Heimomieli ja kompleksinen yhteiskunta

Tämä teksti on pitkä, mutta yritän tässä tekstissä tehdä eräänlaista synteesiä individualismin ja kollektivismin välillä.

Demokratia on yhteiskuntajärjestelmä, jossa ihminen ensi kertaa on luonut kompleksisen yhteiskunnan, jossa kansalaisen mahdollisuudet kontrolloida johtajiaan ovat likimainkaan samalla tasolla kuin ne olivat heimoyhteiskunnassa:

The strength of modern liberal democracies is their ability to command a sense of legitimacy. Democraticinstitutions, for the first time since complex societies arose, give followers some of the same control over dominant political leaders that people in simple societies exercised over their leaders. People have the sense that wrongs committed by selfish individuals and narrow groups can be righted. Leaders take a long and tolerably unselfish view. They create welfare measures, progressive taxation, “affirmative action,” and philanthropic organizations that give ordinary citizens real benefits from the system and an open path to advance into an achievement oriented elite. Given that the reality of modern complex society remains—unavoidably as far as we know—deeply hierarchical and quite inegalitarian, liberal democracies perhaps do as well as can be done. At any rate, alternative schemes that promised to do better have actually been much.

(Lähde: Evolution: The Darwinian Theory of Social Change, An Homage to Donald T. Campbell, Peter J. Richerson, Robert Boyd)

Heimoyhteiskunta ja heimomieli

Heimoyhteiskunta ei ollut tyrannia - puhumattakaan että se olisi ollut hobbesilainen kaikkien sota kaikkia vastaan. Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunta oli pikemmin alkuperäinen demokratia ja alkuperäinen kommunismi, jossa kullekin annettiin ruokaa tarpeidensa mukaan ja jossa jokaisen edellytettiin tekevän työtä kykyjensä mukaan.

Heimoyhteiskunta oli moraalinen yhteisö, jossa vallitsi tiukat normit joiden rikkojia rangaistiin. Kovia rangaistuksisa harvoin kuitenkaan tarvittiin, koska rangaistuksen uhka oli yleensä riittävä ja normit sisäistettiin.

Kukaan ei heimoyhteisössä pääse nousemaan paljoa muiden yläpuolelle. Yksilö, joka pyrkii metsästäjä-keräilijä-yhteisössä nousemaan muiden yläpuolelle vaikkapa ottamalla haltuunsa ylimäärän resursseja, yritetään ensin saada puhuttelulla, pilkalla ja sosiaalisella eristämiselle ruotuun. Äärimmäisenä keinona heimoyhteisö päättää yhdessä teloittaa nousukkaan. Tehtävä annetaan yleensä jollekin teloitettavan lähisukulaisille, jotta verikoston riski minimoidaan. (lähde: Christoffer Boehm, Hierarchy in Forest). Fyysisesti voimakkaankin yksilön teloitus onnistuu bushmanni-yhteisössäkin suhteellisen helposti myrkytettyjä jousia käyttämällä.

Boehm kirjoitti:

... humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness. . . In 1993 I published the principal results of my continuing survey of forager and tribal egalitarians. With respect to both the hunter-gathers and the tribesmen in my sample, the hypothesis was straightforward: such people are guided by a love of personal freedom. For that reason they manage to make egalitarianism happen, and do so in spite of human competitiveness--and in spite of innate human tendencies to dominance and submission that easily lead to the formation of social dominance hierarchies. People can arrest this process by reacting collectively, often preemptively, to curb individuals who show signs of wanting to dominate their fellows. Their reactions involve fear (of domination), angry defiance, and a collective commitment to dominate, which is based on a fear of being individually dominated. As potential subordinates, they are able to express dominance because they find collective security in a large, group-wide political coalition.

Heimovaisto ja kompleksinen yhteisö/yhteiskunta

Kun ihminen pyrkii luomaan kompleksisia yhteisöjä - esimerkiksi suuryrityksiä tai valtioita - heimovaisto on ilmeisesti jossain määrin mahdollistaja ja jossain määrin myös este.

