keskiviikkona, lokakuuta 05, 2011

"Konjakkiperiaate"

Dagens Næringsliv kirjoitti pari päivää sitten "konjakkiperiaattesta" eli siitä miten EU:n integraatiota on syvennetty askel askeleelta väestön mielipiteistä välittämättä. Ja miten tämä konjakkikuningas Jean Monnet'n (1888-1979) kehittämä Methode Monnet tuli osaksi Ranskan ulkoministeri Robert Schumanin suurta visiota luoda yhtenäinen Eurooppa.

Monnet'n metodi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tehdään jokin päätös mikä edistää Euroopan integraatiota ja jäädään hetkeksi odottelemaan onnistuuko valittu polku vai ei. Ellei onnistu, kokeillaan jotain muuta polkua. Tärkeintä on päästä polkua pitkin niin pitkälle, että ei ole enää mahdollista perääntyä. Kun Ranskan ja Hollannin kansanäänestys päättyi integraation vastaisen tulokseen, keksittiin Lissabonin sopimus.

Dagens Næringsliv kirjoittaa - käännös on Googlen: "Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."

Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) knew much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.

"The countries of Europe are too small to ensure people are necessary prosperity and social development. The European states must join together in a federation", said Monnet in 1943.

He was also antipopulist. The interwar period had shown how the masses could be headed for disaster. Hitler had used referendums to gain legitimacy. Monnet's great contribution was known as the Schuman Plan, named after a French foreign minister. It was Monet who wrote the text. The plan was to build a new and united Europe, brick by brick, first with practical cooperation on coal and steel, as in new fields of politics and economics.

Monnet'n periaate on toiminut Dagens Næringslivin hyvin mutta lehti myöntää että tiettyjä ongelmia on alkanut ilmetä.

Mitä lehti ei suoraan myönnä on, että Monnet'n periaatteen hengessä keksittiin yhteisvaluutta, ja vaikka tiedettiin, että yhteisvaluutta edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa ja budjettikuria, tiedettiin myös että budjettikurin lisääminen ja yhteinen talouspolitiikka ovat väestön mielestä vastenmielisiä. Siksi päädyttiin luomaan ensin vain yhteisvaluutta. Tiedettiin toki että yhteisvaluutta ilman yhtenäistä valuuttapolitiikkaa johtaa ennemmin tai myöhemmin kriisiin. Kriisi nähtiin kuitenkin mahdollisuutena. Kriisi johtaa tarpeeseen ratkaista kriisin "perimmäinen syy" eli se, että talouspolitiikka ei ole synkronoitu. Toisaalta uskotiin, että yhteisvaluuttaan siirtyminen on polku josta ei ole paluuta.

Yhteisvaluutta-temppu saattaa nyt kuitenkin epäonnistua. Integraation ajajat eivät olleet lukeneet Tainteria eivätkä tajunneet sitä, että kriisi ei välttämättä johda integraation tiivistymiseen eli organisaation kompleksisuus-tason nousuun, vaan se voi myös johtaa organisaation romahdukseen. On olemassa hyvin harvoja polkuja joilta ei ole paluuta. Ja vaikka niiltä ei olisi paluuta lähtöpisteeseen, niiltä pääsee kyllä jonnekin muuallekin kuin polun päähän. Integraatiosta ei ehkä ole helppoa paluuta vanhoihin kansallisiin valuuttoihin, mutta se ei tarkoita että euro säilyisi.

Perhaps the people of our continent now have a clearer choice between 'more Europe' or withdrawal and division. Some will rejoice. For others it will be a sore farewell. Nearly all the ugly it is possible to say whether Methode Monnet's true, but it has worked. It has created a historic European cooperation and it has happened on a far more peaceful than all previous efforts in that direction. It is not small, just that.

Kannattaa lukea myös Ducoment.no:n analyysi Dagens Næringslivin artikkelista. Lainaan Document.no:ta Googlen käännöksenä:

[Dagens Næringsliv] says that "[the method] works", but does it? EU looks away from the fundamental problem of democratic legitimacy. Support for the European elections are less than 50 percent. If we now abolish national sovereignty, what is left? Bolsheviks and the Nazis would force people into a new future, the EU bureaucrats will fool them. But trickery can give a good result? Democracy is based on the people decide, and that they are presented with real choices.

The EU approach is based on complete reset mentalisation, obfuscation, and the small paces policy, which together provide a cumulative effect: the development is irreversible. This has been successful, the Wiedsvang, Europe has been gathering, free flow of goods, people, services and money. But one can build a vision of trickery? When French and Dutch in 2005, said no thanks to a new "constitution" for the EU, which in plain language explaining the Union's ambitions, was Monet method again rescue. The alternative was the Lisbon Treaty, a text that says about the same as the draft constitution, but that is absolutely unreadable. The management Wiedsvang describe involves a disempowerment of the people. It is Plato's old elite model: people do not know their own good.

But those smart gentlemen in Brussels had overlooked one important thing: the market. It requires quick response. The situation in Europe is located in is very serious. Playing with the risk of widespread social unrest.

2 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Richard North ja Christopher Booker paljastivat EU:n periaatteen jo muutama vuosi sitten kirjassaan Great Deception- Can the European Union survive.

EU:n demokratian halveksunta on tarkoituksellista eli sillä pyritään kasvattamaan keskushallinon valtaa suhteessa provinsseihin. EU:n agendana on ylikansallinen supervaltio ja sitä kohti edetään pienin askelin.

EU:n perustuslaki oli virhe, koska siinä näytettiin ensimmäistä kertaa, miten paljon valtaa keskushallinnolle on jo annettu. Lissabonin sopimus korjasi tuon virheen, koska se oli kirjoitettu yhtä epäselvästi kuin aikaisemmat EU-sopimukset.

Aakke / Miltton kirjoitti...

EU:n demokratian halveksunta on tarkoituksellista eli sillä pyritään kasvattamaan keskushallinon valtaa suhteessa provinsseihin. EU:n agendana on ylikansallinen supervaltio ja sitä kohti edetään pienin askelin.

Mikäpä muukaan agendana olisi.
"Uusi Rooma" nousee hiljalleen.

Nykyisen euro-kriisin tavoitteena on velkaannuttaa (kansallis)valtiot siihen pisteeseen, että ne kaikki kaatuvat keskushallinnon syliin.