torstaina, heinäkuuta 01, 2010

Puistojen käytöstä

Yhteismaiden - tässä tapauksessa puistojen - käyttöön liittyy lähes säännönmukaisesti ongelmia:

Helsingin Punavuoren kaupunginosan asukkaat ovat kyllästyneet Sinebrychoffin puistossa tapahtuvaan alituiseen juhlintaan. Niin sanotusta Koffin puistosta on viime vuosina tullut Helsingin suosituimpia nuorten illanviettopaikkoja. ...

Alueen asukkaiden mukaan puistoon kokoontuu iltaisin jopa 1500 nuorta, jotka meluavat, virtsaavat ja sotkevat puistoa. Joidenkin puiston vieressä asuvien parvekkeille on kiipeilty ja heidän ikkunoitaan on kivitetty.

Häiriöihin puuttuneita asukkaita on vetoomuksen mukaan uhkailtu.

Alueella on viimeaikoina tehostettu jätehuoltoa, mutta puisto on silti usein aamuisin roskien ja lasinsirujen peittämä, josta aiheutuu varaa erityisesti pienille lapsille.


Yhteismaan ongelmaa ja yleisemmin yhteisresurssien managerointia on poliittisessa kirjallisuudessa käsitelty hyvin laajasti ja erilaisia ratkaisuja on esitetty. Tämän vuoden taloustieteen Nobel-palkinnon saaja Elinor Ostrom on mm. tutkinut aihetta 50 vuotta. Kuten Ostrom minäkään en ajattele että on olemassa yksi ja vain yksi oikea ratkaisu, vaan ongelmia voi ratkaista myös luovasti erilaisia keinoja yhdistämällä.

Mieleeni tulee taas kerran yksi onnistunut puiston "haltuun otto" eli roskaamisen lopettaminen. Kirjoitin tapauksesta aiemmin:

Muistuu mieleen miten Kalliossa toimittiin Karhupuiston siistimisessä. Kun asuin siinä vierellä keskustelin usein ihmisten kanssa siitä ongelmasta että alkoholistit ovat vallanneet puiston. Esitin mielipiteenäni että poliisin pitäisi poistaa puliukot, mihin varsinkin vanhemmat työläistaustaiset kalliolaiset vanhat naiset suhtautuivat hyvin kielteisesti. Poliisi edusti heille ilmeisesti samaa porukkaa kuin 1918 Kallioon tulleet saksalaiset ja valkoiset. Vihollista. Alkoholistit sen sijaan olivat omia.

Kaupunki hoiti asian hyvin. Puistoa alettiin suunnitella niin että me asukkaat osallistuimme siihen tai ainakin koimme osallistuvamme. Sitten penkit poistettiin puistosta ja puisto kunnostettiin ja asukkaita otettiin mukaan puiston hoitamiseen. Tai pikemmin puston hoitaminen annettiin kokonaan asukkaille. Puisto siirtyi asukkaitten "omistukseen" ja penkit palautettiin. Poliisi harjoitti suht diskreetisti nollatoleranssia alkoholistien suhteen - kenenkään ei annettu istua puistossa. Tässä vaiheessa kukaan ei enää suhtautunut alkoholistien poistamiseen negatiivisesti ilmeisesti koska kyseessä oli asukkaitten oma puisto.

Se oli hieno kokemus. Sittemmin muutin alueelta pois mutta kyllähän puisto edelleen näyttää aika kivalta.


Sinebrychoffin puiston tapauksessa pienimuotoiset ratkaisut eivät ehkä auta. Siinä missä Karhupuistossa häiriökäyttäytyjien määrä oli hyvin pieni, Sinebrychoffin puistossa tilanne on pahempi. Häiriökäyttäytyjät ovat Sinebrychoffin puistossa nuoria ja suomalaisessa yhteiskunnassa kukaan ei halua leimautua nuorten ilon pilaajaksi.

Yksi vaihtoehto voisi olla lopettaa puiston siivoaminen toistaiseksi kokonaan tai ehkä mieluummin siivota puisto vain kerran kuukaudessa - ja katsoa löytyykö ongelmaan ratkaisu ns. ruohonjuutotasolla. Tämä olisi helposti perusteltavissa veronmaksajille

19 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

Oma ratkaisuni:

Puistot yksityisomistukseen. Kaavoituksesta luopuminen.

