Muutama vuosi sitten Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kirjasta syntyneen kohun yhteydessä ja sen jälkeen Suomessa käytiin mielenkiintoinen keskustelu älykkydestä. (Katso Jussi K. Niemelän artikeli Skeptikossa. Katso myös Kansankokonaisuuden postaus Flynnin uudesta kirjasta). Keskusteltiin älykkyyden vaikutuksesta yksilön suorituskykyyn, kansallisen äo:n vaikutuksesta kansakunnan taloudelliseen suorituskykyyn, keskusteltiin äo:n ja rikollisuuden yhteydestä jne. Keskusteltiin myös siitä, miten eri etniset ryhmät eroavat äo:n ja persoonallisuustyypin osalta.
Keskusteltiin myös siitä, onko yksilöiden ja kansakuntien välisillä äo-eroilla vaikutusta siihen millaista koulutus- tai maahanmuuttopolitiikkaa maassa kannattaisi harjoittaa.
Keskustelu tyrehtyi myöhemmin, mutta ymmärrys asiasta kasvoi kuitenkin. Keskustelun tyrehtymisen syistä kannattaa keskustella. Osasyy oli käsiittäkseni äärivanhoillisten virkamiesten lanseeraamat sananvapausrajoitukset. Toinen syy oli mielestäni keskustelun liika politisoituminen ja bipolarisoituminen. Sen sijaan että olisi puhuttu äo:sta ja sen merkityksestä, alettiin puhua siitä kuka on hyvä ja kuka paha.
Sama bipolarisoituminen on tapahtunut keskustelussa maahanmuutosta, keskustelussa uskonnosta, keskustelussa EU:sta ja keskustelussa individualismista/yhteisöllisyydestä.
Vaikka äo:lla - yksilöiden oppimiskyvyllä - on suuri merkitys yksilön ja kansakunnan menestykselle, Suomessa on taistelun tiimellyksessä jäänyt aika vähälle toinen tärkeä menestysfaktori - sosiaalinen pääoma.
Jonkun verran suomalaista tutkimusta ja keskustelua aiheesta toki on - mutta laajea keskustelua aiheesta ei ainakaan näyttäisi generoituneen. (Laiva on Täynnä-blogi käsitteli yhtä sosiaalisen pääoman aspektia tässä eli sitä miten etninen diversiteetti vaikuttaa sosiaaliseen pääomaan. Katso myös Minna Zettertmannin gradu ja sen kirjallisuusliite. Katso myös Tilastokeskuksen raportti sosiaalisesta pääomasta Suomessa.)
Vaikka Vanhanen ja Lynn - ja Maailmanpankki - ovat varmasti oikeassa siinä että (kansallinen) äo on hyvin oleellinen tekijä yksilön, yhteisön ja kansakunnan menestyksessä, myös kansakunnan sosiaalinen pääoma - kyky luottamukselliseen yhteistyöhön - on lähes yhtä oleellinen tekijä.
Kansakunnan äo:hon vaikuttaminen on mahdollista, mutta huomattavasti vaikeampaa kuin sosiaaliseen pääomaan. Esimerkiksi USA:n slummien ongelmien syitä ja erityisesti niitten ratkaisuja etsittäessä, äo ja rotu on toki oleellinen seikka mutta ehkä oleellisempi on sosiaalinen pääoma. Alueita, joissa ainoat yhteisöt ovat hiipuvat seurakunnat, romahtaneet ydinperheet ja koko ajan vahvistuvat rikollisjengit, auttamatta leimaa seuraavat asiat:
1. Kasvava rikollisuus
2. Kasvava työttömyys
3. Heikentyvät oppimustulokset kouluissa
4. Alenevat asuntojen hinnat
Suomessa nämä ongelmat ovat myös kasvussa. Niitä ei torjuta jos olemassaolevia sosiaalisia verkostoja ei kyetä vahvistamaan ja uusia rakentamaan.
Erityisesti toivoisin että suomalainen älymystö alkaisi keskustelemaan sosiaalisesta pääomasta edes niin avoimesti kuin aikoinaan Vanhasen ja Lynnin teeseistä. En oikein näe tällaista keskustelua - en oikeiston enkä vasemmiston - saati sitten erilaisten vapaa-ajatteleijoiden tai haloslaisten virkamies-mullahien keskuudessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Mielenkiintoista on, että Suomessa oli erittäin toimivakin osuustoimintaliike, joka käynnistettiin nykyistä huomattavasti köyhemmissä oloissa. Samoin yhdistystoiminta oli vilkasta.
