti ilman suurten euromaiden lehmänkauppoja. Tämä on linjassa Hayekin laillisuuskäsityksen kanssa. Valtion (tai EU:n) intervention pitää olla sellaista, että seuraukset ovat ennustettavia. Jäsenmaan pitää tietää, että tietynlaiset rikkeestä tulee varmuudella tietynlainen rangaistus.

Vertaisrankaisu, ryhmäkonflikti ja tehokkuus

Jyväskylän Yliopistossa julkaistu tutkimus tukee ajatusta, että mahdollisuus vertaisrankaisuun parantaa ryhmän tehokkuutta ainakin julkishyödykkeen tuottamisessa. Toisaalta ryhmien välinen kilpailu / konflikti lisää ryhmän jäsenten halukkuutta rankaista vapaamatkustajia.

Kokeissa havaittiin myös että jaettujen rangaistusten ankaruus oli suhteessa kilpailevan ryhmän aiheuttamaan uhkaan: kun kilpaileva ryhmä oli hyvin heikko ja yhteistyökyvytön, ei pieniä itsekkäitä tekoja voittavassa ryhmässä juurikaan
rangaistu. Kun kilpaileva ryhmä taasen oli tasaveroinen, pienetkin rikkeet eli itsekkyys aiheuttivat ankaria rangaistuksia. Rangaistuksella oli myös ryhmän sisäisiä ansaintaeroja voimakkaasti tasaava vaikutus.

Tuloksia voi tulkita siten, että moraalinen aggressio ja siihen liittyvä halu rangaista normien rikkojia on ymmärrettävää evolutiivisesti, kun otetaan huomioon että ihminen on kehittynyt ympäristössä, jossa ryhmän sisäinen yhteistyö on ollut tärkeää kilpailussa toisia ihmisryhmiä vastaan.

Toteamuksella Rangaistuksella oli myös ryhmän sisäisiä ansaintaeroja voimakkaasti tasaava vaikutus on ns. monitasoisen valinnan näkökulmasta keskeinen pointti: Mitä alhaisempi variaatio (kelpoisuudessa) ryhmän sisällä on, sitä suurempi rooli variaatiolla ryhmien välillä on ja sitä suurempi merkitys ryhmävalinnalla on.

Muslimin kunnia

Tulkitsen Birminghamin tapahtumia niin, että muslimin kunnia vaatii tekoja. Ei välttämättä heti, mutta ajan myötä. Laillisuuden kulttuurin näkökulmasta asia näyttää tietysti toiselta:

Derrick Campbell, of Race Equality Sandwell, appealed to people not to take the law into their own hands.

"The police are here to take charge and are doing their job," he said.

"I would appeal to all to please remain calm - we must cease the violence and please do not turn this into something that it is not."

Saa nähdä miten käy. Kunniankulttuurin näkökulmasta väite "we must cease the violence and please do not turn this into something that it is not" kuullostaa mielettömältä. Kysymys kuuluu kuinka suuri vaikutus kunniankulttuurin vaatimuksella on brittiläiselle muslimiyhteisölle tai yksittäiselle muslimimiehelle.

Ps. Olen kaksi päivää poissa tietokoneen ääreltä.

Access-ongelma (resurssin allokointi -ongelma) mobiiliverkoissa

Yleensä ajatellaan että yksityistäminen ratkaisee access-ongelman tehokkaalla tavalla. (Tai taloustieteessä pitäisi kai puhua resurssien allokoinnista.) Asia ei ole kuitenkaan aina näin yksinkertaistainen, enkä puhu nyt yhteismetsien yksityistämisestä tilanteessa missä omistusoikeuden turva on heikko.

Kun n mobiiliterminaalia on samaan aikaan yhteydessä Internettiin saman tukiaseman kautta, tukiasemasta syntyy n:n ollessa suuri pullonkaula. On ilmeisesti kuitenkin niin, että tässä tapauksessa on epärealistista luoda kovin keskitettyä access kontrollia tukiasemaan.