Se miten ihminen on onnistunut laajentamaan yhteistyön sfääriä todella dramaattisesti - ja lopulta luomaan demokratian ja markkinatalousjärjestelmän - on osin vielä hämärän peitossa mutta tiede edistyy asiassa kovaa vauhtia:

1. Hayek painottaa heimotunteiden olevan usein este markkinatalouden (hajautuneen järjestelmän) kehitykselle. Heimotunteisiin kuuluva egalitarismi, sisäryhmämoraali ja yhteistyön vaatimus ovat Hayekin mukaan voimakkaassa ristiriidassa markkinatalouden edellyttämän kilpailun ja oman edun tavoittelun kanssa:

Hajautunut järjestys on luonnoton siinä mielessä että se ei mukaudu ihmisen biologiseen varustukseen [heimomieleen]... Hajautunut järjestys on kuitenkin täysin luonnollinen ... koska se syntyy luonnonmukaisesti evoluution kautta. ...

Ihmiskunta saavutti sivilisaation kehittämällä ja oppimalla noudettamaan sääntöjä, jotka usein kielsivät mitä hänen [heimo]vaistonsa vaativat... Säännöt muodostavat uuden erilaisen moraalin..., [säännöt] alistavat tai rajoittavat "luonnollista moraalia" eli niitä vaistoja, jotka sitovat pienen ryhmän yhteen.

...sivilisaation rajoituksia vastustavat asenteet ovat anakronistisia kaukaisen menneisyyden ryhmien kokoon ja olosuhteisiin soveltuvia.

Sosiaalisen systeemin syntyminen edellyttää siis että yksilöt muuttavat luonnolliset ja vaistonvaraiset reaktionsa toisiin, hyvinkin päinvastaisiin. ... tällainen vastakohtaisuus sisäisten vaistojen kanssa, yksityiset paheet, kuten Berard Mandeville niitä nimitti, johtivat yhteiseen etuun.... Hume totesi, että niin jalo pyrkimys kuin avokätisyys sen sijaan, että sopeuttaisi ihmisiä suuriin yhteisöihin, on lähes yhtä vastakkainen niille kuin kaikista ahtain itsekkyys...

David Hume katsoi, että kaupan ansiosta oli mahdollista tehdä palvelus toiselle ihmiselle olematta hänelle todella hyväntahtoinen.

Hayek kuvaa heimon elämää eli menneisyyttä tavalla joka on linjassa Boehmin kanssa:

Vaikka suurempi kokemus oli ehkä antanut joillekin ryhmien jäsenistä auktoritettia, ryhmän toimintaa pääasiassa ohjasivat yhteiset tavoitteet... Yhteistyön muodot riippuivat pääasiassa solidaarisuuden ja epäitsekkyyden vaistoista jotka kohdistuivat oman ryhmän, mutta ei muitten ryhmien jäseniin... Thomas Hobbesin kuvaama primitiivinen individualismi on myytti. Villi ei ole itsenäinen ja hänen vaistonsa ovat kollektiivisia. Koskaan ei ole ollut kaikkien sotaa kaikkia vastaan. (Lähde: Hayek, Kohtalokas Ylimieli)

Kulttuurisen ryhmävalinnan kautta yhteiskunnat ovat kuitenkin spontaanisti kehittäneet instituutioita, jotka mahdollistavat sosiaalisen yhteistoiminnan sfäärin heimorajojen yli. Maailmanuskonnoilla oli Hayekin mukaan tässä merkittävä osuus.

Tosin heimomielelläkin on Hayekin mukaan paikkansa nyky-yhteiskunnassa. Tämän asian suhteen Hayek on kuitenkin lyhytsanainen.

2. Suosikki-antropologieni Robert Boydin ja Peter Richersonin ihmiskuva on samanlainen kuin Hayekin ja Boehmin. Ero on siinä että he eivät suhtaudu heimomieleen pelkästään esteenä vaan pikemmin niin, että se mahdollistaa ihmisten välisen yhteistyön muidenkin kuin sukulaisten välillä.

Boyd ja Richerson väittävät, että esimerkiksi menestyvä suuryritys tai armeija voi käyttää heimomieltä hyväkseen ja luoda hierarkkisen moraalisen yrityksen. Kirjoitin neljä vuotta sitten:

Richerson ja kumppanit kritisoivat varsin voimakkaasti rationaalisen valinnan teoriaa joka mallittaa ihmistä omaa etuaan (utiliteettiaan) maksimoivana toimijana - Homo Economicuksena. Rationaalisen valinnan teoriaa sovelletaan yritysmaailmassa usein niin että oletetaan jokaisen työntekijän ajavan yksinomaan omaa etuaan. Yrityksen ainoa mahdollisuus on erilaisilla palkitsemismenetelmillä - esimerkiksi optioilla - ohjata työntekijää toimimaan yrityksen edun mukaisesti.