Puistot toimimaan "käyttäjä maksaa" -periaatteella. Vaikka heti tulee urputusta maksullisuudesta, on kuitenkin muistettava, että jostakin se puiston ylläpito AINA maksetaan. Jos veroastetta lasketaan samanaikaisesti, saattaa puistossa käynti olla jopa aiempaa edullisempaa, perustuen tilaaja-tuottaja-ketjun (=puistossa kävijä-puiston ylläpitäjä) lyhyyteen ja siitä johtuvaan transaktiokustannusten vähyyteen. Nykyisellään verorahat kulkevat verohallinnosta kaupungille ja siitä aina puistojen kunnossapitoon. Jokainen väliporras (verohallinto, Helsingin kaupunki) on monoliittinen byrokratiajärkäle, ja transaktiokustannukset ovat sen mukaiset.

Lopputuloksena puiston tilalle tulee luultavammin asuinkerrostalo ja/tai kauppakeskus, riippuen puiston sijainnista. Nuorten juhlimisalue siirtyy halvemmalle tontille kaupungin laitamille.

Jos asukkaat ovat huolissaan siitä, että puistot päätyvät "isojen firmojen" haltuun - kuten todennäköisesti päätyvätkin - niin ei muuta kuin kokoamaan asukkaiden muodostamaa yhdistystä/yritystä, joka ostaa puiston sen tullessa myytäväksi.

---

Huonoin ratkaisu tässä mallissa on se, että puistokäynti tulee maksulliseksi ja verot pysyvät ennallaan. Tähdennettäköön siis, että samanaikaisesti verojen on laskettava, jotta tämä ratkaisu toimisi.

Jukka kirjoitti...

Nykymallissa huonointa on, että ihmiset käyttäytyvät kuin lapset.

"Noi sotkee meidän puiston" ja "Noi haluaa pilata meidän juhlimisen - onko ne koskaan itse ollut nuoria".

Imulippo kirjoitti...

"Nykymallissa huonointa on, että ihmiset käyttäytyvät kuin lapset."

Kyllä, mutta miten tuo seikka voidaan korjata sisältäpäin niin, että nuoret itse korjaisivat käytöstään ilman tarvetta ulkoisille voimatoimille? Ei oikein mitenkään. Se, että puisto jätettäsiin kokonaan siivoamatta, ei vielä saisi nuorisoa muuttamaan käytöstään, mutta ajan myötä ja huomiota kerättyään se ehkä koventaisi asenteita sopivasti sen verran, että nuorten ylimielivaltaan uskallettaisiin puuttua.

"Puistot yksityisomistukseen."

Yksityisomistuksen ja maksullisuuden mukana tulee tiettyjä välttämättömiä kustannuksia (aidat, rahastaja-vartijat) jotka osaltaan syövät koko puiston ideologisen tarkoituksen paikkana, johon voi sen suuremmin ajattelematta pysähtyä syömään mansikoita tai muuten vain kulkea läpi lorisevan vesisuihkun vierestä ja katsellen kukkia. Kuinka moni maksaisi päästäkseen puistoon, jonne pistäytymiseen tarkoitetut houkutukset näkee ulkopuoleltakin? Vai pitäisikö puiston ympärille rakentaa pari-kolme metriä korkeat seinät? Olisiko se sitten enää miellyttävä puisto? Miten seinätty kuutio vaikuttaisi kaupunkikuvaan ulkopuolelta nähtynä?

Jukka kirjoitti...

Jep mutta tällaisia ongelmia on maailma pullollaan, ja päätellen siitä miten Hgin puisto-sasto toimi Kalliossa, ei ne ihan munattomia ole nekään ratkaisemaan tällaisia ongelmia.

Eli vois luulla että tähän ratkaisu löytyy ... kunhan demarit ja muut piipertelijät ei estä toimenpiteitä.

Aakke kirjoitti...

"Kuinka moni maksaisi päästäkseen puistoon, jonne pistäytymiseen tarkoitetut houkutukset näkee ulkopuoleltakin?"

Maksavathan ihmiset pääsystä Linnanmäen huvipuistoonkin, vaikka osa houkutuksista näkyy ulkopuolelle. Jos joku tykkää ns. ikkunaostoksista, niin toki puistoa saa katsellakin, ei sinne ole pakko mennä.

Pointti tässä on kuitenkin se, että YHTÄ TÄRKEÄÄ puistojen maksullisuuden kanssa on VEROJEN ALENTAMINEN.

Jos puistot siirtyvät yksityisomistukseen, niin niiden ylläpidosta vastaa niiden omistaja (=yritys X tai yhdistys X). Ei ole enää perusteltua maksaa veroa siltä osin, kuin mitä puistojen ylläpito kuluttaa. Tietty valtio/kaupunki voi pitää veroasteen ennallaan, ja ohjata puistojen ylläpitoon käytettävän osuuden esim. velkojen lyhentämiseen.

Eli puistojen yksityistämisen ohella on huomioitava myös verojen alentaminen.

---

"Vai pitäisikö puiston ympärille rakentaa pari-kolme metriä korkeat seinät? Olisiko se sitten enää miellyttävä puisto? Miten seinätty kuutio vaikuttaisi kaupunkikuvaan ulkopuolelta nähtynä?"

Ainakin Lontoossa on aidattuja puistoja, joihin pääsee vain sisäänkäyntien kautta. Voisin hyvinkin kuvitella jossain puistossa olevan sisäänpääsymaksun tyyliin 20 pennyä.

---

Mutta olisiko puisto-ongelman ydin sittenkin ilmiö nimeltä "swarming"?

Muutama sata nuorta juhlijaa voisi olla ihan manageable. Mutta yli tuhat? Ja jatkuvasti?

Samaan sarjaan kuuluvat myös "mopomiitit", jossa satoja ellei tuhansia mopoilijoita kokoontuu ajamaan yhdessä, aiheuttaen erilaisia (haitallisia) sivuvaikutuksia normaalille liikenteelle.

---

Lisäksi yksi ongelman syy voisi olla kaupunkiympäristössä. Mitä muuta nuoret voisivat iltaisin tehdä? Kotona istuminen on tylsää, baareihin ei pääse, harrastuksia ei ole joka ilta.

Ainut vaihtoehto on siis puisto.

---

Ja vielä yksi kysymys:

Miksi tällaisia swarming-kokoontumisia ei ole ollut aiemmin? Facebookin takiako?

Ja jos on ollut, miksi ne eivät ole olleet haitta? Onko nuorten käytös jollain tapaa huonontunut viime aikoina?

---

Tottakai myös hybridi-malli on mahdollinen. Yritys X tai yhdistys X ylläpitää puistoa, kerää pääsymaksua, ja saa vuosittain valtiolta tietyn osuuden toimintaansa.

---

Luonnollisesti puisto voi olla myös taloudellisesti kannattamaton.

Aakke kirjoitti...

"Kuinka moni maksaisi päästäkseen puistoon, jonne pistäytymiseen tarkoitetut houkutukset näkee ulkopuoleltakin?"

Maksavathan ihmiset pääsystä Linnanmäen huvipuistoonkin, vaikka osa houkutuksista näkyy ulkopuolelle. Jos joku tykkää ns. ikkunaostoksista, niin toki puistoa saa katsellakin, ei sinne ole pakko mennä.

Pointti tässä on kuitenkin se, että YHTÄ TÄRKEÄÄ puistojen maksullisuuden kanssa on VEROJEN ALENTAMINEN.

Jos puistot siirtyvät yksityisomistukseen, niin niiden ylläpidosta vastaa niiden omistaja (=yritys X tai yhdistys X). Ei ole enää perusteltua maksaa veroa siltä osin, kuin mitä puistojen ylläpito kuluttaa. Tietty valtio/kaupunki voi pitää veroasteen ennallaan, ja ohjata puistojen ylläpitoon käytettävän osuuden esim. velkojen lyhentämiseen.

Eli puistojen yksityistämisen ohella on huomioitava myös verojen alentaminen.

---

"Vai pitäisikö puiston ympärille rakentaa pari-kolme metriä korkeat seinät? Olisiko se sitten enää miellyttävä puisto? Miten seinätty kuutio vaikuttaisi kaupunkikuvaan ulkopuolelta nähtynä?"

Ainakin Lontoossa on aidattuja puistoja, joihin pääsee vain sisäänkäyntien kautta. Voisin hyvinkin kuvitella jossain puistossa olevan sisäänpääsymaksun tyyliin 20 pennyä.

---

Mutta olisiko puisto-ongelman ydin sittenkin ilmiö nimeltä "swarming"?

Muutama sata nuorta juhlijaa voisi olla ihan manageable. Mutta yli tuhat? Ja jatkuvasti?

Samaan sarjaan kuuluvat myös "mopomiitit", jossa satoja ellei tuhansia mopoilijoita kokoontuu ajamaan yhdessä, aiheuttaen erilaisia (haitallisia) sivuvaikutuksia normaalille liikenteelle.

---

Lisäksi yksi ongelman syy voisi olla kaupunkiympäristössä. Mitä muuta nuoret voisivat iltaisin tehdä? Kotona istuminen on tylsää, baareihin ei pääse, harrastuksia ei ole joka ilta.

Ainut vaihtoehto on siis puisto.

---

Ja vielä yksi kysymys:

Miksi tällaisia swarming-kokoontumisia ei ole ollut aiemmin? Facebookin takiako?

Ja jos on ollut, miksi ne eivät ole olleet haitta? Onko nuorten käytös jollain tapaa huonontunut viime aikoina?

---

Tottakai myös hybridi-malli on mahdollinen. Yritys X tai yhdistys X ylläpitää puistoa, kerää pääsymaksua, ja saa vuosittain valtiolta tietyn osuuden toimintaansa.

---

Luonnollisesti puisto voi olla myös taloudellisesti kannattamaton.

Jukka kirjoitti...

Kyllä minuakin vierastaa ajatus, että kaikki olisi maksuillista. Minua myös hiukan ärsyttää se, että libertaareilla on aina tämä vakiovastaus kaikkeen - yksityistetään.

Toisaalta tässä nimenomaisessa tapauksessa - ja monessa muussa - ekskluusio on ehkä välttämätöntä. Perustuisiko se sitten ykstyistämiseen vai muuhun ekskluusioon en tiedä.

Minusta ykstyistäminen on vain yksi ekskluusion muoto. Ekskluusio voi perustua muuhunkin. Englannissa saattaa kuulemma paikallisilla asukkalailla olla avain lähipuistoon.

Jukka kirjoitti...

Koska suomalaiset - varsinkin nuoret - ihailevat Tarja Halosta, presidentillämme olisi mahdollisuus vaikuttaa tällaisiin asioihin.

Hän voisi todeta että tällainen tuhma käyttäytyminen ei sovellu kansankotiin.

Aakke kirjoitti...

"Kyllä minuakin vierastaa ajatus, että kaikki olisi maksuillista."

Kaikki ON maksullista, joskaan:

a. vaihdon välineenä ei aina toimi raha,
b. maksaja ei aina ole suoritteen loppukäyttäjä,
c. maksu ei aina kata suoritteen kustannuksia, ja
d. maksua ei aina suoriteta olemassa olevista varoista, vaan otetaan velkaa.

Se, maksetaanko suoritteesta X suorasti vai epäsuorasti, vaikuttaa erityisesti tunne/kokemustasolla - vrt. veron maksaminen vs. pääsymaksun maksaminen. Nythän moni pitää puistokäyntiä "ilmaisena", vaikka se ei käytännössä ole sitä - paitsi henkilöille (=lapset), jotka eivät ole maksaneet vielä veroja.

Milton Friedmanhan määrittelee neljä tapaa käyttää rahaa:

1. Käytät omia rahoja itsesi hyväksi.
2. Käytät omia rahoja muiden hyväksi.
3. Käytät muiden rahoja itsesi hyväksi.
4. Käytät muiden rahoja muiden hyväksi.

Käsittääkseni Friedman ei ole luonnut mitään suurempaa teoriaa tuon jaon pohjalle, mutta toteaa, että taloudellisesti tehokkain tapa käyttää rahaa on vaihtoehto 1. Tällöin rahan käyttö on kaikista kohdistuneinta, ja mukana on mahdollisimman vähän välikäsiä.

---

Tässä nimenomaisessa tapauksessa eksluusio voisi perustua puiston aitaamiseen ja aukioloaikojen asettamiseen. Puisto voisi olla auki tyyliin 7-21. Tämä antaisi asukkaille ainakin nukkumisrauhan.
Yksityistämistä ja siten pääsymaksuja ei siis tarvittaisi.