Sen sijaan ainakin tietyissä tilanteissa access kontrolli puuttuu kokonaan. Syntyy puhdas yhteismaan ongelma, jolloin kaikkien on rationaalista yrittää käyttää tukiasemaa maksimikapasiteetilla. Nash-tasapainotila on siis, että jokainen yrittää käyttää tukiasemaa maksimikapasiteetilla. Seuraa täydellinen ylilaiduntaminen ja tehokkuuden romahdus.

Tilannetta keventää kuitenkin se, että akuissa on vain rajoitetusti tehoa. Akkujen rajoitettu teho johtaa Nash-tasapainotilaan mikä on tehokkaampi kuin se, että kaikki yrittävät käyttää tukiasemaa maksikapasiteetilla. Mielenkiintoista on että lisäksi ei-sitovilla koordinaatiosuosituksilla (tukiasema tms. lähettää koordinaatio-signaalin) voidaan saavuttaa vielä tehokkaampi tasapainotila (correlated equilibrium) mutta sekin vain rajoitetulla akulla.

Toki allokointiongelma voidaan ratkaista myös vaikkapa mikro-huutokaupalla korkeimman tarjouksen antajalle, mutta huutokauppa lienee ongelmallinen, koska verkon käyttö kuitenkin perustuu yleensä vakio-kuukausi-taksaan.

Romahdusta ilmassa

Alkaa jo hiukan itseäkin ärsyttää Kansankokonaisuuden tämänvuotinen keskittyminen Romahdukseen. Olen aina ollut kulttuuripessimisti ja olen aina myöntänyt sen. Tänä vuonna pessimismi on useita kertoja osoittautunut puhtaaksi realismiksi. Ne, jotka ovat ilkkuneet alarmismille, ovat osoittautuneet ylioptimisteiksi. Nokian vähintäänkin osittainen romahdus on jo todellisuutta ja euron koko olemassaolo on vaakalaudalla. (Toisaalta olen henkilökohtaisessa elämässäni jo useita vuosia sitten vaihtanut työpaikkaan, jota minusta leimaa terve yhteisöllisyys. En ole pelkkä ongelmien voivottelija, vaan haluan nimenomaan ratkaista niitä. On taitolaji milloin pitää yrittää korjata ja milloin lähteä. Mutta kun lähden heitän ehkä mielellään vielä pari kiveä perään - sitä voi ehkä kutsua kostomentaliteetiksi.)

Ison Britannian mellakat on vasemmistolehdistössä nähty pitkälti sosiaalisten ongelmien kärjistymisenä ja reaktiona poliisien epäoikeudenmukaisuuteen. Rikolliset ovat sitten käyttäneet alimpien sosiaaliluokkien oikeutettua raivoa hyväkseen ja alkaneet ryöstellä.

Oma analyysinä on eri kuin vasemmistolehdistön. Tony Blair totesi jo vuosia sitten, että Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista. Blair vaatii MUSTIA YHTEISÖJÄ ottamaan vastuun MUSTIEN NUORTEN ongelmasta:

Tony Blair yesterday claimed the spate of knife and gun murders in London was not being caused by poverty, but a distinctive black culture. His remarks angered community leaders, who accused him of ignorance and failing to provide support for black-led efforts to tackle the problem.

One accused him of misunderstanding the advice he had been given on the issue at a Downing Street summit.=

Black community leaders reacted after Mr Blair said the recent violence should not be treated as part of a general crime wave, but as specific to black youth. He said people had to drop their political correctness and recognise that the violence would not be stopped "by pretending it is not young black kids doing it".

...

Mr Blair said he had been moved to make his controversial remarks after speaking to a black pastor of a London church at a Downing Street knife crime summit, who said: "When are we going to start saying this is a problem amongst a section of the black community and not, for reasons of political correctness, pretend that this is nothing to do with it?" Mr Blair said there needed to be an "intense police focus" on the minority of young black Britons behind the gun and knife attacks. The laws on knife and gun gangs needed to be toughened and the ringleaders "taken out of circulation".

