Olen esittänyt väestönlaadun (esimerkiksi kansallinen äo, väestön lainkuuliaisuus, väestön työmoraali) olevan julkishyödyke ja että väestönlaatuun voi vaikuttaa mm. maahanmuuttopolitiikalla.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti