torstaina, heinäkuuta 29, 2010

Poliittinen ohjelma ?

Minulta on välillä kysytty poliittisen ohjelman perään. Kun olen nyt blogannut neljä vuotta ja käsitellyt paljon erilaisia poliittisia kysymyksiä, minulla pitäisi olla kai kykyä kirjoittaa jonkinlainen poliittinen ohjelma.

Mutta en ole halunnut määritellä mitään poliittista ohjelmaa. Tai aluksi ehkä olisin haluunutkin, mutta en enää. Ongelma nimittäin on se, että minkään yleisen poliittisen ohjelman tekeminen ei ole helppoa. Ensin pitäisi ainakin tietää, mitä ovat merkittävimmät yhteiskunnalliset ongelmat.

Olen käsitellyt tähän mennessä melkein pelkästään vapaamatkustajan ongelmia ja yhteismaan ongelmia. Siis ilmastonmuutosta, maahanmuuton laatua, maanpuolustusta, hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa, yhteistoiminnan hiipumista yrityksen sisällä jne. Tähän liittyen olen käsitellyt keinoja näiden ongelmien ratkaisuun. Olen todennut että yksityistäminen ei ole ainoa oikea ratkaisua vaan ns. orgaanisen yhteiskunta/yhteisö-käsityksen tarjoamat mekanismit (uskonto, moraali, altruistinen rankaisu eli vertaisvalvonta, valtion kontrolli) ovat joskus parempia.

Mutta olisi väärin ajatella että yhteiskunnalliset ongelmat ovat luonteeltaan ainoastaan vapaamatkustajan ongelmia ja yhteismaan ongelmia. Toinen oleellinen ongelma on miten estää se, että sponttaanisuus ja yksilöiden innovatiivisuus kuihtuu.

Sponttaanisuuden ylläpitäminen ja vapaamatkustajan ongelman ratkaiseminen ovat eittämättä joltain osin ristiriidassa keskenään. Tuomas Akvinolainenkin totesi aikanaan jo, että maailma olisi huonompi jos kukaan ei koskaan vapaamatkustaisi. Organistiset ratkaisut vapaamatkustajan ongelman lisäävät aina yhteisöllistä tai valtion kontrollia, mikä saattaa rajoittaa yksilöiden innovatiivisuutta ja aloitekykyä. Lisäksi orgaaniset ratkaisut (konformismi, kontrolli) johtavat usein tehottomien instituutioiden säilymiseen.

Toisaalta on todettava että yksilön innovatiivisuus on usein kulkenut käsi kädessä esimerkiksi äärimmäisen yhteisöllisyyden kanssa (puritanismi, kalvinismi, juutalaisuus).

5 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

"Ongelma nimittäin on se, että minkään yleisen poliittisen ohjelman tekeminen ei ole helppoa."

-Miten olisi libertarismi ja yövartijavaltio? Siinä ei oikeastaan tarvitse edes ajatella poliittista ohjelmaa.

Optimaalista poliittista ohjelmaa miettiessä pitää ottaa huomioon niin monia (epävarmoja) muuttujia, että pää siinä hajoaa. Siis jos aikoo laatia ohjelman kaikkia tasapuolisesti miellyttäväksi.

Siksipä helpoin tie on oman edun ajaminen. Jos se ei kohtaa riittävää vastustusta, niin se menee läpi.

Poliittista ohjelmaa mietittäessä pitää ottaa huomioon myös mitä muut tekevät. Jos muut ajavat etujaan aggressiivisesti, pakottaa se omankin toiminnan aggressiiviseksi. Halusi sitä sitten tai ei.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

Hayek sanoo Tiessä Orjuuteen selvästi, että kilpailu (ja siis itsekkyys) ei ratkaise kaikkia asioita.Eikä vapaan kilpailun ja sopimusvapauden takaaminen ole ainoat valtion tehtävät. "...monia modernin kaupungin aiheuttamia ongelmia .... ei pystytä ratkaisemaan kilpailun keinoin...".

Kilpailu on sen sijaan ylivoimainen ratkaisemaan kompleksisia asioita kuten tuotannon kokonaisjärjestelmää, mitä keskitetysti ei koskaan voida ratkaista.

