sunnuntaina, elokuuta 28, 2011

Nature vs. Nurture, Rationality vs. Evolution

Taloustieteen ihmiskuva (Homo Economicus) painottaa järkeä. Homo Economicus maksimoi omaa utiliteettiaan laskien, miten erilaisissa strategisissa tilanteissa kannattaa toimia. Kyseinen ihmiskuva selittää suht hyvin ihmisen toimintaa markkinatilanteessa. Ihmisen preferenssien ajatellaan taloustieteessä yleensä olevan "self-regarding" (=affecting the interests of no-one other than the agent, and hence immune from moral criticism") joskin kokeellisessa taloustieteessä puhutaan myös sosiaalisista preferensseistä kuten tarpeesta kokea reiluutta.

Biologian ihmiskuva - tai pikemmin eläinkuva - painottaa järjen sijasta kelpoisuutta (jälkeläisten määrää). Evoluution myötä eläin- ja kasvilajeille on syntynyt sopeumia, ominaisuuksia tai työkaluja, jotka edistävät eläimen kelpoisuutta. Esimerkki sopeutumasta on Westermackin efekti. Westermarckin mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa päin vastoin kuin Freud väitti. Evoluutiopsykologiassa on sopeutumien osalta tehty sellainen varaus, että ihmisen sopeumat heijastelevat ns. evolutiivista ympäristöä - ei nykyaikaa. Evoluutiopsykologit väittävät että esimerkiksi ihmisen halu auttaa ei-sukulaisia on sopeuma evolutiiviseen ympäristöön, missä ihmiset tapasivat lähinnä sukulaisiaan ja siksi tarvetta erotella sukulaisia ja ei-sukulaisia ei syntynyt. (Itse en usko tähän, koska premissi ei käsittääkseni täyty. Cosmisides ja Tooby käyttivät väärää aikakonetta matkustaessaan menneisyyteen.)

Esimerkkinä sopeumasta on vaikkapa naisen seksuaalinen inho tavalla tai toisella huonoa miestä kohtaan. Ihmisen preferenssit - kuten haluttomuus sukupuolisuhteeseen oman sisaren kanssa - ovat usein biologisia sopeumia.

Sosiologiassa ihmisen preferenssien ajatellaan syntyvän sosiaalisaation kautta. Yhteisö kasvattaa jäsenilleen tietynlaisia preferenssejä ja yksilö sisäistää yhteisön arvot. Sisäistäminen saattaa olla niin voimakasta, että yksilö kokee voimakasta inhon tai syyllisyyden tunnetta pelkästä ajatuksesta rikkoa ryhmän normeja. Kun etelävaltiolainen mies, joka on sisäistänyt kunnian kuttuurin, joutuu loukkauksen kohteeksi hänen testosteronitasonsa nousee huomattavasti enemmän kuin pohjoisvaltiolaisen. Sosialisaation kautta yksilö alkaa joskus noudattaa preferenssejä, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa ihmisen oman biologisen edun (kelpoisuuden) kanssa. Esimerkkeinä sisäistetyistä normeista mainittakoon vaikkapa rasismi ja antirasismi. Etelävaltiolaisessa valkoisessa tai intialaisessa yläkastisessa seksuaalinen tai muu kanssakäyminen toiseen ryhmään kuuluvaan voi herättää voimakasta inhoa tai syyllisyyden tunnetta. Antirasismissa kaikki rasismiin viittaavakin herättää voimakkaita tunteita. (Kuka tahansa voi kokeilla vaikkapa esittämällä ex-pääministeri Tony Blairin esittämän mielipiteen omissa nimissään Internetin keskustelupalstalla: Blairin mukaan Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista.)

Biologinen maailmankuva ja sosiologinen maailmankuva on pitkään ollut voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Nature vs. Nurture -keskustelu on saanut kulttuurisodan muotoja. On syntynyt suorastaan huvittavia ilmiöitä, missä eräät sosiologit ovat vaihtaneet "leiriä" ja alkaneet esittää että yhteiskuntatieteet on alistettava biologialle.

Minusta biologian ja antropologian/sosiologian yhteinen haaste on tutkia miten ihmiselle on evoluution myötä syntynyt eräänlainen geneerinen sopeuma sisäistäminen, mikä panee ihmisen toimimaan ympäristössään elävien ihmisten - tarkemmin sanoen omien - preferenssien mukaisesti. Ja sitä mikä on se evolutiivinen voima joka on luonut sisäistämisen, vaikkakin sisäistäminen johtaa usein käyttäytymiseen mikä ei edistä ihmisen biologista etua. Korkeasti koulutettujen naisten alhainen lapsiluku on tyyppiesimerkki tällaisesta preferenssistä. Tupakanpoltto toinen. Oman edun alistaminen jonkin suuremman aatteen alttarille tai muiden ihmisten auttamiseen kolmas. Itse sanoisin, että myös segregaation leimaaminen pahaksi on samanlainen biologista etua alentava normi.

Lienee kuitenkin kiistatonta että sisäistäminen stabiloi eri yhteiskunnissa hyvin erilaisia tasapainotiloja, mikä antaa tilaa ryhmävalinnalle. Jo Friedrich Hayek esitti että tällainen heikko ryhmävalinta on ollut oleellinen tekijä siinä, että yhteiskuntien kannalta tehokkaat normit ja instituutiot ovat korvanneet tehottomammat.

(Evoluution ja järjen painottamisen käsittely jäin nyt valitettavasti pienemmälle. Tästä asiasta olen kirjoittanut kyllä aiemmin Hayekin hengessä.)

2 kommenttia:

LS kirjoitti...

Economics deals with the real actions of real men. Its [laws] refer neither to ideal nor to perfect men, neither to the phantom of a fabulous economic man (homo oeconomicus) nor to the statistical notion of an average man (homme moyen). Man with all his weaknesses and limitations, every man as he lives and acts, is the subject matter of [economics]. Every human action is a theme of praxeology.

The subject matter of praxeology is not only the study of society, societal relations, and mass phenomena, but the study of all human actions. The term "the social sciences" and all its connotations are in this regard misleading.

[...]

Man is certainly not a perfect being. His human weakness taints all human institutions and thus also the market economy.

- Ludwig von Mises, Human Action

Jukka kirjoitti...

Hyvin sanottu.