Voisi kysäistä ohimennen missä osuustoimintaliikkeen pääomat ovat, mutta asian tutkiminen voisi olla liian kipeää, veikkaisin.
Bonuskorteissa?
Englannissa keskustelun padot alkavat murtua:
http://martinwingfield.blogspot.com/2009/06/somethings-in-air.html
ÄO ei tunnu selittävän suomalaisten ja suomenruotsalaisten sosioekonomisia eroja. Eroja ÄO:ssa näiden ryhmien välillä ei joko ole tai ne ovat pikemminkin edellisten eduksi. Sosiaalinen pääoma sopii hyvin surujen menestyksen selittäjäksi, mistä Jukka on muistaakseni kirjoittanutkin. Ehkä vastakkainasettelu valtaväestön kanssa kannustaa suruja toimintaan -- ainakin politiikka näyttää suruille olevan nollasummapeliä valtaväestön kanssa.
IDAn viittaamassa ns. ensimmäisen tasavallan Suomessa aito kansalaistoiminta oli aivan eri tasolla kuin nykyisin, köyhyydestä huolimatta. Pahimmallaan se meni överiksikin -- punakapina ja radikaalioikeiston toiminta.
Luin Rauli Mickelsonin kirjan Suomen puoluehistoriasta, ja siitä tuli selkeästi esiin, miten valtion kasvu on tukahduttanut poliittista toimintaa ja vähentänyt kiinnostusta politiikkaan. (Hassua kyllä, Mickelson itse torjuu tämän tulkinnan eksplisiittisesti, vaikka hänen kirjansa rivien välistä ja riveilläkin selvästi puhuu sen puolesta.) Kaikki merkittävimmät nykyiset "kansalaisjärjestöt" ovat valtiovallan osia.
"... tai ne ovat pikemminkin edellisten eduksi."
- Kaikissa Pisa -testeissä suomalaiset ovat menestyneet paremmin kuin suomenruotsalaiset.
Ainakin osaselityksenä suomenruotsalaisia auttaa vanha suomenruotsalainen taloudellinen pääoma, "ankkalampi" ja kieleen perustuva helpotettu sisäänpääsy oppilaitoksiin.
Se että suomenruotsalaiset pärjäävät paremmin kuin suomalaiset selittyy tietysti osittain vanhalla rahalla ja kiintiöillä. Mutta kolmas syy on todennäköisesti vahvempi sosiaalinen pääoma.
Jokainen joka kuuluu johonkin yhteisöön, esimerkiksi taloyhtiöön, voi havaita että suomenruotsalaiset osallistuvat aktiivisemmin näitten yhteisöjen toimintaan. Talouyhtiössämme jossa ehkä 10% puhuu ruotsia äidinkielenään, talkoolaisista ruotsia puhuu usein 30%.
Lisäksi suomenruotsalaisilla on suuri joukko eksklusiivisia omia yhdistyksiä. Omat seurakunnat. Omat urheilujärjestöt. Omat koulut. Omat purjehdusseurat. Suomenruotsalaisten vekortot eivät ole vain laajempia vaan niistä on usein myös enemmän esim. taloudellista hyötyä.
En tosin ole kuullut mistään tieteellisestä tutkimuksesta, jossa etnisten ryhmien sosiaalista pääomaa olisi verrattu.
Varmasti myös esimerkiksi Helsingin kaupunginosien sisäinen sosiaalinen pääoma vaihtelee suuresti kaupunginosasta toiseen.
USA:ssahan sosiaalisen pääoman tasoa on mitattu osavaltioita vertailemalla. Missisippi ja muut etelävaltiot ovat yleensä viimeisiä ja Pohjois-Dakota yms. paljon pohoiseuroopalaisia siirtolaisia vastaanottaneet osavaltiot ovat ensimmäisiä.