Mutta eihän tämä tietenkään ole vain mustien ongelma. Suomalainen pitkään Englannissa asunut nainen analysoi tilannetta:

Hirva ei silti voi ymmärtää sitä, että ryöstelyä puolustetaan huono-osaisuudella. "Monet sanovat, että tämä oli odotettavissa. Mutta ei tähän ole mitään järkevää syytä, pelkkää vandalismia."

Puhe työpaikalla on käynyt katkerana. "Nyt on kasvanut ihmeellinen sukupolvi. Meikäläiset, jotka käyvät töissä, maksavat paitsi heidän elatuksensa, nyt myös tämän hävityksen."

Kyseessä on eräänlainen moraalinen ongelma. Kukaan ei välitä ja kaikki ajavat vain omaa etuaan. Valkoisen alaluokan nuoriso on ottanut mallia Blairin kuvaamasta mustien kulttuurista. Valkoisesta alaluokasta on tullut roskaväkeä. Varastaminen on hauskaa jne.

Kirjoitin aiemmin:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.

Englannin alaluokan rappion selittäminen näin on minusta kuitenkin yksipuolista. Rappio on jokaisen sivilisaation endogeeninen ominaisuus. Englantilaiselle yhteiskunnalle on lisäksi ollut ominaista hyvin voimakkaat luokkaerot. Luokkajako ja epätasa-arvo vie moraalisen pohjan yhteiskunnalta.

Terrori ja tehokkuus

Nimimerkki Paavolle suurkiitos Mencius Moldbugin kirjoituksesta aiheesta terrori ja tehokkuus. Moldbug osoittaa Breivikin teon mielettömyyden. Perustelu ei ole kuitenkaan humanistinen vaan lähtee tehokkuus-ajattelusta. Moldbug selittää mm. Carl Schmidtin ajattelua soveltaen miksi kansalliskonservatiivien ("oikeiston") ei pidä tarttua terroriin.

Mathusin paluu ?

Economist-lehti ihmettelee, onko tapahtumassa Malthusin paluu. Lehti ei vastaa omaan kysymykseensä, mutta ainakaan Malthusin väärässäolo ei näyttäisi lehden mielestä ollenkaan niin ilmeiseltä kuin se näytti vaikkapa vuonna 1985.

Malthusin visio siitä, että väestönkasvu on väistämättä nopeampaa kuin ruuan ja raaka-aineiden tuotannon kasvu, osoittautui ajat sitten vääräksi, koska jatkuvat innovaatiot ovat kasvattaneet tuottavuutta toisaalta ja väestönkasvu on saatu monin paikoin aisoihin. Toisaalta ei myöskään päde anti-teesi. Innovaatiolla ja uusilla raaka-aine-löydöillä on pitkään kyetty ylläpitämään väestönkasvua nopeampaa taloudellista kasvua ja ruuantuotannon kasvua, mutta on hyvin mahdollista että tilanne muuttuu ja että palataan uudelleen malthusilaiseen tilaan ja edetään vääjäämättä kohti malthusilaista katastrofia.

Ei ole enää ollenkaan selvää, että kasvava väestö kyetään syöttämään. Viljan ja monen muun raaka-aineen hinta on kovassa nousussa.



Myös kulutus kasvaa nopeasti ja sitä kautta hinta nousee: Väestönkasvun hidastuminen ei ole edennyt toiveiden mukaan. HS väitti jokin aika sitten maailman väkiluvun nousevan 9 miljardiin vuoteen 2009 mennessä. Mutta ei vain väestömäärä kasva, lisäksi kasvaa eräiden aasialaisten maiden kultus per capita.

Kiinalaisten lihan syönti lisääntyy jolloin ruuan tuotannon hyötysuhde laskee. Lisäksi viljaa käytetään yhä suuremmassa määrin ihmisten ja tuotantoeläinten ruokkimisen lisäksi polttoaineena. Biopolttoainetuotannon kasvu osittain suurilla subventioilla on ilmeisesti nostanut viljan hintaa.