Jos nuoria alkaa kokoontumaan puistoon ennen klo 21, niin sisäänkäynnille voi tulla portsari/vartija/poliisi muutama tunti ennen sulkemisaikaa rajoittamaan tietyn ikäisten henkilöiden pääsyä puistoon.

Tarkemmin ajateltuna yksityistäminen saattaisi jopa johtaa asukkaiden kannalta ei-toivottuun lopputulokseen, jossa puiston omistava taho X houkuttelisi puistoon maksimaallisen määrän kävijöitä mahdollisimman suuren pääsymaksukertymän saavuttamiseksi.

Toisaalta yksityistäminen rajaisi siistimiskustannukset pelkästään puiston ylläpitäjän maksettavaksi. Käsittääkseni 1500 juhlijan roskien korjaamista ei ole ennalta budjetoitu Helsingin kaupungin puisto-osastossa, joten se aiheuttaa lisäkustannuksen, joka pitää kattaa jollain tavalla. Velalla?

Jukka kirjoitti...

Kannatan itsekin kyllä ensi sijaisesti 1:tä. Käytän itse tosin käsittääkseni suurimman osan rahoistani muihin ihmisiin - osin vapaaehtoisesti (perheeseeni, Kiva.org, kirkollisvero, muu hyväntekeväisyys) ja osin pakolla (valtionvero).

Toinen näkökulma on että rahoja pitäisi käyttää tehokkaasti. Hiukka epäilen että rahojen kuluttaminen siihen että joku puisto siivotaan joka aamu ei ole tehokasta.

Kolmas näkökulma on se, että jos perheessäkin yksi (esim. äiti) siivoaa ja muut sotkevat, tämä johtaa siihen että lapset ja mies kehittyvät kusipäiksi. Näistä ihmisistä joita hyysätään - ovat ne sitten rikkaita, sosiaalipummeja tai nuorisoa - tulee kusipäitä. Samaan aikaa niistä jotka käyvät siivoamassa toisten jälkiä tulee kyynikkoja tai lakeijaluonteita.

Imulippo kirjoitti...

"Maksavathan ihmiset pääsystä Linnanmäen huvipuistoonkin, vaikka osa houkutuksista näkyy ulkopuolelle. Jos joku tykkää ns. ikkunaostoksista, niin toki puistoa saa katsellakin, ei sinne ole pakko mennä."

Linnanmäen laitteiden funktio on tulla käytetyksi fyysisesti, puiston välineitä taas ovat kukat ja vesisuihkut, joiden funktio on tulla katsotuksi.

"Pointti tässä on kuitenkin se, että YHTÄ TÄRKEÄÄ puistojen maksullisuuden kanssa on VEROJEN ALENTAMINEN."

Toki, tuo on erittäin olennainen seikka mutta itse en jaksa millään uskoa, että veroprosenttia alennettaisiin edes kymmenen puiston, saati yhden puiston yksityistämisen myötä.

"ekskluusio on ehkä välttämätöntä."

Tässä tapauksessa esim. ikään perustuvalla ekskluusiolla rankaistaisiin kollektiivisesti myös niitä nuoria, jotka eivät ole sotkeneet. Nuorilla on käsittämättömän hyvä muisti epäoikeudenmukaisten kokemusten suhteen. Ainakin itselläni on.

Minun paras ratkaisu tuohon on jättää koko alue siivoamatta ja antaa asioiden vapaasti eskaloitua siihen pisteeseen, että asukkaat itse pakon edessä aktivoituvat. Toivottavasti asukkaat huomaisivat kantapään kautta, että se yhteiskunta, mitä he huutavat apuun korjaamaan tilanne, ovat he itse.

Jukan esimerkki vaivan-näöstä yhteisen asian eteen koheesion lisääjänä oli hyvä. Kun yhteisön jäsenet antavat henkilökohtaisen työpanoksensa jollekin asialle, joka ennen koettiin ulkopuoliseksi ja kuuluvaksi "yhteiskunnalle", yhteisen puurtamisen jälkeen se koetaan kuuluvan niille, jotka tekivät työtä sen puolesta. Työ yhteisen asian eteen, tuloksen näkeminen ja siitä nauttiminen luo yhteisöllisyyttä. Tuo on minun mielestäni myös se kaikkein kestävin ratkaisu.

Aakke kirjoitti...

"Linnanmäen laitteiden funktio on tulla käytetyksi fyysisesti, puiston välineitä taas ovat kukat ja vesisuihkut, joiden funktio on tulla katsotuksi."

Samoin puiston hiekalla päällystetyt kulkuväylät ja penkit on tarkoitettu fyysisesti käytettäväksi. En oikein ymmärrä mihin tässä pyritään? Joka tapauksessa sekä puistoista että Linnanmäestä saa eniten irti sinne sisäpuolelle menemällä.

Ainut ero yksityistetyssä mallissa olisi se, että puiston pääsymaksu olisi Linnanmäkeä huomattavasti edullisempi.

---

"Toki, tuo on erittäin olennainen seikka mutta itse en jaksa millään uskoa, että veroprosenttia alennettaisiin edes kymmenen puiston, saati yhden puiston yksityistämisen myötä."

En minäkään. Puistojen yksityistämisen pitäisi liittyä johonkin suurempaan yksityistämisohjelmaan.

---

"Minun paras ratkaisu tuohon on jättää koko alue siivoamatta ja antaa asioiden vapaasti eskaloitua siihen pisteeseen, että asukkaat itse pakon edessä aktivoituvat."

Varmasti aika tehokas strategia. Kun apua ei tule ulkopuolelta, on asianomaisten itse ratkaistava ongelma.

Huono puoli tässä on se, että asukkailla ei ole juridisesti mitään velvoitetta ratkaista ongelmaa.

Tässäkin tapauksessa mahdolliset toimet puiston hyväksi jäisivät vain tietyn aktiiviryhmän kontolle.

---

"Toinen näkökulma on että rahoja pitäisi käyttää tehokkaasti. Hiukka epäilen että rahojen kuluttaminen siihen että joku puisto siivotaan joka aamu ei ole tehokasta."

Tehokkuus ja hyödyllisyys/tavoiteltavuus ovat eri asioita. Jos puiston siistimiseen pitää käyttää rahaa, on varmasti tehokkaampaa käyttää raha suoraan siistimistoimiin, kuin kierrättää sama raha usean eri hallintoportaan kautta. Se, onko puiston siivoaminen hyödyllistä/tavoiteltavaa on eri asia. Joidenkin mielestä on, joidenkin mielestä taas ei ole.

Jukka kirjoitti...

Totta - tehokkuus ja hyödyllisyys on eri asia. Kommunikoin löysästi. Piti kyllä puhua tehokkuudesta.

Sellainen systeemi jossa puiston siisteys vaatii jopa kymmeniä työtunteja per päivä ei ole tehokas.

Sammalkieli kirjoitti...

Suomessa on ensinnäkin voimassa jokamiehen oikeus. Kulkua toisen omistamalla kiinteistöllä ei lähtökohtaisesti saa estää. Puistojen aitaaminen olisi pohjoismaisen oikeuskäytännön ja perinteen vastaista.

Kaupunkiekologian näkökulmasta kaavoituksesta luopuminen ei ole mahdollista ilman tuhoisia seurauksia, ihan jo sadevesien imeytymiseen liittyvien ongelmien takia.

Jos kaavoituksesta luovutaan ja yleiset alueet yksityistetään, syntyvien yksityisten kiinteistöjen omistajilla on todella suuri kannustin rakentaa keskeisillä paikoilla oleville kiinteistöilleen vaikka asuinrakennuksia. Tästä on haittaa kaikille muille kiinteistöille ja niiden asukkaille / omistajille.

Julkisen vallan interventiot mahdollistavat potentiaalisen rakennusmaan "tehottoman" käytön, mutta tuolla "tehottomuudella" on ihan oikeat järkisyyt. Puistotkaan eivät ole olemassa vain kuluttajien viihdykkeinä. Ne turvaavat yhdyskuntarakenteen toimivuutta.

Jukka kirjoitti...

Sammalkieli,

En tosiaan haluaisi minäkään ettei olisi julkisia tiloja joissa voi kuka tahansa kulkea ja viettää aikaansa.

Mutta jos ne tuhotaan roskaamalla niin ongelma on jollain tavalla ratkaistava.

Ylipäätään vihreitten ja demarienkin pitäisi ymmärtää että hyvinvointivaltion yms. säilymiseksi heidän pitää
ITSE ymmärtää mikä on vapaamatkustajan ongelma, eikä aina vain alettava kirkumaan että "oikeisto vie meiltä kaiken..."