Olen puolimielen kanssa samoilla linjoilla että valtion liian vahva rooli on laskenut sosiaalista pääomaa Pohjoismaissa. USA:han muuttaneet pohjoismaalaiset ovat ehkä paremmin säilyttäneet sosiaalisen pääomansa ?
Suomenruotsalaisten terveys on jonkin verrran parempi kuin suomalaisten, kertoo Fredrica Nyqvist väitöskirjassaan.
Parempaa terveydentilaa Nyqvist selittää osin suomenruotsalaisten korkeammalla sosiaalisella pääomalla.
Väitöskirjaa en ole lukenut enkä tiedä paljonko siinä sosiaalista pääomaa käsitellään.
Lähetin Nyqvistille mailin asiasta ja kysyin onko suomenruotsalaisten sosiaalisen pääoman tasoa tutkittu.
Mun älykkyys ei riitä ymmärtämään, millä äijät tuli kuusta pois.
Kun maan vetovoimasta irtautumiseen tarvitaan helkkarin moinen kantoraketti, niin kuun vetovoimasta irtautumiseenkin jotakin rakettia kaiketi tarvitaan.
Terveys ja elinikä korreloivat positiivisesti tulotason ja koulutustason kanssa. Suomenruotsalaisten hyvä terveys ja pitkä elinikä selittyvät ainakin osittain heidän korkeammalla keskimääräisellä tulotasollaan ja koulutustasollaan.
Suomenruotsalaisten hyvällä sosiaalisella pääomalla voidaan katsoa olevan vaikutusta terveyteen ja elinikään vain, jos tulotason ja koulutustason tilastollisen vaikutuksen puhdistamisen jälkeenkin jää vielä selittämättä jokin osa terveydentilan ja eliniän eroista suomenkielisten ja suomenruotsalaisten välillä.
Mitään tällaista selittämätöntä osaa ei välttämättä ole, vaan suomenruotsalaisten hyvä terveys ja pitkä elinikä voidaan ehkä selittää täysin jäännöksettömästi pelkällä tulotasolla ja koulutustasolla.
Mitään tällaista selittämätöntä osaa ei välttämättä ole, vaan suomenruotsalaisten hyvä terveys ja pitkä elinikä voidaan ehkä selittää täysin jäännöksettömästi pelkällä tulotasolla ja koulutustasolla.
Tämän voi selvittää kyllä vaikka regressiolla, mutta sosiaalinen pääoma voi selittää ihan hyvin kaikkia noita muuttujia sitä, että terveys ja elinikä saadaan näyttämään tulotason ja koulutustason määräämiltä.
Mainituilla muuttujilla - sosiaalisella pääomalla, terveydellä, tulotasolla ja koulutuksella - on erittäin voimakkaita ja monimutkaisia takaisinkytkentämekanismja.
Esimerkiksi ulkoisesta syystä vähänkään pidemmäksi aikaa heikentyntyt terveys saattaa pudottaa tulotasoa, mutta vaikuttaa sosiaaliseen pääomaan vasta paljon myöhemmin niin, että tarkastelussa tulotason ja terveyden yhteys korostuu ja sosiaalisen pääoman merkitys vähenee.
Tällaisten mekanismien selvittäminen vaatisi aika mittavan paneelidatan pitkähköltä aikaväliltä niin, että tällaisten mahdollisten notkahdusten (tai nytkähdysten) vaikutukset voitaisiin tutkia.
Suoraviivainen poikkileikkaus ei paljasta kunnolla muuttujien dynaamista roolia. Samasta syystä mikään populaation otoksesta otettu kahden muuttujan riippuvuus ei yleisty kovin vahvasti yhtäältä toisiin populaatioihin eikä toisaalta edes ajallisesti erotettuihin saman populaation esiintymiin.
Käsittelin tätä problematiikkaa joskus vanhassa blogissani regressioanalyysin yhteydessä. Ainakin Mikolle näiden luulisin olevan tuttuja.
Ellilä: "... pitkä elinikä voidaan ehkä selittää täysin jäännöksettömästi pelkällä..."