Kun 70-luvun kehityspessimismi 80- ja 90-luvuilla osoittautui täydeksi flopiksi, kehityspessimismille on naureskeltu. Ainakin Suomessa kehityspessimistinen poliittinen ympäristöliike on antanut tilaa sosiaaliliberaalille Vihreälle Liitolle. Linkola ei ole juuri muodissa. Väestönmäärä kasvaa kuitenkin esimerkiksi Afrikassa syntyvyyden takia ja Länsi-Euroopassa maahanmuuton takia. Keinot ovat suht vähissä. Joissain maissa - kuten eräissä Intian osavaltioissa ja Kiinassa - väestönkasvu on saatu aisoihin mutta hyöty ainakin Intiassa voidaan menettää kun väestöä alkaa siirtyä Hindustanista Etelä-Intiaan. Meitä on nyt ilmeisesti jo aivan liikaa ja kulutamme aivan liikaa. Vaikka väestönkasvu pysähtyisi nyt, kulutus ei pysähdy varmasti.

Osittainhan nälkä tietysti on tasa-arvo-kysymys eikä pelkästään väestönkasvun aiheuttama ongelma. Ruoka kannattaa taloudellisesta näkökulmasta mieluummin syöttää kiinalaiselle lehmälle kuin afrikkalaiselle lapselle, koska afrikkalaisen lapsen vanhemmilla ei ole varaa maksaa viljasta. Osittain kysymys on myös omistusoikeuden turvan puutteesta. Etiopialainen pelto tuottaa hallitukselle enemmän kun se vuokrataan kiinalaisille maanvuokraajille ja alkuperäinen omistaja ajetaan maanpakoon Sudaniin. Osittain nälässä on kyse eroosiosta ja ilmaston muutoksista. Osittain tuotantohyödykkeiden kuten polttoaineen hinnan noususta.

Maltillinen islam ja islamismi

Länsimaissa moni ajattelee, että pitää erottaa hyvä maltillinen islam ja paha ääri-islam (islamistinen terrorismi/islamismi). En sinänsä kritisoi tätä.

Pitää kuitenkin muistaa, että moni muslimi näkee asian toisin päin: Itsemurhapommittaja on yhteisönsä parhaimmistoa. Hän joka uhrautuu. Uskontotieteilijä Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.

"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."

Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää. Jokainen Japanin toisen maailmansodan sotaponnistuksiin edes pintapuolisesti tutustunut lienee tajunnut, että Kamikaze-lentäjä oli arvostettu henkilö. Ongelma on että länsimainen "liberaali" on usein kykenemätön samaistuneen japanilaisen tai muslimin ajatusmaailmaan - "liberaali" leimaa vain toisella tavalla ajattelevan/tuntevan idiootiksi tai uhriksi. (Käytän lainausmerkkejä, koska ajattelen "liberaalin" tässä tarkoittavan suunnilleen sitä mitä amerikkalainen "konservatiivi" sillä tarkoittaa.)

En tietenkään väitä, etteikö islamissa olisi erilaisia suuntia. Islamissakin on maallistumisilmiö samalla lailla kuin kristinuskossa, mutta kuvio on monimutkaisempi kuin länsimainen monikultturisti haluaa nähdä. Islam on ekspansiivinen uskonto ja jos ekspansio jossain historian vaiheessa on heikkoa, sen voi yhtä hyvin nähdä uhrautumisen puutteena kuin maallistumisena. Näkökulmasta riippuen.

Mutta jos "maltillinen muslimi" itse kokee itsensä pikemmin vapaamatkustajaksi ja yhteisönsä petturiksi - sen sijaan että valistuneeksi maailmankansalaiseksi - riski on suuri että "maltillinen muslimi" muuttuu terroristiksi tai siis pikemmin "jihadistiksi joka tekee velvollisuutensa".