Luulisi että vasemmistonkin etu olisi että hyvinvointiyhteiskunta turvattaisiin tartumalla vapaamatkustajiin ja yhteismaitten tuhoajiin kovalla kädellä.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka,

Järjestyslaki tuli luettua läpi nopeasti. En löytänyt roskaamisen yksiselitteisesti kieltävää kohtaa, mutta 4 § takaa oikeuden juoda alkoholia puistoissa. Ongelman ydin lienee tässä. Roskaaminen kun liittyy käytännössä lähes aina juopotteluun. Mielestäni järjestyslakia pitäisi muuttaa siten, että kunnalla olisi mahdollisuus kieltää alkoholin nauttiminen tietyissä puistoissa joko kokonaan tai tiettyinä aikoina (esimerkiksi iltayhdeksän jälkeen).

Jätelaki käsittelee asioita näin maallikon näkökulmasta vähän ympäripyöreästi. Roskaamiskielto löytyy 4. luvun alusta (19 §).

Roskaamisesta on loppujen lopuksi aika hankalaa saada ketään kiinni "itse teosta". Poliisin resurssit tuskin riittävät roskaajien sakottamiseen. Univormuihin pukeutuneet puistotarkastajat tuskin olisivat toimiva ratkaisu, ja näin on aivan riippumatta siitä olisivatko kyseessä yksityisen firman vai kaupungin palkkalistoilla olevat miehet.
Toisaalta jo pelkkä virkavallan läsnäolo saattaisi hillitä juhlintaa ja roskaamista.

Lainsäädännön kautta on tietysti riskialtista lähteä hoitamaan kaikkia ongelmia. Kuten itse toisaalla totesit: "Kieltolaki aiheutti ilmeisesti kuitenkin lainkunnioituksen laskua."

Jos säädetään laki, jota ei kyetä valvomaan, valtiovallan uskottavuus ja yleinen lainkunnioitus kärsii. Sekään ei ole hirveän hyvä asia.

Roskaamista voi tapahtua myös yksityisessä puistossa. Yksityisen puiston pitäminen kuulostaakin kannattamattomalta bisnekseltä.

Vapaamatkustajan ongelmassa on pähkäiltävää kyllä myös libertaristeillekin. Yksityispuistojen vapaamatkustajia olisivatkin nimittäin kaikki ne lähiseudun kiinteistönomistajat ja asukkaat, jotka eivät puistoissa kävisi. He eivät maksaisi pääsymaksuja, mutta pääsisivät hyötymään puiston tuottamista ulkoisvaikutuksista. Vapaamatkustus johtaakin libertarismissa lopulta siihen että puistoja ei ole ceteris paribus, kun taas nykymallissa vapaamatkustus johtaa siihen että puistoja on, mutta niissä roskataan. Se kyllä vie "veronmaksajien rahoja", mutta on kuitenkin aika halpa hinta. Lasku olisi kuitenkin kohdistettava roskaajille itselleen.

Yhteenvetona: Itse näen ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi Järjestyslain muuttamisen ja poliisin / puistovalvojien voimavarojen lisäämisen.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka,

Järjestyslaki tuli luettua läpi nopeasti. En löytänyt roskaamisen yksiselitteisesti kieltävää kohtaa, mutta 4 § takaa oikeuden juoda alkoholia puistoissa. Ongelman ydin lienee tässä. Roskaaminen kun liittyy käytännössä lähes aina juopotteluun. Mielestäni järjestyslakia pitäisi muuttaa siten, että kunnalla olisi mahdollisuus kieltää alkoholin nauttiminen tietyissä puistoissa joko kokonaan tai tiettyinä aikoina (esimerkiksi iltayhdeksän jälkeen).

Jätelaki käsittelee asioita näin maallikon näkökulmasta vähän ympäripyöreästi. Roskaamiskielto löytyy 4. luvun alusta (19 §).

Roskaamisesta on loppujen lopuksi aika hankalaa saada ketään kiinni "itse teosta". Poliisin resurssit tuskin riittävät roskaajien sakottamiseen. Univormuihin pukeutuneet puistotarkastajat tuskin olisivat toimiva ratkaisu, ja näin on aivan riippumatta siitä olisivatko kyseessä yksityisen firman vai kaupungin palkkalistoilla olevat miehet.
Toisaalta jo pelkkä virkavallan läsnäolo saattaisi hillitä juhlintaa ja roskaamista.

