lauantaina, lokakuuta 01, 2011

Kunniamurha ja Kultainen Lootus

Sosiaalisten normien funktio on koordinoida ihmisten käyttäytymistä:

The function of a social norm is to coordinate people’s expectations in interactions that possess multiple equilibria. Norms govern a wide range of phenomena, including property rights, contracts, bargains, forms of communication, and concepts of justice. Norms impose uniformity of behavior within a given social group, but often vary substantially among groups. (Peyton Young)

(On tosin ehkä hieman naivia puhua funktiosta, koska tasapainotilan valinta (=mikä normi voittaa) tapahtuu usein sponttaanisti eikä rationaalisen suunnittelun kautta.)

Yksinkertaisimmillaan normi määrää, millä puolella tietä ajetaan. Koordinoimisen hyöty on tässä tapauksessa ilmeinen. Mielenkiintoisempia normeja ovat esimerkiksi avioliittoon liittyvät normit - esimerkiksi normi että morsiamen isän pitää maksaa myötäjäisiä

Yhteiskunnassa vallitsevat normit vaikuttavat usein voimakkaasti yhteiskunnan jäsenten hyvinvointiin. Tehottoman normin muuttaminen on usein hyvin hidasta, koska yksittäiselle ihmiselle on tyypillisesti optimaalista toimia samalla tavalla kuin muidenkin yhteisön jäsenten ja noudattaa normia.

Vaikka normin rikkojaa ei sinänsä rangaistaisi vaan olisi täysin sallittua vaatia sulhasen isältä myötäjäisiä, tällaisen isän tytär ei yksinkertaisesti pääsisi naimisiin. Kulttuurit joissa vallitsee normi että tytöt on ympärileikattava, ympärileikkaamisesta kieltäytyminen ei välttämätä ole rangaistavaa, tyttö vaan ei pääse naimisiin.

Joskus pitkään vallinneet normit kuitenkin romahtavat. Kerroin aiemmin: Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa. Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset. Instituutio mureni ensin alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.

Normien muuttaminen vaatii usein järjestäytymistä. Kun tarpeeksi monet ihmiset samanaikaisesti hylkäävät normin, normin noudattaminen ei enää olekaan yksilön kannalta optimaalista ja muutkin yhteisön jäsenet luopuvat normin noudattamisesta. Pakistanissa yksi rohkea mies on haastanut vallitsevat normit. Kiinassa Kultainen Lootus hävisi Kiinan Kommunistisen Puolueen hallinnollisen päätöksen kautta vallankumouksen jälkeen 1948. Taiwanilla tavan kielsivät japanilaiset vallanpitäjät vuonna 1918.

Toisaalta normi voi muuttua ilman järjestäytymistäkin satunnaisten häiriöiden tai teknologiamuutosten myötä. Esimerkiksi metsästäjäkeräilijöiden noudattamat ruuanjako- ja yhteisomistus-normit murenivat maatalouteen siirtymisen myötä. Toki tässä on olemassa tietty muna-kana-ongelma. Maatalouteen ei voi siirtyä ennen kuin maanviljelijä voi luottaa että muut yhteisön jäsenet eivät kerää kaikkia pellon tuotoksia. Todennäköisesti normit ja teknologia ovat tässä tapauksessa muuttuneet rinnan. Joku on aloittanut pienimuotoisen viljelyn ja muut ovat imitoineet hyviä tuloksia. Kun ruuan keräilijät ovat saapuneet pelloille, viljelijöiden ja keräilijöiden välille on syntynyt skismaa, minkä viljelijät ovat aluksi hävinneet koska yhteisön normisto on ollut keräilijöiden puolella. Heimo on saattanut jakautua kahtia tai asiasta on lopulta sovittu.

2 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Ainakin George Catlinin matkakirjassa Letters and Notes on the North American Indians mainitaan, että maissia viljelevät intiaanit jakoivat ruokaa auliisti sekä oman heimon kesken että myös muukalaisille, kuten Catlinille.

Eli maanviljelykseen siirtymisen edellytyksenä ei ole voinut olla ruoan jakamiseen liittyvien normien katoaminen, koska nuo samat normit olivat olemassa vielä 1800-luvulla, sellaisen väestön parissa, joka oli viljellyt vuosisatoja tai vuosituhansia.

Muutenkin maatalous oli pitkään aika sosialistista, maan yksityisomistusta ei varsinaisesti tunnettu esimerkiksi Suomessa ennen isojakoa. Sarkajaon aikaan pellot viljeltiin yhdessä ja tuotto jaettiin viljelijöiden kesken.

Isojakoa vastustettiin aikanaan ankarasti. Kansa olisi halunnut säilyttää sosialistisemman viljelyjärjestelmän, mutta eliitti pakotti kansan individualistisiin uudistuksiin. Omaa etuaan vartioiva talonpoika voi siis ainakin osittain olla keskusvallan luomus.

Venäjällä kyläyhteisö hallitsi maankäyttöä vielä 1900-luvun alussa. Peltoja ei viljelty yhdessä kuten esimerkiksi Suomessa tehtiin vielä 1700-luvulla, mutta viljelysmaa jaettiin perhekuntien kesken aina tarpeen mukaan uudestaan, jos perheiden olosuhteissa oli tapahtunut muutoksia.

Venäjän tapauksessa on aika ironista, että vasta reaalisosialismi tuhosi primordiaalisen agraarisosialismin. Mutta perustelu uudistuksille oli aivan sama kuin muuallakin: piti lisätä maankäytön tuottavuutta ja vapauttaa siinä sivussa työvoimaa. Tässä onnistuttiin myös Neuvostoliitossa.

Jukka kirjoitti...

Sammalkieli,

en väitä että sosialistinen maatalous ei olisi mahdollista. Olen useaan kertaan kertonut myönteisesti hutteriittien sosialismista.

Mutta jotta maatalous/puutarhanhoito pääsi metsäsätjä-keröilijöillä alkuun käytännössä viljelyksien hoitaja tarvitsi turvakseen oikeuden pitää itse työnsä tulos. Omistusoikeuden käsite syntyi. Käsitykseni on mm. tästä Bowlesin kirjan tekstistä

Kun väestö on siirtynyt maatalouteen, on tietysti mahdollista tehdä tällaisia sosialistisia kokeiluja kuten hutteriittien kokeilu. Hutteriitit noudattavat käytäntöä kaikille tarpeidensa mukaan mutta myös käytäntöä kaikilta kykyjensä mukaan päinvastoin kuin sosialidemokraatit.

Hutteriittien malli on suht kestävällä pohjalla päinvastoin kuiin pohjoismainen sosialidemokratia. Osoittaa muuten melkoista avarakatseisuuden puutetta kun nykyajan sosialistit tuskin koskaan viittaavat hutteriitteihin kun puhutaan sosialismin onnistumisesta.

Sosialismia harjoitetaan joka päivä - ja on harjoitettu lähes yhtäjaksoisesti - noin 450 vuotta hutteriittiyhteisöissä. Hutteriitti-kolhoosit (Bruderhof) ovat taloudellisesti paikallisia yksityisiä maanviljelijöitä tehokkaampia. En tietenkään väitä etteikö hutteriitti-kirkkokin globalisaation ja maallistumisen myötä voi kaatua mutta ainakin se on osoittanut että sosialismi on mahdollista tietyin rajoituksin.