Tosiasiassa työntekijän mallittaminen puhtaasti itsekkäänä toimijana kuvaa huonosti työntekijän toimintaa yrityksessä. Yleensä työntekijät eivät toimi kovinkaan itsekkäästi vaan tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin yhteisyyttä edistävä "moraalinen yritys". Jos yrityksen johto olettaa työntekijöiden olevan yksinomaan itsekkäitä ja jopa tukee tällaista itsekkyyttä, yritys saa mitä pyytää.

Tosiasiassa itsekkään toimijan metafoora kuvaa paljon paremmin simpansseja kuin ihmisiä. Ihminen on ultrasoosiaalinen eläin joka tekee (yleensä) yhteistyötä jos muutkin tekevät. Yhteistyön aktivoituminen vaatii kuitenkin että yritys tukee yhteistyötä - äärimmäisessä tapauksessa myös ns. kepillä. Jos ihmisyksilö todella olisi yhtä itsekäs kuin simpanssi ei keskisuurikaan yritys voisi toimia ollenkaan.

Ihminen ei muistuta sosiaalisena toimijana juurikaan lähimpiä sukulaisiaan vaan pikemmin ns. eusosiaalisia hyönteisiä eli muurahaisia ja mehiläisiä. Ihminen eroaa muurahaisista lähinnä siinä että ihmisten yhteistyö on ehdollista. Ihminen harjoittaa yhteistyötä jos hän elää "moraalisessa yhteisössä", eli yhteisössä joka tavalla tai toisella rankaisee yhteisten normien rikkojia, mutta toimii muuten melko itsekkäästi tai rajoittaa yhteistyön lähimpiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ihminen on toki aina sekä itsekäs että yhteisöllinen toimija mutta yhteistyön määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista riippuen.

Yritykset maksavat kalliin hinnan elleivät ymmärrä ihmisen todellista luontoa vaan tarrautuvat rationaalisen valinnan teorian yksinkertaistettuun ihmiskuvaan. Kokeelliset taloustieteilijät ovatkin havainneet että rationaalisen valinnan teoriaa uskomaan ehdollistetut taloustieteilijät ovat keskimääräistä huonompia yhteistyön tekijöitä kuin muut ihmiset.

3. Eräänlainen synteesi Hayekin pessimistisen ja Boydin ja Richersonin optimistisemman heimomieleen suhtautumisen välillä on minusta syntynyt nuoremman polven antropologien tutkimuksissa.

Ihmisten kyky toimia yhteistyössä laajoissa yhteiskunnissa perustuu ainakin jossain määrin erilaisiin mekanismeihin kuin heimoyhteiskunnassa. Henrich et al ovat osoittaneet vahvoja viitteitä siihen, että sekä markkinaintegraatio että moraaliset uskonnot ovat vahvistaneet yhteistyötä heimorajojen yli. Toisaalta normien sisäistämisen kautta ihminen on ehkä myös jossain määrin aidosti muuttunut. Ihmisen preferenssit eivät ole syntyneet pelkästään biologisen evoluution kautta vaan myös kulttuurievoluution myötä.

Mistään "konstruktiosta" kulttuurievoluutiossakaan ei kuitenkaan ole kysymys. Kulttuurievoluutio on ehkä nopeampaa kuin biologinen evoluutio mutta ihmisen kyky vaikuttaa siihen on hyvin rajoitettu. Kulttuurievoluution nopeuskin on usein vahvasti yliarvioitu. Väite mikä on sosiaalisesti konstruoitu on sosiaalisesti dekonstruoitavissa ampuu täysin ohi.

Johtopäätös

Heimomielellä on minusta merkittävä asema nyky-yhteiskunnan ja nykyaikaisten yritysten rakentamisessa. Voisi mainita esimerkiksi vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisen. Ihminen, jolta ulkoryhmän jäsenien diskriminointi onnistuu luonnostaan, on omiaan intuitiivisesti löytämään mekanismeja joilla vapaamatkustamisen ongelma ratkaistaan.

Oltuani hyvin pitkään työssä suuryrityksissä olen täysin samaa mieltä Boydin ja Richersonin analyysin kanssa.