Lainsäädännön kautta on tietysti riskialtista lähteä hoitamaan kaikkia ongelmia. Kuten itse toisaalla totesit: "Kieltolaki aiheutti ilmeisesti kuitenkin lainkunnioituksen laskua."

Jos säädetään laki, jota ei kyetä valvomaan, valtiovallan uskottavuus ja yleinen lainkunnioitus kärsii. Sekään ei ole hirveän hyvä asia.

Roskaamista voi tapahtua myös yksityisessä puistossa. Yksityisen puiston pitäminen kuulostaakin kannattamattomalta bisnekseltä.

Vapaamatkustajan ongelmassa on pähkäiltävää kyllä myös libertaristeillekin. Yksityispuistojen vapaamatkustajia olisivatkin nimittäin kaikki ne lähiseudun kiinteistönomistajat ja asukkaat, jotka eivät puistoissa kävisi. He eivät maksaisi pääsymaksuja, mutta pääsisivät hyötymään puiston tuottamista ulkoisvaikutuksista. Vapaamatkustus johtaakin libertarismissa lopulta siihen että puistoja ei ole ceteris paribus, kun taas nykymallissa vapaamatkustus johtaa siihen että puistoja on, mutta niissä roskataan. Se kyllä vie "veronmaksajien rahoja", mutta on kuitenkin aika halpa hinta. Lasku olisi kuitenkin kohdistettava roskaajille itselleen.

Yhteenvetona: Itse näen ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi Järjestyslain muuttamisen ja poliisin / puistovalvojien voimavarojen lisäämisen.

Jukka kirjoitti...

Näen ehdotuksessasi ongelmallisena sen, että siinä edelytetään viraonomaistoiminnan lisäämistä puistossa.

Minusta yhteiskunnankin pitäisi jollain tavalla äänestää jaloillaan. Kun esimerkiksi joku alue ei yhteiskunnan satsauksista huolimatta pysy siistini, "hylätään" se eli ei anneta määrärahoja. Katsotaan löytyykö kansalaisaloitetta. Odotetaan että alueen asukkaat perustavat yhdistyksen joka alkaa itse ratkaista ongelmaa ja aletaan sitten yhteiskunnan varoin tukea sitä. Jos alueen asukkaat ovat tyytymättömiä siihen että alueelle on syntynyt kaatopaikka tehkööt jotain.

Vastustan ehdottomasti Sinebrychoffin puisto siivoamista niillä rahoilla jotka minulta otetaan verotuksen yhteydessä. Käyttäisin ne rahat mieluummin itse tai itse valitsemaani hyväntekeväisyyteen.

En haluaisi olla kusetettava luuseri jolta sosialidemokraatit ottavat rahaa, nauravat päälle ja selittävät että "ei kaikki halua tehdä kahdeksasta nejään töitä" tai "ei kaikki halua olla oravanpyörässä".

Vaikka puiston siivoaminen ei paljoa maksaisikaan vastustan sitä ehdottomasti moraalisista syistä.

Jos kusettajaa palvelee, on
lakeija.

Aakke kirjoitti...

Pitää myöntää, että yksityisessä ratkaisumallissa puistoja tuskin olisi ydinkeskustan alueella, vaan niiden tilalla todellakin olisi asuinkerrostaloja, koska niiden break even olisi luultavasti nopeampi, kuin puistoilla. Puistosta saatava tuotto pitäisi jaksottaa useiden kymmenien vuosien ajanjaksolle, jolloin siihen liittyy enemmän epävarmuustekijöitä kuin kerrostalon rakennuttamiseen. Siksi kerrostalo on parempi investointi.

Sammalkieli sanoi...
Tästä on haittaa kaikille muille kiinteistöille ja niiden asukkaille / omistajille.

Millä tavalla?

Luulisi että vasemmistonkin etu olisi että hyvinvointiyhteiskunta turvattaisiin tartumalla vapaamatkustajiin ja yhteismaitten tuhoajiin kovalla kädellä.

Uskon vasemmiston tavallaan sympatiseeraavan tällaisia puistojen sotkijoita, jotka "saavat pitää pikkaisen hauskaa ilkeiden kapitalistien maailmassa".