Iran - koittaako vapaus koskaan?

Siinä missä suomalainen arvostaa usein valtaa vallan vuoksi, shiia-muslimi arvostaa marttyyriutta marttyyriuden vuoksi,

Suomalainen valitsee äärivasemmistolaisen presidentin, jonka ainoa avu on että hän harrastaa poliitikkojen nöyryyttämisestä. Shiia-muslimi saattaa vastaavasti hakeutua marttyyriuteen täysin älyttömänkin asian puolesta.

Iranilainen vallanpitäjä yrittää tällä hetkellä pysäyttää opposition vastarintaa kiinalaisilta ystäviltään oppimillaan menetelmillä eli opiskelijoita ampumalla ja Internettiä valvomalla. Toisaalta iranilainen vallanpitäjä tietää että jokainen marttyyri lisää potentiaalisesti kansan taistelutahtoa.

Shiia-muslimies tietää että on kauniimpaa kuolla vapauden puolesta kuin taipua tyrannin edessä. Shiia-mies kokee psykologien mukaan syvää surua siitä, ettei saanut osallistua Karbalan taisteluun Husayn ibn Alin johdolla ja kuolla Alin tavoin marttyyrinä vapauden puolesta.

Shiia-mies muistelee joka vuosi ahura-juhlassa Karbalan taistelua, ruoskii ja silpoo itsensä verille ja suggeroi itsensä kaipaamaan marttyyriutta.

Shiiojen taisteltahto ja marttyyriuden kaipuu oli vahva ase Iranin islamilaisessa vallankumouksessa 30 vuotta sitten, mutta se voi kääntyä islamilaista vallankumousta vastaan, kun islamilainen vallankumous haluaa tukahduttaa iranilaisen nuorison vapauden kaipuun.

Se mikä onnistui Kiinassa ei välttämättä onnistu Iranissa. Yhteisöllisyys ja kollektiivisuus on ollut aina vahvempi ase totalitarismia vastaan kuin individualismi. Individualistit kuten vapaa-ajattelijat eivät uhraisi itseään paremman maailman puolesta. Kiinalaiset eivät kykene järjestäytymään yhtä tehokkaaseen vastarintaan kuin iranilaiset.

Suomalaisten olisi ehkä aika oppia meidänkin jotain iranilaisilta - meidänkään ei ole pakko alistua sananvapauden rajoituksiin ja muuhun äärivanhoillisen virkamiesten harjoittamaan kansankyykyttämiseen.