- Epäilen tuota, koska systemaattiset erot suomalaisten ja suomenruotsalaisten ruokakulttuurissa ovat realiteetti. Tiesittekö esimerkiksi, että ainakin vielä 1960-luvulla suomalaiset söivät enemmän voita ja muuta kovaa rasvaa kuin mikään muu kansa maailmassa. Sydänsairauksia tutkivaa ja estävää laajaa pohjois-Karjala projektia ei käynnistetty sattumalta pohjois-Karjalassa. Rannikkoruotsalaisilla ruokavalio on painottunut paljon enemmän pehmeärasvaisiin kaloihin ja enemmän pehmeärasvaisiin kanoihin. Itä-Suomessa painotus on ollut naudan- ja sianlihassa, sekä rasvattomissa kaloissa.
Käytännön esimerkki kainuulaisista sukulaisistani on se, että he syövät pelottavia määriä kovaa rasvaa. Luojan kiitos monet ovat olleet fyysisesti rasittavissa töissä, jolloin rasva on myös palanut. Osa syö niin vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä, että minulle on tullut mieleen pohtia pystyykö ihminen todellisuudessa elämään lähes ilman niitä.
Suolaa käytetään runsaasti, se on tavallaan ruokien perusmauste, ja tällä on taipumus nostaa verenpainetta.
Näitä ajatellessa tuli nyt kuitenkin nälkä jauhoseoksessa kieriteltyjä ja suolaisimmassa voissa paistettuja ahvenia. Nam.
Aiempaan progressiivisuus- keskusleuun viitaten....
Putnamin kirjassa rinnastetaan tätä aikaa alenevine sosiaalisine pääomineen aikaan 1800-luvun lopulla jolloin USA:ssa ensin maahanmuutto, suurkaupunkien kasvu ja teollistuminen repi ihmiset irti paikallisyhteisöistä, kaupungit slummiutuivat, tuloerot kasvoivat, varallisuus nousi, rikollisuus ja lapsikuolleisuus samoin jne.
Sitten yhteiskunnallisiin ongelmiin alettiin tarttua vapaaehtoistoiminnan kautta. Perustettiin setlementtiyhdistyksiä ja Lions-klubeja, pelastusarmeija tuli USA:han, slummeihin alettiin rakentaa leikkipuistoja lapsille jne.
Yhteiskunnan atomisoituminen, rikollisuuden kasvu ja liika diversiteetti saatiin kuriin. angloamerikkalaiset. puolalaiset, juutalaiset, irlantilaiset yms. Integroituvat yhdeksi kansaksi. Mutta eivät tietysti mustat.
Putnam on optimistinen ja toivoo että sama sosiaalisen pääoman uudelleenrakentaminen onnistuisi nyt 100 vuotta myöhemmin.
Tuon atomisoitumisen vahingollisuudesta pitäisi jotenkin saada tutkimusote. Atomisoitumista pitäisi jotenkin pystyä selvästi mittaamaan. Tietääkseni sitä on tutkittu lähinnä tällä taivastelevalla laadullisella liirumlaarumilla.
Voin tietysti olla erehtynyt, ja tietoni puutteelliset. Jos on tutkittu toisin, niin haluaisin kuulla; en ole perehtynyt sosiaalisen pääoman määrällisiin tutkimuksiin.
Kyllähän Putnamin kirja nimenomaan pyrkii tuohon mitä vaadit. Ei se minusta ole laadullista liirum laarumia.
Se määrittelee sosiaalisen pääoman toki ehkä hieman epämääräisesti yksilöiden välisten suhteiden määränä/arvona - ja atomisuuden sosiaalisen pääoman puutteena.
Putnam tutkii erittäin monipuolisesti kaikenlaista ihmisten välistä yhteistyötä. Esimerkkinä vaikkapa yhdistyksiin kuulumista, koulun vanhempainyhdistyksiin kuulumista, perheeseen kuulumista, kortin peluuta porukoissa (jolla on USA:ssa erittäin vahva perinne) jne. jne. Putnam on käynyt läpi aivan tolkuttoman materiaalin.
Sitten hän on laskenut esimerkiksi sosiaalisen pääoman tason eri USA:n osavaltioille ja on tutkinut esimerkiksi rikollisuuden tai koulumenestyksen yhteyttä sosiaaliseen pääomaan.
Hyvin samantapaiselta analyysiltä se minusta näyttää kuin Lynnin&Vanhasen IQ and Wealth of Nations kirjan analyysit.
Lähetä kommentti