LS kirjoitti...

@Jukka,

Ihan mielenkiinnosta, minkälaisia ongelmia mielestäsi minarkismi ei pysty ratkaisemaan?

Jukka kirjoitti...

LS kysyi:

minkälaisia ongelmia mielestäsi minarkismi ei pysty ratkaisemaan?

Kirjoituksessani en siis sanonut, että minarkismista mitään, mutta totesin näin:

Olen todennut että yksityistäminen ei ole ainoa oikea ratkaisua vaan ns. orgaanisen yhteiskunta/yhteisö-käsityksen tarjoamat mekanismit (uskonto, moraali, altruistinen rankaisu eli vertaisvalvonta, valtion kontrolli) ovat joskus parempia.

Ylläolevassa en väitä, että valtion pitäisi huolehtia esimerkiksi köyhäinhoidosta, teistä tai mistään muustakaan. Valtion kontrolli on vain yksi optio. Maissa, joissa valtio ei huolehdi esimerkiksi vammmaisista tai orvoista, voi löytyä muita toimijoita jotka asiasta huolehtivat tai sitten ei.

Elinor Ostrom kuvaa, miten kastelujärjestelmiä on Espanjassa ja Filippiineillä hoidettu yhteisöllisin keinoin satojen vuosien ajan ilman että valtio on siihen puuuttunut, mutta ilman että omistusoikeutta on varsinaisesti märitelty. Balilla kastelujärjestelmistä huolehditaan uskonnollisen järjestelmän kautta.

En halua ottaa kantaa siihen, mikä on oikea tapa ratkaista julkishyödykkeen tuottaminen. Minusta voi olla monenlaisia oikeita tapoja hoitaa asioita ja monenlaisia vääriä. Väärät tavat ovat niitä, joissa julkishyödykettä (esim. pato) ei hoideta tehokkaasti, koska yhä suurempi osa ihmisistä vapaamatkustaa. Oikeita ovat ne, joissa vapaamatkustajan ongelma kyetään ratkaisemaan.

Maantie voidaan tietysti yksityistää, muta vammaisista ja orvoista huolehtimiseen tarvitaan todennäköisesti jonkinlainen yhteisö, ellei valtio huolehdi asiasta.

Hayekin mielestä (lähde: Tie Orjuuteen) sosiaaliturvajärjestelmä sopii valtionkin tehtäväksi, kunhan järjestelmä on ennustettava.

Työehtosopimusjärjestelmä, sosiaaliturva, työttömyysturva ja eläketurva ovat suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin ongelmallisia, koska niihin kuluu paljon rahaa ja ne passivoittavat ihmistä. Ne merkitsevät myös suuria tulonsiirtoja usein jo ennestään varakkaille ihmisille.

Mihin perustuu esimerkiksi se, että ikävuosien mukaan nostetaan mekaanisesti palkkaa. Irtisanomisturva on tulonsiirtoa nuorilta vanhemmille. Työmarkkinat ovat säännellyt ja se hyödyttää hyvöosaisia ja haittaa niitä jotka eivät ole järjestelmässä mukana.

Kun paperitehtaat irtisanovat ihmisiä, jotka ovat onnistuneet työnmyyntikartellin avulla nostamaan palkkojaan ja rajoittamaan muiden pääsyn alalle irtisanomissuojalla, näitten ihmisten toimeentulotason laskeminen irtisanomisen kautta on normaali asia markkinataloudessa. Surullista muta väistämätöntä.

En näe kuitenkaan sitä että sosiaaliturvajärjestelmästä ja eläkkeistä huolehtii valtio minään periaatteelllisena ongelmana.
Kansalaispalkka olisi ennustettava ja oikeudenmukainen järjestelmä. Nykyinen systeemi ei ole tarpeeksi ennustettava.

Työmarkkinoiden sääntelystä pitäisi päästä heti. Hayekin mukaan sosiaaliturva ei ole välttämättä ongelma mutta sen pitää tapahtua "markkinoiden ulkopuolella". Hän tarkoittaa sitä, että jos turvallisuuden takaamiseksi luodaan irtisanomissuoja, vapaat työmarkkinat häiriintyvät.