sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Sosiaalinen pääoma Suomessa - keskustelua tarvitaan

Jos olisi hegeliläis-snellmanilainen filosofi, voisi sanoa, että olemme tarvinneet vahvan yksilökeskeisen vaiheen irtautuaksemme sitovasta sosiaalisesta pääomasta ja löytääksemme tien siloittavaan sosiaaliseen pääomaan, kirjoittaa Seppo Niemelä arviossaan Robert Putnamin kirjasta Bowling Alone.

Olen samaa mieltä - äärimmäisen yksilökeskeisyyden on aika Suomessakin väistyä monipuolisemman - sekä yksilöllisyyden että yhteisöllisyyden arvon ymmärtävän - ajattelun tieltä. Harva voinee kiistää että suomalaisessakin yhteiskunnassa tietyt Putnamin mainitsemat alenevan sosiaalisen pääoman oireet ovat suht vahvasti näkyvissä:

kun sosiaalinen pääoma pienenee, lapset ovat heitteillä, koulu tukehtuu ongelmiinsa, talous taantuu, rikollisuus kasvaa, päihteidenkäyttö lisääntyy, hallinto korruptoituu, väkivalta ja turvattomuus vallitsevat jne. Terveiden yhteisöjen puutteessa syntyy myös sosiaalisen pääoman pimeitä ja sitovia muotoja, kuten rikollis- ja huumejengit sekä erilaiset vaarallisetkin ääriliikkeet.

Toisaalta vaikka yhdistystoimintaan osallistuminen on hieman laskussa ja yhdinperheet heikkenemässä, ongelmat tuntuvat kasautuvan erityisesti alimpaan sosiaaliluokkaan. Keskiluokkaisessa lähiössä asuvan perheen näkökulmasta sosiaalinen pääoma on ainakin omassa lähiössämme varsin korkea ja yhdistystoiminta varsin vilkasta. Lapset harrastavat paikallisissa urheilujärjestöissä ja partiossa - vanhemmat osallistuvat erilaisiin talkoisiin.

Toisaalta varsinkin suurissa yrityksissä työntekijöiden luottamus yrityksen johtoon ja työntekijöiden keskinäinenkin solidaarisuus on romahtanut.

Luottamus perinteiseen poliittisen päätöksentekoon ja varsinkin työväenliikkeeseen on heikentynyt. Demokratia on kastroitunut niin, että kansalaiset osallistuvat suhteellisen vähämerkityksellisiin presidentinvaaleihin mutta eivät osallistu tärkeämpiin EU-vaaleihin. (Presidentiksi on lisäksi valittu kaksissa peräkkäisissä vaaleissa henkilö, jota motivoi lähinnä poliitikkojen nöyryyttäminen, eikä varsinainen Suomea rakentava konstruktiivinen toiminta.)

Tiedän että olen syntyjäni pessmisti ja puhun mielelläni rappiosta ja näen sitä joskus sielläkin missä sitä ei ole. Monet muut ovat taas syntyjään optimisteja ja näkevät asiat aina parhainpäin. Pessimistien ja optimistien on turha silti antaa tämän estää asiallista keskustelua. Sosiaalinen pääoma on aivan liian tärkeä asia jotta keskustelu siitä kannattaisi pääästää degeneroitumaan riitelyksi.


Pidän Niemelän jakoa sitovaan ja siloittavaan sosiaaliseen pääomaan hieman naivina:

Voidaan erottaa sosiaalisen pääoman sitova ja silloittava muoto. Edellinen korostaa sosiaalista kontrollia. Se rajoittaa vapautta ja luo eriarvoisuutta, mutta saattaa olla paikallaan esimerkiksi pienten lasten hoidossa. Silloittava sosiaalinen pääoma vahvistaa vapautta ja tasa-arvoisuutta. Yhdysvalloissa ne osavaltiot, joissa sosiaalisen pääoman mittarit näyttävät korkeita lukemia, ovat samalla keskimääräistä tasa-arvoisempia, suvaitsevampia ja vapaampia. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus eivät siis sulje pois toisiaan; sosiaalinen pääoma on lähellä solidaarisuuden tai veljeyden ideaa.

Sosiaalinen kontrolli toki vähentää usein vapautta mutta vertaiskontrolli - sosiaalisen kontrollin tärkein muoto - ei vähennä vaan pikemmin lisää ihmisten välistä tasa-arvoisuutta ja montaa muutakin arvokasta asiaa kuten luottamusta. Antropologi Boehmin havainto ei päde vain metsästäjä-keräilijöihin vaan moniin moderneihinkin yhteisöihin:

The premise was that humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness

Sosiaalinen kontrolli ei ole hyvä eikä huono asia sinällään. Sosiaalisen kontrollin vallitseva muoto tietyssä yhteisössä voi olla hyvä tai huono. Esimerkiksi uskonnolliseen sosiaaliseen kontrolliin liittyy yleensä aina sekä hyviä että pahoja vaikutuksia. Esimerkkinä hyvistä vaikutuksista mainittakoon USA:n 1700-luvun puritaanismin taloudellista toimintaa tehostava vaikutus ja huonoista vaikutuksista saman uskontokunnan harjoittama eriuskoisten ja normin rikkojien nöyryyttäminen ja roviolla polttaminen.

Asoiden yksinkertaistaminen - tekeminen mustavalkoiseksi - tavalla johon Niemelä käsittääkseni syyllistyy vie pohjan pois koko sosiaalisen pääoman käsitteeltä. Tottakai on pyrittävä siihen että sosiaalisen kontrollin vaikutukset ovat optimaalisia, mutta koska kulttuurievoluutio on hyvin hidasta, emme voi suunnitella sosiaalisen kontrollin muotoja rajatta työpöydällä.

On käytettävä kussakin kulttuurissa olemassaolevia - vääjämättä usein epäoptimaalisia - sosiaalisen kontrollin muotoja.

Sosiaalisen kontrollin ohella tietysti myös vapaaehtoisuuteen perustuva vastavuoroisuus on oleellinen sosiaalisen pääoman rakennuspalikka.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Off-topic;

Viharikoslainsäädännön seurauksia Usassa:

http://www.vdare.com/stix/090604_hate_crimes.htm

Jukka kirjoitti...

Mielenkiintoinen juttu. Liittyy pikemmin ehkä seuraavaan postaukseen.